Lenin, Suomi ja Leninin testamentti

[Jouko Piho]

Suur-Suomi -ajatus ei ole vain 1920-1940 -lukujen oikeistolainen idea.

Jo ennen Akateemista Karjala-seuraa, IKL:ää (Isänmaallinen kansanliike) ja Lapuan liikettä Lenin esitti Venäjällä huhtikuun lopulla 1917 (siis ennen Suomen itsenäistymistä) tarkasti hahmottelemansa Suomen rajat. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Venäjän (sittemmin Neuvostoliiton) viralliseen johtoon myöhemmin kuulunut henkilö lupasi Suomelle suur-Suomi -alueen luonnonhistoriallisine rajoineen Laatokasta Syväriä pitkin Äänisjärveen ja siitä Vienanmereen niin, että Suomelle kuuluvat Karjalan kannas, Laatokan Karjala, Itä-Karjala (Aunuksen Karjala ja Vienan Karjala), Petsamo sekä Kuolan niemimaa. Leninin kartta, joka on otettu Vilho Tahvanaisen kirjasta Miksi Suomi ei käyttänyt etsikkoaikaansa? sivulta 291, on nähtävissä sivuillani http://www.kolumbus.fi/jouko.piho/sivu31.htm .

Tämän Leninin ajatuksen toisti Stalin kirjeessään Suomen hallitukselle 28.5.1941 eli vähää ennen saksalaisten suurhyökkäystä Neuvostoliittoon 22.6.1940. Stalin pyysi ensin suomalaisilta muutamia sotapalveluksia. Suomalaisten tulisi estää saksalaisia katkaisemasta Muurmannin-Arkangelin rautatielinjaa sekä estää saksalaisia pääsemästä Leningradiin. Jos suomalaiset tekisivät näin eli estäisivät ja hidastaisivat saksalaisten sotatoimia, niin Stalin kirjoitti seuraavan lupauksen: "Kun Suomi näin tekee ja turvaa toiminnallaan Neuvostoliiton pohjoisen rintaman Suomenlahdesta - Pohjoiseen Jäämereen, niin Neuvostoliitto katsoo Suomen omaksi liittolaiseksensa taistelussa saksalaisia vastaan ja sen liiton palkaksi Neuvostoliitto luovuttaa Suomelle kokonaan Suomen sukuisen heimoalueen eli Itä-Karjalan kuin myöskin ne muut alueet, jotka 1940 välirauhansopimuksessa Karjalan kannaksen, Kuolajärven ja Petsamon alueina ovat siirtyneet Neuvostoliiton hallintaan. On myös huomattavaa, että samassa kirjeessä Stalin antoi suomalaisille luvan miehittää Suomen alueen vanhoja rajoja myöten ja jos saksalaisten pysäyttäminen sitä vaatii, niin suomalaiset saivat luvan viivyttää saksalaisia myös suomensukuisella Itä-Karjalan alueella.

Valitettavasti Leninin suur-Suomi -ajatus ei toteutunut.

Valitettavasti Stalin petti Mannerheimille ja Suomen hallitukselle antamansa suur-Suomi -lupauksen. Suomi piti Mannerheimin käskystä ja tahdosta Stalinin ehdoista kiinni: Muurmannin rataa ei katkaistu, vaikka se olisi ollut helppoa, eikä Leningradin saartoon liitytty mukaan, vaikka se olisi voinut ratkaista koko Toisen maailmansodan kohtalon toiseen suuntaan. Mannerheimin ratkaisuja ei ymmärretty, vaan häntä alettiin kutsua vanhuudenhöperöksi mieheksi.

Mannerheim oli kuitenkin rehellinen kunnian mies. Mannerheim oli oppinut luottamaan Staliniin, joka tunsi sympatiaa Suomea kohtaan ja suurta arvostusta Mannerheimia kohtaan.

Kun Stalin kuitenkin petti lupauksensa, Mannerheim oli hyvin pettynyt mies.

Lukemistani kirjoista, ennen kaikkea Vilho Tahvanaisen kirjasta Erikoistehtävä (Mannerheimin salaisena asiamiehenä 1932-1945) ei selviä syytä Stalinin petokseen. Arvelen itse syyksi sitä, että vaikka Stalin oli diktaattori, ei hänellä kuitenkaan ollut kaikkea valtaa. Kun suuri osa nuoremmista kommunisteista, suomalaiskommunisteista ja sotilasjohdosta halusi Suomen rankaisemista Hitlerin rinnalla sotimisesta, niin ei edes Stalin mahtanut asialle mitään, koska hänenkin täytyi pelätä oman henkensä puolesta.

Stalinin ansioksi voidaan ilmeisesti laskea se, että koko Suomea ei miehitetty. En tällä tarkoita, ettei muitakin ansiollisia olisi. Totta kai: Suomen rohkea ja taitava puolustus sekä johdon, upseerien että tavallisen sotilaan toimesta, tykistön tehokas käyttö, uudet panssarintorjuntavälineet Saksasta, Kuhlmeyn tuloksia aikaansaanut saksalainen lentolaivue, Rytin epäitsekäs sopimuksen teko ja sen myötä aseapu Saksasta, kristittyjen rukoukset ja siihen vastauksena Jumalan apu ja varjelus. Näiden lisäksi mukana oli ilmeisesti myös Stalinin halu tehdä edes minimi Suomen hyväksi niissä olosuhteissa, kun muut kommunistit vaativat Suomen murskaamista.

Silloin Stalin on saattanut muistaa lupauksensa Suomen hallitukselle. Stalin on voinut ajatella, että vaikka hän ei voikaan muiden painostuksen takia lunastaa lupaustaan Suomelle Karjalan ja muiden menetettyjen alueiden palauttamisesta takaisin Suomen yhteyteen eikä lupaustaan Itä-Karjalan antamisesta Suomelle, niin hän voi ainakin yrittää estää, ettei koko Suomea miehitetä.

Tässä Stalin onnistui. Stalin kuuluu sanoneen sodan jälkeen: "Niin sankarillisesti itseään puolustavalle kansalle kuin Suomen kansalle kuuluu ilman muuta oikeus itsenäisyyteen."

Palataan kirjoitukseni perusaiheeseen. Sekä Lenin että Stalin näkivät Suomen paljon nykyistä suurempana eli suur-Suomena. Lenin kuoli jo v. 1924 ja hänen työnsä jäi kesken. Lenin ehti kuitenkin tunnustaa Suomen itsenäisyyden. Voi olla, että Leninin ajatuksena oli se, että Suomi muuttuu sittemmin kommunistiseksi ja liittyy osaksi Neuvostoliittoa. Toisaalta on olemassa tietoja vanhan Leninin ajatuksista vähää ennen hänen kuolemaansa esiin tulleessa Leninin testamentissa, joiden mukaan hän nimenomaan kehotti kommunisteja olemaan sotkeutumasta millään tavoin Suomen asioihin.

Oli niin tai näin, Lenin oli hyvin myötämielinen Suomea kohtaan, jossa hän oli saanut ainakin kahdesti turvapaikan omien pakolaisvuosiensa aikana. Tätä samaa sympatiaa Suomea kohtaa Lenin teroitti myös Stalinin mieleen. Uskon, että nämä Leninin puheet vaikuttivat Staliniin koko hänen elämänsä ajan.

Mikä on siis tämän kaiken lopputulema?

Mielestäni tämän kaiken edellä kerrotun johtopäätös on seuraava. Koska suuren naapurimaamme Venäjä/Neuvostoliiton johtajat Lenin ja Stalin ovat luvanneet Suomelle suur-Suomen rajoja, niin idea suur-Suomesta ei ole vain oikeistolainen vaan alunperin vasemmistolainen.
Ja koska Leninin ja Stalinin suur-Suomi -ajatukset eivät ole vielä toteutuneet, niin vetoan Venäjän nykyisin johtajiin, presidentti Medvedeviin ja pääministeri Putiniin, että he ryhtyvät pian sellaisiin toimiin, että Leninin ja Stalinin hahmottelema ja lupaama suur-Suomi voi vihdoinkin toteutua.

