2016-12-22 Professori: Valtamedia epäonnistui maahanmuuttokeskustelussa

[internetsi]

Keskellä Lammin laajoja peltoaukeita sijaitsevassa Mainiemen vastaanottokeskuksessa (vok) on puolilta päivin hiljaista.

Monet niistä, jotka eivät ole lähteneet aamulla asioimaan pitäjän keskustaan, nukkuvat vielä.

Niin, huomasin tänään, että Itiksenkin kauppakeskuksessa on aamupäivällä lähes viihtyisää liikuskella, kun kehitysmaalaiset eivät ole vielä heränneet.

Niin. Kun minä menen usein melko myöhään töihin, eli olen vasta hieman ennen kahdeksaa Helsingin rautatieasemalla, niin ei siellä silloin ole mitään kuukereita tai geelitukkia. Miksei silloin tehdä mitään matuhaastatteluja? Koska ainut matu, jonka saisi hetkeksi haastateltavaksi, sanoisi, että "mul ei ole aega anda intervjuu, kosk tööle minna". Eihän siitä saisi mitään rutinajuttua aikaiseksi.

[Uuno Nuivanen]

– Maahanmuuttajat loistavat poissaolollaan suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa.

Nyt minullakin on #unelma.

[Augustus]

Professori Kaarina Nikunen arvostelee valtamediaa, koska se ei julkaise maahanmuuttajien blogeja eikä muutenkaan osoita riittävästi solidaarisuutta pakolaisia ja maahanmuuttajia kohtaan.

Valtamedia epäonnistui maahanmuuttokeskustelussa

Professori Kaarina Nikunen hämmästelee, miksi maahanmuuttajien ääni ei kuulu julkisuudessa

Valtamedia ei ole Suomessa onnistunut ottamaan kaikkia osapuolia mukaan maahanmuuttokeskusteluun.

– Maahanmuuttajat loistavat poissaolollaan suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa. Sosiaalinen media on ollut se väylä, missä maahanmuuttajataustaiset bloggaajat ovat alkaneet kirjoittaa, koska valtamedia ei ole osannut ottaa heitä mukaan, sanoo professori Kaarina Nikunen.
[---]

Tampereen yliopisto

Arvon professori, voisiko mahdollisesti olla syynä maahanmuuttajien yleensä heikko koulutus ja heikko kielitaito. Jos minä muuttaisin esimerkiksi Unkariin osaamatta paikallista kieltä sanaakaan, niin miten ihmeessä minusta tulisi muutamassa vuodessa aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija, joka esittäisi perusteltua kommenttia paikallisessa valtamediassa. Professori taitaa katsella maailmaa norsunluutornista tai kuplasta, jossa jokainen ihminen puhuu vaivattomasti kuutta kieltä ja oppii sen seitsemännenkin puolessa vuodessa.

[mmm]

Niin. Onko ongelma se että mamu ei saa ääntään kuuluviin, vai se että mamu ei saa ääntään kuuluviin valtamediassa?

Mikäli kirjoittajalla on annettavaa suurelle yleisölle, hän kyllä saa äänensä kuuluviin ilman vale.. kröhöm.. siis valtamediaakin. Esimerkkeinä toimikoon vaikkapa Takkirauta ja Scripta.

Mitä taas keskusteluun tulee, se on jo määritelmällisestikin ihan eri asia kuin se mitä valtamediassa tapahtuu. Opponenttien bannaaminen,valehtelu, olkiukkoilu ja muu vastaava roska ei ole keskustelemista.Ja näinköhän esim. Hesarilla on yhtään sen enempää mamuja keskustelemassa vaikka kaikki on jo väärin ajattelevien bannaamisen jälkeen valmiiksi samaa mieltä kaikesta. 

[elven archer]

Jokainen naiivi ja tyhmä voi yrittää paremmilla argumenteilla osoittaa olevansa vähemmän naiivi ja tyhmä.

On turha syytellä ketään vihapuheesta siksi, että ei sellaisia parempia argumentteja kykene keksimään.

[elven archer]

Noissa jutuissa on aina sama ongelma. Ne unohtavat todellisuuden. Ne löytävät aina jotain vilunkipeliä, kun jokin utopistinen ajattelu ei menesty niin hyvin kuin utopian kannattajat haluaisivat. Niissä ei ikinä käännetä katsetta sisäänpäin miettien, ovatko omat jutut perusteltuja. Sitten vänistään, että yhyy, kun väärämieliset ovat niin ilkeitä vihapuhujia ampuessaan alas jokaisen naurettavan ja usein täysin perustelemattoman utopian puolustuspuheen.

"Tämä on rikkaus! Tämä on järkevä tapa auttaa!" He unohtavat todellisuuden. Jos se ei ole rikkaus tai järkevä tapa auttaa, niin ainoa tapa saada ajatuksille suosiota on esim. leimata todellisuuspohjainen kritiikki vihaksi näin piilottaen itse asia faktoineen sellaisen mielikuvataistelun alle, jossa vastakkain ovat hyvät sivistyneet suvaitsevaiset ja me ilkeät vihapuhujat.

Siinähän itkette vaikka rekkalastillisen kyyneleitä, mutta asiat eivät sillä muutu. Jos mediatutkijan näkemys suomalaisesta mediasta on se, että se ei ole äärimmäisen maahanmuuttomyönteinen, niin sellaisella tutkijalla ei ole minun silmissäni pienintäkään uskottavuutta. Tuo käsitys on täysin todellisuuspakoinen. Ei ole vaikea arvata, että sellaisen takana ei ole mitään tutkimusta, koska eihän noin pieleen kukaan voi tutkia. Media on selvästi valinnut puolensa asiassa. Se, että professoria tuntuu harmittavan, kertoo vain siitä, että professorin oma henkilökohtainen näkemys ei menestynyt toivotulla tavalla. Valheita maahanmuuton siunauksellisuudesta on hankala myydä näinkin vapaassa yhteiskunnassa. Se ei ole huono asia, vaan se on hyvä asia, koska valheet ovat huono asia.

[elven archer]

Esim. Olli Immosen päivityshän ei ollut vihapuhetta, vaan oman kulttuurin ylistystä. Siis ajatus siitä, että Suomessa pitäisi vallita suomalainen kulttuuri on joillekin vihapuhetta. Se on kaksinaismoralismia, koska ei kukaan syyttelisi esim. saamelaisia siitä, jos he haluaisivat vaalia omaa kulttuuriaan. Eikä siitä, jos vaikkapa Keniassa haluaisivat vaalia omaa kulttuuria, eikä amerikkalaista kulttuuria tai miten monikulttuuria siellä nyt voisikaan olla. Mutta Suomessa moista ajattelua kutsutaan vihapuheeksi.

