Punaviherä liberalismi, mistä on kyse.

[Perttu Ahonen]

Mikä tässä punavihreässä liberalismissa on taustalla?

Neuvostoliiton kaaduttua tuli Länsi-Eurooppalaiselle vasemmistolle kriisi.  Suomettumisen aikana sosialistista ideologiaa oli jo alettu institutionalisoimaan, mutta prosessi jäi kesken.  Ideologia, välineet, ja tekijät olivat valmiina, mutta oli kehitettävä uusi perusta jolle uutta sosialismia rakentaa.

Sosialismilla, marxilaisuudella ja kommunismilla oli ja on tolkun ihmisten mielessä huono kaiku.    Vasemmistolle oli siis tullut tarve brändätä Uusi sosialismi. Uusi sosialismi on brändättyä sosialismia, se on maalattu pesunkestävillä väreillä punavihräksi ja siihen on sosialismin päälle pois pestävällä värillä maalattu sana liberaali.

Tämän uuden sosialismin pohja rakentuu sille, että uusi sosialismi yhdistää erilaiset sosialismiin ideologisesti sopivat vähemmistöt ja aatteet saman ideologisen katon alle ja jossa työvälineenä käytetään muun muassa kulttuurimaxismia.  Tämän laajennetun sosialismin määrite on punavihreä liberalismi.  Punavihreä liberalismi on brändätty median, kasvatuksen ja koulutuksen kautta positiiviseksi mielleyhtymäksi, tähän on ollut valmius jo suomettumisen ajalta.

Punavihreä liberalismi on vaiheessa, jossa se on brändätty, institutionalisoitu ja normalisoitu edistykselliseksi "oikein ajatteluksi" kansallismielisyyden ja konservatismin ollessa taantumuksellista "väärin ajattelua".
Julkisen sektorin työntekijöitä oikein koulutetaan ja itsenäiseen ajatteluun taipuvaisia pyritään eheyttämään "oikein ajattelijoiksi", - näin pitkälle on punavihreän liberalismin yhteiskunnallistaminen(taudin kuva) edennyt.

Punavihreän liberaaliin internationalistisen sosialismin työvälineenä on globalismi osana internationaalista sosialismia, itse asiassa globalismia perustellaan internationaalisella sosialismilla, mutta sanaa sosialismi kuitenkin vältetään käyttämästä, jottei totuus paljastuisi.

Periaatteessa myös kansallismieliset voivat käyttää globalismia työvälineenä kansallismieliselle maailmankatsomukselle ja näin usein tapahtuukin, vaikka tätä asiaa ei aina tulla ajatelleeksi. 

Onneksi Läntisessä maailmassa on alkanut tapahtumien ketju, joka antaa toivoa länsimaisen kulttuurin ja länsimaisen ihmisen selviytymiselle internationalistisen sosialismin haastaessa sen rakenteiden kestävyyttä.

[Totti]

Vihervasemmistolainen aate, eli vasemmistoliberalismi ei mielestäni ole mikään kovin hyvin organisoitu suuntaus.

Löyhästi voisi sanoa sen pohjautuvan kulttuurimarxismiin, mutta koska harva vihervasemmistolainen ymmärtää poliittisesta ohjauksesta mitään, tässä mennään enemmän tunteilu kun järkeily edellä.

Sanoisin, että tälle aikakaudelle on syntynyt oma liberaalinen zeitgeist, ajan henki, johon moni tukeutuu koska se tuntuu hyvältä.

Tätä trendiä ei varsinaisesti ohjaa kukaan, mutta kaikki liberaalit, joilla on vaikutusmahdollisuuksia käyttävät alustansa liberalismin edistämiseksi.

Esimerkiksi suvakkitoimittajat kirjoittavat liberaaleja kannanottoja, koska he luulevat, että se on oikea tie eteenpäin. Samalla lailla liberaalit poliitikot, haluavat vaikuttaa liberalististen aatteiden puolesta koska he luulevat sen olevan oikea tie eteenpäin.

Tästä sitten syntyy zeitgeist, joka etenee liberaalin diskurssin kautta liberaalimpaan suuntaan.

Sukupolvi jota tätä kannattaa suuremmissa määrin on pitkälti syntynyt 80-luvun alun jälkeen. Se oli oikeastaan ensimmäinen sukupolvi, jonka vanhemmat olivat syntyneet yltäkylläisyyteen eikä sen takia pystynyt kertoa eteenpäin kovien aikojen tarinoita sodanajan aikuisten tapaan.

Tämän myötä 80-lukulaisille ei ole koskaan syntynyt mielikuvaa elämästä, joka voisi olla muuta kun hedonismia, vapautta ja valintoja. Hyvinvointivaltio hoitaisi kaikki ongelmat, joten yksilö voi keskittyä itsensä toteuttamiseen.

USA:ssa puhutaan millenialsesista, jotka ovat syntyneet 80-00 -luvun välillä eli ovat aikuisia, mutta alle 40-vuotiaita.

Minusta milleniaalit kävelevät pitkälti 60-luvun hippiliikkeen jalanjäljissä mitä tulee liberalismiin. Käytännön tasolla näillä on eroja koska ajat (tekniikka, elintaso jne.) ovat muuttuneet, mutta vaikuttaa siltä, että 40-vuoden välein (kaksi aikuissukupolvea) liberalismin aalto toistaa itsensä. Myös 1920-luvulla koettiin eräänlainen liberalismin aalto länsimaissa, mutta silloinkin eri käytännön muodossa kun 60-luvulla.

Itse luulen, että liberaali aikakausi alkaa olemaan ohi. Se tuottaa yksinkertaisesti niin paljon ongelmia, ettei se voi jatkua. Viittauksia tähän on erinäiset kansan äänestämät brexitit ja trumpit, jotka ovat lyömässä jarruja monelle suurelle liberaalille trendille, ja hyvä niin.

Ylenpalttinen liberalismi aiheuttaa kaaosta ja romuttaa koko sen perustan, jolla maat seisovat. Rajat eivät yksinkertaisesti voi olla auki jos samalla haluamme ylläpitää elintasomme. Liberaalit ovat viimeisemmät, jotka haluavat luopua helposta elämästään, joten lopulta hekin joutuvat sopeutumaan kansallismielisempään politiikkaan äänekkäistä protesteista huolimatta.

Uusi asia tälle aikakaudelle on sosiaalisen yhteenkuuluvuuden romuttaminen. Etenkin suuri maahanmuutto on aiheuttamassa pysyviä säröjä yhteiskuntaan sekä fasististen uskonnonaatteiden leviäminen, joka lopulta saattaa rikkoa koko yhteiskunnan. Ruotsissa tästä on jo vahvoja viittauksia.