Seuratkaamme siis Leninin ja Stalinin viitoittamaa tietä suur-Suomea kohti!

Oikeudenmukainen Jumala, joka viime kädessä säätää kansojen rajat, olkoon meidän kanssamme! Profeetat ovat puhuneet Karjalan ja Itä-Karjalan yhteydestä Suomeen. Stalinkin tunnusti, että kyseessä on suomensukuisten heimojen alue. Tuokoon Jumala heimomme yhteen.

Jouko Piho

[Tsm]

Kiitos!

Minua onkin jo pitkään askarruttanut jatkuvasti kirjallisuudessa eteen tuleva maininta Mannerheimin asettamasta nimenomaisesta kiellosta Arkangelin radan katkaisemiseen ja joukkojen pysäyttäminen Pietarin porteille. Kyse oli kahden herrasmiehen lupauksesta ja kunniasta. Mannerheimin elämänkertakirjallisuuden antama kuva miehestä sopisi tähän muottiin erittäin hyvin.

Muutenkin hieno aihe, mutta eihän tällaista saa Suomessa ääneen lausua.

Ps. Joukon viestistä tuli mieleen kesäinen kohtaus Mikkelin lähellä sijaitsevan veteraanien kuntoutuskeskuksen ulko-ovella. Kuuntelin tupakkaa polttaessani veteraanien juttuja, jotka polveilivat terveysongelmista moottorisahojen paremmuuteen. Pois lähtiessäni kuulin miehen sanovan toiselle:"Me hävittiin se sota sen takia, kun oli niin paljon jumalattomuutta".

[citizen]

Höpö höpö. Suomelle luvattiin maita Itä-Karjalasta jo ennen talvisotaa, vaikka koko ajan tavoitteena oli koko Suomen miehittäminen. Mannerheimin politiikan taustalla oli hyvien suhteiden ylläpito Yhdysvaltoihin, joka sitten osaltaan turvasi Suomenkin itsenäisyyden, vaikka ei NATO:on liityttykään.

Seuratkaamme siis Leninin ja Stalinin viitoittamaa tietä suur-Suomea kohti!

Se taidat olla sinä, joka on tulossa vanhuudenhöperöksi.

[erilainen]

Itse olen kanssa perehtynyt tuohon ajankohtaan hyvinkin lähiaikoina. En kuitenkaan ole perehtynyt mainitsemiisi lähteisiin. Oudolta kuitenkin kuulostaa. Kuitenkin aina moista Leninin ja Stalinin kilpien kiillotusta.

Itse kyllä toivoisin Jumalalta ihan jotain muuta kuin Suur-Suomea.

[Pekaso]

Voisitko Piho ystävällisesti kertoa mistä olet noin mielenkiintoisen kirjeen saanut haltuusi? Sehän asettaa koko sodanaikaisen politiikkamme ja sotilaalliset ratkaisut uuteen valoon. Outoa ettet ole sitä aikaisemmin paljastanut.

[Perttu Ahonen]

Vilho Tahvanaisen kirja - Erikoistehtävä - on mielenkiintoinen kirja ja minäkin suosittelen sitä jokaiselle Suomen historiasta kiinnostuneelle.  Tahvanaisen kirjasta käy ilmi se, että Neuvosto-Venäjällä oli Leninin jälkeen pitkään kestänyt valtataistelu (T) Trotskilaisten maailmanvallankumousta ajavien ja Stalinin kansallisen vallankumouksen läpiviemisen kanssa.  Lenin oli muuten maailmanvallankumouksen kannattaja, kuten Trotski. Vasta Stalinin suuret puhdistuket 1937-38 lopetti valtataistelun Neuvosto-venäjän sisällä; kukaan ei sittemin uskaltanut sanoa yhtään mitään mistään, vaan ajatteli omaa häilyvää tulevaisuuttaan.  Erityisesti suomalaiset kommunistit olivat Itä-Karjalassa puhdistusten kohteena = he olivat enimmälti Troskilaisia.

Sitten lyhyesti tapahtumista, jotka johtivat Suomen ja muutamien muiden Tsaarin-Venäjän pienten kansallisuuksien itsenäistymiseen. Bolshevistinen Neuvosto-Venäjä oli joutunut tekemään rauhan Saksan kanssa kärsittyään sille rökäletappion. Rauha solmittiin Brest-Litovskissa 3.3.1918. Sopimuksen perusteella Neuvosto-Venäjä joutui luovuttamaan itsenäisiksi julistautuneet Baltian maat ja Puolan - tunnustamaan Ukrainanan itsenäisyyden ja vetämään joukkonsa jo itsenäiseksi tunnustamastaan Suomesta.  Lenin kutsui rauhaa "haisevaksi rauhaksi" ja katsoi rauhan olevan väliaikainen ja pakonsanelema. Kun Saksa teki rauhansopimuksen ympärysvaltojen kanssa - Lenin mitätöi Brest-Litovskin rauhansopimuksen välittömästi.

Lenin julisti kansojen itsemääräämisoikeutta ja tarkoitti tällä entisen Tsaarin-Venäjän vähemmistökansallisuuksia, jotka halusivat vallankumouksen pyörteissä itsenäisiksi valtioiksi eroon Venäjästä -ja venäläisistä.  Leninille tämä sopi hyvin, sillä nämä vähemmistökansallisuudet olisivat muutoin vastuksena Venäjän omalle vallankumoussodalle. Itsenäisyyden "myöntämisen" taka-ajatus oli kuitenkin >>eroaminen uudelleen yhtymistä varten>>. Kaikissa kymmenessä entisessä Tsaarin-Venäjästä irroittautuneessa maassa käytiin sisällissota, jossa Leninin Bolshevistinen Neuvosto-Venäjä tuki punaisia aseellisesti. Näistä maista Suomessa, Eestissä, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa voittivat valkoiset, eli kansallismieliset; nämä maat saivat pitää itsenäisyytensä.  Bolshevikit, eli punaiset, eli internationalistit voittivat Ukrainassa, Valko-Venäjällä, Gruusiassa, Armeniassa ja Azerbaidzanissa; nämä maat liittyivät bolshevistiseen kansojen paratiisiin - Neuvosto-venäjään ja menettivät itsenäisyytensä. Lenin -ja bolshevikki puolue moitti Suomen sisällissodan hävinneitä punajohtajia pettureiksi, jotka olivat pilanneet erinomaisen tilaisuuden vallankumouksen toteuttamiseksi Suomessa ja Suomen liittämisen neuvostotasavaltojen kunniakkaaseen joukkoon. Bolshevistinen Neuvosto-venäjä joutui tekemään Tarton rauhansopimuksen Suomen kanssa, sillä Venäjällä oli menossa oma sisällissota, johon ei enää haluttu Suomalaisten puuttuvan - varsinkaan, kun Suomi oli lähellä punaisten vallan ydintä - Pietaria. Suomen asemaa ja Suomen itsenäisyyden tunnustanutta Bolshevikki-Neuvosto-Venäjän suhdetta itsenäiseen Suomeen kuvaa hyvin se, että Suomi solmi oman sisällissotansa seurauksena rauhansopimuksen Neuvosto-Venäjän kanssa; tästä voi tehdä johtopäätöksen siitä, kuinka itsenäisesti Suomen punaisten johto -ja vallankumouspyrkimys toimi suhteessa Leninin ja Trotskin bolshevikki-Neuvosto-Venäjään.

