2011-10-11 TE: Suomen PISA-tulokset johtuvat mamujen vähyydestä

[ismolento]

Eikös se ollutkaan niin, että moniosaajat nostaisivat PISA tuloksia? 

Varmaan se virallisesti niin oli, ikäänkuin itsekin olisin tuollaista joskus lukenut. Mutta käytännössä asiat usein ovat aivan toisin, jopa päinvastoin.

Minä ihmettelen sitä, että tällaisia selvästi segregoivia tilastoja on lupa kerätä ja jopa julkaista.

Näin vuonna 2011. Nyt, eli v. 2018 Pisa-tuloksia ei enää juurikaan julkaista.

[AcastusKolya]

Oppikirjassa on sisältöä muutaman sadan sivun verran maksimissaan, tabletilla pääsee käsiksi kaikkeen maailmassa olevaan tietoon.

No ei todellakaan pääse. Peruskoulun tehtävä on opettaa PERUSTIETOJA. On turha yrittää tehdä asiantuntijaa ihmisestä, joka ei osaa perusasioita. Oppimisessa ei ole oikotietä.

Lisäksi digihommassa on semmoinen juttu, että se mikä tänään on viimeistä huutoa on 10 vuoden päästä joutavaa. Mutta perusasiat eivät muutu. Matikka, fysiikka, kemia jne. perustuvat vanhoihin perusperiaatteisiin.

Professori Matti Klinge, joka siis on opettanut yliopistotasolla, on kritisoinut rajusti teknisten opetusvälineiden pedagogisesti huonoja vaikutuksia.

Tunnen jo eläköityneen Ilmavoimien teknillisen koulun opettajan. Hän opetti lentomoottoritekniikkaa, alaa, jossa töppäyksiin ei ole varaa. Hän kielsi taskulaskintenkin käytön pitämissään kokeissa, koska oli havainnut, että asioitten ymmärtäminen kärsi, jos oppilas ei joutunut oikeasti ponnistelemaan laskuissa.

[Emo]

Jo useampi vuosi sitten luin tutkimuksen jossa todettiin, että ihmisaivot muistavat ja oppivat asiat paremmin, kun henkilö lukee asiat kirjasta, kuin jos henkilö lukee samat asiat tabletin näytöltä.
Aivot eivät tutkimusten mukaan muista asioita esim. kronologisessa järjestyksessä kovinkaan hyvin, jos asiat luetaan näytöltä.
Eli kirja on oppimisen kannalta ylivoimainen formaatti, TUTKIMUSTEN MUKAAN, ja käytännön kokemuksen mukaan myös,  minkä asian moni meistä on kantapään kautta itsekin todennut.

Eli koulumaailman digitalisaatio huonontaa oppimistuloksia MOT

Toinen perheessämme tänäkiniltana taas kerran todettu fakta, kun lapsi tuolla juuri lukee kokeeseen, on se, että oppilaille 1) annetaan kirjat 2) kirjoihin ei saa tehdä merkintöjä 3) kohta kirjat kerätään pois.
Esimerkiksi oma lukutekniikkani on aina vaatinut, että yliviivaan, alleviivaan ja teen merkintöjä sivuille. Olisi jäänyt paljon oppimatta, jo tärkein asia minun kouluaikoinani olisi ollut oppikirjan säilyminen myyntikuntoisena seuraavalle käyttäjälle.

Näinpä äsken veinkin seitsemän eriväristä yliviivaustussia koululaisellemme ja käskin antaa palaa, prkl jos tulee koululta sanomista että kirjaan on piirrelty niin sanonpa sanasen minäkin.

[Vesa Heimo]

Näin vuonna 2011. Nyt, eli v. 2018 Pisa-tuloksia ei enää juurikaan julkaista.

Minkä vuoden Pisa- tuloksia ei ole julkistettu?

1) annetaan kirjat 2) kirjoihin ei saa tehdä merkintöjä 3) kohta kirjat kerätään pois.
Esimerkiksi oma lukutekniikkani on aina vaatinut, että yliviivaan, alleviivaan ja teen merkintöjä sivuille. Olisi jäänyt paljon oppimatta, jo tärkein asia minun kouluaikoinani olisi ollut oppikirjan säilyminen myyntikuntoisena seuraavalle käyttäjälle.

Näinpä äsken veinkin seitsemän eriväristä yliviivaustussia koululaisellemme ja käskin antaa palaa, prkl jos tulee koululta sanomista että kirjaan on piirrelty niin sanonpa sanasen minäkin.

Eihän koulut kiellä kirjoihin merkitsemistä ja viivaamista. Vaan niihin koulun kirjoihin joihin kunnilla ei nyt vaan ole budjettia tuolla tavalla käytettynä kun kirjoja kierrätetään melkein sen 10 vuotta. Sinä voit ostaa lapsellesi kirjat joita lukea kotona ja joihin tehdä merkinnät.

Mutta syy siihen että jokaiselle ei ole henkilökohtaista kirjaa joka jää vuosiluokan jälkeen kotiin, on kuntapäättäjien hallussa. Koulun kirjat on kuin kirjaston kirjat. Ne on lainassa.