Voikin olla, että juuri tämä liberaali aalto on se, joka lopulta sysää lännen peruuttamattomasti luhistumisen tielle. Silloin kulttuurimarxistit ovat voittaneet, mutta he eivät suinkaan peri sosialistista paratiisia vaan keskiaikaisen väkivaltaisen yhteiskunnan missä he tuskin itsekään voivat elää.

[Arvoton]

Vuosia ihmetellyt, että vasemmisto ja vihreät ovat pääoman ja tavan porvariston kanssa yhteisrintamassa kehitysmaalaistamassa Suomea ja Länsi-Eurooppaa. Minusta tässä ensin mainittuja viedään 100-0 (joo, Marsolta tarttunut). Jos pääomalle, mm. pankeille mokutuksesta EI olisi hyötyä, mitään mokutusta ei tapahtuisi. Muutama yliopiston kirkasotsa, proffat ja median aatteen ihmiset eivät saisi sitä aikaan millään. Ei heillä ole voimaa eikä valtaa.

Kun maasta saadaan aikaan mokutettu sillisalaatti, se ei enää nouse hallitsijoita ja pääomaa vastaan. Tietty, tässä vasemmisto voi auttaa yläluokkaa, koska se saa itselleen vallan tunteen päästessään nujertamaan kansalaisia, jotka uskaltavat olla toista mieltä. Soros ja valtio kiittävät vaikkapa avustuksilla ja kivoilla viroilla.

Selvennykseksi: ilman maahanmuuttoa Länsi-Euroopan väkiluku pikku hiljaa laskee, mikä olisi mm. ympäristölle hyvä asia. L-maissa on suht' hyvätuloisia ihmisiä ja vaikka hyvätuloisten määrä nousisikin, kukaan ei rikastuessaan syö kahden tai kolmen edestä, eikä normaalisti osta vaatteita rajattomasti, eikä osta kämppiä tai autoja enempää kuin tarvitsee. Jos väestö vähenemässä, asuntoihin sijoittaminen ei ole periaatteessa kannattavaa. Mutta jos haalitaan ulkomailta tuhansia uusia asukkaita, Sittarin ja S:n asiakasmäärä vähintään pysyy entisenä. Siinä ei haittaa, vaikka valtio rahoittaisikin uusia asiakkaita. Iso raha ei isoonnu ilman isompaa väkilukua.

Vasemmiston logiikka tässä minua hämmästyttää. Se pyrkii järjestämään maihin keskenään epäluuloisen väestön jo väestöpohjan mielessä ja tämän lisäksi pyrkii eriyttämään kansaa kaikenlaisella sukupuoli- ja seksuaaliperusteisella eriyttämisellä. Mitään muuta en keksi tälle tavoitteksi kuin vallan tavoittelu. Kansasta viis. Tarkennettakoon, että kansannousu ei tarkoita ainoastaan punakapinaa, vaan vaikkapa toimintaa mokutusaatteen kertakaikkiseksi kumoamiseksi.

edit typo, tavoitteeksi

[Kremppamestari]

Niin sanotun vihervassuriuden, suvakkiuden yms takana ei oikeastaan ole mitään selkeää poliittista linjaa tai se ei ainakaan ole kovin oleellinen asia.

Liike saa voimaa sukupuolten sodasta ja sen tavoitteena on vähitellen korvata perinteiset ydinperheet muilla yhteisöillä, koska ydinperhe nähdään patriarkaalisena rakenteena.

Liikkeen päämäärä ei ole helppo nähdä, koska sinne on loikannut paljon mitä erilaisimpia ihmisiä, jotka haluavat varmistaa ajoissa paikkansa voittajien puolella.

[Pöllämystynyt]

Taasko tätä rajojen piirtelyä maahanmuuttomaltillisten välille?

Liberaalina punavihreänä en tunnista itseäni näistä kuvauksista ollenkaan. Sen sijaan tunnistan näistä kuvauksista monia punavihreinä liberaaleina esiintyviä, ja sellaisina itseään aiheettomasti pitäviä väestönvaihtofasismin ja erilaisten kieltojen ja rajoitusten kannattajia, joiden ajamalla islamistumis- ja väestönmuokkauspolitiikalla ja mielipidevainolla maailmasta on tulossa paljon huonompi paikka niin ihmisoikeuksien, liberaalin vapauden, demokratian, hyvinvoinnin kuin ympäristönkin kannalta. Nämä valeliberaalit pseudopunavihreät ovat meidän liberaalien punavihreiden pahimpia vihollisia.

Jokaisen toisinajattelijan pitäisi pystyä erottamaan kaksi aivan eri asiaa: olla jotain ja esiintyä jonakin. Ei ole mitään väliä sillä, kuinka moni dosentti valehtelee tai kuvittelee vaikkapa vihreät-puolueen olevan vihervasemmistolainen ja liberaali. Se on silti totalitaristinen, ympäristövastainen rasistipuolue, joka ajaa käytännössä kansanmurhan ja eugeniikan asiaa, vaikka sitten matalalla intensiteetillä.

Orwell ennusti tällaista valtaeliitin systemaattisen valehtelun aikakautta, jossa sota on rauhaa, ja sanojen merkityksiä väännellään miten sattuu. Monet täällä periaatteessa huomaavatkin tämän toteutuneen ajassamme, mutta eräille ei vain viesti mene perille sitten millään. Sanojen vääristellyillä merkityksillä pidetään valtaa nykyisin. Tuemme vallitsevaa genosidaalista totalitarismia ja sen kannattajia, jos käytämme termejä näiden vääristelemällä tavalla.

[Saturnalia]

Vasemmisto tuntee nykyään ihan yhtä paljon luokkavihaa kuin ennenkin, mutta nykyään se osoittaa sitä alaspäin, kohden "juntteja" eikä enää ylöspäin.
Yksi suuri yhteiskunnan dynamiikkaan vaikuttava parametri mikä on nykyään toisin kuin ennen, on kouluttautuneiden ihmisten määrä.
Vielä aivan vähän aikaa sitten 90% kansasta oli kouluttamattomia duunareita ja maanviljelijöitä. Ihmisillä oli tukevasti jalat maassa ja mullassa.
Siinä yhteiskunnassa jonkin Pers-Looks tyyppisen rahvaan häpäisykampanjan julkaisu oli ollut itsemurha. 90% ihmisistä olisi kokenut että heitä pilkataan.