Mutta jatkakaa vain. Muutama vuosi lisää tuollaista typerää lässytystä, eikä ketään enää kiinnosta kuunnella. Tutkijat voivat hölistä juttujaan verorahoin rakennetuissa kaikukammioissaan sitten ihan yksin nauttien erimielisten puutteesta, kun eiväthän he edes pärjää julkisessa keskustelussa. Ammattilaiset yrittävät puolustaa monikulttuurista valhetta ja saavat verbaalisesti nokkiinsa kiljuun hurahtaneilta peräkammarinpojiltakin, koska pojilla on totuus takanaan. Sitten itketään jotain nettikiusausta, että yhyy, netissä ei arvostettu mielipiteitäni, vaikka minä olen tutkija! Kuulitteko! Minä olen tutkija! Minä kaipaan arvostusta!

Tutkijoiden pitäisi osata tutkia, eikä yrittää tuputtaa ideologioitaan. Hyvällä oikeaan osuvalla työllä saisi arvostusta. Haastan tutkijat kokeilemaan totuuden puhumista maahanmuuton seurauksista. Pelottaako se? Lähteekö työpaikka tai apurahat alta, jos puhuu totta? Alkavatko työkaverit hyljeksiä? Vai mikä sen estää, että ei voi olla tuputtamatta tiettyä omaa ideologiaansa auktoriteettinsa turvin?

[Kallan]

Niin. Kun minä menen usein melko myöhään töihin, eli olen vasta hieman ennen kahdeksaa Helsingin rautatieasemalla, niin ei siellä silloin ole mitään kuukereita tai geelitukkia. Miksei silloin tehdä mitään matuhaastatteluja? Koska ainut matu, jonka saisi hetkeksi haastateltavaksi, sanoisi, että "mul ei ole aega anda intervjuu, kosk tööle minna". Eihän siitä saisi mitään rutinajuttua aikaiseksi.

Virolaiset harvemmin ovat maahantunkeutujia...

[HDRisto]

"Mainiemen vastaanottokeskuksessa (vok) on puolilta päivin hiljaista. Monet niistä, jotka eivät ole lähteneet aamulla asioimaan pitäjän keskustaan, nukkuvat vielä.

Olisipa kansalla sisälukutaitoa ja luetun ymmärtämistä. Tuossahan on se selvällä suomenkielellä mikä menee vituiksi.
Ei vaadita mitään ylöspidon vastineeksi.

[nollatoleranssi]

Perussuomalaisten nousu ja maahanmuuttovastaisuuden kasvu johtivat Nikusen arvion mukaan lamaantuneeseen ilmapiiriin. Toimittajatkaan eivät haastaneet vihapuhetta.

– Maahanmuuton vastustajat käyttivät argumentteja, että ollaan naiiveja ja tyhmiä, ollaan vähän rähmällään. Suomessahan tällä on historiallisesti aika vaikeat perinteet. Eihän kukaan halua olla naiivi tai tyhmä. Kului useita vuosia ennen kuin tuli aika voimakas ja laaja kyllästyminen tähän vihamieliseen puheeseen.

Alunperin ainoat argumentit tyhmyydestä kuultiin suvaitsevaistolta. Kriitikoita pidettiin tyhminä, hölmöinä tai ainakin joinakin epämiellyttävinä otuksina. Suhtautuminen oli hyvinkin negatiivista ja se näkyi näyttävästi julkisuudessa.

Tilanne muuttuikin vasta 2015-2016-2017 aikakaudella. Merkittävin syy tähän on nähtävissä siinä, että vuosikausia puhuttiin paljon maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden merkittävästä osaamistaustasta. Samalla annettiin ymmärtää, että kantissuomalaisilla ei olisi sellaista osaamista ja valtaosa kansalaisista olisi roskaväkeä. Suurin turvapaikanhakija-aalto 2015 ja sitä seuranneet tapahtumat kertoivat kuitenkin paremmin mistä oli kysymys. Alkoikin yleistyä nimitys "suvakki", josta tuo naivius ja tyhmyys on ajatuksena otettu mukaan keskusteluun.

Vihamielistä puhetta oli kuultu vuosikausia, mutta se oli keskittynyt lähinnä suomenkielisiin suomalaisiin. Missään nimessä kyseessä ei ole uusi ilmiö, mutta keskustelun luonne on muuttunut. Nykyisin asialistalla ovat paljolti mamut eli puolesta/vastaan ajattelu.

[nollatoleranssi]

Oliko toimittajien käyttäytyminen poikkeuksellista, että he sallivat vihapuheen eivätkä haastaneet sitä?

– Osittain se johtui ajatuksesta, että on ammattimaista olla puolueeton. Ei ollut kokemusta tai asiantuntemusta sellaisista kysymyksistä kuten rasismi, vähemmistöjen oikeudet ja etnisyys. Ne eivät olleet toimittajien ydinalueita Suomessa. Jossain brittilehdistössä keskustellaan näistä asioista, kun siellä on paljon pitempi perinne puhua monikulttuurisuudesta.

Rasmisia on Suomessa huudettu vuosikausia. Vähemmistöjen oikeudetkin olivat näyttävästi esillä, koska ruotsinkieliset saivat hyvin äänensä kuuluviin julkisuudessa. Vihreät halusivat olla vastavoima perussuomalaisille eli julistivat avoimen sodan. Toimittajat (moni edusti vihreitä) olivat kaikkia perussuomalaisia (ja siihen liitettäviä asioita) vastaan.

[nollatoleranssi]

Vuoden 2015 pakolaiskriisi oli Suomessa käännekohta, jonka jälkeen monet toimittajat perehtyivät maahanmuuttoon ja tutustuivat vastaanottokeskuksiin. Onko toimittajilla nyt itsekritiikin paikka?

– Varmaan siihen on aina syytä, mutta ei tämä koske pelkästään toimittajia. Kyllä tämä koskee kaikkia siinä, että ihmiset eivät puutu ja antavat asioiden tapahtua. Kyllä se on pohdinnan paikka, Kaarina Nikunen sanoo.

Minkähän asioiden tapahtumisesta on kysymys? Niistä muutamista vokki-iskuista, joista huudettiin kurkku vääränä alusta lähtien ennen kuin mitään oli tapahtunutkaan ja myöhemmin, kun jotakin tapahtui. Mystistä äärioikeistoa ei kuitenkaan saatu yhdestäkään teosta nalkkiin.