[BarkAtTheMoon]

Oma mielipide on että nykyaikaiseen koulunkäyntiin pitää kuulua myös tietokoneet, tabletit ja kännykät ja niiden hyödyntäminen koska ko tekniikkaan väkisinkin törmää ja pian. Olisi ylipäätään outoa jos näin ei olisi. Samaten myös kirjat ja niiden hyödyntäminen jotta tuntuma säilyy, ei pitäisi olla niin kiirettä, "digiloikka" pitäisi voida tehdä kansakunnan omille lapsille sopivassa aikataulussa.

Silti kuullut ihan 9lk tasolla ja juuri tänä syksynä, että rahaa ei ole kirjoihin kun niitä tarvitaan, läheskään kaikkia kirjoja ei saada em syystä, ja oppilaat haluaisivat oikeita kirjoja koneiden sijaan, kait tullut esiin aiemmin ketjussa mutta en nyt jaksanut lukea kuin muutaman viestin.

PISA-järjestyksessä lienee pääsyynä maahanmuuttajien suurempi osuus Suomessa verrattuna Viroon mutta arvelen että em "digiloikka" on myös tehty liian nopeasti johtuen ammattitaidottomista poliitikosta ja virkamiehistä, koska monikulttuurisuus on valtion ykkösideologia kieroutuneista ja kansalaisten ja Suomen valtion edun vastaisista ideologioista ja ilmeisesti suuresta korruptiosta johtuen, joita Suomessa ilmeisimmin erityisesti tietyt johtavat virkamiesvoimat ja myös valtaosa poliitikoista ajaa tärkeimpänä tehtävänään, tuskin muualla maailmassa on tällaista pl Ruotsi ja Saksa, ja em jopa on mediassa näkyvillä vastavoimia toisin kuin meillä

[Vesa Heimo]

Kehittyvätkö edellä mainitut kyvyt ja taidot riittävästi, jos leikki-ikäinen/eskari-ikäinen laitetaan hyppäämään oikotietä digimaailmaan? Entä jos kotonakaan ei ole ymmärretty satujen ja tarinoiden kuuntelemisen, kirjojen lukemisen, käsin kirjoittamisen ja piirtämisen arvoa?

Ei nuo ole poissulkevia asioita.

Esimerkiksi se että eskari-ekaluokkalainen oppii lukemaan Ekapelin tuella ja samalla kotona joka ikinen ilta rauhoitutaan perheen kanssa yhteiseen lukuhetkeen missä luetaan ääneen ei ole lainkaan huonompi kombinaatio. Samalla lukemisen kehittyessä se vanhempien kullannuppu voi lukea iltakirjasta vaikkapa 5min vanhemmilleen ja sitten vanhemmat vuoronperään loput.

Se että jos vanhemmat eivät sitä tee, tai tekevät vähenevissä määrin sitten 80-luvin ei ole digiloikan vika. Eikä sekään että jos kotona lapsi Aku Ankan ja Asterixin lukemisen sijaan saa pelata Fortnitea tuntitolkulla.

Minä väittäisin että suurempi osa siitä mitä oppimisessa tapahtuu on kotona. Kun minun lapsuudessa luettiin nukkumaanmenoajan jälkeen salaa Marsin Sankaria taskulampun valossa peiton alla, se kehitti lukutaitoa. Nykyisin pelataan kännykällä salaa.

Syy ei ole koulun vaan kodin joka tämän sallii.

Nykykoulu paikkaa enenevissä määrin kotikasvatuksen puutteet. Mutta jos koulun 4h äikäntunneilla pitäisi paikata se mitä kotona ei lueta vrt. aika ennen digiä, niin kyllä se on mahdoton tehtävä.

Ihan kun ihmeteltäisiin surkeaa liikunnanopetusta kun aikanaan vapaa-ajat puissa kiipeilevät tenavat vetivät enemmän leukoja kun nykyisin ostareissa luuhaavat jonnet.

Se ei ole mitenkään koulun syy. Sanon ihan kyllä mutuna, että kun digi vei vapaa-ajan sellaiselta kuin liikkuminen ja lukeminen (liikuttiin ja luettiin sekä kuunneltiin vähäisiä levyjä antaumuksella kun oli tylsää) vrt loputon vapaa-ajan viihdetarjonta tekee sen että "vahingossa oppimista" tapahtuu entistä vähemmän.

[Tavan]

Hyvä Heimo! Loistava kirjoitus! Ylipäätään Suomessa kouluun suhtaudutaan epärealistisesti, kuin johonkin ihmeidentekijään. Todellisuudessa lapset kasvatetaan kotona ja koulu voi tukea tuota kasvatustyötä ja rakentaa kotona annettavan perustan päälle jotakin lisää.

Jos perustaa ei ole, ei koulu voi sitä loihtia tyhjästä. Jos kotona ei kasvateta, ei koulu voi toimia kotikasvatuksen korvikkeena.

[Paju]

En ymmärrä digiloikka-hömpötystä. Tai siis miksi nyt, eikä kolmekymmentä vuotta sitten? Hypetetään asiaa, joka on ollut työelämän arkipäivää 70-luvulta, kotitalouksien 80-luvulta ja koulujen 90-luvulta.

