Iltalehti 13.1.2010 Kaarina Hazard: Ludvig Borga & jatkot

[Jiri Keronen]

Meikästä tästä olisi kaikista parasta, jos Tony Halmeen äiti ja muut läheiset vain vaatisivat Hazardilta julkista anteeksipyyntöä. Vaikka kolumnissa solvattiinkin Halmeen ulkonäköä ja muutenkin haukuttiin häntä, ei sen mikään rikos tulisi olla, vaan asia, jonka ihmiset osaavat selvittää keskenään. Muutenkin tämä tutkintapyyntöjen ja muiden kanssa säätäminen alkaa mennä yli.

Mitä sellaista esimerkiksi vihreät naiset olisivat voineet saavuttaa Hjalliksen tuomitsemisella siitä kohutusta "raiskauskirjoituksesta", mitä he eivät voisi saavuttaa Hjalliksen anteeksipyynnöllä? Henkilökohtaisesti näkisin, että anteeksipyyntö on kaikin tavoin parempi kuin julkisen vallan taholta tuleva tuomitseminen. Anteeksipyynnössä ihminen itse myöntää olleensa epäasiallinen, mutta tuomiossa julkinen valta ainoastaan käyttää väkivaltamonopolin pönkittämiä pakkokeinoja hiljentääkseen epämiellyttävät asiat.

[JoKaGO]

Harva lehti julkaisi vastaavia puolustuspuheita Halla-aholle, kun hänen kirjoituksiaan on joukolla 'väärinymmärretty'.

Eihän niitä kukaan ollut lukenutkaan (paitsi se tutkiva poliisijoukko), koska rassisti.

[Rise]

Meikästä tästä olisi kaikista parasta, jos Tony Halmeen äiti ja muut läheiset vain vaatisivat Hazardilta julkista anteeksipyyntöä.

No niinhän se olisi. Mutta taitaa se anteeksipyyntö tässä asiassa olla se kaikkein vaikein saavutettava - siinä kun mediakriitikko joutuisi itse myöntämään olleensa edes ainakin ehkä hitusen väärässä. JSN:n tai oikeuslaitoksen tukkapölly sen sijaan laskeutuu kuin tähtisateen kimalle sananvapauden marttyyrin viitan päälle.

[Lepakko]

Anja Snellmanin hävityn oikeusjutun kohdalla kyse ei ollut mistään "tyylilajista"! SS-veteraania oli haastatellut ja kysymyksiä oli ollut niin Tali-Ihantalan torjuntataisteluista kuin (pakollinen!) juutalaisten joukkotuhonnasta. Anja oli reippaana tyttönä yhdistänyut tahallaan ensimmäisen kysymyksen vastauksen jälkimmäiseen, jolloin Tali-Ihantala torjuntataistelujen kommentti "se on sankariteko, jota emme saa koskaan unohtaa!" oli pistetty veteraanin suuhun vastaukseksi kysymykseen "mitä mieltä juutalaisten tuhoamisesta?".

Tyylikysymys, vai törkeää pilkantekoa ja valehtelua, kukin voi itse valita. Muistini mukaan käräjäoikeus oli jälkimmäisellä kannalla ja mätkäisi tuomion. Tuomaritkin olivat ilmiselvästi näitä typeriä, Toisia lukijoita. eivät tajunneet Anjan intelligenttiä ajatuksenjuoksua.

Eikö yhtään Anjaa hävetä??

[Topelius]

Ainakin siinä suhteessa olen täysin samaa mieltä, että kaunokirjallisuuden lukemisen vähentäminen tekee kansasta hölmön.

[Embo]

Helsingin Sanomat, iltapäivälehdet, Yle ja MTV3 ovat täysin kaupunkiliberaalien käsissä. Se on ristiriitaista, koska valtakunnallisen median pitäisi koskea koko valtakuntaa, suomalaisia.

olisikohan ensimmäinen kerta, kun joku median edustaja julkisesti tunnustaa juuri tämän vääryyden ja epäsuhdan?

Taitaa olla. Konservatiivisten ajatusmallien (Suomi) huomiotta jättäminen mediassa, ja median antama näkyvyys liberaaleille ajatusmalleille (Kaupunki) on omiaan jakamaan kansalaisia ("kansa" on huono käsite) kahteen leiriin, joista Harakka nyt käyttää nimeä Suomi ja Kaupunki. Nähdäkseni mikään juntit vs. lattenjuojat -jako ei ole kysymyksessä.

Tämä ei pitkän päälle ole hyvä asia, sillä kumpikin osapuoli kaivautuu yhä syvemmälle omaan poteroonsa, eikä enää kuuntele toisen osapuolen järkeviäkään näkemyksiä, vaan vie ideologiaansa kohti äärimmäisyyksiä. Tämähän on jo nähty maahanmuuttopolitiikassa tehdyissä ratkaisuissa, jotka eivät perustu realistiselle ihmiskuvalle ja tosiasioiden tunnustamiselle, vaan liian liberaalille, sinisilmäiselle ideologialle.

[JR]

Nää jutut jakavat kansan täysin kahtia ja ristiriita on sovittamaton. Kirjoitin jossain Hazardin "muistokirjoituksen" tekotaiteellisista ulottuvuuksista ja kiinnittäisin samaan huomiota tässäkin kohtaa. Meillä nykyään taiteilijat koulutetaan koulussa, jossa heidät opetetaan rikkomaan rajoja kissoja tappamalla ja paskaa heittämällä. Hazardin kolumni oli täysin linjassa näitten esimerkkien kanssa. Kun ei ole lahjoja, niin hyvä syyttää lukijoita lahjattomiksi.

[skrabb]

Anja Snellmanin hävityn oikeusjutun kohdalla kyse ei ollut mistään "tyylilajista"! SS-veteraania oli haastatellut ja kysymyksiä oli ollut niin Tali-Ihantalan torjuntataisteluista kuin (pakollinen!) juutalaisten joukkotuhonnasta. Anja oli reippaana tyttönä yhdistänyut tahallaan ensimmäisen kysymyksen vastauksen jälkimmäiseen, jolloin Tali-Ihantala torjuntataistelujen kommentti "se on sankariteko, jota emme saa koskaan unohtaa!" oli pistetty veteraanin suuhun vastaukseksi kysymykseen "mitä mieltä juutalaisten tuhoamisesta?".
Tyylikysymys, vai törkeää pilkantekoa ja valehtelua, kukin voi itse valita. Muistini mukaan käräjäoikeus oli jälkimmäisellä kannalla ja mätkäisi tuomion. Tuomaritkin olivat ilmiselvästi näitä typeriä, Toisia lukijoita. eivät tajunneet Anjan intelligenttiä ajatuksenjuoksua.

Eikö yhtään Anjaa hävetä??