Saattaahan tuossa olla kyse siitäkin, että turvapaikanhakijoista odotettiin "Uutta Nokiaa". Nyt ei ollakkaan enää siitä yhtä varmoja. Paljolti odotetaan "elinvoimaa uusiin kaupunkeihin". Tietysti uudet tulijat saattavat tuoda omanlaista mielenkiintoa ja pieniä juttuja kaupunkikuvaan, mutta voisiko samanlaista ilmapiiriä kohdistaa suomalaisia kohtaan ilman mamuja?

[HDRisto]

"Ei ollut kokemusta tai asiantuntemusta sellaisista kysymyksistä kuten rasismi, vähemmistöjen oikeudet ja etnisyys".

No miksi sitten julistettiin faktana toiseuksien paremmuutta jos ei ollut kokemusta tai asiantuntemusta. Miksi ei pysytty asiassa ja kerrottu sattumuksista niin kuin ne tapahtuivat.
Rasismia kuitenkin oli tiettävästi Etelä-Afrikassa uutisointiin saakka. Etnisyyksiä taas on ollut maailman sivu. Tanskalainen ja ruotsalainen aikuisviihde varmaankin toimittelijoille lienee tuttu. Mitä vittua ne toimittelijat siellä maailmalla oikein ovat puuhastelleet kymmeniä vuosia?.

[nollatoleranssi]

"Ei ollut kokemusta tai asiantuntemusta sellaisista kysymyksistä kuten rasismi, vähemmistöjen oikeudet ja etnisyys".

No miksi sitten julistettiin faktana toiseuksien paremmuutta jos ei ollut kokemusta tai asiantuntemusta. Miksi ei pysytty asiassa ja kerrottu sattumuksista niin kuin ne tapahtuivat.
Rasismia kuitenkin oli tiettävästi Etelä-Afrikassa uutisointiin saakka. Etnisyyksiä taas on ollut maailman sivu. Tanskalainen ja ruotsalainen aikuisviihde varmaankin toimittelijoille lienee tuttu. Mitä vittua ne toimittelijat siellä maailmalla oikein ovat puuhastelleet kymmeniä vuosia?.

Tuossa taidettiin tarkoittaa sitä, että ei ollut kokemusta ylisuurennella ja puolustaa mainittuja asioita. Toisin sanoen olisi pitänyt hanakemmin vastata epämääräisesti määriteltyyn vihapuheeseen. Perussuomalaisten suosiota alunperin ihmeteltiin ja myöhemmin sen todettiin olevan toimittajien syytä, kun eivät tarpeeksi kyseenalaistaneet puoluetta. Varsin monet jutut olivat tosin perussuomalaisia vastaan.

[Ernst]

"Mainiemen vastaanottokeskuksessa (vok) on puolilta päivin hiljaista. Monet niistä, jotka eivät ole lähteneet aamulla asioimaan pitäjän keskustaan, nukkuvat vielä.

Olisipa kansalla sisälukutaitoa ja luetun ymmärtämistä. Tuossahan on se selvällä suomenkielellä mikä menee vituiksi.
Ei vaadita mitään ylöspidon vastineeksi.

Onhan siinä toinenkin puoli. Vaikka ei vaaditakaan, niin voisihan sitä sentään pyrkiä jonkinlaiseen rotiin omatoimisestikin, jos nimittäin olisi jotakin, mitä laittaa likoon sen rotin edestä.

Jos ongelma on useilla tai useimmilla pitää yllä säännöllistä vuorokausirytmiä, niin voi voi sen kotoutumisen kanssa, jos ei sitten tavoitteena pidetä sosiaalitoimen pysyvää asiakkuutta ja elämistä erillisessä enklaavissa toisten samankaltaisten kanssa.

[onni4me]

Tampereen yliopiston viestinnän ja median tutkimuksen professorina syksyllä aloittanut Kaarina Nikunen johtaa Suomen Akatemian tutkimushanketta rasismista ja julkisesta keskustelusta sekä Helsingin Sanomain Säätiön rahoittamaa tutkimusta, jonka aiheena on pakolaiskriisi, tieto ja tunteet.

Jos en nyt aivan väärin muista, niin tuo professorinvirka oli ns. lahjaprfessuuri, jonka kustansi hesarin säätiö...eli kustannetaan roskatutkimusta ja revitään siitä sitten otsikoita. Ikiliikkuja on keksitty ja Oikea Näkemys^TM varma.

[onni4me]

Pari uutista asian tiimoilta. Media naisistuu.

Mutta keskitytään nyt yhteen akateemiseen pääaineeseen, Helsingin yliopiston viestintään. Siellä sekä hakijoista että sisäänpäässeistä suurin osa on ollut naisia vuosikausien ajan. Kymmenen vuoden ajan keskimäärin vain 5–10 prosenttia sisäänpäässeistä on miehiä. Ja nyt sitten ei yhtään (lukuunottamatta joitakin miehiä, jotka pääsivät avoimen yliopiston kautta suorittamaan maisterintutkintoaan).

Tänä vuonna opiskelunsa aloittaneet Vilma Ikola, 19, ja Christa Korhonen, 23, kertovat, että viestinnän naisvaltaisuus on opiskelijoiden keskuudessa lähinnä hyväntuulinen läppä. Koulutusohjelmassa esimerkiksi termi "median mies" on eräänlainen käsite.

Miespuolisia opiskelijoita kutsutaan humoristisesti tällä nimellä, koska heitä uusissa opiskelijoissa aina se yksi tai kaksi.

"Median mies on sellainen harvinainen sukupuuttoon kuoleva yksilö", Ikola nauraa.

"Professorikin sanoi, että teillä on nyt tällainen all-female panel. Ja fuksiseikkailussa pukeuduttiin'we can do it' -teemaisesti. Ollaan tehty tästä tällainen meidän juttu, median naiset."

http://www.hs.fi/nyt/art-2000002924945.html

Ja olin oikeassa...

Journalistiikan vierailijaprofessuuri on ollut Tampereen yliopistossa vuodesta 2007 alkaen. Se perustuu Helsingin Sanomain säätiön lahjoitukseen.

Kannattaa lukea artikkeli. Selviää, ettei kovin kovaa tunkua ole... Tuomas Muraja mm. hakenut...

http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002879537.html

[Roope]

(Siirretty toisesta ketjusta)

Ei välttämättä kuulu tähän ketjuun, mutta Kirkko & Kaupungissa oli haastattelu liittyen kirjaan "Pakolaisuus, tunteet ja media":

Uutisjournalismi on tunteellistunut 1990-luvulta alkaen – turvapaikanhakijat esitetään usein uhkana tai uhreina

Tutkimukseen perustuva tuore kirja Pakolaisuus, tunteet ja media ruotii pakolaiskeskustelua ja mediakuvastoa.

