Kaunokirjoitus ja käsin kirjoitettu allekirjoitus ovat tulossa tiensä päähän

[guest8096]

Micke90, olet saatanan surkeassa ymmärryksen tasossa, etkä nouse sieltä koskaan.

Viitsitkö tarkentaa?

En voi, kun meillä on noin 200  ÄO-pistettä eroa...

[törö]

Onko kellään muuten kokemusta sulkakynillä kirjoittamisesta? Onko sellaisesta mihinkään muuhun kuin suunnilleen nimikirjoituksen kirjoittamisen? Jotenkin herää epäilys, että joutuuko kynää dippaamaan turhan usein musteessa tai tuleeko jäljestä helposti laadultaan epätasaista. Lisäksi sulkakynät vaikuttavat selvästi kalliimmilta kuin halvemmat täytekynät, joten ei niin helpolla viitsi tehdä heräteostosta.

Jos sulkakynäkin on kokeilemisen arvoinen, niin voisi ehkä harkita sellaistakin. Mitäköhän tykkäisivät töissäkin, kun menisinkin kokokeukseen seuraavan kerran sulkakynän ja mustepullon kanssa...

Nykyiset sulkakynät ovat lähinnä hienostelua. Alun perin tärkein kapine oli kynäveitsi, jolla vaikka harakan pyrstösulka muuttui kynäksi, mutta niistä meni viehätys siinä vaiheessa kun riittävän terävien veitsien hinnat laskivat sille tasolle, ettei niillä enää voinut hienostella.

Joku askarteluveitsi välttää vallan mainosti näihin hommiin ja loput on kiinni kädentaidoista.

[guest11919]

Tiedustelu Homma-rouville ja muillekin nimensä vaihtaneille: Tuottiko uuden allekirjoituksen opettelu hankaluuksia? Pukkasiko identiteettikriisiä? Vai oliko suunnitelmat mielitietyn suhteen selviä jo niin varhain että tyttövuosien päiväkirjat oli täynnä etunimi+miehen sukunimi harjoitelmia?

Siviilisäädyn ja nimenvaihdoksen yhteydessä joutui uusimaan henkilöllisyystodistukset, joissa yhtenä tunnisteena käytetään allekirjoitusta. Tuolloinen söherrys ja nykyinen, melko vakiintunut allekirjoitus, eivät sukunimen osalta ole lainkaan samanlaisia. Tätä on joutunut joskus selittämään kun virkaintoiset asiakaspalveluhenkilöt ovat vertailleet allekirjoituksia. Onneksi naama näyttää melko samalta jottei ihan paperittomaksi joudu 

Ei tuottanut hankaluuksia, se oli vain yksi opeteltava asia muiden joukossa. Kerran taisin kirjoittaa vanhalla nimellä.

[Micke90]

En voi, kun meillä on noin 200  ÄO-pistettä eroa...

Minun hyväkseni toki.

[guest8096]

En voi, kun meillä on noin 200  ÄO-pistettä eroa...

Minun hyväkseni toki.

Hei! Jos haluat ymmärtää jotakin, niin kirjoita joskus mulle

[Emo]

Tiedustelu Homma-rouville ja muillekin nimensä vaihtaneille: Tuottiko uuden allekirjoituksen opettelu hankaluuksia? Pukkasiko identiteettikriisiä? Vai oliko suunnitelmat mielitietyn suhteen selviä jo niin varhain että tyttövuosien päiväkirjat oli täynnä etunimi+miehen sukunimi harjoitelmia?

Minulle oli aina selvää, että nimeäni en vaihda, jo silloin ajattelin näin kun oli vielä voimassa laki, että sukunimi vaihtui automaattisesti miehen sukunimeksi.

Yksi tärkeä perustelu minulla oli juuri tuo, että kun olen tyylikkään nimmarin kehitellyt vuosien varrella, niin vaikka miehenikin sukunimestä saisin varmaan jotain aikaiseksi, niin siinä on silti jotenkin "vaikeampi" ulkoasu jotta samalla tekniikalla saisin siitä samantyylisen.

Eli vastauksena kysymykseesi että ilmeisesti identiteettikriisi olisi pätkähtänyt päälle, jos olisin muuttanut sukunimeä, siksi varmaan jo lapsena tiesin että nimi ei muutu.

[stefani]

Tässä ketjua lukiessa alkaa tehdä jo mieli ruveta treenaamaan noita valistusajan koukeroita.