Nyt koulutustason voimakkaan nousun myötä on tullut luvalliseksi ja mahdolliseksi muodostaa matalasti koulutetuista vihollinen, koska tämä ihmisryhmä ei muodosta enää yhteiskunnassa suurta enemmistöä, eikä tämän ihmisryhmän työpanokselle ole enää myöskään entisenlaista kysyntää.
Matalasti koulutetusta kantaväestöstä on muodostunut yhteiskunnan sylkykuppi, tarpeeton vähemmistö. Ennen "juntit" olivat valtaenemmistö, jonka kimppuun ei kannattanut käydä ja jonka valistaminenkin tuli suorittaa hyvin varoen, loukkaamatta. Enää tätä kunnioitusta tuota ryhmää kohtaan ei ole.

Vasemmisto on rakentanut mahdottoman diilin suurelle osalle potentiaalisia kannattajiaan, ja tuntuu että pelkästään siksi että hajurako juntteihin saadaan vedettyä. Matalasti koulutettu "juntti" ei enää voi äänestää vasemmistoa mitenkään koska ei hyväksy sen ääriliberaaleja arvoja, vaikka johonkin yksittäiseen vasemmiston ajamaan asiaan suhtautuisikin kannattaen, kuten vaikkapa sosiaaliturvaan. Juntti saattaa nykyään kannattaa sosiaaliturvaa tai julkista terveydenhuoltoa, mutta kaikki se muu arvohevonkukku mitä nykyvasemmisto myy näiden kylkiäisenä aiheuttaa juntissa sellaisen oksennuskohtauksen, ettei hän pysty äänestämään enää edes sosiaaliturvan puolesta, koska ei halua kannattaa sitä kaikkea muuta paskaa.

Tämä on se valtatyhjiö, jota "äärioikeisto" Euroopassa ja muualla koko ajan täyttää, ja ihan ymmärrettävästi. Rautalangasta vääntäen siis arvon vasemmistolaiset: kyllä, ihminen lopulta puree sitä kättä joka ruokkii jos hänet ajetaan nurkkaan. Vasemmiston ei mielestäni kannattaisi tuntea suurta ylpeyttä siitä että on pakottanut osan vanhasta kannattajakunnastaan tällaisen valinnan eteen. Tämä tapahtumasarja ei tunnu nykyvasemmistoa kuitenkaan kiinnostavan. Mitä milleniaaleihin tulee, niin he muodostavat nyt ensimmäisen sukupolven pitkään, pitkään aikaan joka on elänyt koko tajunnallisen elämänsä yhden totuuden maailmassa - globaalissa liberalismissa.

Sopiva vertauskohta heidän sukupolvelleen löytyy ajasta ennen 1800-luvun puoltaväliä, jolloin sosialismin kylvö ei ollut vielä tuottanut säröä yhden totuuden hyvin uskonnolliseen yhteiskuntaan. Milleniaaleilta puuttuu kokemus yhteiskunnasta jossa kilpailee kaksi eri poliittista valtaideologiaa. Meille vanhemmille kaksinapainen yhteiskunta oli peruskokemus. On mahdollista eläytyä siihen epäuskoon, hämmennykseen ja raivoon mitä milleniaali kokee ja mihin hänet on helppo ulkoa villitä, ajatus poliittisesti kaksinapaisesta yhteiskunnasta on hänelle vieras. Siis yhteiskunnasta, jossa liberalismin vastapainoksi on voimakas konservatiivinen virtaus, kuten ennen oli.

[törö]

Nykyisen liberalismin idea yleisellä tasolla on, että poistetaan vanhoja kieltoja, joiden syitä ei olla viitsitty tarkistaa.

Sitten kinataan jostain homoliitoista samaan aikaan kun koko hoito vajoaa paskaan.

Mä näkisin yhtenä suurimmista ongelmista sen, että muiden sisällissotiin saa taas osallistua, koska se meinaa kunnon vanhanaikaista täysin hallitsematonta kaaosta, mutta liberaaleja tällaiset asiat eivät haittaa yhtään.

Tulkoon vaikka satavuotinen sota kunhan Tero ja Pertti pääsevät avioon.

Mun puolesta koko liberalismin voisi kieltää lailla jos sitä ei paremmin osata käyttää.

[Perttu Ahonen]

Pähkinän kuoressa punavihreän liberalismin tavoite on päästä valta-asemaan länsimaisissa kansakunnissa.

Tämän tavoitteen - poliittisen valta-aseman - saavuttamiseksi sen täytyy koota yhteen sosialistit, vihreät, liberaalit ja vähemmistöt.

Lukumääräistä valta-asemaa punavihreät liberaalit vähemmistöjen avullakaan tuskin voivat saavuttaa, eikä se ole tarpeen, jos tavoite on poliittinen valta-asema.

Pilkottuna punavihreä liberalismi on karkeasti tämä:

Puna = sisältö - sosialismi - energia = tavoite

Vihreä =  tuotantotapa = brändi ja mielikuva eettisesti oikeasta

Liberalismi = brändi - mainostarra = markkinointi, vapauttava eettinen energia.

Vähemmistöt = lisäaineet/mausteet/vitamiinit/mineraalit

Mihin punavihreät tarvitsevat hallitsematonta maahanmuuttopolitiikkaa = oman valta-asemansa saavuttamiseksi. Britanniassa on kriittinen piste lähestymässä ja kriittisen pisteen ylittyessä demokraattista valtaa pitää se, joka lupaa maahanmuuttajille eniten.

Mihin USA:n demokraatit tarvitsevat maahanmuuttajia = oman valta-asemansa saavuttamiseksi. USA:ssa on kriittinen piste lähestymässä jne.

Mitä seuraa pitkälle edenneestä hallitsemattomasta ja yli läikkyneestä maahanmuuttopolitiikasta, kapitalismista ja liberalismista = kaaos.  Mikä on edellytys sosialistiselle vallankumoukselle  = kaaos. 

Miten sosialismi kukistaa kaaoksen = järjestyksellä, kontrollilla, uskontojen kieltämisellä - sosialismi korvaa uskonnot, kaiken menneen nollaamisella ja huonoksi muistamisella, uuden sosialistisen ihmisen ja maailman luomisella, jossa kaikki sosialistinen kehitys on eettisesti oikeaa edistystä menneestä moraalittomasta taantumuksesta ja sen kantava hyve on kurjuuden tasa-arvoinen jakaminen.

Punavihreän liberalismin ytimessä on uusi sosialismi. Vihreys, liberaalisuus ja vähemmistöt omaavat siinä vain välinearvon, kohti uutta sosialismia.

Välineet.