Mitä jatkosotaan tulee, niin jatkosota oli talvisodan, eli tosiasiallisesti vapausodan jatkosodan jatkosota. Stalinin Neuvostoliitto pyrki saamaan entiset Tsaarin-Venäjän rajat itselleen, mutta siinä ei Stalinin Neuvostoliitto onnistunut; ensin Saksan puututtua talvisodan diplomatiaan 10.2 ja 9.3 1940 -ja sitä kautta rauhan aikaansaamiseen Suomen ja Neuvostoliiton välillä ja 1944-45 Rooseveltin kuoltua ja kylmänsodan ollessa jo tekeillä ei länsimailla ollut agendalla Suomen luovuttaminen Neuvostoliitolle - Neuvostoliiton etupiiriin kylläkin ja 1939 kesän Neuvostoliiton kanssa tehdyn sopimuksen perusteella. Molotov-Ribbentrop-sopimus ei ollut ainoa laatuaan. Heinäkuussa 1939, siis jo ennen M/R-paktia oli Neuvostoliitto sopinut Ranskan ja Englannin kanssa saman sisältöisen sopimuksen ja jonka Englanti ja Ranska myös allekirjoittivat - Neuvostoliitto ei allekirjoittanut, vaan piti sopimuksen suullisena.


Jatkosodassa Suomi kyllä katkaisi Muurmannin radan ( Petroskoi, Karhumäki ja Syväri), mutta ei liityntärataa Arkangelin radalle, joka muutoinkin oli tärkeämpi turvallisen Arkangelin sataman ansiosta. Suomi myös osallistui Leningradin piiritykseen ja teki sen juuri, niin kuin se oli Saksan kanssa alkujaan sovittu; Saksalaisten piti saada yhteys Suomalaisiin Syvärillä, mutta saksalaiset eivät päässeet Syvärille saakka. Tosin on todettava, että Suomi oli passiivinen Leningradin piirittäjä, eikä osallistunut mainittavasti Leningradin huollon häirintään, eikä lainkaan Leningradin pommittamiseen.

- Perttu Ahonen

[Jouko Piho]

Voisitko Piho ystävällisesti kertoa mistä olet noin mielenkiintoisen kirjeen saanut haltuusi? Sehän asettaa koko sodanaikaisen politiikkamme ja sotilaalliset ratkaisut uuteen valoon. Outoa ettet ole sitä aikaisemmin paljastanut.

Kerroin lähteeni aloituksessani.
En ole aiemmin voinut tällaisista asioista puhua, kun sain tietää itsekin näistä vasta juuri äskettäin.

Jouko Piho

[Jouko Piho]

Itse olen kanssa perehtynyt tuohon ajankohtaan hyvinkin lähiaikoina. En kuitenkaan ole perehtynyt mainitsemiisi lähteisiin. Oudolta kuitenkin kuulostaa. Kuitenkin aina moista Leninin ja Stalinin kilpien kiillotusta.

Itse kyllä toivoisin Jumalalta ihan jotain muuta kuin Suur-Suomea.

Perehdy ensin asioihin ja sano sen jälkeen, onko kyseessä asiaton Leninin ja Stalinin kilpien kiillotus. Nyt sinä kirjoitat asioista asioihin perehtymättä.

On totta kai kiistattomasti selvää, että Lenin ja Stalin syyllistyivät suuriin rikoksiin sekä omaa kansaansa että muita kansoja kohtaan. Mutta on rikollisillakin se oikeus, että heitä ei pidä syyttää siitä, mitä he eivät ole tehneet sekä, että rikollisillekin pitää antaa tunnustus heidän tekemistään hyvistä töistä, jos he ovat sellaisia tehneet.

Jouko Piho

[JPU]

Höpö höpö. Suomelle luvattiin maita Itä-Karjalasta jo ennen talvisotaa, vaikka koko ajan tavoitteena oli koko Suomen miehittäminen. Mannerheimin politiikan taustalla oli hyvien suhteiden ylläpito Yhdysvaltoihin, joka sitten osaltaan turvasi Suomenkin itsenäisyyden, vaikka ei NATO:on liityttykään.

Seuratkaamme siis Leninin ja Stalinin viitoittamaa tietä suur-Suomea kohti!

Se taidat olla sinä, joka on tulossa vanhuudenhöperöksi.

Onhan tämä nähty, luvataan Repolaa ja ties mitä mutta palkkioksi saadaan Suomen miehitykseen tähtäävä sota. Suomesta EHKÄ olisi tullut luovutettua Suomea suurempi neuvostotasavalta mutta siinäpä se olisi sitten ollut.

En pysty näkemään Pihon esittämän Stalinin "armollisuutta" missään sodan aikana tai sitä ennen tehdyissä päätöksissä. Koko huuhaa-tarina on täydellisesti ristiriidassa kommunisti-ideologian mukaisen maailmanvallankumouksen kanssa. Demokraattinen ja suvereeni Suur-Suomi muka annetaan lahjaksi(minkä vuoksi?) ja muu maailma samaan aikaan muuttuu kommunistiseksi...

Fantasiaa pojat fantasiaa. Suomi olisi korkeintaan muuttunut alueeltaan hieman laajemmaksi Suomen neuvostotasavallaksi joka mm. ylhäältä ohjatulla pakkomaahanmuutolla olisi sovjetisoitu.

[Ari-Lee]

Ensimmäinen kerta kun olen Jouko Pihon kanssa eri mieltä, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

1. Unohdit kommunismin internationalismin. Se oli taka-alalla kuitenkin ja päämääränä saavuttaa kaikki maapallon mantereet ja valtiot. Mannerheim tiesi tämän.
2. Mannerheimin kaikki ystävät oli murhattu Venäjällä. Ei kait joku luule että Mannerheim vielä luotti venäläiseen sanan? Asennoidu hänen saappaisiinsa ja mieti.
3. Mannerheim ei katkaissut Muurmannin rataa pysyvästi, koska tiesi että Neuvostoliitto tai Venäjä ei tule koskaan katoamaan naapurista. Tekemällä oikeita päätöksiä oikeilla hetkillä mutta sodan voittajan jo olleen tiedossa olisi oikea päätös ollut lopuksi väärä ja johtavan kostotoimenpiteisiin.
4. Stalinilla oli suunnitelma n. 3,5 miljoonan kansalaisen Suomelle. Tarkoitus oli siirtää väestö Siperiaan ja tehdä Suomesta yksi kommunistinen provinssi muiden joukkoon. Ajatus "Suur-Suomesta" olisi toteutunut kommunistisen ideologian mukaisesti; Sosialistinen Suomen Tasavalta.
5. Sodan päättyminen Euroopassa ja asekätkentä saivat Stalinin miettimään asioita uudessa valossa. Ei kannattanut aloittaa uutta sotaa koska vastassa olivatkin jo toisenlaiset voimat lännestä. Suomeen olisi tehnyt maihinnousun britit ja jenkit jos rähinä etupiirijaosta olisi jatkunut Hitlerin kukistumisen jälkeen. Stalin tiesi lännen tietävän ettei Suomessa ole natseja eikä fasisteja ja näin ollen sitä olisi kannattanut puolustaa kynsin hampain. Aseiden tiedettiin olevan kätkössä mutta ei tiedetty mitä ja kuinka paljon. Miesmäärä tiedettiin ja se oli pelottavan suuri - n. 500k vihaista, kotiin, uskontoon ja isänmaahan uskovaa miestä.

Asiat eivät ole prioriteettijärjestyksessä, mutta näin tämän itse olen oppinut sekä historian tunneilla että lukemalla itse kirjoista ja kansista. Jos olen jossain kohdin väärässä. en ole syyllinen muuhun kuin historian väärään tulkintaan. Suurvalta ajaa ainoastaan itsensä etuja. Muistakaa tämä.