Sama mulla, tosin ei ole ensimmäinen kerta, kun suunnittelen jonkun asian opettelua, mutta sitten kiinnostus loppuukin kesken. Esimerkiksi oli tässä suunnitelmana myös opetella laskemaan päässä yhteen- ja kertolaskuja 12-kantaisella merkinnällä, mikä aiheena ehkä jopa liittyy tämän ketjun aiheeseen eräällä etäisellä tavalla.

[ismolento]

Tyyli jolla minä opettelin kirjoittamaan suomen kieltä:

1930-luvulla Suomessa otettiin käyttöön arkkitehti Toivo Salervon suunnittelema koukeroinen mallikirjoitus, jossa tavoitteena oli kirjoittaa jokainen sana nostamatta kynää paperista kertaakaan. Kirjaimisto perustui 1700-luvun englantilaiselle kuparikaiverruskirjaimistolle (copperplate), joka heijasti aikansa myöhäisbarokin ja rokokoon koukeroista tyyliä.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kaunokirjoitus

Sama täällä. Valitettavasti taito on harjoituksen puutteessa rapistunut ja käden motoriikkakaan ei ole enää entisensä.

[ÄmTeeAa]

Osasin kirjoittaa kaunolla suhteellisen hyvin peruskoulun jälkeen siirtyessäni lukioon. Omalta osaltani jouduin kuitenkin lopettamaan kaunon käytön, sillä kirjoitan nopeampaa tekstaten. Joitain kirjaimia ei minulle opetetulla kaunollakaan saa kirjoitettua nostamatta kynää paperista, näistä tulee i, t, y, ä ja ö ensimmäisenä mieleen. Ylimääräiset lenkit vaativat kynän liikuttamista kahteen suuntaan, kun tekstatessa pärjää yhdellä.

Kaunokirjoituksen toinen ongelma liittyy fysiikan suunnalla kreikkalaisiin aakkosiin. Kaunokirjoituksessa on liikaa lenkkejä, jolloin kirjaimet sekoittuvat liikaa kreikkalaisiin merkkeihin, etenkin, jos niitä on lauseessa peräkkäin. Kirjaimiston a on liian usein liian samannäköinen kuin alfa, y menee sekaisin gamman kanssa, ja roo g:n tai q:n. Minulle opetettiin koulussa tapa kirjoittaa numero 7 ja kirjain z ja q kuten tällä foorumilla, ilman poikkiviivoja puolessa välissä merkkiä. Poikkiviivan merkitys valkeni minulle kantapään kautta myöhemmin yliopistossa, kun erehtyy tekemään tehtävästä itselleen vaikeamman sekoittamalla z:n ja numero 2:n laskuissaan, vai lieneeköhän ollut sittenkin roo ja q? Saihan sitä miettiä, että miksi tästä ei supistu tämä tekijä pois... Sen jälkeen on muuten ylimääräiset viivat säilyneet kohdillaan, eikä merkit ole sekoittuneet toisiinsa.

Minusta pitää paikkansa, että kielellinen ilmaisu on heikentynyt jatkuvasti. Vanhempani eivät arvosta nykyisiä kirjauutuuksia sen takia, esimerkiksi Sofi Oksasen Puhdistus sai kielellisestä yksinkertaisuudestaan melko jyrkän tuomion, kuten Nenäpäiväkin. Kyse lienee siitä, että monimutkaisilla lauseilla pystyy pudottamaan osan pois kärryiltä, mutta olen myös sitä mieltä, että kustantajilta lienee unohtunut, että monimutkaisuus on ongelma lähinnä puhuttaessa. Kirjoitettua tekstiä luettaessa lukijalla on enemmän aikaa miettiä, mitä oikeasti sanottiin.

[newspeak]

Peräkammarin muinoinen gallup kertoo vastaajien olevan melko tasaisesti joko kaunon tai tekstauksen ystäviä. Kyselyn tulokset eivät toki kerro mistään mitään.

[sivullinen.]

