2018-02-19 SU: Turkkila: Objektiivista journalismia?

[Pullervo]

Näkökulma: Objektiivista journalismia vai omien mielipiteiden tuputtamista? Nuori toimittajasukupolvi marssittaa maskotteja julkisuuteen seurauksista välittämättä (19.2.2018)

NÄKÖKULMA | Kansanedustaja Ville Tavion toimittajien objektiivisuutta peräänkuuluttaneesta kirjallisesta kysymyksestä on kehkeytynyt räväkkä keskustelu. Tavio viittasi ulostulossaan viestinnän tutkija Anu Kantolan havaintoon toimittajasukupolvien eroista. Tässä kirjoituksessa palautetaan mieliin, mistä Kantolan havainnossa olikaan kyse, sekä käsitellään suomalaisen median erikoista piirrettä – kritiikitöntä maskottien marssittamista julkisuuden estradille.

Tiedetoimittaja Marko Hamilon Punavihreä kupla -kirjassa (s31-32) esiteltiin viestinnän tutkijan Anu Kantolan tutkimushavainto seuraavasti (korostukset omia):

"Helsingin yliopiston viestinnän tutkija Anu Kantola huomasi tutkimuksessaan, että haastatellut suomalaiset politiikan toimittajat saattoi jakaa kolmeen sukupolveen. Vuosina 1939-1955 syntyneille sosiaalinen ja kansallinen vastuu oli tärkeää. Vuosina 1956-1969 syntynyt sukupolvi painotti politiikan toimittajien ammattimaista vahtikoiran roolia. Nuorimmat, vuonna 1970 tai myöhemmin syntyneet taas pitivät vallitsevien käytäntöjen ja instituutioiden haastamisesta.

Kantolan mukaan nuorin sukupolvi eroaa aiemmista siinä, että he painottavat omien mielipiteiden ilmaisua. Heitä on rohkaistu kirjoittamaan kolumneja, ja tästä on tullut yksi heidän ihanteistaan. Nuoren sukupolven politiikan toimittajien mielestä journalismin tulee ilmaista hyvin perusteltuja mielipiteitä, ja juttujen tulee olla kiinnostavia ja olennaisia. Neutraali, objektiivinen raportointi on näin saanut ainakin osittain tehdä tilaa jämäkkäälle mielipiteenilmaisulle, Kantola kirjoittaa. Nuoremmalle polvelle se oma missio on, kuten aiemmin todettu, punavihreän arvomaailman ja maailmankuvan määrittämä. Kantolan tutkimuksen mukaan haastatellut toimittajat olivat yhtä mieltä siitä, että uutiskriteerit ovat liukuneet yhteiskunnalisesta merkittävyydestä human interest -suuntaan: ihmiset, arkiset asiat ja päivän puheenaiheet hallitsevat."

Rami Adham ja "heti tapettu" Ali

Eräs kaikkein ilmeisin nuoren polven missiotoimittajia edustavista esimerkeistä on Yleisradion Eero Mäntymaa, jonka jutuista Suomen Uutiset on kirjoittanut aiemminkin. Mäntymaa jahtasi äskettäin virheellisin perustein presidenttiehdokas Laura Huhtasaarta, eikä vauhtisokeana välittänyt karkeista virheistään vaan tehtaili saman lennossa uusia.

Mäntymaa on jo pitkään käyttänyt Ylen uutisplatformia vakuutellakseen kansakuntaa turvapaikanhakijoiden rauhantahtoisuudesta sekä lähtömaiden tilanteen mahdottomuutta. Tarkastelukulma on outo, sillä jokainen normaalilla arkijärjellä varustettu suomalainen ymmärtää, että massiivinen turvapaikkahyöky on Suomelle suuri turvallisuusriski. Mutta kun Mäntymaa kirjoittaa, näkökulma on aina vakio: "Vastaanottokeskuksissa ei ole näkyvissä mitään merkkejä vaarallisesta järjestäytymisestä". "Turvapaikanhakijoihin liittyvät hälytystehtävät romahtivat". "Älä jaa vihaa eteenpäin". Kuten niin moni muukin suomalainen toimittaja, Mäntymaa onnistuu näkemään turvallisuusasiat merkityksellisenä ainoastaan silloin, kun ne koskettavat muualta tulevia.

Eräs kaikkein hämmästyttävimmistä esimerkeistä oli Mäntymaan journalistinen (?) yhteisprojekti Ylelle työskentelevän feministipuolueen puheenjohtajan Katju Aron kanssa. He rustasivat itkunsekaisen "Lähtisitkö Irakin sekasortoon, vai jäisitkö Suomen marginaaliin?"-nettiprojektin, jossa tarkoituksena oli esitellä Irakia paikkana, jonne ei kukaan voi jalallaan astua. On jo sinällään häröä, että puoluejohtaja tekee Ylelle juttuja, mutta se, että hän tekee niitä oman puolueensa poliittisilta ydinalueilta, lienee jo ihan Euroopankin mittakaavassa poikkeuksellista.

