2010-01-09 Kulttuurintutkimus/Jussi Ojajärvi: Birkenau ja kukkahattu

[Roope]

Jotenkin käsittämättömintä Birkenaussa on sen koko. Ken on joskus seisonut keskellä puolalaista tasamaata ja katsonut ympärillään leviävää Auschwitzin kakkosleiriä, ei voi hevin pukea kokemaansa sanoiksi. Yksi on varma: hän tietää, että tästä on politiikan ja kasvatuksen lähdettävä. Kuten Theodor Adorno vuonna 1966 sanoi: "Ettei Auschwitz enää toistu, on tähdellisin kasvatukselle asetettavista velvoitteista." Hän lisäsi, ettei sitä pitäisi olla tarvetta edes perustella. "Velvoitteen perustelemisessa, kaikkien tapahtuneiden kauheuksien valossa, olisi jotakin kauhistuttavaa."1

Nykyisin on hankalaa lausua julkisesti ääneen tällaista velvoitetta.  

Ensinnäkin Internetissä toimivasta päivystyspalvelusta hälytetään heti joku, joka rientää banalisoimaan argumentin kutsumalla sitä "natsikortiksi". Jokaisen "maahanmuuttokriitikoksi" itseään kutsuvan sisältä löytyy pieni retoriikan tuntija, joka osaa nimetä rotuvihan jäljistä varoittamisen natsikortin heiluttamiseksi ja "olkinukeksi". Rasismi-termin käyttämistä yleensäkin pidetään näiden "mamu-kriitikkojen" piirissä vain syyttä leimaavana retorisena temppuna ja siten epärelevanttina henkilöön käyvänä "argumentointivirheenä" (joiden "tunnistamiseen" monikulttuurisuus- eli "moku"-ihmisten argumentaatiosta muuten myös opetetaan kyseisillä sivustoilla).
[...]
On jotakin kauhistuttavaa siinä, että nykyisin on strategisesti jopa epäviisasta käyttää r-sanaa, n-argumentista puhumattakaan. Mutta jos r-sanan käyttäminen vain lisää torjuntaa, ehkä sitten olisi tällä haavaa harkittava sen välttämistä rasismin kritisoimisen käytännössä, kuten nettikeskusteluissa, johonkin mittaan asti. Itse asiastahan ei sittenkään tarvitse luopua. Voidaan aina ottaa kiinni rasismin piirteistä: ennakkoluuloisuudesta, kategorisesta torjunnasta, vieraan pelosta, yksilöiden leimaamisesta etnisen taustansa tai ihonvärin nojalla, erojen liioittelusta, naturalisoimisesta ja niiden muuttumattomuuteen vetoamisesta.

Tosiaankin: jos kasvatuksen ja politiikan velvoite on lähteä siitä, ettei Auschwitz toistuisi, mitä kulttuurintutkijoiden kasvatuksellisina ja poliittisina toimijoina on tehtävä nyt, kun Suomeen on syntynyt – aivan kuten viime lamankin aikoihin – mittavaa (uus)rasistista liikehdintää? Nyt olisi osallistuttava keskusteluun, mentävä foorumeille edes nimimerkillä, kirjoitettava lehtiin, ryhdyttävä politiikkaan, liityttävä puolueeseen, kansalaisliikkeeseen tai yhdistystoimintaan. Kellä lahja on, myös tutkikoon ilmiötä ja sen juuria. Kukin mahdollisuuksiensa mukaan, mutta eikö juuri nyt olisi otettava paikantuneesti kantaa?
[...]
Osa maahanmuuttokriitikoista on avoimia keskustelulle, eivätkä heidän kaikki huomionsa maahanmuuton ongelmista tietenkään ole rasistisia sinänsä. Heidän ehdottamiensa keskusteluasetelmien kanssa on kuitenkin syytä olla tarkkana. Mielestäni – tämä on kanta – ei pidä taipua arvioimaan tilannetta niin, että rasismi on ongelma, "mutta toisaalta" ongelma on myös niissä ikään-kuin-kukkahattuisissa idealisteissa, jotka ihailevat monikulttuurisuutta "liikaa". Tällöin tullaan helposti esittäneeksi "ongelmat" yhtä suurina ja yhtä konkreettisia toimia vaativina.

Tosiasiassa rasismi on hurjasti isompi ja konkreettisempi ongelma. Se muuttuu joka päivä käsinkosketeltavaksi – suoraksi ja symboliseksi väkivallaksi. Sen sijaan kukkahattutädit, keitä meistä nimityksellä sitten tarkoitetaankaan, tapaavat pitää kiinni esimerkiksi yksilön ruumiillisesta koskemattomuudesta. Vaikka uhkakuviin eksyneiden maahanmuuttokriitikoiden on ilmeisen vaikea sitä ymmärtää, ei monikulttuurisuuden – elämänmuotojen kirjon – arvostamisesta suinkaan millään tavalla automaattisesti seuraa sharia-lain hyväksymistä tai "pedofiiliuskonnollisia" tekoja. Jos ja kun monikulttuurisuuden puolustajat pitävät ihmisoikeuksista kiinni, on se, että monikulttuurisuudesta pidetään "liikaa", "ongelma" vain sikäli, kuin jotkin tämän maan ennakkoluuloiset asukkaat tarrautuvat ahtaisiin suomalaisuus-käsityksiin, joihin tuskin sopii enemmistö nykyisistäkään kansalaisista.
[...]

Kulttuurintutkimus 26 (2009)

[Juki]

Vähän jo odottelinkin, milloin tältä suunnalta kajahtaa. Puk!

Jussi, me emme kuitenkaan kyseenalaista Birkenauta tai ylipäätään holokaustia. Voitko uskoa, että olemassa tahoja, jotka kyseenalaistavat. Ne tahot taitavat viimeisinä löytyä meistä rasisteista eli maahanmuuttokriitikoista. Se, että joku kieltää holokaustin, on sitä oikeaa psykodynamiikkaa eli psyko-dynamiikkaa.

