Uudenlainen sanomalehti

[aivo]

Harvoja erakkoja lukuun ottamatta miljoonat ihmiset ovat tekemisissä globaalin tiedotuskoneiston kanssa. Yksilö vain valitsee, millä välineellä hän ottaa tiedotuskoneiston tarjonnan vastaan, joka perustuu kirjalliseen viestintään tai tekstiin myös televisiossa, jossa laadittu teksti vain puhutaan  ja mahdollisesti käsitellään suullisesti jossakin ajankohtaisohjelmassa.

Tiedotusvälineiden kilpailussa asiakkaista sanomalehti on näyttänyt tuhoon tuomitulta, mutta edelleen sillä on ominaisuuksia, mitä muilla tiedotusvälineillä ei ole. Sanomalehden sisältö on helposti silmäiltävissä ja mikäli jotakin löytyy, se on nopeasti luettavissa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että sanomalehdillä on palautemahdollisuus, mitä muilla tiedotusvälineillä ei ole.

Sanomalehdillä on kuitenkin hyvä syy kontrolloida yleisönosaston kirjoittelua. Kontrolloimalla yleisönosastoaan sanomalehti pystyy piilottamaan todellisen ominaisuutensa eli sen, että lehti itse on kimppu yksilöiden laatimia tai valitsemia tekstejä. Lehden taustalla on pelkkiä yksittäisiä henkilöitä, joilla syystä tai toisesta on oikeus kertoa, miten asiat ovat ilman, että heidän tekstejään voitaisiin käsitellä tai arvostella. Heillä on toki oikeus  mielipiteeseen, mutta kyse on pelkästään heidän omasta mielipiteestä eivätkä he voi yksilöinä edustaa mitään yhteiskunnan tahoa tai ryhmää lukuun ottamatta lehteä itseään.

Sanomalehden toimittajat ovat vain valittuja henkilöitä, jotka ovat palkattu yritykseen, joka myy mainostilaa ja jotta ihmiset näkisivät mainokset, tarvitaan ihmisiä muokkaamaan ja laatimaan tekstejä luettavaksi ja ajan kuluksi. Mitä laajalevikkisempi lehti on, sitä suurempi vaikutusvalta sillä on yhteiskunnassa, mutta toimittajat ovat edelleen pelkkiä yksittäisiä henkilöitä.

Asemansa johdosta toimittajat yhdessä vaikuttavat siihen, mitä ihmiset maailmasta tietävät ja mitä eivät. Ihmiset saavat tietoa myös kirjoista, netistä, muista sanomalehdistä, televisiosta ja toisiltaan, mutta tällöin tieto jää pelkäksi yksilön tiedoksi jostakin. Joku tietää aina jotakin muuta, mutta me emme pääse tuohon tietoon käsiksi. Kellään ei ole myöskään käytännössä aikaa selvittää mitä kaikkea tietoa tarjotaan. Niinpä valtalehden jokseenkin samana pysyvän henkilöstön tarjoama tieto maailmasta jää vallitsevaksi ja viralliseksi totuudeksi asioista ja tapahtumista.

Tuon virallisen totuuden edessä yksilöillä ja yhteiskunnalla on pelkkä lukijan ja tiedon vastaanottajan rooli sikäli, ettei toimittajien kanssa voi olla eri mieltä eikä muuta kuin lehden valitsemaa tietoa tarjota.

Jotta sanomalehden toimittajan kanssa voisi olla eri mieltä tai että myös muiden kuin toimittajien tekstit olisivat luettavissa, tarvitaan joukko ihmisiä, jotka ottavat vastaan yhteiskunnalta tulevat viestit, lukevat ja arvioivat ne, minkä lisäksi lehti on saatava julkaisemaan valitut ja hyväksytyt kirjoitukset.

Tällaisen raadin avulla on mahdollista luoda sanomalehti, jossa yhteiskunnan ja sen yksilöiden ei ole pakko luottaa pelkästään valtalehden toimittajien käsitykseen asioista. Välttämättä kyse ei ole eri mieltä olemisesta heidän kanssaan vaan siitä että, yksilöillä on mahdollisuus tuoda lisävalaistusta tai tarkennusta asioihin tai ylipäänsä tuoda julkisuuteen asioita, jotka nyt pysyvät piilossa.

Lopputuloksena on lukijoille kiinnostavampi ja monipuolisempi lehti sen sijaan, että he joutuisivat tyytymään pelkästään samana pysyvien toimittajien tarjontaan. Erilaiselle perustalle rakentuva sanomalehti tarjoaa tietoa myös lehtitalojen ulkopuolelta eikä sitä tarvitse lähteä erikseen etsimään ja kaivamaan, sillä sitä tarjotaan toimittajien tarjonnan sivussa ja heistä riippumatta.

Ainoa ongelma paremman ja monipuolisemman sanomalehden aikaansaamisessa on, ettei sitä voida markkinoida sanomalehdessä itsessään, koska lehti ei ota vastaan itseensä kohdistuvia kirjoituksia.