Mäntymaan uusin juttu käsittelee "heti tapettua Alia", eli Suomesta kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen Alin kuolemaa. Edesmenneeksi väitetyn Alin tarina nojaa yksinomaan hänen tyttärensä Noorin kertomukseen sekä omaisten Ylelle toimittamaan kuolintodistukseen.

Kuten arvata saattaa, Mäntymaan tunteisiin vetoavaa juttua on luettu ja jaettu valtavasti. Se kansanosa suomalaisista, joka haluaa nähdä asian todisteena Suomen turvapaikkajärjestelmän kohtuuttomuudesta, nielee tarinan sellaisenaan ja alkaa levittää sitä omassa piirissään. Hyvin harva vaivautuu pohtimaan asiaa siltä kantilta, että tarinan ainoalla kertojalla on itselleen erittäin vahva intressi puhua omaksi edukseen.

Julkista keskustelua ei liiaksi vaivaa sekään, että juuri nyt samaan aikaan käydään keskustelua siitä, kuinka suomalainen media lensi rähmälleen lutuisen maskotin, Rami Adhamin valheiden edessä. Pyyteettömäksi lelusalakuljettajaksi tekeytyneen Ramintapaus oli liian suloinen epäiltäväksi. Valitettavasti herkkäuskoisuudella on hintansa. Median kollektiivinen polvistuminen ilmeisen propagandatempun edessä ei ole omiaan nostamaan luottamusta kotimaiseen journalismiin.

Otetaan pari maskottiesimerkkiä lisää.

Vuoden pakolaisnaiseksi valittu Saido Mohammed paistatteli aikansa myönteisessä julkisuudessa, kunnes sotkeentui rahanpesu- ja petosepäilyihin. Hän painui maan alle jättäen hämmästyneet toimittajat etsimään seuraavaa puffattavaa.

Iranilaistaustainen juontaja/popmuusikko Axl Smith ehti huseerata hyvän aikaa Unicefin hyvän tahdon lähettiläänä, kunnes jäi kiinni panopuuhiensa laittomasta videoinnista. Smith tuomittiin 30 salakatselusta, neljästä kunnianloukkauksesta ja kahdesta yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä, ja sen enemmittä selityksittä hän jätti Suomen taakseen ja häippäsi Lontooseen.

Toisinaan tarinoita kerrotaan "pienten ihmisten" näkökulmasta.

Yle päätti markkinoida Bahaa Al-Saedin itkuista turvapaikanhakutarinaa äärimmäisen tunnepitoisella ja luonnollisesti täysin yksipuolisella, ainoastaan asianosaisten omiin jorinoihin perustuvilla faktoilla. Juttua ryyditettiin ällösiirappisilla kuvilla, joissa Al-Saed luuttuaa lumista eteistä sekä hömpsöttelevät keittiössä sydämen kehystämänä. Jutussa maahanmuuttovirasto kehystetiin julmaksi ja tunteettomaksi hirviölaitokseksi, joka haluaa erottaa rakastavaiset toisistaan. Ikävä kyllä alkuperäisestä jutusta jäi valitettavasti puuttumaan se pieni detalji, että Bahaa oli aikaisemmin kertonut, että häntä odottaa Irakissa vaimo ja lapset. Yle "paikkasi" tilanteen kertomalla Al-Saedin eronneen 2015. Kätevää. Al-Saedia tai tämän nykyistä Suomi-vaimoa ei varmaankaan haittaa tarinan jatkuva muuttuminen, mutta Ylen sisällöiltä voisi odottaa edes jonkinlaista lähdekritiikkiä.

80-vuotiaan Linnéa Mynttisen ja 36-vuotiaan Alin erikoisen symbioosin tarina painui niin ikään monien ihon alle, hyvässä ja pahassa. Valokuvia, jossa pyyteetön Ali työntää kiletinoloista mummelia pyörätuolilla lumihangessa. Iloista naurua keittiössä. Mynttinen esiteltiin tavallisena suomalaisena eläkeläisenä, joka on saanut tukea, turvaa ja ystävyyttä nuoresta irakilaisesta. Jälleen kerran, äärimmäisen vetoavaa tunteisiin vaikuttamista. Yksikään suomalainen media ei välittänyt mainita siitä, että vanharouva on maahanmuuttomyönteisuudestään tunnetun RKP:n aktiivi, joka ilmoitti Facebookissa työskennelleensä puolueelle. Hän politikoi edelleen minkä kerkiää. Tämä ei varmaankaan olisi oikein sopinut tarinaan mukaan. Siitä kun olisi saattanut jäädä karvas manipulaation maku suuhun.

Joskus äklösiirappisuus menee överiksi, ja lukija tajuaa vedätyksen. Näin kävi esimerkiksi Ylen surullisenkuuluisassa puuroillassa, jossa hyveellisten ymmärtäjien touhuilu lipsahti pahasti myötähäpeän puolelle. Samoin kävi HS:n yltiöpropagandistisessa kirjoituksessa, jossa hehkutettiin pakolaisten vastaanottamista ylitsepursuavin kielikuvin: "Sokeri ei vain sulaudu maitoon vaan myös parantaa maidon makua".