Aiheesta tuntuu riittävän paljon ja monipuolista sanottavaa. Bonan -- tai jäsen Bonan -- jutut olivat erittäin kiehtovia. Hän nosti esiin myös kirjoituksen vahvat sukupuoliroolit, ja toi esiin oman sukupuolensa miellyttäviä piirteitä. Minusta ne ovat kuitenkin kirjoitustavasta riippumattomia yli aikojen eläviä. Ei pitäisi yrittää liittää niitä vain menneeseen, vaan löytää keinot käyttää niitä nykyaikana. Kaunis kirjoitus, joka jää lukematta, koska ei sovi aikaan, on kuin kaunis asu, joka ei enää ole muotia. On oltava sekä ajassa että kaunis.

sivullinen. <3 <3 <3

[guest15133]

1800-luvun loppupuolelle tyyppikirjaimet muistuttavat vielä hyvin paljon viimeisimpiä nykyisiä. Eli tekstistä saa selvää, jos ei aivan hirveitä harakanvarpaita ole. Mutta 1700-luvulta 1600-luvun puolelle on jakso, jonka käsialojen lukeminen pitää erikseen opetella, jos tuon ajan asiakirjoja haluaa lukea. Esimerkkinä kirkonkirjat:

https://images.cdn.yle.fi/image/upload//w_1198,h_673,f_auto,fl_lossy,q_auto/13-3-6658318.jpg

Lisäksi pitää tietysti osata ajan lyhenteet ym.

Minusta kaunon opetuksen lopettaminen oli virhe. Se kehittää hienomotoriikkaa juuri oikeassa iässä ja on useimmilla paljon nopeampaa kuin tekstaaminen.

[Harpisti]

Idea tuon Agricolan ABC-kirjan oikeinkirjoituksen ymmärtämisessähän on, että sitä pitää lukea kuten ruotsinkielinen sen lukisi ääneen "ruotsiksi". Silloin suurin osa ihmeelisistä kirjainvalinnoista selviää - ja tulos kuulostaa varsin lähellä nykyistä kirjakielisuomea. Myöhemmin suomenkielen ortografia kehittyi, muttei vieläkään ole ihan kunnossa...ainakaan tämän jutun mukaan (sisältää myös aika ufoa mietiskelyä, mutta osa ihan asiaa): http://jkorpela.fi/orto.html .

Toinen juttu noista vanhoista kaunokirjoitusteksteistä (varsinkin saksalaisista) joka voi nykyihmistä hämätä: silloin käytettiin kahta eri glyfiä s-kirjaimen merkitsemiseen. Nykyistä s-glyfiä käytettiin lähinnä sanan loppukirjaimena sekä kaksois-s:n jälkimmäisenä merkkinä, se toinen "pitkä-s" oli kuten f-kirjain ilman poikkiviivaa, kts. https://fi.wikipedia.org/wiki/Pitk%C3%A4_s . Saksalaisen kaksois-s:n merkki eszett (se hieman kreikk. betaa muistuttava) syntyi alunperin juuri siitä kun huolimattomat kirjoittajat sutaisivat nämä kaksi eri glyfiä päällekkäin. Etenkin fraktuurassa ja wanhassa antiikvatekstissä on joskus todella haasteellista erottaa toisistaan pitkä-s ja f, kuten kaikki Shakespearen ensipainoksia silmäilleet tietävät.

[Kari Kinnunen]

Minun hyväkseni toki.

@Micke90

Juu'u. Olet kyllä tässä ketjussa hyvinkin selkeästi ilmaissut älykkuutesi ja sivistyksesi, aika Hommalaiseksi yllättävänkin, tason.

[Micke90]

@Micke90

Juu'u. Olet kyllä tässä ketjussa hyvinkin selkeästi ilmaissut älykkuutesi ja sivistyksesi, aika Hommalaiseksi yllättävänkin, tason.

Tuolla logiikalla kai sitten pitäisi opettaa vielä helmitaululla laskemistakin. Ei kun, odotas... Sitähän opetettiin ala-asteen alussa.

[Kari Kinnunen]

Tuolla logiikalla kai sitten pitäisi opettaa vielä helmitaululla laskemistakin. Ei kun, odotas... Sitähän opetettiin ala-asteen alussa.

Niin pitäisi. Kaikki oppiminen pitää lähteä alkeista. Muuten käy niin, että käytetään koneita, muttei ymmärretä mitä oikestaan tehdään.

Sama asia kuin ulkoaopettelussa. Osaa toistaa asian kyllä, vaan ei ymmärrä mitä sanoo tai tekee.

Jotkin asiat vain kuuluvat ns. yleissivistykseen. Sivistykseen joka toki ysikymmentä syntyneillä toukkaikäisillä klopeilla tuppaa ja tuntuu olevan verraten vaatimatonta.

[Tunkki]

Onko jossain esimerkkejä tuollaisesta kirjoituksesta, että pääsisi testaamaan omia lukutaitoja sen suhteen?