Anjan kolumni:

HS - Sunnuntai - 31.12.2000 - 14505 merkkiä - 1. painos

Vastasyntyneen vuositarkastus
Kirjailija Anja Snellman katsoi uuden vuosituhannen ensimmäistä vuotta. Hän löysi röyhkeän ahmatin. Kasvaakohan siitä mitään kunnollista?
Ajettiin Lamborghineilla, vertailtiin eläkesijoituksia, juostiin illat toimistossa...

V uosituhat vaihtui, kun Marco Bjurström pääsi laskussaan nollaan. Tietokoneet eivät jumiutuneet, sähköt eivät katkenneet, eikä Jeesus Kristus tullut, mutta historian horisontti meiltä äkkiä meni.

Mitä me tämän jälkeen enää odotamme, mistä ajan kohdasta enää voi sanoa: jos siihen asti eläisin tai juuri sinä ja sinä vuonna olen 45-vuotias?

Mutta samalla saimme viivan menneiden alle. Suurten kauhujen, pettymysten, utopioiden romahtamisen ja illuusiottomuuden vuosisadan alle.

Pitäisikö miettiä koko juttu kerran vielä alusta uusiksi? Uskaltaisikohan taas unelmoida, edes ihan vähän?

Mutta mitä ihmeen vuotta me elimme: ensimmäisen vuosikymmenen tuplanollavuottako? Ja nytkö alkaa sitten vuosi yksi?

Ihan vastasyntynyt vuosituhat. Puhdas kuin tuore lumi. Miten me tämän vuoden käytimme? P aavi pyysi syntejä anteeksi ja kirkko pyysi velkoja anteeksi, mutta ahneus oli yhä ensimmäinen hyve.

It-alan ihmemiehet listautuivat pörssiin, valehtelivat kurssit pilviin, myivät kaiken ja pakenivat rikospaikalta italialaisilla urheiluautoilla. Tuulitakkiväki jonotti yössä päästäkseen maksamaan heidän laskunsa.

Bisneksessä sai kaahata ja kolhia miten tahansa, joten miljonäärit tyrmistyivät, ettei sama ollut sallittua liikenteessä. Heidän sakkojaan kauhisteli myös englantilainen Financial Times .

Nokian ihme jatkui. Yhtiö lupasi, että maailmassa on kohta miljardi matkapuhelimen käyttäjää, vaikka suurin osa ihmiskunnasta ei ole koskaan soittanut edes puhelimella.

Kolmikymppiset puhuivat suut vaahdossa eläkesijoituksista. Televisio ja lehdet täyttyivät koko kansan pörssipalstoista. Seuraavan laman maksajia etsitään jo.

Ahtisaari rahasti Elcoteq-optionsa. Hän hämmästeli, että jotkut olivat ottaneet hänen aikaisemmat optiopuheensa tosissaan.

Ennen presidentiksi tuloaan Ahtisaari oli kristillisessä aamupiirissä huolissaan köyhistä ja unohdetuista:

"Monet ystäväni ovat sanoneet minulle, että minun pitäisi hymyillä enemmän televisiossa. Olen kuitenkin Suomeen tultuani nähnyt sellaiset hädän kasvot, että se on vetänyt hymyttömäksi". (25. 1. 1994)

Presidenttikautensa jälkeen Ahtisaari oli TT:n syyskonferenssissa huolissaan siitä, millaista kohtelua entiset presidentit saavat lentokoneissa: "Tarvittaisiin direktiivi, mitä lentokoneissa tarkoitetaan business-luokalla." (23. 11. 2000) R ikkaat rikastuivat, köyhät köyhtyivät ja keskiluokalla oli kiirekiirekiire. Se juoksi toimistoissa illat ja viikonloput, hoiteli rästitöitä lomilla, jätti ylityölaput täyttämättä, puhui "firman missiosta", yritti vakuuttaa itselleen ja muille: olen mukana, olen tärkeä, jaksan vielä tämän kierroksen.

Omistajat kotiuttivat voittonsa, heittivät kravatin pois, keräsivät taidetta, ostivat kippurasarvisen moottoripyörän, rupesivat renessanssi-ihmisiksi, kertoivat haastattelussa: on tärkeää kuunnella omaa sisäistä ääntään, kiivetä vuorenhuipulle, antaa aikaa unelmille - kerranhan täällä vain eletään.

Uutuuskirjoissa pohdittiin, mitä on aika, miten aikaa muka voisi saada lisää tai säästää - mutta harva niitä ehti lukea.

Televisiossa kysyttiin: Oletko Greed? Haluatko miljonääriksi?

Kansa sai palkankorotuksensa edustajiensa välityksellä. Kansanedustajat nostivat itsensä tukasta huipputuloihin. Suomalaisilla oli sellaiset edustajat, jotka ansaitsevat.

Tupopöydässä kirjastonhoitajien vaatimus muutaman kympin koulutuspalkkaerästä tyrmättiin kohtuuttomana. Luottohäiriöiden määrä kääntyi taas kasvuun. Unitutkimus todisti: porvari nukkuu makeasti, köyhä kehnosti. P residentinvaaleissa Tarja Halonen ja Esko Aho jakoivat kansan kahtia. Sitten ihmiset valitsivat kumman kansaan halusivat kuulua. Se oli kansan äänestys.

Kuka olisi uskonut, että me suomalaiset päättäisimme valita presidentiksi sen, joka ei kuulu kirkkoon, avioliittoon eikä miessukupuoleen, sen joka on johtanut homojärjestöä ja tunnustautunut pasifistiksi?

Ja kukapa olisi uskonut, että hylkäisimme Nokian opeilla muokatun ehdokkaan siksi, että tämä piti perheen puheväleissä kännykällä?

Suomiko se todella oli?

Häviäjälle presidentinvaali on ostrakismos: hän joutuu maanpakoon milloin Bosniaan, milloin Harvardiin.

Esko Ahosta tappio paljasti uuden piirteen: kivikovaksi kuvitellusta miehestä löytyi sittenkin yksi tunne: itsesääli.

Tarja Halonen ja Pentti Arajärvi menivät elokuussa naimisiin. Vaikuttiko siihen se, että kuningatar Silvialta kipeytyi keväällä selkä, kun hänen olisi pitänyt ajaa samoissa vaunuissa avopuolison kanssa? P rahassa mellakoitiin pahaa rahaa vastaan. Jättiläistorakoiksi muuttuneet mellakkapoliisit erottivat toisistaan mustien autojen maailman ja valkoisiin haalareihin ja jääkiekkokypäröihin sonnustautuneet mielenosoittajat. Suomalaisissa lehdissä nuoria mielenosoittajia kutsuttiin terroristeiksi.