Kirjassa Pakolaisuus, tunteet ja media analysoidaan, miten uutiset, valeuutiset, huhut, kirjat, elokuvat, tosi-tv-sarjat ja esineet synnyttävät erilaisia myötätunnon, kritiikin tai vihan muotoja. Tässä jutussa kirjan toimittajat, yhteiskuntatieteiden tohtorit Mari Maasilta ja Kaarina Nikunen, vastaavat kysymyksiin. Nikunen on median ja viestinnän tutkimuksen professori Tampereen yliopistossa, ja Maasilta työskentelee yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa.

[...]

Miten tunteet verhotaan toisten tunteiden taakse verkkokeskusteluissa ja / tai journalismissa?

Esimerkiksi verkkokeskusteluissa haluttomuus ottaa vastaan pakolaisia ja turvapaikanhakijoita peitetään vetoamalla siihen, että olosuhteet Suomessa ovat erilaiset ja pakolaiset viihtyisivät paremmin tutussa ympäristössä tai "kaltaistensa seurassa". Väite on sisältävinään myötätuntoa, mutta jättää huomiotta ihmisten todelliset mahdollisuudet jäädä tuttuun ympäristöön.

Ironia on tapa verhota esimerkiksi rasismi huumoriin tai ironiseen kommenttiin. Tätä tapahtuu nimenomaan somen keskusteluissa ja poliittisissa puheenvuoroissa. Muun muassa Jussi Halla-aho käyttää tyypillisesti satiirista tyyliä.

...

Loput: https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/sosiaalisessa-mediassa-virtaavat-seka-myotatuntopuhe-etta-vihapuhe

Osuva ilmaus tuo "tutkimukseen perustuva". Aivan kuten halvoissa tv-elokuvissa uskottavuuden lisäämiseksi käytetty "tositapahtumiin perustuva".

Objektiivisuus on kaukana, kun Maasilta ja Nikunen ryhtyvät arvottamaan, mikä on hyvää ja mikä huonoa keskustelua pakolaisista. Törkeä tunnemanipulointi ja häpeilemätön faktojen vääristely myötätunnon herättämiseksi on ok (esimerkkinä Alan Kurdin kuva ja sillä vaikuttaminen länsimediassa), kun taas kriittinen suhtautuminen maahanmuuttoon millään perusteella on lähtökohtaisesti joko suoraa tai peiteltyä rasismia.

Erityisen kitkerästi Nikunen suhtautuu "akuuttina ongelmana" pitämäänsä "postmodernilla tyyliilä" käytävään "ironiaan ja leikittelyyn", koska siihen on "hirveän vaikea puuttua". Ja puuttua pitäisi.

Pakolaisjuttujen rivien väleistä

Pakolaisuus, tunteet ja media -kirja muistuttaa maahanmuuttoaiheeseen liittyvistä sävyriskeistä, jotka helposti unohtuvat omaan eettisyyteensä ihastuneilta, kirjoittaa Nina Erho.

Oletko sinäkin ajatellut tekeväsi maahanmuutosta selkeästi neutraalia tai apua tarvitsevien puolelle asettuvaa journalismia?

Mari Maasillan ja Kaarina Nikusen toimittama tutkimusartikkeleiden kokoelma Pakolaisuus, tunteet ja media auttaa huomaamaan, että asiat ovat harvoin näin yksinkertaisia. Vaikka kirja viestii suomalaisen perinteisen median tehneen maahanmuuton parissa pääosin hyvää työtä, se muistuttaa myös aiheeseen liittyvistä sävyriskeistä, jotka helposti unohtuvat omaan eettisyyteensä ihastuneilta.

Esimerkiksi Kauhavan vastaanottokeskusta koskevia juttuja tarkastellut Nikunen kirjoittaa, että vaikka keskus sai myönteistä mediajulkisuutta, se kohdistui nimenomaan johtaja Ilkka Peuraan. Kehuessaan Peuran luomaa "kuria ja järjestystä" jutut tulivat samalla viestineeksi asukkaiden tarvitsevan suitsimista.

Raiskausuutisia tutkinut Reeta Pöyhtäri kirjoittaa, että vaikka Kempeleen tapauksen uutisointi ei suoraan lainannut verkkokeskustelujen vihapuhetta, tapauksen herättämille tunnereaktioille annettiin uutisoinnissa paljon tilaa ja huomiota, mikä oli omiaan levittämään pelon ilmapiiriä.

Avuksi harkintaan siitä, miten tehdä vihapuheesta yhteiskunnallisesti tarpeellinen uutisjuttu uusintamatta itse vihaa, Pöyhtäri referoi viisiportaista testiä, jonka on laatinut kansainvälinen eettisen journalismin verkosto.

Mari Maasilta ja Kaarina Nikunen (toim.): Pakolaisuus, tunteet ja media. Vastapaino.

Journalisti 13.4.2018

"Pakolaisuus, tunteet ja media". Julkistamistilaisuus

Miltä pakolaisuus ja siirtolaisuus näyttää mediassa? Uutuuskirja ilmestynyt

Pakolaisuus, tunteet ja media -kirjan julkistamistilaisuus pidetään Helsingissä Eduskunnan Kansalaisinfossa keskiviikkona 14.3. klo 12–13.30.
Tilaisuudessa ovat keskustelemassa kirjan toimittajat Mari Maasilta ja Kaarina Nikunen sekä kansanedustajat Li Andersson ja Yanar Ozan. Paikalla kirjan tekijöistä ovat myös Mervi Pantti ja Camilla Haavisto. Puhetta johdattelee Vastapainolta Hannele Huhtala, joka on myös Ison Numeron päätoimittaja. Lämpimästi tervetuloa!

Vuosi 2015 nosti maahanmuuton ja pakolaisuuden Euroopan polttavimmaksi kysymykseksi mediassa. Pakolaisuus, tunteet ja media ruotii pakolaiskeskustelua ja mediakuvastoa. Kirjassa analysoidaan, miten uutiset, vale-uutiset, huhut, kirjat, elokuvat, tv-sarjat ja esineet synnyttävät erilaisia myötätunnon, kritiikin tai vihan muotoja.

"Pakolaisuutta ja siirtolaisuutta käsittelevässä mediatutkimuksessa on pitkään keskitytty vain uutisiin ja niin sanottuun kovaan journalismiin. Elokuvat ja viihde voivat kuitenkin puhutella sellaisia yleisöjä, jotka eivät ole varsinaisia uutisten suurkuluttajia. Lisäksi niiden kautta voidaan käsitellä monimutkaisempia tunnerakenteita kuin lyhyissä uutisissa. Tämän vuoksi on tärkeää analysoida mahdollisimman monenlaisia mediasisältöjä, myös niitä 'pehmeitä'", sanoo kirjan toinen toimittaja Mari Maasilta.