Kun vierailee Birkenaussa ja hämmästelee sen suuruutta, olisi voinut samalla käydä Frankfurtin koulukunnan portilla hämmästelemässä sen pienuutta.

On toiseutta, jota voi baumanilaista termiä käyttääkseni halata. On valitettavasti myös toiseutta, jonka halaamisen jälkeistä tilaa voisi kutsua rigor mortisiksi.


MUTTA tämä kaikkihan on vain retoriikkaa.

[Jaakko Sivonen]

Yksi absurdeimmista piirteistä mokuttajissa on, että he haukkuvat monikulttuurisuuden arvostelijoita rasisteiksi, vaikka ovat usein itse rasisteja suomalaisia kohtaan. Esimerkiksi Helsingin kaupunki väittää vastustavansa rasismia, mutta tosiasiassa syrjii työhönotossa suomalaisia etnisen taustan perusteella eli harjoittaa rasismia suomalaisia kohtaan ( http://cms.hommaforum.org/index.php?option=com_content&view=article&id=99:kaikki-ovat&catid=4:paeivaen-sitaatti&Itemid=14 ).

[Shawast]

Vaikka uhkakuviin eksyneiden maahanmuuttokriitikoiden on ilmeisen vaikea sitä ymmärtää, ei monikulttuurisuuden – elämänmuotojen kirjon – arvostamisesta suinkaan millään tavalla automaattisesti seuraa sharia-lain hyväksymistä tai "pedofiiliuskonnollisia" tekoja. Jos ja kun monikulttuurisuuden puolustajat pitävät ihmisoikeuksista kiinni, on se, että monikulttuurisuudesta pidetään "liikaa", "ongelma" vain sikäli, kuin jotkin tämän maan ennakkoluuloiset asukkaat tarrautuvat ahtaisiin suomalaisuus-käsityksiin, joihin tuskin sopii enemmistö nykyisistäkään kansalaisista.

Kyllä minäkin arvostan kulttuurien kirjoa, mutta demokraattisen valtion sisällä enemmistö määrittelee lait ja tavat kulttuurinsa mukaisesti. Niinpä monikultturistien sisälle kätkeytyy dominantti uuskolonialisti, joka pitää itsestään selvänä, että nimenomaan hän itse määrittelee toisten kulttuurien arvostettavat piirteet. Niinpä tässäkin tapauksessa kirjoittaja on jo tehnyt päänsä sisällä valinnan, että sharia-lakia emme arvosta. Hän ei voi kuitenkaan perustella tuota valintaa juuri muulla kuin sisäistämällään länsimaisella ihmisoikeuskäsityksellä, jota hän ei edes enää tunnista oman kulttuurinsa piirteeksi.

Mitä tulee ahtaisiin suomalaisuus käsitteisiin, joihin muka ei enää mahduta, niin voisin epäillä, että suomessa uskonnon ja maallisen elämän erottelu hyväksytään lähes koko kansan puolesta. Myös demokraattisiin äänestystuloksiin tyydytään eikä lähdetä sotimaan klaani klaania vastaan. Tyttölapsia ei myöskään silvota, he saavat itse päättää elämästään, he saavat tehdä työtä, heitä ei hunnuteta... Listaa voisi jatkaa loputtomiin, vai ei muka enää mahduta suomalaiseen kulttuuriin?

[perdido]

Sen verran kun tiedän, Ojajärvi on älykäs ja mukavakin ihminen, mutta ikävä kyllä myös paatunut kommari ja täysin laput silmillä kulkeva feministi. Nyt selvisi, että myös mokuttaja, mikä ei sinällään ole mikään yllätys, sillä nämä ominaisuudet tuntuvat täydentävän toisiaan. Ideologia sumentaa terävätkin päät.

Koska hän toivoo jonkinlaista dialogia meidän rasistien kanssa, niin heitänpä kulttuurirelativistille pallukan kysymyksen muodossa; Kun musliminaapurini haluaa nylkeä homonaapurini, kumman puolelle sinä asetut? Entä miten suhtaudut siihen, kun muslimi pahoinpitelee naisiaan uskontonsa ja maailmankatsomuksensa nimissä? Hänellähän on siihen oikeus. Ai ei ole? No, jatketaan sitten Birkenausta. Mitkähän kansat ja mitkähän uskonnot tällä hetkellä Euroopassa ainoina ajavat antisemitismin asiaa? Juutalaisilla alkaa jo paikoin olla todella pahat oltavat varsinkin suurkaupungeissa. Mikset nosta ääntäsi heidän puolesta?

Tekstin loppukaneetti tuntuu ikävältä - Ojajärvi yllyttää kamppailuun heikompaa vastaan. Vapaa ajattelu on nytkin Suomessa jo niin käsittämättömän tiukilla, että moinen paskanjauhanta tuntuu aivan epäreilulta. Teillä on jo hallussanne kaikki yliopistot! Täällä ei voi tehdä vaihtoehtoista, virallisten ideologioiden ja dogmien vastaista tutkimusta. Suomessa ei myöskään ole näiden ideologioiden vastaista lehdistöä. Netti on ainoa paikka, josta käsin vastarintamaa voidaan rakentaa. Toisaalta, vaikka kuinka Ojajärvi toivoisi asuvansa totalitaristisessa Suomessa, jossa väärinajattelu on kiellettyä turpasaunan tahi vakavampien sanktioiden uhalla, niin luulenpa, että lopulta tällaiset vetoomukset vain lisäävät vettä vastapuolen myllyyn. Eli...kiitos

[M.]

Mokuttajien lienee mahdotonta saada upotettua Adordon ynnä muiden likaamiin mieliinsä, että monikulttuurisuutta ei vastusteta missään yhdessä rintamassa "ahtaiden suomalaisuus-käsitysten" puolustamiseksi vaan muun muassa myös täysin pragmaattisista syistä: monikulttuurisuus muuttaa yhteiskuntaa objektiivisesti mitaten huonompaan suuntaan. Monikulttuurisuuden yksi ongelmista nimenomaan on se etteivät sen kannattajat pidä kiinni ihmisoikeuksista: sananvapaus ja ihmisten samanarvoinen kohtelu lain edessä ovat monikulttuurisuuden uhreja. Mitään ongelmiahan ei tietenkään ole, kun mokuttajat vaan päästetään selittämään ettei mitään ongelmia ole. Näin esimerkiksi syrjintäkin on vain positiivista syrjintää.

