2018-09-23 VU: Maamme kommunistinen kulttuuriväki palvoi Neuvostoliittoa

[migri]

Maamme kommunistinen kulttuuriväki palvoi Neuvostoliittoa

MARKKU JOKIPII | 23.09.2018 | 09:57- päivitetty 23.09.2018 | 10:05

Suomen Kuvalehden toimittaja kokosi karmean kokoelman taideväen veljeilystä Neuvostoliiton kanssa.

Linkki: https://www.verkkouutiset.fi/maamme-kommunistinen-kulttuurivaki-palvoi-neuvostoliittoa/

Harva on näkyvästi hävennyt toimintaansa kommunismin hyväksi. Leena Sharma olisi voinut hyvin perustein nimetä kirjansa otsakkeella "Vaikka voissa paistais". Äärivasemmistolaista, sotien jälkeistä poliittista ystävyystoimintaa Neuvostoliiton kanssa romantisoidaan yhä. Monet ilmiöön läheisissä suhteissa eläneet vähättelevät ns. taistolaisuuden aikaansa.

Sharman Ikuiset ystävät on varmasti kommunismia kaipaavien kielletyllä listalla. Vastaavanlainen musta lista eli aikansa 1970-luvun opiskelupoliittisessa kuohunnassa, jolloin maamme hallitusta muistutettiin Neuvostoliiton kannalta haitallisesta oppimateriaalista.

Vuonna 1974 opetusministeri Ulf Sundqvist (sd.) oli valmis poistamaan "mädän aineksen" korkeakouluopetuksesta. Vuotta aiemmin Sundqvist yhdessä Erkki Liikasen (sd.) kanssa yrittivät kriminalisoida Neuvostoliiton arvostelun Suomessa. Tarja Halonen (sd.) oli puolestaan DDR:n ystävä.

Sharman keräämät esimerkit kertovat, miten jopa demarit olivat äärivasemmiston panta kaulassa – vaikka Kalevi Sorsa (sd.) muistelmissaan toista väittää. Erittäin aktiivinen oli ennen kaikkea SOL – Sosialistinen opiskelijaliitto (taist.) – jonka vuoden 1975 liittokokouksessa komeili tunnus "Otto Wille Kuusisen viitoittamalla tiellä".

Sankareita oli harvassa

Kun Neuvostosuhteissa Suomessa pääasiassa vain hyssyteltiin, otsikkoihin pääsivät harvat ja rohkeat. Kalevi Sorsan hallituksen kulttuuriministerinä toiminutta Marjatta Väänästä (kesk.) nimitettiin hallituksen ainoaksi mieheksi. Tämä siksi, että Väänänen pani kapuloita vasemmistolaisten kulttuurijärjestöjen tuelle ja rohkaisi porvareiden oikeutta päätöksentekoon.

Sanomalehti Uusi Suomi sekä osa maakuntalehdistä kävivät omaa sotaansa sosialisointia vastaan. Kullervo Rainio nosti ETYK:n vuonna 1975 eduskunnassa julkisuuteen ns. Pirkkalan monisteet. Siitä tuli Suomen mainetta vahingoittava skandaali. Paljastui, että kouluhallitus kopioi kritiikittä neuvostoliittolaista opintomateriaalia ja pyrki kasvattamaan koululaisista aatteellisesti puhtaita idän opetuslapsia.

Kirjassaan Sherma ei anna edellä mainitun toiminnan kaltaista anteeksi, vaan nostaa suomalaisen taistolaisen seurakunnan ja sitä tukeneet tikun nokkaan. Tuossa suhteessa vanhaa vasenta järjestystä ikävöivä voi perustein syyttää Sharmaa vaikkapa Neuvostovihamieliseksi tai suomettumisen halveksijaksi – siksi rankkoja hänen kuvauksensa ovat suomalaisten kritiikittömyydestä kaikkea mahdollista Neuvostoliiton parasta ajaessaan.

Eino S. Repo Yleisradion vaikuttajahahmona saa kirjassa paljon huomiota osakseen. Hänen toimintansa edisti aatetovereiden taiteellista arvovaltaa ja taloudellista hyvin vointia. Toimillaan Yle pyrki selvästi vaikuttamaan kansalaisten asenteisiin, mutta todellisuus oli toiveita ihmeellisempää: parlamentarismi vei voiton presidentin ja Revon yhteispelistä, valta vaihtui vähitellen Yleisradiossa.