Kaarina Nikunen jatkaa: "Yhtenä lähtökohtana on ollut myös mediaympäristön muutoksen tarkastelu ja sen vaikutus yhteiskunnalliseen keskusteluun ja ymmärrykseen pakolaisuudesta ja solidaarisuudesta. Usein mediaympäristön muutokseen liitetään nimenomaan lisääntynyt vihapuhe ja rasismi, mutta toisaalta se on avannut myös tietä uudentyyppisille solidaarisille liikkeille."

Teos kytkee pakolaiskeskustelun laajempaan yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen kehitykseen. Euroopan pakolaistilanne haastaa pohtimaan ihmisyyden ydinkysymyksiä tilanteessa, jossa myötätunnon tunteminen on kaupallistunut ja teknologisoitunut. Myötätunto voi myös luoda eriarvoisuutta.

Tutkimukseen perustuva kirja osoittaa mediakeskustelun sudenkuopat, toistuvat ongelmat ja eettiset haasteet. Se tarjoaa myös esimerkkejä uudentyyppisistä ja rakentavista tavoista käsitellä pakolaisuutta mediassa.

Kirjan kirjoittajat ovat Tampereen, Helsingin, Jyväskylän ja Lapin yliopistojen tutkijoita. Kaikilla heillä on pitkä kokemus median ja maahanmuuton tutkimuksesta.

Tiedote 13.4.2018

Viranomaiset ja vihapuhe hallitsevat pakolaiskeskustelua
...
Aedo sekä toimittajat Renaz Ebrahimi, Wali Hashi ja Enrique Tessieri vierailivat helmikuussa Tampereen yliopistolla keskustelemassa median pakolaiskuvastosta. Keskustelun järjesti mediatutkimuksen professori Kaarina Nikunen, jonka tutkimushanke Tieto ja tunteet pakolaiskeskustelussa valmistuu tänä keväänä.

Nikusen tutkimus tukee Aedon näkemystä.

– Pakolaisuus näyttäytyy mediassa hallinnollisena ongelmana. Keskustelu on reaktiivista ja keskittyy numeroihin ja rajoihin, eli siihen, pitäisikö rajojen olla auki vai kiinni. Vähemmän keskustellaan siitä, millaisia voisivat olla pitkän aikavälin ratkaisut ja miten näitä ihmisiä voitaisiin parhaiten auttaa, Nikunen sanoo.

Tutkimuksen aineisto käsitti perinteisen valtamedian edustajia Helsingin Sanomista ja Ylestä maakuntalehtiin. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin sosiaalista mediaa. Molemmista kerättiin dataa, jota vielä osin analysoidaan.

Se kuitenkin jo tiedetään, että etenkin valtamedia puhuu ennen muuta viranomaisten äänellä. Sosiaalisessa mediassa keskustelu on kirjavampaa.

– Sosiaalista mediaa käytetään tietysti voimakkaasti vihapuheeseen ja huhujen levittämiseen, mutta se on toiminut myös väylänä tuoda pakolaisten omaa ääntä kuuluville. Esimerkiksi blogit ovat olleet tärkeässä roolissa siinä, että myös kriittiset näkemykset vastaanottokeskusten ja Migrin toiminnasta ovat päässeet esille, Kaarina Nikunen kertoo.

Osasyitä siihen, että valtamedia on keskittynyt toistamaan viranomaisnäkemyksiä, ovat Nikusen mukaan toimittajien tietämättömyys pakolaisuudesta sekä toimitusten perinteiset työskentelytavat. Uutisia on tehty vauhdilla sen sijaan, että olisi annettu aiheille aikaa ja syvyyttä, kuten lähdekritiikkiä. Samalla kantasuomalaisten toimittajien on ollut vaikeaa asettua pakolaisten asemaan. Haasteita pakolaisten oman kokemuksen ja näkökulman esiintuomiselle ovat asettaneet niin kieliongelmat kuin vaikeus saada kontakteja oikeisiin henkilöihin.

Pakolaisuutta käsittelevillä uutisilla ja niiden muodolla on väliä, sillä pakolaisuus ja maahanmuutto herättävät vahvoja tunteita. Etenkin sosiaalisessa mediassa pakolaisuutta koskevat keskustelut ovat intensiivisiä ja tunnepitoisia. Pelkopuhetta on paljon.

– Tunteet kumuloituvat some-keskusteluissa, kun tiettyjä käsityksiä toistetaan. Kun Kauhavalle oltiin perustamassa vastaanottokeskusta syyskuussa 2015, lähiasukkaiden keskuudessa vallitsi pelon ilmapiiri jo ennen kuin keskukseen oli tullut ensimmäistäkään turvapaikanhakijaa. Pelkoa lietsovien puheiden mittakaava on ihan eri luokkaa kuin todellisten pelkoa selittävien tapahtumien.

Nikusen mukaan pelkoa ja muuta maahanmuuttajavastaista propagandaa tuottaa pieni, mutta tehokas verkosto. Se on päässyt hallitsemaan keskustelua niin, että moni on jo unohtanut, millaisia tunteita turvapaikanhakijoiden tulo ihan alkuun aiheutti.

– Silloin olivat vahvasti esillä solidaarisuus ja myötätunto. Sekä sosiaalisessa että valtamediassa kannustettiin tarjoamaan tulijoille vaatteita, ruokaa ja apua.

Sittemmin avustustyötä tekevät ryhmät ovat sosiaalisessa mediassa joutuneet sulkeutumaan ja vetäytymään suljetuiksi ryhmiksi, joihin pääsevät vain erikseen mukaan hyväksytyt jäsenet. Niinpä myös solidaarisuus on jäänyt taka-alalle. Nikusen mukaan se on sääli, sillä solidaarisuuspuhe olisi tärkeä vastavoima vihan lietsomiselle. Nyt keskustelua ja myös poliittista agendaa on hallinnut lähinnä jälkimmäinen.

Tässä keskusteluilmastossa toimitusten tulisi muistaa, että uutisillakin on seurauksia. Kun aamun lehdessä uutisoidaan esimerkiksi maahanmuuttajan tekemästä rikoksesta, siitä nousee tuohtumus, joka saatetaan kohdistaa satunnaiseen, maahanmuuttajalta näyttävään vastaantulijaan. Esimerkiksi Turun puukotusten jälkimainingeissa Tampereella asuvat maahanmuuttajat joutuivat kadulla kulkiessaan paitsi huutelun, myös väkivallan kohteeksi.