[Jouko Piho]

Ensimmäinen kerta kun olen Jouko Pihon kanssa eri mieltä, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

1. Unohdit kommunismin internationalismin. Se oli taka-alalla kuitenkin ja päämääränä saavuttaa kaikki maapallon mantereet ja valtiot. Mannerheim tiesi tämän.
2. Mannerheimin kaikki ystävät oli murhattu Venäjällä. Ei kait joku luule että Mannerheim vielä luotti venäläiseen sanan? Asennoidu hänen saappaisiinsa ja mieti.
3. Mannerheim ei katkaissut Muurmannin rataa pysyvästi, koska tiesi että Neuvostoliitto tai Venäjä ei tule koskaan katoamaan naapurista. Tekemällä oikeita päätöksiä oikeilla hetkillä mutta sodan voittajan jo olleen tiedossa olisi oikea päätös ollut lopuksi väärä ja johtavan kostotoimenpiteisiin.
4. Stalinilla oli suunnitelma n. 3,5 miljoonan kansalaisen Suomelle. Tarkoitus oli siirtää väestö Siperiaan ja tehdä Suomesta yksi kommunistinen provinssi muiden joukkoon. Ajatus "Suur-Suomesta" olisi toteutunut kommunistisen ideologian mukaisesti; Sosialistinen Suomen Tasavalta.
5. Sodan päättyminen Euroopassa ja asekätkentä saivat Stalinin miettimään asioita uudessa valossa. Ei kannattanut aloittaa uutta sotaa koska vastassa olivatkin jo toisenlaiset voimat lännestä. Suomeen olisi tehnyt maihinnousun britit ja jenkit jos rähinä etupiirijaosta olisi jatkunut Hitlerin kukistumisen jälkeen. Stalin tiesi lännen tietävän ettei Suomessa ole natseja eikä fasisteja ja näin ollen sitä olisi kannattanut puolustaa kynsin hampain. Aseiden tiedettiin olevan kätkössä mutta ei tiedetty mitä ja kuinka paljon. Miesmäärä tiedettiin ja se oli pelottavan suuri - n. 500k vihaista, kotiin, uskontoon ja isänmaahan uskovaa miestä.

Asiat eivät ole prioriteettijärjestyksessä, mutta näin tämän itse olen oppinut sekä historian tunneilla että lukemalla itse kirjoista ja kansista. Jos olen jossain kohdin väärässä. en ole syyllinen muuhun kuin historian väärään tulkintaan. Suurvalta ajaa ainoastaan itsensä etuja. Muistakaa tämä.

En mene yksityiskohtiin.
En minäkään haluaisi luottaa Stalinin sanoihin.
Miksi otan ne kuitenkin jossain määrin edes huomioon?
Koska Mannerheim, joka tunsi Stalinin paremmin kuin minä tai sinä tai moni muu, luotti Staliniin. Ja minä taas luotan hyvin vahvasti Mannerheimin rehellisyyteen.

Olen sitä mieltä, ellei toisin osoiteta, että Stalinilla oli pohjimmiltaan hyvää tahtoa Suomea kohtaan kuten Leninilläkin, mutta monilla muilla kommunisteilla, kuten Molotovilla, sotilasjohtajilla ja suomalaiskommunisteilla, esim. Kuusisella ei tällaista Suomen sympatiaa ollut ja tässä taistelussa Stalin hävisi osittain, mutta ei siis kokonaan, koska Suomea ei kuitenkaan miehitetty kokonaan.

Eli Stalin-Pirussa oli myös jotakin hyvää, ainakin Suomea ajatellen.

Jouko Piho

[Ari-Lee]

Eli Stalin-Pirussa oli myös jotakin hyvää, ainakin Suomea ajatellen.

Miehessä kuka julisti Jumalan kuolleen ja käski tappaa kaikki suomalaiset? Eikait sentään? Tai, no, kenties hän oli hyvä juomaan vodkaa ja lähettämään ihmisiä kuolemaan...

Heitän Sinulle vastapallon: Hitlerissä oli jotain hyvää ajatellen Suomea.

[Pekaso]

Mutta jos koko hallitus oli tietoinen stalinin tarjouksesta, niin miksi ihmeessä he ihmettelivät Mannerheimin päätöstä hyökkäyksen lopettamisesta. Sehän oli mainiota varautumista eri vaihtoehtoihin sodan lopputuloksesta.

[tarhuri]

Kyllä nyt Piho tuli sentään puppua: Stalin oli yksi maailmanhistoria suurimmista roistoista.  Hän petti kaikki, eikä vähiten oman kansansa.  Hän tuskin oli edes kommunisti, kommunismi oli hänelle pelkkä työkalu. 

[Perttu Ahonen]

Jos ollan ihan tarkkoja, niin Stalin teki rauhanehdotuksen, johon sisältyi Suomen entiset rajat ja vähän ylimääräistä. Tämä ehdotus tuli elokuussa 1941 Neuvostoliiton olemassaolon ollessa veitsenterällä.  Suomessa asiasta oli tietoinen sotakabinetti, ei koko hallitus. Yleisestiottaen hallitus ja kansanedustajat pidettiin pimennossa monista tärkeistä kysymyksistä liittyen Suomen ulkopolitiikkaan. Näin oli myös operaatio barbarossaan liittymisen kanssa.

Olisiko Suomen pitänyt tarttua Stalinin rauhanehdotukseen?  Asiaa pitää tarkistella ajan näkökulmasta. Näyttikö elokuussa 1941, että Stalin ja Neuvostoliitto olisivat olleet voittajia ja näyttikö siltä, että Suomi voisi tehdä omat sopimukset Stalinin kanssa, juuri, kun oli sitouduttu yhdessä Saksan kanssa poistamaan bolshevistinenNeuvostoliitto niminen ongelma -ja kun Suomen talous ja puolet Suomesta oli Saksalaisten käsissä. Vastaus on, että ei. Sitä paitsi ei ollut mitään takeita siitä, että Stalin olisi pitänyt lupauksensa. 

Joka tapauksessa Mannerheim ja yleisesti koko sodanjohto, niin Suomessa, kuin Saksassakin tiesi, että jos Neuvostoliitto ei häviä 5 kuukauden sisällä on lopputulos sodan voittamisen kannalta epävarma; Mannerheim varmasti oli jo elokuussa epävarma sodan lopputuloksesta ja esimerkiksi Suomen lehdistölle annettiin ohje olla hiljempaa mistään Suur-Suomi teemoista ja sen sellaisista fantasioista. Epäilemättä Mannerheim oli yhteydessä salasia verkostojaan käyttäen Staliniin ja tällöin olisi sovittu, että Leningradiin ei hyökätä -ja että Suomi ei etene valkoiselle merelle ja katkaise Muurmannin ja Arkangelin ratoja totaalisesti.

Tästä seurauksena Neuvostoliitto ei miehittänyt Suomea 1944, eikä Mannerheim joutunut sotarikossyytteeseen; näytösoikeudenkänti oli varattu muulle sotakabinetille ja Väinö tannerille. Neuvostoliitto piti Tanneria ja SDP:tä pahimpana vastustajana saada vasemmisto -ja työväestö kansandemokraattisen liikkeen taakse. On kuitenkin huomattava, että kesällä 1944 Neuvostoliiton tavoite oli edetä vähintään Kymijoenlinjalle ja saada haltuun Suomen rannikolta tukikohtia sukellusveneille.  Lisäksi rauhansopimiseen liityi kommunistien ja kansandemokraattien poliittinen mahdollisuus. Neuvostoliiton tarkoitus olikin saada Suomi sisältä päin kansandemokratiaksi - ei väkisin ulkoapäin. Tämän tavoitteen epäonnistuttua - kiitos todellisuudessa lähinnä SDP:n - totesi Molotov muistelmissaan, että oli virhe olla miehittämättä Suomea, kun siihen kerran oli ollut sotilaallinen tilaisuus -ja että oli virhe luottaa siihen, että Suomesta vapaaehtoisesti tukemalla kommunisteja ja SKDL:ää tulisi kansandemokratia.

Oikeastaan juuri siksi Suomesta tuli -ja tehtiin pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta; hyvinvointivaltio oli paras turvatae sille, että kommunismi ei saanut laajempaa jalansijaa sotienjälkeisessä Suomessa.