1. Kapitalismi. Kapitalismin perisynti on ahneus, tähän myös sosialistit voivat aina luottaa.
2. Liberalismi. Rajat ja normit suojaavat kansoja ja kansakuntia. Romuttamalla suojarakenteet annetaan tila mielivallalle.

3. Vihreys. Brändäyksellä vihreys on saatu näyttämään eettisyydeltä ja positiiviselta mielleyhtymältä. Sosialismi tarvitsee positiivisen brändin, jota sosialismilla itsellään ei ole.

4. Vähemmistöt.  Asettamalla vähemmistöjen edut ja arvot määrittämään enemmistön asemaa ja arvoja, aiheutetaan yhteiskunnan jakautumista, joka taas on edellytys yhteiskuntien ja kansakuntien sisäiselle hajaannukselle. Tähän tarvitaan kulttuurimarxismia.

5. Hallitsematon maahanmuutto.  Sosialismi tarvitsee maahanmuuttoa mahdollisimman vastakkaisista kulttuureista kuin länsimainen kulttuuri ja sen arvot. Siksi massamaahanmuutto juuri islamilaisista kulttuureista on tälle aatesuunnalle erityisen tärkeää. Se on erityisen tärkeää, jotta saadaan luotua kaaosta, kulttuurien yhteentörmäystä, sisäistä levottomuutta ja sillä saadaan länsimaiden kansalaiset totutettua järjestykseen, kontrolliin ja valvontaan, oikeastaan sillä saadaan länsimaiden asukkaat haluamaan järjestystä, kontrollia ja valvontaa.
Punavihreille sopii mainiosti länsimaisten asukkaiden, erityisesti poliittisten vastustajien valvonta ja kontrolli, mutta jos kontrolli kohdistuu punavihreisiin liberaaleihin tai islamilaisen kulttuuritaustan omaaviin maahanmuuttajiin, niin punavihreät liberaalit vastustavat tätä kiihkeästi.  Myös kapitalismi ahneudessaan tarvitsee mahdollisimman paljon juuretonta halpatyövoimaa, eikä puhdas ahneus, kuten ei sosialismikaan tunne rajoja.

6. Uskonto.
Kristinuskon ja islamin välinen konflikti. Mitä suurempi ja verisempi konflikti näiden maailmanuskontojen välille syntyy, sen hyödyllisempi se on punavihreille liberaaleille.  Syntyneen konfliktin avulla, punavihreät liberaalit voivat heikentää ja valtaan päästyään kieltää uskonnot ihmisille vaarallisina, uskonnot korvataan uudella sosialismilla. Maailmanuskonnoilla on siis välinearvoa punavihreille liberaaleille.

Uskonnolla on kansalle ja kansakunnalle yhteenkuuluvuutta voimistava vaikutus. Yhtenäinen kansa ja kansallisvaltio rajoineen sen turvana on punavihreille liberaaleille kohde jota vastaan hyökätä kaikin käytettävissä olevin keinoin jotta punavihreä unelma, uusi sosialismi voisi toteutua.

[siviilitarkkailija]

Kun yhteiskunta on kehittynyt kriittisen pisteen yli, alkaa hidas mutta väistämätön itsetuhoprosessi. Punavihreä liberalismi on käytännössä valkoisen miehen tuhoamiseksi luotu poliittinen aaterakennelma, joka käynnistää selviytymistaistelun jahka ihmiset ymmärtävät mihin kaikella hulinalla pyritään.

[Lupu(kulkuri)]

Niin sanotun vihervassuriuden, suvakkiuden yms takana ei oikeastaan ole mitään selkeää poliittista linjaa tai se ei ainakaan ole kovin oleellinen asia.

Liike saa voimaa sukupuolten sodasta ja sen tavoitteena on vähitellen korvata perinteiset ydinperheet muilla yhteisöillä, koska ydinperhe nähdään patriarkaalisena rakenteena.

Liikkeen päämäärä ei ole helppo nähdä, koska sinne on loikannut paljon mitä erilaisimpia ihmisiä, jotka haluavat varmistaa ajoissa paikkansa voittajien puolella.

Vihreä liberalismi on hyvä olla olemassa. Jos niitä ei olisi, emme eläisi demokratiassa.
Vastustamme toki punavihersakilaisia. Ainakin mä.

[Lupu(kulkuri)]

Edelleenkin, tämä jaanaus olisi uskottavaa jos siinä kyettäisiin analysoimaan liberalismia kokonaisuudessaan mutta jostain syystä näin ei haluta tehdä. Kyllä valtaosa liberalistikeskustelusta on oikeistolaista, pohjaa ajatukseen siitä että jokainen on oman onnensa seppä ja tottakai siihen kuuluu myös vapaa liikkuvuus. Jokaisella on oikeus mennä minne haluaa, yrittää ja asua mielensä mukaan, tätä on todistellut itse Elina Lepomäki jota moni täälläkin haikaili nuivien prinsessaksi.
Entäs kaikkinen  libisten ykköstäti Ayn Rand, ei paljoja löydy punavihreyttä siitä suunnasta, mitä?

Olen huolissani, jos juututaan tällaiseen niin tulee tunne halutaanko oikeasti mitään muutosta. Tässä voidaan päivitellä vaikka maailman tappiin että on ne vaan kamalia ne punvihreät, mitäs se asiaa mihinkään vie. Ja välillä odotetaan että huomenna hän tulee, kaikkien puheenjohtajien äiti joka laakista muuttaa persut ihmepuolueeksi joka toteuttaa villeimmätkin toiveet. Voi teitä ruojat, ei se niin mene. Tarvitaan paljon työtä, paljon kriittistä puhetta, asioiden ja käsitteiden selkiyttämistä. Jos kaikki kamaluus on vain jossain hämärässä punavihreässä niin se on vain pään pensaaseen laittamista.

No eikös se taannoinen Liberaalinen Kansanpuolue kuitenkin sammahtanut just tollaseen käyttämääsi yltiöretoriseen humppaan..

[JJohannes]

Kun maasta saadaan aikaan mokutettu sillisalaatti, se ei enää nouse hallitsijoita ja pääomaa vastaan. Tietty, tässä vasemmisto voi auttaa yläluokkaa, koska se saa itselleen vallan tunteen päästessään nujertamaan kansalaisia, jotka uskaltavat olla toista mieltä. Soros ja valtio kiittävät vaikkapa avustuksilla ja kivoilla viroilla.