Ääliöiden olympialaiset

Varsin paljon Leena Sharma uhraa sivutilaa Renny Harlinin ja Markus Selinin elokuvan Jäätävä polte käsittelylle. Se juuttui kielletyksi pitkäksi aikaa. Kohtaloksi muodostui käsky Neuvostoliiton Suomen suurlähetystöstä. Presidentti Mauno Koiviston ensimmäinen kausi oli yhä pelon aikaa.

Tätä Sharma kirjassaan ei kerro: Kun Finlandia-talon vihkiäiset olivat vuonna 1971 jo ovella, laitavasemmiston Rauhanpuolustajien pääsihteeri Mirjam Vire-Tuominen (taist.) löysi onnekseen ilmiselvän yrityksen solvata rauhaa rakastavaa ja maailmaan demokratiaa levittävää Neuvostoliittoa. Avajaisohjelmistoon oli ujutettu salakavalasti tshekkiemigrantti Jan Novakin sävellys Ignis pro Joanne Palach, joka oli omistettu vastalauseena Neuvostoliiton Tshekkoslovakian miehitykselle polttoitsemurhan tehneen Jan Palachin muistolle.

Olisiko vähemmistökommunisti voinut sen arvokkaampaa palvelusta tehdä omalle maineelleen ja kommunistiselle internationaalille!? Eivätkä Finlandia-talon sivustot kerro vielä tänäänkään, mitä avajaisissa olisi pitänyt soittaa, vaan kertoo, mitä soitettiin. Näin meillä vaalitaan jopa rakennusten puhtoisuutta.

Harva katuu, moni vähättelee

Suomalaisissa teattereissa kyti vallankumous, jonka hehkuun puhallettiin niin, ettei puheista enää saanut selvää, onko henkilö järjissään. Kaisa Korhonen kuvaili poliittista tiedostamisprosessiaan Kulttuurivihkojen
(taist.) haastattelussa vuonna 1974:

"Teatteriopiskelijana minunkin tieni suuntautui 60-luvun alussa Berliiniin näkemään teatteria. Näin sekä suurenmoista teatteria että sosialistisen maan, jonka ihmisten sosialistisesti turvattu elämä vahvisti jo syntynyttä näkemystäni sosialistisen järjestelmän paremmuudesta". Tautologiaako?

Ikuiset ystävät vie lokaan monet kirkasotsaiset Neuvostoliiton lumoissa eläneet ja yhä elävät. Noloja henkilöitä näiden vallankumouksellisten listoilta voi poimia joukoittain. Esimerkkinä olkoon vaikkapa suomalaisstalinistien solidaarisuussähke Itä-Saksaan vuodelta 1976. Siinä iloittiin laulaja Wolf Biermannin DDR:sta tapahtuneen karkottamisen puolesta. Allekirjoittajina Kaj Chydenius, Kaisa Korhonen, Aulikki Oksanen, Marja-Leena Mikkola, lauluyhtye Agit-Prop ja KOM-teatteri.

Moni vähättelee osallistumistaan sosialismin palvontaan ja selittää stalinistisen uskon aallon olleen vaikutukseltaan pientä ja lyhytkestoinen. Ilmiöstä puhuminen ja kirjoittaminen herättävät kuitenkin varovaisuutta: olisivatkohan menneisyyteni noloudet jo hautautuneet unholaan?

Yksi pelkääjistä on säveltäjä Kaj Chydenius (taist.), joka toimii Kulttuurityöntekijöiden Liiton (taist.) arkiston portinvartijana. Leena Sharma anoi tutkimuslupaa, ja sai vastaukseksi:

"Hei, vielä ei ole mielestämme aika antaa Kansan Arkistossa olevan Kulttuurityöntekijäin Liiton arkiston tutkimuslupaa, vastuussa olevien puolesta, Kaj Chydenius."

Hei, mutta sehän on kuin Tiitisen lista!

Leena Sharma: Ikuiset ystävät. Suomen ja Neuvostoliiton kulttuurisuhteet sotien jälkeen. SKS 2018.