– Etenkin otsikoinnissa toimitusten pitää tuntea vastuunsa. Tässä on kuitenkin erilaisia toimituskulttuureita. Kun tutkimuksessamme haastattelimme toimittajia, kävi ilmi, että osa toimittajista koki suurta vastuuta uutisoinnin tavasta. He olivat kuitenkin melko yksin pohdintojensa kanssa. Osassa toimituksista asiasta ei oltu keskusteltu lainkaan. Esimerkiksi otsikointiin ei kiinnitetty huomiota tai otsikoita muutettiin toimittajien toiveiden vastaisesti, Nikunen sanoo.
...

Aikalainen 23.3.2018

Yle: Pakolaiskeskustelu, humanitarismi ja tunteet median "isossa kuvassa" 19.3.2017 (57 min, audio)

Kymmenen vuoden takaa:

Tutkimuksiimme osallistuneet maahanmuuttajat ovat muun muassa kiinnittäneet huomiota siihen, että heidän omaa kulttuuriaan tai uskontoaan käsitellään suomalaisissa tiedotusvälineissä jatkuvasti kielteisestä näkökulmasta tai pidetään huonompana kuin valtakulttuuria. He istuvat television ääressä jatkuvasti varuillaan ja peläten, että vieressä istuvat lapset joutuvat kuulemaan omaan taustaansa tai kaltaisiinsa ihmisiin kohdistuvia loukkauksia.

Kotoutuminen jää puolitiehen, jos maahanmuuttajaperheet sulkeutuvat kokonaan suomalaisen tiedonvälityksen ulkopuolelle tai siirtyvät satelliittikanaville.

Asiat eivät kuitenkaan korjaannu vain kosmeettisilla korjauksilla. Ei riitä, että tiedotusvälineiden sanavalinnat muuttuvat neutraalimmiksi ja tietyt sanat kielletään, vaikka loukkaavan kielenkäyttöön purkamien onkin vähintä, mitä medialta voidaan edellyttää.

Tämän lisäksi Suomeen olisi vähitellen saatava erilaisista taustoista lähtöisin olevia toimittajia, käsikirjoittajia, ohjaajia ja juontajia. Heidän näkyvyytensä on niin tv-ruuduissa kuin toimitusten käytävillä voisi herkistää sekä yleisöjä että muita toimitusten jäseniä muistamaan, että median suomalainen näkökulma voi nykyään olla hyvinkin moniulotteinen.

Luultavaa myös on, että loukkaavia kommentteja ei niin helposti tule lipsauteltua haastattelijalle, joka itse edustaa toisenlaista suomalaisuutta.
...
Mari Maasilta, Kaarina Nikunen, Anna Rastas

Helsingin Sanomat, mielipide 2.6.2008

[ämpee]

Törkeä tunnemanipulointi ja häpeilemätön faktojen vääristely myötätunnon herättämiseksi on ok (esimerkkinä Alan Kurdin kuva ja sillä vaikuttaminen länsimediassa), kun taas kriittinen suhtautuminen maahanmuuttoon millään perusteella on lähtökohtaisesti joko suoraa tai peiteltyä rasismia.

Näillä sosialismin uusilla perillisillä on samainen keinovalikoima eri varianteissaan käytössä muissakin "lempi-aiheissa".
Ilmastonmuutos.
Islam.
Terrorismi.
Kehitys"apu".
jne.

Hyvää(?) julistaen ja kädet paskassa, veressä ja toisten taskuissa.
Vaatii melko "mielenkiintoisen" moraalin näiltä rikollisilta.

[Roope]

Objektiivisuus on kaukana, kun Maasilta ja [Kaarina] Nikunen ryhtyvät arvottamaan, mikä on hyvää ja mikä huonoa keskustelua pakolaisista. Törkeä tunnemanipulointi ja häpeilemätön faktojen vääristely myötätunnon herättämiseksi on ok (esimerkkinä Alan Kurdin kuva ja sillä vaikuttaminen länsimediassa), kun taas kriittinen suhtautuminen maahanmuuttoon millään perusteella on lähtökohtaisesti joko suoraa tai peiteltyä rasismia.

Erityisen kitkerästi Nikunen suhtautuu "akuuttina ongelmana" pitämäänsä "postmodernilla tyyliilä" käytävään "ironiaan ja leikittelyyn", koska siihen on "hirveän vaikea puuttua". Ja puuttua pitäisi.

[tweet]1012972310276509697[/tweet]

Hyvästi kesäloman ihanan somepaasto

Riikka Suominen

[...]

En osaa käsitellä virikkeiden tulvaa. Keskittymiskykyni on surkea. Kirjat kasautuvat lukemattomina yöpöydälle. Töissä hyppään chatista, nettiartikkelista ja kirjoittamastani jutusta toiseen. Hyvistäkin keskusteluista jää liian vähän mieleen.

Väittelyt vievät paljon aikaa ja henkistä energiaa. Tuntuu, ettei niissä kukaan saa ikinä uusia näkemyksiä. Ärsyynnyn netin sovinismista. Miksi jatkan keskustelua, jossa minulle miesselitetään, mikä on valtion budjetti?

Ärsyynnyn ihmisten vääristä väitteistä ja valheista ja loukkaannun henkilökohtaisuuksista ja ilkeyksistä. Inhoan riitelyä. Koko Twitter on yksi valtava digitaalinen riita. Siinä ei ole järkeä, mutta en pysty lopettamaan.

Esimerkiksi yhtenä aamuna kiistelin suomalaisen pokeriammatilaisen kanssa aselaeista niin pitkään, että myöhästyin töistä. Pokerihepulla on parikymmentä seuraajaa ja hänen mielipiteensä vaikuttavat lähinnä harrastelijatrollaukselta. Jatkoin silti.

[...]

"Nettikommenttien negatiivinen painotus johtuu siitä, että useammin kirjoitetaan, kun vastustetaan jotain. Harvemmin sellaiseen on tarvetta, jos haluaa kehua tai tukea", sanoo tutkija Kaarina Nikunen Tampereen yliopistosta.

Hän on tutkinut julkisuuden rakenteita ja pitää somea merkittävänä tapana osallistua keskusteluun. Sitä kautta nousee uusia näkökulmia, esimerkiksi pakolaistaustaisten ihmisten omia tarinoita maahanmuuttouutisten rinnalle.

Mutta somella on myös synkkä puoli. Sen vuoksi joskus tuntuu, että epädemokraattiset mielipiteet ovat siellä niin vahvasti edustettuina.