Eipä muuten monikulttuurisuuden vastustamisesta seuraa Birkenauta yhtään sen automaattisemmin kuin monikulttuurisuuden halaamisesta seuraa sharia-lakien hyväksymistä - vai kannattaisikohan näin sanoakaan, kun juuri tähänhän ollaan jo menemässä tuossa monikulttuurisessa viemärissä, Iso-Britanniassa.

[citizen]

Monikulttuurisuus on pelkkä kiertoilmaisu islamisoitumiselle. Yleensäkään monimuotoisuuden puolustelu ei käy perusteeksi sille, että Suomeen tuodaan lähes pelkästään muslimeja, kun samalla tiedetään islamin olevan uskonnoista suurimpia ja selkeästi väkivaltaisin. Holocaust-kortti toimii huomattavasti paremmin vaikkapa perusteluna Iraniin hyökkäämiselle - se olisi tehtävä ennen kuin Ahmadinejad ehtii toteuttaa Israelin pyyhkimisen kartalta.

[Iloveallpeople]

Sen sijaan kukkahattutädit, keitä meistä nimityksellä sitten tarkoitetaankaan, tapaavat pitää kiinni esimerkiksi yksilön ruumiillisesta koskemattomuudesta.

Heidän ei tarvitse rikkoa fyysistä koskemattomuutta, koska he ovat ulkoistaneet tämän tehtävän maahanmuuttajiston rikolliselle osalle. He voivat katsella raiskaus- ja pahoinpitelyuutisia mediasta ja tällä tavoin ilmeisesti saavat nautintonsa. Todella surullista on, että tämä kukkahattujen pyrkimys saada Suomeen mahdollisimman paljon raiskaajia ja pahoinpitelijöitä kiristää asenteita myös niitä kohtaan, jotka ovat tulleet tänne pakoon henkilökohtaista vainoa. Yhteenvetona voidaankin todeta, että nämä kukkahattusedät ja -tädit uhkaavat kaikkia kunnon ihmisiä, niin suomalaisia kuin maahanmuuttajiakin.

[ibn ghul]

Tosiasiassa rasismi on hurjasti isompi ja konkreettisempi ongelma. Se muuttuu joka päivä käsinkosketeltavaksi – suoraksi ja symboliseksi väkivallaksi. Sen sijaan kukkahattutädit, keitä meistä nimityksellä sitten tarkoitetaankaan, tapaavat pitää kiinni esimerkiksi yksilön ruumiillisesta koskemattomuudesta.

...mutta tapaavatko ne, joita nämä kukkahattuilijat tuovat maahan, kas siinäpä vasta kysymys?

Jos et itse kulje kadulla hakkaamassa vastaantulijoita, mutta käytännössä maksat jollekin palkkaa siitä että hän tekee näin (vrt. väkivaltarikolliset joita ei karkoiteta ja joille lapetaan rahaa käteen vain siitä ilosta että he ovat maassa), mikä on ero lopputuloksessa sen vastaantulijan kannalta?

[requiem]

Jotenkin käsittämättömintä Birkenaussa on sen koko. Ken on joskus seisonut keskellä puolalaista tasamaata ja katsonut ympärillään leviävää Auschwitzin kakkosleiriä, ei voi hevin pukea kokemaansa sanoiksi. Yksi on varma: hän tietää, että tästä on politiikan ja kasvatuksen lähdettävä. Kuten Theodor Adorno vuonna 1966 sanoi: "Ettei Auschwitz enää toistu, on tähdellisin kasvatukselle asetettavista velvoitteista." Hän lisäsi, ettei sitä pitäisi olla tarvetta edes perustella. "Velvoitteen perustelemisessa, kaikkien tapahtuneiden kauheuksien valossa, olisi jotakin kauhistuttavaa."

Kansallissosialistinen Saksa on yksi 1900-luvun ilmiöistä, jollaista ei koskaan haluaisi nähdä tapahtuvan toistamiseen. 1900-luvun ensimmäinellä puolikkaalla sai alkunsa kansallissosialismin ohessa myös modernin ajan muut merkittävät totalitaariset diktatuurit seuraajineen, joiden nimissä on harjoitettu aattesta riippuvaa barbaarista väkivaltaa. Kaikkien näiden murhakoneistojen kivijalka muurattiin väkivallalla, propagandalla, valehtelulla ja aivopesemällä ihmiset yhden oikean totuuden taakse. Paras suoja tällaisen kehityksen estämiseksi on avoin yhteiskunta, jossa voidaan pelkäämättä argumentoida kyseiset aatesuunnat ajatuksineen nurin ja pitää ne siellä historian kaatopaikalla.

Nykyinen maahanmuuttovastaisuus onkin, toistuvasti, tavallaan uusrasistista. Vanhaa siinä on loputon ennakkoluuloisuus ja yksilöiden torjuminen taustansa perusteella. Uutta on se, että pigmenttieron sijaan muukalaisvihaa tai -pelkoa perustellaan usein kulttuurisilla eroilla, ja uutta on myös retorinen osaaminen: nämä liikkeet, tai jotkut niiden jäsenistä, varovat ja varoittavat käyttämästä selkeästi rasistisina pidettyjä puhetapoja. Siten ne voivat paremmin kiistää maahanmuuttovastaisuutensa rasistisuuden.

Rasismi on yksinkertaisesti rodun perusteella tapahtuvaa syrjintää. Rasismilla ei edelleenkään ole mitään tekemistä kulttuuristen ja poliittisten näkökantojen tuomitsemisen kanssa, ei edes millään "uusrasismilla". Rasismi on pelkkää rasismia, vaikka sen siinä kuuluissa voissa paistaisikin.