[Veikko]

En voisi likettää enemmän. Ja tämä on vasta näiden konttaavien itikoiden tai matelevien limasienten - joka tapauksessa täysin selkärangattomien elämänmuotojen - syntien pintaraapaisua. Tuon lisäksi ne mm. kävivät kilvan ilmiantamassa toisiaan ja sosialististen maiden "tovereitaan" milloin Neuvostoliiton, milloin DDR:n milloin minkin sosialistisen ihmemaan lähetystössä oikeaoppisista poikkeavista mielipiteistä. Matti Rossi jäi tästä kiinni housut nilkoissa, kun hänen tekemänsä ilmianto Unkarin Kirjailijaliitolle unkarilaisen Dénes Kissin "neuvostovastaisista mielipiteistä" tuli julkisuuteen, mihin sitä ei ollut tarkoitettu, kun asia oli tarkoitus hoitaa totutun salakähmäisesti. Julkisuuden kansainvälisiä seurauksia, jotka koituivat Kissin eduksi, joutui hoitamaan jopa presidentti Kekkonen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Rossi
https://agricolaverkko.fi/julkaisusarja/matti-rossin-kirje/

Mutta hei, Suomen humanistiverkko Agricolasta löytyy edelleen aatteen ja Rossin puolustajia:
https://agricolaverkko.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=883&sid=7a646f8d4ce8df121efb2bc93589bff7

[Vaniljaihminen]

Eikä liene vaikea arvata mikä nykypäivän ilmiö tätä rähmälläänoloa kovasti muistuttaa.

Kova kiire on joka tapauksessa ollut valkopestä omaa menneisyyttään ja sitä kuinka silloin niin häpeämättä ihailtiin Venäjää. Neuvostoliitto vaan vaihtui jossain vaiheessa EU:ksi mutta aivan heti sekään ei tapahtunut.

[Kim Evil-666]

Kommunistinen kulttuuriväki palvoi Neuvostoliittoa, nykyiset poliitikkomme EU: nia. Yhtymäkohdat ovat varsin selvät ja löyhkä samanmoinen. Ainoastaan paketin kääre on toisenlainen, sisältö sitä ehtaa itseään.

Rähmälläänolo on Suomessa osattu aina. Rähmälläänolijat ovat valmiita myymään vaikka oman äitinsä ideologisen vakaumuksensa puolesta. Nythän Suomi-neitoa on jo myyty hyvä tovi. Se on kuulemma ihmisoikeus.

[Billy Hill]

Eipä tässä ole mikään muuttunut. 70-luku on täällä taas ja jonkun kymmenen vuoden päästä kirjoitellaan samalla tavalla jaritervoista ja palefaceista.

[Veikko]

Eipä tässä ole mikään muuttunut. 70-luku on täällä taas ja jonkun kymmenen vuoden päästä kirjoitellaan samalla tavalla jaritervoista ja palefaceista.

Toivottavasti, toivottavasti, mutta vain sillä edellytyksellä, että näiden jaritervojen ja palefacejen sairas vain "suvaitsevaisuuden" suvaitseva maailmankuvanrääpäle ei tule lihaksi. Mutta Churchillin hengessä tämän tulevaisuudennäkymän edessä on vain optimismilla käyttöä.

[foobar]

Sharma on yksi näitä äärimmäisen harvoja toimittajanimiä joiden kohdalla mieleeni piirtynyt imago on selkeästi positiivinen, sellainen journalistisesti pelkäämätön. Maailmaan mahtuu valtava määrä tyhjää puhetta, mutta paljon parempia ovat ne jotka uskaltavat sanoa myös sen joka ei ole paikallisen ideologiahegemonian puitteissa muodikasta kertoa.

[Supernuiva]

Eipä tässä ole mikään muuttunut. 70-luku on täällä taas ja jonkun kymmenen vuoden päästä kirjoitellaan samalla tavalla jaritervoista ja palefaceista.

Paitsi että nyt he ovat analysoineet tarkoin mikä 70-luvulla meni vikaan, eivätkä enää tee samoja virheitä uudestaan.