Työelämässä olen ollut parikymmentä vuotta, eikä tänä aikana ole tullut mitään sellaista muutosta, joka oikeasti olisi edellyttänyt valmentautumista ala-asteelta asti. Se vuosituhannen vaihteen toimisto oli tietotekniikan osalta jotakuinkin samanlainen kuin nykyään, mitä nyt meseä käytetään pikaviestintään ja neukkarissa on hieno älynäyttö, mutta siinä kaikki.

Tottakai digilaitteet ovat matkalla muuttuneet, ja erilaisia sovelluksia on tullut lisää. Kuitenkaan se, että nuoriso viettää aikaansa somessa (kuten nykypäivän nuoret aikuiset aikanaan irc-gallerioineen) ja kännykällä pääsee nettiin, ei mielestäni ole mikään peruste muuttaa koulunkäynti digitaaliseksi, päinvastoin.

Nettitiedonhaun perusteet lähdekritiikkeineen tulee toki opettaa, samoin tekstinkäsittelyn ja taulukkolaskennan perusteet. Mikä ettei vähän netiketistä ja turvataitoja myös. Mutta jos kirja alkaa olla vieras käyttöliittymä, on tärkeää tutustuttaa lapsi perinteiseen tiedonhakuun ja tiedon manuaaliseen jäsentämiseen.

Joku väitti, että kaikki tieto on netissä. Olennaisempaa on, että netissä tieto on sirpaleista ja hajallaan sekä laadultaan erittäin vaihtelevaa. Jotta tuosta sillisalaatista pystyy hakemaan relevantin tiedon tehokkailla hakusanoilla ja arvioimaan sen paikkansapitävyyttä, pitää olla vahvat pohjatiedot hakemastaan asiasta. Ehjän kokonaiskuvan luominen pelkän google-haun perusteella on vähintään haasteellista.

Juuri peruskoulun tehtävä on opettaa kaikille perustiedot muun muassa luonnontieteistä, matematiikasta, historiasta ja yhteiskunnasta, joita tarvitaan maailmankuvan ja uuden tiedon jäsentämiseen. Ja juuri tähän esitetty kritiikki mielestäni osuu: kun digiloikan jälkeinen koulu ei enää tätä tietopohjaa kykene tarjoamaan, on koululaisen perhetaustasta kiinni, pystyvätkö vanhemmat täyttämään syntyneen aukon.

Viime viikkoina on ollut keskustelua hoitajaopiskelijoista, jotka eivät selviä lääkelaskelmista. Kyllä työnantaja arvostaa enemmän työntekijää, joka hallitsee perusmatematiikan kuin joka osaa sujuvasti etsiä tietoa lääkkeistä ja laskemisesta, mutta on kykenemätön soveltamaan löytämäänsä tietoa.

[Ernst]

HS:ssa varoitellaan Ruotsin tekemistä virheistä. Näin Ruotsissa toimiva suomalainen rehtori:

EI KAI Suomessa tosiaan olla nyt toistamassa Ruotsin virheitä?

Se oli Ruotsissa pitkään rehtorina työskennelleen Malla Taipaleen ensimmäinen ajatus, kun hän tapasi kymmenvuotiasta sukulaistyttöään äskettäisellä Helsingin-matkallaan. Tyttö oli saanut piirtää oman todistuksensa, ja lukujärjestyksessä oli keskellä koulupäivää omavastuullisia "viikon töitä" parin tunnin verran.

"Olin kyllä lukenut Suomen uudesta opetussuunnitelmasta", Taipale kertoo. "Mutta kun katsoin sitä lukujärjestystä, sain ihan oikeasti šokin. Ei voi olla totta. Mitä täällä Suomessa tapahtuu?"

Malla Taipaleen johtamassa koulussa Upplands Väsbyssä pidetään perinteisiä opetusmenetelmiä arvossa varsinkin pienempien oppilaiden kohdalla. Kuva on ykkösluokkalaisten matematiikan tunnilta.
Malla Taipaleen johtamassa koulussa Upplands Väsbyssä pidetään perinteisiä opetusmenetelmiä arvossa varsinkin pienempien oppilaiden kohdalla. Kuva on ykkösluokkalaisten matematiikan tunnilta. (KUVA: MAGNUS LAUPA)
Taipale kirjoitti ajatuksistaan Helsingin Sanomiin mielipidekirjoituksen. Ärhäkkä kirjoitus oli kommentti tuoreeseen Helsingin yliopiston tutkimukseen. Tutkijat totesivat, että Suomen uudet opetusmenetelmät uhkaavat etenkin niiden oppilaiden oppimista, joilla ei ole mahdollisuutta saada kotoa jatkuvaa tukea ponnisteluilleen.
.
.
.
Taipale on samaa mieltä ruotsalaisen aivotutkijan Martin Ingvarin ja ruotsalaisen koulututkijan Gabriel Heller-Sahlgrenin kanssa siitä, että koulun ei pitäisi yrittää hypätä lapsen psykologisten kehitysvaiheiden yli. Helsingin yliopiston tutkimus totesi, että lapsen työmuistin kuormittaminen digitaalisilla ärsykkeillä tai muilla sekavilla menetelmillä vain estää oppimista.