Valtteri äiti, alpakat, salakuljettajan lelut

Mitä tekemistä Anu Kantolan havainnoilla, Eero Mäntymaalla ja julkisuudessa vilahtavilla maahanmuuttajamaskoteilla on keskenään?

Kuten ylempänä todettu, Kantolan havainnon mukaan "nuorin sukupolvi eroaa aiemmista siinä, että he painottavat omien mielipiteiden ilmaisua". Valitettavasti näyttäisi olevan niin, että ikävän moni nuoremman toimittajasukupolven edustaja ei enää kykene erottelemaan omia toiveitaan ja halujaan journalistisesta työstä. Toimitustyö ja politikointi menevät niin pahasti sekaisin, ettei lopputulosta voi enää kutsua journalismiksi.

Mitään ei ole Rami Adhamin tapauksesta opita. Se tullaan kuittaamaan samanlaisena "oho, hupsis"-yksittäistapauksena kuin kaikki muutkin vastaavat. Nuorten toimittajien polttava tarve nostaa pakolaistaustaisia rakkaus-, menestys- ja selviämistarinoita on niin vahva, että perinteiset journalismin ihanteet saavat väistyä.

Tapaukset eivät heti lopu kesken. Joulukuussa kohistiin alpakoista. Niin, niistä pehmeistä ja pörröisistä hyväntahtoisista pötkylöistä, jotka kuulemma joutuivat väistymään natsien marssin tieltä. Lapsosetkin kuulemma itkivät, pienet ressut. Noh, kuten nyt tiedämme, koko alpakkatarina oli valetta. Se oli taitavaa median kautta vaikuttamista. Poliittiseen vaikuttamiseen erikoistunut Aleksi Pahkala kehitti ystäviensä kanssa tarinan, jolla pyrittiin ohjailemaan julkista mielipidettä.

Muistanet myös Valtteri-pojan, joka näytti aina jäävän bussipysäkille? Voi riepua. Noh, onneksi hänen äitinsä sattui olemaan töissä Radical Soul -nimisen viestintä- ja vaikuttamisfirmassa. Ei kulunut aikaakaan, kun äippä oli kaikissa mahdollisissa medioissa kertomassa tarinaa, jonka hän oli kuullut omalta lapseltaan, ja joka oli ehkä tapahtunut. Ennen vanhaan perheenäidit osasivat leipoa siirapista, sokerista ja kanelista makoisan piparkakkutaikinan. Tämän päivän informaatiomutsit vääntävät koulunpihan tarinoista hetkessä keitoksen, jota äimistellään presidentin kansliasta asti. Älä tule paha kakku.

Tunteet ovat oikopolku ihmisten mieleen. Mitä rajumpi kontrasti, sen vahvempi vaikutus, ja sen helpompi on ihmisiä ohjailla haluttua politiikkaa kohti. Pahkalan alpakat eroa millään tavalla RKP-aktiivimummelin pyörätuolista lumihangessa tai Rami Adhamin sotalapsille jakamista nallosista. Itkun tuherrushan noista kaikesta pääsee, ja on tarkoituskin päästä. Itku puhdistaa, luo katharsiksen ja antaa toiminnalle oikean suunnan. Rajat auki, rahasta viis, Ali lykkimään mummoa lumessa.

Ja suomalainen media lentää retkuun joka ikinen kerta. Se ei yksinkertaisesti pysty asettumaan neutraaliin asemaan, vaan heittäytyy intomielellä mukaan tunnesoopaan silloin, kun se arvelee voivansa olla hyvän puolella. Valitettavasti itkua tuhertava toimittaja ei kykene suorittamaan perustehtäväänsä.

Vanhan viisauden mukaan – jos joku näyttää liian hyvältä ollakseen totta, se ei ole totta. Tämä kannattaisi pitää mielessä, kun seuraavan kerran joku tyrkyttää toimitukseen kaltoin kohdeltujen tavallisten kansalaisten (lue: poliittista vaikuttamista vuosikausia opiskelleen) herkkää ja hellyyttävää tarinaa (lue: viestintätoimiston copywriterin krapulassa kyhäämää itkutarinan seiskaversiota).

Lopuksi: Esitän hartaana toiveenani medialle saman asian kuin kansanedustaja Ville Taviokin: palauttakaa uutisointiin objektiivisuus ja lakatkaa politikoimasta. Demokratioissa medialla on eri funktio kuin politiikalla. Median tehtävä on poliittisen kerroksen valvonta. Media ei voi itse ryhtyä politikoimaan menettämättä samalla valvojan asemaansa.

MATIAS TURKKILA

lähde: https://www.suomenuutiset.fi/objektiivista-journalismia-vai-omien-mielipiteiden-tuputtamista-nuori-toimittajasukupolvi-marssittaa-maskotteja-julkisuuteen-seurauksista-valittamatta/

[Dick Ursby]

Helvetin hyvä juttu, juuri näin.

Yksi ehdotus kuitenkin. Juttu olisi ehdottomasti pitänyt otsikoida "Huippuosaamista", ja linkata scriptan legendaarisimpiin juttuihin Massi-Alista Danhu Kingsleyhin, Emmanuel Enehiin, Peter Prycea unohtamatta. Maskotinpalvojat eivät viisastu koskaan.

