"Suvaitsevaisten" keskustelutaktiikoiden analyysia.

[Pakana]

Millä tavalla mielestänne sokeaa suvaitsevaisuutta harrastavat ihmiset mielestänne nykyisin keskustelee ja puolustelee kantaansa?

Itse olen ollut huomaavinani hieman samaa taktiikkaa, mitä surullisen kuuluisat kreationistit käyttävät. He etsivät maahanmuuttokriittisten argumenteista mahdollisia aukkoja ja sitten ilmoittautuvat olevansa oikeassa. Hyvä esimerkki tälläisestä on aina väittää, että ei voida tietää (niinkuin asia onkin, ei koskaan voida tietää 100%) ja siinä vellominen. Koska tieto ei ole eikä voi olla 100 %, niin huomautetaan, että esim. tilasto tai hankittu tieto koskee vain tiettyä otosta eikä näin ollen kaikkia ryhmään kuuluvia ihmisiä eikä näin ollen niistä voida päätellä mitään.

Kaikki tieteenfilosofiaan perehtyneet tuntevat varmasti ongelman, mutta tavallinen rahvas ei ja siksi tuollainen argumentointi uppoaa helpolla suureen yleisöön jättäen ehkä vain epämääräisen tunteen ettei kaikki ole oikein.

Millaista argumentointia/vasta-argumentointia ja retoriikkaa itse olette kohdanneet väittelyissä/keskusteluissa sokeasti suvaitsevaisten keskuudessa?

[Ernst]

Millä tavalla mielestänne sokeaa suvaitsevaisuutta harrastavat ihmiset mielestänne nykyisin keskustelee ja puolustelee kantaansa?

Itse olen ollut huomaavinani hieman samaa taktiikkaa, mitä surullisen kuuluisat kreationistit käyttävät. He etsivät maahanmuuttokriittisten argumenteista mahdollisia aukkoja ja sitten ilmoittautuvat olevansa oikeassa. Hyvä esimerkki tälläisestä on aina väittää, että ei voida tietää (niinkuin asia onkin, ei koskaan voida tietää 100%) ja siinä vellominen. Koska tieto ei ole eikä voi olla 100 %, niin huomautetaan, että esim. tilasto tai hankittu tieto koskee vain tiettyä otosta eikä näin ollen kaikkia ryhmään kuuluvia ihmisiä eikä näin ollen niistä voida päätellä mitään.

Kaikki tieteenfilosofiaan perehtyneet tuntevat varmasti ongelman, mutta tavallinen rahvas ei ja siksi tuollainen argumentointi uppoaa helpolla suureen yleisöön jättäen ehkä vain epämääräisen tunteen ettei kaikki ole oikein.

Millaista argumentointia/vasta-argumentointia ja retoriikkaa itse olette kohdanneet väittelyissä/keskusteluissa sokeasti suvaitsevaisten keskuudessa?

Tavallisin on kieltäytyä keskustelusta tai sanoa, että tuohon en ota kantaa. Yleensä sen argumentin jälkeen, jonka itse on antanut.

[JR]

Minä taas väitän, että suvaitsevaisten ja vapaa-ajattelijoitten sielunmaailmat kohtaavat mitä hedelmällisimmällä tavalla juuri maahanmuuttokysymyksissä.
Lueskelin jotain Tiede-lehden juttua, jossa kerrottiin, että ihmisen poliittisen suuntauksen voi helposti testata. Liberaalien ajatellaan olevan suvaitsevaisia ja konservatiivien suvaitsemattomia. Kuka tunnustaa mikäkin olevansa?
Itse olen kepulainen ja suvaitsen asioita, jotka mielestäni varmuudella ja pitkässä juoksussa ovat osoittautuneet hyviksi ja päinvastoin en suvaitse asioita, joista on enimmäkseen harmia. Näinhän kaikki varman väittävät ajatelevansa.

[Pakana]

JR

Itse en kuulu vapaa-ajattelijoiden yhdistykseen, vaikka agnostinen ateisti olenkin. Silti olen tietyistä asioista samaa mieltä heidän kanssaan. Mm. siitä, että kristinuskon suora tai epäsuora tunnustuksellinen opetus ei kuulu peruskouluun. Oman kulttuurimme kristillisen pohjan historiaa ja symboleja voidaan opettaa historiantunneilla.

M

Joka tapauksessa näyttäisi tuokin olevan sitä häviäjän argumentointia kuten tuo postmodernin relativismin tieto-oppikin, jonka ansiosta mitään ei tarvitse koskaan myöntää.

[Pöllämystynyt]

Yleisin "argumentti" on varmaankin natsikortti tai vastaava leimakirves. Se on niin tehokas "ase", että se on yleensä riittänyt vastapuolen vaientamiseen ja jopa työntämiseen politiikan marginaaliin. Ns. "suvaitsevaiset" eivät useimmiten tarvitse leimakirveensä lisäksi perusteeksi kuin joitakin tyhjiä sloganeita, esim. "monikulttuurisuus on rikkaus".