Internetin avulla tietoa asiasta voitaisiin levittää, mutta ihmiset eivät hevin lähetä tekstejä eteenpäin, mikä viitannee siihen, ettei Internet itsessään lisää ihmisten keskustelua ja tiedonvaihtoa. Ihminen on kuten ennenkin pelkkä erillinen saareke lukemattomien ja tuntemattomien ihmisten joukossa.

On tietysti mahdollista, että ihmiset ovat tyytyväisiä nykylehteensä, joten uudelle ja erilaiselle lehdelle ei ole tarvetta. Ihmisethän kokevat ja luulevat, ettei lehti voi valehdella mutta se, mitä lehdessä on, on pelkkä jonkun henkilön näkemys jostakin ja vain vaihtamalla henkilö toiseen, sama asia näyttää aivan toiselta.

Lehden uudistamisen esteenä voi olla myös se, että ajattelun logiikka ja perusteet vaihtoehtoiselle lehdelle eivät noin vain aukene varsinkin, kun suullisesti asiaa on lähes mahdoton käsitellä. Kuinka käsitellä sitä, että sanomalehti on vain pienen, valikoidun ja suljetun toistensa tekstejä lukevan ihmisjoukon käsitys maailmasta samalla, kun itse yhteiskuntaa pidetään pelkkänä tekstin lukijana?

Sanomalehti on itsessään ongelma ja jotta ongelma voitaisiin ratkaista, on tarpeellista käydä keskustelua itse sanomalehdestä ja sen ominaisuuksista. Se, että uudenlaista ja erilaista sanomalehteä markkinoidaan Hommafoorumin ajatus- ja kirjoituspajassa, synnyttää vaikutelman jonkun poliittisen ryhmän hankkeelta. Hanke ei liity kuitenkaan millään tavalla yhteenkään puolueeseen.

Kyse on pelkästä yksittäisen, lehteensä tyytymättömän lukijan pyrkimyksestä saada aikaan kehittyneempi sanomalehti, sillä tämä nykyinen jättää yhteiskunnan ja maailman pelkästään toimittajille. Yhden yksilön hanke vaikuttaa vähäpätöiseltä, mutta kaikki uusi maailmassa syntyy aina jonkun yksilön päässä. Ihmisjoukot ja -ryhmät eivät kykene itsessään luomaan mitään, koska niiltä puuttuvat yhteiset aivot.

Ihmiset voivat korkeintaan hyväksyä jotakin, mikäli he näkevät sen hyödylliseksi ja tarpeelliseksi ja saavat tietää siitä. Itse markkinoitava ajatus ei ole ihmeellinen. Lehteä voidaan tehdä muullakin tavalla kuin tällä nykyisellä ja miksi tyytyä tähän nykyiseen tapaan, kun toisella tavalla toimiva sanomalehti tuottaa paremman lopputuloksen lukijan kannalta.

Toimittajia sinänsä aina tarvitaan, mutta kyse on siitä, että annetaanko heidän olla ainoita tiedon tarjoajia välineessä, jonka ilmiselvä tarkoitus on jakaa tietoa maailman asioista ja tapahtumista helpossa ja kätevässä muodossa. Maailma on myös paljon muutakin kuin uutistoimistojen uutissähkeitä ja niiden käsittelyä.

Maailma on ennen kaikkea valtavia väestönkasvu- ja ilmasto-olosuhde-eroja erityisesti maapallon pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon mutta myös eri yhteiskuntien välillä. Maailma on myös valtavia elinkustannuseroja, jotka johtuvat sekä kylmästä ilmastosta että yhteiskunnan tulonsiirtojärjestelmästä, jolla työmarkkinoiden ulkopuolella olevaa väestöä ylläpidetään ja tuetaan.

Yhteiskunnissa, joista sosiaaliturva puuttuu, se hankitaan lähinnä lapsia tekemällä, mistä syystä sosiaaliturvaongelman tavalla tai toisella ratkaisseet yhteiskunnat tarjoavat toivon kipinän valtaville ihmismäärille. Yhteiskunnan korkea kustannustaso ei ole kuitenkaan mitään jaettavaa varallisuutta, vaan sitä, että kaikki maksaa moninkertaisesti enemmän kuin lämpimissä ilmasto-olosuhteissa.

On sinänsä luonnollista, etteivät nykylehtien toimittajat miellä pienen ja vaikeissa ilmasto-olosuhteissa elävän vähäisen väestön ja eteläisellä pallonpuoliskolla olevien ihmisten väenpaljoutta keskenään, mutta heillä on asemansa puolesta oikeus vaientaa ne, jotka asiasta jotakin tietävät.

Ainoa mahdollisuus päästä jollakin tavalla sisälle vallitsevaan globaaliin todellisuuteen, on avata sanomalehti myös muille kuin toimittajille ja jos riittävän moni haluaa uudenlaisen sanomalehden, he saavat sen eikä lehden omistajuuteen ja liiketoimintaan tarvitse puuttua.