[Ajattelija2008]

Matias Turkkila on selvästi lukenut Hommaforumia, kun täällähän kyseisen Eero Mäntymaan ja monien muiden valeuutisia on analysoitu ja todettu lähes 100 % varmuudella huijaukseksi.

Mutta Turkkila on optimisti siinä, että ongelmana olisi vain valemedioiden Ylen ja Sanoman toimittajien sinisilmäisyys. En ole ollenkaan vakuuttunut, että Mäntymaa vahingossa suoltaa valeuutisia. Kyse on todennäköisemmin tietoisesta valehtelusta, ja tähän valehteluun toimittajia kannustaa varmaankin päätoimittaja, jonka ainakin luulisi tajuavan juttujen olevan valeuutisia.

Aleksi Pahkala valehteli tietoisesti alpakkajutussa, tämä tuli varmuudella selville.

Ylessä "journalismia" ohjaa Suomen hallitus, ja sanonnan mukaan poliitikko valehtelee, jos hänen huulensa liikkuvat. Sanomassa valtaa pitää Antti Herlin ja Erkon säätiö.

Hommaforumilla, Suomen uutisilla ja MV-medialla riittää työsarkaa tulevaisuudessa, koska asioiden normaali tila on, että valtamedia valehtelee ja että tiedon muruset pitää etsiä monesta lähteestä.

[duc]

Valtamedia on jo menettänyt asemansa poliitikkojen vahteina. Sosiaalinen media on astunut tilalle. Valtamedia on, siinä missä some, pelaaja tuossa poliittisessa pelissä, politikoija kuten Matias Turkkila mainiossa jutussaan toteaa. Siten minäkin olen astunut politiikan kentälle omalla pinellä roolillani tällä somen foorumilla.

[Ant.v2]

Turkkilan kirjoitukset ovat muutenkin varsinaisia helmiä. Kyllä asiat ovat huvin kun puheenjohtajana on Halla-aho ja puoluelehden päätoimittajana Turkkila. Muilla puolueilla ei ole likimainkaan tällaisia lahjakkuuksia vastaavissa viroissa.

[Uimakoulutettava]

Näkökulma: Objektiivista journalismia vai omien mielipiteiden tuputtamista? Nuori toimittajasukupolvi marssittaa maskotteja julkisuuteen seurauksista välittämättä (19.2.2018)

Ja suomalainen media lentää retkuun joka ikinen kerta. Se ei yksinkertaisesti pysty asettumaan neutraaliin asemaan, vaan heittäytyy intomielellä mukaan tunnesoopaan silloin, kun se arvelee voivansa olla hyvän puolella. Valitettavasti itkua tuhertava toimittaja ei kykene suorittamaan perustehtäväänsä.

https://www.suomenuutiset.fi/objektiivista-journalismia-vai-omien-mielipiteiden-tuputtamista-nuori-toimittajasukupolvi-marssittaa-maskotteja-julkisuuteen-seurauksista-valittamatta/

Kuten jutusta kokonaisuudessaan käykin ilmi, korostaisin, että "vastuuta kantava" valtamedia eli kansallisvaltioiden ja kaikkien kansallismielisten kansalaisten vastainen vihollismedia ei tule vedätetyksi, vaan on osa, vieläpä aktiivinen osa, vedätystä.

Tarvittaessa tietoisesti valehtelevat alpakanhalaajat pyörittävät Puolueen koneistoa kaikkialla ja se antaneekin esimakua siitä, mihin kaikkeen arvopohjalainen Puolue on valmis pitääkseen EUvostoliiton väestönsiirtoprojekteineen pystyssä.

[Ville Hämäläinen]

On se aika pirullista nuoren toimittajasukupolven olla neutraalia tai vastakkaista mieltä kun joutuu heti pelkäämään työpaikkansa puolesta tai urakehityksen loppumisesta. Sitten pitää huolestua kun Janitskin saa kutsun bildemberg kokoukseen

[foobar]

Matias Turkkila on selvästi lukenut Hommaforumia, kun täällähän kyseisen Eero Mäntymaan ja monien muiden valeuutisia on analysoitu ja todettu lähes 100 % varmuudella huijaukseksi.

Eiköhän tuo ole koko oikeamielisen journalistikunnan ylläpitämällä syntilistalla varsin tarkkaan muistiin raapustettuna. Fakta se on, mutta vain paremmissa piireissä on moista pakko oman maineen ylläpitämiseksi pitää syntinä...

[Ernst]

Käydään joka iikka klikkaamassa Turkkilan juttua. Kyllä noita klikkejä mediassa seurataan, sano!

Ja klik!

[Micke90]

Sitten pitää huolestua kun Janitskin saa kutsun bildemberg kokoukseen

Eiköhän hän saa, kun on aika railakkaasti kääntänyt takkinsakin.

[Kim Evil-666]

Turkkilan kirjoitus on erinomainen ja pureutuu suureen ongelmaan.

Nykypolven toimittajat ovat osa ongelmaa. He ovat kasvaneet ongelmahautomoissa, jotka tunnetaan paremmin lehtitaloina. Lehtitalojen ohjenuorana toimii eurostoliittolainen suvaitsevaisuus objektiivisen uutisoinnin sijaan.