Näin 1vrk myöhässä totean että Pullervo heitti linkin arkistoihin jossa sitä ns. piisaa

Se esikuntaupseeri joka määräsi kaikki yksiköt pitämään sotapäiväkirjaa totesi ainoassa tv:lle myöntämässään haastattelussa 80-luvulla että "tuo päiväkirjanpitokäsky on historiaa, toisin kuin meidän vanhojen ukkojen horinat". Hyvä käsky oli, nyt on historiaa tallennettuna.
Olikohan kenraali Airo.

[Micke90]

Jotkin asiat vain kuuluvat ns. yleissivistykseen. Sivistykseen joka toki ysikymmentä syntyneillä toukkaikäisillä klopeilla tuppaa ja tuntuu olevan verraten vaatimatonta.

Kuinkas hyvin rekkakuski itse laskee helmitaululla tai kirjoittaa kaunoa?

[starsailor]

Kaunokirjoitusta pitäisi opettaa edelleen ja käyttää siihen paljon aikaa. Sitä voi pitää eräänlaisena taiteena ja samalla lisäisi oppilaiden keskittymiskykyä ja silmä-käsi kordinaatiota. Kun katsoo jossain elämänkerroissa olevia 1800-1900 luvulla eläneiden ihmisten kirjeenvaihtoa, niin ymmärtää kauneuden ja taiteen itse kaunokirjoituksessa. Kaiken ei tarvitse olla helppoa ja Afrikkalaiset oppilaat voisivat tuon ajan käydä pelaamassa koripalloa.

[O. M. Hietamaa]

Kuinkas hyvin rekkakuski itse laskee helmitaululla tai kirjoittaa kaunoa?

Tai kuljettaa tavaraa hevosvetoisilla vaunuilla?

[Kari Kinnunen]

Kuinkas hyvin rekkakuski itse laskee helmitaululla tai kirjoittaa kaunoa?

Kumpikin kyllä ihan onnistuu. Löytyy myös laskutikku sekä suhdepiirrin.

Tai kuljettaa tavaraa hevosvetoisilla vaunuilla?

Tämä taito minulta toistaiseksi puuttuu. Mutta tulevan varalta hevostenkäsittely taito olisi hyvä osata. Lisäksi hevostelu on hyvä harrasteenakin.

Kaiken ei tarvitse olla helppoa ja Afrikkalaiset oppilaat voisivat tuon ajan käydä pelaamassa koripalloa.

Nänipä. Ellei tenavat sitten haluakin muuttua afrikkalaisten kaltaisiksi. Siltähän välillä vaikuttaa eräiden kohdalla.

[ikuturso]

-i-

[Kari Kinnunen]

^
Jäsen @ikuturso :llahan on oikein hyvä ja siisti käsiala. Helposti luettava.

Maininta korjattu oikealle Tursolle.

[ikuturso]

Tuo @-mention meni vähän väärälle tursolle...

Toki siitä äkkiä joku kyhää ropotin, joka ottaa netin kaikki kuvatiedostot, oikoo ne, tutkii onko tekstiä ja syöttää perinteisen suomalaisen kaunon osaavalle OCR-softalle. Täytynee tuokin kuva poistaa, koska sisältää käsialanäytteen...

-i-

[Luka Mokonesi]

^^^

Näyttää kovin tutulta tuo Ikiturson kaunokirjoitus, samankaltaista kuin omakin tuotos, vaikkei se ole noin selkeää kuitenkaan. Juuri sellaista mitä alakoulussa opetettiin/opeteltiin.

[Emo]

^^^

Näyttää kovin tutulta tuo Ikiturson kaunokirjoitus, samankaltaista kuin omakin tuotos, vaikkei se ole noin selkeää kuitenkaan. Juuri sellaista mitä alakoulussa opetettiin/opeteltiin.

Tuon pohjalta sitten jokaisella meistä on vielä oma käsiala jolla kirjoittelemme, harva kai noilla mallikirjaimilla kirjoittelee, itse lähinnä joihinkin onnittelukortteihin saatan raapustaa tuota oikeaoppista kaunokirjoitusta, jos niihinkään.
Mutta kirjoituskirjaimia käytän lähes aina nopeuden vuoksi, en tekstaa.