Mikäs tässä eroaa ns. oikeistoliberalismista, samaa haluavat kaikki nämä ryhmät, lisää maahanmuuttoa. Puhuisin mielunmmin yhtenäisestä globalismin ja liberalismin kannattajista. Tämä kommunismit sitä ja Neuvostoliitto tätä puhkunta on menneisyyttä, sillä ei tästä vitsauksesta eroon päästä. Nyt on ihan uudet kujeet.

Joskus käytetään sellaista termiä kuin managerialistinen valtio tai kilpailuvaltio kuvastamaan länsimaisia teknokratioita. Vaaleissa ehkä teoriassa vaihtuu hallitseva puolue ja poliitikot, mutta käytännössä valtiokoneisto on erotettu poliittisen vallan suvereniteetistä. Samalla "oikeisto" ja "vasemmistokin" ovat "managerialisoituneet" ja menettäneet täyden ideologisen vapauden, tullen tosiasiassa saman kolikon kääntöpuoliksi.

Tähän liittyen, olen lueskellut Jürgen Habermasin vuonna 2012 ilmestynyttä teosta The Crisis of the European Union, jossa Habermas linjaa pääteesinsä niin, että eurokriisin ratkaisemiseksi on joko tehtävä EU:sta liittovaltio (jotta euro saisi taustalleen uskottavat finanssitalouden valvontamekanismit) tai sitten luovuttava projektista kokonaan. Kirjan pääpointtia kiinnostavampaa on kuitenkin pohtia Habermasin persoonaa ja näkemyksiä sodanjälkeisen aatehistorian kulun viitekehyksessä. Hänethän yhdistetään siis "Frankfurtin koulukunnan" kriittiseen teoriaan, vaikkakin hän oli varsinaisia "frankfurtilaisia" paljon nuorempi ja myöhemmin irtisanoutui heidän pessimismistään, poliittisesta radikalismistaan ja Valistuksen vastaisuudestaan. Hän puolusti moderniteettiä postmodernistien kritiikkiä vastaan ja vaikka hän oli ns. Positivismusstreit-kiistassa 60-luvulla popperilaisia vastaan, voisi hänen lopulta sanoa päätyneen samalle puolelle pöytää heidän kanssaan. Habermas on työskennellyt paljon myös median ja viestinnän kentän tutkimuksen parissa.

Vaikka Habermas väläyttääkin kirjassaan mahdollisuutta koko yhteisvaluutan hylkäämisestä, on hän tietenkin itse vakaasti federalismin kannalla. Hän näkee taloudellisten välttämättömyyksien lisäksi EU-liittovaltiossa ainutkertaisen projektin, jossa vallan legitimiteetti nousisi suoraan laillisuusperiaatteesta ja ihmisoikeuksien käsitteestä. Hän käsittelee aatteellisena vastinparinaan oikeusfilosofi Carl Schmittin poliittisen teologian käsitettä, jossa Schmitt antaa poliittiselle vallalle aina inherentin "jumalallisen" luonteen ja katsoo sen oikeutuksen olevan aina jossain määrin itseriittoista ("Suvereeni on se, joka määrää poikkeuksen" - Carl Schmitt). Schmittin mukaan viimeinen tämän "jumalallisen" vallan ilmaus on kansallisvaltio, joka perustaa itsensä myyttiin kansakunnasta. Ja tässä Habermas vetää langat ikäänkuin yhteen: hän itse marxilaisen perinteen edustajana ja federalistina on kuin popperilainen federalisti — pelkkä managerialisti jolle kaikenlainen "teologinen" luovuttamaton valta on kauhistus. Eurooppalainen moderni vasemmisto ja moderni oikeisto ovat täydellisessä yhteisymmärryksessä, ei pelkästään EU:n, vaan itse poliittisen vallan luonteen suhteen.

[Kyklooppi]

Pähkinän kuoressa punavihreän liberalismin tavoite on päästä valta-asemaan länsimaisissa kansakunnissa.

Tämän tavoitteen - poliittisen valta-aseman - saavuttamiseksi sen täytyy koota yhteen sosialistit, vihreät, liberaalit ja vähemmistöt.

Lukumääräistä valta-asemaa punavihreät liberaalit vähemmistöjen avullakaan tuskin voivat saavuttaa, eikä se ole tarpeen, jos tavoite on poliittinen valta-asema.

Pilkottuna punavihreä liberalismi on karkeasti tämä:

Puna = sisältö - sosialismi - energia = tavoite

Vihreä =  tuotantotapa = brändi ja mielikuva eettisesti oikeasta

Liberalismi = brändi - mainostarra = markkinointi, vapauttava eettinen energia.

Vähemmistöt = lisäaineet/mausteet/vitamiinit/mineraalit

Mihin punavihreät tarvitsevat hallitsematonta maahanmuuttopolitiikkaa = oman valta-asemansa saavuttamiseksi. Britanniassa on kriittinen piste lähestymässä ja kriittisen pisteen ylittyessä demokraattista valtaa pitää se, joka lupaa maahanmuuttajille eniten.

Mihin USA:n demokraatit tarvitsevat maahanmuuttajia = oman valta-asemansa saavuttamiseksi. USA:ssa on kriittinen piste lähestymässä jne.

Mitä seuraa pitkälle edenneestä hallitsemattomasta ja yli läikkyneestä maahanmuuttopolitiikasta, kapitalismista ja liberalismista = kaaos.  Mikä on edellytys sosialistiselle vallankumoukselle  = kaaos. 

Miten sosialismi kukistaa kaaoksen = järjestyksellä, kontrollilla, uskontojen kieltämisellä - sosialismi korvaa uskonnot, kaiken menneen nollaamisella ja huonoksi muistamisella, uuden sosialistisen ihmisen ja maailman luomisella, jossa kaikki sosialistinen kehitys on eettisesti oikeaa edistystä menneestä moraalittomasta taantumuksesta ja sen kantava hyve on kurjuuden tasa-arvoinen jakaminen.

Punavihreän liberalismin ytimessä on uusi sosialismi. Vihreys, liberaalisuus ja vähemmistöt omaavat siinä vain välinearvon, kohti uutta sosialismia.

Välineet.

1. Kapitalismi. Kapitalismin perisynti on ahneus, tähän myös sosialistit voivat aina luottaa.
2. Liberalismi. Rajat ja normit suojaavat kansoja ja kansakuntia. Romuttamalla suojarakenteet annetaan tila mielivallalle.

3. Vihreys. Brändäyksellä vihreys on saatu näyttämään eettisyydeltä ja positiiviselta mielleyhtymältä. Sosialismi tarvitsee positiivisen brändin, jota sosialismilla itsellään ei ole.