"Pienen lapsen aivot eivät ole vielä valmiit sellaiseen. Hän haluaa seurata esimerkkiä ja tehdä niin kuin opettaja sanoo", Taipale sanoo.

Ruotsissa on otettu uudistusten jälkeen taka-askelia kohti perinteisiä opetusmenetelmiä. Lucas Wågdalen-Evans, 7, teki tehtäviä lyijykynällä matematiikan kirjaan Upplands Väsbyn kielikoulussa.
Ruotsissa on otettu uudistusten jälkeen taka-askelia kohti perinteisiä opetusmenetelmiä. Lucas Wågdalen-Evans, 7, teki tehtäviä lyijykynällä matematiikan kirjaan Upplands Väsbyn kielikoulussa. (KUVA: MAGNUS LAUPA)
Kun vierailemme Taipaleen johtaman koulun ykkösluokan matematiikantunnilla, meno näyttää täsmälleen samalta kuin omina kouluvuosinani Itä-Suomessa 25 vuotta sitten. On hiljaista. Oppilaat väkertävät pulpeteissaan istuen lyijykynällä tehtäviä kirjaan, jonka kuvatehtävissä lasketaan yhteen hedelmiä ja karkkeja. Päivän kulku kellonaikoineen on kirjoitettu taululle.

"Tämän ikäiset tarvitsevat oppiakseen tätä hidasta kirjoittamista ja sormilla laskemista. Heidän pitää saada käyttää kaikkia aistejaan, tuntea kynän puristuvan sormien välissä", Taipale sanoo.

Lucas Wågdalen-Evans, 7, laski sormillaan matematiikan tunnilla Upplands Väsbyn kielikoulussa.
Lucas Wågdalen-Evans, 7, laski sormillaan matematiikan tunnilla Upplands Väsbyn kielikoulussa. (KUVA: MAGNUS LAUPA)
HS HAASTATTELI keväällä tutkija Heller-Sahlgrenia ja södertäljeläisiä opettajia Ruotsin kokemuksista. Heidän mukaansa Ruotsin koulupolitiikan heiluri aloitti paluumatkan kohti perinteitä jo kauan sitten. Taipale vahvistaa käsityksen.

"Käänne on alkanut, vaikkakin hitaasti."

Nykyään Ruotsissa päivän sana on opettajajohtoisuus. Lisäksi todistuspohjaista arvostelua on alettu taas aikaistaa. Ennen ruotsalaisoppilas sai ensimmäiset selkeät arvosanansa vasta kahdeksannella luokalla. Se johti paniikkitilanteisiin.

"Moni oppilas huomasi vasta sitten, että 'oj', olenkin vain leikkinyt koulunkäyntiä kahdeksan vuotta, eikä minusta nyt ole mihinkään. Se on väärin oppilasta kohtaan", Taipale sanoo.

Loput:
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005908858.html

[Lahti-Saloranta]

Ei nuo dikitaaliset opetusmenetelmät mikään uusi juttu ole. Ilsekin aloitin matemaattiset opintoni liki 60v sitten dikitaalisin menetelmin, tarkemmin helmitaululla. Verraton apuväline hahmottaa lukuja ja peruslaskutoimituksia.

[guest14935]

Ennen Suomessa oltiin ylpeitä korkeista PISA-tuloksista,

Niin milloin muka? Ministeriä myöten oltiin kiusaantuneita. Pelättiin että kansa saa itsetuntoa ja heittää koijarit ...ttuun.

Niinpä.
Silläpä aloittivatkin projektin jolla niitä saadaan alas josta ketjussa esimerkkejä. Ei suomalaisen, alamaisen sovi osata.
Osansa on orjatyöt joilla voi palvella uusia herrojaan kunnes eroon on ikiaikaisesta rauhallisesta alkuperäiskansasta päästy.

virheistä

tutkimus totesi, että lapsen työmuistin kuormittaminen digitaalisilla ärsykkeillä tai muilla sekavilla menetelmillä vain estää oppimista.
"Pienen lapsen aivot eivät ole vielä valmiit sellaiseen. Hän haluaa seurata esimerkkiä ja tehdä niin kuin opettaja sanoo", Taipale sanoo.

Tuo lainattu on ylimielistä hölynpölyä kyllä mutta mitään virhettä eivät ole tekemässä kun tarkoituskin on kehnontaa tuloksia. Voisi niillä apuvälineillä niitä parantaakin kunhan olisi tehtävät haasteellisia ja opettavaisia, eikä turhaa leikkimistä tarhatasolla.
Kännyt ja tabletit eivät kuitenkaan apuvälineiksi sovellu, syytä kieltää olisi. Ei niillä töitäkään tehdä.
Uusin idea on myöhentää aamun eka tunteja jotta valvoisivat pitempään. 

[migri]

Tässä grafiikka mitä mamutus tekee koulutukselle..

[Jack]

En ymmärrä digiloikka-hömpötystä. Tai siis miksi nyt, eikä kolmekymmentä vuotta sitten? Hypetetään asiaa, joka on ollut työelämän arkipäivää 70-luvulta, kotitalouksien 80-luvulta ja koulujen 90-luvulta.