Ennakkoluuloisuus on ihmislajiinkin sisäänrakennettu ominaisuus suhtautua kaikkeen uuteen aluksi epäillen. Monesti terve ennakkoluuloisuus on aivan hyvästä, se saa meidät puntaroimaan uusia asioita ja olemaan hyväksymättä sokeasti kaikkea mitä elämä sattuu eteen tuomaan. Kulttuureissa ja näkemyksissä oleviin eroihin suhtautuminen kriittisesti on myös aivan tervettä, juuri sillä yhteiskuntamme ajautuminen väkivaltaiseen fundamentalismiin ja totalitarismiin voidaan estää.

Itsellänikin on tapana suhtautua epäillen ja torjuvammin henkilöihin, jotka taustallaan ja toiminnallaan viestittävät olevansa epädemokraattisen ja suvaitsemattoman näkökannan edustajia. Mutta ilmeisesti kaikki tämäkin ajattelu on sitten vain verhottua rasismia, koska maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivat henkilöt ovat nykyään niin perin eteviä retorisissa taidoissaan.

Tosiaankin: jos kasvatuksen ja politiikan velvoite on lähteä siitä, ettei Auschwitz toistuisi, mitä kulttuurintutkijoiden kasvatuksellisina ja poliittisina toimijoina on tehtävä nyt, kun Suomeen on syntynyt – aivan kuten viime lamankin aikoihin – mittavaa (uus)rasistista liikehdintää? Nyt olisi osallistuttava keskusteluun, mentävä foorumeille edes nimimerkillä, kirjoitettava lehtiin, ryhdyttävä politiikkaan, liityttävä puolueeseen, kansalaisliikkeeseen tai yhdistystoimintaan. Kellä lahja on, myös tutkikoon ilmiötä ja sen juuria. Kukin mahdollisuuksiensa mukaan, mutta eikö juuri nyt olisi otettava paikantuneesti kantaa?

1900-luvun väkivaltakoneistot saivan alkunsa poliittisten tahojen suorittaman koulutuksen, propagandan ja indoktrinaation seurauksena. Valtion ei pidä lähteä ajamaan uudestaan minkäänlaista yhden totuuden opettamista kansalaisilleen, koska juuri tällainen johti kuolemanleirihin ja vankileirien saaristoon. Diktatuurin pelkoon ei pidä vastata perustamalla diktatuuria.

Sananvapauden käyttäminen on ensiarvoisen tärkeää, kukaan ei estä käyttämästä sitä tälläkään hetkellä. Asiallisen keskustelun aloittamista ja käymistä ei ole estämässä kukaan, se on sitten kansalaisoikeuksiensa typerää tuhlaamista jos ei halua osallistua vuorovaikutteisilla keskustelukanavilla pyörivään dialogiin. Pelkkä asian taivasteleminen yksisuuntaisessa viestintävälineessä pienelle kohdeyleisölle on melkoisen hedelmätöntä, koska minkäänlaista keskustelua asiasta tuskin syntynee. Enemmänkin juuri sitä me-ne-hymistelyä, johon kirjoituskin pyrkii ottamaan kantaa.

Osa maahanmuuttokriitikoista on avoimia keskustelulle, eivätkä heidän kaikki huomionsa maahanmuuton ongelmista tietenkään ole rasistisia sinänsä. Heidän ehdottamiensa keskusteluasetelmien kanssa on kuitenkin syytä olla tarkkana. Mielestäni – tämä on kanta – ei pidä taipua arvioimaan tilannetta niin, että rasismi on ongelma, "mutta toisaalta" ongelma on myös niissä ikään-kuin-kukkahattuisissa idealisteissa, jotka ihailevat monikulttuurisuutta "liikaa". Tällöin tullaan helposti esittäneeksi "ongelmat" yhtä suurina ja yhtä konkreettisia toimia vaativina.

Eli nykyistä maahanmuuttoa kritisoivan henkilön huomioista kaikki eivät ole rasistisia, mutta silti jokin huomio on aina? Tällaisen näkökannan sulattaminen on aivan mahdotonta, koska nykyisen maahanmuuttopolitiikan kritisoijat eivät ole mikään monoliittinen ihmisryhmä. Jo pelkästään klassinen liberalismi tarjoaa hyvän pohjan kritisoida idioottimaista maahanmuuttopolitiikkaa ja monikulttuurisuuden ihastelua. Tietääkseni juuri tällainen valistusajan ajattelu on sitä, mikä betonoi viimeistään nykyisenkin länsimaisen yhteiskunnan tavoiteltavimmat ihanteet ja aatteet osakseen itseään.

Kulttuurintutkijathan rakastavat merkityskamppailuja, ainakin paperilla. Nyt on kamppailu käynnissä. Kuuluu sanotun, että kammiosta ulos lähtiessä kannattaa varustautua diskurssianalyysin ja ihmisoikeuksien julistuksen lisäksi esimerkiksi kukallisella myssyllä ja kunnon sontsalla, on siellä sen verran synkkää ja viimaista ja niskaan sataa.

Kamppailu on tavallaan jo käynnissä, maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivat ovat areenalla ottamassa kaikenlaista kökköä niskaan puskista ampuvilta vastustajiltaan. Jatkossakin taidan varautua tähän kirjoittelemalla nimimerkin suojista kilpenä YK:n ihmisoikeuksien julistus ja Suomen perustuslaki, miekkanani toimikoon sitten liberalismin terävimmät kärjet niin valistusajattelun alkuajoilta nykypäivään saakka.

[M.]

Jotain mokuttajien asenteista suomalaisten ruumiilliseen koskemattomuuteen kertoo se, että he ovat ensisijaisesti huolissaan "rasismin" lisääntymisestä, kun saavat kuulla kulttuurinrikastajan tappaneen suomalaisia. Niin no, eipä näitä kukkiksia juuri tunnu huolettavan pikkupoikien pippeleidenkään silpominen.

[KJ]

Tuntematta Ojajärveä sen paremmin toivon, että teksti on kirjoitettu stimulanttien voimalla, koska sen verran huumehörhöistä tajunnanvirtaa teksti edusti.