Rasismia käsittelevässä tutkimuksessa huomattiin, miten paljon somessa on keskustelua siitä, että rasismi oikeastaan kohdistuu suomalaisiin ja että ruotsinkieliset sortavat suomalaisia.

"Aihe otetaan haltuun ja käännetään se toisin päin", Nikunen sanoo. Näin kävi, kun nettikommentaattori syyttivät liberaalien vain keskustelevan Melania Trumpin takista eikä lapsisäilöistä tai sanoivat Trumpin yrittävän nyt muuttaa lakia ja auttavan lapsia.

"Ryhmät, jotka eivät tavoittelekaan demokraattista yhteiskuntaa, pystyvät käyttämään somea vihamielisen ilmaston tuottamiseen", Nikunen sanoo ja kertoo, että tutkimuksessa on nähty että nettikommentteja masinoidaan.

"Samanlaisia kommentteja lähetetään samalla minuutilla eri osoitteista. Muutama aktiivi tuottaa tietynlaista näkökulmaa hyvin aktiivisesti, tavalla joka on systemaattista propagandan levittämistä."   

Mediatutkija Mari Pajala Turun yliopistosta muistuttaa, ettei verkon öyhötys ole irrallaan reaalimailmasta.

"Maahanmuuttovastaiset poliitikot ovat rakentaneet pohjan poliittiselle uralleen verkossa ja blogeissa."


Somen suuri lupaus oli, että julkinen keskustelu ja yhteiskunnallinen osallistuminen paranevat. Näin ei ole käynyt. Facebookia ja Twitteriä ei totuus kiinnosta. Niiden asiakkaita ovat mainostajat. Rahat tulevat sieltä, eivät käyttäjiltä.

Niinpä Facebook on ollut tehokas väylä levittää valeuutisia ja disinformaatiota, minkä on arveltu johtaneen muun muassa Donald Trumpin voittoon, kirjoittaa brittikirjailija John Lanchester Niin&Näin-lehdessä (2/2018).

"[Mainostajalle] valheiden rinnalla esiintyminen ei haittaa, koska ne saattavat auttaa heidän kohderyhmäänsä kuuluvien kuluttajien löytämisessä", Lanchester kirjoittaa.

Kaarina Nikusen mukaan tutkimuksissa on nähty, että maahanmuuttovastainen keskustelu on hyvin kansainvälistä. Samat argumentit kiertävät eri maissa ja suosittuja blogitekstejä käännetään eri kielille.

"On ongelmallista, jos poliitikot ajattelevat, että some on kansa. Silloin voidaan tehdä virhepäätelmiä siitä, miten isosta joukosta on kyse. Maahanmuuton vastustajat on pieni, mutta somessa äänekäs ryhmä. Feminismin ja monikulttuurisuuden kannattajat ovat laajempi joukko, mutta eivät ole toimi somessa samalla tavalla", Nikunen sanoo.

Hänestä nykyilmapiirissä olisi tärkeää, että ihmiset toisivat esiin itsestäänselviltäkin tuntuvia näkökulmia ihmisoikeuksista ja demokratiasta.

Tässä ollaan ristiriitani ytimessä. Olen tähän asti ajatellut, että on turhaa käyttää aikaa julistamalla itsestäänselvyyksiä, kuten että kannatan demokratiaa tai ihmisoikeuksia. Samalla tavalla olen ajatellut, että on turhaa höyrytä Trumpin flirttailevan fasismin kanssa tai siitä, että Unkari kieltää turvapaikahakijoiden auttamisen tai siitä, että ulkoministeri Soini vastustaa naisten oikeutta päättää kehostaan.

Nyt olen eri mieltä. Ajat ovat sellaiset, että on syytä alkaa kovaäänisesti puolustaa vapaudellisia arvoja, jos niitä arvostaa. Ei ole enää banaalia sanoa ääneen, että kannattaa ihmisoikeuksia, vähemmistöjen oikeuksia, tasa-arvoa, sananvapautta, maahanmuuttoa, EU:ta ja vapaata lehdistöä. Tutkijoiden mukaan erityisesti vähemmistöjä on syytä puolustaa julkisesti.

Kaikenlaista sortoa pitää vastustaa kovaäänisesti. Jos minä haluaisi fasistit valtaan, olisin tyytyväinen, jos kukaan ei jaksaisi tuohtua.

Vihreä Lanka 30.6.2018

Kyllä on edelleen banaalia meuhkata etenkin päätoimittajana fasismista, sananvapaudesta ja vääristä väitteistä, kun oikeasti vastustaa sananvapautta ja levittää vääriä väitteitä. Noloa, jos sitä ei huomaa itse vain siksi, että viimeiseen asti vakuuttelee kuuluvansa hyviin ihmisiin, jotka puolustavat vapaudellisia arvoja. Toista mieltä olevat vain rasistisesti öyhöttävät epädemokraattisia mielipiteitään luodakseen vihamielisen ilmaston. Ne fasistit.

[tweet]1012984677261459456[/tweet]

Edit:
[tweet]1013026513627774976[/tweet]

[kivimies]

väestön ikääntyminen edellyttää maahanmuuton helpottamista.

Ei edellytä. Siihen on muitakin ratkaisuja.

Sitäpaitsi maahanmuuton helpottaminen ei edes ratkaise mahdollisia väestön ikääntymisestä johtuvia talousongelmia, koska se voi lisätä ainoastaan halpatyövoiman ja humanitaarisen maahanmuuton määrää. Edes halpatyövoima ei paranna julkista taloutta, kun se ei maksa tarpeeksi veroja kuluttamiinsa palveluihin nähden ja humanitaarinen maahanmuutto aiheuttaa valtavan tappion julkiselle taloudelle.

Osaajien muuttaminen Suomeen ei kasva laskemalla rimaa. Osaajia on maailmassa rajallisesti, kun taas kehitysmaissa on kyllä rajattomasti potentiaalisia humanitaarisia maahanmuuttajia.

Ihme, että Vihreän Langan päätoimittaja haluaa valita juuri sen ratkaisun, mikä lisää eniten kasvihuonepäästöjä ja luonnonvarojen kulutusta. Mihin unohtui degrowth-ajattelu?
Se on näköjään uhrattu rajattoman maahanmuuton alttarille.

[guest14935]

Mihin unohtui degrowth-ajattelu?
Se on näköjään uhrattu rajattoman maahanmuuton alttarille.

Eihän sille enää ole tarvetta kun saatu suomalaiset olemaan lisääntymättä ja lannistumaan, armeijakin jo pikkoloi valloittajien edessä.