Sloganien tyhjyys, merkityksettömyys ja irrelevanttius aiheen kannalta eivät haittaa, koska vastapuoli on leimattu epäihmiseksi, esim "rasistiksi". "Suvaitsevaisessa" ajatusmaailmassa "rasisti" nimittäin on niin paha ja huono olento, ettei hänen väitteillään ja perusteluillaan ole mitään merkitystä (paitsi toimia varoituksena, ja opetuksena siitä, miten vihollinen puhuu). Siksi niillä ei voi kumota "suvaitsevaisen" sloganeita, kuten "monikulttuurisuuden rikkautta", ja siten "suvaitsevainen" on (omasta mielestään) aina voittanut väittelyn. Kun mediakin katsoo tilanteet yleensä ns. "suvaitsevaisten" ehdoilla, saadaan tämä harhakuva levitettyä laajemmallekin.

Leimakirvestä voi hieman torjua olemalla vaikeasti leimattavissa, esimerkiksi pukeutumalla "suvaitsevaisesti" tai puhumalla "samaa kieltä" ja samoista lähtökohdista, mutta parhaaksi tavaksi olen huomannut leimakirveen kääntämisen takaisin, siis leimaajien itsensä nimittämisen heidän pahimmilla pilkkanimillään. Tämä ei ole vaikeaa, koska ns. "suvaitsevaiset" ovat lähinnä itse sitä mitä väittävät muiden olevan, esim. demokratiaa vastustavia totalitaristeja ja rasisteja.

"Suvaitsevaisten" käsitys mielipiteidensä totuudellisuudesta perustuu heidän käsitykseensä moraalisesta ylivallastaan. Tämä käsitys on luotu leimaamalla toisin ajattelevat alemmiksi olennoiksi. Leimaaminen ja epäinhimillistäminen on siis "suvaitsevaisten" ylemmyyden tae. Kun "suvaitsevaisen" leimatermit käännetään heihin itseensä, he menettävät ylivaltansa ja ovat hyvin heikoilla.

[Embo]

Millä tavalla mielestänne sokeaa suvaitsevaisuutta harrastavat ihmiset mielestänne nykyisin keskustelee ja puolustelee kantaansa?

En ole sokeaa suvaitsevaisuutta edustavia tavannut, mutta perussuvaitsevaisia kyllä. He ovat aivan tavallisia ihmisiä, jotka eivät välitä ajatella epämiellyttäviä asioita, kuten sitä, että maahanmuutosta on koitunut ongelmia. Siksi he pyrkivät kumoamaan kaikki väitteet rasismiksi tai etsimään syitä syrjinnästä. Se on nopea tapa sivuuttaa ongelma siitä varsinaisesti keskustelematta.

"Keskustelu"taktiikkana onkin keskustelun vaientaminen helpoilla sloganeilla, oli vastaväittäjä miten rauhallinen tai faktatietävä tahansa. Lapsilla vastaava keskustelusta kieltäytymisen taktiikka on laittaa sormet korviin ja sanoa lällälläää, en kuule. Aikuiset ovat sofistikoituneempia.

[Pakana]

Pöllämystynyt

Aika ironisesti Ruben Stillerin ohjelmassa, jossa oli Leif Salmenin tilalla kommentaattorina Veera Luoma-aho, joka jossain vaiheessa valitteli sitä, että maahanmuuttokriittiset luovat olkinukkekarkatyyrejä. Nimittelevät suvaitsevaistoksi jne.

Eipä tainnut nähdää malkaa omassa silmässä siinä vaiheessa.

[Snoopy]

Sain suviksen Uutena Vuonna silmilleni oikein fyysisesti, kun vastasin hänen rasistiväitteeseensä keskustellessamme maahanmuuttopolitiikasta seuraavasti: "Mielestäni maahanmuuttoa ei pidä tarkastella rotuopillisista näkökohdista, kuten sinä nyt teet, vaan maahan pyrkijöiden sosioekonomisista lähtökohdista. Tiedätkö, sinä tässä se rasisti olet kun et pysty puhumaan maahanmuutosta sotkematta siihen rotukäsityksiäsi."

Kiitos Mestarille valmennuksesta.

Pitäisi yleisimminkin alkaa kääntää tätä rasistikorttia sitä heiluttelevia vastaan.

[Simo Hankaniemi]

Sokea suvaitsevainen vetoaa mediasta lainaamiinsa satunnaisiin absurdeihin argumentteihin ja "omiin kokemuksiinsa". Holtiton maahanmuutto ei kuulemma ole ongelma, koska Suomessa oli keskiajallakin monenlaisia ihmisiä. Suvaitsevainen ei tiedä, että keskiajalla (n. 1150-1550) Suomi oli lähes jatkuvasti eri etnisten ryhmien ja naapurivaltioiden taistelutanner.

"Omat kokemukset" tarkoittavat sitä, että sokea suvaitsevainen pitää itseään suurena matkustelijana, joka on ollut maailmalla ja nähnyt turistibussin ikkunasta monenlaista. Siksi hän on pätevä toteamaan, ettei "monenlaisuus" ole mikään ongelma. Pitää olla vain yhtä kokenut kuin hän tämän ymmärtääkseen.

