2009-11-29 HS Mielipide: Suomalaiset ovat epäinhimillisiä toljottajia

[skrabb]

Suomalaiset ovat epäinhimillisiä toljottajia
"Jokaisen on pärjättävä kaikissa tilanteissa itse, eikä kukaan auta pienessä tai suuressa hädässä."
Pauliina Seppälä

Mies kaatui raitiovaunussa keskelle käytävää oven eteen, eikä päässyt itse ylös. Kukaan ei mennyt auttamaan.

Kun itse menin, kesti aikaa saada apua. Sitä riensi antamaan matkalaukkujen kanssa matkustava mies vaunun toisesta päästä – varmaankin turisti.

Perushelsinkiläiset vain toljottivat passiivisina. Vaikka kaatunut oli ilmiselvä juoppo, oli epäinhimillistä jättää hänet makaamaan maahan.

Aiemmin syksyllä hyppäsin Espoossa bussiin, eikä kuljettaja pystynyt ottamaan kahdenkympin seteliäni vastaan. Bussi seisoi pysäkillä kuljettajan suostumatta jatkamaan matkaa, ennen kuin olin ostanut lipun.

Penkit täyttyivät taas toljottajista. Kysyin heiltä, voisiko joku rikkoa kaksikymppisen pienemmäksi. Kukaan ei reagoinut.

Paitsi afrikkalaistaustainen mies, joka kaivoi kukkarostaan koko bussimaksun minulle. Kun kiittelin häntä ylitsevuotavasti, hän vain nauroi. Hänelle teko oli itsestään selvä.

Muut bussin matkustajat istuivat halvaantuneina ja ilmeisen välinpitämättöminä siitä, pääsenkö kotiin vai en.

Yhtä kylmästi meillä suhtaudutaan lapsiin.

Jopa New Yorkin kaltaisessa suurkaupungissa Manhattanilla vastaantulijat hymyilevät lapsille. Metrossa joku ryhtyy aina kujeilemaan lapsen kanssa. Suomessa lapsi kohtaa vain toljottajia.

Teininä odotin viimeistä bussia Rautatieasemalla, kun kaksi asemalla hengaillutta tyttöä alkoi kiusata minua. He läpsivät poskille ja veivät rahani.

Bussipysäkillä oli pitkä jono aikuisia, jotka eivät tehneet mitään estääkseen minua saamasta turpiini. Kun bussi tuli pysäkille, he menivät yksi kerrallaan sisään.

Tytöt kiskoivat minua vaatteista ja hiuksista, kun ryömin ja rimpuilin itseni bussiin. Kukaan ei auttanut.

Kun Suomessa rohkenee pyytää ihan vain arkista apua tuntemattomilta kanssaihmisiltä, he ovat hiljaa. Kysyjä saa tuntea itsensä hulluksi.

Jokaisen on pärjättävä kaikissa tilanteissa itse, eikä kukaan auta pienessä tai suuressa hädässä. Tällainen passiivisuus ei ole vain neutraalia. Se on kammottavaa avun kieltämistä sitä tarvitsevalta.

Suomalaiset: herätkää unestanne. Olkaa ihmisiä.

tutkija, toimittaja
Helsinki

Eivätkä täällä lähijunissa naura ryöpsähtelevästi muut kuin afrikkalaiset.
http://hommaforum.org/index.php/topic,14821.0.html


Edit. päiväys muutettu

[Uljanov]

Kirjoittaja kärjistää vähän liikaa, mutta ongelma kyllä on ihan aito. Välinpitämättömyys on kansantauti. Siihen en osaa kommentoida, onko se uusi ilmiö vai vanha, koska ikää ei itsellä vielä niin paljoa ole.

edit:
Esimerkkejä keksii varmasti jokainen. Esim. tässä syksyllä näin (matkan päästä) kun ns. laitapuolenkulkija asettui makaamaan puoliksi ajotielle. Vieressä olleet ihmiset vain jatkoivat matkaansa. Minä sitten menin jututtamaan kaveria ja näkihän siinä heti ettei se ihan kunnossa ollut, silmät oli lasittuneet eikä se juuri sanaa saanut suustaan. Sitten siihen pysähtyi pari muutakin (myös nuorempia), joista yksi bongasi risteyksessä olevan ambulanssin joka tuli sitten antamaan jotain ensiapua. 