[PaulR]

Leningradin valtaus ei olisi muuttanut lopputulosta. Nord ei olisi ennättänyt osallistua Taifuuniin 1941, eikä voimat Moskovan valtaukseen Mitten kanssakaan olisi olleet riittävät enää 1942.

Peli oli selvä Joulukuussa 1941.

[vrv]

Näitä asiaota on jonkin verran spekuloitu ja faktaakin on löytynyt.
Viljo Tahvanainen on kirjoittanut pari kirjaa, joista varsinkin ERIKOISTEHTÄVÄ sivuaa aihetta. Kuka sitten uskoo Tahvanaista se on eri asia.

[sr]

Mielenkiintoinen tuo maininta Stalinin kirjeestä. Miksei tuosta ole koskaan missään muussa historiankirjassa mitään mainintaa? Jää hieman epäilyttämään sen aitous.

Oliko nämä kohdat taas olivat varsin huvittavia:

...kristittyjen rukoukset ja siihen vastauksena Jumalan apu ja varjelus...

Oikeudenmukainen Jumala, joka viime kädessä säätää kansojen rajat, olkoon meidän kanssamme! Profeetat ovat puhuneet Karjalan ja Itä-Karjalan yhteydestä Suomeen. Stalinkin tunnusti, että kyseessä on suomensukuisten heimojen alue. Tuokoon Jumala heimomme yhteen.

Mistäs tiedät, kuinka paljon ryssät rukoilivat Suomen nujertamista? Ortodoksikirkkohan oli siellä rehabilitoitu Saksan hyökkäyksen yhteydessä ja tavallinen kansa saattoi hyvinkin olla uskonnollisempaa kuin suomalaiset. Saattoi siis olla Suomen etu, ettei mikään Jumala ryhtynyt rukouksien perusteella päättämään sodan tulosta.

Mitkä profeetat ovat tuosta Karjalasta oikein puhuneet? Et kai jotain ateisti-Stalinia pidä minään profeettana?

Ja mistä ihmeestä olet saanut käsityksen, että Jumala "viime kädessä" säätäisi valtioiden rajoja? Onko tästä minkäänlaista todistetta? Oliko Jumalasta esim. 2. maailmansodan jälkeen oikein, että voimakkaasti katolinen Puola menetti ison palan maataan idästä NL:lle? Eikö siellä oltu rukoiltu tarpeeksi? Puolahan oli muutenkin sodassa yksi pahiten kärsineistä maista, joten kaipa Jumala sitten sen hylkäsi. Onko sinulla selitystä, miksi Jumala oli niin julma juuri puolalaisia kohtaan?

Entä sitten juutalaiset, jotka kärsivät varmaan vielä enemmän. Heidänhän piti olla Jumalan valittu kansa. Eivätkö rukoilleet tarpeeksi vai mistä oikein kiikasti? Oliko joku sattunut maistamaan possua tai kirjoittamaan kaksi kirjettä sapattina?

[Jouko Piho]

Eli Stalin-Pirussa oli myös jotakin hyvää, ainakin Suomea ajatellen.

Miehessä kuka julisti Jumalan kuolleen ja käski tappaa kaikki suomalaiset? Eikait sentään? Tai, no, kenties hän oli hyvä juomaan vodkaa ja lähettämään ihmisiä kuolemaan...

Heitän Sinulle vastapallon: Hitlerissä oli jotain hyvää ajatellen Suomea.

Kyllä.
Hitler teki joitakin hyviä asioita Suomea ajatellen.
Hitler sai Neuvostoliiton lopettamaan Talvisodan lähettämällä Stalinille maaliskuussa 1940 tiukan ukaasin, että sotimisen on loputtava tai muussa tapauksessa Saksa tulee Suomen avuksi. Kesällä 1944 Hitlerin Saksan Suomelle antama aseapu oli myös hyvin merkittävä tekijä torjuntataisteluiden onnistumisessa.

Jouko Piho

[Jouko Piho]

Mutta jos koko hallitus oli tietoinen stalinin tarjouksesta, niin miksi ihmeessä he ihmettelivät Mannerheimin päätöstä hyökkäyksen lopettamisesta. Sehän oli mainiota varautumista eri vaihtoehtoihin sodan lopputuloksesta.

Koko hallitusta ei informoitu. Kyseessä oli hyvin salainen yhteydenpito Mannerheimin ja Stalinin välillä.

Jouko Piho

[Jouko Piho]

Mistäs tiedät, kuinka paljon ryssät rukoilivat Suomen nujertamista? Ortodoksikirkkohan oli siellä rehabilitoitu Saksan hyökkäyksen yhteydessä ja tavallinen kansa saattoi hyvinkin olla uskonnollisempaa kuin suomalaiset. Saattoi siis olla Suomen etu, ettei mikään Jumala ryhtynyt rukouksien perusteella päättämään sodan tulosta.

Mitkä profeetat ovat tuosta Karjalasta oikein puhuneet? Et kai jotain ateisti-Stalinia pidä minään profeettana?

Ja mistä ihmeestä olet saanut käsityksen, että Jumala "viime kädessä" säätäisi valtioiden rajoja? Onko tästä minkäänlaista todistetta? Oliko Jumalasta esim. 2. maailmansodan jälkeen oikein, että voimakkaasti katolinen Puola menetti ison palan maataan idästä NL:lle? Eikö siellä oltu rukoiltu tarpeeksi? Puolahan oli muutenkin sodassa yksi pahiten kärsineistä maista, joten kaipa Jumala sitten sen hylkäsi. Onko sinulla selitystä, miksi Jumala oli niin julma juuri puolalaisia kohtaan?

Entä sitten juutalaiset, jotka kärsivät varmaan vielä enemmän. Heidänhän piti olla Jumalan valittu kansa. Eivätkö rukoilleet tarpeeksi vai mistä oikein kiikasti? Oliko joku sattunut maistamaan possua tai kirjoittamaan kaksi kirjettä sapattina?

En tiedä, kuinka paljon ryssät rukoilivat Suomen kukistamista. Kun meillä ei ole myöskään tarkkaa tietoa suomalaisten rukouksista muuta kuin, että tietääkseni paljon rukoiltiin, niin on parasta jättää lopputulos Jumalan haltuun. Monet suomalaiset kokivat aikoinaan ja kokevat tänäkin päivänä, että Jumala oli kanssamme ja varjeli Suomea kokonaan menettämästä itsenäisyyttään.

En tietenkään pidä Stalinia profeettana. Stalinin ateistisuus saattoi kyllä olla vain ulkoista, koska Stalin rukoili sodan aikana hädissään Jumalaa.

Karjalan takaisin saamisesta ovat puhuneet monetkin profeetat, esim. Viipurin profeetta Mikko Reponen. Minulla on nettisivuillani oma osio keräämilleni profetioille, unille ja näkyilmestyksille. Se on kahdessa osassa. Ensimmäisen osoite on http://www.kolumbus.fi/jouko.piho/sivu10.htm ja toisen osoite on http://www.kolumbus.fi/jouko.piho/sivu38.htm . Niitä sivuja lukemalla löytyy sanomia Karjalan palautuksesta ja monista muista tulevaisuuteen liittyvistä asioista.

Olen saanut käsityksen, että Jumala säätää viime kädessä valtioiden rajoja, Raamatusta. Apostolien tekojen luku 17 ja jae 26 kuuluu: "Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat."

Puolan kohdalla minulla ei ole mitään selitystä. Asiat ovat Jumalan salaisuuksia. Sama koskee juutalaisia.

Jouko Piho

[sr]

En tiedä, kuinka paljon ryssät rukoilivat Suomen kukistamista. Kun meillä ei ole myöskään tarkkaa tietoa suomalaisten rukouksista muuta kuin, että tietääkseni paljon rukoiltiin, niin on parasta jättää lopputulos Jumalan haltuun. Monet suomalaiset kokivat aikoinaan ja kokevat tänäkin päivänä, että Jumala oli kanssamme ja varjeli Suomea kokonaan menettämästä itsenäisyyttään.