Sokea suvaitsevainen myös vyöryttää mielellään esiin "suurempia ongelmia" kuin perusteeton maahanmuutto, kuten suomalaisten itsensä aiheuttamat ongelmat, kapitalismi, kerskakulutus, jne. ad infinitum. Eli nämä isommat jutut pitäisi suvaitsevaisen mielestä ratkaista ensin ja sitten vasta ryhtyä miettimään invaasiota.

Suvaitsevainen muistaa tietysti myös mainita, että koska sadat suomalaisetkin muuttavat töihin maailmalle, niin kyllä tännekin pitää voida tulla.

[Roope]

Millaista argumentointia/vasta-argumentointia ja retoriikkaa itse olette kohdanneet väittelyissä/keskusteluissa sokeasti suvaitsevaisten keskuudessa?

Riippuu paljon tilanteesta. Leimaaminen, guilt by association ja olkiukot ovat peruskauraa. Juuri koskaan ei keskustelu etene varsinaisiin asiakysymyksiin asti. Kerran tuttuni aloitti keskustelun muina miehinä "Jaa, ne on sitten siltä homonampuja Halla-aholta aseluvat katkolla. Että semmoinen kriitikko". En mennyt vipuun.

Esimerkiksi työpaikalla voi olla syytä hienovaraisesti näpäyttää jotakuta ylimielistä moraalihegemonian omivaa henkilöä, mutta kuitenkin niin, ettei kukaan menetä kasvojaan. Moni on suuna päänä maahanmuutosta, maahanmuuttajista, rasismista ja pakolaisuudesta, vaikkei sitten loppujen lopuksi tiedä aiheesta edes perusteita, kunhan paahtaa suurella tunteella. Tämä pätee niin maahanmuuttopolitiikan kannattajiin kuin vastustajiinkin.

Yleensä kannattaa yrittää etsiä sellainen yhteinen pohja (käsitteet, arvot, tavoitteet), jolle keskustelua voi rakentaa. Joskus sekin riittää vaikutuksen tekemiseen, ettei ala heti inttämään vastaan, vaan kuuntelee ja yrittää ymmärtää mitä toinen sanoo, pyytää tarkentamaan ja tekee kysymyksiä. Pelkällä rationaalisuudella ja faktojen lurittamisella ei sanoma mene perille, muutenhan me emme tässä tilanteessa olisikaan.

[Make M]

Millä tavalla mielestänne sokeaa suvaitsevaisuutta harrastavat ihmiset mielestänne nykyisin keskustelee ja puolustelee kantaansa?

Pöllämystynyt jo kirjoittikin varsin osuvasti siitä, mistä on kyse.

Lisään vielä, että tyypillistä useille suvaitsevaisille on todellisuuden ja sitä kuvaavien sanojen erkaantuminen toisistaan. Moni suvaitsevainen ansaitsee elantonsa ja arvostuksensa sanoja käyttämällä (toimittajat, poliitikot, kulttuurieliitti jne). Mitä taitavampia ja miellyttävämpiä sanankäyttäjiä he ovat, sitä paremmin he voivat menestyä.

Sanoista tulee näille ihmisille tärkeämpiä kuin itse todellisuus. Myönteiset ilmaisut ja kauniit sanat tuovat heille enemmän suosiota kuin kriittiset ja rumat puheet tai kirjoitukset.

Onhan toki miellyttävämpää puhua, kirjoittaa, kuunnella ja lukea rikkauksista, voimavaroista, väreistä, monimuotoisuudesta, suvaitsevaisuudesta, ihmisoikeuksista, auttamisesta jne. kuin negatiivisista asioista.

Maahanmuuttokriittinen joutuu ottamaan puheeksi myös rujon todellisuuden. Rikollisuustilastot, eri kultturien yhteentörmäyksistä aiheutuvat ongelmat päiväkodeissa, kouluissa ja työpaikoilla eivät ole miellyttäviä puheenaiheita eikä niillä kalastella älyllisesti mukavuudenhaluisten suosiota.

[Jäniksenkäpälä]

Make kirjoittaa oikeastaan asian ytimen. Ikävien asioiden vatvominen on raskasta ja kuluttavaa. On helppo olla johtaja tai asiantuntija tai jne., kun asiat rullaavat, mutta asia muuttuu aivan toisenlaiseksi, kun paskaa sataa niskaan. Aika moni johtava poliitikko vanheni ja kuihtui rankasti edellisen laman aikana - ja hyvin monesta tuli suoraan poliittinen ruumis.

Ikävien asioiden, joihin liittyy mokukulttiin, vatvominen on eritoten vaikeaa, koska ongelmat ovat isoja ja todella näkyviä, mutta propaganda on hirvittävän voimakasta; ihmisille on rakennettu propagandalla tietynlainen vahva malli oikeasta ja hyvästä ajattelutavasta, josta johtuen muutosvastarinta on erittäin voimakasta.