[Ajattelija2008]

Valemedia Vihreän langan valepäätoimittaja Riikka Suominen on Kokoomuksen entisen puheenjohtajan Ilkka Suomisen tytär. Ikävä että hänen isänsä joutuu katsomaan tyttären valheidenlevittelyä somessa.

Jos Riikka Suomisella on valheiden sijasta jotain asiallista kirjoitettavaa maahanmuutosta, niin hän on tervetullut Hommaforumille.

[Roope]

Sitäpaitsi maahanmuuton helpottaminen ei edes ratkaise mahdollisia väestön ikääntymisestä johtuvia talousongelmia, koska se voi lisätä ainoastaan halpatyövoiman ja humanitaarisen maahanmuuton määrää. Edes halpatyövoima ei paranna julkista taloutta, kun se ei maksa tarpeeksi veroja kuluttamiinsa palveluihin nähden ja humanitaarinen maahanmuutto aiheuttaa valtavan tappion julkiselle taloudelle.

Juuri näin, mutta rationaalinen argumentointi tuskin menee tuonne suuntaan perille saati kumoaa Alan Kurdin kuvaa, maahanmuuttokeskustelun valttikorttia.

Päätoimittaja Suomisen twiitti kuvastaa hyvin hänen ajatteluaan, jossa hyvä ihminen, kuten Kaarina Nikunen tai hän itse, ei voi olla väärässä. Kun suurin osa suomalaisista vastustaa kyselyn mukaan nykyisen suuruista maahanmuuttoa, suurin osa suomalaisista on väärässä, koska heidän ei-hyvässä ajattelussaan on oltava virhe. Ei pienintä epäilyä, että ajattelun virhe voisikin olla omassa päässä eli demokraattisten voimien sisällä.

[foobar]

Ihme, että Vihreän Langan päätoimittaja haluaa valita juuri sen ratkaisun, mikä lisää eniten kasvihuonepäästöjä ja luonnonvarojen kulutusta. Mihin unohtui degrowth-ajattelu?
Se on näköjään uhrattu rajattoman maahanmuuton alttarille.

Maailman meno on kavalkadi tuollaisia pragmaattisesti ajatellen järjettömiä päätöksiä kun konteksti josta käsin toimitaan on ideologisen oikeamielisyyden etusijalle asettanut kupla jonka sisäistä joukkovoimaa ilman olisi täysi nolla. On todellakin irvokasta että Vihreistä kuoriutuu kovan väestönkasvun (ja länsimaisen kulutustason lisääntymisen) kannattajia kun pitää perustella vapaata maahanmuuttoa. Mutta niin vain se menee, kun vapaa maahanmuutto on dogmi johon sitoutumista ei voi millään tapaa asettaa kyseenalaiseksi.

Olisi joskus kiinnostavaa saada kunnollinen kuvaus esim. nykyisten Vihreiden aatteiden arvosuhteista. Ne vaikuttavat ainakin omaan mieleeni jokseenkin sekopäisen ristiriitaisilta. Vaikeuksia kuvan muodostamisessa sisäpiiriltä kysymällä saattaisi aiheuttaa se että oikeamielisyyden korostaminen pitkälti estää rehellisen keskustelun sisäisten ideologisten ristiriitojen todellisista painoista. Tässäkin tapauksessa maahanmuuttopolitiikan ympäristövaikutukset jätetään kokonaan miettimättä koska niiden esille ottaminen johtaisi välittömästi sen näkemiseen että ristiriitoja tavoitteissa piisaa, ja sehän ei oikeamielisyyttä korostaisi.

[Eisernes Kreuz]

Ihme, että Vihreän Langan päätoimittaja haluaa valita juuri sen ratkaisun, mikä lisää eniten kasvihuonepäästöjä ja luonnonvarojen kulutusta. Mihin unohtui degrowth-ajattelu?
Se on näköjään uhrattu rajattoman maahanmuuton alttarille.

Varsinkin kriittinen puhe liiallisesta väestönkasvusta (jota voidaan perustellusti pitää kenties ihmiskunnan suurimpana ongelmana) on vihreiden keskuudessa vähentynyt suunnilleen samassa tahdissa Eurooppaan kohdistuvan maahanmuuton räjähdysmäisen lisääntymisen kanssa.

Ainakin vielä 1980-luvulla väestöräjähdyksestä oltiin vihreissäkin huolissaan. Monikulttuurisuus ja feminismi ovat sittemmin syrjäyttäneet ympäristöön liittyvät kysymykset vihreistä liikkeistä oikeastaan kaikkialla Länsi-Euroopassa.

Edit: Typoja.

[Niobium]

^ Tuota olen itsekin pohtinut. Vihreä aate oli kuitenkin käsittääkseni aate, joka oli huolissaan maapallon tilasta. Sitä aatetta kannatin itsekin, kunnes silmäni avautivat.

On sitä ennenkin valmiita puolueita osattu kaapata, Aatukin hommasi ns. valmispaketin, josta lähti työstämään mieleistään. Vihreät ovat nyt vasemmiston hyppysissä, alkuperäinen idea otetaan kaapista ulos tarvittaessa ja sitä heilutellaan hetkisen ajan.

Humaania tässä maailmassa olisi viedä ehkäisyvalistusta sekä opetusta lähtömaihin sen sijaan, että käsitämme tänne pönkeävät nuoret miehet omiksi tulevaisuuden voimavaroiksemme. Siinä on mielestäni hiukan kaksinaismoralismin makua. Otamme mielellämme "hyvää ainesta" turvaamaan omaa tulevaisuuttamme, rupusakki saa jäädä lisimään ja tuottamaan lisää työvoimaa kuihtuvaan eurooppaan.

Mitä jos nuoret miehet jäisivät kotiinsa, opiskelisivat, rakentaisivat omaa maataan? No eihän se käy, eurooppaan tarvitaan halpaa, vähään tyytyvää työvoimaa.

[Lalli IsoTalo]

Ihme, että Vihreän Langan päätoimittaja haluaa valita juuri sen ratkaisun, mikä lisää eniten kasvihuonepäästöjä ja luonnonvarojen kulutusta. Mihin unohtui degrowth-ajattelu?
Se on näköjään uhrattu rajattoman maahanmuuton alttarille.

Vihreät on metamorfosioinut itsensä DeGreen Islam Party:ksi. Miksi? Siinä olisi ainesta muutamaan väitöskirjaan.

[Histon]

Somen suuri lupaus oli, että julkinen keskustelu ja yhteiskunnallinen osallistuminen paranevat. Näin ei ole käynyt. 

Kyllä näin kävi. Kansalaisten mielipiteet vain osoittautuivat ihan vääriksi.