[JR]

Laitapuolen kulkijoita avuntarvitsijat useimmiten ovat, enkä yhtään ihmettele, ettei heitä moni halua auttaa, en auta itsekään, josseivät nyt ihan hankeen ole jäätymässä.
Kauan sitten kylän vanha juoppo oli nyykähtänyt polkupyörineen ojaan. Äitivanhani kävi miestä tuuppimassa ja kysymässä, että onkos häntä sattunut? Juoppo vastasi: "On se Perkele, kun ei maantieojassakaan saa maata rauhassa".

[rankka]

Jaaha, taas tämmönen. Eikös vähän aikaa sitten ollut vastaava lähiliikenneselvitys jossa Suomalaiset olivat ummehtuneita rasistipaskoja jotka eivät edes rynni bussin toisesta päästä nostelemaan lastenvaunuja, tms?

Pauliina Seppälä

Sitä riensi antamaan matkalaukkujen kanssa matkustava mies vaunun toisesta päästä – varmaankin turisti.

Varmaankin joo. Ehkä. Tai sitten ei, en tiedä.

Paitsi afrikkalaistaustainen mies

Afrikkalaistaustainen mies bongattu.

Jopa New Yorkin kaltaisessa suurkaupungissa Manhattanilla vastaantulijat hymyilevät lapsille. Metrossa joku ryhtyy aina kujeilemaan lapsen kanssa. Suomessa lapsi kohtaa vain toljottajia.

Jos käyttäisin julkisia ja joku alkaisi kujeilemaan lapseni kanssa tulisi otsaan. Käsitin että ne ovat liikennevälineitä, ei leikkipaikkoja.
Miltä jostakin vanhemmasta saattaa tuntua jos joku sotalapsukainen alkaisi kujeilemaan lapsen kanssa metrossa?  
Onneksi jopa New Yorkissa asiat ovat paljon paremmin kuin täällä rasistisessa Suomessa.

Teininä odotin viimeistä bussia Rautatieasemalla, kun kaksi asemalla hengaillutta tyttöä alkoi kiusata minua. He läpsivät poskille ja veivät rahani.

Elämä on kovaa, etenkin teini-ikäisenä. On ilmeisesti jäänyt pienehkö trauma kun moisia muistelee vieläkin. Vai lieneekö teini-iästä vasta hetkonen?
Meidän lapsuus ja teiniporukoissa oli snadisti toisenlaista, ei läpsytelty, turpaan ja kivisotaa kyllä.

Suomalaiset: herätkää unestanne. Olkaa ihmisiä.

Sinä voisit puolestaan jatkaa unia.


Pauliina Seppälä
höpöhöpötutkija, tyhjäntoimittaja
Helsinki


e. quotet kohdilleen

[Embo]

Kirjoittaja kärjistää vähän liikaa, mutta ongelma kyllä on ihan aito. Välinpitämättömyys on kansantauti. Siihen en osaa kommentoida, onko se uusi ilmiö vai vanha, koska ikää ei itsellä vielä niin paljoa ole.

Komppaan kaksisanaisesti.

[Jari-Petri Heino]

Jopa New Yorkin kaltaisessa suurkaupungissa Manhattanilla vastaantulijat hymyilevät lapsille. Metrossa joku ryhtyy aina kujeilemaan lapsen kanssa. Suomessa lapsi kohtaa vain toljottajia.

Siis Manhattanin saarella vaikkapa Time Squarella, jossa ihmisiä on enemmän kuin about etelä-suomessa, on aika homma ruveta bongaamaan ketä hymyilee ja kenelle.
Toimittaja turkija on tuskin New Yorkin metrolla matkustanut. Siellä kujeilee suurimmaksi osaksi ihan muut kuin lapsista pitävät.
Mitä taas tulee pataan saamisesta rautatieasemalla, niin jospa neiti toimittaja menisi asematunneliin katselemaan hymyileviä afrikkalaistaustaisia nuoria, jotka auttavat varmasti kantamaan käsilaukkua.

[Vouti]

Mies kaatui raitiovaunussa keskelle käytävää oven eteen, eikä päässyt itse ylös. Kukaan ei mennyt auttamaan.

Kun itse menin, kesti aikaa saada apua. Sitä riensi antamaan matkalaukkujen kanssa matkustava mies vaunun toisesta päästä – varmaankin turisti.

Perushelsinkiläiset vain toljottivat passiivisina. Vaikka kaatunut oli ilmiselvä juoppo, oli epäinhimillistä jättää hänet makaamaan maahan.

