Helsingin Sanomat: lehti ja yhtiö (yhdistetty)

[MW]

"Free press", tosiaan. Vapaa valehtelemaan ja manipuloimaan.

[akez]

Suomen Uutisissa juttua HS:stä.

HS myöntää jo itsekin oman asen­teel­li­suu­tensa

NÄKÖKULMA | Suomen Uutisten päätoimittaja Matias Turkkila kirjoittaa Helsingin Sanomien muutoksesta.

16.7.2018 linkki juttuun

Helsingin Sanomien toimittaja Saska Saarikoski ryhtyi sunnuntaina Twitterissä puolustamaan runsaasti arvostelua saanutta työnantajaansa. HS:ää on jatkuvasti kritisoitu neutraalin, faktoja välittävän uutisoinnin puutteesta ja siitä, ettei lehden värittyneisiin juttuihin voi enää luottaa.

Saarikoski aloitti: "Ne, jotka arvostelevat Helsingin Sanomia siitä, että lehti ottaa kantaa, vaikka 'sanomalehden pitäisi vain välittää uutisia' eivät tiedä mitään sanomalehdistä tai niiden historiasta. Sanomalehdet perustettiin yhteiskunnallisen keskustelun areenoiksi. Tietotoimistot ovat erikseen."

Toimittajan päivitys aiheutti runsaasti keskustelua ja ihmetystä.
(...)

Muistaakseni Habermas kertoi sanomalehtien synnyn tapahtuneen tosin kuin mitä Saarikoski tuossa kuvaa, mutta jätetään se aihe nyt väliin ja loikataan suoraan johtopäätöksiin, jotka tässä oleellisempia.

(...)
Puolueellisuutta ei enää edes viitsitä peitellä

Ok, Hesari on asenteellinen. Voiko tämä olla vaikuttamatta uutissisältöihin tai toimituksen tekemiin valintoihin?

Ei tietenkään voi. HS:n vahva asenteellisuus vaikuttaa jokaiseen uutisjuttuun, jokaiseen haastatteluun, jokaiseen tarinaan, joka tarkoituksella jätetään kertomatta.

Sanoin sen aikaisemmin, sanon sen uudestaan: HS on vuosien saatossa muuttanut muotoaan. Se ei ole enää uutisväline, vaan rivon poliittinen lifestyle-julkaisu. Ja kuten Trumpin sikavertailu sekä HS:n tyyperryttävä itsekorostuskampanja huippukokouksen yhteydessä kertovat, pahempaan suuntaan mennään.

Olemme tulleet tilanteeseen, jossa valtamedia ei enää edes yritä peitellä puolueellisuuttaan. Tilanne on varsin hurja. Mutta miksi toimittajat ovat edelleen kummissaan siitä, että puolueelliseksi tiedetty uutispuuro ei enää uppoa kansalaisten suuhun entiseen malliin? Millä ihmeen logiikalla on mahdollista olla räikeän puolueellinen ja silti odottaa saavuttavansa kaikkien kansanosien jakamattoman luottamuksen?

Saarikoski on sikäli oikeassa, että lehdet voivat ottaa kantaa asioihin pääkirjoituksissaan sekä toimittajat kolumneissaan tai näkökulmakirjoituksissaan. Vakaviin ongelmiin joudutaan, kun toimittajien poliittiset kannat lävistävät kaiken journalistisen sisällön.
(...)

Lihavointi mun.

Siinäpä se. En ole kiinnostunut toimittajan kannoista, asenteista ja mielipiteistä. En itse asiassa halua edes kuulla niitä. Haluan vain sen uutisen: Kuka teki mitä ja missä ja milloin, mutta en kuitenkaan siinä nykyisessä muodossa "joku teki jotakin jossakin". Uutisesta ja tapahtumien hyvästä raportoinnista voin maksaa, toimittajan mielipiteistä taas en penniäkään.

[Eino P. Keravalta]

Joitakin aikoja sitten Helsingin Sanomilla oli itseään mainostava kampanja, joka näkyi ainakin Metro-lehdessä. Siinä tunnetut Hesarin toimittajat kertoivat työstään kokosivun mainoksissa.

Ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski lausui tuollaisessa mainoksessa jotakuinkin sanatarkasti, että 'toimittajan tehtävä on selittää maailmaa'.

Minusta Aittokoski on ymmärtänyt työnkuvansa aivan täydellisesti väärin.