Mielestäni ei kuitenkaan ole muita vaihtoehtoja kuin faktojen käyttö epäfaktoja vastaan. Tämä tosin vaatii suurta asiaosaamista sekä puhelahjoja, mutta vastassa on hyvin usein ammatikseen puhuvia tai yhteisössä puhumisella vaikutusvaltaa pitäviä, joten siitä ei pääse yli eikä ympäri. Faktat ja esimerkit elvästä elämästä ovat mielestäni parhaita.

Pöllikselle vielä: mielestäni suurin ongelma on se, ettei keskustella haluta - ja halutaan puhua helpommista asioista, ensin kuitenkin muistetaan joku yksittäinen ulkomaalaisiin liittyvä asia ja hehkutetaan kuinka hyviä, fiksuja ja mukavia nämä olivat - vaikka kyseessä olisi analogialtaan täysin poikkeava aihe.

Kuten kirjoitin jo toisessa ketjussa, oletan että kohta on tulossa iso mokuttajien vastaisku, koska nuivilla menee tällä hetkellä todella lujaa; asiasta on tullut täysin hyväksyttävä puheenaihe ja ennenkaikkea netissä puhetta on ja paljon.

En muista kaikkia lainsäädännöllisiä temppuja, mitä asiaan liittyy, mutta netti"rasismiin" ilmeisesti aiotaan iskeä tavalla tai toisella todella kovaa. Ja pelkään, että koko Homma voidaan yrittää pistää ainakin jäihin - eli pistää pois pelistä jonkin tutkimuksen ajaksi jne. Toisaalta voidaan yrittää vetää Halla-aho-tyylisesti pätkiä sieltä täältä ja rakentaa niitten varaan syytteitä. Yksi vaihtoehto on myös antifasistien aktivoituminen muun Länsi-Euroopan tavoin.

Kyseinen ennusteeni johtuu siitä, että mokuttajilla on vahva usko, muttei oikestaan kunnollisia faktaperusteita. Laineet tulevat vielä lyömään iloisesti yli ennenkuin tämä homma on ohi.

Si vis pacem...

PS.
Ehkä kannattaisi kasata suht lyhyt, mutta kattava antimoku-propagandapläjäys (pitkät yhdyssanat on oikeesti upeita ;-) ), jota voisi huonommallakin puheenlahjoilla varustettu henkilö käyttää mokujen nuijimiseen.

[Veli Karimies]

Keskusteluni suvaitsevaisten kanssa on mennyt aika lailla näin:
Suvis esittää ideologiaansa perustuvan väitteen
--> Kumoan väitteen tiedolla, esitän vastakysymyksen, mitä mieltä olet siitä ja siitä
Suvis vastaa jonkun vakiofraasin ja esittää uuden ideologiaansa perustuvan väitteen
--> Kumoan väitteen tiedolla

Ja tätä niin kauan kunnes suvis hiiltyy ja tekee kehäpäätelmän ja lopettaa keskustelun.

[Pakana]

Veli

Alkaa kuullostamaan tosi uskovaisten strategioilta, heidän pääasiallisimmat argumentit jumaluskonsa puolesta ovat tosiaankin olkinukke ja kehäpäätelmä.

[Viinankylväjä]

Siskon mietteitä:

-Toisten kulttuuria ei voi arvostella, musliminaisetkin säälivät länsimaisia naisia.
-Olin kuuntelemassa poliisia, joka kertoi, etteivät ulkomaalaiset tee sen enempää rikoksia kuin suomalaisetkaan.
-Suomalaiset ovat väkivaltatilastojen kärjessä ja vanhukset jätetään yksin. Emme ole sen parempia.

Ja loppuun vanhat kunnon olkinuket ja rasistikortit:

-Pitäiskö ne afrikkalaiset sitten eristää johonkin aitaukseen sun mielestä?
-Te(minä ja 59 v. äiti) ootte rasisteja.

Täytyy kyllä Hallikselle nostaa hattua kylmäpäisyydestä. Itsellä tuppaa hermot mennä aika nopeasti. Ärsyttävintä on ad hominemit. Taidan tästä lähtien valehdella ammattivalintani; insinööri-kortti on vielä tehokkaampi kuin Hitler-kortti.

[OlliH]

Argumentaatiovirheistä esimerkkien kanssa on jo hyvä ketju täällä:
http://hommaforum.org/index.php/topic,2649.0.html

[Pakana]

Viinankylväjä

Olen itsekin törmännyt aikoinani tuohon kulttuurirelativistiseen kantaan siinä muodossa, että vastaväittäjän mielestä kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä, koska antropologit eivät ole laittaneet kulttuureita paremmuusjärjestykseen. Näin ollen hänen mielestään oli tieteellinen tosiasia, että toinen kulttuuri ei voi olla parempi toista tai, että kulttuurissa voisi olla jotain vikaa.

Näinhän se onkin, antropologit eivät arvostele kulttuureja, vaan tutkivat niitä ja kertovat millaisia ne ovat. Mutta silti, jos esim. eräs arvomme on, että fyysinen väkivalta on lähestulkoon aina väärin, niin silloin esimerkiksi sharian rangaistuksia ei tulisi hyväksyä.