Boldasin sanat raitiovaunu ja juoppo, Helsingissä asuvat ymmärtänevät. Kaverillekin olisi varmaan ollut turvallisempaa odottaa Valtion Noutopalvelua vaunun lattialla kuin hortoilemassa käytävällä, niin epäinhimilliseltä kuin se kuulostaakin.

Aiemmin syksyllä hyppäsin Espoossa bussiin, eikä kuljettaja pystynyt ottamaan kahdenkympin seteliäni vastaan. Bussi seisoi pysäkillä kuljettajan suostumatta jatkamaan matkaa, ennen kuin olin ostanut lipun.

Penkit täyttyivät taas toljottajista. Kysyin heiltä, voisiko joku rikkoa kaksikymppisen pienemmäksi. Kukaan ei reagoinut.

Pauliina on unohtanut sen seikan, että suomalaisessa kulttuurissa kysytään suoraan henkilöltä, ei huudella ummetlammet suurelle joukolle. Suoraan kysyminen ei ole ainakaan omassa tapauksessani pettänyt juuri koskaan. Pyyntö pitää siis kohdistaa.

Teininä odotin viimeistä bussia Rautatieasemalla, kun kaksi asemalla hengaillutta tyttöä alkoi kiusata minua. He läpsivät poskille ja veivät rahani.

Bussipysäkillä oli pitkä jono aikuisia, jotka eivät tehneet mitään estääkseen minua saamasta turpiini. Kun bussi tuli pysäkille, he menivät yksi kerrallaan sisään.

Tytöt kiskoivat minua vaatteista ja hiuksista, kun ryömin ja rimpuilin itseni bussiin. Kukaan ei auttanut.

Väkivaltaan ja ryöstöön puuttumisesta joutuu nykyään vankilaan... Joskus voi jopa saada terästä. Poliisikin taitaa neuvoa olla puuttumatta tappeluihin, jos henki ei ole keneltäkään menossa.

Jopa New Yorkin kaltaisessa suurkaupungissa Manhattanilla vastaantulijat hymyilevät lapsille. Metrossa joku ryhtyy aina kujeilemaan lapsen kanssa. Suomessa lapsi kohtaa vain toljottajia.

Suomessa kujeileminen saattaa johtaa ties minkälaisiin syytöksiin hysteeristen vanhempien vuoksi.

Jokaisen on pärjättävä kaikissa tilanteissa itse, eikä kukaan auta pienessä tai suuressa hädässä. Tällainen passiivisuus ei ole vain neutraalia. Se on kammottavaa avun kieltämistä sitä tarvitsevalta.

Tästä on lähdettävä, itse on pärjättävä ja apua kysyttävä sitten kun sitä todellisuudessa tarvitsee. Itse olen törmännyt vain yhteen tilanteeseen elämäni aikana, jossa avunannosta on kieltäydytty tilanteessa jossa sitä todella olisi tarvinnut (poimin umpikännissä olevan juopon hangesta keskellä talvea ja kannoin kotiin, lenkkeilijä pyynnöstä huolimatta ei halunnut auttaa).

                      - Vouti

ps. Aikoinaan asuessani maaseudulla en huomannut mitään ylläolevia piirteitä kanssaihmisissäni. Ei ole meidän syymme jos Pauliina (mahdollisesti) on elänyt monikulttuurisessa ja kylmässä ympäristössä, jossa ihmiset on peloteltu aroiksi.

[EL SID]

ps. Aikoinaan asuessani maaseudulla en huomannut mitään ylläolevia piirteitä kanssaihmisissäni. Ei ole meidän syymme jos Pauliina (mahdollisesti) on elänyt monikulttuurisessa ja kylmässä ympäristössä, jossa ihmiset on peloteltu aroiksi.

olen tässä asiassa samaa mieltä kuin Vouti.

Ikävä kyllä, olen huomannut myös mokukulttuurin aiheuttaman muutoksen myös Vaasassa. Aikaisemmin positiivisen vireen omannut teollisuuskaupunki on muuttumassa kylmäksi paikaksi, jossa ei voi luottaa kehenkään.

[Aurelius]

New Yorkissa en ole käynyt, mutta kyllä ainakin Helsingin metrossa tädit ja sedät hymyilevät, kun lasteni kanssa matkustan. Saattavat käydä juttusillekin, kysyä ikää ja nimeä, vilkutella jne.