4. Vähemmistöt.  Asettamalla vähemmistöjen edut ja arvot määrittämään enemmistön asemaa ja arvoja, aiheutetaan yhteiskunnan jakautumista, joka taas on edellytys yhteiskuntien ja kansakuntien sisäiselle hajaannukselle. Tähän tarvitaan kulttuurimarxismia.

5. Hallitsematon maahanmuutto.  Sosialismi tarvitsee maahanmuuttoa mahdollisimman vastakkaisista kulttuureista kuin länsimainen kulttuuri ja sen arvot. Siksi massamaahanmuutto juuri islamilaisista kulttuureista on tälle aatesuunnalle erityisen tärkeää. Se on erityisen tärkeää, jotta saadaan luotua kaaosta, kulttuurien yhteentörmäystä, sisäistä levottomuutta ja sillä saadaan länsimaiden kansalaiset totutettua järjestykseen, kontrolliin ja valvontaan, oikeastaan sillä saadaan länsimaiden asukkaat haluamaan järjestystä, kontrollia ja valvontaa.
Punavihreille sopii mainiosti länsimaisten asukkaiden, erityisesti poliittisten vastustajien valvonta ja kontrolli, mutta jos kontrolli kohdistuu punavihreisiin liberaaleihin tai islamilaisen kulttuuritaustan omaaviin maahanmuuttajiin, niin punavihreät liberaalit vastustavat tätä kiihkeästi.  Myös kapitalismi ahneudessaan tarvitsee mahdollisimman paljon juuretonta halpatyövoimaa, eikä puhdas ahneus, kuten ei sosialismikaan tunne rajoja.

6. Uskonto.
Kristinuskon ja islamin välinen konflikti. Mitä suurempi ja verisempi konflikti näiden maailmanuskontojen välille syntyy, sen hyödyllisempi se on punavihreille liberaaleille.  Syntyneen konfliktin avulla, punavihreät liberaalit voivat heikentää ja valtaan päästyään kieltää uskonnot ihmisille vaarallisina, uskonnot korvataan uudella sosialismilla. Maailmanuskonnoilla on siis välinearvoa punavihreille liberaaleille.

Uskonnolla on kansalle ja kansakunnalle yhteenkuuluvuutta voimistava vaikutus. Yhtenäinen kansa ja kansallisvaltio rajoineen sen turvana on punavihreille liberaaleille kohde jota vastaan hyökätä kaikin käytettävissä olevin keinoin jotta punavihreä unelma, uusi sosialismi voisi toteutua.

Mielenkiintoinen analyysi, avasi silmiä ja avarsi aivoja käsittämään tätä kaikkia, iso kiitos.

[Perttu Ahonen]

Edelleenkin, tämä jaanaus olisi uskottavaa jos siinä kyettäisiin analysoimaan liberalismia kokonaisuudessaan mutta jostain syystä näin ei haluta tehdä.

Koska aihe on punavihreä liberalismi ja sen ruotiminen, on tarkoituksenmukaista ruotia punavihreää liberalismia.

Liberalismin ei tarvitse olla punaista eikä vihreää, kuten ei vihreyden punaista eikä liberaalia.  Onhan näistäkin esimerkkejä.

Ayn Rand ei tainnut olla liberaali, muistaakseni halveksi näitä, kuten myös anarkoja. Punainen hän ei ainakaan ollut ja vihreydestä en tiedä, piriä taisi vetää, kapitalismia kannattaa ja oli jonkinmoinen arrogantti hedonisti.

Messiasusko ja usko ylipäätään johonkin vallassa olevaan uskomukseen - yhteen totuuteen - on tuontitavaraa.  Asetelma on opittu tapa ajatella ja se liittyy tapaan ehdollistaa ja käyttää valta-asemaa. 

Koska kaikki kamaluus ei ole punavihreydessä, joka sekin käsitteenä vaatii tarkastelua, kannattaa niistä muistakin "hämäristä" ilmiöistä ja ongelmista käydä asioita selkiyttävää keskustelua walk around periaatteella.  Täytyy ymmärtää ilmiöiden, asioiden ja ongelmien ominaisuuksia, tutkia rakenteita, nähdä niiden historia, miettiä syitä ja seurauksia, mahdollisuuksia ja uhkia.  Jos tätä keskustelua ei käydä, niin se on ongelmallista pään laittamista pensaaseen.

[JJohannes]

Ayn Rand ei tainnut olla liberaali, muistaakseni halveksi näitä, kuten myös anarkoja. Punainen hän ei ainakaan ollut ja vihreydestä en tiedä, piriä taisi vetää, kapitalismia kannattaa ja oli jonkinmoinen arrogantti hedonisti.

Ayn Randin ideologioista ei meinaa ottaa oikein erkkikään selvää koska hän oli aina pohjimmiltaan se Hollywoodin elokuvakäsikirjoittaja eikä mikään vakavasti otettava politiikan tai filosofian tuntija. Kaikkein eniten selkäydintasolla tietysti vaikutti Randin antikommunismi joka oli perua hänen nuoruuden kokemuksistaan ja sopi hyvin siihen kontekstiin jossa hän Yhdysvalloissa operoi (50-luvun "red scare"). Tämä oli nimenomaan Neuvostoliiton järjestelmään ja kaikkiin sitä puolustaviin/tukeviin tahoihin kohdistuvaa tunteenomaista antipatiaa eikä niinkään poliittisesti perusteltua kritiikkiä. Taustastaan johtuen Rand todennäköisesti käsitti myös "anarkistit" venäläisiksi 1800-luvun lopun pomminheittäjiksi ja pisti heidät bolshevikkien kanssa samaan koriin.

Vaikka Rand oli jo Venäjällä asuessaan perehtynyt Nietzschen tuotantoon, mahdollisesti myös kuulun baltimorelaisen lehtimiehen H. L. Menckenin, tuon Nietzsche-kääntäjän ja kommentaattorin, varhainen tuki Randin We the Living -teokselle vaikutti tietyn nietzscheläisen pohjavireen syntymiselle Randin omassa tuotannossa. H. L. Mencken, kuten myöskään Rand, eivät olleet parlamentaarisen demokratian suuria ystäviä ja siten heitä voinee pitää tuon ajan kontekstissa jonkinlaisina "antiliberaaleina". Paljon myöhemmin Rand pitkälti sanoutui irti myös amerikkalaisten libertaarien touhuista, jotka jossain määrin jatkoivat klassisen liberalismin perinnettä Yhdysvalloissa. Toisaalta eurooppalainen klassinen liberalismi (mukaanlukien Itävallan koulukunnan taloustietelijät) oli jo lähtökohtaisesti liitossa popperilais-weberiläisen liberaalin demokratian kanssa ja amerikkalaisen libertarismin todellinen alkuperä oli pikemmin jossain paleokonservatismissa.