Mielestäni – tämä on kanta –

Tuo on ehdoton suosikkini, eikä huono ole tämäkään:

mutta eikö juuri nyt olisi otettava paikantuneesti kantaa?

Luoja sentään.

[M.]

Niin no, eipä näitä kukkiksia juuri tunnu huolettavan pikkupoikien pippeleidenkään silpominen.

Mutta sinua ilmeisesti siis huolettaa. USA:ssa arviolta n. 75% poikalapsista ympärileikataan. Mitenkähän mahtaa olla tilanne Suomessa asuvien amerikkalaisten osalta? Oletko huolissasi Suomen amerikkalaisten, juutalaisten, korealaisten ja filippiiniläisten ympärileikkauksista?

Toisin kuin te mokuttajat, olen mielipiteissäni johdonmukainen ja vastustan kaikkea taikauskoon perustuvaa pippelinsilvontaa. Rikoslain johdonmukainen soveltaminen ratkaisisi Suomessa tämänkin ongelman. Jotenkin veikkaan etteivät Suomen amerikkalaiset olisi se äänekkäin protestoiva ryhmä saati sitten se, joka uhkaisi itsemurhaiskuilla.

[Ano Nyymi]

Yksi absurdeimmista piirteistä mokuttajissa on, että he haukkuvat monikulttuurisuuden arvostelijoita rasisteiksi, vaikka ovat usein itse rasisteja suomalaisia kohtaan. Esimerkiksi Helsingin kaupunki väittää vastustavansa rasismia, mutta tosiasiassa syrjii työhönotossa suomalaisia etnisen taustan perusteella eli harjoittaa rasismia suomalaisia kohtaan ( http://cms.hommaforum.org/index.php?option=com_content&view=article&id=99:kaikki-ovat&catid=4:paeivaen-sitaatti&Itemid=14 ).

Ja vielä huvittavempaa on se, että he suvaiten hyysäävät juurikin niitä kaikkein paatuneimpia rasisteja jotka kyllä laittaisivat holokaustit heti uusiksi jos vain voisivat. Eli siis muslimit..
Että kannattaako nyt niin kirkasotsaisena esiintyä jos kerran on itse veljeilemässä porukan kanssa jonka juutalaisviha ylittää reippaasti jopa pahimman uusnatsin suoltaman juutalaisvihan.

[monokultturisti]

On jotakin kauhistuttavaa siinä, että nykyisin on strategisesti jopa epäviisasta käyttää r-sanaa, n-argumentista puhumattakaan.

Saavat syyttää siitä itseänsä. Itse ovat aiheuttaneet noille sanoille valtavan inflaation ja alkuperäisestä merkityksestään vieraantumisen käyttämällä niitä sellaisten henkilöiden hiljentämiseen, joiden argumentteja he eivät ole muulla tavoin pystyneet kumoamaan.

[do.ut.des]

Jotta Auschwitz ei toistuisi, vastusta Euroopan islamisaatiota.

[tapio]

Miksiköhän mokuttajat eivät koskaan varoittele vankileirien saaristoista? Kai siksi, että niihin suljettiin oikean ideologian vastustajia ja sellaisiksi oletettuja, mikä lienee mokuttajien mielestä aivan oikein.

[Roope]

Tosiasiassa rasismi on hurjasti isompi ja konkreettisempi ongelma. Se muuttuu joka päivä käsinkosketeltavaksi – suoraksi ja symboliseksi väkivallaksi. Sen sijaan kukkahattutädit, keitä meistä nimityksellä sitten tarkoitetaankaan, tapaavat pitää kiinni esimerkiksi yksilön ruumiillisesta koskemattomuudesta. Vaikka uhkakuviin eksyneiden maahanmuuttokriitikoiden on ilmeisen vaikea sitä ymmärtää, ei monikulttuurisuuden – elämänmuotojen kirjon – arvostamisesta suinkaan millään tavalla automaattisesti seuraa sharia-lain hyväksymistä tai "pedofiiliuskonnollisia" tekoja. Jos ja kun monikulttuurisuuden puolustajat pitävät ihmisoikeuksista kiinni, on se, että monikulttuurisuudesta pidetään "liikaa", "ongelma" vain sikäli, kuin jotkin tämän maan ennakkoluuloiset asukkaat tarrautuvat ahtaisiin suomalaisuus-käsityksiin, joihin tuskin sopii enemmistö nykyisistäkään kansalaisista.

Jos pitävät ihmisoikeuksista kiinni? Hyvä käytännön esimerkki suhtautumiserosta symbolisen rasismiväkivallan ja todellisen väkivallan välillä ovat juuri ympärileikkaukset. Tyttöjen ympärileikkaukset periaatteessa tuomitaan, mutta asialle ei haluta tehdä mitään, eikä niistä saisi edes puhua, ettei tekijöitä leimattaisi. Poikien ympärileikkauksia esimerkiksi Vihreät eivät suostu tuomitsemaan. Enpä usko, että tässä suojellaan amerikkalaista traditiota, vaan uskonnollisia vähemmistöjä, muslimeja ja juutalaisia.

Kaiken rasismipuheen ja julistuksien keskellä odottelen edelleen niitä yksilön ruumiillisesta koskemattomuudesta ja ihmisoikeuksista kiinni pitäviä kukkahattutätejä ja monikulttuurisuuden puolustajia, jotka ryhtyvät keräämään allekirjoituksia uskonnolla ja kulttuurilla perustellun väkivallan vastaiseen vetoomukseen, joka toivottavasti johtaisi myös lasten törkeiden pahoinpitelyjen yksiselitteiseen kriminalisointiin. Rasismin vastaisista kampanjoita Suomessa ei ole pulaa ja rasismin vastaisia puoluesopimuksia on jo kaksikin.

[Maastamuuttaja]

Adornohan oli yksi ns. Frankfurtin koulukunnan pääpohtija, joka muiden väkivallasta ja sen perusteluista kiinnostuneiden marxistien kanssa etsi uusia latuja väkivallan käytön perustelemiseksi 2. maailmansodan jälkeisessä tilanteessa, jossa marxismi oli kärsinyt arvovaltatappioita.

