Perseily metodina, filosofiana ja elämäntapana

[Eino P. Keravalta]

PERSEILY METODINA, FILOSOFIANA JA ELÄMÄNTAPANA ELI IKKUNA KEHITYSMAALAISEEN SIELUNMAISEMAAN

Monissa uutisissa olemme taas viime päivinäkin saaneet lukea kehitysmaalaisten perseilystä. Se on meistä hämmästyttävä ilmiö ja usein tuntuu, että sen selittäminen tai ymmärtäminen on vaikeaa. Perseilyn syiden ymmärtäminen olisi sosiologisesti kuitenkin hyvin tärkeää, koska yhteiskuntaamme tuotetaan kaiken aikaa lisää perseileviä kehitysmaalaisia.

Tämä on osaltamme yritys selittää ilmiötä: pyrimme vastaamaan kysymykseen, miksi kehitysmaalainen perseilee?

Ennenkuin aloitamme, teemme kuitenkin kaksi asiaa. Ensinnäkin haluamme muistuttaa siitä, että kaikki kehitysmaalaiset eivät perseile. Kun puhumme ilmiöstä, tarkoitamme suurten massojen keskimääräistä käytöstä - yksilöistä emme sano mitään.

Toisekseen haluamme antaa käsitteelle 'perseily' jonkinmoisen määrittelyn. Se kuulukoon alustavasti seuraavasti: 'Perseily on arvokonfliktia ilmaisevaa toimintaa, joka kohdistuu ympäröivän yhteiskunnan joko aineettomiin tai aineellisiin rakenteisiin ja jonka tavoitteena on rapauttaa tuon yhteiskunnan moraalisia, sosiaalisia, ekonomisia ja teknisiä ilmenemismuotoja'.

Kuten määritelmästä voidaan nähdä, perseily kumpuaa arvokonfliktista eli kulttuureiden välisestä jännitteestä. Asia on kuitenkin hieman laajempi ja syvempi.

Kehitysmaalainen siis perseilee, koska hän ei kykene omaksumaan ympäröivän kulttuurin arvoja. Kun kehitysmaalainen perseilee, se on osin tietoinen, osin alitajuinen reaktio sisäiseen ristiriitaan, joka nousee erilaisten kulttuurillisten arvojärjestelmien välisestä kitkasta.

Perseilyn tarkoituksena on murtaa itselle vieras arvojärjestelmä tai ainakin rampauttaa sitä siinä määrin, että arvorakenne, johon perseily kohdistuu, tulisi kyvyttömäksi hallita perseilevää yksilöä ja hänen taustakulttuuriaan. Tässä keinoina kelpaavat psykologinen pelottelu, tilan hallinta, paikkojen rikkominen, sääntöjen vastainen toiminta ja yleinen, normien vastainen häiriköinti.

Meidän länsimaisten yhteiskuntiemme arvorakenne pitää sisällään esimerkiksi tasa-arvon, demokratian, sananvapauden ja ihmisarvon käsitteen. Kehitysmaalainen arvorakenne ei jaa noita sisältöjä ja koska kulttuurit ovat kaiken aikaa joko avoimessa tai piilotellussa sodassa keskenään, pyrkii kehitysmaalainen rapauttamaan itselleen vierasta arvorakennetta toimimalla sen ydinperiaatteiden vastaisesti. Kehitysmaalainen ei siis toimi yhteiskunnassa esimerkiksi demokratian keinoin, vaan hän noudattaa oman arvorakenteensa työkaluja, kuten aggressioita tai väkivaltaa, joukkovoimaa. Kehitysmaalainen ei perseile siksi, että hän olisi paha ihminen vaan päinvastoin siksi, että hän kokee perseilyn moraalisesti oikeutettuna keinona murtaa itselleen vieras ja pahana koettu arvorakenne.

Kehitysmaalainen ei perseile siksi, että hän olisi työtön, syrjäytynyt, että hän olisi huonosti kotoutettu tai että hän olisi jäänyt osattomaksi yhteiskunnassa. Hän ei perseile siksi, että se olisi reaktio epätasa-arvoon, koska epätasa-arvo on itseasiassa hänen oman arvorakenteensa keskeinen elementti. Sen sijaan kehitysmaalainen perseilee siksi, että perseily on hänelle osin alitajuinen, osin tiedostettu keino muokata ympäröivää yhteiskuntaa omannäköisekseen: hän pyrkii murtamaan meidän länsimaisen systeemimme, jotta hän voisi tilalle tuoda oman systeeminsä. Perseilyssä kyse ei siis ole mistään lähiöissä kytevästä turhautumisesta, vaan vallankumouksellisesta, poliittisesta toiminnasta, jolla on tietty tavoite. Eikä se tavoite ole sopusoinnussa meidän länsimaisten arvorakenteidemme kanssa.

Mutta tässä kohtaa meille voidaan esittää vastalause: 'ei perseily voi olla pyrkimys hajottaa länsimaista yhteiskuntaa, koska kehitysmaalaiset perseilevät myös omissa maissaan'.

Tämä on hyvin tärkeä huomio. Velvollisuutemme on pyrkiä antamaan ilmiölle selitys. Mutta ennenkuin voimme tuon selityksen antaa, meidän on tehtävä eräs jako kehitysmaalaisten ja länsimaalaisten välillä. Sillä tuo jako osaltaan selittää käyttätymistämme ja se on seuraava:

Heimo-orientoituneet ja kansakuntaorientoituneet kulttuurit. Mitä ne ovat?

Kansakuntaorientoituneet kulttuurit ovat länsimaisia kulttuureita. Niiden ajattelun piirissä ihmiset voivat samaistua kokonaisiin kansakuntiin, jotka saattavat käsittää jopa satoja miljoonia ihmisiä. Kansakuntaorientoituneen kulttuurin jäsenten ei tarvitse tuntea konkreettisesti toisiaan, koska heillä on abstraktinen idea omasta ryhmästään. Kansakuntaorientoituneen arvorakenteen jäseniä kannattavat ensisijaisesti asiat, ideat, ideologiat, loogisuus ja systeemin sisällä vallitsevat universaaliarvot.

Heimo-orientoituneet kulttuurit ovat kehitysmaalaisia kulttuureita. Niiden piirissä heimo on mielekäs yksikkö: kehitysmaalaisen tajunnan piiri sisällyttää juuri heimon, mutta ei välttämättä paljoa muuta. Kehitysmaalaiselle heimo on tärkeä, koska heimo-orientoitunut kulttuuri samaistuu lähinnä ihmisiin, jotka heimon jäsen voi konkreettisesti tuntea. Heimo voi tavallisesti käsittää 20-200 ihmistä. Näihin heimo-orientoitunut kehitysmaalainen voi samaistua. Heimo-orientoituneessa kulttuurissa tärkeitä eivät ole niinkään abstraktit ideat, vaan konkreettiset ihmiset, heimo itsessään epädemokraattisine, mutta selkeine valtahierarkioineen.