Päättäjämammat, jotka digistä puhuvat, ovat itse saavuttamassa vähitellen sen kehitysvaiheen, että he osaavat käynnistää tietokoneen, avata sähköpostin ja käydä pankkiohjelmassa. Nämä ihmiset eivät huomaa, että nuorempi sukupolvi meni jo menojaan.

[Golimar]

Karut luvut paljastavat, että jotain on nyt pielessä – mitä tapahtui Suomen kouluille?
Koulu on ollut suomalaisen hyvinvointivaltion kulmakivi kautta aikain. Maailmalla hehkutettiin vuosikausia Suomen koulutusihmettä. Sitten tapahtui jotain.

MALLIOPPILAS! Pisa-tähti! Koulutusihme!

Näillä ylisanoilla kuvailtiin suomalaista koulujärjestelmää vielä reilut kymmenen vuotta sitten meillä ja maailmalla. Suomi menestyi kansainvälisissä Pisa-testeissä 2000-luvun alussa niin hyvin, että muiden maiden liput muuttuivat kateudesta vihreiksi.

Suomen huippuvuosi Pisa-testeissä nähtiin vuonna 2003, jolloin Suomi sijoittui kehittyneistä teollisuusmaista eli OECD-maista ensimmäiseksi kaikilla kolmella mittarilla: lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä.

Uuden vuosikymmenen alussa Suomella ei ole enää varaa kehua koulujaan entiseen tapaan. Pisa-tutkimusten tulokset ovat selvässä laskussa. Myös oppilaiden hyvinvointia mittaavat kyselyt kertovat, että vointi on huonontunut. Mitä oikein tapahtui?

ILTA-SANOMAT ottaa tällä viikolla suomalaisen koulusysteemin syyniin koko viikon jatkuvassa juttusarjassa, jossa pureudutaan koulujärjestelmän epäkohtiin ja kysytään ongelmiin ratkaisuja. Ääneen pääsevät kymmenet opettajat, oppilaat ja muut asiantuntijat.

VIIMEISIN Pisa-tutkimus tehtiin kouluissa vuoden 2018 aikana. Sen tulokset julkaistiin vuoden 2019 lopulla. Suomi sijoittui taas maailman mittakaavassa erittäin hyvin, mutta tason lasku oli selvä. Pisa-tutkimuksen tähtioppilaasta ei voi enää puhua. Suomesta tuli koulumaailman alisuorittaja.

Suomen Pisa-romahdus on ollut niin suuri, että se on noteerattu kansainvälisesti. The Washington Post julkaisi Suomen Pisa-menestyksen hiipumista käsittelevän artikkelin vuonna 2016 ja kysyi kysymyksen, joka jätti jäljen suomalaiseen koulukunniaan: kannattaako Suomen kouluista enää ottaa mallia?

Amerikkalaislehti kysyi asiaa suomalaisen koulutuksen asiantuntijalta, kirjailija Pasi Sahlbergilta, joka antoi aiheesta tyhjentävän vastauksen.

– On varsin lyhytkatseista ajatella, että koulujen suorituskyky säilyisi ja niihin voitaisiin tehdä jatkuvia parannuksia samalla, kun resursseja vähennetään. Se, ottavatko suomalaiset poliitikot ja päättäjät tästä opikseen, jää nähtäväksi.

Suomen huonompi sijoittuminen voisi selittyä sillä, että Pisassa on viime aikoina ollut enemmän osallistujamaita kuin tutkimuksen alkuvuosina. Vaan eipä selitykään. Siinä missä Suomen sija on pudonnut kilpakumppaneiden määrän kasvaessa, toiset kärkimaat, kuten Viro sekä Japani, ovat onnistuneet parantamaan tuloksiaan.

Sen jälkeen, kun Suomi putosi kärkikahinoista, maailman parhaimmisto on ollut Viron lisäksi Aasiassa; Singaporessa, Kiinassa ja Japanissa.

X

TUOREIMPIEN Pisa-tulosten jälkeen Suomessa kiinnitettiin erityistä huomiota oppilaiden lukutaidon heikkenemiseen.

Ensimmäisessä Pisa-tutkimuksessa suomalaiset olivat lukutaidossa ykkössijalla. Vuoden 2015 tuloksissa sijoitus oli neljäs ja vuoden 2018 tuloksissa vasta seitsemäs. Pisteissä mitattuna suomalaisten lukutaito on yhä OECD-maiden parhaimmistoa, mutta se ei kauheasti lohduta, kun suunta on alaspäin.

Siinä missä erinomaisten lukijoiden määrä on säilynyt hyvänä, heikkojen lukijoiden määrä on lisääntynyt rajusti. Vuoden 2018 tutkimuksen mukaan kaikista vastanneista 15–vuotiaista oppilaista 13,5 prosentilla on heikko lukutaito. Kymmenen vuotta aiemmin sama lukema oli 8,1 prosenttia.