Makasiini sai suojakseen ihmisketjun, punaliput liehuivat Lapualaisoopperassa, Voima-lehti ilmestyi, Sadankomitea nousi tuhkasta, nuornaisasianaiset Femmarit juhlivat Naisten kaupunkia, Erkki Tuomioja ja Tarja Halonen toivat viestiä kukkasten vuosikymmeneltä, Beatles oli jälleen numero 1.

Pitkästä aikaa meillä oli kirkassilmäisiä nuoria, jotka eivät uskoneet että unelmat paremmasta maailmasta olisivat hullunhommaa.

Politiikka alkoi tuntua ihan hyvältä jutulta. Sdp:n jäsenmäärä kääntyi nousuun 20 vuoden alamäen jälkeen. Iltalypsy päätettiin lopettaa.

Mutta hallitussateenkaaren värit alkoivat liukua erilleen. Oikeiston äänin siviilipalvelus pidettiin 13 kuukaudessa ja Suomi Amnestyn mielipidevankilistalla. Hallitus esitti vihdoin homoliittoja, mutta kokoomus ei halunnut homopareille yhteistä sukunimeä.

Mutta ihan kaikki vastustivat huumeita. Poliisin oikeuksia lisättiin, huumetestit yleistyivät, käyttäjille annettiin tuomioita. K un valta on naisella, kenellä se silloin on?

Presidentillä ei pitänyt olla valtaa, eikä Suomen Pankilla virkaa, mutta kun Halonen nosti pankkiin Sinikka Salon, miehet menivät sekaisin. Lehdissä huudettiin kilvan akkavaltaa kumoon.

Arvolama syveni, backlash jylläsi: tytöt pysykööt tyttöinä, pojat poikina. Luettiin Slitziä ja Cosmopolitania. Opittiin kaupungin kymmenen parasta iskumestaa ja kymmenen tapaa miellyttää juuri Häntä. Vapautettiin pornoa, teeskenneltiin orgasmia.

Aina kun nainen poseerasi lehdessä alusvaatteisillaan, miehet kehuivat häntä "rohkeaksi".

Lola osti uudet rinnat. Kun 60 miestä vetosi luomurintojen puolesta, jotkut vastasivat, että silikoni on naisen vapaa valinta. Aivan kuin yksikään nainen antaisi viiltää rintansa auki ja pumpata niihin muovimassaa oman hyvän olonsa vuoksi.

Ilta-Sanomat luopui pornoilmoituksista. Se maksoi lehdelle kymmenen miljoonaa markkaa puhdasta rahaa.

Nuoret parit halusivat nyt pitää romanttiset isot kirkkohäät. Joka viidennessä parisuhteessa hakattiin, joka kolmannessa uhkailtiin. Suomessa perheväkivalta oli yleisintä Euroopassa. Siitä ei kovin paljon puhuttu.

Vaatekaupoissa myytiin kahdeksanvuotiaille tytöille punaisia pitsialusvaatteita, koulutyttö teki itsemurhan, poika käytti hyväksi pikkulapsia, tyttöjengi potki sairaalakuntoon, vaatekauppias ahdisteli teinityttöjä, suomalaismiehet kävivät itärajan takana panemassa pikkulikkoja, viittäkymmentä miljoonaa lasta kidutettiin maailmassa tänäkin vuonna.

Lapsuus oli Sierra Leone, josta ei tullut kuin huonoja uutisia.

Alle 30-vuotiaista naisista 43 prosenttia teki pätkätöitä. Kaikista vanhempainlomapäivistä miehet käyttivät 3,6 prosenttia. Suomessa syntyi viime vuonna ennätysvähän lapsia: vain 55000.

Mitä tapahtui lapsuudelle? Huusiko kukaan enää hailii hailoo, äitiä ikkunaan, omat nimet kirjoihin?

Teatteri Pieni Suomi kuoli ja television lastenohjelmat päätettiin "keskittää", mutta Harry Pottereita jonotettiin kirjakaupoissa.

Televisio halusi poistaa yli-ikäiset uutistenlukijat. MTV3 joutui kriisiin: kanavalla oli liian paljon yli 45-vuotiaita katsojia. Taas piti tehdä nuorennusleikkaus.

Meidän kaikkien täytyi olla kuin Ally McBeal, ei yhtään vanhempia eikä yhtään nuorempia, mutta ei siihen kyennyt edes Calista Flockhart. E uroopassa kyseltiin, oliko Bomfunk todella Suomesta, ja Suomessa kyseltiin, oliko Bomfunk todella Euroopassa. Suomi-popin hitit olivat kuin ylipitkiä kännykän soittoääniä, mutta Suomi oli very cool, kertoi Time-lehti.

Pahkasika-lehti lopetettiin. "Kerro minulle mikä on sinulle pyhää, niin minä pilkkaan sitä", oli lehden liikkeellelähtömotto. "Satiiria ei voi tehdä maassa, jossa kukaan ei ota mitään vakavasti", olivat lehden päätössanat.

Olli Lyytikäisen (1949-87) retrospektiivinen näyttely avattiin Kiasmassa. Leif Färdingin (1952-84) Valitut runot julkaistiin. Kummallekin heistä taiteella oli vain yksi kriteeri: sen piti olla totta. Molemmat voivat huonosti omassa ajassaan, mutta paremmin postuumeina.

Kun Paasilinna, Päätalo ja Virolainen kuolivat, vanha maailma painui taas vähän kauemmas historiaan. He olivat aikaa, jolloin miehet olivat miehiä, työ kovaa, rehellisyys arvossaan ja kaikki sitä myöten selvää.

Halusimme takaisin maitolaiturit ja lavatanssit, suoran katseen ja miehen kunnian, Viri-kaakaojuoman, vanhan ajan lumitalvet. Ikävöimme kaikkea, jokainen kilvan omaa ikäväämme, nuorimmat jo 80-lukuakin: Oi Badding, Oi Tavastia, Oi Lepakko, Oi City-kulttuuri, Oi niitä aikoja. S uomi pyysi anteeksi Saksaan karkottamiltaan juutalaisilta, mutta tuomitsi Israelin juutalaiset, ristiriitaa tajuamatta.

Jos Eurooppa ei olisi tuhonnut omia juutalaisiaan, he asuisivat nyt tyytyväisinä Varsovassa, Wienissä, Berliinissä, Pietarissa, Budapestissa, Amsterdamissa, Thessalonikissa ja Vilnassa, eivätkä nousisi aamubussiin Jerusalemissa tarkastaen joka kerta ennen istuutumista, ettei penkin alla ole pommi.

Miksi juutalaiset alistuivat silloin niin nöyrästi kohtaloonsa? Miksi juutalaiset ovat nyt niin sotaisia? Miksi juutalaiset ovat?

"Tätä sankaritekoa ei saa koskaan unohtaa", Suomen SS-miesten perinneyhdistyksen puheenjohtaja Kari Ruutu sanoi puheessaan Mannerheimin patsaalla. Suomen armeija järjesti suomalaisille ja saksalaisille SS-miehille paikalle kunniavartion.