Frankfurtin koulukuntaa onkin kiittäminen siitä, että kun se joutui tinkimään talousteoreettisesta näkemyksestään massojen kurjistumisesta, niin se luovalla tavalla löysi uuden opin, joka oikeuttaa väkivallan käytön. Syntyi kulttuurimarxismi, jossa "vähäisemmät" kulttuurit ovat sorron kohteita ja oikeutettuja iankaikkisiin korvauksiin.       

[Roope]

Syyttelet kovasti vihreitä siitä ettei puolue ota selkeästi kielteistä kantaa poikien ympärileikkauksiin. Saisinko kysyä että mitkä puolueet Suomessa ovat ottaneet kielteisen kannan ja ajavat täydellistä ympärileikkauskieltoa? Näitähän varmaankin täytyy olla kun kerran nimenomaan vihreät on se ongelma.

Ei tietääkseni mikään puolue. Ei tämä ole vain vihreitten ongelma, he vain ovat ohjelmassaan eniten ihmisoikeuskysymyksistä huolissaan, mutta toisin kuin artikkelin kirjoittaja esittää, elämänmuotojen kirjon arvostajat ovat käytännössä enemmän kiinnostuneita kuvitellusta kuin konkreettisesta väkivallasta. Ojajärven mukaanhan "rasismi muuttuu joka päivä suoraksi väkivallaksi", mutta "liialla monikulttuurisuudesta pitämisellä" ei ole huonoja seurauksia kuin ehkä teoriassa.

Eivät vihreät ole tästä kulttuurirelativismin ilmentymästä yksin vastuussa, eiväthän he tai mikään muukaan yksittäinen klikki pystyisi yksin kontrolloimaan poliitikkoja, virkamiehiä ja tiedotusvälineitä. Tämä sairaus on paljon syvemmällä.

Voi tuntua epäreilulta ottaa vihreät esimerkiksi ihmisoikeus- ja maahanmuuttokysymyksissä, kun niin monet muut vain väistävät ja vaikenevat, mutta toisaalta he itse ovat halunneet profiloitua juuri näissa asioissa.

[Kokoliha]

Jos pitävät ihmisoikeuksista kiinni? Hyvä käytännön esimerkki suhtautumiserosta symbolisen rasismiväkivallan ja todellisen väkivallan välillä ovat juuri ympärileikkaukset. Tyttöjen ympärileikkaukset periaatteessa tuomitaan, mutta asialle ei haluta tehdä mitään, eikä niistä saisi edes puhua, ettei tekijöitä leimattaisi. Poikien ympärileikkauksia esimerkiksi Vihreät eivät suostu tuomitsemaan. Enpä usko, että tässä suojellaan amerikkalaista traditiota, vaan uskonnollisia vähemmistöjä, muslimeja ja juutalaisia.

Syyttelet kovasti vihreitä siitä ettei puolue ota selkeästi kielteistä kantaa poikien ympärileikkauksiin. Saisinko kysyä että mitkä puolueet Suomessa ovat ottaneet kielteisen kannan ja ajavat täydellistä ympärileikkauskieltoa? Näitähän varmaankin täytyy olla kun kerran nimenomaan vihreät on se ongelma.

Pointti on siinä, että jos kovasti profiloituu ihmisoikeuksiin ja tasa-arvoon - mitä se nyt siten nykyään enää tarkoittaakaan - niin olisi syytä olla looginen. Täsmälleen samoilla argumenteilla, joilla esmes vihreän feministimokuttajapoliitikon prototyyppi Sini Terävä pontevasti vastustaa tyttöjen ympärileikkauksia, tulisi hänen myös vastustaa poikien ympärileikkauksia. Monikulttuurikiima on kuitenkin niin kova, että se jyrää logiikan ja muiden periaatteiden yli.

[Roope]

Pointti on siinä, että jos kovasti profiloituu ihmisoikeuksiin ja tasa-arvoon - mitä se nyt siten nykyään enää tarkoittaakaan - niin olisi syytä olla looginen.

Vihreiden etiikkapaneelin sijaan olisin voinut käyttää esimerkkinä yhtä hyvin KKO:n päätöstä, jonka mukaan uskonnon ja yhteisöidentiteetin vuoksi tehty ympärileikkaus ei ole pahoinpitely. Toimenpide ei kivuttomanakaan poikkea karjan polttomerkinnästä, mutta siihen KKO ei ottanut kantaa. Kaksoisajattelu ei siis ole jonkun tietyn ryhmän yksinoikeus, sitä on kaikkialla.

Näistä syistä uskonnollisin perustein suoritetun lääketieteellisesti asianmukaisen ympärileikkauksen muodossa tapahtuvaa puuttumista pojan ruumiilliseen koskemattomuuteen voidaan pitää lapsen kokonaisedun kannalta puolustettavana ja kokonaisuutenakin arvostellen siinä määrin vähäisenä toimenpiteenä, ettei lapsen huoltajien menettelyä tällaisen ympärileikkauksen teettämisessä lapselleen ole aihetta pitää sellaisena lapsen etua ja oikeutta loukkaavana tekona, joka olisi pahoinpitelynä rangaistava.

http://www.kko.fi/44726.htm

Ympärileikkaukseen suhtautuminen on vain yksi esimerkki, ei siitä enempää. Pointti oli kuitenkin se, että Ojajärven vähättelemä monikultturismin kulttuurirelativismi (jos ilmiön haluaa tällä ilmaisulla kuitata) aiheuttaa Suomessa ihan oikeita uhreja päivittäin, kun taas Internetin uusrasismiksi kutsuttu ilmiö korkeintaan tuottaa pahaa mieltä joillekin lukijoille. Siis juuri päinvastoin kuin Ojajärvi asian ymmärtää.