Heimo-orientoituneet kulttuurit toimivat perinteisesti pienten kyläyhteisöjen piirissä ja heimon koon täytyy olla rajoitettu, koska jokaisen heimon jäsenen on tunnettava jokainen muu heimon jäsen henkilökohtaisesti ja konkreettisesti. Miksi näin on? Tämä johtuu sellaisesta kultuurillisgeneettisestä piirteestä, että heimo-orientoitunut ihminen voi luottaa vain sellaiseen ihmiseen, jonka hän henkilökohtaisesti tuntee. Luottamus ei heimo-orientoituneissa kulttuureissa perustu abstraktiin luottamuksen ideaan, vaan konkreettisiin henkilösuhteisiin ja siksi heimon koko ei voi käsittää kuin enintään joitain satoja tai ehkä tuhansia ihmisiä sen sijaan, että kansakuntaorientoitunut kulttuurisysteemi näkee luottamuksen abstraktin idean ja voi siten soveltaa sitä vaikka miljooniin, tuntemattomiin ihmisiin.

Kehitysmaalaiset ovat siis ominaisuuksiltaan heimo-orientoituneita. Kun olemme selvittäneet tämän, voimme vastata siihen, miksi kehitysmaalainen perseilee myös omassa maassaan. Vastaus piilee siinä, että nykyiset kehitysmaat eivät edusta heimorakennetta, vaan ovat jäänne länsimaisten kulttuureiden kehitysmaille vieraista rakenteista. Kehitysmaat ovat aivan liian isoja yksiköitä heimo-orientoituneille ihmisille. Lisäksi niissä on sellaisia länsimaisia rakenteita kuten rahaan perustuva talous tai jotkin poliittiset instituutiot. Samoin länsimainen teknologia, kuten puhelimet ja tietokoneet mahdollistavat miljoonien ihmisten kanssakäymisen eikä sellainen teknologia tue heimo-orientoituneen ihmisen pyrkimystä pitää yhteisöt pieninä ja kaikki sen jäsenet toisilleen tuttuina. Toisinsanoen kehitysmaalaiset perseilevät omissa maissaan, koska ne ovat kehitysmaastatuksestaan huolimatta jonkinlaisia kehnoja länsimaiden kopiota siinä, missä kehitysmaalainen tarvitsee yhteisökseen pienen heimon.

Heimo-orientoituneet kulttuurit suosivat pieniä yksiköitä, koska heimo-orientoituneet ihmiset kykenevät kehittämään luottamuksen vain niihin ihmisiin, jotka he henkilökohtaisesti tuntevat. Miksi näin on? Vastaus on mielestämme mielenkiintoinen: tämä johtuu siitä, että kehitysmaalainen tajuaa, että hän ei tosiasiallisesti voi luottaa toiseen kehitysmaalaiseen eikä toinen kehitysmaalainen häneen.

Heimo-orientoitunut systeemi on siis heijastusta heimo-orientoituneiden ihmisten keskimääräisistä psykologisista ominaisuuksista. Luottamuksen puute on epäsuora, kollektiivinen tunnustus siitä, että 'keneenkään meistä ei voi luottaa'. Siksi luottamus voi syntyä vain hyvin henkilökohtaisessa kanssakäymisessä eikä sellainen ole mahdollista miljoonia ihmisiä käsittävissä, länsimaisissa systeemeissä.

Länsimainen kulttuuri on siis kehitysmaalaiselle liian laajoja yhteisöjä käsittävä. Sen lisäksi se on kehitysmaalaiselle hyvin monimutkainen systeemi, jonka sisällä vallitsee monia toisilleen ristiriitaisia arvoja, ohjeita, neuvoja ja käytäntöjä. Lienee evolutiivinen tosiasia, että kehitysmaalaisen intellekti ei helposti kykene käsittelemään suuria, ristiriitaisia arvo- ja tietokokonaisuuksia. Siksi kehitysmaalainen tuntee länsimaisissa yhteisöissä vieraantumista ja hämmentymistä: kehitysmaalainen voi kokea, että koska lännessä on monia ristiriitaisia signaaleja ja arvoja, mitään arvoja ei ole ja siksikin voi käyttäytyä, kuten huvittaa.

Kehitysmaalaiselle luontainen yhteisön koko on siis heimoyhteisö. Näillä on tavallisesti hyvin selkeä ja yksinkertainen tapa- ja moraalikoodisto eikä siitä ole tinkimistä. Tuollainen selkeä ja yksinkertainen arvorakenne on kehitysmaalaisen helposti omaksuttavissa. Heimolla saattaa olla vain muutama sääntö tai 'laki', kun taas modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa saattaa olla kymmeniätuhansia lakipykäliä.

On siis huomattava, että vaikka kehitysmaalainen perseileekin lännessä samoin kuin kehitysmaissakin, hän ei perseile heimoyhteisöissä, joissa on selkeät säännöt ja kova kuri. Heimoyhteisöissä on heimopäällikkö ja hän määrää yhdessä henkiin välittömässä yhteydessä olevan poppamiehen kanssa. Jos heimon sääntöjä ei noudata, voi seurata yhteisöstä karkotus, mikä käytännössä tarkoittaa kuolemaa. Heimossa jokainen jäsen tarvitsee toistaan ja se on kehitysmaalaisen selkeästi ymmärrettävissä. Sitä vastoin modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa näkymätön käsi laittaa kehitysmaalaisen tilille joka kuukausi ilmaista rahaa eikä kehitysmaalainen näe sen rahan yhteyttä mihinkään eikä hänellä ole mitään moraalisia velvoitteita rahaa saatuaan kun sitävastoin heimoyhteisöissä hänellä on heimolta ruokaa saatuaan velvoitteita heimoa kohtaan.

Kuten tähän mennessä olemme nähneet, länsimainen ihminen ja kehitysmaalainen ihminen ovat aivan eri olentoja eikä ole odotettavissa, että he voisivat hedelmällisesti jakaa saman yhteiskunnan, koska yhteistä arvopohjaa ei ole. Länsimaalaiselle tärkeitä asioita ovat demokratia, tasa-arvo, sananvapaus ja ihmisoikeudet. Kehitysmaalainen heimo-orientoitunut systeemi on noiden kaikkien arvojen antiteesi. Heimossa ei ole demokratiaa eikä tasa-arvoa. Siellä ei myöskään ole sananvapautta eikä ihmisoikeuksia länsimaisessa mielessä. Sen sijaan kehitysmaalainen arvojärjestelmä näkee hyvinä asioina esimerkiksi nepotismin, toiselle heimolle valehtelun, vahvimman oikeuden ja selkeän, kyseenalaistamattoman valtahierarkian ja naisen alisteisen aseman.

