Päätoimittajien kannanotto: Luotettavan median puolesta

[ISO]

YLE harjoittaa vihapuhetta Perussuomalaista vähemmistöä kohtaan.

Perussuomalaisethan on syrjitty vähemmistö, muuta puolueet syrjii niitä, ovat siellä yksin muitten kiusaamisen kohteena mutta hokkasen teemu ei korvaansa lotkauta.

[Sakari]

Yksinkertaisuudessaan vanhamedia käyttäytyy juuri niin kuin toimittajakouluissa on nuorille toimittajan taimille opetettu. Siellä opetetaan itsekritiikittömille nuorille miten ovat parempia ihmisiä ja oikeutettuja katsomaan, sekä vähättelemään suomalaisia. Tuo opittu asennevamma olisi väitöskirjan paikka mediatutkialle.

[Ajattelija2008]

Nuoret lukevat MV-lehteä, Ylilautaa ja erilaisia muita keskustelufoorumeja, joten heistä suurin osa näyttää olevan tietoisia, että Sanoma, Alma ja Yle ovat valeuutisten tuottajia. Olin yllättynyt, että osuus on noin suuri.

Kuinka suuri osa uutisista mediassa on valeuutisia? Poliitikot ja kaupalliset firmat valehtelevat rutiininomaisesti edistääkseen omaa etuaan. Toimittajat samoin kertovat valikoitua totuutta ajaakseen poliittisia tavoitteitaan. Vaatii tarkkaa tutkivaa journalismia tuottaa puolueettomia poliittisia tai talouteen liittyviä uutisia. Koska tutkiva journalismi on kovin harvinaista, niin valtaosa poliittisista tai talouteen liittyvistä uutisista on aina valeuutisia.

Urheilutulokset ja sääennusteet eivät ole valeuutisia. Kaikesta muusta valtaosa on enemmän tai vähemmän valehtelua.

[Vastaanotin]

Minusta tämä valeuutisoinnista vouhkaaminen kertoo osaltaan myös perinteisten tiedotusvälineinen hädästä. Pyritään siis väittämään, että vain JNS:n jäsenten uutisointi on sitä ainoaa oikeaa.

Kyse ei ole siitä, etteikö "luotettava media" uutisoisi totuudenmukaisesti. Uutisoi varmasti suurimmaksi osaksi, tosin virheitäkin sattuu.

Kyse on siitä, mitä ja miten uutisoidaan. Ja mitä jätetään uutisoimatta. Ei ole sattumaa, että sekoitetaan vähän väliä termit turvapaikanhakija ja pakolainen. Ei ole myöskään sattumaa, että turvapaikanhakijoista uutisointi keskittyy lähinnä myönteisiin juttuihin. Onneksi nyt viimeisen vuoden aikana on uskallettu (pakon edessä) uutisoida enenevissä määrin myös kielteisistä asioista tästä aihepiiristä. Toisaalta vedotaan myös ihmisten tunteisiin kertomalla nyyhkytarinoita pakomatkan kauheuksista suomalaisen vokin huonoon ruokaan. Migrin toimintaa arvostellaan myös - tosin vain joko itse turvapaikanhakijan tai hänen suomalaisen hyysääjänsä toimesta sitaatein. Tuore esimerkki tässä HS:n jutussa: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005449182.html

2017-11-15 HS
Turvapaikkapäätöstä odottava Sharif Qaderi potkaistiin ulos ryhmäkodista kun hän täytti 18 vuotta – Sitten itähelsinkiläinen lapsiperhe otti hänet luokseen asumaan

Tietyt uutiset löytyvät paperilehdestä, mutta eivät netistä, missä niitä olisi mahdollista kommentoida. Tähänkin voi olla syynä paperi- ja nettiversioiden erilainen kohderyhmä.
Savon Sanomain paperiversiossa uutisoidaan tänään 15.11.2017 seuraaavasti: Pakolaisperheen oleskelulupa tyssäsi tuloihin. Jutussa viitataan jo aiemmin uutisoituun Kyyjärvellä majailleeseen afganistanilaisperheeseen. Boldaus oma, mutta se kertoo mielipidevaikuttamisesta. Se vasta olisikin iso juttu, mikäli pakolaisstatuksella tullut perhe käännytettäisiin takaisin. Tätä kirjoittaessa kyseistä uutista ei lehden nettisivuilla ollut.

Medialla on siis äärimmäisen iso rooli kansan mielipiteiden muokkaajana. Taitavalla uutisoinnilla, kielikuvilla, tarkoin valituilla valokuvilla ja varsinkin uutisoimatta jättämisillä luodaan sitä tiettyä totuutta. Ja sitten kun joku "media" poikkeaa tästä kaavasta, ollaan aivan kauhuissaan.

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

[Skeptikko]

Eipä ole enää tarvetta arvuutella todennäköisyyksiä.
Ylen toimittaja Eero Mäntymaa levitti eilien jo verkossa ensimmäiset valeuutiset Suomen presidentinvaaleihin liittyen.

Mistäköhän muuten Mäntymaa tuon valeuutisensa oikein keksi? Keksikö ihan itse vai onko se peräisin esimerkiksi jonkun vasemmistoväen, sorosilaisten tai vaikkapa jonkun Varisverkoston sähköpostilistalta tai Facebook-ryhmästä?

[Pullervo]

^ Onhan noilla omat palstansa, kuten meilläkin nk. vaihtoehtomediat ja someryhmät, joten tuskin Eero on tuota itse fabrikoinut, vaan tapansa mukaan poiminut jostain ryhmästä, jossa kärkkyy kalastelemassa jutunaiheita. Sellainen on sitten helpompi kiinnijäädessään selittää, kuin itse omakätisesti photoshopattu jutun alku ja juuri. Ennenkin on tapahtunut, että joku kommentoi tph-asiaa Facebookissa ja Eero Mäntymaa ilmestyy tyhjästä ketjuun utelemaan lisätietoja ja siirtyy yksityisviesteihin hankkimaan taustatietoa, josta loihtii Ylelle tapaisensa ja näköisensä "uutisen", tai sanotaan mieluummin, että nk. human interest -jutun. "Suomi-tyttö tutustui irakilaismieheen, mutta onnen esteeksi muodostui pahamaineisen Jussi Halla-ahon juonima ihmisoikeuksien ja kv-sopimusten vastainen epähumaani maahanmuuttopolitiikka, joka särkee tytön sydämen ja pakkopalautusmurhaa kielteisen tp-päätöksen saaneen Suomeen eksyneen interrailaajan. Persuilla on verta käsissään (jos ei konkreettisesti, niin ainakin figuratiivisesti, kielikuva, ei voi tarttua rotutohtori tähänkään - Yle voittaa aina) ja joku persu on joskus kirjoittanut ikävästi somessa. Ja pitää muistaa, että ehkä-hullu melkein-massamurhaaja ja ROTUtohtori Halla-aho on tuomittu KORKEIMMASSA OIKEUDESSA kiihottamisesta. Tämä ei ole minun Suomeni! Täällä Eero Mäntymaa, RHC etc, ja nyt takaisin reaalimaailmaan, eikun Pasilaan ja satuilu jatkuu."