Lukutaidon heikentyminen ei selity yksin esimerkiksi suuremmalla määrällä maahanmuuttajia, joiden äidinkieli ei ole suomi, sillä huonosti lukevia löytyy myös kantaväestöstä koko ajan enemmän ja enemmän. Tyttöjen ja poikien välille on muodostunut kuilu, jonka toisella puolella pojat tarttuvat kirjaan vain pakon edessä.

– Heikoiten pärjäävät kotimaiset pojat.

X

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008198410.html

[insinörtti]

– Heikoiten pärjäävät kotimaiset pojat.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008198410.html

Jos nyt kuitenkin ihan vertailun vuoksi laittaisivat esille, kuinka paljon heikommin Suomessa pärjäävät kotimaiset pojat verrattuna ulkomaisiin poikiin.

[jka]

Pisa-kärjessä siis: Kina, Singapore, Macao, Hongkong, Taiwan, Japani, Etelä-Korea. Huomionarvoista on että heti noiden jälkeen keikkuu sellaisia maita kuin Puola ja Viro. Ja mikähän mahtaa näitä kaikkia maita yhdistää? Ainakaan kukaan ei roudaa armeijavoimin lisää afgaaneja "kolutettavaksi".

[Melbac]

En ymmärrä digiloikka-hömpötystä. Tai siis miksi nyt, eikä kolmekymmentä vuotta sitten? Hypetetään asiaa, joka on ollut työelämän arkipäivää 70-luvulta, kotitalouksien 80-luvulta ja koulujen 90-luvulta.

Työelämässä olen ollut parikymmentä vuotta, eikä tänä aikana ole tullut mitään sellaista muutosta, joka oikeasti olisi edellyttänyt valmentautumista ala-asteelta asti. Se vuosituhannen vaihteen toimisto oli tietotekniikan osalta jotakuinkin samanlainen kuin nykyään, mitä nyt meseä käytetään pikaviestintään ja neukkarissa on hieno älynäyttö, mutta siinä kaikki.

Tottakai digilaitteet ovat matkalla muuttuneet, ja erilaisia sovelluksia on tullut lisää. Kuitenkaan se, että nuoriso viettää aikaansa somessa (kuten nykypäivän nuoret aikuiset aikanaan irc-gallerioineen) ja kännykällä pääsee nettiin, ei mielestäni ole mikään peruste muuttaa koulunkäynti digitaaliseksi, päinvastoin.

Nettitiedonhaun perusteet lähdekritiikkeineen tulee toki opettaa, samoin tekstinkäsittelyn ja taulukkolaskennan perusteet. Mikä ettei vähän netiketistä ja turvataitoja myös. Mutta jos kirja alkaa olla vieras käyttöliittymä, on tärkeää tutustuttaa lapsi perinteiseen tiedonhakuun ja tiedon manuaaliseen jäsentämiseen.

Joku väitti, että kaikki tieto on netissä. Olennaisempaa on, että netissä tieto on sirpaleista ja hajallaan sekä laadultaan erittäin vaihtelevaa. Jotta tuosta sillisalaatista pystyy hakemaan relevantin tiedon tehokkailla hakusanoilla ja arvioimaan sen paikkansapitävyyttä, pitää olla vahvat pohjatiedot hakemastaan asiasta. Ehjän kokonaiskuvan luominen pelkän google-haun perusteella on vähintään haasteellista.

Juuri peruskoulun tehtävä on opettaa kaikille perustiedot muun muassa luonnontieteistä, matematiikasta, historiasta ja yhteiskunnasta, joita tarvitaan maailmankuvan ja uuden tiedon jäsentämiseen. Ja juuri tähän esitetty kritiikki mielestäni osuu: kun digiloikan jälkeinen koulu ei enää tätä tietopohjaa kykene tarjoamaan, on koululaisen perhetaustasta kiinni, pystyvätkö vanhemmat täyttämään syntyneen aukon.

Viime viikkoina on ollut keskustelua hoitajaopiskelijoista, jotka eivät selviä lääkelaskelmista. Kyllä työnantaja arvostaa enemmän työntekijää, joka hallitsee perusmatematiikan kuin joka osaa sujuvasti etsiä tietoa lääkkeistä ja laskemisesta, mutta on kykenemätön soveltamaan löytämäänsä tietoa.

Siellä oli yhdessä vaiheessa ihan tarpeellista tietoa.Sieltä löytyy myös tietoa nykyään mutta nykyään se "tieto" mitä sieltä etsitään on että m*ten v*tussa jonkun softan saa tekemään kuten se on tehnyt aikaisemmin tai vastaavaa.Porukka ihan tietoisesti tehnyt yksinkertaisista asioista tahallisesti monimutkaisia.Ei koulussa opeteta asioita mitä itse netistä etsin vaan pitää itse vähän opetella ja tietää vähän miten hommat toimivat(tai olettaa että ne toimii niin).Noi pisa jutut ei oikeasti ole tainnut ikinä kertoa totuutta kuinka hyvin jonkun maan koulutus toimii ja kuinka hyvin oppilaita sieltä tulee.