Toimittajan tehtävä ei suinkaan ole selittää maailmaa. Se on lukijan tehtävä.

Toimittaja on ikään kuin viestinviejä, sanansaattaja. Hänen tehtävänään on raportoida, mitä on tapahtunut. Hänen tehtävänsä on kerätä informaatiota tapahtuneesta, mielellään mahdollisimman laajasti. Toimittajan tehtävä on sitten kirjoittaa tiedoista selkeä ja ymmärrettävä uutinen. Lukijan tehtäväksi sitten jää arvioida, mitä uutinen merkitsee ja mitä se tarkoittaa hänen maailmankuvansa kannalta.

Toimittaja ei voi eikä saa selittää maailmaa lukijan puolesta. Sellainen on röyhkeää, egoistista ja elitististä, miljoonien lukijoiden yläpuolelle asettautumista oppimestarimaiseen asemaan. Lukijat eivät ole sitä pyytäneet eikä toimittajalla ole siihen oikeutta. Tietysti monesti sattuu, että tiedot ovat epävarmoja, hajanaisia ja ristiriitaisia, mutta toimittajan tulee silloin kertoa se lukijalle sen sijaan, että alkaa rakentaa omaa narratiiviaan omista premisseistään lähtien.

Kaikkein pahinta on se, että toimittaja tulkitsee, suodattaa ja valikoi informaatiota omasta maailmankatsomuksestaan käsin niin, että avoin tai vastakkainen näkemys ei pääse esille. Silloin ollaan jo astumassa propagandan puolelle, kuten Helsingin Sanomissa on jo pitkälti käynyt. Kyseessä ei enää ole lehti, joka raportoi maailman tapahtumista, vaan yleisöä 'kasvattamaan' pyrkivä, ohjaava toiminta, jonka tavoitteena on tasapäistää yleisö ja saada se ajattelemaan maailman asioista samalla tavalla kuin lehden toimittajat tai paremminkin kuin ne, jotka noita toimittajia naruista ohjailevat.

Tässä on myös uhka demokratialle: jos toimittaja alkaa 'selittää' maailmaa puolueettoman uutisoinnin sijaan, käy pian niin, että miljoonat ajattelevat vain niitä ajatuksia, joita lehden omistajakin tai omistajaa hallitseva taho ajattelee, mikä tarkoittaa sitä, että vain muutamat yksittäiset ihmiset hallinnoivat sitä, mitä miljoonat ajattelevat. Se ei ole demokratiaa, vaan aivopesua, fasismia ja propagandaa.

Demokratian eräs tae on se, että toimittaja ei ala 'selittämään' uutisia, vaan yksinkertaisesti välittää informaatiota niin, että jokainen kansalainen pääsee osalliseksi demokratiasta tehdessään itse johtopäätökset omassa päässään ja toimiessaan noiden johtopäätöstensä nojalla. Näin moniarvoisuus ja ajattelun vapaus saa tukea sen sijaan, että jostain norsunluutornista tai Eliitin salaisista kekkereistä käsin päätettäisiin, mitä massojen tulee ajatella.

Mainittu Heikki Aittokoski on opiskellut poliittista historiaa ja eritoten tällaisen henkilön luulisi tajuavan, miten tärkeää on puolueeton ja värittämätön uutisointi. Aittokosken kuvittelisi ymmärtävän, että historiassa on ikäviä esimerkkejä siitä, mihin asiat johtavat, jos lehti alkaa yleisön puolesta 'selittää' maailmaa.

[Saturnalia]

Sanoin sen aikaisemmin, sanon sen uudestaan: HS on vuosien saatossa muuttanut muotoaan. Se ei ole enää uutisväline, vaan rivon poliittinen lifestyle-julkaisu. Ja kuten Trumpin sikavertailu sekä HS:n tyyperryttävä itsekorostuskampanja huippukokouksen yhteydessä kertovat, pahempaan suuntaan mennään.

Olemme tulleet tilanteeseen, jossa valtamedia ei enää edes yritä peitellä puolueellisuuttaan. Tilanne on varsin hurja. Mutta miksi toimittajat ovat edelleen kummissaan siitä, että puolueelliseksi tiedetty uutispuuro ei enää uppoa kansalaisten suuhun entiseen malliin? Millä ihmeen logiikalla on mahdollista olla räikeän puolueellinen ja silti odottaa saavuttavansa kaikkien kansanosien jakamattoman luottamuksen?