Varsinaisesti olin kirjoittamassa tähän ketjuun Eero Mäntymaasta ja oheisesta kuvasta. Olisiko tämä kuvan keskustelunpätkä Jussi Halla-ahon Fb-seinällä käyty? Joku muistaa asian ehkä varmemmmin ja vahvistaa (tai kumoaa). Eli MV-lehti on nostanut Ylen tähtitoimittelija Eero Mäntymaan valokeilaan tämän aikaisempien somekeskustelujen muodossa nyt, kun Mäntymaa on harjoittanut luovaa tulkintaa puolalaisen mielenosoituksen mahdollista sivujuonteista ja erehtynyt(?) jonkun kuvan alkuperästä, jotta niillä voi lyödä Laura Huhtasaarta päähän ja leimata taas leimaamisen jälkeenkin. Huhtasaaren kampanja on tarkoitus hukuttaa täysin toissijaisiin asioihin ja jos sellaisia ei oikeasti ole, niin sellaisia keksitään. Jos presidenttiehdokas joutuu ampumaan alas toimittelijoiden ja somen puuhanaisten ja -touhumiesten tolkuttomia faabeleita, niin omalle kampanjoinnille ja omille teemoille ei sitten jääkään aikaa. Siksi vyörytystä tulee tauotta ja harvaan asiaan kannattaa noista heitoista tuhlata aikaansa. Tämän ei tarvitse olla edes kabineteissa ja strategisissa viestintätoimistoissa suunniteltu salaliitto, vaan jokainen näistä toimijoista osaa jo vaistomaisesti lyödä ja potkia kaikkea, mikä persuihin liittyy. Moni tuntee sen suorastaan velvollisuudekseen, koska muuten Suomi luisuu vääjäämättä fasismiin ja ihmisvihamieliset voimat aloittavat leirittämiset marssisaappaiden lyödessä tahtia katuun. Aikuisten oikeasti, tällaisia visioita tuolla näytetään levitettävän ihan vakavassa mielessä. Kun vähiä juutalaisiamme ei uhkaa välitön holokausti, niin keppihevostellaan sosiaaliturvasiirtolaisten pakkopalautuksilla ja varmoilla kuolemilla.

Tahalleen saa ymmärtää väärin ja jankata tuhansien kommenttien joukosta poimitusta vanhasta irrallisesta heitosta, kuten kävi myös Huhtasaaren kohdalla (Venäjän hyökkäys, sodan kesto, ydinaseet). Vaikka jokainen lukija ymmärtää Mäntymaan humoristisen itseironian tuossa hänen kommentissaan, niin paljastaa se toimitajakunnassa tapahtumassa olevan ja osittain jo tapahtuneen transition tiedonvälityksestä omakohtaisen tulkinnan suuntaan ja uutisoitavan materiaalin suodattamisen oman maailmankatsomuksen ja arvomaailman läpi ja sopivasti tekstiä värittäen. Toimittaja on nykyään siis autonominen yksikkö, herkkä taiteilijasielu, jota eivät esimiehet ja -naiset saa liikaa rajoittaa. Puoluelehdissä kotiinpäin vetäminen on ymmärrettävää, samoin erilaisten yhdistysjulkaisujen painotukset. Siksi menneessä maailmassa moni lehti erikseen mainitsi olevansa sitoutumaton. Mikä tarkoitti siis, ettei tekstejä tarvinnut hyväksyttää (tai kirjoituttaa) SAK:n tai MTK:n esikunnissa tai muissa puolueapparaateissa. Omistajataho sitoumattomillakin julkaisuilla oli ja jos omistus oli keskittynyt, niin omistajan ääni toki kuului. Kun menneessä maailmassa ei saanut näkökantojaan julkaistuksi olemassaolevissa lehdissä, niin omalla rahalla sai perustettua ikioman äänenkannattajan.

Jos sitä rehellistä toimittajaa ei ole koskaan ollut olemassa, ainakaan merkittäviä määriä, niin aikaisemmin lehden omistanut porvaripatruuna kuitenkin käskytti läpi toimitusorganisaation, että miten kirjoitetaan ja miten ei kirjoiteta. Omien mielipiteiden ymppäämisestä uutisen tekstiin sai päälleen toimituspäällikön raivon ja enemmänkin, jos toimittajan mielipidekirjoitus pääsi kontrollista läpi ja julkaistiin uutisena. Punainen Tampere ja sen SKP:n  sivukonttorina toiminut toimitajakoulutus oli niin monta kymmentä vuotta vähemmistökommunistien hiekkalaatikko, että harvat sen luomaan toimittajasabluunaan sopimattomat yksinäiset omantunnon ääntä kuuntelevat  ja mieluummin totuuteen, kuin mahdollisimman puhtaaseen marxilaiseen analyysiin pyrkivät älykkäät toimittajat erotti massasta hyvin.

Ja kyllä, porvarillisella Helsingin Sanomilla oli vastapainoksi 1960-luvun lopulla perustetu oma toimittajakoulu, josta tuskin tehtiin opintomatkoja Moskovaan. Eli olihan Suomessa moniääninen, vapaa lehdistö, joka itsesensuroi itseään ja vaikeni ikävistä asioista sanattomasta sopimuksesta ja vaikeroi poliitikkojen kera, kun Keski-Euroopassa kirjoiteltiin Finladisierungista. Sitten kuoli Kekkonen, hajosi Neuvostoliitto ja tuli EY. Murroksessa toimittajat pääsivät omistajien ja esimiesten ikeestä ja rohkeimmat alkoivat kokeilla, missä uudet rajat sijaitsevat. Varoituksia tuli ja potkuja jaeltiin, mutta mainitsemani siirtymä tapahtui ja nyt toimittajista näyttäisi valtaosa jo käsittäneen olevansa vallankäyttäjiä puolueettoman tiedonvälittäjän sijaan. Tähän liittyy myös se, että varsinaisen palkkatyönsä lisäksi nämä samat toimittajat huseeraavat sitten somessa ja osalla lukijoista menee näiden kulloisetkin roolit sekaisin: kirjoittaako somessa Yleisradion toimittaja X vai vapaa-ajallaan yksityishenkilö X. Näihin joutuvat työnantajat sitten ottamaan kantaa, yleensä (imago-)vahingon jo tapahduttua. Oireellista on se, että toimittajat näkevät uuden asemansa oikeutettuna. Tyhmät massat tarvitsevät älymystön edustajan selittämään asioita, mutta asiantuntijan sijaan analyyseja jakelevat toimittajat itse. Tai sitten haastatellaan toimittajakollegaa.

Kun näin asemastaan ajattelevia ja sen mukaan toimivia toimittajia on tarpeeksi, ei johto ja omistaja voi enää sanella linjaa, kuten aikaisemmin. Koko toimitusta ei voi irtisanoa ilman lehden/median olemassaolon lakkaamista. Tuota käärmettä ei enää saa takaisin purkkiin, joten alalle tulisi houkutella muitakin, kuin vihreiden ja punaisten jäsenkirjan jo nuorisojärjestöissä toimiessaan ottaneita. Hieman kyllä arveluttaa laittaa itsenäisesti ajattelevaa kansallismielistä nuorta tankkaamaan Hemánusta ja Nordenstrengia. Ehkä marxilaisiin opintopiireihin ei ole enää pakko osallistua? Onneksi uusi median murros ja jokamiehen jakelukanavan ja työkalujen, internetin ja julkaisuohjelmien, kehittyminen demokratisoi hieman tiedonvälitystä. Enää ei tarvitse perustaa sitä fyysistä lehteä ja pahimmillaan kirjapainoakin, jos kukaan muu ei suostu painamaan läpyskää.