Syksyllä nuoret uusnatsit tervehtivät käsi jäykkänä Mannerheimia.

Itävallassa riehui Haider ja Norjassa Hagen. Suomeenkin ryhdyttiin puuhaamaan kansallis-oikeistoa: Heil Haider, Meil Soini! Äärioikeistolaisuus on sitä, että nimetään ongelmat, muttei etsitä niihin ratkaisuja, vaan syylliset. Kommunismin musta kirja muistutti, miten paljon pahaa tekee sellainenkin ääriaate, joka lähtee hyvästä. Entä sitten sellainen, jolla on jo liikkeelle lähtiessään pahat mielessä?

Tilastokeskus laski: Suomi tarvitsee 20 vuodessa kaksi miljoonaa ulkomaalaista. Vuorineuvokset ilmoittivat, että teollisuus tarvitsee joka vuosi 20000 ulkomaalaista.

Mitä teki Suomi? Inkeriläisten kielitaitovaatimuksia tiukennettiin. Turvapaikkalakia kiristettiin. Pakolaiskeskuksia suljettiin. Hakunilassa somaleja kuljetettiin turvasaatossa kouluun. H yvä eduskunnan ulkoasiain valiokunta, kirjoitan teille Paavon puolesta, kun Paavolla on vieläkin pää kipeänä. Jokseenkin näin se Nizzan-matka kuitenkin sujui:

Tarja ja Paavo olivat päättäneet lähteä tulitikkuja lainaamaan Ranskan maaperälle. Jonkinlainen eurovisio-kilpailu sen piti olla: siksi Paavollakin oli mukana perustuslaki ja liittovaltio ja kaksoisenemmistö ja monta muuta hyvää visiota, joita oli pitkillä matkoilla kerätty ympäri Eurooppaa. Niillä piti saada se hymypoikapatsas taas kerran tänne Suomeen.

Perillä siellä Ranskassa kaikki näytti kuitenkin ihan oudolta. Talot olivat hirmuisen suuria ja ihmisiä oli paljon ja ne puhuivat kummallisia kieliä, ikään kuin laulaen. Paavo-raukalla oli niin pitkät sanavälit, että ne siellä luulivat sitä mykäksi. Onneksi oli sentään otettu puhdasta lähdevettä Suomesta mukaan.

Yhtään ei kuitenkaan väsähdetty, se on turhaa panettelua. Loppuun asti oltiin viimeisen päälle isänmaan asialla. Vaan olihan se kyllä välillä sellaista pyöritystä kuin entisellä pojalla Punaisessa myllyssä. Ne on sellaisia impulsiivisia ihmisiä ne ranskalaiset.

Oma raha oli onneksi annettu jo valmiiksi pois, mutta visiot ja vallan ne meiltä nyt vei. Itsenäisyys sentään muistikuvien mukaan säilyi. Mutta monta kokemusta rikkaampia tässä ollaan, joten lopputulosta on kyllä pidettävä täysin tyydyttävänä.

Perästäpäin sieltä Ranskasta on tullut outoja laskuja, joita kukaan meistä ei tunnusta kuitanneensa. Allekirjoituksestakaan ei saa selvää, mutta Paavon mielestä siinä lukee selvästi, vaikka vähän alaviistoon kaartuen: Urho Kekkonen. Vuoden suurin uutinen on jo julistettu: se oli tietysti Amerikan presidentinvaali. Vahingossa valituksi tullut Poika Bush ei muistanut monenkaan maailman johtajan nimeä, joten hänestä veikataan tyhmää ja heikkoa presidenttiä. Edellisen kerran, kun Amerikan presidentiksi valittiin mies, joka ei osannut lukea pitkiä sanoja, hän voitti kylmän sodan.

Mutta sadan vuoden kuluttua vuodesta 2000 tiedetään ehkä vain tämä: Haagissa ei kyetty sopimaan, miten ilmakehän lämpeneminen saadaan kuriin.

Pienten Tyynenmeren valtioiden edustajat kuulivat Haagin oikeudessa tuomionsa: mereen hukutettavaksi.

Myrskyt riehuivat Euroopassa. Tulvat nousivat Ruotsissa. Suomessa kukkivat joulukuussa juhannusruusut.

Joko perhosen siipi on lyönyt?

Anja Snellman ...kuljettiin käsi

jäykkänä, käytiin

Euroopassa tulitikkuja lainaamassa,

hukutettiin kai

maailma. ...marssittiin

kaduilla valkoisissa haalareissa, ruvettiin

demareiksi, valittiin ensimmäinen

nainen... ...vapautettiin

pornoa, teeskenneltiin orgasmeja, oltiin

kaikki 20-vuotiaita,

ikävöitiin sitä

kun oltiin...

http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Vastasyntyneen+vuositarkastusbr+Kirjailija+Anja+Snellman+katsoi+uuden+vuosituhannen+ensimm%C3%A4ist%C3%A4vuotta++H%C3%A4n+l%C3%B6ysi+r%C3%B6yhke%C3%A4n+ahmatin+Kasvaakohan+siit%C3%A4+mit%C3%A4%C3%A4n+kunnollista/HS20001231SI1VS03k6i?free=Anja Snellman Kari Ruutu&date=year2000&advancedSearch=&

...ja uutinen tuomiosta:

HS - Kotimaa - 1.9.2006 - 2526 merkkiä - 1. painos

KKO: Anja Snellmanin kirjoitus ei loukannut Kari Ruudun kunniaa

TEUVO AROLAINEN


Korkein oikeus (KKO) on kumonnut äänestyksen jälkeen Helsingin hovioikeuden tuomion, jolla kirjailija Anja Snellman ja Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen tuomittiin sakkoihin vuoden 2000 lopussa julkaistussa kirjoituksessa olleista väitteistä.

Alemmissa oikeusasteissa Snellman sai sakot kunnianloukkauksesta ja Virkkunen painovapauden tuottamuksellisesta väärinkäyttämisestä.

Helsingin Sanomissa julkaistussa kirjoituksessa Vastasyntyneen vuositarkastus Snellman pohti muun ohessa juutalaisten tuhoamista sekä saksalaisten ja suomalaisten SS-veteraanien tapaamista Helsingissä.

Tekstissä kerrottiin Veljesapu ry:n puuhamiehen Kari Ruudun sanoneen, että "tätä sankaritekoa ei saa koskaan unohtaa".

Ruutu ei kuitenkaan tarkoittanut sillä juutalaisten joukkotuhontaa, vaan SS-joukkojen taistelua aasialaisia bolševikkeja vastaan.

Aiempien ratkaisujen mukaan tekstiin sisältyi vihjaus siitä, että Ruutu suhtautuisi hyväksyvästi juutalaisten kansanmurhaan.