Valitettavasti on niin, että kansakuntaorientoitunut systeemi ja heimo-orientoitunut systeemi eivät voi elää yhdessä eikä kumpikaan sitä pohjimmiltaan edes halua. Yhteiskunnassamme vallitsevat kulttuurimarksilaiset tendenssit valitettavasti lähtevät kuitenkin liikkeelle siitä virheellisestä ihmiskäsityksestä, että 'olemme kaikki samanlaisia' ja että ihminen sinänsä ei ole sitä eikä tätä, vaan että ulkoinen, yhteiskunnallinen järjestelmä muokkaa ihmisestä sen, mikä hän on ja että näin ollen kehitysmaalainenkin muuttuu demokratiaa ja tasa-arvoa kannattavaksi 'länsimaalaiseksi' kunhan hän vain pääsee tänne ja kunhan häntä hieman 'kotoutetaan' Näin ei ole. Me emme ole samanlaisia ja erot pohjautuvat paitsi kulttuuriin, myös todennäköisesti geeneihin.

Me olemme evoluution suuressa puussa eri oksanhaaroilla ja se on biologinen tosiasia, josta seuraa yhteiskunnallisia ja kultuurillisia tosiasioita. Emme ota kantaa mihinkään 'paremmuuskysymykseen' - tyydymme vain toteamaan, että olemme erilaisia ja yhteensovittamattomia ja että kehitysmaalaisten harrastama perseily on reaktio tuohon sovittamattomaan, kulttuurilliseen ja biologiseen erilaisuuteen eikä perseily tule loppumaan niin kauan kuin tuo ihmisen syvimpään olemukseen saakka ulottuva erilaisuus on vallitseva tosiasia.

Koska siis perseilylle ei ole luvassa loppua, ehdotamme, että meidän sivilisaationa kannattaa pysyä perseilijöistä erossa.

Perseily tulee jatkumaan ja on pahoin pelättävissä, että se lopulta murtaa demograafisella ylivoimallaan sen sivilisaation, mitä Länsi on rakentanut 2 500 vuotta. Sillä länsi on kaikessa 'humaanisuudessaan' haavoittuva siinä, missä perseilykulttuuri tuntee vain voiman ja raa'imman vallan.

[Kremppamestari]

                     ^
Hyvä kirjoitus. Mielenkiintoinen näkökulma, jota en ole tullut ajatelleeksi.

[ämpee]

Kehitysmaalaiset perseilevät koska heidän annetaan perseillä.
Vajakit vieläpä kuvittelevat perseilyn olevan joko osa kehitysmaalaista kulttuuria, tai sitten osoitus huolenpidon puutteesta, vaikka kyse on täysi-ikäisistä ihmisistä joilla ei ole mitään vikaa tai vammaa, ja joiden omassa kulttuurissa perseilyyn puututaan tavalla jonka rinnalla meidän pahinkin puuttumisemme vaikuttaa pään silitykseltä.

Yhteiskunta ja koti ovat joiltain osin vertailukelposia.
Kenenkään kotiin ei tulla omavaltaisesti, eikä kenenkään kotona perseillä kuten halutaan.
Molemmissa tapauksissa kutsumaton tulija tai perseilijä poistetaan sieltä kodista, eikä takaisin ole koskaan tulemista.

Yhteiskunnassamme jostain kumman syystä meillä on sellaisia vajakkeja jotka tätä eivät suostu ymmärtämään, vaikka hekin ovat täysi-ikäisiä, eikä heilläkään ole mitään vikaa taikka vammaa, eivätkä he taatusti kotonaan katsoisi noita asioita, mutta jostain syystä he eivät halua nähdä yhteiskuntaamme kansamme kotina, vaikka pitäisi.

[Aapo]

Kansakuntaorientoituneet kulttuurit ...

Heimo-orientoituneet kulttuurit ...

Entä yksilöorientoituneet kulttuurit? Onko niitä olemassakaan?

[Eino P. Keravalta]

Kansakuntaorientoituneet kulttuurit ...

Heimo-orientoituneet kulttuurit ...

Entä yksilöorientoituneet kulttuurit? Onko niitä olemassakaan?

Varmasti on.

Länsimainen kulttuuri on luullakseni sellainen. Mutta mikään kulttuuri tuskin koskaan on vain jotain yksipuolisesti ja länsimainenkin kulttuuri voi olla yksilöorientoitunut samalla kun se päällekkäin kykenee arvojärjestelmiensä pohjalta katsomaan myös suuria, kansakunnan tasolla olevia kokonaisuuksia.

Voisi myös sanoa, että länsi on perinteisesti ollut enemmän kansakuntaorientoitunut, mutta 1960-luvulta saakka sen piirissä on yhä enemmän näkynyt yksilöorientoituneita piirteitä.

[Perttu Ahonen]

Toisekseen haluamme antaa käsitteelle 'perseily' jonkinmoisen määrittelyn. Se kuulukoon alustavasti seuraavasti: 'Perseily on arvokonfliktia ilmaisevaa toimintaa, joka kohdistuu ympäröivän yhteiskunnan joko aineettomiin tai aineellisiin rakenteisiin ja jonka tavoitteena on rapauttaa tuon yhteiskunnan moraalisia, sosiaalisia, ekonomisia ja teknisiä ilmenemismuotoja'.

Kuten määritelmästä voidaan nähdä, perseily kumpuaa arvokonfliktista eli kulttuureiden välisestä jännitteestä. Asia on kuitenkin hieman laajempi ja syvempi.

Kulttuurimarxismi antaa perseilylle siivet. Perseily ja kehitysmaalaisten massatuonti  on kulttuurimarxilainen väline länsimaisten yhteiskuntien alasajamiselle ja korvaamiselle marxilaisella kulttuurilla, jossa perseilijät,so. hyödylliset idiootit löytävät itsensä työleireiltä.
Eli sama ajatus, kuin oli Leninillä bolshevikkien vallankumouksessa: luvataan antaa maatyöläisille omaa maata ja tehdastyöläisille vapautta, jos osallistuvat vallankumoukseen ja vallankumouksen toteuduttua alkaa bolshevistinen orjuus ja kontrolli.

Miksi Eurooppalainen kulttuuri pitää tuhota ja miksi siinä on mukana ylikansalliset kapitalistit?

Olisiko syy se, että Eurooppalainen kulttuuri on ihmisarvoa korostava ja humaani kulttuuri, eli jarru ylikansalliselle kapitalismille ja globalismille.