Ei olisi kaukaa haettu ajatus, että nyt "taistolaiset" voittavat? Varsinkin, kun nykyinen pölvästihallitus tuntuu tekevän kaikkensa, jotta vasemmistovirheät pääsisivät valtaan seuraavien vaalien jälkeen.

[DuPont]

Nyt nuo ovat HS:n toimittajina, ja edelleen YLE:n toimittajina.
Yrjö Rautio ja poika ovat HS:n toimittajia, miettikääpä tuota...

Saarikosket ovat HS:n toimittajia...
Rosa Meriläinen on kolumnisti HS:ssa...

Niin, siksi en lue!

[Tabula Rasa]

Nyt nuo ovat HS:n toimittajina, ja edelleen YLE:n toimittajina.
Yrjö Rautio ja poika ovat HS:n toimittajia, miettikääpä tuota...

Saarikosket ovat HS:n toimittajia...
Rosa Meriläinen on kolumnisti HS:ssa...

Niin, siksi en lue!

Näin nuorena miehenä en tunne kaikkia entisiä stallareita ja derkkuja yms tekemisineen. Siksi tämän kulttuurintuotantoon ja muuallekin pesiytyneen syövän hahmottamiseksi olisi hienoa saada selvyys näistä neuvostoeuvostopalvojista ja näiden teoista. Voisin tehdä muuteman striimin aiheen ympäriltä kun saisi lihaa luiden ympärille ja pystyisi osoittamaan nykyisen median mädännäisyyden. Kiitoksia jo etukäteen kaikille wanhoille jotka muistavat mistä yhteyksistä kukin stallari ja muu äärikommari loitti taipaleensa suomalaisia vastaan.

[guest14935]

tunne kaikkia entisiä stallareita ja derkkuja yms tekemisineen

Eipä kaikkia voi tuntea mutta kaikki ne niitä oli. Ja seuraajikseen valikoivat tietty samanmoisia. Ts. kaikki ovat edelleenkin. Vaikka palvonnan kohde olisi nimellisesti vaihtunut, väki on samaa, koska seuraajiksi valittu samanmoisia on vastarinnan harvat kiisket saatu pois unelmaa häiriköimästä.
Kannattaa ottaa huomioon että verkkouutiset on kokkarien lehti. Arvaas mitä ne oli?

[Faidros.]

.
Vuonna 1974 opetusministeri Ulf Sundqvist (sd.) oli valmis poistamaan "mädän aineksen" korkeakouluopetuksesta. Vuotta aiemmin Sundqvist yhdessä Erkki Liikasen (sd.) kanssa yrittivät kriminalisoida Neuvostoliiton arvostelun Suomessa. Tarja Halonen (sd.) oli puolestaan DDR:n ystävä.

Nämä tapaukset on jääneet ikuisesti mieleeni, vaikka olin silloin nuori poika, faija piti sellaisia palopuheita aiheesta. Faija oli -74 41vuotta vanha ja tulistui näistä kovasti, varsinkin kun oli kylän ukkojen kanssa huikkaa ottamassa.
Eipä tiennyt, että Faidros-poika kuunteli usein salaa piilostaan äijien juttuja.

[Faidros.]

Kannattaa ottaa huomioon että verkkouutiset on kokkarien lehti. Arvaas mitä ne oli?

Siihen aikaan ne oli isänmaallisia "kypäräpappeja" ikuisessa oppositiossa, Kekkosen ansiosta.

[guest14935]

Siihen aikaan ne oli isänmaallisia "kypäräpappeja" ikuisessa oppositiossa, Kekkosen ansiosta.

Vaan innokkaita idänkauppiaita jne. riitti, vaikka sanat saattaneet olla isänmaasta ja uskonnosta. Kaikilla ei olleet.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_A._Ollila

.
Vuonna 1974 opetusministeri Ulf Sundqvist (sd.) oli valmis poistamaan "mädän aineksen" korkeakouluopetuksesta. Vuotta aiemmin Sundqvist yhdessä Erkki Liikasen (sd.) kanssa yrittivät kriminalisoida Neuvostoliiton arvostelun Suomessa. Tarja Halonen (sd.) oli puolestaan DDR:n ystävä.