Jos sitä koko ajan tapahtuu, sen saattaa kokea kiusalliseksikin. Ei sitä aina jaksa vastaantulijoille selittää, että onpas iloinen poika ja minkä ikäinen se on...

[Veli Karimies]

Eipä ole tuollaista ongelmaa ollut.

Yksi syy miksi en todellakaan auta tai ole minkäänlaisessa yhteydessä itse noihin laitapuolen kulkijoihin on se, että niistä saa pian vakituisen vieraan jos erehtyy juttelemaan tai auttamaan. Kyllä se Pauliinakin huomaa kun lähtee tollassa auttamaan niin pian saa olla auttamassa ties missä ja sitten kun kieltäytyykin niin ollaan jengillä puukot ojossa ovella tms.
http://www.youtube.com/watch?v=L_acsEOcS-Y&feature=PlayList&p=7B00A2C74B77A4B9&playnext=1&playnext_from=PL&index=1
http://www.youtube.com/watch?v=m6S3Tz8vhkc&feature=PlayList&p=7B00A2C74B77A4B9&playnext=1&playnext_from=PL&index=2

[escobar]

No joo, eiköhän suomalaiset ole vain vuosikymmenten aikana rikastettu amerikan suurkaupunkien tapaisella käytöksellä.

[Parsifal]

Paitsi afrikkalaistaustainen mies, joka kaivoi kukkarostaan koko bussimaksun minulle. Kun kiittelin häntä ylitsevuotavasti, hän vain nauroi. Hänelle teko oli itsestään selvä.

Eli onko tämä ymmärrettävissä siten, että ainoastaan (oletettavasti) työttömällä afrikkalaisella oli varaa pilkkoa seteli/maksaa matka? 

[Maailmanmies]

Kyllä tuo ongelma on ihan totta ja olemassa. Tosin itse olen joskus mennyt tilanteisiin väliin, mikä saattaa omalta kannalta osoittautua ongelmaksi.

Mielestäni tämän "toljottamisen" takana on lähinnä pelko. Pelko joutumisesta itse ikävään tilanteeseen.  Ei niinkään välinpitämättömyys.

Minua kyrsii suunnattomasi epäoikeudenmukaisuuden ja vääryyden näkeminen, sen vuoksi olen myymälävarkaustilanteisiin mennyt väliin (tietysti riippuen varkaiden määrästä ja koosta)

[Siiseli]

Kyllä täällä stadissa alkaa kännisten hortoilut julkisissa sen verran vituttaa, etten kyllä jaksa päätäni vaivata sillä, että joku idiootti menee ja nukahtaa lattialle. Rahat olisin varmaan voinut neidille rikkoa, jos minulla joskus olisi 20 euroa lompakossa. Onneksi meillä on auttavaiset mokutoimittajat ja afrikkalaiset rikastuttamassa ummehtunutta takapajulaamme avuliaisuudellaan. Onneksi Helsinki on aikas paska paikka ja sieltä voi aina muuttaa pois humaanimmeille alueille.

[Femakko]

Kyllä tuo ongelma on ihan totta ja olemassa. Tosin itse olen joskus mennyt tilanteisiin väliin, mikä saattaa omalta kannalta osoittautua ongelmaksi. Mielestäni tämän "toljottamisen" takana on lähinnä pelko. Pelko joutumisesta itse ikävään tilanteeseen.  Ei niinkään välinpitämättömyys.

Mun mielestä sekä pelko että välinpitämättömyys. Itse annan kyllä pelon vaikuttaa niin, että jos joku istuu totaalisen lannistuneen oloisena maassa, en kyllä uskalla mennä kysymään, onko kaikki ok, koska huumeidenkäyttäjät voivat olla tuollaisia, ja he ovat myöskin kovin arvaamattomia. Jos olen arvioinut, että ihminen aiheuttaa itselleen tai muille vaaraa, olen soittanut useammankin kerran hätänumeroon, mutta sitä en ole huomannut kovin monen muun ohikulkijan tekevän.

Välinpitämättömyyden näen taas kansanpiirteenä: kukin pärjätköön omillaan -ajattelu on niin vahvaa, ja sillä on sekä hyvät että huonot puolensa.