Ajat, jolloin toimittajat olivat "vallan vahtikoiria", ovat olleet ohi jo hyvän aikaa. Nykyään toimittajat ovat vallan sylikoiria, joille vallan pitäjät antavat makupaloja pitääkseen ne tyytyväisinä.

Perinteinen media ei tule enää muuttumaan, sitä on turha odottaa. Ne ovat jo liian syvällä etupiirinsä kanssa, jotta kurssin muutos olisi mahdollista. Vaihtoehtomedia ja sen marssittaminen todellisiin parrasvaloihin perinteisen median haastaen, on se mahdollisuus, joka voisi saada virallisen totuuden murenemaan. Vaatii valtavasti työtä ja jatkuvaa propagandaa virallista totuutta haastaen, mutta se on mahdollista. Itse asiassa se on ainoa mahdollisuus.

[Pullervo]

Olen tuonut viime aikoina näitä Suomen Uutisten uutisia ja muita artikkeleita kokonaisina ja lyhentämättöminä, kun olen ajatellut, ettei oikeudenomistajalla ehkä ole tekijänoikeuksien suhteen rajoitusvaatimuksia. Lähde ja linkki on aina mukana ja myös jutun kirjoittaja, jos se selviää artikkelista. Tiedän, että normaalisti tuo ei ole sallittua ja laitankin tähän nyt kysymyksen Suomen Uutisten päätoimittajalle, @Matias Turkkila lle, että mikä hänen puoleltaan on kanta tähän koko jutun lainaamiseen Hommalle, vaikka tarkoitus olisi (ja on) hyvä ja yhdensuuntainen Suomen Uutisten ja kirjoituksen kanssa? Olen ajatellut tätä asiaa jo jonkin aikaa ja kysyä asiasta yksityisviestillä, mutta päädyin siihen, että avoimmuuden hengessä asia on parasta hoitaa julkisesti, niin lopputulema selviää kaikille samalla. Tähänkin lainaukseen yritin sisällyttää mahdollisuuksien mukaan kaikki alkuperäisen Suomen Uutisten jutun muotoilut, jotka kirjoittaja siihen oli laittanut.

Homman ylläpito voi tietysti ottaa tähän rajoittavan kannan jo ennen Turkkilan lausumaa kantaa (tai sen jälkeen) ja luonnollisesti kohtelen/-mme sitten Suomen Uutisia, kuten kaikkia muita medioita, ja pysyn/-mme hyvän lainaustavan rajoissa. Kyse on tietysti myös siitä, että kokonaan lainatut jutut saattavat aiheuttaa sen, että nettilehti saa joitakin klikkauksia ja latauksia vähemmän, mutta itse uskon, että nämä jutut on yleensä mukavampi lukea alkuperäislähteestä esteettisistä ym syistä ja siksi useimmat lukijat lukevat jutun alkuperäislähteestä, jos mahdollista (ei maksumuuria, rekisteröitymistä tms rajoitetta), kuten itse teen usein. Voin olla väärässäkin tässä.

[Brandis]

Perinteinen media ei tule enää muuttumaan, sitä on turha odottaa. Ne ovat jo liian syvällä etupiirinsä kanssa, jotta kurssin muutos olisi mahdollista. Vaihtoehtomedia ja sen marssittaminen todellisiin parrasvaloihin perinteisen median haastaen, on se mahdollisuus, joka voisi saada virallisen totuuden murenemaan. Vaatii valtavasti työtä ja jatkuvaa propagandaa virallista totuutta haastaen, mutta se on mahdollista. Itse asiassa se on ainoa mahdollisuus.

Ajattelen samoin.

Koen, että valtamedialla on ollut mahdollisuus muuttaa kurssiaan nykyisestä huomattavasti objektiivisempaan ja kattavampaan suuntaan, mutta siihen ei ole ollut halukkuutta lähteä. Vaihtoehtomedia voi hyvin etenkin pahimpaan pakolaiskriisin aikaan (2015), ja sille on mahdollisuuksia sekä väyliä avoinna myös nyt, jos osataan hyödyntää tilanteita.

Rohkeutta se tottakai vaatii vaihtoehtomedian toimijoilta ylläpitää vaihtoehtoista järjestelmää, mutta jokainen aikakausi vaatii omat rohkeat toimijansa.

[Jouni Tirkkonen]

Yleisradio teki muutama vuosi sitten dokumentin toimittaja Erkki Toivasesta. Toivanen kertoi mm. ajasta, jolloin Yleisradio taistolaistui. Silloinen Yleisradion pääjohtaja Eino S. Repo oli kertonut Toivaselle, että hänellä oli joukko nuoria toimittajia joilla on kyllä mielipide, mutta he eivät osaa tehdä enää juttuja. Tänä päivänä taitaa olla hieman samanlainen tilanne.