Myös korkeimmassa oikeudessa katsottiin, että Snellmanin lainaama virke oli irrotettu asiayhteydestään ja että lukija saattoi ymmärtää Ruudun suhtautuneen väheksyvästi juutalaisten joukkotuhontaan.

Tuomion mukaan kirjoitus "ei kuitenkaan sisältänyt täsmällisiä väitteitä eikä antanut kuvaa harkituista kannanotoista", vaan viestitti selvästi kirjailijan henkilökohtaisia näkemyksiä.

KKO katsoi, että kyse ei ollut "Ruudun itsensä julkisuuteen saattaman tiedotteen sisältö, siinä käsitellyn asian yhteiskunnallinen merkitys ja Snellmanin kirjoituksen tyyli huomioon ottaen" kunnianloukkauksesta.


Asian ratkaiseminen oli KKO:lle vaivalloista, sillä esittelijä ja kaikkiaan kolme oikeusneuvosta viidestä olisi ratkaissut asian ainakin osittain toisin.

Oikeusneuvos Mikko Tulokkaan mukaan hovioikeuden tuomiota ei olisi pitänyt kumota. Muut eriävän mielipiteen jättäneet olivat vapauttavan tuomion kannalla, mutta he olisivat perustelleet ratkaisun toisin kuin lopulliseen päätökseen kirjattiin.

Tulokkaan mielestä Snellman olisi pitänyt tuomita kunnianloukkauksesta, koska kysymys oli "selkeästi valheellisen ja loukkaavan tiedon julkisesta esittämisestä".

"Pakinatyylikään ei oikeuta tällaista menettelyä", Tulokas arvioi.

Muut asiaa ratkaisseet oikeusneuvokset olivat Kati Hidén, Liisa Mansikkamäki, Kari Raulos ja Ilkka Rautio.

http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/KKO+Anja+Snellmanin+kirjoitus+ei+loukannut+Kari+Ruudun+kunniaa/HS20060901SI1YO01ys3?free=Anja Snellman Kko&date=1990&advancedSearch=&

[Ammadeus]

Meikästä tästä olisi kaikista parasta, jos Tony Halmeen äiti ja muut läheiset vain vaatisivat Hazardilta julkista anteeksipyyntöä. Vaikka kolumnissa solvattiinkin Halmeen ulkonäköä ja muutenkin haukuttiin häntä, ei sen mikään rikos tulisi olla, vaan asia, jonka ihmiset osaavat selvittää keskenään. Muutenkin tämä tutkintapyyntöjen ja muiden kanssa säätäminen alkaa mennä yli.

Mitä sellaista esimerkiksi vihreät naiset olisivat voineet saavuttaa Hjalliksen tuomitsemisella siitä kohutusta "raiskauskirjoituksesta", mitä he eivät voisi saavuttaa Hjalliksen anteeksipyynnöllä? Henkilökohtaisesti näkisin, että anteeksipyyntö on kaikin tavoin parempi kuin julkisen vallan taholta tuleva tuomitseminen. Anteeksipyynnössä ihminen itse myöntää olleensa epäasiallinen, mutta tuomiossa julkinen valta ainoastaan käyttää väkivaltamonopolin pönkittämiä pakkokeinoja hiljentääkseen epämiellyttävät asiat.

Voi Keronen,jos solvaaminen täyttää rikoksen tunnusmerkit
Yhteiskunnan on silloin asetettava rajat ja rankaistava niinkuin laissa on säädetty.
Ei sorittelu aina riitä,onneksi.

[Embo]

väitän, että Toisten lukijoiden määrä kasvaa samassa suhteessa kuin kaunokirjallisuuden lukeminen vähenee. Kyky hahmottaa, eritellä ja tulkita katoaa. Ironia, satiiri ja parodia ovat enää harvojen herkkuja. Nyanssit katoavat yksinkertaisen, raaistuvan (internet)kielenkäytön alta. Ei tässä medialukutaidosta ole kysymys, vaan kirjoitetun sanan sävyjen lukemisen taidosta.

Juurikin näin.

Itseäni etoo kaikenlaiset voimakkaat tunnereaktiot, sillä ne ovat proletaarisia eli alaluokkaisia, oli kyseessä sitten muslimien pilakuvapillastuminen (piirtäjän taannoinen murhayritys), Halla-ahon kirjoituksista hermostuminen (tutkintapyyntö ja syyte) tai Hazardin Halme-kolumnin seurauksena syntynyt äbäläwäbälä (Hazardin kotiosoitteen ja puhelinnumeron kysely Facebook-ryhmässä).

Se, että jotkut kolmannen maailman kulttuurien edustajat ilmaisevat tunteensa primitiivisen voimakkaasti, ei saisi tarkoittaa sitä, että meidän valistuneiden länsimaisten ihmisten tulisi tehdä niin. Itsehillintä on hyve. Itsehillintä on suomalainen hyve, olkoonkin, että se tulkitaan usein jäyhyydeksi.

On täysin sallittua suuttua ja pahoittaa mielensä, mutta tyylitajua pitää olla. On osattava laskea kymmeneen, rahoittua, ja ryhtyä sitten vastineen kirjoittamiseen tai muihin lain puitteissa oleviin toimenpiteisiin mieltä kuohuttavassa asiassa.

[P]

Kaarina Hazard sitä vastoin on ulkonäöltään epämiellyttävä ja hankala luonteeltaan, jolla ei ole minkäänlaisia ansioita. Tuollaiset katkerat tantat vain jostain syystä ovat nyky-Suomessa median lemmikkejä.  

Noh noh. Ei nyt sentään arvostella ihmistä ulkoisilla kriteereillä. Ja sisäinen substanssittomuuskin joissain tapauksissa ei ole ongelma kaikille. Suuri suomalainen liian aikaisin kuollut sanoittaja teki aikoinaan ylistyslaulun ko. tyyppisille naisille.

Kauneus on katsojan silmässä. Samoin substanssi on jokaisen itsensä arvioitavissa.

Olkaa hyvä;

http://www.youtube.com/watch?v=gnH-7qZUkUY

[kaivanto]

Tätä köyttä on niin paljon. Homma-foorumi tuntuu jo jutun pureskelleen tältä erää, mutta öyhötys jatkuu mm. Facebook-ryhmässä, erityisen mielenkiintoisia ristiriitaisuuksissaan ovat Jukka Relander-nimisen (ei tunnettu kolumnisti-poliitikko-toimittaja) henkilön tekstipäästöt, joita on aiheen tiimoilta paljon...

http://www.facebook.com/KaarinaHazardFanit

[vellihousu]

http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/

Kaarina "X" Hazard on taas äänessä.

Kyselee, mistä tämä netissä vellova viha tulee....

Kysyisi itseltään, sillä hänen vihansa se ennennäkemätöntä on ollut.