Hienosti tiivistetty. Mitä tuohon nyt sitten voisi sanoa suuremman kuvan kautta?
Niinistö sanoi äsken tapaamisen yhteydessä, että suhtaudumme puheeseen puolueettomuudesta oudoksuen.
Vaikka Niinistö tarkoitti tuolla ihan jotain muuta kuin valtamediaa, niin tuo on nyt se zeitgeist joka valuu kaikkialle.
Nyt ei edes yritetä enää olla puolueettomia, about missään. On suorastaa riehaannuttu Kekkos-Suomen jälkeen, jossa puolueettomuus oli ylin arvo noin niin kuin puheissa. Nyt Sauli sanoo suoraan, että oudoksuu puolueettomuutta. Se valuu asenteena suurvaltasuhteista kaikkialle. Vastakkainasettelun aika ei ole ohi ollenkaan Saulin jutuissa. Juuri sitä Hesari nykyään on, poliittinen lifestyle magazine.

[Kirjolohikäärme]

^^ Pelkässä raa'assa tosiasioiden kertomisessa on siinäkin ongelmansa.  Mitäs jos toisen maailmansodan raportointi olisi vain pitkä lista pikku-uutisia "saksalainen tappeli britin kanssa Normandiassa", ilman mitään mainintaa siitä, että on käynnissä sota, ja tapahtumilla on kytköksiä toisiinsa.

Matu-invaasion uutisointi on juuri tätä "joukko yksittäistapauksia" ilman mitään pohdintaa suuremmista kuvioista.  Pohdinta pitää vain tehdä puolueettomasti, ei jättää sitä jokaisen lukijan harteille.  Etenkin aikana, jossa internetin "rikkinäinen puhelin" -leikki muodostaa monille sen suuremman kuvion.

Koska 50% ihmisistä on keskiarvoa tyhmempiä, "kukin muodostakoon oman maailmankuvansa" johtaa kaikenlaiseen hulluun foliohattuiluun.  Ja suvakismiin.

[Eisernes Kreuz]

Puoluelehdistö on historiallisesti kai ollut lähinnä sitä sanomalehden mallia, joka Saarikoskella näyttäisi olevan mielessä. On aivan luonnollista, että esimerkiksi jollain marxilaisella lehdellä on ollut tietyt ideologisesti värittyneet linssit, joiden läpi toimittajat ovat maailmaa tarkastelleet ja tulkinneet.

HS ei kuitenkaan ole ainakaan virallisesti minkään puolueen äänenkannattaja. Siitä huolimatta lehti on omaksunut hyvin yksipuolisen lähestymistavan kaikenlaiseen journalismiin.

Eiköhän se ole juuri tuo, mikä häiritsee monia ihmisiä. HS ei todellakaan ole mikään moniäänisen tiedotusvälineen malliesimerkki.

[foobar]

"Free press", tosiaan. Vapaa valehtelemaan ja manipuloimaan.

No, onhan siihen vapaus. Jos olisin maan suurimman ja käytännössä dominoivan päivittäisen ei-tabloidilehden päätoimittaja yrittäisin pitää huolta siitä ettei vapaudesta valehdella, manipuloida ja ajaa puoluelehden agendaa tehtäisi itselle velvollisuutta vaan sitä pyrittäisiin karttamaan kuin ruttoa. Voisi tehdä maineellekin hyvää.

[ismolento]

Nyt HS on astunut, ainakin otsikon mukaan (en klikannut juttua), uuden askeleen "eteenpäin" valitsemallaan tiellä. Puskaraiskaus ei olekaan niin kauheaa, eli "uutta normaalia" yritetään markkinoida siedettävämpänä kuin se on.

Ei pidä paikkaansa, juttu on asiallinen (hämmentävää kyllä).

Kannattaako pelkkien otsikkofiilisten pohjalta kommentoida ollenkaan?

Kannattaa, koska iso osa lukee vain otsikot. Julkisen sanan neuvoston pitäisikin kiinnittää huomio otsikointiin, joka varsinkin iltalehdissä on usein tarkoituksellisesti harhaanjohtavaa.