[Lalli IsoTalo]

Islamin ja serkkusisäsiittoisuuden lisäksi ongelma on kunniaväkivaltakulttuuri. Lainaan vanhoja kirjoituksiani.

http://takkirauta.blogspot.fi/2010/01/kunniavakivalta-ja-mustasukkaisuusvakiv.html

Jos tytär on ollut tottelematon tai poika tullut ulos homona, isän velvollisuus yhteisön silmissä on teloittaa tämä. Muuten perhe menettää kunniansa muiden silmissä ja se suljetaan ulos yhteisöstä ja julistetaan henkipatoiksi. Kunniakulttuuri vallitsee siellä, missä uskonnollisuus on syvää, seksismi vahvaa, lainkunnioitus heikko ja valtio joko heikko, korruptoitunut tai mielivaltainen. Kunniattomuus on asia, joka koskee koko yhteisöä, ja jonka vain verenvuodatus pesee pois.

Kunnia ei ole suomalaisille vanhastaan vierasta tai maahanmuuttajien yhteiskuntaan tuoma ilmiö, sanoo oikeusministeriön ylitarkastaja Peter Kariuki.

Ei niin, mutta kunniaväkivalta nykyisessä muodossaan on täysin tuntematon ilmiö Suomessa suomalaisten kesken, ja on aina ollut.

Yhteiskunnissa, joissa valtiovalta ei suojele kansalaisiaan vaan enemmänkin vainoaa heitä, ainoa keino saada suojaa itselleen, perheelleen ja klaanilleen (muilta kansalaisilta), on hankkia väkivaltaisen kusipään maine, joka kostaa välittömästi moninkertaisesti kärsimänsä loukkauksen. Eurooppalaisetkin ovat eläneet tällaista aikaa ennen muinoin.

Paskastaniat elävät sitä edelleen, monta kertaluokkaa pahemmassa muodossa, koska omat perheenjäsenet ja sukulaiset tappavat naispuolisia jäseniään, jos heidän katsotaan loukanneen miespuolisten jäsenten kunniaa.

[Lalli IsoTalo]

Tämä "kunnia/ylpeys/häpeä" -kulttuuri häiritsee tai vaivaa minua siksi, että kaikkein oudoimmat (minun perspektiivistäni katsottuna) tapahtumat ovat olleet "kunnia/ylpeys/häpeä" -kulttuurimiesten tuottamia. Ne ovat olleet outoja siksi, että aivan mitätön tapahtuma (minun perspektiivistäni katsottuna) on aiheuttanut mittasuhteilta ihan ihmeellisen tilanteen (minun perspektiivistäni katsottuna).

Kerron kaksi esimerkkiä.

1. Olin vaimoni kanssa Tunisiassa lomalla. Turistibussimme palasi Sahara-reissulta, ja pysähtyi johonkin kaupunkiin, jotta voisimme käydä julkisessa vessassa, joka oli jonkin stadionin yhteydessä. Kun poistuimme vessasta, joku paikallinen pikkurikollinen alkoi vaatia meiltä maksua ilmaisen vessan käytöstä, ja asettui oven eteen. Otin vaimoani kädestä kiinni ja marssin ulos vessasta. Tämä (minua selvästi isompi) pikkurikollinen häiriintyi, kun en kiinnittänyt häneen mitään huomiota, vaan kävelin rauhallisesti kohti bussia. Pikkurikollinen alkoi huutaa minulle englanniksi, että hän tappaa minut ja raiskaa vaimoni. Mitä enemmän jätin hänet huomiotta, sen pahemmaksi uhkaukset kävivät.

Pääsimme bussiin vahingoittumattomina.

2. Olin Stockmanin Herkussa ostoksilla, ja joku oli tukkinut hevi-osaston omilla kärryillään. Siirsin kärryjä. Menin peruna-sipuli -osastolle valikoimaan itselleni parhaat jäljellä olevat banaani-shalotti-sipulit, jolloin välimerellisen oloinen mies tuli naamalleni. Minua 10 cm lyhyempi mies tuli tuijottamaan minua 2 cm päästä! Hän sanoi hiljaisella äänellä, melko tuoreella suomella: "Minä tapan sinut. Minä tapan sinut."

Se mies haastoi minut kaksintaisteluun elämästä ja kuolemasta, koska olin siirtänyt hänen ostoskärryjään, jotka tukkivat koko käytävän. Tämä tapahtui keskellä kirkasta päivää Stockmannilla. Miehen suomalainen vaimo, ilmeisen korkeaa sosioekonomista luokkaa, seurasi tapahtumaa huolestuneena vierestä, ja sanoi minulle "olisit voinut pyytää, että siirrämme vaunuja".

Niin olisin, mutta minulla oli kiire, eivätkä normaalit kröhimiset "ixkjuusmiit" auttaneet.

Se mikä minua tässä "häpeä/kunnia/ylpeys" -kuvuissa ihmetyttää on se, miten sen kulttuurin miehet ovat valmiita vetämään herneet nenäänsä tukehtumiseen asti maassa, jossa valtio kouluttaa kaikista miehistä (ja osasta naisia)tehokkaita tappajia.

Miehenä minua ihmetyttää tuossa "kunnia"kulttuurissa se kiihko, jolla ihan pikkuasioista tehdään elämän ja kuoleman kysymyksiä. Minua ihmetyttää se siksi, että olen ulkopuolinen.

Sisäpiiriläisille tuo kaikki on loogista ja rationaalista.

[Lalli IsoTalo]

Tässä asiaan liittyvä artikkeli vuodelta 2010, jossa kuvataan mielestäni kunniaväkivaltakulttuureista tulleiden miesten käyttäytymistä. Toki mukana voi kotimaisiakin sekopäitä.

Mikä raiskausrikosten tutkimisessa yllätti?

Rikosoikeuden professori Terttu Utriainen, 31.8.2010

Olen juuri saanut päätökseen kolme vuotta kestäneen tutkimusprojektin raiskausrikoksista, Raiskaus rikosoikeudellisena ongelmana.

Useat seikat kuitenkin yllättivät minutkin tutkimusta tehdessäni. [...] Ne liittyivät fyysisen väkivallan raakuuteen ja brutaalisuuteen. Seksuaaliseen väkivaltaan on usein liitetty seksuaalisen teon määritelmässäkin esiintynyt ajatus siitä, että tekijä tavoittelee "seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä". Raiskausrikokset kuvastavat aivan jotain muuta. Uhreja on kuristettu, tapettu, uhattu silmien ja nenän puhkomisella, heitelty seinään ja aiottu heittää parvekkeelta alas. Kysymyksessä ei ole ollut mikään romanttinen seksin tavoittelu, vaan raaka väkivalta ja halu nöyryyttää toista ihmistä mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla.