[skrabb]

Halmeen tapaus osoittaa tottumuksemme miesten häpäisyyn
Ilkka Kylävaara

Nyt tässä on viikon päivät puhuttu Kaarina Hazardin mediakritiikistä, mutta eihän se sitä ollut.

Sen voi jokainen tarkistaa Iltalehden sähköisestä versiosta 13. 1. kello 02.44. Hazardin mieskritiikki jakaantuu kahteen osaan. 1. Tony Halmeesta kirjoitettuihin muistokirjoituksiin ja 2. Tony Halmetta häpäisevään haukkumiseen.

Jos ketä tahansa elävää tai kuollutta miestä tai naista nimittäisi "möhkäleeksi", "kotieläimeksi", "niskamakkaraksi", "mulliksi", "elukaksi" ja "kuohituksi mahtisonniksi", olisi kyseessä ilmiselvä kunnianloukkaus ja paha sellainen, tiedotusvälineessä tehty. Kuollut ei voi kunniansa perään vaatia, mutta Suomen laki tuntee vainajan häpäisemisen ja kuolleen muiston häpäisemisen.

Kehotan Julkisen sanan neuvostoa huomiomaan kansalaisten heikon laintuntemuksen ja keskittymään asiaan.

Miksi miehet ja älymystö eivät älähdä Völkischer Beobachter -tyyppisestä journalismista? Koska Suomen miehet ovat jo tottuneet siihen, että miehiä koskeva kaunakirjoittelu, yleistykset ja häpäisy ovat arkipäivää – ikään kuin oikeutettuja siksi, että Suomi on miesväkivallan (ja nykyään jostain syystä myös naisväkivallan) johtavia eurooppalaisia maita. Itäeurooppalaisessa kategoriassa ei ehkä ihan huipulla, ja muslimien tai hindujen kunniakulttuureihin verrattuna jopa pohjalla.

Vai meneekö jesuiittamaisuus tässä maassa niin pitkälle, että huumeita käyttävällä showmiehellä ei ole kunniaa, jota loukata? Samaan tapaanhan oikeus totesi Virpi Miettisen kunnian tapauksessa. Onko uskoon tullut ja raitis Miettinen saanut kunniansa takaisin vai saako häntä kuolemansa jälkeen nimitellä miten hyvänsä?

Varsinaista kaksinaismoraalia edustavat sekä Iltalehden kustantaja-päätoimittaja Kari Kivelä että Hazard itse. Hazard ilmoitti ei-osaavansa kirjoittaa, ja Kivelä että Hazard jatkaa. Ilmeisesti jokainen kommentti ei-kirjoittajarouvasta laitetaan plussana tilastoihin.

Muhevaa freudilaisuutta edustaa lisäksi se, että Halmetta pilkkaavat määreet sopisivat monen mielestä mainiosti rouvaan itseensä.

Monet älymystöä edustavat oppivat aikanaan, että tarkoitus pyhittää keinot. Sellaista ei pidä kutsua "piristäväksi" kritiikiksi vaan matalamielisyydeksi.

Helsinki

http://www.hs.fi/verkkolehti/mielipide/artikkeli/Halmeen+tapaus+osoittaa+tottumuksemme+miesten+h%C3%A4p%C3%A4isyyn/1135252266748

[Jari-Petri Heino]

http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/

Kaarina "X" Hazard on taas äänessä.

Kyselee, mistä tämä netissä vellova viha tulee....

Kysyisi itseltään, sillä hänen vihansa se ennennäkemätöntä on ollut.

Ei ole Kaarinalla itsetunto kohdallaan. Eikä myöskään näytä olevan ymmärrys. Jos Kaarina olisi laukonut noita asioita ääneen vaikka missä tapahtumassa, olisi aplodien sijaan saanut varmasti jotain muuta ääntä. Jos mediakriitikkoa ihmetyttää se, että nykyaikana kansan ääniä kuulee muuallakin kuin Kallion baareissa, kannattaa vaihtaa tikanheittoon.

[PaulR]

Ihan tähän kärkeen pyydän anteeksi kaikilta sellaisilta, joita viime viikolla julkaistu kolumnini loukkasi.

No niin. Eihän se ollut niin vaikeata?

[Sivusta seuraaja]

Hazard pyytää ensin anteeksi "kaikilta sellaisilta" ja sitten jatkaa ihmeellistä selittelyään.

...Toisaalta, mihin näiden toimittajien nyt sitten pitäisi mennä? Muodostaako raivoisa ryhmä jonkinlaisen joukon, jota jokin yhdistää? Joka asuu jossakin tietyssä paikassa? Mikä on potentiaalin poliittisen yhteisön tai äänestäjäkunnan ja toisaalta nettikeskusteluissa syntyvän viha- ja solvausyhteisön keskinäinen suhde? Pitäisikö olettaa, että ne olisivat samoja?

Ainakin sen myös tämä kohu on tullut todistaneeksi, että elektronisissa vesissä parvet muodostuvat ja kasautuvat suuriksi ja murskaaviksi hyvin vikkelään. Jokaisella meillä on jo tietotaitoa ja taskussa välineet, joilla hetkessä, viiveettä, rakentaa omille tunteille virtuaalinen, komeasti lavastettu näyttämö.

Ja mitä tästä omaksi ottamastamme netin todellisuudesta pitäisi ajatella? Ainakin se on hyvä väylä juuri vihalle. No, onko tämä viha jotakin piilossa muhinutta vihaa, joka vasta netissä on löytänyt purkautumistiensä? Jos näin, missä se ennen nettiä on luurannut? Vai onko niin, että vihaa on nyt enemmän kuin joskus aikaisemmin? Jos on näin, mikä siihen sitten on syynä? Vai siitäkö on kysymys, että nettikommunikaatio - usein nimetön ja kasvoton - on omiaan herättämään kaikista tunteista aivan erityisesti juuri vihaa ja siittämään sitä aina vain lisää?

Kasvottomuuden ja nimettömyyden lisäksi netissä ollaan vailla lihallista kehoa. Tuottaako se kommunikaatioon jonkin oman ulottuvuutensa?

Lisääntyykö viha, jos ollaan tekemisissä ihmisten kanssa vain kirjaimin? Onko kehoa vailla oleminen jokin sellainen seikka, jonka tähden mikä tahansa tunne muuttuu kuin itsestään ärtymyksestä raivoksi? Kehottomuuden takiako netti on täynnä juuri pornoa? Kehottomuuden takiako solvaukset liittyvät niin usein juuri kehoon?

Nii-in... "Sikaniska, möhkäleen muotoinen kotieläin, niskamakkara meni oikealla hetkellä. Tämän testosteronilla, anabolisilla steroideilla, eläintaljoilla ja leijonariipuksilla itsensä mieheksi rakentaneen olennon kylmenevän kalmon ääressä salaa ihmettelemme, miksi tämä Matti Nykänenkin täällä vielä heiluu, sehän on jo nähty."