[ismolento]

Hesarin julkinen tyrkyttäminen on selvästi lisääntynyt kauppakeskuksissa mutta onneksi se soittelu on loppunut jo ajat sitten. Kauppakeskuksissa voi saman tien kävellä ohi mutta soittoihin saattaa tulla vastattuakin ja siten tuhlattua elämästä muutama sekunti paskan torjumiseen.

Ja kyllä, valitettavasti itsekin on myönnetävä että joskus 90-luvulla tuota lehteä tuli tilattuakin. Sen takia ne varmaan soittelivatkin pitkään perään kun joskus 2004 paikkeilla lopetin tilauksen.

Hesari oli vielä 1970-luvulla ihan hyvä uutislehti, joka uskalsi julkaista varovaisen kriittisiäkin arvioita Neuvostoliitosta ja jopa vähän pilkatakin Kekkosta ja taistolaiskommareita ainakin Karin piirroksissa. 1980-luku oli myös jokseenkin puolueettoman uutistoimituksen aikaa mutta 1990-luvulla tapahtui käänne niihin aikoihin kun ensimmäiset somalit muuttivat Suomeen N-liiton hajottua ja Kari Suomalainen sai potkut muutaman aiheeseen liittyvän erittäin osuvan piirroksen takia. Siitä alkoi Hesarin vähittäinen muutos puolueettomasta uutislehdestä puolueelliseksi jopa puoluepoliittiseksi propaganda-aviisiksi.

[2nd_generation_refugee]

Onpa Hyysäri nopea laskemaan kulut! https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005760269.html
Kysymys Hyysärille: Paljonko pakoloisien anteeksi siirtolaisten tulo 2015 jälkeen on aiheuttanut kuluj`?
Ja Hyysäri vastaa: Mistä helvetistä sitä voisi tietää ja emme edes halua tietää näin paskaa kysymytä

[guest15493]

Onpa Hyysäri nopea laskemaan kulut! https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005760269.html
Kysymys Hyysärille: Paljonko pakoloisien anteeksi siirtolaisten tulo 2015 jälkeen on aiheuttanut kuluj`?
Ja Hyysäri vastaa: Mistä helvetistä sitä voisi tietää ja emme edes halua tietää näin paskaa kysymytä

Alepa-kaupunkipyörät maksoivat 13 miljoonaa euroa eli 9300 e/kpl. Tästä puuttuu vielä maanarvon menetys joka on miljoonia.

[Pkymppi]

Onpa Hyysäri nopea laskemaan kulut! https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005760269.html
Kysymys Hyysärille: Paljonko pakoloisien anteeksi siirtolaisten tulo 2015 jälkeen on aiheuttanut kuluj`?
Ja Hyysäri vastaa: Mistä helvetistä sitä voisi tietää ja emme edes halua tietää näin paskaa kysymytä

Alepa-kaupunkipyörät maksoivat 13 miljoonaa euroa eli 9300 e/kpl. Tästä puuttuu vielä maanarvon menetys joka on miljoonia.

Oho, BKT:n kasvu ei sitten ole mediaväen mieleen.

  ... HS: "Venäjän ja Yhdysvaltain presidenttien tapaamisen hinta on nousemassa useisiin miljooniin euroihin.

Valtio maksaa pääosan huipputapaamisen kustannuksista lukuun ottamatta Helsingin kaupungin puolesta tehtyjä järjestelyjä. Ensisijaisesti kulut katetaan ministeriöiden määrärahoista, mutta tarvittaessa valtioneuvosto päättää, tarvitaanko kustannuksia varten lisäbudjettia.

Valtioneuvoston kansliasta ei osattu tiistaina arvioida tapahtuman kokonaiskustannuksia.

PELKISTÄ lehdistöjärjestelyistä koituu kuitenkin ulkoministeriölle jopa yli miljoonan euron lasku, arvioi ulkoministeriön ajankohtaisviestinnän yksikön päällikkö Vesa Häkkinen. Kustannusten lopullinen summa tarkentuu myöhemmin."
..................................................................

  ..... Vertailun vuoksi, yksi syrjäytynyt maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa ja  uusia syrjäytyneitä tehdään valtiovallan toimesta jatkuvasti lisää.
 