[Rankkibus]

Kansallissosialistinen Saksa on yksi 1900-luvun ilmiöistä, jollaista ei koskaan haluaisi nähdä tapahtuvan toistamiseen. 1900-luvun ensimmäinellä puolikkaalla sai alkunsa kansallissosialismin ohessa myös modernin ajan muut merkittävät totalitaariset diktatuurit seuraajineen, joiden nimissä on harjoitettu aattesta riippuvaa barbaarista väkivaltaa. Kaikkien näiden murhakoneistojen kivijalka muurattiin väkivallalla, propagandalla, valehtelulla ja aivopesemällä ihmiset yhden oikean totuuden taakse. Paras suoja tällaisen kehityksen estämiseksi on avoin yhteiskunta, jossa voidaan pelkäämättä argumentoida kyseiset aatesuunnat ajatuksineen nurin ja pitää ne siellä historian kaatopaikalla.

Oikeastaan koko 1900-luvun alkupuolisko kokonaisuudessaan on ilmiönä sellainen mitä ei toivoisi ikinä toistuva. Kyseisestä ajasta voisi käyttää vaikka nimitystä Vihan Vuosikymmenet. Silloin käsittämättömiin julmuuksiin johtanutta vihaa eivät tunteneet ainoastaan saksalaiset natsit, vaan myös kommunistit ja länsimaalaiset kapitalistidemokraatit. Viaton ei ollut yksikään taho. Ilman saksalaisvihaa tihkuvaa ja epäoikeudenmukaista Versaillesin rauhansopimusta olisi toinen maailmanpalokin jäänyt sellaisena kuin se toteutui taatusti syttymättä. 

Ihmisten leirittäminen ja tappaminen tiettyyn ryhmään kuulumisesta tai tietyllä tavalla ajettelusta, on mitä kamalin teko. Siihen syyllistyvät nämä nykyajankin kukkahattuidealistit, eivätkä he eroa juuri mitenkään esimerkiksi bolshevikeista. Molemmilla oli/on Hyvät Tarkoitukset, joiden nimissä voidaan tehdä millaisia julmuuksia ja elämän loukkaamisia tahansa.

[Oho]

Kun vierailee Birkenaussa ja hämmästelee sen suuruutta..

Nii-in, Birkenau on pieni ei se ole iso, joka semmosta väittää ei ole tainnut paikalla käydä. Nimenomaan paikan pienuus hämmentää kun kuulee kuinka paljon siellä pidettiin pakkotyössä olevaa populaa. Toisaalta, valtaosa Auschwitz/Birkenau kompleksista on hävitetty, vain ydin leirit ovat jäljellä. 

[Oho]

Miksiköhän mokuttajat eivät koskaan varoittele vankileirien saaristoista?

Ei, Saksassa oli melkoisen vahva kansalaisyhteiskunnan ja demokratian perinne, Venäjä oli aina ja kaikkissa inkarnaatisoissaan ollut despotia ennen jä jälkeen Stalinin. Natsikehitys Saksassa oli NL:ää varoittavampi esimerkki, ihmisoikeudet ja kansalaisoikeudet ovat yhtä helppo ottaa pois kuin antaa ja koko homma saadaan hoidettua massojen hurratessa.

Despotia tai täysi anarkia ovat muslimimaissa pikemminkin sääntö kuin poikkeus, läntisessä Euroopassa se olisi uutinen. Nyt pitää vaan ihmetellä miksi muslimien kohdalla moiset toimintatavat nauttivat Euroopassa älymystön suojelua, tai sitten ei pidä, nauttihan Stalinkin.

[guest3656]

"Tosiaankin: jos kasvatuksen ja politiikan velvoite on lähteä siitä, ettei Auschwitz toistuisi, mitä kulttuurintutkijoiden kasvatuksellisina ja poliittisina toimijoina on tehtävä nyt, kun Suomeen on syntynyt – aivan kuten viime lamankin aikoihin – mittavaa (uus)rasistista liikehdintää? Nyt olisi osallistuttava keskusteluun, mentävä foorumeille edes nimimerkillä, kirjoitettava lehtiin, ryhdyttävä politiikkaan, liityttävä puolueeseen, kansalaisliikkeeseen tai yhdistystoimintaan. Kellä lahja on, myös tutkikoon ilmiötä ja sen juuria. Kukin mahdollisuuksiensa mukaan, mutta eikö juuri nyt olisi otettava paikantuneesti kantaa?"

Ojajärven ainoa kommentoimisen arvoinen johtopäätös on, että Suomeen on syntynyt liikehdintää maahanmuuton ympärille. Luonnollisesti tämä "kulttuuritutkija" leimaa tämän liikehdinnän rasimiksi. Ojajärvi huutaa suorastaan apua kaikilta mokuttajilta ja peräänkuuluttaa osallistumista "keskusteluun". Minkä tai kenen puolesta mokuttajat osallistuisivat keskusteluun? Mitä sanottavaa heillä olisi? Tähänkään asti kukaan mokuttaja ei ole kyennyt minkäänlaiseen argumentaatioon.

Myös Ojajärven kannattaisi lopettaa kirjoittelu, koska se ei selkeästi ole hänen leipälajinsa. Ilmeisesti psyykelääkkeiden ja halvan viinin voimalla laadittu kirjoitelma paitsi tekee miehestä naurettavan, saa lukijat kokemaan voimakasta myötähäpeää kirjoittaja-raakkia kohtaan.

[Pöllämystynyt]

Ojajärven koko kirjoituksessa ei ole muuta ideaa kuin natsileiman lyöminen. Se on kantava ajatus alusta loppuun, kaikki muu perustellaan sillä. Natsileima on niin olennainen Ojajärvelle, että hän jopa pyrkii epätoivon vimmalla perustelemaan, miksi tämä epäinhimillistävä, itsessään rasistinen leimaaminen olisi sittenkin oikein ja kohdallaan, ainakin silloin kun hän vihaa jotakin ja haluaa tämän leimata.