[IDA]

Stadin ongelmia. Ihmiset eivät kehtaa tehdä mitään, kun ne miettivät miten hesari kirjoittikaan siitä miten New Yorkissa pitäisi tehdä

Mikäli ihminen ei yritä itse ylös niin ei pidä mennä suin päin nostamaankaan. Se, että Helsingin busseilla ei ole vaihtorahaa on ainoastaan huonoa palvelua ja bussin seisottaminen sen vuoksi töykeyttä. Helsingissä bussikuskit eivät osaa edes sanoa paljonko matka maksaa sinne tai tänne vaan vain odottavat kolikkoja. Helsingissä kannattaakin käyttää taksia, jos sellaisen vain onnistuu saamaan.

[Esa N.]

Mun mielestä sekä pelko että välinpitämättömyys. Itse annan kyllä pelon vaikuttaa niin, että jos joku istuu totaalisen lannistuneen oloisena maassa, en kyllä uskalla mennä kysymään, onko kaikki ok, koska huumeidenkäyttäjät voivat olla tuollaisia, ja he ovat myöskin kovin arvaamattomia. Jos olen arvioinut, että ihminen aiheuttaa itselleen tai muille vaaraa, olen soittanut useammankin kerran hätänumeroon, mutta sitä en ole huomannut kovin monen muun ohikulkijan tekevän.

Välinpitämättömyyden näen taas kansanpiirteenä: kukin pärjätköön omillaan -ajattelu on niin vahvaa, ja sillä on sekä hyvät että huonot puolensa.

Jos itse näen jonkin narkkarin tai denson tuolla sammuneena katuojassa, niin harvemmin autan. Ei minua kiinnosta, koska itse ovat tilanteensa aiheuttaneet ja loppupeleissä ryyppäävät veronmaksajien rahoja.

Mitä vähemmän meillä on narkkeja ja alkoholisteja, sitä paremmin yhteiskunnalla menee. Joskus kirjoittelin, että alkoholisteille ja narkomaaneille pitäisi toteuttaa yhden apukerran järjestelmä. Kuntoutetaan kerran ja jos repsahtavat uudelleen aineisiin, niin sen jälkeen saavat vapaasti kuolla pois.

Täysin eri asia on sitten onnettomuudet tai sairauskohtaukset. Niissä pitää auttaa kaikin mahdollisin keinoin.

[Mursu]

Kyllä täällä stadissa alkaa kännisten hortoilut julkisissa sen verran vituttaa, etten kyllä jaksa päätäni vaivata sillä, että joku idiootti menee ja nukahtaa lattialle. Rahat olisin varmaan voinut neidille rikkoa, jos minulla joskus olisi 20 euroa lompakossa. Onneksi meillä on auttavaiset mokutoimittajat ja afrikkalaiset rikastuttamassa ummehtunutta takapajulaamme avuliaisuudellaan. Onneksi Helsinki on aikas paska paikka ja sieltä voi aina muuttaa pois humaanimmeille alueille.

Missä on kuskin vastuu? Minusta kummassakin tapauksessa kuski on ensisijaisesti vastuussa. Hänen tehtävänsä on mennä katsomaan, jos matkustaja tuupertuu oviaukkoon. Hänen tehtävä on myös huolehtia siitä, että hän voi antaa takaisin rahaa 20 euron setelistä (mutta ei suuremmasta). Jos näin ei ole, kuski voi joustaa. On älytöntä estää kaikkien matka tuollaisen takia. Mikä oli kuskin etninen tausta? Estikö mahdollisesti kielitaidon puute joustavan toiminnan?

Minua ärsyttää tällainen jatkuva suomalaisten syyttäminen. Esimerkiksi se, että porukka kävelee kadulle tuupertuneen (oletettavasti) juopon yli on yleismaailmallinen ilmiö suurkaupungeissa. Pikkukaupungeissa niin ei tehdä. Tätä tutkittiin eräässä Prisman ohjelmassa Lontoossa ja jossain englantilaisessa pikkukaupungissa. On yleinen piirre, että suurkaupungissa ihmiset ovat väkijoukossa kuin olisivat yksin.

[Taavitsainen]

Minun kokemuksen mukaan se on melkolailla totta että kyllä tahtoo porukka kovin usein jäädä vaan toljottomaan jos jollekulle käy jotakin; -sitä vaan jäädään odottamaan että menis se joku muu nyt siihen jo ettei tarvia tuon retkottaa tuossa maassa.
Pelätään niin helvetisti sellasia ns "socially awkward" (sori huono suom.) tilanteita että suurinpiirtein jäädytäään.

[ttw]

Kirjoittaja kärjistää vähän liikaa, mutta ongelma kyllä on ihan aito. Välinpitämättömyys on kansantauti. Siihen en osaa kommentoida, onko se uusi ilmiö vai vanha, koska ikää ei itsellä vielä niin paljoa ole.