  IS: " Opetusministeriön laskelmien mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa.
– Syrjäytyminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi, mutta tässä on myös työvoiman saatavuusnäkökulma. Tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää, että saadaan koko ikäluokalle valmiudet työelämään. Työikäisen väestön määrä vähenee seuraavat vuosikymmenet, sanoo Elinkeinoelämän keskusliiton koulutusjohtaja Markku Koponen."

https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001708425.html

[foobar]

Miljoona jihadisti-Abdin tyytyväisenä pitämiseen on itsestäänselvyys vaikka Abdeja olisi kohta sata tuhatta, mutta miljoona huippukokouksen järjestelyihin tuhansille ihmisille on sietämätöntä rahan tuhlausta. (Paitsi tietenkin jos kyse on oikeamielisestä huippukokouksesta, jonka tapauksessa pelkästään Tarja Halosen lennättämiseen paikalle voidaan toki käyttää satoja tuhansia euroja ilosta soikeana.)

No, seuraavaksi kieltolistalla on asioiden vertailu. Agendahulluus ja ryhmän sisäinen monomania journalistikuplassa lähestyy pistettä jossa maailmankuva hajoaa atomeiksi, koska mikä tahansa suurempien kokonaisuuksien tutkiskelu paljastaisi Agendan kyseenalaistavia ristiriitoja.

[ismolento]

Kuten kaikki muistamme, ennen matu-invaasiota HeSari hehkutti Lutka-marsseja, ah tuota tasa-arvotaistelun uutta ihmeasetta, mutta invaasion jälkeen "jostain syystä" tämä ihanuus putosi agendalta, tilalle tuli ainakin pari juttua täyskaapuun pukeutumisesta, ikävä kyllä säkkiin pukeutunut toimittelija ei voinut hehkuttaa rasistisista hyökkäyksistä itseään vastaan. Nyt HS on astunut, ainakin otsikon mukaan (en klikannut juttua), uuden askeleen "eteenpäin" valitsemallaan tiellä. Puskaraiskaus ei olekaan niin kauheaa, eli "uutta normaalia" yritetään markkinoida siedettävämpänä kuin se on.

https://www.hs.fi/
Viihteen luomat myytit antavat raiskauksista väärän kuvan - Tutkija: puskaraiskaus ei aina ole nopea, tekijä käyttäytyy kuin rakkaussuhteessa

Tutkija on ilmeisesti löytänyt ihqun rakastajan Kaisaniemen puskista.

[guest15493]

"Free press", tosiaan. Vapaa valehtelemaan ja manipuloimaan.

No, onhan siihen vapaus. Jos olisin maan suurimman ja käytännössä dominoivan päivittäisen ei-tabloidilehden päätoimittaja yrittäisin pitää huolta siitä ettei vapaudesta valehdella, manipuloida ja ajaa puoluelehden agendaa tehtäisi itselle velvollisuutta vaan sitä pyrittäisiin karttamaan kuin ruttoa. Voisi tehdä maineellekin hyvää.

Minä luen #freepress!, en #freepress. Kehoituksena siis.

[KTM]

Viihteen luomat myytit antavat raiskauksista väärän kuvan - Tutkija: puskaraiskaus ei aina ole nopea, tekijä käyttäytyy kuin rakkaussuhteessa

Varmaankin tällä yritetään sanoa että matut toimivat rakkaussuhteidensa yhdynnöissä aivan yhtä väkivaltaisesti kuin puskaraiskauksissaan.

[Golimar]

Valhemedian päätoimittaja itkee Twitterissä.

[tweet]1020406381113901061[/tweet]

[Roope2]

  IS: " Opetusministeriön laskelmien mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa.

Jos joku taho naama vakavana väittää pystyvänsä laskemaan sadantuhannen euron tarkkuudeella niinkin kompleksisen asian, kuin syrjäytyneen nuoren hinnan yhteiskunnalle, niin kipin kapin samat resurssit selvittämään ikuisuusongelmaamme, yhden turvapaikanhakijan hintaa yhteiskunnalle.

[Roope]

Kaius Niemi @KaiusNiemi

Olet @JaniMakelaFi kansanedustajana iloitsemassa valheellisen kuvamanipulaation leviämisestä kansainväliseen viestimeen. Pyrkimys totuudellisuuteen velvoittaa niin mediaa kuin parlamentaarikkojakin.

Mainio.

Eipä ole Helsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan tekopyhyydellä rajoja. Omahyväisen ja kyseenalaisen Suomen lehdistönvapaudella ylpeilyn (vrt. presidentti Niinistön lehdistötilaisuuden väite, että Suomi olisi peräti sananvapauden ykkösmaa koko maailmassa) ja Trumpin ja Putinin nokkimisen jälkeen päätoimittaja tiuskii "valheellisen kuvamanipulaation levittämisestä" ja paukuttaa, kuinka "pyrkimys totuudellisuuteen velvoittaa mediaa".