Maailmassa on jo miljardeja tuotanto-, lähetys- ja vastaanotinlaitteita ja ihan jokainen vapaa toimittaja ja oman median pyörittäjä ei joudu rikosoikeuden ja pakkokeinojen kohteeksi. Kun kirjoittaa uutiset ja artikkelit, kuten Hommalla keskimääräistä paremmat kirjoittajat, niin tutkintapyynnöt eivät etene, vaikka niitä yksi äärilaita tietysti tehtailisikin. Tapaus MV antaa ihan hyvät raamit ottaa opiksi: muutama turha ylilyönti, joista tehtiin härkänen. Lukijakunta netissä on tottunut samaan uutisensa ilmaiseksi, joten iso jo saatu perintö eli omat rahat, mesenaatti, taustayhdistys ja sen maksavat jäsenet tai mainokset ovat niitä realistisimpia tulonlähteitä, jos elantonsa tuosta aikoo saada. Pari korkealle arvostamaani esimerkkiä omatoimijulkaisuista ja hyvistä medioista ovat Rähmiksen Sikolätti (perustajansa poismenon vuoksi valitettavasti lakannut) ja Paavo Tajukankaan PT-media. Molemmat ovat saaneet äänensä kuuluviin ilman sanktioita, vaikka Rasmus ja muut fanaatikot ovat sylkeneet vihaansa näiden päälle. Vaikka KRP ei olekaan pakkokeinoja näiden medioiden takana oleviin henkilöihin kohdistanut, niin ei kumpaakaan mediaa voi mistään sievistelystä tosiaankaan syyttää. Faktapohjaisia uutisia mielenkiintoisella, värikkäällä ja mukaansatempaavalla tavalla kirjoitettuna, sopivasti piruillen, mutta ilman ilmeisiä ylilyöntejä. Toivottavasti näille ja monille muille samanhenkisille julkaisuille on jatkossakin tilaa vapaan internetin puolella, eikä kaikkea tarvitse siirtää pimeän verkon varjoihin ja anonyymeihin syövereihin. Lopputuleman näkee vasta, kun tämä Euroopan, siis EU:n, laajuinen "vihapuhe"hysteria näyttää lopullisen suuntansa. Nyt säädetään jo lakeja, joilla monia alustoja velvoitetaan poistamaan vallanpitäjille epämieluinen materiaali taloudellisten sanktioiden uhalla ja luonnollisesti tämä ohjaa somealustoja olemaan mieluummin liian innokaita viestien deletoijia kuin ottamaan riskejä.

Lisäksi on perustettu runsaslukuisesti dedikoituja poliisijoukkoja, jotka proaktiivisesti etsivät tulkinnanvaraista materiaalia internetin laajuudelta. Turha ja toimimaton metodi, joka samalla syö resursseja muusta oikeasta rikostentorjunnasta, -tutkinnasta ja -ennaltaehkäisystä. Lisäksi nämä kapea-alaisesti fokusoidut uudet poliisiyksiköt tietysti haluavat tulospuolelle jotain aikaansaannoksia ja lähettävät selkeitä huteja kuormittamaan syyttäjä- ja oikeuslaitoksia. Ja vain muutaman sadan euron sakon vuoksi liian värikkäästi muotoillusta somekommentista. Nämä nettilättäjalat eivät valitettavasti osaa arabian kieltä (saati somalia jne), jotta voisivat puuttua aitoon joukkotuhontaan kehoittavaan kiihotukseen ja terroristivärväykseen. Näihin pitää saada vinkki kansainvälisen yhteistyön kautta, jotta Suomen poliisissa asiaan reagoitaisiin. Nytkin tohtorismiehet ja -naiset antavat puoli vuotta lausuntoja tulkinnoistaan Turun terroristin videomanifestin sisällöstä ja varsinkin sen erilaisista mahdollisista tulkinnoista kaikki mahdolliset ja mahdottomat skenariot huomioonottaen. Minkähän tulkinnan syyttäjä oikeudelle näyttönä esittää: terroristille suopean vai rehellisen? Siinä videossa kiinnostaa aivan ensiksi se, että löytyykö sieltä uskollisuuden valaa kalifaatille, joka sitten pitää nollattaman jonkun islamofiilitutkijan kontekstualisoimalla valkopesulla. Virkamiesruotsi lienee nettipoliiseilla läpäisty, mutta ei taida kukaan jaksaa kaikkia käräjäoikeuksia pommitaa kyselyillä, että onko yhtään kiihotustuomiota tullut ruotsinkielisen somekirjoituksen perusteella. Vähämerkityksinen, mutta kuitenkin kiinnostava detalji. Eli voiko tutkintaan päästä ja tuomion saada vain suomenkielisestä tekstistä/videolausumasta?

(Meni useille harhapoluille aiotusta, mutta kyllä kai tämäkin (h)ajatelma nettiin ja serverille vielä mahtunee.)

kuvan lähde: https://mvlehti.net/2017/11/14/ylen-toimittaja-eero-mantymaa-paljastaa-jussi-halla-aholle-totuuden/ (14.11.2017)

[Elcric12]

Eipä ole enää tarvetta arvuutella todennäköisyyksiä.
Ylen toimittaja Eero Mäntymaa levitti eilien jo verkossa ensimmäiset valeuutiset Suomen presidentinvaaleihin liittyen.

Mistäköhän muuten Mäntymaa tuon valeuutisensa oikein keksi? Keksikö ihan itse vai onko se peräisin esimerkiksi jonkun vasemmistoväen, sorosilaisten tai vaikkapa jonkun Varisverkoston sähköpostilistalta tai Facebook-ryhmästä?

Tuossa asia selvitetty. Kyseessä ei siis "valeuutinen", vaan inhimillnen erehdys. Kritiikin kärki pysyy silti muuttumattomana.

"Varsovan marssilla joka tapauksessa oli sekä rasistisia iskulauseita että rasistisia kylttejä. Marssilla oli valkoista ylivaltaa kannattavia osallistujia, ja kylteissä luki uutistoimisto AP:n mukaan muun muassa "veljellisten kansojen valkoinen Eurooppa".

Yksi tai kaksi virheellistä kuvaa eivät siten muuta marssin luonnetta – se oli äärioikeiston järjestämä, siellä oli paljon äärioikeistoa, ja Puolan hallitus tuki sitä."

https://www.hs.fi/nyt/art-2000005448876.html

[Roope]

https://www.hs.fi/nyt/art-2000005448876.html

Nyt-toimittajat ensin sentään myöntävät Mäntymaan ja muiden Huhtasaarta vastaan hyökänneiden virheet natsitervehdyskuvan ja islamholokausti-iskulauseen suhteen, mutta sitten jutun loppuosuudessa esittävät marssin nimenomaan juutalaisvastaisena ja Huhtasaaren sitä kautta juutalaisvastaisuuden kannattajana.

Todisteena marssin juutalaisvastaisuudesta viitataan Times of Israelin juttuun, jossa kerrotaan jonkun huutaneen "juutalaiset ulos Puolasta". Juuri missään muualla kuin israelilaisissa medioissa ei kerrota tällaisesta, enkä esimerkiksi ole löytänyt kuvia tai kuvauksia marssin juutalaisvastaisista bannereista. Missään nimessä tällainen ei ainakaan ole ollut yleistä.