Jotkut näyttivät myös seksinsä kanssa sekoilevan aivan täydellisesti. Tällaisia tapauksia löytyi ennen kaikkea mielentilalausunnoista, jotka yleensä keskittyivät hyvin väkivaltaiseen seksiin, jolloin uhrina saattoi olla myös hyvin pieniä lapsia. Kaikkeen tottuneet sosiaaliviranomaisetkin kohtasivat käyttäytymistä, josta aluksi todettiin, että tällaista ei voi todellisuudessa tapahtua. Ihmisten eroottisella mielikuvituksella ei ilmeisesti ole mitään rajoja. Niinpä tässäkin tutkimuksessa uhrien ikäjakautuma oli alle vuoden ikäisestä lapsesta lähes 90-vuotiaaseen vanhukseen.

[Eino P. Keravalta]

Perttu Ahonen:

Kulttuurimarxismi antaa perseilylle siivet. Perseily ja kehitysmaalaisten massatuonti  on kulttuurimarxilainen väline länsimaisten yhteiskuntien alasajamiselle..

Tärkeä huomio.

Vasemmistolaiset tai osa heistä haluavat murtaa yhteiskunnan ja siinä he käyttävät apunaan perseilijöitä, koska tajuavat itsekin, että kehitysmaaperäinen massamaahanmuutto luhistaa lopulta järjestäytyneen yhteiskunnan.

Vasemmisto on niin tyhmä ja naiivi, että se taitaa ihan todella kuvitella, että jos ja kun nykysysteemi saadaan nurin, he voivat sitten kehitysmaalaisten perseilijöiden kanssa aloittaa puhtaalta pöydältä ja luoda ihanan, tasa-arvoisen ja sopusointuisen yhteiskunnan.

Vasemmisto ei tajua, että perseilijät eivät jaa heidän arvojaan, vaan yhteiskunnan rikottuaan ja kaaoksen aikaansaatuaan perseilijät hirttävät ensimmäisinä homot, feministit ja suvakit.

[Hagbard]

Joku voi ehkä nillittää joidenkin esitettyjen väitteiden yksityiskohtien todenperäisyydestä, mutta kokonaisuutena perusajatukseltaan tämä juttu oli niin täyttä asiaa kuin ylipäätään mikään voi olla.  Siinä on selitettynä metsästyksen kansalliset erityispiirteet niin kansan- kuin eliitinkintajuisesti, että tämä ansaitsisi laajemmankin julkisuuden.

Hillitympiä foorumeita varten termin perseily voisi korvata jollain sivistyneemmällä ilmauksella, vaikkapa konfliktihakuisuus.

[Eino P. Keravalta]

Joku voi ehkä nillittää joidenkin esitettyjen väitteiden yksityiskohtien todenperäisyydestä, mutta kokonaisuutena perusajatukseltaan tämä juttu oli niin täyttä asiaa kuin ylipäätään mikään voi olla.  Siinä on selitettynä metsästyksen kansalliset erityispiirteet niin kansan- kuin eliitinkintajuisesti, että tämä ansaitsisi laajemmankin julkisuuden.

Hillitympiä foorumeita varten termin perseily voisi korvata jollain sivistyneemmällä ilmauksella, vaikkapa konfliktihakuisuus.

Olet oikeassa, termi 'perseily' voidaan hyvin korvata jollakin, vaikka ehdottamallasi käsitteellä. Käytin tätä lämminhenkistä sanaa, koska se on kansankielessä tavallinen ja kaikkien ymmärrettävissä ja koska halusin myös ehkä saada tekstistä huomiotaherättävämmän ja provokatiivisenkin, että se herättäisi innon lukea. 

On myös totta, että teksti ei ole mitenkään täydellinen enkä väitä olevani oikeassa. Kyseessä on eräs näkökulma ja keskustelunavaus ja jokainen on tervetullut esittämään kriittisiäkin arvioita.

Jos joku haluaa tekstin lähettää jonnekin, tehköön sen vapaasti korvaten termin 'perseily' tai jättäköön sen paikoilleen tilanteen mukaan.

Alkuperäistä kirjoittajaa ei tarvitse mainita, vaikka sen saa toki tehdäkin. Pääasia on keskustelun herättäminen ja nykyisen 'menon' kyseenalaistaminen.

[alussaolisana]

Heimoveljet todistavat väkevästi. 

[Iku-routa]

Miehenä minua ihmetyttää tuossa "kunnia"kulttuurissa se kiihko, jolla ihan pikkuasioista tehdään elämän ja kuoleman kysymyksiä. Minua ihmetyttää se siksi, että olen ulkopuolinen.

Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Jos et tee jotain, olet heikko ja heikoilla ihmisillä ei ole minkään valtakunnan arvoa, eikä heitä kukaan kunnioita. Ja kun sinua ei kunnioiteta, sinulta voidaan viedä kaikki. Etkä sinä ole ulkopuolinen, sillä Stockmannin tapaus tapahtui Suomessa.

Paimentolaiskulttuureissa moinen taitaa olla aika tyypillistä. Moisissa ei ehkä ole mitään voimakasta valtiollista oikeussysteemiä, joten sinä itse olet vastuussa siitä, että sinua kohdellaan oikeudenmukaisesti. Jos joku vie sinulta vuohen, sinun pitää tappaa hänet, että kukaan muu ei saa päähänsä moista.

Suomessa erilaisilla yhteiskunnan ulkopuolella elelevillä ryhmillä on ymmärrys kunniakulttuurista. Epäkunnioituksesta rankaistaan.

Mitä vahvemmin erilaiset kunniakulttuurit ovat Suomessa edustettuina, sitä vaikeammaksi arkielämä käy. Jos haluaa ennakoida tulevaisuutta, kannattaa ruveta ottamaan oppia. Etsiä se oma joukko, jonka voi soittaa paikalle kun joku sen ulkopuolelta käy leijumaan. 

[ämpee]

Kansakuntaorientoituneet kulttuurit ...

Heimo-orientoituneet kulttuurit ...

Entä yksilöorientoituneet kulttuurit? Onko niitä olemassakaan?

Varmasti on.

Länsimainen kulttuuri on luullakseni sellainen.

"Kansakuntaorientoitunutta" kulttuuria ei ole olemassakaan, sillä silloin horisontti on liian etäällä yksilöstä.
Sen sijaan on olemassa Yhteisöllinen ja yksilöllinen kulttuuri, joista ensimmäistä sopii sanoa laumakulttuuriksi ja toista minä-minä-kulttuuriksi, noin tasapuolisesti karkeistaen.

Länsimainen kulttuuri on tyypillisesti yksilökeskeistä kulttuuria, kehitysmaissa kulttuuri on olosuhteitten pakosta yhteisökeskeistä kulttuuria sillä siellä valtiovalta ei ole riittävän kehittynyttä suojelemaan yksilöitä, mikä tilanne meillekin on taas tulossa takaisin. Kiitti vaan vitusti vajakit !!