Suomalainen kulttuuri, jossa väkivalta tuomitaan, ei toki ole täydellistä, mutta täällä on jopa suotavaa, että epäkohtia nostetaan esiin ja niistä keskustellaan toisin kuin esim. tiettyjen uskonnollispohjaistenkulttuurien kohdalla. Luulen, että Suomessa aika moni kokee ongelmaksi kulttuurinsa epäkohdat ja monesti halutaan, että niille myös yritetään tehdä jotain.

[Veli Karimies]

Kulttuurien paremmuus tietenkin riippuu katsojasta. Islamilainen kulttuuri on varmasti parempi muslimille kuin suomalainen kulttuuri. Seksuaalivähemmistöön kuuluva suomalainen voi olla eri mieltä.

Jotta voidaan laittaa kulttuurit paremmuusjärjestykseen täytyy päättää mistä näkökulmasta niitä katsoo.

Tasavertaisia ne kyllä eivät sitten ole niin millään.

[Miniluv]

Tässä:

Vesittyneimmät mokutukset

[Pakolaishallitus]

Pitäiskö tämä tulkita jotenkin niin, että suvaitsevainen/maltillinen tarkoittaa samaa kuin "kaikkea suomalaista vihaava vihervasemmistolainen"? Eli joko olet meidän puolellamme tai meitä vastaan? Jos näin on, niin natsikortille pitäisi todellakin saada vastineeksi punikkikortti, jota voi sitten heitellä takaisin hommalaisille kun flamewarsit alkaa. Esim miniluvin linkittämän keskustelun mokutussloganit on ihan yhtä shaibaa ku jotkut "enhän minäkään lähde sinne syömään heidän banaanejaan" -heitot.
Jos maahanmuuttokeskustelu tulee jatkossakin olemaan pelkkää korttienheittelyä, kuten esim Saksassa on ollut jo kolmekymmentä vuotta, niin onneksi olkoon vaan meille kaikille.

[Miniluv]

Maltillisuus ja suvaitsevaisuus luonteenpiirteinä eivät tietenkään ole mitään tuomittavaa.

Mutta jos jokin perusteltu puheenvuoro kuvitellaan voitavan kumota positiivisen luonteenpiirteen sanallisella osoittamisella, mennään metsään.

Oma valintani tuonne shaibaan tulikin sitten seuraavana päivänä televisiosta Pressiklubi-ohjelmassa.

Viittasin koko Vesittyneimmät -ketjuun sen takia, että ne todella ovat käytössä kuluneita. Ehkä ajattelemme jotenkin eri asioita, mutta "sokeaa suvaitsevaisuutta" tässä esitetyt "heitot" minusta kuvaavat hyvin.

Täällä (jos olet sattunut missaamaan) on marraskuun monikulttuuriseminaarista nauhoitteet ja tekstimuodossa melko paljon. Toivotan antoisia hetkiä.

[intense]

Suvaitsevaisena (siinä mielessä, että hyväksyn ympärilleni ihan mitä "kulttuureita" tahansa niin kauan kun ne noudattavat lakia) yhdyn aika moneen tässä topicissa esitettyyn havaintoon. Perusongelma on se, että nähdäkseni enemmistö "mokuttaja"-kategoriaan laskettavissa olevista ihmisistä ei pidä maahanmuuttoa erityisen tärkeänä asiana, eikä ole perehtynyt siihen niin perusteellisesti kuin esimerkiksi talous-, sosiaali-, ulko-, ja ympäristöpolitiikkaan. Tällöin maahanmuutto saattaa näyttäytyä heille esimerkiksi puhtaasti rasismikysymyksenä: humaanin ajatusmaailman omaavalle ihmisille yksilöiden tuomitseminen ihonvärin tai kansallisuuden perusteella (tätäkin tapahtuu reaalimaailmassa) näyttäytyy niin vastenmielisenä, että rationaalinen maahanmuuttokritiikki tulee kategorisoiduksi samaan sarjaan.

Vastaava ilmiö näkyy Homma-forumilla esimerkiksi ilmastonmuutoskeskustelussa (jota en ole itse vielä kerennyt kommentoimaan), jossa jopa enemmistö viesteistä paljastaa sen, ettei kirjoittaja ole perehtynyt edes aiheen perusteisiin, saati tunne ilmastodebattia laajemmin. En väitä, että tämä olisi mitenkään yleismaailmallisesti ilmastonmuutosdenialistien ominaisuus, mutta tällä forumilla asia näyttää olevan korostetusti niin. Ilmastonmuutospuhe on vihreyttä ja vihreys on pahaa, kuten maahanmuuttokriittisyys on rasismia ja rasismi on pahaa. Kokonaisuudessaan ihmisiä ei voi kuitenkaan tuomita tyhmiksi, pahoiksi tai epärationaalisiksi sillä perusteella, että he eivät tunne jotain yksittäistä poliittista kysymystä kuten maahanmuutto tai ilmastonmuutos.