Marssin väitetystä juutalaisvastaisuudesta on joka tapauksessa vähemmän todisteita kuin esimerkiksi Unelma- ja Peli poikki -mielenosoitusten väkivaltaisesta äärivasemmistolaisuudesta (vrt. joidenkin mielenosoittajien Antifa-tunnukset), jota Nyt-toimittajat eivät koskaan mainitse ongelmaksi tai liitä sitä vasemmistopoliitikkoihin. Myös tuota Puolan itsenäisyyspäivän kulkuetta muuten vastustettiin Antifa-tunnuksin.

Sen sijaan Puolan kulkue oli kyllä selkeästi islamvastainen islamvastaisine bannereineen, mutta tätä ei Nytin jutussa käsitellä, kun Huhtasaarta haluttiin lyödä tällä kertaa natsikortilla.

[Beenari]

^ Onhan noilla omat palstansa....

Hammasta purren piti näyttää deleteä lopulle lainaukselle, vaikka tuo teksti olisi ansainnut tulla kokonaisuudessaan lainatuksi.

Minun mielestäni tuo teksti ansaitsisi joutua laajempaankin levitykseen. Suosittelisin että jäsen @Pullervo lähettäisi tuon tekstin julkaistavaksi ihan muillekkin medioille kuten Suomen Uutiset, Oikea Media, Kansalainen ja mitä noita nyt onkaan. Julkaisun jälkeen olisi niin kätevää jakaa tuota aina silloin tällöin linkkinä, twitter upotuksena jne. laajemmallekin osalle kansaa luettavaksi.

[Pöllämystynyt]

Todisteena marssin juutalaisvastaisuudesta viitataan Times of Israelin juttuun, jossa kerrotaan jonkun huutaneen "juutalaiset ulos Puolasta". Juuri missään muualla kuin israelilaisissa medioissa ei kerrota tällaisesta, enkä esimerkiksi ole löytänyt kuvia tai kuvauksia marssin juutalaisvastaisista bannereista. Missään nimessä tällainen ei ainakaan ole ollut yleistä.

On aivan ilmeistä, ettei Huhtasaari kehunut marssia tai Puolaa siksi, että siellä olisi tuollaista joku huutanut. Huhtasaarihan nimenomaan vahvasti puolustaa juutalaisia ja vastustaa juutalaisvihaa. Ilmeisimmin Huhtasaari ei edes tiennyt, että tuollaista olisi tapahtunut, joka on sitä paitsi pelkkä väite. Massamedia jatkaa herjaus- ja valehtelulinjalla, joka törkeydessään on rikos.

Tosin tässä taas huomataan, että valemedialle ei kannata näkyvien poliitikkojen antaa propaganda-aseita käsiin ihannoimalla, lähentymällä tai kehumalla ulkomaisia liikkeitä, tapahtumia tai henkilöitä. Näistä ei kuitenkaan voida tietää tarpeeksi, jotta voitaisiin varmistua, ettei asiaan liity tai ole propagandan keinoin liitetty jotain, jota voidaan käyttää sen suomalaisiakin tukijoita vastaan. Sitä paitsi Suomen massavalemediat voivat herjata vieraiden maiden tapahtumia, liikkeitä ja henkilöitä vielä vapaammin kuin suomalaisia, koska näiden maiden yleisöt ja herjauksen kohteet eivät ole lukemassa, eivätkä välitä niin paljon, mitä niistä Suomessa kirjoitetaan. Suomen massamediakuplassa onkin demonisoitu lähes kaikkien muiden maiden toisinajattelijaliikkeet todella vaarallisiksi natsiliikkeiksi ja ties miksi "ääri/radikaalioikeistolaisiksi" siinä, kun persuista yleensä vain vihjaillaan tähän suuntaan. Samoin tekevät valemediat muissakin maissa.

Tosin on totta sekin, että PS sopii poikkeuksellisen huonosti "äärioikeistoleimoihin", ja on pysynyt natseista mahdollisimman kaukana, ja siten näiden leimaaminen yhtä törkeästi kuin vierasmaalaiset liikkeet leimataan, on vaikeampaa.

[nollatoleranssi]

Todisteena marssin juutalaisvastaisuudesta viitataan Times of Israelin juttuun, jossa kerrotaan jonkun huutaneen "juutalaiset ulos Puolasta". Juuri missään muualla kuin israelilaisissa medioissa ei kerrota tällaisesta, enkä esimerkiksi ole löytänyt kuvia tai kuvauksia marssin juutalaisvastaisista bannereista. Missään nimessä tällainen ei ainakaan ole ollut yleistä.

Natsin pahoinpitelemäksi ja valtamedian ylistämäksi joutunut Jimi Karttunen vaati juutalaisia uuniin.

[nollatoleranssi]

Ainoa syy Nytin uutisoinnille johtuu siitä, että saatiin mainita samassa lauseessa "Äärioikeisto" ja "Laura Huhtasaari". Sen lisäksi sekavia kommentteja "holokausti" on otettu "Yli 30:ntä sukupuolta edustavalta" Katju Arolta.

Todellisuudessa Eero Mäntymaa syyllistyi hölmöilyyn ja valehteluun, mutta tietoiset valehtelut ja hölmöilyt ovat valtamedian toimittajille arkipäivää, joten se saa kovin vähän huomiota.

Itseasiassa valehtelu tuntuukin olleen paljon laajempaa kuin yhden Ylen toimittajan hölmöilyt. Luultavasti kyseinen valehtelu on tehty täysin tietoisesti.

Kyseinen tieto poistettiin CNN:n jutusta maanantaina, mutta siinä vaiheessa sitä oli siteerattu jo muun muassa The Washington Postissa ja The Guardianissa, joissa virheellinen tieto väittämästä oli edelleen tiistaina.

Tieto "islamilaisten holokaustia" toivovasta banderollista päätyi CNN:n juttuun väärästä kuvasta. Kaksi vuotta sitten Puolassa kuvattiin kyseisellä tekstillä varusteltu banderolli, joka lähti leviämään viikonloppuna uudestaan väärillä tiedoilla.

Kyse on hyvin tyypillisestä huhujen ja väärän informaation leviämistavasta.

---

Erittäin hyvänä asiana voi pitää nopeaa Suomen Uutisten reagointia asiaan.

Tämän nolommaksi ei enää mene: Huhtasaarta jahtaava Ylen toimittaja Eero Mäntymaa jää kiinni valheesta – kahdesti peräkkäin

Anteeksi nyt

Eero Mäntymaan maanantaihin mahtui kaksi peräkkäistä fake news -tilannetta. Se on aika paljon toimittajalle, jonka talo pitää luotettavutta ylimpänä arvonaan.

Mäntymaa jakeli valheitaan tilanteessa, jossa hän yritti tarkoituksella diskreditoida presidenttiehdokasta.