Monet uskovat ufojenkin olevan todellisia. Mitä sitten?

On muuten varsin tökeröä viedä veteraaneiltamme kunnia Suomen itsenäisyyden pelastajina ja antaa se jollekin Jumalalle.

Karjalan takaisin saamisesta ovat puhuneet monetkin profeetat, esim. Viipurin profeetta Mikko Reponen. Minulla on nettisivuillani oma osio keräämilleni profetioille, unille ja näkyilmestyksille. Se on kahdessa osassa. Ensimmäisen osoite on http://www.kolumbus.fi/jouko.piho/sivu10.htm ja toisen osoite on http://www.kolumbus.fi/jouko.piho/sivu38.htm . Niitä sivuja lukemalla löytyy sanomia Karjalan palautuksesta ja monista muista tulevaisuuteen liittyvistä asioista.

Mikä Reposelle on tuon profeettastatuksen antanut? Onko hänen profetioihinsa ja etenkin siihen, mikä niiden toteutumistodennäköisyys on ollut, mahdollista tutustua jossain? Sinun nettisivusi näytti olevan täynnä satunnaisia unia, joissa ei ollut edes mitään aikoja, mutta löytyi sieltä joitain konkreettisiakin:
Olavi Syvännön mukaan maailmanloppu tulee 2017. Tosin sinä olit sen vesittänyt niin, että jos mitään ei tapahdukaan 2017, niin sinun ei tarvitse sanoa, ettei profetia toteutunut.

En jaksa tuota pidemmälle kahlata listaasi. Voitko ystävällisesti antaa sieltä jonkun profetian, jonka joku ennusti tapahtuvaksi sanotaan parin seuraavan vuoden aikana. Ja mielellään siis sellainen, joka on sen verran yksiselitteinen, ettei sen merkitys yllättäen muutu, jos sitä ennustettua asiaa ei tapahdukaan. Jos se ennustus tapahtuu (eikä kyse ole mistään triviaalista asiasta), niin uskon siihen, että kyseinen henkilö on profeetta. Jos taas ei, niin lupaatko sinä lopettaa profetioihin uskomisen?

Olen saanut käsityksen, että Jumala säätää viime kädessä valtioiden rajoja, Raamatusta. Apostolien tekojen luku 17 ja jae 26 kuuluu: "Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat."

Eli uskot tuohon Raamatun pätkään, vaikkei se tämän 2000 vuoden aikana olekaan toiminut, vaan valtakuntien rajat ovat siirtyilleet miten sattuu ja pääosin väkivallankäytön ja epäoikeudenmukaisuuksien seurauksena?

Sitä paitsi käsittääkseni nykyisen käännöksen mukaan tuo kohta kyllä kuuluu:"hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat". Minusta tuossa ei edes puhuta mistään kansoista ja kansojen välisistä rajoista, vaan yksilöistä. Tuo ilmenee tuosta "määrätyt ajat" kohdasta. Jokaisella yksilöllä voi ajatella olevan määrätty elinaika, mutta kansalle tuollaista käsitettä on mahdotonta määrittää.

Uskotko muutenkin kirjaimellisesti satunnaisesti poimittuihin Raamatun pätkiin? Suurin osa kristityistä selittää, ettei Raamatusta saa tuolla tavoin poimia yksittäisiä pätkiä eikä etenkään tulkita niitä kirjaimellisesti, vaan Raamattu pitää käsittää kokonaisuutena. Kuulutko sinä tähän porukkaan vai siihen, joka ottaa Raamatun kirjaimellisesti (esim. tuon lainaamasi kohdan) Jumalan sanana?

Puolan kohdalla minulla ei ole mitään selitystä. Asiat ovat Jumalan salaisuuksia. Sama koskee juutalaisia.

Ok, eli uskot, että Jumala asettaa valtioiden rajat (kai jotenkin oikeudenmukaisesti eikä puhtaasti eri kansoille vittuillakseen), mutta sitten kun historia osoittaa, ettei niin olekaan käynyt, et ole valmis tuosta uskostasi tinkimään, vaan kyse on "Jumalan salaisuudesta"?

Oletetaan, että Karjala palautettaisiin Suomelle. Miten tietäisit, että juuri tuo siirto olisi Jumalan oikeudenmukaisuudessaan tekemä, kun Puolan kohdalla ei mistään oikeudenmukaisuudesta voi puhuakaan? Vai onko uskosi sillä tavoin täydellinen, että kaikki oikeudenmukaiset rajasiirrot osoittavat, että Jumala tekee niitä ja kaikki epäoikeudenmukaiset siirrot ovat "salaisuuksia", joista ei voi päätellä mitään Jumalan oikeudenmukaisuuskäsityksestä?

[Jouko Piho]

Lenin luki 2.1.1923, noin vuosi ennen kuolemaansa, viimeisen testamenttinsa kokoon kutsutuille kommunistitovereille.
Tästä testamentista eivät ihmiset yleensä tiedä mitään, koska se on monista eri syistä salattu tai vaiettu kuoliaaksi. On korkea aika, että Leninin testamentti saatetaan kaikkien ihmisten tietoon.

Miksi?

Testamentin luettuaan kukaan ei kysy enää sitä kysymystä.

Vilho Tahvanainen kertoo kirjassaan Miksi Suomi ei käyttänyt etsikkoaikaansa? (Gummerus, 1973) venäläisen ruhtinaan Dimitri Dimitrejeffin huikean elämäntarinan ensin tsaarin hovissa ja sitten kommunismia rakentamassa Leninin ja Stalinin luottohenkilönä. Sen tähden ruhtinas oli paikalla myös 2.1.1923, kun Lenin, kommunismin käytäntöön täydellisesti pettynyt, mutta äärimmäisen rehellinen mies, ripittäytyi omista ja kommunismin synneistä muiden kommunistijohtajien edessä. Paikalla oli Stalin, Trotski, Kamenev, Zinovjev, Buharin, Kuusinen, Tuhatsevski ja joitakin muita hallituksen jäseniä sekä kominterniläisiä ja sotilashenkilöitä.

Seuraavassa otteita Tahvanaisen kirjasta sivuilta 271-282.

Aluksi Lenin kiitti työtovereitaan heidän panoksestaan kommunismin hyväksi. Sitten Lenin viittasi erilaisiin vaikeuksiin, jotka on kuitenkin voitettu.

Mutta sen jälkeen Lenin vaihtoi tyylilajia ja alkoi puhua erittäin suorasukaisesti. Seuraavassa Leninin puhetta:

"Mutta, hyvät toverit. Tietäkää, että ellette pysty omassa maassanne Venäjällä toteuttamaan kommunistista ihanneyhteiskuntaa ja antamaan siitä sellaista ihannekuvaa kaikelle maailmalle, niin koko vallankumouksemme on ollut täysin turhaa ja jopa oikeuden tuhoamista. Ellette usko kommunistisen yhteiskuntajärjestyksen kestävyyteen, niin juuri nyt siitä kaikesta on luovuttava ja tehtävä täyskäännös vapaatalouksista ja vapaayhteiskuntamuotoista demokraattista olomuotoa kohti. Jos niin tehdään, niin mitään Sosialistista Neuvostotasavaltojen Liittoa ei pidä missään tapauksessa muodostaa, vaan kaikesta sellaisesta on luovuttava ja annettava jokaiselle kansalle oma määräämisvaltansa.