Vielä erikseen olkinukkeargumentoinnista mainittakoon, että se on ERITTÄIN käytetty keino molemmilla puolilla rintamalinjaa. Homma-forumilta on todella vaikeaa löytää johonkin ajankohtaiseen aiheeseen liittyvää topcia, jossa ei ole kommentteja tyyliin "nämähän sen työvoimapulan ratkaisevat", "tämäkin väkivallanteko oli tietysti suomalaisten vika" jne. jne. Osittain kyse on toki paikan sisäisestä huumorista, mutta osittain siitä, että jokainen "mokuttaja" on henkilökohtaisesti vastuussa siitä, mitä joku yksittäinen "mokuttaja" on joskus sanonut.

Aika ironisesti Ruben Stillerin ohjelmassa, jossa oli Leif Salmenin tilalla kommentaattorina Veera Luoma-aho, joka jossain vaiheessa valitteli sitä, että maahanmuuttokriittiset luovat olkinukkekarkatyyrejä. Nimittelevät suvaitsevaistoksi jne.

Eipä tainnut nähdää malkaa omassa silmässä siinä vaiheessa.

Mikä tässä oli tarkalleen ottaen ironista? Onko Veera Luoma-aho suunnannut itse olkiukkoja maahanmuuttokriittisiä kohtaan vai kantaako hän suvaitsevaiston jäsenenä koko muun suvaitsevaiston taakkaa ja joutuu näin ollen olemaan hiljaa olkiukoista? Ns. suvaitsevaisto turvautuu laajalti olkiukkoargumentointiin ja kaltevan pinnan argumentointiin, mutta tämä toimii yhtälailla toiseen suuntaan.

[Pakolaishallitus]

Maltillisuus ja suvaitsevaisuus luonteenpiirteinä eivät tietenkään ole mitään tuomittavaa.

Mutta jos jokin perusteltu puheenvuoro kuvitellaan voitavan kumota positiivisen luonteenpiirteen sanallisella osoittamisella, mennään metsään.

Oma valintani tuonne shaibaan tulikin sitten seuraavana päivänä televisiosta Pressiklubi-ohjelmassa.

Viittasin koko Vesittyneimmät -ketjuun sen takia, että ne todella ovat käytössä kuluneita. Ehkä ajattelemme jotenkin eri asioita, mutta "sokeaa suvaitsevaisuutta" tässä esitetyt "heitot" minusta kuvaavat hyvin.

Täällä (jos olet sattunut missaamaan) on marraskuun monikulttuuriseminaarista nauhoitteet ja tekstimuodossa melko paljon. Toivotan antoisia hetkiä.

Kohdistin viestini lähinnä keskustelun aloittajaan, en Miniluviin, mutta voin olla (moden) kanssa hyvinkin samoilla linjoilla tässä asiassa. Ja monikulttuuriseminaari, jossa on Astrid Thors ja Umayya Abu-Hanna, tuonee varmaan yhtä paljon asiaa kuin sikafarmarin kannanotot hänen sikatilansa hyvistä oloista.

Pressiklubijuttuun kuitenkin sen verran, että olisin mieluusti sanonut sen, että Stiller oli varmaan poliittisen korrektiuden ja ohjelman aikaisen lähetysajankohdan takia nimennyt teeman nimenomaan naisvihaksi, eikä peniskateudeksi. Jos Ruben kysyy ohjelmassa "uskotko, että joitakin suomalaismiehiä vituttaa se, että vääränväriset panevat suomalaisia naisia", niin ainakaan hyvin monen hommalaisten ei kannata älistä yhtään.

[SoulBrother]

Eräänlainen moraalisäteily on ilmiö johon törmää toisinaan. Täysin rajattoman auttamisen ja monikulttuurisuuden kannalla oleva henkilö on ikäänkuin "hyvien puolella", ja näin ollen omaa keskustelussa tietynlaisen moraalisen etulyöntiaseman, tunnetasolla. Tähän sisältyy myös optimistinen asenne asioiden kulkua kohtaan ja loputtomien onnellisten skenarioiden visiointi (kunhan vaan... sitten kun... kun vain ensin...).

[Juki]

Ylemmyydentuntoinen moraalisäteily eli ylimielinen moralisointi yhdistettynä älylliseen laiskuuteen tekee ihmisestä k-sipään. Siinä alkaa pään turvotessa nesteestä pian hieman vanne kiristää pään ympärillä. Eipä kannata siis ihmetellä, mistä se suvaitsevaisten raivo eli ns. pesismailasuvaitsevaisuus kumpuaa.

[tommi]

Sellaisen minä olen ainakin huomannut, että ensin "suvaitsevainen" puhuu siitä, kuinka rajat on pidettävä täysin auki. Kun sitten nuiva perustelee, että miksi rajat auki -politiikka ei ole järkevää, "suvaitsevainen" vaihtaa heti aiheen pakolaisiin ja siihen, kuinka meillä on velvollisuus ottaa pakolaisia vastaan.

[Julmuri]

Millä tavalla mielestänne sokeaa suvaitsevaisuutta harrastavat ihmiset mielestänne nykyisin keskustelee ja puolustelee kantaansa?