Mutta kuten sanottua, Randin määrittäviä tekijöitä olivat hänen kiivas antikommunisminsa ja hänen puuhastelunsa objektivismin parissa. Hänen täsmällinen määrittelynsä suhteessa "liberalismiin" (mitä sillä sitten tarkoitetaankaan) tai "anarkismiin" tai muihinkaan poliittisiin ideologioihin lienee melko mahdotonta. Rand ei niinkään sitäpaitsi yrittänyt vakavalla tavalla kritisoida kilpailevia ideologioita kuin tilkitä objektivismin vuotavaa laivaa.

[JKN93]

Ongelman ydin on se kun eliittimme väittää meille että ilman liberalismia länsi ei selviä,että länsi on yhtäkuin liberalismi.
Siksi sen haastaminen konservatismilla ja kansallismielisyydellä on niin vaikeaa.
Ja tätä liberaalia hegemoniaa ylläpitävät sekä vasemmisto että oikeisto.Meillä koko eduskuntalaitos.
Se estää todellisen muutoksen.Persutkin meni hallitukseen mutta joutuivat taipumaan.

[b_kansalainen]

Vuosia ihmetellyt, että vasemmisto ja vihreät ovat pääoman ja tavan porvariston kanssa yhteisrintamassa kehitysmaalaistamassa Suomea ja Länsi-Eurooppaa.

Niillä kaikilla on lienee se harha, kuvitelma ja unelma, että kun vain saadaan luotua riittävän iso keskusjohtoinen internationaalinen totalitäärinen valvottu yhteiskunta, niin ne kaikki kuvittelevat kaappaavansa toisistaan riippumatta siellä vallan ja olevansa sen jälkeen maailman valtiaita. Joku tällainen strateginen utopia niillä täytyy olla, muuten ne eivät ajaisi samaa asiaa. Mikään muu ei oikein selitä vallallaan olevaa järjettömyyttä.

[Saturnalia]

Ongelman ydin on se kun eliittimme väittää meille että ilman liberalismia länsi ei selviä,että länsi on yhtäkuin liberalismi.
Siksi sen haastaminen konservatismilla ja kansallismielisyydellä on niin vaikeaa.

Tämä on se liberalismin retorinen silmänkääntötemppu, mikä yhä menee moneen ihan täydestä.
Moni saa yhä ihan puhtaan tunnereaktion, jos käyttää termiä länsi kriittisessä valossa ajattelematta, mitä länsi nykyään liberalismin kaanonissa edustaa. Kansalle on menestyksellä myyty ajatus, että konservatismi on putinismia kaikkialla, ikään kuin Putin olisi keksinyt konservatismin.
Länteen ei globaalin liberalismin kaanonissa kuulu kansallismielisyys, isänmaallisuus, konservatiivisuus, kristinnusko, sananvapaus.
Siis ei käytännössä mikään niistä arvoista, joita länsi meille vanhemmille edusti ennen.

Tämä on saattanut konservatismin vaikeaan tilanteeseen, joka on retorisesti hyvin provosoiva.
Narratiivin tasolla nykyään konservatiivin on sanouduttava täysin irti tästä liberaalin kaanonin maalaamasta "lännestä".
Kaikkien konservatiivisten arvojen kasvun tukahduttamiskeinoksi on liberalismi valjastanut ryssäksi leimaamisen.
Se on etenkin Suomessa historiallisista syistä hyvin tehokas keino. Kukaan ei suin surminkaan halua leimautua ryssäksi, vaikka omatunto olisi puhdas ja kannattaisi ihan perinteisiä konservatiivisia arvoja ilman minkäänlaista kantaa vieraisiin valtioihin tai niiden johtajiin.

Punavihreä liberalismi pitää maamme konservatismia kuristusotteessaan ryssäksi leimaamisen pelolla. Tästä tilanteesta täytyisi konservatismin maassamme päästä jotenkin eteenpäin. Yksi hyvä neuvo psykologista kiristystä kohtaan on ainakin: lopeta irtisanoutuminen. Hyväksy kaikki leimat.
Se että tiedät sisimmässäsi niiden olevan valheellisia, riittää.

Sen tässä on sosialismista oppinut, että sen perimmäinen tavoite ei ole ruokkia köyhiä tai poistaa kurjuutta. Tämä ajatus myytiin meille about viisikymppisille aika hyvin Kekkosen aikaan. Sosialismi tarjoaa köyhille leipää lähinnä siksi, että toivoo saavansa heistä massaa kansallismielisyyden ja kansakunnan tuhoavaan arvovallankumoukseen, joka on se päämäärä numero yksi. Köyhä ja kurja on sosialismille sinänsä täysin arvoton, sosialismin kohde voi olla aivan mikä tahansa, kunhan se tarjoaa potentiaalia arvovallankumouksen voimana.

Tällä hetkellä tuota potentiaalia edustaa islam ja maahanmuutto, siksi se saa sosialistien täyden ja jakamattoman huomion. 80-luvulla sosialistit harjoittivat tätä samaa ylitsevuotavaa halaamista ja myötätuntoa omia huono-osaisiamme kohtaan. Sitten sosialistit vetivät myötätuntonsa heiltä pois, ja siirsivät sen viileästi uuteen kohteeseen. Tapahtumaa on ollut hämmentävää seurata. Kuinka yksi kansanosa menettää uhristatuksensa yhtäkkiä tuosta vain.

[Lalli IsoTalo]

Ayn Randin ideologioista ei meinaa ottaa oikein erkkikään selvää koska hän oli aina pohjimmiltaan se Hollywoodin elokuvakäsikirjoittaja eikä mikään vakavasti otettava politiikan tai filosofian tuntija.

Tästä on ainakin osa totta. Hän taiteili terveen ja epäterveen itsekkyyden rajamaastossa, ja välillä hän korotti ihmisen jumalan asemaan. Välillä hän kehui korruptoitua rahaa. Mutta hänellä oli myös omaan ajatteluuni vaikuttaneita ajatuksia.