[Maastamuuttaja]

Viherpuolue on yhteistyössä Suomen hammaslääkäriliiton kanssa kehittämässä "Kieli keskellä suuta"-hanketta. Tarkoituksena on erinäisin innovatiivisin suuhun ja nieluun asetettavien telineiden avulla muuntaa väärin ajattelijoiden lausumia yhteiskuntakelpoisiksi. Mukana hankkeessa on myös maamme johtava ja ainoa mediamogulisto. Jörn Donner miettii vielä, ei halua oikopäätä hyväksyä kampanjan määrettä "Kieli keskellä suuta". Kielen asemointi on tässä tapauksessa hänestä afrikkalaisen rantarikkauden väheksyntää.

[Dangr]

Tämä Jordan Petersonin haastattelu on saanut paljon katseluja ja tämän jälkeen kritisointi on saanut tv-yhtiön konsultoimaan turvayhtiötä koska vihapuhe.

Jordan Peterson debate on the gender pay gap, campus protests and postmodernism

https://youtu.be/aMcjxSThD54

Sanojen suuhunpanosta on tullut tässätapauksessa meemi, esim:
"I had bacon and eggs for breakfast"
"So you're saying... kill all the vegans?"

Valtamedia on menettämässä mahtinsa, ja niin on hyvä.

[Maastamuuttaja]

Video on herättänyt ennätysmäisen laajaa - ja voittopuolisesti Peterson-myönteistä  -  huomiota länsimaisen kulttuurin piirissä. Siksi sitä ei tunneta Bonnier-säätelyn Suomessa.

 

[Viimeinen suomalainen]

KSML 2018-02-26

"Pääkirjoitus: Puolueettomuutta vai lisää näkökulmia?



Kansallismielisillä ja konservatiivisilla keskustelualustoilla törmää perusnäkemykseen suomalaisen valtamedian puolueellisuudesta. Näkemyksen mukaan vihervasemmisto hallitsee mediajulkisuutta, vyöryttää arvojaan ja jättää "totuuden" kertomatta.

Jäsennellyimmän muotonsa tämä kritiikki on saanut perussuomalaisten suunnalla. Tiedetoimittaja Marko Hamilo on hahmotellut Punavihreä kupla -kirjasessaan suomalaisesta valtamediasta kuvaa vihervasemmistolaisten toimittajien ja markkinaoikeistolaisen johtaja- ja omistajaportaan liittoumana, joka löytää ideologiset yhtymäkohtansa arvoliberalismista ja globalismista.

Kansanedustaja Ville Tavio (ps.) teki viime viikolla hallitukselle kirjallisen kysymyksen median objektiivisuudesta. Hänen mukaansa uutiset perustuvat nykyisin faktojen sijaan tarinankerrontaan ja sävyttämiseen. Tavio viittaa Tampereen yliopiston opiskelijoiden poliittista orientaatiota käsittelevään tutkimukseen, jonka mukaan vihreiden, vasemmistoliiton ja SDP:n yhteenlaskettu kannatus journalistiopiskelijoiden keskuudessa on yli 85 prosenttia.

Kritiikki ei ole vailla pohjaa. Tutkimustietoa toimittajien poliittisista mielipiteistä tai puoluekannoista on vähän, mutta viesti on samansuuntainen kuin Tampereen tutkimuksen tulos.

Ja vaikka toimittaja kirjoittaisi poliittisesti vähemmän latautuneista aiheista tai onnistuisi tekemään työtä ilman, että omat mielipiteet vaikuttavat lopputulokseen, vastakkaisten näkökantojen ymmärtäminen on aina vaikeampaa kuin omia muistuttavien.

Toimittaja Leena Sharma tulkitsi Ne – Kohtaamisia perus-Suomessa -kirjassaan, että perussuomalaisten poliitikkojen lausuntoja seuranneet kohut ovat osaltaan seurausta tästä kuilusta. Kun toisen ihmisen puhetapa ja sanomisen asiayhteys ovat vieraita, riski ymmärtää väärin kasvaa.

Usein kansallismielis-konservatiivinen mediakritiikki kuitenkin sivuuttaa ympäröivän yhteiskunnan.

Valtamedia ei toimi yhteiskunnasta irrallaan. Jos se rummuttaisi sellaista totuutta, joka ei saisi laajempaa vastakaikua kansalaisissa, sen valta-asema ei kauan säilyisi. Suomalaisten arvot ovat viime vuosikymmeninä nopeasti liberalisoituneet, ja ihmeellistä olisi, jos ei tämä näkyisi mediassa.

Eivätkä toimittajat ole yhteiskunnasta irrallaan oleva ammattikunta, jolla olisi aivan omintakeisia arvoja tai mielipiteitä. Tavion siteeraaman tutkimuksen mukaan Tampereen yliopiston opiskelijat ovat yleisestikin liberaaleja ja kansainvälisiä ja koulutusala vaikuttaa asiaan vain jonkin verran.

Entä onko Tavion kaipaama objektiivinen journalismi edes mahdollista? Viestintätieteissä yleisesti vallitsevan käsityksen mukaan ei. Aiheet, lähteet ja näkökulmat on aina valittava. Kaikkia ei voi huomioida, vaan johonkin on vedettävä rajat.

Siksi todenmukaisempi kuva maailmasta saattaa syntyä, jos erilaisia näkökulmia esitellään avoimesti ja kattavasti eikä niitä häivytetä objektiivisuuden verhon taakse.