Itse olen ollut huomaavinani hieman samaa taktiikkaa, mitä surullisen kuuluisat kreationistit käyttävät. He etsivät maahanmuuttokriittisten argumenteista mahdollisia aukkoja ja sitten ilmoittautuvat olevansa oikeassa. Hyvä esimerkki tälläisestä on aina väittää, että ei voida tietää (niinkuin asia onkin, ei koskaan voida tietää 100%) ja siinä vellominen. Koska tieto ei ole eikä voi olla 100 %, niin huomautetaan, että esim. tilasto tai hankittu tieto koskee vain tiettyä otosta eikä näin ollen kaikkia ryhmään kuuluvia ihmisiä eikä näin ollen niistä voida päätellä mitään.

Kaikki tieteenfilosofiaan perehtyneet tuntevat varmasti ongelman, mutta tavallinen rahvas ei ja siksi tuollainen argumentointi uppoaa helpolla suureen yleisöön jättäen ehkä vain epämääräisen tunteen ettei kaikki ole oikein.

Millaista argumentointia/vasta-argumentointia ja retoriikkaa itse olette kohdanneet väittelyissä/keskusteluissa sokeasti suvaitsevaisten keskuudessa?

Tavallisin on kieltäytyä keskustelusta tai sanoa, että tuohon en ota kantaa. Yleensä sen argumentin jälkeen, jonka itse on antanut.

Hyvin tavallista on myös ns. pulttien ottaminen. Hävittyään asiaperusteista keskustelun mokuttaja alkaa hymähtelemään ja suuttuu sinulle.

Myös on hyvin tyypillistä:

Moku: Työvoimapula uhkaa, tarvitsemme tekijöitä.
Nuiva: Niin, mutta pulaa ei nyt vielä ole ja monet tulevat huonosti työllistyvistä ryhmistä.
Moku: Pakolaisia kuitenkin pitää auttaa ja sopimukset velvoittaa.
Nuiva: Itse asiassa vain murto-osa on oikeita pakolaisia, mutta loputkin saa jäädä jollain muulla oleskeluluvalla. Sopimuksetkaan ei ihan oikeasti velvoita kuten väität.
Moku: Niin, mutta työvoimpula uhkaa, tarvitsemme tekijöitä. jne. jne.

Eli vastataan aina näillä kahdella argumentilla vuorotellen.  Työvoimapula, kumoat sen, auttaminen, kumoat sen, jolloin uudestaan työvoimapula, auttaminen, työvoimapula, auttaminen...............................

[Wessel]

Keskustelin taannoin baarissa maahanmuutosta erään punaisehkon kaverini kanssa. Hän keksi päästään faktoja ja perusti argumentaationsa niihin (esim. somalialaiset maahanmuuttajat ovat korkeasti koulutettua porukkaa ja somalityöttömyys on huonon integraation syytä) tai kärjisti sanomisiani älyttömyyksiin (esim -"Maahanmuuttajista tulee kuluja" -"Joo, lakkautetaan samalla maaseutu, siitäkin tulee kuluja!"). Tämä on hänelle typillinen tapa argumentoida aiheesta riippumatta, mutta näitä näkee yhtäällä sun toisaalla maahanmuuttokeskustelussa esim. Hesarissa. Anu Silfverbergillä taisi olla taannoin kolumni, jossa pakkoruotsin opiskelun ainoaksi vaihtoehdoksi nähtiin Mamban kuuntelu mökillä Suomi-paita päällä tai jotain vastaavaa. Faktojen heittely päästä nyt on aika laaja-alainen ongelma maahanmuuttokeskustelussa. On erittäin helppo heitellä fraaseja kuten monikulttuurisuus on rikkaus' pohtimatta sekuntiakaan, mitä maahanmuutolla kussakin yhteydessä tarkoitetaan, millä perusteella se on rikkaus, kenen mielestä se on rikkaus ja, jos se on rikkaus, millä sitä voidaan mitata. Hesarin taannoisessa lähiöreportaasissakin sanottiin, että 'ilman maahanmuuttoa moni innovaatio olisi jäänyt syntymättä' (tjsp). Mitä hemmetin innovaatioita tällä tarkoitetaan ja mikä peruste nämä innovaatiot ovat täyttää lähiöitä humanitaarimamuilla, jotka eivät varmaan innovoi kovin paljoa?

[Viinankylväjä]

Suvaitsevaisena ...  ... on joskus sanonut.

Hyvä kirjoitus! Olen itse seurannut ilmastonmuutoskeskusteluja ja tutkimuksia puolisen vuotta, ja nyt vasta tajuan olla kommentoimatta aihetta. Mitä enemmän asiaa tutkiskelee, sitä vähemmän tuntuu tietävän mikä on totta. Asiantuntijat pystyvät kääntämään ilmastotutkimuksen lopputuloksen päälaelleen, ilman että maalikko sitä huomaa.

"nämähän sen työvoimapulan ratkaisevat" kommentit uutisten yhteydessä ovat yleensä enempi huumoria, joita on yleensä 10 ensimmäistä viestiä. Nyt näyttäisi, että modet ovat siivonneet samoja kuluneita onlinereita uutisten yhteydestä.