Anteeksi tosiaan tuo väärin ymmärretty mediakritiikki.

[Simo Hankaniemi]

Ilkka Kylävaaralta ihan hyvä kirjoitus! Taitaa Ilkkakin olla Homman lukijoita, vai tuntuuko se vain siltä.

[Simo Hankaniemi]

Mistä Hasardin läskit tutisten esittämä miesviha oikein johtuu? Eikö Claes Anderssonin tai jonkun muun ammattilaisen pitäisi analysoida sitä. Hasardi ei edes tunnista omaa vihaansa, joka näkyy selvästi tuhansille muille. Kenties vihan esittäminen bulevardilehdessä tuntuu jotenkin hienolta, ikään kuin älykkäältä, viileältä.   

[ämpee]

"Sen voi jokainen tarkistaa Iltalehden sähköisestä versiosta 13. 1. kello 02.44."

Oliko sittenkin kyse "älymystön" kännikirjoituksesta??

[Mika]

Ilkka Kylävaaralta ihan hyvä kirjoitus! Taitaa Ilkkakin olla Homman lukijoita, vai tuntuuko se vain siltä.

Erittäin hyvä kirjoitus tosiaan. Kylävaara on selväjärkinen tyyppi, joka on yhtenä harvoista entisistä stallareista myöntänyt häpeävänsä sitä, että itsekin toimi nuoruudessaan ko. höynäporukassa.

[Lepakko]

Skrabb: kiitos muistinpalautuksesta!

[Brett]

Nii-in... "Sikaniska, möhkäleen muotoinen kotieläin, niskamakkara meni oikealla hetkellä. Tämän testosteronilla, anabolisilla steroideilla, eläintaljoilla ja leijonariipuksilla itsensä mieheksi rakentaneen olennon kylmenevän kalmon ääressä salaa ihmettelemme, miksi tämä Matti Nykänenkin täällä vielä heiluu, sehän on jo nähty."

Anteeksi tosiaan tuo väärin ymmärretty mediakritiikki.

Itse ymmärsin Hazardin kirjoituksen nimenomaan mediakritiikkinä - joskin hyvin mauttomana sellaisena. En tulkinnut kirjoitusta niin, että Hazard itse kutsuisi Halmetta noilla nimityksillä. Kirjoituksen pointti oli käsittääkseni, että media kollektiivisesti nokki Halmetta surutta niin kauan kun mies riutui huumeongelmaisena ja näinollen mediaseksikkäänä. Kun Halme yritti kohdata ongelmiaan, eli hiljaiseloa, oikeasti inhimillisena, ketään ei kiinnostanut. Kun Halme sitten sortui päätyen Tukiaisen kainaloon pirtupäissään, niin tarkkaan kuunnellut saattoi lähes kuulla Hymy-lehden toimituksesta kuuluvan helpotuksen huokaisun. Ja kun henki pakeni, niin sankarisuitsutus alkoi. Näin niitä lehtiä myydään.

Ja tuo Nykäs-kommentti. Eikö ajankuva ole nimenomaan tuo? Jos Nykänen raitistuisi, saisi perhe-asiansa kuntoon, ja alkaisi ajamaan vaikka entisten huippu-urheilijoiden päihde-ongelmaisten kuntoutusohjelmaa, niin paljonko se myisi lehtiä? Nykänen oli aikansa roska-lehdistöä kiinnostava, mutta nyt hänet aletaan kokea jo kiusalliseksi. Äänen lausumaton ilmapiiri mediassa alkaa olemaan juuri Hazardin ääneen lausuma. Jos Nykäsestä aika jättäisi, niin voitte olla varmoja, että samat haaskalinnut jotka mässäilevät Nykäsen ongelmilla nyt, olisivat myymässä lehtiä sankarimyytillä.

Hazardin kolumnista on sanottava, että ajankohta noin inhorealistiselle kolumnille oli todella huonosti valittu. Ja ei, en tarkoita inhorealistisella Halmeen luonnehdintoja, vaan ylipäätään roskajournalismin ajankuvaa, jossa kohde oli vast'ikään edesmennyt. Omalta osaltaan Hazard on kolumnillaan tukemassa sitä "julkkisten" epäinhimillistämistä, jota itse kritisoi. Huomattavasti radikaalimpaa olisi puolustaa jotain vielä elävää julkisuuden uhria. Sitä odotellessa...

Toivon hartaasti, että mahdollisimman moni boikotoisi kaikkia juoru- ja iltapäivälehtiä. Itse olen toiminut näin jo lähes kymmenen vuotta.

Edit: Nykäs-pointtia selvennetty

[Äänestäjä]

Hazard se ei vain tunnu tajuavan.

Mediakritiikkiä tai ei, onnistuneesti tai ei, termit joita hän käytti jutussaan juuri edesmenneestä olivat erittäin mauttomia ja törkeitä. Ei luulisi vaativan hirveästi ajattelua, että ymmärtäisi kirjoituksen loukkaavan kuolleen läheisiä.

Jos kirjoitus olisi näin toimien tuonut esiin jonkun merkittävän ongelman, jota muuten ei pysty esille tuomaan, motiiveja voisi vielä puolustella. Huolimatta siitä, että kyse on epäonnistuneesta kirjoituksesta. Jos sitä sitten epäonnistuu, kuten suurimmalle osalle meistä aina välillä käy, niin aito anteeksipyyntö olisi parempi kuin sellainen puolihuolimattomasti heitetty jonka jatkoksi tulee pitkä selityslitania (näin edelleen vesittäen anteeksipyynnön aitoutta).

Tässä selittelyssään Hazard sitten kysyy:

Muodostaako raivoisa ryhmä jonkinlaisen joukon, jota jokin yhdistää? Joka asuu jossakin tietyssä paikassa? Mikä on potentiaalin poliittisen yhteisön tai äänestäjäkunnan ja toisaalta nettikeskusteluissa syntyvän viha- ja solvausyhteisön keskinäinen suhde? Pitäisikö olettaa, että ne olisivat samoja?

Ainakin sen myös tämä kohu on tullut todistaneeksi, että elektronisissa vesissä parvet muodostuvat ja kasautuvat suuriksi ja murskaaviksi hyvin vikkelään. Jokaisella meillä on jo tietotaitoa ja taskussa välineet, joilla hetkessä, viiveettä, rakentaa omille tunteille virtuaalinen, komeasti lavastettu näyttämö.

Ja mitä tästä omaksi ottamastamme netin todellisuudesta pitäisi ajatella? Ainakin se on hyvä väylä juuri vihalle. No, onko tämä viha jotakin piilossa muhinutta vihaa, joka vasta netissä on löytänyt purkautumistiensä? Jos näin, missä se ennen nettiä on luurannut? Vai onko niin, että vihaa on nyt enemmän kuin joskus aikaisemmin? Jos on näin, mikä siihen sitten on syynä? Vai siitäkö on kysymys, että nettikommunikaatio - usein nimetön ja kasvoton - on omiaan herättämään kaikista tunteista aivan erityisesti juuri vihaa ja siittämään sitä aina vain lisää?