Eikö käsialanäyte pidä juurikin olla sitä omaa käsialaa, ei mallikirjainten mukaista "oikeaoppista" kaunokirjoitusta? Näin jos siis pelkää outtaantuvansa kun laittaa tänne kaunoa, niin lähinnähän kauno on meillä kaikilla samanlaista, mutta oman käsialan perusteella pystyy kyllä tunnistamaan, sitä en tänne laittaisi näytille 

[ikuturso]

Käsialan tunnistus on kyllä kovin kehittynyttä. Viivan laatu ja muoto, kuinka paljon kynää painat, miten irrotat sen paperista, päättyykö kauno/tekstaus-a alas, sivulle vai onko siinä pieni koukku. Vaikka kuinka yrität matkia mallikirjaimistoa, niin persoonalliset piirteet löytyvät silti.

Vaikka allekirjoitukseni on luonnottoman tökerö suttu, niin alan spesialisti varmaan siitä huolimatta yhdistäisi sen tuohon kaunokirjoitukseeni ja tuomio vihapuheesta napsahtaisi, mikäli aihetta olisi. Eivät ne oikeat rikolliset turhaan ole viestejään eri lehdistä leikatuilla irtokirjaimilla tehtailleet.

-i-

[Emo]

Kumpikin kyllä ihan onnistuu. Löytyy myös laskutikku...

Meille opetettiin 5-7 luokilla laskutikun käyttö, ja sellainen muistikuva minulla on, että emme saaneet yläasteellakaan vielä käyttää taskulaskimia. Ainakin ysiluokan keväällä muistan tehneeni "eläimellisiä" jakolaskuja käsipelillä paperin nurkkaan, kun osallistuin valtakunnalliseen matikankokeeseen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Laskutikku

Kaunokirjoitusta pitäisi opettaa edelleen ja käyttää siihen paljon aikaa. Sitä voi pitää eräänlaisena taiteena ja samalla lisäisi oppilaiden keskittymiskykyä ja silmä-käsi kordinaatiota. Kun katsoo jossain elämänkerroissa olevia 1800-1900 luvulla eläneiden ihmisten kirjeenvaihtoa, niin ymmärtää kauneuden ja taiteen itse kaunokirjoituksessa. Kaiken ei tarvitse olla helppoa ja afrikkalaiset oppilaat voisivat tuon ajan käydä pelaamassa koripalloa.

Komppaan kommenttiasi kaikin osin.

Tuohon alleviivaamaani kohtaan tuli tarve kertoa vielä omin sanoin, että todellakin otan monesti ihan arkipäivän kirjoitteluni yhdenlaisena taiteena. En ole erityisen hyvä piirtäjä, mutta kun kirjoitan kirjoituskirjaimin, kirjoitin sitten kaunoa taikka usein miten omaa käsialaani, niin monesti kiinnitän vaikka pelkkää kauppalappua rustatessani huomiota siihen, että kirjoitus on "hyvännäköistä" 

Varmaankin kaunosta on luovuttu juuri ns. koripalloilijoiden vuoksi, ettei kuilu olisi niin huutavan syvä ja leveä.

[Paju]

Jostain syystä kaunokirjoitus on aikaisempaa sukupuolittunutta. Käsialan erot sukupuolten välillä ovat paljon suuremmat nuoremmilla ikäpolvilla kuin ennen 60-lukua syntyneillä.

Onko syynä menneiden vuosikymmenten tiukempi koulukuri ja karttakepin pelko vai suurempi määrä monotonista toistoa? Vai puuhasivatko pojat ennen vanhaan käsillään enemmän, jolloin hienomotoriikka pääsi kehittymään? Jokin muutos tässä on oltava takana, tuskin pojat ovat muutamassa sukupolvessa kömpelöityneet.

Tietynlainen jako maskuliiniseen ja feminiiniseen käsialaan on tehtävissä vanhemmillakin ihmisillä, mutta sellaista onnettoman syvää sukupuolikuilua kuin nuorempien käsialoissa ei ole. Kärjistäen tytöt kirjoittavat nykyäänkin selkeää, kaunista käsialaa, mutta pojat piirtävät sekamuotoisia harakanvarpaita.

[Kim Evil-666]

Alan tästälähin kantaa mukanani muistivihkoa, johon kirjoitan kaikki huomioni kaunokirjoituksella. Alan myös pitää jonkinlaista "päiväkirjaa", mihin kirjoitan erinäisiä tapahtumia eletyn elämän varrelta. Saatan myös alkaa runolliseksi, ainakin musiikillisten sanoitusten muodossa. Tämä ketju on siis omalta osaltaan kohdallani antoisa.