[Pöllämystynyt]

Suvaitsevaisena (...)

Tervetuloa joukkoon!

Perusongelma on se, että nähdäkseni enemmistö "mokuttaja"-kategoriaan laskettavissa olevista ihmisistä ei pidä maahanmuuttoa erityisen tärkeänä asiana, eikä ole perehtynyt siihen niin perusteellisesti kuin esimerkiksi talous-, sosiaali-, ulko-, ja ympäristöpolitiikkaan. Tällöin maahanmuutto saattaa näyttäytyä heille esimerkiksi puhtaasti rasismikysymyksenä: humaanin ajatusmaailman omaavalle ihmisille yksilöiden tuomitseminen ihonvärin tai kansallisuuden perusteella (tätäkin tapahtuu reaalimaailmassa) näyttäytyy niin vastenmielisenä, että rationaalinen maahanmuuttokritiikki tulee kategorisoiduksi samaan sarjaan.

Kuten sanotkin, tuo koskee vain osaa mokuttajista. Voisin jakaa tämän aiheen yhteydessä monikultturistit karkeasti "valveutumattomiin seuraajiin" (jotka toki voivat olla valveutuneita muissa kysymyksissä) ja "äärimonikultturisteihin". Kuvaamasi koskee lähinnä valveutumattomia. Suurin osa monikultturismin hyväksyjistä ja tukijoista varmaankin on monikultturistisen maahanmuuton tukena lähinnä siksi, koska sitä vastustavat on leimattu rasisteiksi, eikä siksi, että maahanmuutto olisi itselle tärkeä asia.

Sitten on kuitenkin myös äärimonikultturisteja. Äärimonikultturistit pitävät usein maahanmuuttoa äärimmäisen tärkeänä keinona murskata "rasismi" tai jokin muu paha, joka kuitenkin usein pohjimmiltaan on länsimainen ihminen. Tämä on monille jopa teoreettisella tasolla tiedostettu tavoite, vaikka Akuliina Saarikosken kaltaisia tuhoamisen tavoitteeksenen ääneen ilmoittavia on vähemmistö jopa äärimokuttajista. Jo lause "monikulttuurisuus on rikkaus" kertoo siitä, että ns. monikulttuurisuus on itsessään arvokasta ja että sitä tulee tavoitella, ja tavoittelun pääkeinohan on maahanmuutto "rikkaammista" kulttuureista.

Seuraajat roikkuvat lähinnä tunnesyistä, kuten kammosta "rasismia" kohtaan tai vaikka sosiaalisista syistä ("kaveritkin ovat mukana") äärijoukon retoriikassa ja tavoitteissa, vaikka eivät niiden perimmäisiä syitä (mm. länsimaiden murkaaminen) useinkaan jaa tai edes käsitä.

Tämän riippuvuussuhteen vuoksi myös monikultturismin "seuraajat" toimivat usein käytännössä, kuten maahanmuutto itsessään olisi heille äärimmäisen tärkeä tavoite (esim. kiihkeästi torjuvat holtittoman maahanmuuton vastustuksen "rasismina"). Kriitikkojen on usein vaikea käsittää, että tällä tavalla toimivalle ei välttämättä maahanmuutto olekaan niin tärkeää. Siksi kriitikot eivät välttämättä osaa puhutella näitä ihmisiä.

Paras tapa puhutella maahanmuuttoasioissa valveutumatonta monikultturismin seuraajaa ei mielestäni olekaan hänen oletetun maahanmuuttonäkökantansa torjuminen, koska se ei välttämättä ole hänelle sittenkään niin olennaista (kuin voisi helposti kuvitella vaikkapa hänen kiihkeästä äänensävystään tai kirjoitustyylistään). Olennaisempaa hänelle on hänen kuvitelmansa siitä, että toista mieltä oleva (tai sellaiseksi kuviteltu) on paha ja huono. Siksi näitä "seuraajia" puhuteltaessa on käsittääkseni tärkeintä ensin osoittaa, että hänen leimansa ja ennakkoluulonsa kriitikkoa itseään kohtaan ovat vääriä. Tällöin voi päästä puhumaan hänelle ihmisenä ilman, että hän näkee kriitikossa vain viholliskuviaan, ikään kuin "muurin" toiselle puolelle.

Vasta kun tämä "muuri" on särjetty, voidaan mielipiteitä alkaa vertailemaan ja niistä asiaperustein keskustelemaan. Seuraaja voi toki vanhasta tottumuksesta, esim. kun toisen inhimillisyys alkaa unohtua jonkun ajan kuluttua keskustelusta, työntää kriitikon takaisin "muurin" taakse, siis jatkaa leimaamista. Tai hän voi jatkaa leimaamista, jos kriitikko tekee keskustelussa "virheen", siis sanoo jotain mikä on liian helppo leimata tyypilliseksi väärinajatteluksi. Silloin pitää vain tulla takaisin ja osoittaa jälleen, että "seuraajan" tottumus leimata ei vain päde.