Valitettavasti olen saman huomannut. Kaupungeissa tämän huomaa, mutta maalla sentään jotain rippeitä voi olla. Nykyisin nuoret ei edes saa käytöskasvatusta ollenkaan. Vanhempia ei kunnioiteta ja rynnitään joka paikkaan ensin kauhealla möykkäämisellä.

[nnnrsk]

Pelkohan se tosiaan on eikä mikään välinpitämättömyys. Tässä taannoin olin tilanteessa, jossa eräs laitapuolen kulkija hoiperteli ratikkapysäkillä, kirosi aikansa ja sitten horjahti maahan ja jäi siihen makaamaan. Varmasti kukaan paikalla olleista ei suhtautunut asiaan välinpitämättömästi, mutta uskallapa siinä mennä apuun, kun toinen on ties missä aineissa ja kielenkäyttö viestii, ettei apu ole (ainakaan lämpimästi) tervetullutta. Kun kukaan muukaan ei tehnyt mitään, oletin, että tällaista sattuu harva se päivä ja että tilanteet selviävät itsestään. Miehen vaivuttua tajuttomaksi joku kuitenkin heti kysäisi minulta, pitäisikö asialle tehdä jotain. Tällöin lähestyin miestä ja todettuani, ettei hänestä irtoa mitään, soitin hätänumeroon. Sain luvan itse poistua paikalta, joten jatkosta en tiedä tarkemmin. Ratikkaan noustessani joku vielä varmisti minulta, että soitinko äsken apua.

[Lauri Karppi]

HS mielipiteen kirjoittaja siis peräänkuuluttaa yhteisöllisyyttä. Siis sellaista että ollaan hyvää kaveria naapurin kanssa ja ns. samassa veneessä lähimmäisen kanssa. Hieno ja jalo päämäärä.

Olen kyllä jotain käsittänyt väärin, jos tähän tavoitteeseen päästään sillä, että otetaan iso läjä somaleja lisää tänne. Rikostilastoja kun katselee, niin eivät he kovin hyvää kaveria näytä olevan uusien naapuriensa kanssa.

[Ernst]

HS mielipiteen kirjoittaja siis peräänkuuluttaa yhteisöllisyyttä. Siis sellaista että ollaan hyvää kaveria naapurin kanssa ja ns. samassa veneessä lähimmäisen kanssa. Hieno ja jalo päämäärä.

Olen kyllä jotain käsittänyt väärin, jos tähän tavoitteeseen päästään sillä, että otetaan iso läjä somaleja lisää tänne. Rikostilastoja kun katselee, niin eivät he kovin hyvää kaveria näytä olevan uusien naapuriensa kanssa.

Niin, onko somalien rikolliskopla tai kurdihäirikköjengi sitä yhteisöllisyyttä, jonka perään niin kovasti huudellaan. Minusta ei ole! 

[Huolestunut Kansalainen]

Minun kokemuksen mukaan se on melkolailla totta että kyllä tahtoo porukka kovin usein jäädä vaan toljottomaan jos jollekulle käy jotakin; -sitä vaan jäädään odottamaan että menis se joku muu nyt siihen jo ettei tarvia tuon retkottaa tuossa maassa.
Pelätään niin helvetisti sellasia ns "socially awkward" (sori huono suom.) tilanteita että suurinpiirtein jäädytäään.

Totta vikiset. Eikä kyseessä tarvitse edes olla minkään laitapuolen kulkijan, kyllä tavallinen kansalainen riittää. Pienimmillään auttamiskynnys näyttäisi oman kokemukseni pohjalta olevan vanhusten kohdalla.

Totta on myös se, että nistejä ja denoja harvempi auttaa. Heitä on siitä turha moittia. Etenkin ensiksimainitut tuppaavat olemaan sen verran arvaamattomia että parempi pysyä loitolla ja soittaa vaikkapa viranomaisille jos on semmoinen olo. Harvemmin kuitenkin  sinivuokot yhden väsyneen kadunmiehen takia paikalle ilmaantuvat.

[Huolestunut Kansalainen]

HS mielipiteen kirjoittaja siis peräänkuuluttaa yhteisöllisyyttä. Siis sellaista että ollaan hyvää kaveria naapurin kanssa ja ns. samassa veneessä lähimmäisen kanssa. Hieno ja jalo päämäärä.