Kirjoittaja on va. pääkirjoitustoimittaja."

linkki:
https://www.ksml.fi/paakirjoitus/nimella/Puolueettomuutta-vai-lis%C3%A4%C3%A4-n%C3%A4k%C3%B6kulmia/1115415

LISÄYS: Tämän toimittajan logiikka vetää kyllä sanattomaksi.

[Roope]

Näkökulma: Objektiivista journalismia vai omien mielipiteiden tuputtamista? Nuori toimittajasukupolvi marssittaa maskotteja julkisuuteen seurauksista välittämättä (19.2.2018)
...
Eräs kaikkein ilmeisin nuoren polven missiotoimittajia edustavista esimerkeistä on Yleisradion Eero Mäntymaa, jonka jutuista Suomen Uutiset on kirjoittanut aiemminkin. Mäntymaa jahtasi äskettäin virheellisin perustein presidenttiehdokas Laura Huhtasaarta, eikä vauhtisokeana välittänyt karkeista virheistään vaan tehtaili saman lennossa uusia.

Mäntymaa on jo pitkään käyttänyt Ylen uutisplatformia vakuutellakseen kansakuntaa turvapaikanhakijoiden rauhantahtoisuudesta sekä lähtömaiden tilanteen mahdottomuutta. Tarkastelukulma on outo, sillä jokainen normaalilla arkijärjellä varustettu suomalainen ymmärtää, että massiivinen turvapaikkahyöky on Suomelle suuri turvallisuusriski. Mutta kun Mäntymaa kirjoittaa, näkökulma on aina vakio: "Vastaanottokeskuksissa ei ole näkyvissä mitään merkkejä vaarallisesta järjestäytymisestä". "Turvapaikanhakijoihin liittyvät hälytystehtävät romahtivat". "Älä jaa vihaa eteenpäin". Kuten niin moni muukin suomalainen toimittaja, Mäntymaa onnistuu näkemään turvallisuusasiat merkityksellisenä ainoastaan silloin, kun ne koskettavat muualta tulevia.

Eräs kaikkein hämmästyttävimmistä esimerkeistä oli Mäntymaan journalistinen (?) yhteisprojekti Ylelle työskentelevän feministipuolueen puheenjohtajan Katju Aron kanssa. He rustasivat itkunsekaisen "Lähtisitkö Irakin sekasortoon, vai jäisitkö Suomen marginaaliin?"-nettiprojektin, jossa tarkoituksena oli esitellä Irakia paikkana, jonne ei kukaan voi jalallaan astua. On jo sinällään häröä, että puoluejohtaja tekee Ylelle juttuja, mutta se, että hän tekee niitä oman puolueensa poliittisilta ydinalueilta, lienee jo ihan Euroopankin mittakaavassa poikkeuksellista.

Mäntymaan uusin juttu käsittelee "heti tapettua Alia", eli Suomesta kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen Alin kuolemaa. Edesmenneeksi väitetyn Alin tarina nojaa yksinomaan hänen tyttärensä Noorin kertomukseen sekä omaisten Ylelle toimittamaan kuolintodistukseen.
...

[tweet]969489573444247553[/tweet]

Jälleen uusi esimerkki väärästä päätöksestä, joka huomattiin vain, koska asia sattui päätymään riittävän tarkan lakimiehen pöydälle. Nämä eivät ole yksittäistapauksia.

Ylen toimittaja Eero Mäntymaa ei täpinöissään ole edes lukenut juttua tai ainakaan ymmärtänyt lukemaansa. Siitä nimenomaan käy ilmi, että hallinto-oikeuden mukaan Maahanmuuttovirasto ei ollut tehnyt virhettä ja nigerialaisnaisella ei ollut väittämiään perusteita turvapaikkaan. Siitä huolimatta hallinto-oikeus katsoi oikeaksi myöntää naiselle ja hänen tyttärelleen oleskeluluvat traumatisoitumisen perusteella.

Hallinto-oikeus tosin totesi, ettei turvapaikkapuhuttelussa ollut sellaisia puutteita, että Migrin menettelyä voitaisiin pitää virheellisenä. Esille ei ole tullut myöskään sellaisia uusia tietoja, joiden perusteella Lisalle pitäisi myöntää turvapaikka.

Sen sijaan hallinto-oikeus katsoi, että Lisalle ja hänen tyttärelleen voidaan myöntää oleskelulupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä.

HALLINTO-OIKEUS viittasi useisiin uusiin lausuntoihin ja lääkärinlausuntoihin. Lausuntojen mukaan Lisa on traumatisoitunut kokemustensa takia ja tarvitsee tukea pienen lapsen yksinhuoltajana.

Kun otetaan huomioon kaikki Lisan ja hänen tyttärensä tilanteeseen vaikuttavat seikat, oleskeluluvan epääminen olisi kohtuutonta, hallinto-oikeus päätti.

Asianajaja Sepän mukaan oleskeluluvan saaminen on Lisalle suuri helpotus. Hän kuitenkin muistuttaa, että ensisijainen vaatimus koski turvapaikkaa sen vuoksi, että homoseksuaalia ei voi lähettää turvallisesti Nigeriaan. Käännyttämistä ei estänyt naisen seksuaalinen suuntautuminen, vaan sen estivät muut seikat.