Tietäessäni, että minun aikani Sosialistisen Venäjän luomistyössä on kulunut loppuun ja tuntiessani, että minun on luovuttava kaikesta siitä voitosta, mikä minulla on nyt käsissäni, on minun sanottava teille, hyvät toverit, ettei se hinta, minkä maksoimme tästä saavutuksestamme, tule milloinkaan takaisin maksetuksi. Voittopalkkiomme hinta: kymmenet miljoonat syyttömästi kuolleet ja tapetut, miljoonien kotien rauniot, miljoonat sotaorvot, kyynelehtivät lesket, raajarikot, invalidit, puute, kurjuus, maasta karkotukset, epäoikeus, ahdistus ja lukemattomat muut hädän ja surun aiheet ovat tuhonneet Venäjän pyhän sielun ja kaiken sen, on aina ollut Venäjän omaa, itsellistä ja aitoa.

Kommunismin tulo Venäjälle kaiken tämän tapahtuneen menetyksen jälkeen on ollut suuri onnettomuus juuri siksi, että se oli tuotava tänne sodan ja kärsimyksen kautta. Ja siitä ikuisesti, nyt ja aina, historian lehdillä kautta vuosituhansien nimellisesti osoitetaan meitä sen täytäntöönpanijoita, ajattelemattomia vallantavoittelijoita, vain omia etujamme ajaneita, vähäistä, pientä joukkoa. Jos kaikki voittomme olisi saavutettu vapaehtoista tietä, demokraattisin ja parlamentaarisin keinoin, niin se olisi ollut suuri voitto koko kommunistiselle maailmalle ja todellinen kommunismin hyvä siemen. Kaikki, mikä saavutetaan sodalla, väkivallalla, pakolla ja riistonomaisuudella, ei johda pysyvään onneen eikä pysyvään rauhaan. Sota on mielettömyyksien hedelmä. Kaikki hyvä saavutetaan rauhanomaisin, demokraattisin keinoin, ei väkivallalla eikä pakolla.

Hyvät toverit. Minun on pakko tunnustaen sanoa se teille kaikille, että kaikki se minkä olen tehnyt kommunismin eteen väkivallalla, viekkaudella ja voimalla, on ollut pahasta. Ajattelemattomasti ja virheellisesti olen menetellyt uskoessani, että ainoastaan omat näkemykseni yhdessä marxilaisen ideologian kanssa olisivat ne yksinomaiset ja oikeaan johtavat periaatteet, jotka voivat olla ihmiskunnan avuksi ja hyväksi.
Kun pakolaisvuosinani itkien uneksin kommunistisesta vallankumouksesta, rukoilin voimaa kestämään väkivaltaa ja kestämään veren vuodatuksen, kuoleman ja hävityksen riehumista, niin kaikki ne olen saanut nähdä ja kokea, nauttiakin niistä, mutta minun on sitä jälleen kerran itkien kaduttava ja tunnustettava, että olen ollut mieletön. Nyt minä tiedän, että kaikki väkivalta koituu ihmiselle itselleen vahingoksi ja kansakunnalle tuhoksi.

Te itse tiedätte, mihin olemme joutuneet. Kaikki on mennyttä. Oikeus, totuus ja armokin on mennyttä. Olemme ihmiskunnan hylkäämiä ja halveksimia. Jälkipolvet kiroavat meitä enemmän kuin siunaavat. Siihen heillä on syytäkin.

Kommunistisessa yhteiskunnassa ei ihmistä ole olemassakaan. On ainoastaan johtajisto – harvainvaltadiktatuuri – ja kansa todellisena työnumerona, jota johtoporras ohjaa ja siirtelee oman mielensä mukaan."

Sitten Lenin alkoi antaa käytännön ohjeita oikeamman kommunismin rakentamiseksi, kuten että talonpojille pitäisi antaa helpotuksia, vapaaehtoista yritteliäisyyttä tulisi kohottaa, teollisuudelle pitäisi antaa toimintavapautensa ja kaupalle luonnollisen muotonsa.

Sen jälkeen Lenin alkoi puhua eri kansojen, kuten Ukrainan, vapauksien puolesta. On erityisen huomattavaa, mitä Lenin puhui koskien Suomea ja Karjalaa. Näin Lenin:
"Suomen asioihin ei pidä millään tavalla riistonomaisesti sotkeutua eikä sallia, että kostonhaluiset suomalaiskommunistit puuhaavat Venäjältä käsin isänmaataan vastaan. On muistettava, että ken vihaa ja halveksii sekä hautoo kostoa isänmaataan ja synnyinkansaansa vastaan, ei ole koskaan sen arvoinen, että ansaitsisi toisenkaan kansan luottamuksen. Ken kansansa pettää, hän pettää myös toisen kansan, josta on hakenut turvapaikkaa. Tämän haluan sanoa erityisesti sinulle, toveri Otto Wille Kuusinen, joka niin paljon puuhaat ja puhut kansaasi vastaan ja samalla siitä saatte kaikki te muutkin ulkomaiset vieraamme. Sinusta, Otto Wilhelmovits, ei ole omavaltaiseksi kansanjohtajaksi enempää Suomi – kuin Karjala –nimisessä itsenäisessä valtiossa. Sinussa piilee vihan ja koston siemen, mikä ei ole oikein kansanjohtajalle.

Karjalan miehet ovat lukuisia kertoja pyytäneet itsenäisyyttään ja se on heille jo ennen Tarton rauhansopimusta luvattu. Tarkistakaa Tarton rauhan sopimuskohdat ja ne mahdollisuudet karjalaisten ja suomalaisten kanssa niin sopien, että karjalaisille on annettava omatahtoinen mahdollisuus joko itsenäisyyden saamiseksi tahi vapaaehtoiseksi liittymiseksi Venäjään tahi Suomeen. Vähintään on heille toteutettava täydellinen Tarton rauhansopimuksen mukainen autonomia. Mutta heille on luvattu jo aikanaan Karjala omaan hallintaansa. Antakaa se heille. Venäjällä on tarpeeksi aluetta ja maata idässä, lännessä, etelässä kaikkien ilmansuuntien välillä."

Lopuksi Lenin kehotti:
"Vapauttakaa kaikki poliittiset vangit. Vankileirien ovet ja portit on avattava heti. Ihmiset eivät ole kahleissa pidettäviä petoja. He ovat ihmisiä, joille jokaiselle kuuluu oikeus, veljeys, vapaus ja tasa-arvoisuus. Siitähän me aina puhumme. Sen puolesta olemme taistelleet ja sitä olemme julkisesti julistaneet. Miksi siis itse tekisimme sitä, mitä emme pidä oikeana ja tasa-arvoisena. Tehkää nyt heti mitä olemme luvanneet kaikkien kohdalla. Vapauttakaa kaikki ihmiset pois poliittisesta vankeudesta.

Loppujen lopuksi pyydän: Karkottakaa kaikki ulkomaiset kommunistit ja muutkin virkapaikattomat pois maastamme. Hajottakaa Komintern ja tehkää Venäjästä itsenäinen, ulkovalloista ja vieraista mielipiteistä riippumaton oikeudenmukainen Venäjä – kommunistisen maailman äiti. Rakentakaa, älkää hajottako.

Tehkää niin kuin olen sitä teiltä tässä pyytänyt ja sen pyyntöni ja vakaumukseni vakuudeksi tähän kirjoittanut nimeni Moskovassa, toisena päivänä tammikuuta 1923. Vladimir Iljits Uljanov – Lenin."

Tähän loppui Leninin puhe ja hänen testamenttinsa. Miten tähän järisyttävän rehelliseen ja kommunismia perin juurin arvostelevaan puheeseen suhtauduttiin?

Vilho Tahvanaisen kirja jatkaa:
"Kukaan läsnä olleista ei sanonut mitään. Oli kuin ukkossalama olisi moukaroinut kaikkia ja tyrmistyttänyt heidät nukuksiin.

Lenin ojensi yhden testamentin Trotskille, toisen Stalinille ja kolmannen yhteisesti Buharinille ja hänen vieressään istuville. Neljäs kappale jäi Leninille itselleen hänen eteensä pöydälle. Otin sen siitä hetkeä myöhemmin käteeni ja luin sen moneen kertaan. Lenin ei estellyt, vaikka kirjoitin siitä asioita paperille itseäni varten."