Ai, kuten vaikka Hesarin Anna-Liina Kauhasta, Pekka Mykkästä, Suvi Turtiaista, Satu Vasantolaa, nimettömiä pääkirjoitustoimittajia ja pitkää listaa muita, joita en nyt jaksa ryhtyä kaivamaan Hesarin juttujen valheellisuutta käsittelevistä Hommaforumin ketjuista, sekä heidän esimiehiään ja touhua sivusta tumput suorina seuraavia kollegojaan.

Kun Hesari levitti mainostauluissaan otteita vanhoista Trump- ja Putin-uutisistaan, niin Keijon toimittaja Saarikosken twiittiä vääristämätön kuvamanipulaatio teki vastapainoksi oivallisesti näkyväksi, miltä pohjalta Hesarin journalismia tehdään. Meemin paikka.

[pienivalkeapupu]

Saska Saarikoski ja Kaius kivapuhuvat ristiin tuolla liverryksen kommenttikentässä alpakkamedian ja tietotoimistojen tehtävistä:

Vastauksena käyttäjille @KaiusNiemi, @JaniMakelaFi ja @ilkkah
😂😂😂@KaiusNiemi "Pyrkimys totuudellisuuteen velvoittaa niin mediaa.." Oletko tosissasi? Äskettäinhän toimittajasi @SaskaSaarikoski ilmoitti että median tehtävä ei ole uutisoida objektiivisesti vaan se on tietotoimistojen tehtävä.

14.18 - 20. heinäk. 2018

Viittauksena siis tähän SS:n liverryksen ytimeen: Sanomalehdet perustettiin yhteiskunnallisen keskustelun areenoiksi. Tietotoimistot ovat erikseen.

[guest15493]

Se kuvamanipulaatio on muuten niin hyvää työtä, että HS:llä on iso taho vastassaan.

[Eisernes Kreuz]

Niemi taitaa olla hieman ärtynyt tuosta Keijon twiitin leviämisestä maailman tiedotusvälineisiin. 

[Siili]

Niemi taitaa olla hieman ärtynyt tuosta Keijon twiitin leviämisestä maailman tiedotusvälineisiin. 

Eikä ärtymystä ainakaan vähennä se, että feikkikuvaan pistetty teksti on autenttinen Hesarin toimittajan (ja itseään USA-eksperttinä pitävän) twiitti. 

[guest15493]

HS:n kolumnistin logiikka on historiallista:

[MW]

Uh. Törmäsin tämmöiseen https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005741143.html

Vuoden nuori taiteilija sisuuntui perussuomalaisten vaalivoitosta ja kuvasi itsestään Pornokalenterin – sukupuolta käsittelevä näyttely näyttää keskisormea "normaalille"

Tuon "taiteilijan" tilauskirjat on varmaan ihan täynnä. 

Tuskin mitään ostavia aasiakkaita tarvitsee. Hän on PS-kriittinen taiteilija, taatusti saa jotain apurahoja, joilla ryypätä.

Vissiin donitsikin maistuu. Hyvä vasikka elää juomallakin, muttei taida ihan noihin mittoihin päästä.

[Kari Kinnunen]

Vissiin donitsikin maistuu. Hyvä vasikka elää juomallakin, muttei taida ihan noihin mittoihin päästä.

Daideilja toteaa kovin originellisti

Ihmiset eivät ole tottuneet näkemään esimerkiksi lihavia kehoja avoimesti kuvattuna. Lihavuutta kuuluu hävetä.

No niin kuuluu. Niin häpeän minäkin. Lihavuus on epäterveellistä ja epäesteettistä. Me kaikki läskit asia varmasti tiedostetaan.
Vaan koska luonne on heikko niin emme tee asialle mitään vaan keksimme kaikenlaisia kikkakolmosia joilla yritämme muka hyväksyä itsemme.

[guest15493]

Todisteet talteen:

[kummastelija]

Valhemedian päätoimittaja itkee Twitterissä.

[tweet]1020406381113901061[/tweet]

Tarkennus: kuvamanipulaatio, missä aito HS:n juttu esitettiin HS:n juttuna.