Ironisinta tässä on, että Ojajärvi on itse mukana liikehdinnässä, joka levittää natsismia, juutalaisvihaa, rasismia, homovihaa ja puhdasta hitlerismiä ympäri länsimaita. Ojajärvi pyrkii leimoillaan marginalisoimaan juuri ne ihmiset, jotka pyrkivät rajoittamaan islamistisen natsismin levittäytymistä, puolustamaan demokratiaa ja opettamaan suvaitsevaisuutta. Vaikka Ojajärvi ei itse sitä käsittäisi, tämä tekee hänestä natsien kollaboraattorin. Hänen kaltaistensa takia kristalliyön uusiutuminen on lähempänä kuin koskaan. Jo nyt monessa Länsi-Euroopan maassa juutalaisia, homoja ja muita vähemmistöjä vastaan hyökkäillään jatkuvasti, ja synagogia vastaan on tehty tuhopoltto-iskujakin, ja hyökkääjinä ovat lähes aina muslimit.

Monikultturismi on käytännön toiminnallaan tuottanut Eurooppaan ennennäkemättömän natsiliikkeen, jonka lähin vertailukohta löytyy kolmannesta valtakunnasta. Islamistit vihaavat mm. juutalaisia ja homoseksuaaleja, pitävät näiden sortamista, alistamista ja tappamista oikeutettuna, jopa laillisena (sharia-laki). Monet islamistit ovat järjestäytyneet viharyhmiksi, jotka tekevät viharikoksiaan ja terroritekojaan entistä organisoidummin. Usein tällaisten viharyhmien kantavana voimana on uskonnollisen yhteisön nokkamiesten, esim. imaamien harjoittama avoin vihanlietsonta, jota johdetaan keskitetysti ja organisoidaan maailmanlaajuisesti.

Ojajärven kaltaisten natsien tukijoiden pyrkimys käyttää holokaustin muistoa suojakilpenään kritiikkiä vastaan on kenties törkein mahdollinen tapa häpäistä holokaustissa kuolleiden juutalaisten muisto, ja vesittää se opetus, mikä ihmiskunnan olisi pitänyt holokaustista oppia. Ojajärven kaltaisten populistien (helppoja irtopisteitä natsikortilla kalastelevien vihanlietsojien) vuoksi se painajainen, minkä ei enää koskaan pitäisi tapahtua, uhkaa jälleen jälleen Länsi-Eurooppaa. Pogromit ovat jo alkaneet, ja Ojajärvi pyrkii vaientamaan niiden arvostelun.

Holokaustin muisto ei todellakaan saisi unohtua. Nyt jos koskaan olisi aika toimia, jos emme halua Euroopan vajoavan uuden natsismin yöhön. Miljoonien murhattujen muisto velvoittaa sivistynyttä ja suvaitsevaista yhteiskuntaa torjumaan Ojajärven kaltaiset natsien tukijat.

[gloaming]

Omalla tavallaan tärkeä puheenvuoro tämäkin, joka kiteyttää ojajärvien ajattelun peruspremissien heikkoudet ja vahvuudet.

Sellaista aamua ei nouse, että ojajärvet voisivat edes mennä ulkohuussiin tarpeilleen kulkematta Birkenaun kentän kautta ja Auschwitzin portin alitse. Kyseessä on heidän maailmankuvaansa ei värittävä, vaan määräävä tekijä. Tämä siitäkin huolimatta, että heillä ei ole minkäänlaisia omakohtaisia kokemusta tai kosketusta tällaisiin tapahtumiin.

Jussi, otan haasteen vastaan. Sinä saat ottaa mukaasi taisteluun kansan sieluista Adornon ja Marcusen, soveliaaksi katsomasi jälkimodernin ja valinnaisen sortimentin "kansainvälisiä sopimuksia", näitä ihmisoikeusteollisuuden keppihevosten Bukefaloksia, ja lisäksi mitä häikäisevimpiä ja tenhoavimpia abstraktioita (esim. "globaali vastuu"). Minä lupaan tyytyä empiriaan: mitkä ovat ajetun politiikan seuraukset kyseisen politiikan maksumiehille ja -naisille, miten elinympäristö ja -olosuhteet muuttuvat; mitä viivan alle jää.

[JoKaGO]

Kun vierailee Birkenaussa ja hämmästelee sen suuruutta..

Nii-in, Birkenau on pieni ei se ole iso, joka semmosta väittää ei ole tainnut paikalla käydä. Nimenomaan paikan pienuus hämmentää kun kuulee kuinka paljon siellä pidettiin pakkotyössä olevaa populaa. Toisaalta, valtaosa Auschwitz/Birkenau kompleksista on hävitetty, vain ydin leirit ovat jäljellä. 

En nyt ihan ymmärrä tuota paikan kokoa. Voihan olla, että se, mikä sinusta on pieni, jonkun toisen mielestä on suuri. Mun mielestä Birkenau on valtava alue, 175 ha, ja nimenomaan tämä valtava koko siinä niin hämmentääkin. Rakennuksia ei ole enää jäljellä montaa, vain malliksi, ellei sitten parin viime vuoden aikana niitä ole entisöity lisää.
Auschwitz 1:ssä sen sijaan rakennukset ovat tallella, koska ne rakennettiin tiilestä, toisin kuin Auschwitz 2:ssa (Birkenau), jossa porttia, kaasukammioita ja krematorioita (täysintuhotut) lukuunottamatta oli vain puuparakkeja.

Auschwitz 1 oli työleiri; "asukkaat" kävivät leirin ulkopuolella rakennus- ja tehdastyössä. Sen sijaan Birkenau oli tuhoamisleiri; Junat toivat härkävaunuissa juutalaisia, joista Mengele valitsi koekaniininsa, muut lääkärit valitsivat silmämääräisesti hyvät työihmiset (vahvat nuoret miehet ja naiset) lähetettäväksi Auschwitziin. Loput jäivät Birkenauhun kaasutettaviksi ja poltettaviksi.

Lähde: Wikipedia sekä kolme omaa visiittiä tuossa "mukavanoloisessa" paikassa.

Meni asian vierestä, mutta ei tuo Ojajärven rääpäisykään ihan hirveän suurta huomiota ansaitse, paitsi huonoudestaan.