Sitten kaikki toverit lähtivät pois, ensin Kamenev, sitten Stalin ja sen jälkeen kaikki muut. Lopulta Dimitrejeff lähti pois jäljennettyään Leninin testamentin.

Dimitrejeff kirjoitti lopuksi:
"Ajattelin ettei entistä umpipahaa kommunistia tainnut enää hänessä (Leninissä) olla. Millä tavalla Isä Hospod (viittaus ortodoksiseen uskontoon) suhtautuisi häneen tuomiopäivänä? Antaisiko hän Leninille anteeksi miljoonien syyttömien kuoleman, surut ja murheet, jotka hän testamentissaan tunnusti?"
_ _ _ _ _ _ _

Jouko Pihon kommentti 11.12.2009

Mitä tähän voi enää mitään sanoa?
Olo on sanaton.

Haluan kuitenkin yrittää sanoa jotakin.
Olen tiennyt kommunistisen Venäjän diktatuurisista pakkotoimista, toisella tavalla ajattelevien mielivaltaisista rangaistuksista, kuolema heti tai hirveä vankileiri, jo vuosikymmenien ajan, silloinkin, kun monet Suomessa väittivät, ettei Neuvostoliitossa ole mitään vainoja toisinajattelijoita tai uskovia kohtaan eikä mitään vankileirejä ole paitsi rikollisille.

No, silloin minua ja monia muita ei uskottu, koska haluttiin uskoa Neuvostoliiton ja suomettuneen Suomen tiedotusvälineitä.

Minäkään en ole kuitenkaan koskaan kuullut ennen tätä hetkeä, syksyllä 2009, että itse Lenin katui Venäjän kommunistista kokeilua nähtyään, että hänen itsensä ajama raaka väkivaltaisuus ei johtanutkaan ihanneyhteiskunnan syntymiseen. Valitettavasti Leninin testamenttia ei noudatettu, vaan Neuvostoliitto ajautui Stalinin aikana yhä syvemmälle mielivaltaisen raakuuden ja vainoharhaisen poliisivaltion tielle.

Vilho Tahvanainen julkaisi kirjansa jo v. 1973. Minä, joka olen tutkinut paljon Suomen lähihistoriaa, sain kuulla Tahvanaisen kirjasta vasta tänä syksynä 2009.

Miksi näin on?

Ilmeisesti siksi, että ensinnäkin Tahvanaisen kirja vaiettiin kuoliaaksi sen ilmestyessä suomettuneella 1970-luvulla ja toisekseen Tahvanaisen kirjan on sen jälkeen ja yhä tänä päivänä väitetty olevan vain mielikuvitusta ja huuhaata eli se on edelleenkin vaiettu kuoliaaksi.

Minä uskon, että Vilho Tahvanainen oli rehellinen mies ja puhui totta, vaikka vielä tänä päivänä väitetään, että Tahvanainen olisi keksinyt kaiken eli kaikki olisi huuhaata. Julkaisen tämän kirjoitukseni isänmaanystävän, Vilho Tahvanaisen, ja rehellisen historiankirjoituksen kunniaksi sekä kommunistien mielivaltaisten uhrien muistoa kunnioittaen ja historiankirjoituksen totuudenmukaista esilletuloa toivoen.

Jos jonain päivänä käy niin, että Vilho Tahvanaisen kertomat asiat todetaan oikeasti huuhaaksi, niin silloin vedän väitteeni anteeksipyytäen takaisin.

En usko kuitenkaan, että sellainen päivä koittaa kohdalleni.
Uskon sen sijaan, että suomettuneiden ja jälkisuomettuneiden, yhtä oikeaa historian näkemystä pönkittävien tiedemiesten täytyy muuttaa kivettynyttä historiannäkemystään vastaamaan enemmän tosiasioita kuin politiikkaa ja omaa egoansa. Se taas vaatii moraalista ryhdikkyyttä, mitä löytyy valitettavan harvoin.

Jouko Piho

[Seiskööntkaks]

Onko tämä Leninin testamentti kiistattomasti oikeaksi todistettu, eikä väärennös?

Jos testamentti on totta, se muuttaa ainakin omia käsityksiäni tästä murhamiehestä piirun verran parempaan suuntaan.

[mannym]

Samaa mieltä seiskööntkaksin kanssa. Useita Leninin kirjoituksia ja puheita luettuani on nyt ainakin yksi puhe joka vaikutti raa´an rehelliseltä.

Ensi viikolla HS: "Asiantuntija tyrmää Leninin testamentin"...

[Marjapussi]

Taisi tuo Vilho Tahvanainen olla hieman satusetä aikanansa. Sen verran ristiriitaisia hänen monet muutkin väittämänsä olivat.

[Kullervo Kalervonpoika]

Kiitos Joukolle aloituksesta. Jotenkin (historioitsijan roolissa) en kuitenkaan tunnista tuosta kirjoituksesta Vladimir Iljits Uljanovin persoonaa.

Venäjän arkistot ovat (harmi kyllä) nykyään aika suljettuja ja nykyisen Venäjän politiikkaan kuuluu maskirovka (etenkin poliittinen), eikä ole sen etujen mukaista antaa selvää tai todellista kuvaa Venäjästä.

[domokun]

Ei jotenkaan sovi kuvaan Leninistä, poikkeaa liikaa herran yleisestälinjasta. Bolsevikkien ero muista sosialisteista on juurikin menetelmät joilla kommunistinen utopia saavutetaan, he uskoivat että kaikki keinot ovat sallittuja tulevan paratiisin rakentamiseksi. Oikeastaan jopa Stalinista on vaikea päätellä oliko hän ainoastaan vainoharhainen vallanhimoinen sadisti vai idealisti joka uskoi edistävänsä kommunismin rakentamista erittäin julmalla voimankäytöllä.

Kommunistista valtiota ei ole koskaan ollutkaan eikä luultavasti tulekkaan olemaan. Neukut itse käyttivät valtiostaan termiä reaali sosialismi, kommunismi oli tavoite. Kommunismi on teoriassa upea valtiomuoto, sen toteutuminen vain ei ole mahdollista nykyisellä ihmiskunnalla.

Tosta että olikosiellä viattomia vankileireillä, ei oikeastaan voi sanoa muuta kuin se että olivat kaikki rikollisia, rikos vain oli väärämielipide. Neukkujen ihmisoikeusloukkaukset vähenivät huomattavasti Stalinin kuoleman jälkeen, gulagille ei ollut enää tarvetta ja se ajettiin käytännössä alas. Toisinajattelioiden kaltoinkohteluun keksittiin vain uudet menetelmät, mielisairaala ja parantumaton "diagnoosi" oli yleisin menetelmä jos kaveria ei pystytty syyttämään maanpetoksesta.

[Jouko Piho]

Onko tämä Leninin testamentti kiistattomasti oikeaksi todistettu, eikä väärennös?

Jos testamentti on totta, se muuttaa ainakin omia käsityksiäni tästä murhamiehestä piirun verran parempaan suuntaan.

Minä uskon, että kyseessä on oikea tieto. Todennäköisimmin alkuperäiset dokumentit on hävitetty, koska kommunistit halusivat Leninin kuoleman jälkeen jatkaa kuitenkin sillä tiellä, mistä Lenin varoitti. Eli jäljellä on kysymys siitä, luottaako ruhtinas Dimitri Dimitrejeffin tekemiin muistiinpanoihin, jotka Vilho Tahvanainen on saanut käsiinsä ja laittanut kirjaansa vai eikö luota.

Jouko Piho

[Marjapussi]

Kannattanee lukea myös Tahvanaisen "Erikoistehtävä Mannerheimin salaisena asiamiehenä 1932-1945". Voinen todeta James Bondin olevan kateellinen hänen kyvyillensä.