[KTM]

– Heikoiten pärjäävät kotimaiset pojat.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008198410.html

Jos nyt kuitenkin ihan vertailun vuoksi laittaisivat esille, kuinka paljon heikommin Suomessa pärjäävät kotimaiset pojat verrattuna ulkomaisiin poikiin.

Ns. kotimaiset pojat ovat yhä useammin "kotimaisia" poikia.

[Mika]

Kun PISA-tulosten laskun todellisista syistä ei uskalleta puhua mitään, se takaa sen, että suuri yleisö pysyy edelleen sokeana sille, mitä  kehitysmaamaahanmuutto tekee maalle. Peruskouluikäisistä jo 25 % on vieraskielisiä, ja osuus kasvaa kohisten koko ajan.

[Mjane]

Kaivoin mielenkiinnosta esiin myös itse tutkimuksen. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden tulokset olivat keskimäärin noin 15% heikommat (pistemäärä suomen/ruotsinkielisillä 503/494 ja muilla 429). Maahanmuuttajataustaisia ei oltu tarkemmin eroteltu, itse olettaisin, että esim. venäjän-ja vironkielisten vs arabian-ja somaliankielisten erot ovat melko suuret.

Itseäni ehkä vähän yllättää se, että suomen-ja ruotsinkielisten koulujen välillä ei ollut juurikaan eroa. Olettaisin, että nyt jo alkaisi näkymään, että suomenkielisissä kouluissa on huomattavasti enemmän mamutaustaisia, joten ruotsinkieliset koulut menestyisivät paremmin. Ehkä kuitenkin koko valtakunnan tasolla erot ovat edelleen sen verran pieniä, että ero ei tule esiin.

[kekkeruusi]

– Heikoiten pärjäävät kotimaiset pojat.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008198410.html

Jos nyt kuitenkin ihan vertailun vuoksi laittaisivat esille, kuinka paljon heikommin Suomessa pärjäävät kotimaiset pojat verrattuna ulkomaisiin poikiin.

Jos pojat pärjäävät heikosti, niin herää kysymys onko resurssit kohdennettu niin että näin käy? Tyttöjä on perinteisesti hyysätty ja autettu poikia enemmän ja nyt lisäksi poikien edelle on laitettu vielä mamu-taustaiset lapsetkin. Ei ihme, että poikien pärjääminen heikkenee.

Tämä sama ilmiö on tietääkseni tapahtunut jo pidemmän aikaa Britanniassa. Kantaväestön pojat pärjäävät heikoiten, mutta mamu-taustaisia tuetaan eniten.

[Aimo Räkä]

Peruskouluikäisistä jo 25 % on vieraskielisiä, ja osuus kasvaa kohisten koko ajan.

Melkoinen invaasio. Onkohan se 20 vuoden kuluttua yli 50%.

[Väestönvaihtaja]

Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden tulokset olivat keskimäärin noin 15% heikommat (pistemäärä suomen/ruotsinkielisillä 503/494 ja muilla 429). Maahanmuuttajataustaisia ei oltu tarkemmin eroteltu, itse olettaisin, että esim. venäjän-ja vironkielisten vs arabian-ja somaliankielisten erot ovat melko suuret.

Onkohan tämä taas sellainen asia jossa pitää kaivaa tietoja ulkomailta ja tehdä arvioita omien havaintojen mukaan.

Omien havaintojeni perusteella joidenkin toisen polven maahanmuuttajien joukossa on poikkeuksellista, mikäli ei ole suorittanut korkeakoulututkintoa, toisin sanoen normi on, että suoritetaan korkeakoulututkinto. Toisaalta havaintojeni mukaan joissain muissa toisen polven maahanmuuttajaryhmissä korkeakoulutus on poikkeuksellinen asia, toisin sanoen valtaosa heistä ei sitä suorita.

Yhdysvalloissa SAT-kokeessa on suuria eroja rotujen välillä.

https://nces.ed.gov/fastfacts/display.asp?id=171

[Siili]

Omien havaintojeni perusteella joidenkin toisen polven maahanmuuttajien joukossa on poikkeuksellista, mikäli ei ole suorittanut korkeakoulututkintoa, toisin sanoen normi on, että suoritetaan korkeakoulututkinto. Toisaalta havaintojeni mukaan joissain muissa toisen polven maahanmuuttajaryhmissä korkeakoulutus on poikkeuksellinen asia, toisin sanoen valtaosa heistä ei sitä suorita.

Tähän sopii hyvin jenkkisanonta: "No shit, Sherlock!"

[Kallan]

Kun PISA-tulosten laskun todellisista syistä ei uskalleta puhua mitään, se takaa sen, että suuri yleisö pysyy edelleen sokeana sille, mitä  kehitysmaamaahanmuutto tekee maalle. Peruskouluikäisistä jo 25 % on vieraskielisiä, ja osuus kasvaa kohisten koko ajan.

Ihmettelinkin yksi aamu töihin mennessä että kehitysmaalaisten osuus läheisessä peruskoulussa on kasvanut kohisten, sisältäen myös suomalaisten seinäruusunaisten pyöräyttämät mulattiäpärät.

Ei käy kateeksi nykyisiä peruskoululaisia jotka joutuvat hampaat irvessä kestämään monikulttuuria ja mamujengejä. Ja abdien ghettosuomella suollettua äbäläwäbälää ja muuta "kivaa".