Olin jotenkin ymmärtänyt journalismin olevan sitä, että toimittajat yrittävät pitää huolta siitä, että poliitikot eivät valehtele. Onko tämä kuvio nyt sitten kääntynyt päälaelleen?

https://www.suomenuutiset.fi/taman-nolommaksi-ei-enaa-mene-huhtasaarta-jahtaava-ylen-toimittaja-eero-mantymaa-jaa-kiinni-valheesta-kahdesti-perakkain/

[nollatoleranssi]

Suomessa herätti paljon kohua valtamedian täysin keksitty valeuutinen "raskaana olevan naisen joukkopahoinpitelystä". Silloin esiintyi erikoinen ilmiö eli väärää valeuutista ei haluttu korjata missään valtamediassa, vaikka oli varmuudella tiedossa asioiden oikea laita ja nopeasti alkoi leviämään tiedot oikeat tiedot, mitä oli tapahtunut. Lopulta uutista ei korjattukaan totuudenmukaiseksi.

Tulee vaikutelma kuin samaa olisi tehty Puolan kohdalla eli olisi tietoisesti levitetty valeuutista ja monet mediat eivät olisi halunneet korjata sitä, vaikka olisivat tienneetkin tehneensä virheen.

[Jorma M.]

...

Kuinka suuri osa uutisista mediassa on valeuutisia? Poliitikot ja kaupalliset firmat valehtelevat rutiininomaisesti edistääkseen omaa etuaan. Toimittajat samoin kertovat valikoitua totuutta ajaakseen poliittisia tavoitteitaan. Vaatii tarkkaa tutkivaa journalismia tuottaa puolueettomia poliittisia tai talouteen liittyviä uutisia. Koska tutkiva journalismi on kovin harvinaista, niin valtaosa poliittisista tai talouteen liittyvistä uutisista on aina valeuutisia.

Urheilutulokset ja sääennusteet eivät ole valeuutisia. Kaikesta muusta valtaosa on enemmän tai vähemmän valehtelua.

Tämä on lähellä aiheen ydintä. Lisäisin vielä, että " ... kertovat valikoitua totuutta ajaakseen poliittisia tavoitteitaan ... sekä ajaakseen omaa uraansa."

Jos toimittaja kritisoi vaikutusvaltaista poliittikkoa (Sipilä, Orpo), kostaa ao politiikko. Jos toimittaja kritisoi tiedostavaa poliitikkoa (Li, Touko), kostavat pomot ja työyhteisö.

Missään ns. länsimaisessa demokratiassa ei ole milloinkaan ollut sellaista mediaa kuin Suomessa nykyään. Korruptio, hyväveli -järjestelmä ja punavihreä fasismi pitävät yhdessä suomalaista tiedotusteollisuutta raudanlujassa nyrkissä. Jokaiselta vastuumedian osalta vaaditaan täydellinen kuri EU-, euro-, EKP-, Bryssel-, Merkel- ja Juncker-, islam- ja matu-asioissa.

[MW]

Jep, "revolverijournalismi" on niin haudassa, jossa Tintti pyörii 1500 rpm.

Ihan kuin objektiivinen journalismi.

Onneksi Tintti on fiktiivinen henkilö, ei tule hiertymiä.

Göbbels oli todellinen henkilö, ja olisi ylpeä näistä oppilapsistaan. Joseph lepää rauhassa, hymyn karehtiessa huulillaan.

[Beenari]

 

Missään ns. länsimaisessa demokratiassa ei ole milloinkaan ollut sellaista mediaa kuin Suomessa nykyään.

Suomessa vallan vahtikoirasta on tullut vallan sylikoira, media laulaa täysin kritiikittömästi valtaeliitin lauluja.

[MW]

Missään ns. länsimaisessa demokratiassa ei ole milloinkaan ollut sellaista mediaa kuin Suomessa nykyään.

Suomessa vallan vahtikoirasta on tullut vallan sylikoira, media laulaa täysin kritiikittömästi valtaeliitin lauluja.

A Capella.

Riitasoinnuista tulee sanktioita tai mustamaalausta.

[Lalli IsoTalo]

Nyt-toimittajat ensin sentään myöntävät Mäntymaan ja muiden Huhtasaarta vastaan hyökänneiden virheet natsitervehdyskuvan ja islamholokausti-iskulauseen suhteen, mutta sitten jutun loppuosuudessa esittävät marssin nimenomaan juutalaisvastaisena ja Huhtasaaren sitä kautta juutalaisvastaisuuden kannattajana.

Mikä on aika hyvin henkilöstä, jonka kaulassa on heksagrammi (kuusikanta, Salomonin sinetti, Daavidin tähti), juutalaisen uskonnon ja kansan tunnuskuva.

[internetsi]

Nyt-toimittajat ensin sentään myöntävät Mäntymaan ja muiden Huhtasaarta vastaan hyökänneiden virheet natsitervehdyskuvan ja islamholokausti-iskulauseen suhteen, mutta sitten jutun loppuosuudessa esittävät marssin nimenomaan juutalaisvastaisena ja Huhtasaaren sitä kautta juutalaisvastaisuuden kannattajana.

Mikä on aika hyvin henkilöstä, jonka kaulassa on heksagrammi (kuusikanta, Salomonin sinetti, Daavidin tähti), juutalaisen uskonnon ja kansan tunnuskuva.

Lauran nimellä kun tekee kuvahaun, niin aika monessa kuvassa on tuo Daavidin tähti. SuomiAreenassa, Ylen aamutv:ssä, eduskunnassa, jne. Ja yhdessä kuvassa Laura poseeraa israelilaisten sotilainen kanssa hymyssä suin. Sotilailla on aseet, Lauralla ei ole. Kuva ohjaa magnetismimedian sivuille, jossa on parjausjuttu Laurasta. On se kovaa peliä, kun Ylen huuhaakomukka syyttää juutalaisvastaiseksi ja kansallinen sosialistilehti taas sionistiksi. Ääriryhmien ääripäät kyllä osaavat yhdestä asiasta täysin erilaista mieltä.

[ismolento]

Missään ns. länsimaisessa demokratiassa ei ole milloinkaan ollut sellaista mediaa kuin Suomessa nykyään.

Suomessa vallan vahtikoirasta on tullut vallan sylikoira, media laulaa täysin kritiikittömästi valtaeliitin lauluja.

Suomen valtamedialla onkin jo vähintään puolivuosisataiset perinteet sekä kotimaisten vallanpitäjien, että kansainvälisten "ns. liittojen" sylikoirana toimimisesta. Ensin se lauloi Neuvostoliiton lauluja niin kauan kun se liitto pysyi pystyssä ja siirtyi sitten sujuvasti laulamaan EU-liiton lauluja ikään kuin vanhasta muistista. Sen vuoksi suomi-media on tässä suhteessa paljon edellä muita länsimaisia demokratioita ja niiden medioita.

[Roope]

Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko ei petä. Hänen mukaansa valeuutiset ovat tulleet Suomen vaaleihin, ja tämän osoittaa Mikko Paunion kesäkuussa Oikeassa Mediassa julkaisema kritiikki siitä, että Pekka Haavisto ei ole kertonut ulkoministeriölle toimittamassaan nimikirjassa olevansa koulutukseltaan ylioppilas.

Näkökulma: Valeuutiset tulivat jo Suomenkin vaaleihin – Pekka Haaviston tapaus

Reilusti yli puolet suomalaisista pitää todennäköisenä, että verkossa leviää keksittyjä uutisia presidentinvaaleihin liittyen.

Tämä, kuten moni muukin kiinnostava kansalaisnäkemys uutisista, selviää perinteisiä ammattimedioita edustavan Medialiiton valeuutistutkimuksesta.  Sen mukaan varsin moni suomalainen törmää valheellisena pitämiinsä uutisiin joka viikko. (Lue juttu tutkimuksesta Markkinointi&Mainonta-lehden verkkosivuilta täältä).