Gayus Njetmi: Whjats thjo pjroblema?

[Ajattelija2008]

Kaius Niemi on mitä ilmeisimmin elementissään valemedian päätoimittajana.

[Roope]

Tätäkö ei ole vielä ollut täällä? Suosittelen.

Timo Hännikäinen: Lehdistön maa

Äskettäisessä televisiohaastattelussa tekniikan tohtori Eero Paloheimo sanoi, että sananvapaudesta puhuttaessa pitäisi erottaa toisistaan sen kaksi ulottuvuutta: median sananvapaus ja yksittäisen ihmisen sananvapaus. Ensin mainittua media puolustaa itse raivokkaasti, vaikkei siihen kohdistu mitään konkreettista uhkaa, ja suurin osa julkisesta sananvapauskeskustelusta koskee sitä. Yksittäisen ihmisen sananvapautta, olipa kyse kansanedustajasta, taiteilijasta tai Facebookissa aktiivisesta tavallisesta kaduntallaajasta, media harvemmin asettuu puolustamaan. Päin vastoin, tiedotusvälineet ovat kärkkäitä laatimaan kohu-uutisia jokaisesta korrektiusrajat ylittävästä lausunnosta tai kommentista ja toimimaan sallitun puheen rajat määrittävänä tapaintuomarina.

Kun Helsingin Sanomat tervehtii valtiovierailulle saapuvaa Donald Trumpia suurin mainostauluin, joissa presidentti toivotetaan tervetulleeksi "vapaan lehdistön maahan", kyseessä on ennen kaikkea keskisormennäyttö kaikille kiihotuspykälien perusteella tuomituille, median nostamien kohujen takia työpaikkansa menettäneille ja ylipäätään sille yhä kasvavalle enemmistölle, joka pitää valtavirtaista mediaa ja sen käyttämiä asiantuntijoita puolueellisina. Yhdysvalloissa, jonne viesti on suunnattu, juuri tavallisen kansalaisen sananvapautta on perinteisesti pidetty loukkaamattomana ja se on pultattu perustuslakiin. First Amendment eli perustuslain ensimmäinen lisäys tarkoittaa, ettei kongressi voi lakiteitse rajoittaa kansalaisten sananvapautta. Niinpä esimerkiksi vihapuhelait, joiden puolesta New York Timesin kaltaiset sanomalehdet ovat liputtaneet, eivät ole menneet maassa läpi.

Yhdysvalloissa voi siis perustuslain suojeluksessa kiittää Jumalaa 9/11-iskuista, kiistää holokaustin tai väittää AIDSin olevan hallituksen juoni mustan rodun tuhoamiseksi. Sakko- ja vankeustuomiot kansanryhmää vastaan kiihottamisesta ovat tuntemattomia. Viimeisin takaisku vihapuhelainsäädäntöä kaipaaville tuli noin vuosi sitten, kun Yhdysvaltain korkein oikeus päätti niin sanotussa Matal vs. Tam -jutussa yksimielisesti, että loukkaavia ajatuksia voidaan esittää eikä perustuslain ensimmäinen lisäys tunne asiassa poikkeuksia.

Helsingin Sanomien käsitys sananvapaudesta on erilainen. Sananvapaus on sille ensisijaisesti lehdistön sananvapautta, jota yksityisen ihmisen sananvapaus uhkaa. Tämän sananvapauden vaarana eivät ole pelkästään toimittajille lähetetyt solvaus- ja uhkausviestit, vaan myös valemediat, joiksi lehti kutsuu kaikkia uutissivustoja, jotka ovat keskittyneet sen maailmankuvalle vastakkaisen informaation levittämiseen. Niinpä Hesari on uutisoinut myönteiseen sävyyn kaikista oikeuspäätöksistä, joiden katsotaan suojelevan perinteistä mediaa "valemedioiden" ja yksityisten kansalaisten sanankäytöltä. "Vihapuheesta" annetuille juridisille tai sosiaalisille sanktioille se on pääkirjoitussivuillaan nyökytellyt hyväksyvästi Helena Erosen ja Sebastian Tynkkysen tapauksissa.
(...)

Sarastus 16.7.2017

On sellaista sananvapautta, joka on Suomessa presidentti Niinistön mukaan vapainta maailmassa, ja toisaalla ihan oikeaa sananvapautta, johon Helsingin Sanomat suhtautuu vihamielisesti.