[jka]

Ei saakeli, nyt on diippiä shittiä. Pelkästään otsikko on homma-historian paras. Olen tässä nauranut 5 minuuttia putkeen pelkästään otsikolle. Täytyy lukea itse juttu myöhemmin ajatuksen kanssa kun ei vedet silmissä juuri nyt pysty. Itse tekstikin vaikutti vähintäänkin ajatuksia herättävältä.

[Skeptikko]

Ennenkuin aloitamme, teemme kuitenkin kaksi asiaa. Ensinnäkin haluamme muistuttaa siitä, että kaikki kehitysmaalaiset eivät perseile. Kun puhumme ilmiöstä, tarkoitamme suurten massojen keskimääräistä käytöstä - yksilöistä emme sano mitään.

Minusta tuokin on vähän varomattomasti muotoiltu. Riippuen perseilyn muodosta, ei edes kehitysmaalaisten ja/tai muslimien keskuudessa keskuudessa välttämättä kyseinen perseilyn muoto ole enemmistön käytöstä (vrt. terrorismi, raiskaukset yms). Kuitenkaan ei ole syytä sulkea silmiä siltä, että kyseinen perseilyn muoto voi olla silti kertaluokkia yleisempää kuin länsimaisten keskuudessa, mistä muodostuu jo vakavia ongelmia, vaikka enemmistö näistäkään ei syyllistyisi tällaisiin tekoihin.

[Eino P. Keravalta]

Ämpee:

"Kansakuntaorientoitunutta" kulttuuria ei ole olemassakaan, sillä silloin horisontti on liian etäällä yksilöstä.

Se on totta. Ei sellaista kulttuuria ole olemassakaan. Luonnossa ei ole mitään lokeroita tai käsitteitä itsessään, kaikki on vain ihmisen antamia subjektiivisia nimilappuja. Omakeksimäni käsitteen tarkoitus oli tuoda tietty idea esille ja jos se siinä onnistui, katson käsitteen onnistuneeksi keskustelun kannalta, vaikka jokaisella onkin mahdollisuus tuoda esiin korvaavia tai parempia käsitteitä ja niin olisikin hyvä tehdä, sillä me olemme tässä ihmisyhteisönä yhdessä ja nämä teemat ovat mielestäni niin tärkeitä, että jokaisen suomalaisen olisi hyvä näitä asioita pohtia ja tuoda mukaan oma näkökulmansa.

[ämpee]

Perttu Ahonen:

Kulttuurimarxismi antaa perseilylle siivet. Perseily ja kehitysmaalaisten massatuonti  on kulttuurimarxilainen väline länsimaisten yhteiskuntien alasajamiselle..

Tärkeä huomio.

Vasemmistolaiset tai osa heistä haluavat murtaa yhteiskunnan ja siinä he käyttävät apunaan perseilijöitä, koska tajuavat itsekin, että kehitysmaaperäinen massamaahanmuutto luhistaa lopulta järjestäytyneen yhteiskunnan.

Vasemmisto on niin tyhmä ja naiivi, että se taitaa ihan todella kuvitella, että jos ja kun nykysysteemi saadaan nurin, he voivat sitten kehitysmaalaisten perseilijöiden kanssa aloittaa puhtaalta pöydältä ja luoda ihanan, tasa-arvoisen ja sopusointuisen yhteiskunnan.

Vasemmisto ei tajua, että perseilijät eivät jaa heidän arvojaan, vaan yhteiskunnan rikottuaan ja kaaoksen aikaansaatuaan perseilijät hirttävät ensimmäisinä homot, feministit ja suvakit....

...ja marxistit, kulttuurilla tai ilman, kuten kävi Persiassa sen Iraniksi muuttumisen jälkeen.

[Eino P. Keravalta]

Miehenä minua ihmetyttää tuossa "kunnia"kulttuurissa se kiihko, jolla ihan pikkuasioista tehdään elämän ja kuoleman kysymyksiä. Minua ihmetyttää se siksi, että olen ulkopuolinen.

Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Jos et tee jotain, olet heikko ja heikoilla ihmisillä ei ole minkään valtakunnan arvoa, eikä heitä kukaan kunnioita. Ja kun sinua ei kunnioiteta, sinulta voidaan viedä kaikki.

Ehkä kehitysmaakulttuureissa on vain ikäänkuin absoluuttisia tilanteita, olet joko vahva tai heikko - välissä ei ole mitään harmaata aluetta tai suhteellisuutta tai ainakin on niin, että suhteellisuudentajua, joustoa ja ystävällistä nöyrtymistä voidaan osoittaa vain henkilölle, jonka varmasti tiedetään kuuluvan omaan klaaniin. Tuntemattomiin sen sijaan sovelletaan mitä suurinta ankaruutta ja sen tarkoitus lienee ehkäistä tulevaa konfliktia eli perseilijä haluaa öykkäröinnillään varmistaa, että toisesta ei ole nyt eikä tulevaisuudessa mitään harmia.

[ämpee]

Ämpee:

"Kansakuntaorientoitunutta" kulttuuria ei ole olemassakaan, sillä silloin horisontti on liian etäällä yksilöstä.

Se on totta. Ei sellaista kulttuuria ole olemassakaan. Luonnossa ei ole mitään lokeroita tai käsitteitä itsessään, kaikki on vain ihmisen antamia subjektiivisia nimilappuja. Omakeksimäni käsitteen tarkoitus oli tuoda tietty idea esille ja jos se siinä onnistui, katson käsitteen onnistuneeksi keskustelun kannalta, vaikka jokaisella onkin mahdollisuus tuoda esiin korvaavia tai parempia käsitteitä ja niin olisikin hyvä tehdä, sillä me olemme tässä ihmisyhteisönä yhdessä ja nämä teemat ovat mielestäni niin tärkeitä, että jokaisen suomalaisen olisi hyvä näitä asioita pohtia ja tuoda mukaan oma näkökulmansa.

Nykyään meillä kylläkin tehdään omalla tavallaan historiaa, sillä foorumimme jäseniä voidaan hyvällä syyllä sanoa internetyhteisöllisen kulttuurin luojiksi.
Tätä kulttuurimuotoa ei ole aikaisemmin esiintynyt, ja sen voisi väittää olevan yksilökeskeisen kulttuurin kehittyneempi versio.

[Eino P. Keravalta]

Ennenkuin aloitamme, teemme kuitenkin kaksi asiaa. Ensinnäkin haluamme muistuttaa siitä, että kaikki kehitysmaalaiset eivät perseile. Kun puhumme ilmiöstä, tarkoitamme suurten massojen keskimääräistä käytöstä - yksilöistä emme sano mitään.

Minusta tuokin on vähän varomattomasti muotoiltu. Riippuen perseilyn muodosta, ei edes kehitysmaalaisten ja/tai muslimien keskuudessa keskuudessa välttämättä kyseinen perseilyn muoto ole enemmistön käytöstä (vrt. terrorismi, raiskaukset yms).

Luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat.

Ajattelen kuitenkin niin, että loppujen lopuksi ei ole väliä, onko jonkin kulttuurin piirissä perseilijöitä 5%, 36% tai vaikkapa 74%, koska ainoa, millä on merkitystä, on tuon ryhmän kokonaisvaikutus ympäröivään yhteiskuntaan.

Voi olla, että jostain ryhmästä vain vähemmistö perseilee aktiivisesti, mutta Ruotsin esimerkki osoittanee, että kokonaiset kaupunginosat lohkeavat irti järjestäytyneestä ja laillisesta yhteiskunnasta verraten pienen joukon toiminnan vuoksi.

[ämpee]

Ehkä kehitysmaakulttuureissa on vain ikäänkuin absoluuttisia tilanteita, olet joko vahva tai heikko ...

Tuon takia niitä voi kutsua rakkikoirakulttuureiksi, koska laumassa uhotaan ja ärhennellään, mutta yksin jouduttuaan vingutaan ja mielistellään, sekä vahva nokkimisjärjestys oman lauman sisällä.

[Eino P. Keravalta]

Luulen, että suomalaisen yhteiskunnan kannalta eräs tärkeimpiä asioita ymmärtää on se, että menettelytapamme kehitysmaalaisten kanssa ovat täysin väärät ja vahingolliset.

Meidän tutkijamme, 'asiantuntijamme', viranhaltijamme ja poliitikkomme lähtevät siitä ajatuksesta, että perseilevät kehitysmaalaiset muuttuvat mukaviksi ja yhteistyökykyisiksi yhteiskunnan jäseniksi kunhan heihin on ensin kohdistettu kaikkea mahdollista kivaa: on lässytetty, tarjottu rahaa, pyydelty anteeksi, leivottu pullaa ja haukuttu suomalaisia.

Tämä metodi on perseilykulttuurin näkökulmasta täysin väärä: se antaa signaalin, että perseilykulttuuri on parempi, että se on oikeassa ja ettei sen tarvitse muuttua. Olemalla mukavia me vain osoitamme heille heikkoutemme ja heikkous merkitsee perseilykulttuurille sitä, että heikko on väärässä moraalisesti.

Ainoa oikea tapa kohdella perseilykulttuuria ja jonka se ymmärtää, on soveltaa perseilykulttuuriin perseilykulttuurin omia metodeja. Silloin meillä voi olla edes teoreettinen mahdollisuus saada heidän silmissään moraalista arvoa ja kunnioitus.

Meillä on oltava nollatoleranssi perseilylle. Meidän on annettava lainrikkomisista nopeat ja hyvin ankarat tuomiot. Meidän on tehtävä heidät vastuullisiksi omasta elämästään. Ilmasta rahaa ei tule jakaa. Kielivaatimuksista ei saa tinkiä, tulkkeja voi käyttää vain pari ensimmäistä kuukautta. Anteeksi ei saa pyydellä. Sosiaaliviranomaisten tulee lujasti ja tylysti ilmoittaa, että olette täällä sitten niinkuin me käskemme tai saatte painua takaisin helvettiinne. Poliisin tulee olla jämäkkä ja antaa pamppua tai kaasua heti, jos ensimmäinen käsky ei kuulu. Asuntojonoon laitetaan viimeisen suomalaisen perään, muuten asukoot parakeissa.

Sillä meillä ei ole muuta vaihtoehtoa, jos haluamme selviytyä.

[jka]

Ihan mielnkiintoisia pointteja. Itselle tuli mieleen, että länsimaiden sisälläkin on heimo-orientoituneita kulttuureja joiden jäsenet ovat kuitenkin länsimaalaisia. Lähinnä tulee mieleen uskonlahkot ja moottoripyöräjengit. Oikeastaan kaikki heimo-orientoituneiden kulttuurien piirteet joita listasit pätee noihinkin. Voidaan myös sanoa, että nämä myös perseilevät ympäröivää länsimaista kulttuuria vastaan ihan samoin ainakin jollain tasolla.

Mietin myös että perseily vaatii varmaankin tietyn kriittisen massan. Eli tarvitaan vähintään se heimo ympärille. Yksi heimo-orientoitunut ihminen joka muuttaa mihin tahansa ei ala automaattisesti perseilemään. Tämä ei ole niin tyhmä etteikö ymmärtäisi, että sopeutumalla saa paremman lopputuloksen kuin yksin perseilemällä. Mutta kun ympärille saadaan kavereita niin perseily alkaa ja kuvitellaan että näin saavutetaan parempi lopputulos.

[Eisernes Kreuz]

Mainio kirjoitus taas Einolta. Piti lukea ihan ajatuksen kanssa.

Tuo heimonäkökulma on erittäin tärkeä, kun yritetään ymmärtää esim. arabimaita. Nehän ovat nimittäin hyvin keinotekoisia luomuksia, kun ensimmäisen maailmansodan jälkeen siirtomaavallat jakoivat entisiä Ottomaanien valtakunnan alueita ja piirtelivät kartalle viivoja, joiden sisäpuolelle jäi runsaslukuinen joukko heimoja vailla mitään keskinäistä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Heimoja yhdisti toisiinsa lähinnä islam ja turkkilaisten ylivalta.

Tuosta otsikosta saisi kyllä mainion nimen kokonaiselle kirjalle. 

[Eino P. Keravalta]

Mietin myös että perseily vaatii varmaankin tietyn kriittisen massan. Eli tarvitaan vähintään se heimo ympärille. Yksi heimo-orientoitunut ihminen joka muuttaa mihin tahansa ei ala automaattisesti perseilemään. Tämä ei ole niin tyhmä etteikö ymmärtäisi, että sopeutumalla saa paremman lopputuloksen kuin yksin perseilemällä. Mutta kun ympärille saadaan kavereita niin perseily alkaa ja kuvitellaan että näin saavutetaan parempi lopputulos.

Olen samaa mieltä, kehitysmaalaisten arvojen aktiivinen noudattaminen vaatii ympärille kehitysmaalaisen yhteisön tai verkoston.

Jos Suomessa olisi vain esimerkiksi pari tuhatta kehitysmaalaista, he mitä luultavimmin olisivat aika hyvin sopeutuneita. Mutta kun tänne rahdataan puoli valtakuntaa jostain ongelmamaasta, on selvää, että tulijat voivat haistattaa paskat ympäröivillä suomalaisilla ja keskittyä hengailemaan oman porukan kesken.

Suomi ei tarvitse kehitysmaaperäistä maahanmuuttoa, mutta jos sellaista 'pitää' olla, maahanmuuton tahti on ollut monikymmenkertainen siihen nähden, mikä olisi ollut kaikkien osapuolien osalta järkevää.