Kasvottomuuden ja nimettömyyden lisäksi netissä ollaan vailla lihallista kehoa. Tuottaako se kommunikaatioon jonkin oman ulottuvuutensa?

Lisääntyykö viha, jos ollaan tekemisissä ihmisten kanssa vain kirjaimin? Onko kehoa vailla oleminen jokin sellainen seikka, jonka tähden mikä tahansa tunne muuttuu kuin itsestään ärtymyksestä raivoksi? Kehottomuuden takiako netti on täynnä juuri pornoa? Kehottomuuden takiako solvaukset liittyvät niin usein juuri kehoon?

Olenko nyt ymmärtänyt jotain väärin? Eivätkä ihmiset esiinny Facebookissa omilla nimillään ja kuvillaan? Mikä ihmeen nimetön ja kasvoton ryhmä se on?

Eikö kirjoituksesta oltu tehty yli 100 kantelua JSN:ään, mukaan lukien Halmeen äiti? Mitä ihmeen nimetöntä ja kasvotonta ryhmää nämä henkilöt ovat?

Onko Kylävaara, sekä muut Hazardin kirjoitusta arvostelleet julkisuuden henkilöt nimettömiä ja kasvottomia? (Kiitos Kylävaaralle hyvästä kirjoituksesta).

On todella noloa ja typerää ruveta selityksissään rakentamaan tätä vanhaa tuttua 'olkiukkoa': Onko niin, että kun näiltä tietyntyyppisiltä moralisteilta loppuvat argumentit kesken, syyllisiä yritetään hakea näistä jo kohta lähes legendaarisista 'itä-helsinkiläistä lähiön peräkamarin pojista - luusereista'?

'Smoke and mirrors'-taktiikkaa siis. Tilanteessa, jossa sitä peiliä voisi käyttää ihan muuhun tarkoitukseen.

[Brett]

Mediakritiikkiä tai ei, onnistuneesti tai ei, termit joita hän käytti jutussaan juuri edesmenneestä olivat erittäin mauttomia ja törkeitä. Ei luulisi vaativan hirveästi ajattelua, että ymmärtäisi kirjoituksen loukkaavan kuolleen läheisiä.

Vaikka tulkitsin Hazardin kirjoituksen nimenomaan mediakritiikkinä, niin todettakoon vielä, että kokonaisuudesta olen tismalleen samaa mieltä.

[LyijyS]

Erittäin hyvin kirjoitettu Brett. Medianlukutaitoa sopisi opettaa kouluissa enemmänkin näköjään. Samaa mieltä myöskin termien mauttomuudesta ja Hazardin epäonnistumisesta tässä suhteessa. Hän tuli ehkä paljastaneeksi itsestään enemmän kuin oli tarkoitus.

[Punaniska]

Itse ymmärsin Hazardin kirjoituksen nimenomaan mediakritiikkinä - joskin hyvin mauttomana sellaisena. En tulkinnut kirjoitusta niin, että Hazard itse kutsuisi Halmetta noilla nimityksillä.

Jos teksti olisi tosiaan ainoa, millä tavalla KH olisi mielestään asiaa voinut käsitellä, se kertoisi KH:n rajoittuneesta persoonasta ja kapasiteetista. Jos KH olisi kirjoittanut jostain ihmisestä, johon hänellä on ollut neutraali tai ystävällinen suhtautuminen, niin olisiko hän kirjoittanut samalla lailla? Saa kysyä.

Uskon, että KH on mielestään jonkin sortin multifiksu, hän kirjoittaa mediakritiikin nimissä ulos kaiken sen inhon, jota tunsi Halmetta kohtaan. Yhdellä kolumnilla saisi sekä syvällisen kriitikon maineen, että selkääntaputuksia Naisasialiitto Unionin siskoilta, johon KH ymmärtääkseni kuuluu.

Onkohan Kaarina saanut joskus pakit Halmelta? 

Tässä saattaa hyvinkin olla se lopullinen syy; Helsinki on sen verran pieni paikka, että uskon heidän jollain lailla tunteneen toisensa.

[Iloveallpeople]

Aleksi Valavuori sai peräänsä 19 000 sotilaan armeijan!

Juontaja Aleksi Valavuori ryhtyi boikottiin edesmenneen Tony Halmeen puolesta.

Pelkokertoimestakin tuttu juontaja Aleksi Valavuori perusti Facebookiin ryhmän "Iltalehti boikottiin, kunnes Hazard saa kenkää".

Ryhmä perustettiin viikko sitten, ja jäseniä sillä tähän mennessä on lähes 19 000.

- Hazardin loukkaus juuri edesmennyttä Tony Halmetta kohtaan alittaa sekä ylittää kaikki inhimillisyyden piirteet. Vastuu on myös Iltalehdellä, joka julkaisi ruumiin häväistyksen näyttävästi etusivullaan, Aleksi kuvailee Facebookissa.
...

Koko juttu: 7 päivää

[ämpee]

Mediakritiikkiä tai ei, onnistuneesti tai ei, termit joita hän käytti jutussaan juuri edesmenneestä olivat erittäin mauttomia ja törkeitä. Ei luulisi vaativan hirveästi ajattelua, että ymmärtäisi kirjoituksen loukkaavan kuolleen läheisiä.

Vaikka tulkitsin Hazardin kirjoituksen nimenomaan mediakritiikkinä, niin todettakoon vielä, että kokonaisuudesta olen tismalleen samaa mieltä.

Jos pelkästään katsotaan sitä kattavuutta jonka pitäisi osoittaa tätä "mediakritiikkiä", niin kirjoitus (kolumni) yltää "hieman" laajemmalle.
Tilanne on se, että näppis on karannut käsistä.
Nykäsen kehoittaminen itsemurhaan on tästä paras osoitus, ja sitä ei selitellä, sillä Nykänen on edelleen hengissä.

[Punaniska]

En tiedä, onnistuuko linkitys. Tuosta klikkailemalla saa äänestyspiirien antamat äänet esiin. Esim Eira ja Katajanokka

Eduskuntavaalit 2003:

http://pxweb2.stat.fi/dialog/varval.asp?ma=oi57_statfin_ehdok01_2003&ti=Eduskuntavaalit+2003%2C+ehdokkaiden+%E4%E4nim%E4%E4r%E4t+kunnittain+ja+%E4%E4nestysalueittain%2C++Helsingin+vaalipiiri&path=../Database/StatFin/vaa/evaa/Eduskuntavaalit%20-%20tulokset%202003/&search=HALME+TONY&lang=3