Olen kyllä jotain käsittänyt väärin, jos tähän tavoitteeseen päästään sillä, että otetaan iso läjä somaleja lisää tänne. Rikostilastoja kun katselee, niin eivät he kovin hyvää kaveria näytä olevan uusien naapuriensa kanssa.

Niin, onko somalien rikolliskopla tai kurdihäirikköjengi sitä yhteisöllisyyttä, jonka perään niin kovasti huudellaan. Minusta ei ole! 

Ei tässä varmaan ehdoteltu koko kansan vaihtamista ei-toivottuihin aineksiin. Kirjoittaja mainitsi yhden positiivisen yksittäistapauksen. Se on oma asiansa lähteekö tuosta jotain yleistämään.

Ovatko kaikki afrikkalaiset somalihäirikköjä? Entä kaikki kurdit rikollisia?

[Sakari]

Olen huomannut auttamistilanteissa olevan apua jos on koulutusta ja kokemusta. Se että henkilö kymmenen vuotta menee bussilla ja mitään ei tapahdu, kunnes joku päivä kanssamatkustaja pökertyy on auttamiskynnys hyvin suuri, kuin sellaisella joka esim työkseen on hoitaja.

[Mr. Heat]

Bussissa matkustettaessa on tullut vastaan tällainen ilmiö että kuskilla ei ole antaa vaihtorahaa. HKL:n kuskilla ei ole velvollisuutta kantaa riittävästi vaihtorahaa 50€:n seteliä varten, tästä johtuen allekirjoittaneella jäivät viime vuoden ilotulituksen SM-kisat näkemättä. Jos kuskilla ei ole antaa 20€ seteliin vaihtorahaa on syy täysin kuskissa tai HKL:n toiminnassa. Jos RAHA:lla ei saa bussilippua niin silloin on kuskin päästettävä kyytiin ilmaiseksi. Tietenkin näin ei toimi nykyinen irakista/somaliasta tullut kaunis esimerkki kotoutuneesta humanitäärisestä maahanmuuttajasta. Kun itse nuorena kuljin bussilla kouluun stadissa niin mikäli kuskilla(suomalainen) ei ollut antaa vaihtorahaa(20 markan seteliin) niin oli itsestäänselvyys että kyyti tuli ilmaiseksi.

Sitten setelin rikkomiseen. Nykypäivän töissäkäyvät suomalaiset kantavat niin sanottuja pankkikortteja joilla ei paljon seteleitä rikota. Aika harva kantaa riihikuivaa taskussaan koska on helpompi maksaa kortilla. Helsingissä kaikki käyttävät lippukortteja joihin ladataan arvoa(rahaa) tai sitten aikaa. On erittäin todennäköistä että ainoastaan sossusta rahansa käteisenä saava afrikan neekeri pystyy tuon 20€:n setelin rikkomaan.

Mikä tässä kirjoituksessa oli ihmeellistä? Voisi taas itsensä tutkijaksi ja toimittajaksi itsensä nimittänyt pelle herätä päiväuniltaan.

Omat kokemukset New Yorkista:
Kun loading master astui laivaan olivat ensimmäiset sanat seuraavat. "Thank god. It's nice to work with a white man for a change."
Eli oikeaa duunia sielläkin painavat ovat todennäköisesti korviaan täynnä patalaiskaa afrikkalaisperäistä alunperin "siirto-työvoimaa".

Toinen esimerkki koskien Obaman vaalivoittoa. Yleisin kommentti oli: "I'm not a racist but..." loppu olikin sitten erinäisiä variaatioita.

[Veli Karimies]

Jos kuskilla ei ole antaa 20€ seteliin vaihtorahaa on syy täysin kuskissa tai HKL:n toiminnassa. Jos RAHA:lla ei saa bussilippua niin silloin on kuskin päästettävä kyytiin ilmaiseksi. Tietenkin näin ei toimi nykyinen irakista/somaliasta tullut kaunis esimerkki kotoutuneesta humanitäärisestä maahanmuuttajasta.

No tuossa taannoin jäin bussista/bussitta yhden toisen matkustajan kanssa, koska molemmilla oli vain 20 euron seteli. Siinähän sitten soittelin kyytiä töihin jostakin muualta..

..jostain kumman syystä en kuitenkaan pistänyt tätä kusipäisten suomalaisten piikkiin vaan bussikuskin jolla näytti olevan hiekkaa sielä ittessään.