[...]

Valeuutistoiminta ei ole Suomessa uusi vaali-ilmiö, vaikka nyt siihen on myös suuri yleisö havahtunut. Vuoden 2012 presidentinvaalien alla ehdokas Pekka Haavisto (vihr.) joutui valheellisen väiteryöpyn kohteeksi, mitä on taas yritetty käynnistää nyt käytävien vuoden 2018 presidentinvaalien alla.

Pekka Haavistoa yrittää mustamaalata varsinkin Helsingin yliopiston epidemiologian dosentti Mikko Paunio (sd.). Hän kampanjoi oudoilla Haaviston koulutukseen liittyvillä väittämillään Oikea Media -julkaisussa, kuinka sattuikaan.

Koulutusasian ponnahdutti pintaan jo vuonna 2011 arvostettu Suomen Kuvalehti, jonka aihetta käsitellyt vanha juttu poistettiin Iltalehden mukaan verkosta, kun Haavisto oli esittänyt korjauspyyntönsä. En tässä esitettyjä väitteitä yksityiskohtaisemmin toista. (Iltalehden 21.7.2017 tekemä juttu aiheesta Pekka Haaviston kommentein on luettavissa täällä: http://www.iltalehti.fi/politiikka/201707212200236379_pi.shtml )

On muuallakin tehty juttuja kyseenalaisiin lähteisiin nojaten. Verkosta löytyy yhä se, kun SDP:n entinen meppi, kirjailija Lasse Lehtinen mätki eduskuntavaalien 2015 alla vihreitä yleensä ja Pekka Haavistoa erikseen Ilta-Sanomien kirjoituksessaan.

Lehtisen lähteenä ja ihailun kohteena oli dosentti Mikko Paunion kirjoittama Vihreä valhe -kirja, jota Lehtinen nimitti "kevään roimaksi tietokirjaksi". Pientä paikkailua siitäkin seurasi Haaviston käymää koulua koskien.

Kirjoittaja on Uuden Suomen päätoimittaja.

Uusi Suomi 16.11.2017

Vaalivalheista puheen ollen presidenttiehdokas Pekka Haavisto väitti jokin aika sitten totuudenvastaisesti, että presidentti Niinistö olisi esittänyt eduskunnassa Geneven pakolaissopimuksen avaamista. Ei ole esittänyt. Sen jälkeen kun jotkut tulkitsivat Niinistön valtiopäivien avajaisissa pitämää puhetta niin, että siinä olisi arvosteltu Geneven pakolaissopimusta vanhentuneeksi tai arvioitu Suomen rikkovan sitä, Niinistö aivan erityisesti kiisti tarkoittaneensa mitään tällaista.

[Pöllämystynyt]

Erityisesti Huhtasaaren korostuneen juutalaismielisyyden vuoksi hänen yhdistämisensä tai rinnastamisensa antisemitismiin on todella törkeää, rikollista herjausta. On vaadittava kunnon toimintaa mediataloilta ja valeiden levittäjiltä väärien tietojen korjaamiseksi anteeksipyyntöjen kera, ja vastaavien tapausten ehkäisemiseksi jatkossa. Asia ei ole suorastaan PS:n tehtävä, mutta jos ja kun mediat eivät omaehtoisesti ja näkyvästi oikaise demonisoivia valeitaan ja muuta käytäntöjään, eivätkä viranomaiset omaehtoisesti ala niitä tutkia, on PS:n toimittava myös puolueena. Samoin yksittäisten poliitikkojen. Tällainen vihanlietsonta, yksipuolisuus ja valeuutisointi on laitonta ainakin kunnianloukkauksena, ja saatava loppumaan.

[Roope]

Kataisen opetuslapsi tykittää:

EU-komission Political Strategy Centressä neuvonantajana työskentelevä Aura Salla vertaa IL-blogissaan Venäjän infovaikuttamista Mainilan laukauksiin.

Iltalehti: Aura Salla IL-blogissa: EU:n vastatoimet Venäjän info-vaikuttamiseen ovat "harvinaisen naiivit" 19.11.2017

Venäjän trolliarmeija vastaan Euroopan malli-Cajander

Havitteletko lisää seuraajia Twitter-tilillesi? Helppo keino on alkaa käyttää hashtagia 'Venäjä', mikäli muulla kuin seuraajien lukumäärällä ei ole väliä. Itänaapurin trolliarmeija on näinä päivinä nopeammassa valmiudessa kuin joukot itärajalla ennen Mainilan laukauksia talvisodan kynnyksellä. Yksinkertaisena tavoitteena on aiheuttaa hajaannusta länsimaisia arvoja edustavien maiden ja kansalaisten keskuudessa.

Informaatiosodankäynti ei ole yksin itänaapurimme toimia. Samoja taktiikoita käyttävät niin äärioikeistoon lukeutuvat liikkeet länsimaiden sisällä kuin Lähi-idästä tulevat äärijärjestöt. Vaikuttamisen tavat ja päämäärät eivät ole uusia. Propagandaa on levitetty omien poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi kautta historian, mutta modernin teknologian keinot tekevät informaatioaseen käytöstä aiempaa tehokkaampaa.

Tähän informaatiosotaan on valjastettu sosiaalisen median alustojen lisäksi niin sanottujen vaihtoehtomedioiden edustajia, kuten Suomessa avoimesti rasistista propagandaa ja perättömiä väitteitä levittävä MV-lehti. 'Vaihtoehto' tässä yhteydessä tarkoittaa piittaamattomuutta riippumattomuuteen pyrkivän ammattijournalismin kriteereistä ja poliittisen agendan levittämistä sumuverhon takaa.

Monet korkean teknologian ja koulutustason länsimaat ovat yllättäen tilanteessa, jossa kansalaisten vastustuskyky ja taidot suodattaa valheellista tai väärää tietoa ovat surullisen heikkoja. Näin myös meillä. Korkeasta koulutustasosta ja menestyvästä peruskoulujärjestelmästä ylpeässä Suomessa osa kansalaisista levittää uutisia toisen tai kolmannen käden lähteistä niiden alkuperästä tai uskottavuudesta piittaamatta ja käyttää Facebook- ja Twitter -verkostojaan ainoina uutislähteinään.

Ero tarkistamattomia väitteitä levittävien sivustojen ja journalistin ohjeisiin sitoutuneiden tiedotusvälineiden välillä hämärtyy vaarallisesti. Medialiiton tuoreen tutkimuksen mukaan 12 prosenttia 18-24 –vuotiaista nuorista on jakanut valheellisiksi tietämiään 'uutisia' verkossa ja valeuutisiin kertoi törmäävänsä verkossa viikoittain 29 prosenttia suomalaisista. Rohkaisevaa on, että nuoriso luottaa muuta väestöä enemmän medialukutaitoonsa, mutta tyytyväinen ei tuloksiin voi olla.