[Eino P. Keravalta]

Tästä ei voi pelkästään syyttää Suomen kehnoa maahanmuuttopolitiikkaa, vaan merkittävä osasyy on myös uudessa, nyt viitisen vuotta käytössä olleessa opetussuunnitelmassa, joka viimeistään on vienyt loputkin opettajan kunnioituksesta, järjestelmällisyydestä, selkeistä rakenteista ja opiskelurauhasta.

Uuden opetussuunnitelman ( mainitsemattomana ) taustanahan oli mm. se, että kun keharimaalainen ei jaksa istua pulpetissa ilman keppiä, niin tehdään koulusta sellainen vapaamuotoinen hulinakoulu niin ehkä keharimaalainenkin jaksaa innostua. Vaan eipä jaksanut. Ja lisäksi vielä tuhottiin suomalaistenkin mahdollisuus oppia entiseen tapaan.

Tämä on erityisen surullista siksi, että Suomen kaltaisen pienen maan ainoa selvitymiskeino on koulutettu, osaava ja lisäarvoa tuottava väestö. Nyt kaikki turmellaan keharimaalaisia paijaavalla hyvejeesustelulla ja kommunistisella ja kaoottisella opetussuunnitelmalla.

Kaikki on mennyt niin mallikkaasti vituiksi, että alkaa jo vaikuttaa suunnitellulta operaatiolta.

[Roope]

Jos pojat pärjäävät heikosti, niin herää kysymys onko resurssit kohdennettu niin että näin käy? Tyttöjä on perinteisesti hyysätty ja autettu poikia enemmän ja nyt lisäksi poikien edelle on laitettu vielä mamu-taustaiset lapsetkin. Ei ihme, että poikien pärjääminen heikkenee.

Erikoisinta Suomen Pisa-tuloksissa on valtava ero tyttöjen ja poikien välillä tyttöjen hyväksi, kun suurimmassa osassa valtioita eroa on poikien hyväksi .

Tulosten perusteella on selvää, että Suomen koululaitos suosii poikkeuksellisella tavalla tyttöjä, mutta aihe on tabu.

[Pöhisijä]

Tulosten perusteella on selvää, että Suomen koululaitos suosii poikkeuksellisella tavalla tyttöjä, mutta aihe on tabu.

Kiinnitin jo omana aikanani lapsena huomiota siihen kuinka paljon tyttöjä suosittiin, sen jälkeen ollaan saatu feminismit, ilmiöoppimiset, Feministisen pedagogiikan ABC — Opas ohjaajille ja opettajille ja kaikkea muuta sekoilua jotka ovat entisestään heikentäneet tilannetta, kunniakansalaisia unohtamatta.

Voin vain kuvitella millainen helvetti nykykoulu on pojille, esim. ketähän feministiopettaja rankaisee kun syrjitty vähemmistö aiheuttaa riidan etuoikeutetun valkoisen kanssa?

[Uuno Nuivanen]

Iltahyysäriltä vaihteeksi vähän parempi juttu opettajien ja kouluken ongelmista. Suurimman syynkin niihin löytää rivien välistä.

Opettajat lyövät pöytään pysäyttävän listan: tämä kaikki meni pieleen Suomen kouluissa

Suomessa on maailman koulutetuimmat opettajat, jotka uupuvat työtaakkansa alle. Mistä se johtuu, että koulutyö tuntuu olevan yhä vaikeampaa niin oppilaille kuin opettajille?
...
1. Samassa luokassa käytöshäiriöiset, kielitaidottomat, "nepsyt"...

Hankalalta kuulostava termi, inkluusio, on oikeasti aika yksinkertainen asia. Inkluusio kouluissa tarkoittaa pitkälti sitä, ettei erityistä tukea tarvitsevia oppilaita enää tänä päivänä niputeta omiin erityisluokkiinsa, vaan he osallistuvat yleisopetukseen, jos suinkin mahdollista.

Inkluusiosta tuli koulutuksellisen tasa-arvon perusta Unescon Salamancan julistuksessa vuonna 1994. Se edellytti Suomessa suurta muutosta, sillä meillä lapsia oli aiemmin eroteltu poikkeuksellisen paljon. Tämä voi olla yksi syy siihen, että inkluusiolla riittää yhä vastustajia. Toinen syy ovat todelliset ongelmat. ...

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008198539.html

[Golimar]

X

– Kun joku päättää ruveta heittelemään tuoleja äidinkielen tunnilla, eikä sillä tunnilla olekaan ohjaajaa luokassa, joutuu opettaja jättämään muun luokan yksin rauhoitellessaan riehujaa. Ja jos sillä hetkellä sattuu jollain muullakin oppilaalla menemään kippo nurin, luokassa syntyy tilanne, joka ehdottomasti vaatisi kahden aikuisen läsnäoloa. Kaiken tämän härdellin keskellä istuu muutama oppilas hiljaa, kykenemättä etenemään tehtävissään, uskaltamatta ehkä liikahtaakaan, erityisopettaja kertoo.

X

https://vimeo.com/595195466