Kyse on vain siitä, mitä yksilö haluaa sanomalehdeltä. Haluaako hän sitä, että joku päättää, mitä saa tietää vai sitä, että kaikista asioista voidaan vapaasti keskustella ja kirjoittaa? Ilman kritiikkiä toimiva lehdistö on maapallon laajuinen ongelma, sillä sanomalehti vaikuttaa yhteiskunnissa täysin riippumatta siitä lukiko yksilö itse lehteä tai ei.

Uudenlaisen sanomalehden kivijalka on pieni joukko ihmisiä, jotka vuorollaan suostuvat vastaanottamaan, lukemaan ja arvioimaan sille lähetyt viestit ja kirjoitukset. Tällaisia ihmisiä kiinnostaa kaikki tieto, mutta erityisesti lehtitalojen ulkopuolella oleva tieto. Samalla tuo pieni joukko ihmisiä säästää meiltä kaikilta valtavasti aikaa ja vaivaa sikäli, että he tuovat esille sen tiedon, joka tällä hetkellä on piilossa miljoonien ihmisten aivoissa, lukemattomissa kirjoissa ja tuhansissa Internet-sivustoissa pelkkänä kaaoksena, josta kukaan ei löydä mitään muuten kuin sattumalta.

On ehkä korostettava, että yhteiskunta eli me koostumme yksilöistä eikä yksikään yksilö pysty sinällään sanomalehden uudistamista estämään, mutta aika monen täytyy tietää ja tajuta, mistä sanomalehden uudistamistarpeessa on kysymys. Kenties Syyrian sodalta ja muilta vastaavilta konflikteilta olisi vältytty, jos yhteiskuntaosapuolilla ja ryhmillä olisi ollut jonkinlainen neuvotteluyhteys keskenään. On kuitenkin lehden tilaajien ja käyttäjien asia päättää, minkälaisen sanomalehden he hyväksyvät yhteiskuntaansa eli sen, kuuluuko sanomalehti toimittajille, lehden omistajille, valtion hallinnolle vai yhteiskunnan kansalaisille. Kyse on siis sinusta, minusta ja lukemattomista muista  ja siitä, että sanomalehden uudistamistarve saadaan Internetissä leviämään.

Se, että paikallisuutisten ja kirjepostin maailmasta periytyvässä sanomalehdessä muutama toimittaja kertoo, mitä maailmassa tapahtuu, ei oikein istu tähän globaaliin todellisuuteen, jota ihminen ei edes näe. Lehti ja sen maailma ei voi olla pelkkä toimittajayksilöiden keskinäinen hiekkalaatikko, jossa he kertovat ja päättävät mitä saamme maailmasta tietää ja mitä emme.

Sanomalehti on yksinkertaisesti ainoa toimiva kirjallisen viestinnän väline yhteiskunnassa ja ihmiskunnassa eikä yksikään henkilö voi väittää, että vain hänellä tai valitulla toimittajalla on kirjoitusoikeus lehteen ja sen levikkiin. Väline ja siihen liittyvä kirjoitusoikeus ei kuulu yksittäisille henkilöille vaan meille kaikille, koska olemme erillisiä aivoja, jotka tarvitsevat sanomalehteä keskinäiseen viestintäänsä yhteiskunnassa. Tuossa viestinnässä kukaan ei ole yksin oikeassa.

[dothefake]

Harmillista kyllä, mutta nykyään sanomalehdet kirjoittavat silkkaa paskaa, valehtelevat ja jättävät kertomatta oleellisisia asioita.

[Brandis]

Olen ketjun aloittajan kanssa samaa mieltä sanomalehden asemasta tiedonvälittäjänä ja koen sen myös miellyttävimmäksi tavaksi saada ja vastaanottaa tietoa - mutta on se tässä tehtävässään kankea ja jokseenkin hidaskin.

Esittämäsi kirjoittajien raati toimituksen sijaan vain hidastaisi sitä entisestään, jos tarkoitus on myös välittää mahdollisimman tuoreeltaan tietoa. Jos tarkoituksena onkin vain erilaisten kannanottojen kertominen ja levittäminen, tuo riittäisi, mutta kyllä sanomalehdeltä vaaditaan ajankohtaisuutta.

Virkistävä tulokulma tärkeään asiaan.

Todella paikallaan pohtia erilaisia vaihtoehtoja puolueelliselle ja poliittisesti painottuneelle valtalehdistöllemme.

[nollatoleranssi]

Aina on valikoitu tietoa. Nykyisenä nettiaikakautena ei ole vain niin helppoa pimittää olennaista tietoa kuin ennen.

Uudet mediat saavat suosiota ainoastaan, jos niille löytyy käyttäjiä. Samoin ovat nykyiset isot toimijat saaneet suosionsa kilpailun kautta. Yleisö on valinnut parhaat ja toimivimmat vaihtoehdot.