"Nyt hallinto-oikeus tavallaan siunasi sen, että homoseksuaali voidaan lähettää Nigeriaan, vaikka se on seksuaalivähemmistöille yksi pahimmista maista. Se herättää kysymyksen, mihin heitä sitten ei voitaisi lähettää", Seppä pohtii.

[Matias Turkkila]

Olen tuonut viime aikoina näitä Suomen Uutisten uutisia ja muita artikkeleita kokonaisina ja lyhentämättöminä, kun olen ajatellut, ettei oikeudenomistajalla ehkä ole tekijänoikeuksien suhteen rajoitusvaatimuksia. Lähde ja linkki on aina mukana ja myös jutun kirjoittaja, jos se selviää artikkelista. Tiedän, että normaalisti tuo ei ole sallittua ja laitankin tähän nyt kysymyksen Suomen Uutisten päätoimittajalle, @Matias Turkkila lle, että mikä hänen puoleltaan on kanta tähän koko jutun lainaamiseen Hommalle, vaikka tarkoitus olisi (ja on) hyvä ja yhdensuuntainen Suomen Uutisten ja kirjoituksen kanssa? Olen ajatellut tätä asiaa jo jonkin aikaa ja kysyä asiasta yksityisviestillä, mutta päädyin siihen, että avoimmuuden hengessä asia on parasta hoitaa julkisesti, niin lopputulema selviää kaikille samalla. Tähänkin lainaukseen yritin sisällyttää mahdollisuuksien mukaan kaikki alkuperäisen Suomen Uutisten jutun muotoilut, jotka kirjoittaja siihen oli laittanut.

Homman ylläpito voi tietysti ottaa tähän rajoittavan kannan jo ennen Turkkilan lausumaa kantaa (tai sen jälkeen) ja luonnollisesti kohtelen/-mme sitten Suomen Uutisia, kuten kaikkia muita medioita, ja pysyn/-mme hyvän lainaustavan rajoissa. Kyse on tietysti myös siitä, että kokonaan lainatut jutut saattavat aiheuttaa sen, että nettilehti saa joitakin klikkauksia ja latauksia vähemmän, mutta itse uskon, että nämä jutut on yleensä mukavampi lukea alkuperäislähteestä esteettisistä ym syistä ja siksi useimmat lukijat lukevat jutun alkuperäislähteestä, jos mahdollista (ei maksumuuria, rekisteröitymistä tms rajoitetta), kuten itse teen usein. Voin olla väärässäkin tässä.

Hop!

Seuraava pohdinta ei ole sen kummemmin SU:n materiaalin käyttölupa kuin käyttökieltokaan. Totean vain tämänhetkisen asiantilan.

Jos haluaa oikein varman päälle pelata, niin kannattaa lainata max kolmasosa, kreditoida ja linkata loput alkuperäislähteeseen. Ilja olisi muuten säästynyt paljolta, jos olisi tätä simppeliä ohjetta noudattanut.

SU ei ole perinteisesti itkenyt lainaamisista, on sitten tekstit kopsattu nettiin osittain tai kokonaan yksityishenkilöiden toimesta esimerkiksi keskustelupalstoille arvioitavaksi. Kysehän on puolueviestinnästä, jonka sisältö on joka tapauksessa tarkoitettu julkisuuteen. Olisi hullua, jos poliitikkojen puheita ei saisi kopsata erilaisille verkkopalstoille keskustelunavaukseksi.

Uutissivustojen kanssa pitää pohtia asia aina tapauskohtaisesti. Jos esim Usari kysyisi, että voimmeko julkaista uutisenne maksutta, niin vastaus olisi "ei", koska kyseessä on kaupallinen yhtiö. Tämä tilanne on tietenkin teoreettinen, koska Usari ei moista tule koskaan kysymään. Harrastelijavoimin ylläpidetyt uutisaggregaatit pitää pohtia niin ikään aina tapauskohtaisesti. Hyvä maine auttaa pyynnön läpimenossa, huono maine ei.

Toisaalta on mahdotonta antaa kategorista lupaa juttujen lainaamiseen. Tämä ihan siitä syystä, että silloin tulisi antaneeksi luvan kenelle tahansa imaista sisältö sellaisenaan ja julkaista se omanaan. Moisessa ei olisi järkeä. Lisäksi copy-pastetettujen juttujen korjaukset (oikaisut, lisäykset, muutokset jne) eivät välity kopioituihin teksteihin.

Kuvien uudelleenkäytössä kannattaa muuten olla erityisen tarkkana. Kuvat eivät useinkaan ole julkaisevan tahon omaa tuotantoa, SU esimerkiksi käyttää usein Lehtikuvan tai free-kuvaajien kuvia. Kuvien julkaisuoikeudet ovat kuvaajilla, eivät SU:lla. Olemme toisinaan julkaisseet kuvia Creative Commonsin alaisuudessa.

Tekstejä koskee joissain tilanteissa sama immateriaalioikeusmenettely kuin kuviakin.