[Maisterinna]

Mielipiteessä kuvatut ilmiöt ovat ikäviä. Itse pysähdyn kadulla kysymään ihmiseltä voinko olla avuksi, jos tyyppi vähänkin katselee kadunnimiä pää pyörällään. Aineissaan olevan näköisiä en tosin lähesty, enkä niin sanotuista ahdistelukulttuureista olevia miehiä.

Ilmiö vaihtelee maittain. New York on todellakin huomattavasti ystävällisempi mesta kuin Hesa. Spontaani auttamishaluttomuus ei kuitenkaan ole mikään suomalaisten geneettinen erityispiirre, vaan samaan törmää muissa pohjoismaissa, Saksassa, Britanniassa ja esimerkiksi Itä-Aasiassa (voi sitä tölläämisen määrää!).

Sitten tärkeimpään pointtiin. Pohjoismaissa on panostettu valtavasti siihen, että yhteiskunta hoitaa auttamisen. Joka palkasta annamme suuret avustukset, joten avustusosuutemme on jo maksettu. Jos pyörtyy Keniassa, niin ihmiset tuskin voivat ajatella, että tulispa nyt joku verovaroin kustannettu viranomainen kärräämään tuon pois. Suomessa tämä on realistista. En minä ilmaista koulusta ja terveydenhuoltoa mihinkään taattuun 20 e:n rikkomiseen vaihtaisi.

Ja turha inistä, että jossain Mosambikissa ollaan niiiiiin ystävällisiä. Puolet ovat lukutaidottomia, eliniänodote 40 v. ja HIV % 12.

[Femakko]

Mun mielestä sekä pelko että välinpitämättömyys. Itse annan kyllä pelon vaikuttaa niin, että jos joku istuu totaalisen lannistuneen oloisena maassa, en kyllä uskalla mennä kysymään, onko kaikki ok, koska huumeidenkäyttäjät voivat olla tuollaisia, ja he ovat myöskin kovin arvaamattomia. Jos olen arvioinut, että ihminen aiheuttaa itselleen tai muille vaaraa, olen soittanut useammankin kerran hätänumeroon, mutta sitä en ole huomannut kovin monen muun ohikulkijan tekevän.

Jos itse näen jonkin narkkarin tai denson tuolla sammuneena katuojassa, niin harvemmin autan. Ei minua kiinnosta, koska itse ovat tilanteensa aiheuttaneet ja loppupeleissä ryyppäävät veronmaksajien rahoja. Täysin eri asia on sitten onnettomuudet tai sairauskohtaukset. Niissä pitää auttaa kaikin mahdollisin keinoin.

Mistä erotat, onko kyseessä sairaskohtaus tai pahasta masennuksesta kärsivä ihminen? Viinanhajuiset tunnistaa, mutta muiden kohdalla raja ei olekaan niin selvä. Jotkut fyysiset (=ei mielenterveyteen vaikuttavat) sairaudet saavat ihmiset käyttäytymään omituisen näköisesti.

Pohjoismaissa on panostettu valtavasti siihen, että yhteiskunta hoitaa auttamisen. Joka palkasta annamme suuret avustukset, joten avustusosuutemme on jo maksettu. Jos pyörtyy Keniassa, niin ihmiset tuskin voivat ajatella, että tulispa nyt joku verovaroin kustannettu viranomainen kärräämään tuon pois. Suomessa tämä on realistista.

Suomessa tämä vain on yhä vähenevästi realististista, varsinkin harvemmin asutuilla alueilla etäisyyksien vuoksi ja/tai vaihtoehtoisesti niillä alueilla, joilla poliisilla tai terveydenhuollolla on resurssipula. Ylipäätään tämä ajattelutapa johtaa loogisesti loppuun asti vietynä siihen, että juuri kenenkään ei tule katsoa kenenkään toisen perään, koska sitä varten maksamme veroja, että yhteiskunta hoitaa kaiken. Sitten ei ole enää omaisia, on vain viranomaisia. Luulen, että tämä osittain vaikuttaa vanhusten yksinäisyyteen ja koulujen ongelmiin: hoitakoot ammattilaiset asian.

Mutta jos todella haluttaisiin, että viranomaiset kerkiävät joka paikkaan niin, että lähimmäisiä ei vain enää tarvittaisi, news flash: veroprosenttia pitäisi nostaa nykyistä paljon korkeammaksi. Meillä ei ole läheskään kaikenkattavaa hyvinvointivaltiota, koska se maksaa aika paljon.