Ammattijournalismi, riippumattomat uutislähteet ja journalistinen etiikka tulee nostaa jokaisessa länsimaisessa yhteiskunnassa jälleen ansaitsemaansa arvostukseen. Perinteisen sanomalehden arvo on, että se pakottaa lukijansa haastamaan omia käsityksiään ja tutustumaan erilaisiin näkökulmiin, jotka digitaalisen median aikana on vaarallisen helppo sivuuttaa. Kautta historian ihmiset ovat löytäneet omiin asenteisiinsa sopivia ja ennakkoluulojaan vahvistavia ryhmiä. Sosiaalinen media on tehnyt näiden ryhmien syntymisestä ja kasvusta yhä helpompaa. Teknologia on rakentanut niiden ympärille mahdollisuuden suljettuihin uutisvirtoihin, jotka kaventavat nopeasti seuraajiensa mahdollisuuksia altistua vaihtoehtoisille ja riippumattomille näkemyksille.

Hakukoneiden ja sosiaalisen median teknologia on rakennettu niin, että lukijalle syötetään optimoituja uutisia ja tietolähteitä. Ihminen törmää todennäköisemmin verkossa omaa maailmankuvaansa vahvistaviin uutisiin, kuin sellaisiin, jotka pakottaisivat arvioimaan kriittisesti omia ennakkokäsityksiä. Kyseiseen optimointiin on hämmentävän helppo vaikuttaa ulkoa käsin ja näin hyväksikäyttää valveutumattomien lukijoiden ymmärtämättömyyttä todellisuudesta.

Venäjän sekaantuminen informaatiovaikuttamisen kautta niin Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin, Britannian EU-kansanäänestykseen kuin Katalonian itsenäisyyspyrkimyksiin sekä suoranainen poliittinen hakkerointi Ranskan vaaleissa ovat todistettavia tosiasioita. Johdonmukaisena tavoitteena on ollut luoda hajaannusta ja sekaannusta yhteiskuntien sisällä ja heikentää länsimaisen poliittisen ja arvoyhteisön yhtenäisyyttä. Länsimaiden vastareaktiota voidaan pitää jopa harvinaisen naiivina. Teknologisesta osaamisestamme huolimatta informaatiovaikuttamisen torjuntaan käyttämämme resurssit ovat nappulakauppaa vastapuoleen verrattuna.

Euroopan unionia, jolle ei ole annettu minkäänlaisia valmiuksia esimerkiksi vastatiedusteluun, huudetaan jälleen hätiin. EU:n ulkosuhdehallinnossa toimivassa strategisen viestinnän yksikössä on kaikkiaan töissä alle 30 ihmistä, joiden tarkoitus on torjua EU-vastaista informaatiovaikuttamista itäisessä ja eteläisessä naapurustossamme sekä Länsi-Balkanilla. EU:n alueella tehtävän propagandan torjumiseen tarvittavista resursseista vasta keskustellaan. Samaan aikaan informaatiovaikuttaminen nakertaa jatkuvasti kansalaisten luottamusta mediaan ja viranomaisiin hämärtäen eroa toden ja valheen välillä.

Vastatoimien ja resurssien tarve on ilmeinen, tapahtuupa niiden rakentaminen kansallisella tai Euroopan tasolla. Kansalaisten kriittisen medialukemisen taitoa ja ymmärrystä sosiaalisen median sekä hakukoneiden teknologian käyttäytymisestä on kasvatettava. Vastatiedustelua, resursseja strategiseen viestintään sekä teknisiä valmiuksia on lisättävä koko unionin alueella. Ongelma on yhteinen kaikkialla länsimaissa ja siksi siihen vastaaminen on järkevintä yhdessä rintamassa unionin tasolla, alueelliset erot ja muut Euroopan maat huomioon ottaen.

Jopa valtaosa Internetissä ja sosiaalisessa mediassa leviävistä uutisista ja tiedoista ovat yhtä todellisia kuin laukaukset Mainilan kylässä talvisodan kynnyksellä. Vastapuolen käyttämiin keinovalintoihin voimme vaikuttaa yhtä vähän kuin vuonna 1939, mutta oman puolustuksemme ja kansalaisten mediataitojen on oltava merkittävästi malli-Cajanderia uskottavammalla tasolla.

Iltalehden blogit 19.11.2017

[koli]

Perinteisen sanomalehden arvo on, että se pakottaa lukijansa haastamaan omia käsityksiään ja tutustumaan erilaisiin näkökulmiin

Nyt tuli kyllä 5/5 superhumoristista tekstiä Jykän opetuslapselta. Uskookohan ihan oikeasti tuohon, mitä kirjoittaa?

[JKN93]

Suomi ja Ruotsi harjoittelevat yhdessä informaatiovaikuttamisen torjuntaa:

https://iltalehti.fi/kotimaa/201711202200546746_u0.shtml (22.11.2017)

Suomi ja Ruotsi harjoittelevat yhdessä informaatiovaikuttamisen torjuntaa

Suomesta ja Ruotsista yhteensä parikymmentä virkamiestä harjoittelee marraskuussa yhdessä informaatiovaikuttamisen torjumista. Valtioneuvoston kanslian mukaan osallistujat ovat pääsääntöisesti eri tehtävissä toimivia viestinnän asiantuntijoita eri hallinnonaloilta.

Johtava viestintäasiantuntija Jussi Toivanen valtioneuvoston kansliasta kertoo Iltalehdelle, että kyseessä on niin sanottu pelimuotoinen harjoitus. Harjoituksen johtajana toimii turvallisuuskomitean pääsihteeri Vesa Valtonen.

Harjoituksen aikana suomalaiset ja ruotsalaiset virkamiehet toimivat kouluttajina. Harjoitukseen osallistuu myös Naton strategisen viestinnän osaamiskeskuksen asiantuntijoita.

...

Valeuutisia vastaan

Virkamiesten koulutuksen tavoitteena on löytää välineet vastata negatiiviseen informaatiovaikuttamiseen ja sen eri ilmenemismuotoihin kuten valeuutisiin ja disinformaatioon.

Toivonen sanoo, että koska informaatiovaikuttamisessa on kyse kansainvälisestä ilmiöstä, on tärkeää, että siihen vastaamisessa tehdään laaja-alaista ja eri maiden välistä yhteistyötä.

Hänen mukaansa käytäntö on osoittanut, että eri maihin kohdistuvan informaatiovaikuttamisen muodot ja keinot ovat hyvin samanlaisia, vaikka intensiteetti, sisällöt ja painotukset eroavat toisistaan.

[Brandis]

Hauskinta taitaa olla silti tämä sanakikkailu, joka liitetään todellisuuden hämärtämiseen kaikkialla valtamediassa - nyt puhutaan totuudenjälkeisestä ajasta, post-truth. Eli aikaa, jolloin tutkimustuloksilla ja virallisella totuudella ei ole enää väliä.

Tähän aikaan ollaan ajauduttu, sillä kansalaiset eivät voi enää luottaa siihen, että heille tuotettu tieto on objektiivisuuteen pyrkivää tutkimuksellisesta, journalistisesta ja mediakriittisestä näkökulmasta asiaa lähestyttäessä. Tuo nyt pitäisi olla ihan ensimmäinen kriteeri, että virheet valtamediassa oikaistaan heti kun virheellisyyttä ilmenee.