[Lalli IsoTalo]

Meidän tutkijamme, 'asiantuntijamme', viranhaltijamme ja poliitikkomme lähtevät siitä ajatuksesta, että perseilevät kehitysmaalaiset muuttuvat mukaviksi ja yhteistyökykyisiksi yhteiskunnan jäseniksi kunhan heihin on ensin kohdistettu kaikkea mahdollista kivaa: on lässytetty, tarjottu rahaa, pyydelty anteeksi, leivottu pullaa ja haukuttu suomalaisia.

Tämä kertoo miksi islamistit vihaavat länsimaalaisia, ja miksi mikään määrä kotiuttamista ei tee jihadisteista länsimaalaista:

Why we hate you & why we fight you
http://clarionproject.org/factsheets-files/islamic-state-magazine-dabiq-fifteen-breaking-the-cross.pdf

Liitteenä oleva pdf, jossa vain oleelliset sivut.

1. We hate you, first and foremost, because you are disbelievers; you reject the oneness of Allah ...

2. We hate you because your secular, liberal societies permit the very things that Allah has prohibited
while banning many of the things He has permitted ...

3. In the case of the atheist fringe, we hate you and wage war against you because you disbelieve in
the existence of your Lord and Creator ...

4. We hate you for your crimes against Islam and wage war against you to punish you for your transgressions against our religion ...

5. We hate you for your crimes against the Muslims; your drones and fighter jets bomb, kill, and
maim our people around the world...

6. We hate you for invading our lands and fight you to repel you and drive you out. As long as there
is an inch of territory left for us to reclaim, jihad will continue to be a personal obligation on every single Muslim.

[jka]

Mietin myös että perseily vaatii varmaankin tietyn kriittisen massan. Eli tarvitaan vähintään se heimo ympärille. Yksi heimo-orientoitunut ihminen joka muuttaa mihin tahansa ei ala automaattisesti perseilemään. Tämä ei ole niin tyhmä etteikö ymmärtäisi, että sopeutumalla saa paremman lopputuloksen kuin yksin perseilemällä. Mutta kun ympärille saadaan kavereita niin perseily alkaa ja kuvitellaan että näin saavutetaan parempi lopputulos.

Olen samaa mieltä, kehitysmaalaisten arvojen aktiivinen noudattaminen vaatii ympärille kehitysmaalaisen yhteisön tai verkoston.

Jos Suomessa olisi vain esimerkiksi pari tuhatta kehitysmaalaista, he mitä luultavimmin olisivat aika hyvin sopeutuneita. Mutta kun tänne rahdataan puoli valtakuntaa jostain ongelmamaasta, on selvää, että tulijat voivat haistattaa paskat ympäröivillä suomalaisilla ja keskittyä hengailemaan oman porukan kesken.

Suomi ei tarvitse kehitysmaaperäistä maahanmuuttoa, mutta jos sellaista 'pitää' olla, maahanmuuton tahti on ollut monikymmenkertainen siihen nähden, mikä olisi ollut kaikkien osapuolien osalta järkevää.

Olen joskus pohtinut että rajat maahanmuuttoon olisi hyvin helposti luettavissa tilastoista. Jos mikä tahansa ryhmä erottuu koulutusta, työllisyyttä, sosioekonomista asemaa tai rikollisuutta mittaavissa tilastoissa huomattavasti keskiarvosta niin maahanmuutto näiltä ryhmiltä kielletään kunnes tilastot taas kertoo että jo maassa oleva porukka on sopeutunut ja perseilyä ei enää tapahdu. Tällöin uusillakin tulokkailla olisi maassa jo viiteryhmä johon tarttua, eikä joku perseilevä heimo.

Jos mikä tahansa ryhmä päästetään riittävän suureksi niin, että se erottuu selkeästi sosioekonomisesti muusta porukasta niin ongelmaa ei voi enää korjata. Tällainen on itse itseään ruokkiva kierre. Jos porukka perseilee ja tätä porukkaa muut pitää perseilevänä niin mitään keinoja muuttaa tilannetta ei enää ole. Perseily on tämän jälkeen ikuista.

[repo]

No oli kyllä "diipshittii". Ehkä tasoni humanistisen sivistyksen alalla, eikä muillakaan aloilla, vain riitä tekstin nielemiseen pureskelematta, nikottelematta ja ilman yökkäyksiä.

Iha enstex! Miks skriivaja puhuu alux me-muodossa? Mää en aineskaa allekirjoita tätä textii, vaikka koen kuuluvuut Homma-heimoon. Toisex mua ei nii kauheest kiinnosta kehitysmaalaisten keppostelut, tai siis kiinnostaa, kun oikeest niien kepposteluist alkaa tulla ongelmii ja kustannuksii, joit mää en haluu olla maksamassa, mut ongelma on ensteks meidän oman heimokulttuurin, suomalaiskansalliset, keppostelijat. Tää o mu huole aihe number one. Ette tee kuteiskaa ymmärrä mua, ootte kaikki vaan jotain Homman eliittirasisteja, teette näist jutuist rotukymyksii. Silti! Jumakauta toi Soinin heimo riapoo mua ny. Ja noi Sipilän ja Orpon kovikset!? Aatelkaa ny niitä, jotain Antti Kaikkosta. Mennääx vetää niitä nekkuu et tietää ketä heimoo kantsii sillee kunnioittaa - Homma rulez, eiks je! Kyl maar mää nyt täl pääse suosioo Hommalla. Kyl vaa o nii, prkl!

Oliko tuossa tarpeeksi suomalaiskansallista nykyajan alatyylistä heimokulttuuria, josta elitismiin rakastuneet kanssakansalaiset haluvat kovasti erottua ja puhdistautua alhaisista suomalaisista juuristaan suuren roduttoman ja rajattoman globalismin pian koittaessa sekä pelastaessa heidät niin tunkkaiselta impivaaralaisuudelta?

Että sillai. Ottakaa tästä nyt selvä. Minulle tämä keskustelu taitaa olla liian diippii - tosin niin olisi ollut myös euro- ja EU-kritiikki reilu kymmenen vuotta sitten ja maahanmuuttokritiikki vielä vähemmän aikaa sitten.

Ainiin! Kirjoituksen metodiin. Onko määrittely perseilylle lähtöisin vapaasti kirjoittajan kynästä vai perustuuko se johonkin muuhun kuin luottoon lukijan kanssa jaetuista mielipiteistä sekä yhtenäisestä tavasta ajatella asioita, kun seuraavassa kappaleessa määrittelystä tehdään johtopäätöksiä? Tämä tökkäsi ja olin lopettaa lukemisen ajatukseen "hohhoijaa! Ja taas mennään...".

Jatkakaa!