Nämä tapaukset on jääneet ikuisesti mieleeni, vaikka olin silloin nuori poika, faija piti sellaisia palopuheita aiheesta. Faija oli -74 41vuotta vanha ja tulistui näistä kovasti, varsinkin kun oli kylän ukkojen kanssa huikkaa ottamassa.
Eipä tiennyt, että Faidros-poika kuunteli usein salaa piilostaan äijien juttuja.

Nykyisellään sitten sekä yliopistoissa että lukioissa ovat julistaneet että ovat (kaikki oppilaat, ei sitä heiltä kysytty) femakoita ja matumyönteisiä.
https://vk.com/smvo2017
Viime vuonna Seppo Lehdon ottivat pois ehdokkaista kesken vaalien tampereen yliopistossa.

[Tabula Rasa]

tunne kaikkia entisiä stallareita ja derkkuja yms tekemisineen

Eipä kaikkia voi tuntea mutta kaikki ne niitä oli. Ja seuraajikseen valikoivat tietty samanmoisia. Ts. kaikki ovat edelleenkin. Vaikka palvonnan kohde olisi nimellisesti vaihtunut, väki on samaa, koska seuraajiksi valittu samanmoisia on vastarinnan harvat kiisket saatu pois unelmaa häiriköimästä.
Kannattaa ottaa huomioon että verkkouutiset on kokkarien lehti. Arvaas mitä ne oli?

Mikä ettei vaikka olisikin, se tulisi kuitenkin näyttää toteen. Nykyisten päättäjien ja toimittajien neuvostolausumat olisivat sopivaa dynamiittiä mädän puhdistukseen.

[ISO]

Nyt sama roskaväki palvoo maahanmuuttajia ja kaikkea ihanaa vasemmistolaista edelleen.

Ja ovat väärässä jälleen kerran.

[Tabula Rasa]

Nyt sama roskaväki palvoo maahanmuuttajia ja kaikkea ihanaa vasemmistolaista edelleen.

Ja ovat väärässä jälleen kerran.

Siksipä niiden vanhat palvontakohteet osoittamalla onkin helppo muistuttaa kuinka väärässä he ovat.

[ismolento]

Eipä tässä ole mikään muuttunut. 70-luku on täällä taas ja jonkun kymmenen vuoden päästä kirjoitellaan samalla tavalla jaritervoista ja palefaceista.

Sellainen ero mediassa kuitenkin on, että 70-luvun taistolaisvuosina Suomessa oli sentään useita porvarillismielisiä, jopa isänmaallisiakin sanomalehtiä, jotka pitivät yllä suomalaiskansallisiakin arvoja. Nykyään sellaisia painettuja lehtiä ei enää ole kuin korkeintaan yksi, digimaailmassa on jokunen netissä luettava, joita valtamedia haukkuu valemedioiksi. Kansallismielisiä eetterimedioita ei ole ainuttakaan.

[guest14935]

Sellainen ero mediassa kuitenkin on

Ja politiikka oli varsin oikeistolaista verrattuna useisiin länsieuroopan maihin, vasemmistolaisista puheista huolimatta.
Nykyisellään sekä puheet että politiikka ovat unelmaa ja kansanvaihtoa.

[Parzival]

Matti Rossi

Matti Rossin kynästä on myös kammottava "Lenin-setä asuu Venäjällä". Omanlaisensa rikos tuommoisenkin tekeleen kynäily taitaa olla.

https://www.youtube.com/watch?v=0bbP-HetW5I

[P]

Matti Rossi

Matti Rossin kynästä on myös kammottava "Lenin-setä asuu Venäjällä". Omanlaisensa rikos tuommoisenkin tekeleen kynäily taitaa olla.

https://www.youtube.com/watch?v=0bbP-HetW5I

Kuulin lapsena kerran ja aivoni meinasivat sulaa. Ei oikein purrut, kun kotona ei bolshuja rakastettu ja käskettiin pitää puheet kotona ihan vaan omana tietona. Niin 70-luvulla.

[Lalli IsoTalo]

Tuolta ajalta muistuu mieleeni, että meidät pakotettiin koulussa katsomaan mailman huonoin elo, "Luottamus"'. Ainoa mitä siitä muistan on se, että Leninin näköinen pönöttelijä käveli jäällä.

https://www.elokuvauutiset.fi/site/dvd-arvostelut/kotimaiset/6071-luottamus-1976