[guest14935]

Kataisen opetuslapsi tykittää:

Jopa valtaosa Internetissä ja sosiaalisessa mediassa leviävistä uutisista ja tiedoista ovat yhtä todellisia kuin laukaukset Mainilan kylässä talvisodan kynnyksellä. Vastapuolen käyttämiin keinovalintoihin voimme vaikuttaa yhtä vähän kuin

Mites olisi tuo, mitäs kaikkia valtioita olikaan osallisina Suomea pommittamassa joskus silloin aiemmin. (Tällä viittaan vähäsen laajemmin aiempiin viesteihin, en lainattuun ettei tule sitä pyramidia.)
Eipä näitä ulostuloja enää ymmärrä. Ei ummarra ei.

[sivullinen.]

Venäjän sekaantuminen informaatiovaikuttamisen kautta niin Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin, Britannian EU-kansanäänestykseen kuin Katalonian itsenäisyyspyrkimyksiin sekä suoranainen poliittinen hakkerointi Ranskan vaaleissa ovat todistettavia tosiasioita.

Iltalehti: Aura Salla IL-blogissa: EU:n vastatoimet Venäjän info-vaikuttamiseen ovat "harvinaisen naiivit" 19.11.2017

Venäjän sekaantumisesta Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin olen nähnyt paljon sosialistien väitteitä, mutta vähän todisteita. Sen osalta voi jutun sanoa olevan vielä epäselvä. Mutta Venäjän sekaantuminen Britannian EU-kansanäänestykseen, Katalonian itsenäisyyspyrkimyksiin ja Ranskan vaaleihin ovat minulta jopa sosialistien väitteiden tasolla jääneet huomaamatta. Suomen sosialistinen lehdistö ei muistini mukaan käyttänyt koko Venäjä-korttia vielä brexitin aikoihin; se tuli kuvioihin vasta Yhdysvaltojen presidentinvaalien kohdalla. Ranskan vaaleissa sosialistit väittivät Venäjän lainanneen Le Penille rahaa; informaatiovaikuttamista se ei minusta ole. Katalonian itsenäisyyspyrkimyksien yhteydessä Venäjän sekaantumisväitteitä eivät sosialistit esittäneet lainkaan, koska se olisi vain laskenut heidän jo muutenkin alhaalla ollutta uskottavuuttaan.

Joten varsin vähän on esitetty väitteitä ja vielä vähemmän esitetty todisteita. Komissaari Kataisen erityisavustaja varmasti tietää asioista paremmin, koska on komission palveluksessa. Todisteita siten on oltava olemassa, koska tottakai me uskomme komissaari Kataisen puheita. Kysymys onkin, miksi näitä todisteita ei suostuta meille esittämään? Muistuu mieleeni tapaus, jossa silloinen komissaari Rehn kertoi valtioiden luottoluokittajien olevan arvioissaan väärässä laskiessaan euromaiden luokituksia. Komissaari Rehn totesi, etteivät luottoluokittajat tiedä näiden maiden todellista luottokelpoisuutta -- ja komissio sen tietää --. Miksi komissio -- tai "luotettava media" -- pimittää Eurostoliiton kannalta hyviä uutisia ja tietoja? Ei luotettavuus kasva pelkästään sitä, että puhuu totta, vaan myös sitä, että näiden puheiden tueksi esittää todisteita.

[Roope]

Kun Hesarin toimittajat kokoavat lukijoille ikioman mediavirran Hesarin artikkeleista, on tuloksena laadukasta, tasapuolista, punnittua, tarkastettua, monipuolista, erilaiset näkökulmat huomioon ottavaa, totta sisältöä, eikä valheellinen, syrjivä, rasistinen, väkivaltainen, valheellinen, vastenmielinen, vastuuta välttelevä ja – sanoinkos jo että valheellinen – kupla kuten Facebookissa.

Näin on, koska Hesarin toimituspäällikkö Esa Mäkinen meitä näin valistaa.

Hesarista et saa ahdasta kuplaa vaikka yrittäisit

YLEISRADION toimittaja teki viime vuonna kokeen: mitä tapahtuu, jos alkaa peukuttaa Facebookissa vain rasistista ja ulkomaalaisvastaista sisältöä.

Parissa päivässä Facebook oppi koe­kaniinin mieltymykset. Facebook alkoi suositella etupäässä ulkomaalaisvastaista sisältöä: rasistista, väkivaltaista, syrjivää ja valheellista.

Tällaista kehää pelkäämme, kun pelkäämme sosiaalisen median kuplaa: omat valintamme alkavat ajaa maailmaa entistä pienemmäksi, emmekä näe toisia näkökulmia.

HS JULKAISI tällä viikolla uuden mobiilisovelluksen. Siinä on etusivun rinnalle luotu toiseksi näkymäksi uusi Sinulle-osio, joka suosittelee käyttäjää kiinnostavia sisältöjä.

Sinulle-osiossa artikkelin kiinnostavuuden määrittelee ensisijaisesti HS:n toimitus. Toimituksen laatimaa tärkeysjärjestystä muokataan sen mukaan, mikä käyttäjää kiinnostaa. Tämän päättelemme aiemmin luettujen osastojen, seurattujen aiheiden ja edellisen käynnin perusteella.

Monet lukijat ovat aiheellisesti kysyneet, luommeko kuplia, kun ryhdymme suosittelemaan. Päinvastoin: pyrimme rikkomaan niitä. Algoritmi on minun ja muutaman kollegani kouluttama. Pyrkimyksemme oli tehdä siitä monipuolisesti ja laajasti sisältöä suositteleva.

KUN HS:n ja Facebookin suosittelua vertailee, niissä on muutamia olennaisia eroja. Facebook suosittelee periaatteessa koko internetin sisältöä. Sen järjestelmät kaivavat kivenkolostakin valheellisimmat ja vastenmielisimmät tekstit – jos se epäilee käyttäjän olevan niistä kiinnos­tunut. HS suosittelee vain Hesarin jut­tuja. Jokainen teksti pyrkii tasapuolisuuteen ja ottamaan erilaiset näkökulmat huo­mioon. Kaiken pitää olla laadukasta ja totta.

Facebook välttelee aktiivisesti ottamasta vastuuta mistään. Valheellista sisältöä ei saa korjattua, vaikka siihen olisi painavatkin perusteet. HS ottaa vastuun kaikesta suosittelemastaan sisällöstä ja korjaa virheet aina. Facebookissa on mahdollista luoda itselleen kupla, ja siihen menee pari päivää.

Hesarin sisältöjä lukemalla voi ärsyyntyä aina välillä itselle vieraista mieli­piteistä – oikeistolaisista, vasemmistolaisista, konservatiivisista tai liberaaleista. Silti voi olla aina varma, että tekstit ovat punnittuja ja tarkastettuja. Hesarin suosituksista ei saa ahdasta kuplaa, vaikka kuinka yrittäisi.

Helsingin Sanomat 25.11.2017

Ihan oikeasti, tuosta ei ihan heti pääse nolommaksi, vaikka varmaan kohta joku taas yrittää.

Testimielessä voi yrittää etsiä Hesarista tietoa ja analyysia vaikkapa hallituksen muutaman päivän takaisesta maahanmuuttolinjauksesta ja siinä määritellyn hallitusohjelman vastaisen politiikan seurauksista. Yksi ainoa täysin kritiikitön uutinen, jossa vielä olennaisimmat faktat esitetään eurooppaministeri Terhon suulla totuudelle vastakkaisina, toisin sanoen röyhkeinä valheina. Toimittaja Olli Pohjanpalo ei selvästikään ollut edes yrittänyt.

[Java]

^ Voiko myötähäpeään kuolla? Lähellä ainakin on!