VALTIO VS. YKSILÖ

"There's no way to rule innocent men. The only power any government has is the power to crack down on criminals. Well, when there aren't enough criminals, one makes them. One declares so many things to be a crime that it becomes impossible for men to live without breaking laws."
― Ayn Rand

"A government is the most dangerous threat to man's rights: it holds a legal monopoly on the use of physical force against legally disarmed victims."
― Ayn Rand

"The smallest minority on earth is the individual. Those who deny individual rights cannot claim to be defenders of minorities."
― Ayn Rand



LUOVUUS

"A creative man is motivated by the desire to achieve, not by the desire to beat others."
― Ayn Rand

"Do you mean to tell me that you're thinking seriously of building that way, when and if you are an architect?"
"Yes."
"My dear fellow, who will let you?"
"That's not the point. The point is, who will stop me?"
― Ayn Rand, The Fountainhead



TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMINEN

"The world you desire can be won. It exists.. it is real.. it is possible.. it's yours."
― Ayn Rand, Atlas Shrugged

"I never found beauty in longing for the impossible and never found the possible to be beyond my reach."
― Ayn Rand, Atlas Shrugged

"If it's worth doing, it's worth overdoing."
― Ayn Rand



ONNELLISUUS

"My happiness is not the means to any end. It is the end. It is its own goal. It is its own purpose."
― Ayn Rand, Anthem



AJATTELU

"Devotion to the truth is the hallmark of morality; there is no greater, nobler, more heroic form of devotion than the act of a man who assumes the responsibility of thinking."
― Ayn Rand, Atlas Shrugged

"Contradictions do not exist. Whenever you think that you are facing a contradiction, check your premises. You will find that one of them is wrong."
― Ayn Rand, Atlas Shrugged

"Man cannot survive except through his mind. [...] From this simplest necessity to the highest religious abstraction, from the wheel to the skyscraper, everything we are and we have comes from a single attribute of man -the function of his reasoning mind."
― Ayn Rand, The Fountainhead

"Men who reject the responsibility of thought and reason can only exist as parasites on the thinking of others."
― Ayn Rand, The Virtue of Selfishness: A New Concept of Egoism

"Never think of pain or danger or enemies a moment longer than is necessary to fight them."
― Ayn Rand, Atlas Shrugged

"When I disagree with a rational man, I let reality be our final arbiter; if I am right, he will learn; if I am wrong, I will; one of us will win, but both will profit."
― Ayn Rand



MORAALI

"The purpose of morality is to teach you, not to suffer and die, but to enjoy yourself and live."
― Ayn Rand

"The man who does not value himself, cannot value anything or anyone."
― Ayn Rand, The Virtue of Selfishness: A New Concept of Egoism

"To sell your soul is the easiest thing in the world. That's what everybody does every hour of his life. If I asked you to keep your soul - would you understand why that's much harder?"
― Ayn Rand, The Fountainhead

"Self-sacrifice? But it is precisely the self that cannot and must not be sacrificed."
― Ayn Rand, The Fountainhead

"Learn to distinguish the difference between errors of knowledge and breaches of morality. An error of knowledge is not a moral flaw, provided you are willing to correct it; only a mystic would judge human beings by the standard of an impossible, automatic omniscience. But a breach of morality is the conscious choice of an action you know to be evil, or a willful evasion of knowledge, a suspension of sight and of thought. That which you do not know, is not a moral charge against you; but that which you refuse to know, is an account of infamy growing in your soul. Make every allowance for errors of knowledge; do not forgive or accept any break of morality."
― Ayn Rand, Atlas Shrugged

"The truth is not for all men but only for those who seek it."
― Ayn Rand



KEISARIN UUDET VAATTEET JNE

"The hardest thing to explain is the glaringly evident which everybody has decided not to see."
― Ayn Rand, The Fountainhead

"He is free to evade reality, he is free to unfocus his mind and stumble blindly down any road he pleases, but not free to avoid the abyss he refuses to see."
― Ayn Rand

"Rationalization is a process of not perceiving reality, but of attempting to make reality fit one's emotions."
― Ayn Rand, Philosophy: Who Needs It?

[Kulttuurirealisti]

"If it's worth doing, it's worth overdoing."
― Ayn Rand

Huomaa että jenkkien finanssipiirit ovat lukeneet Randia huolella. Greenspan taisi olla Randin lähipiiriläisiä nuorempana. Tulos nähtiinkin sitten myöhemmin markkinoiden jättirysäyksinä.

[Lalli IsoTalo]

"If it's worth doing, it's worth overdoing."
― Ayn Rand

Huomaa että jenkkien finanssipiirit ovat lukeneet Randia huolella. Greenspan taisi olla Randin lähipiiriläisiä nuorempana. Tulos nähtiinkin sitten myöhemmin markkinoiden jättirysäyksinä.

Jostain syystä nämä suuret ääneen päässet ajattelijat ja vaikutusvaltaisimmilla tuoleilla istuvat johtajat ovat useimmiten pienen piirin juutalaisia, jotka tuntevat toisensa. Tiedä sitten mistä se johtuu.

[Taikakaulin]

Muistutus lattekommunisteille siitä, mitä liberalismi oikeasti on.

Urbaani liberalismi on retoriikkaa vailla sisältöä

Vihreiden Osmo Soininvaara lanseerasi blogissaan vastikään käsitteen "urbaani liberalismi". Soininvaara esittää, että sanotut urbaanit liberaalit ovat Suomessa hajallaan eri puolueissa, ja että jos Suomen puoluekartta aloitettaisiin nyt puhtaalta pöydältä, tulisi tällaisesta urbaania liberalismia edustavasta ryhmästä suurpuolue. Esimerkkijäseninä hän mainitsee Jungnerin lisäksi Juhana Vartiaisen (kok), Antero Vartian (vihr) ja Olli Rehnin (kesk).

Soininvaara mm. ehdottaa, että urbaani liberalismi ottaisi markkinatalouden tosiasiana, mutta olisi kuitenkin luonteeltaan vasemmistolaista. Edelleen tekstistä voidaan implikoida, ettei aate sopisi ainakaan konservatiiveille, libertaareille, oikeistolaisille eikä maalaisille.

[...]

Liberalismi ei ole mikään urbaani itseidentiteettiproggis, vaan poliittinen ideologia ja maailmankuva. Kukaan ei voi ryhtyä liberaaliksi vain kutsumalla itseään sellaiseksi. Liberalismi on periaatteellinen kanta kunnioittaa kanssaihmisten vapautta, eli mahdollisuutta ajatella ja tehdä itsenäisiä valintoja. Se on siis kaikkea muuta kuin jokin tietty yksilöllinen elämäntapa tai asennoituminen yksittäisiin arvovalintakysymyksiin. Arvostaessaan yksilönvapautta myös konservatiivisesti elävä maalainen voi hyvin olla liberaali ja jopa liberaalimpi kuin tavallinen cityvihreä. Tämä on tärkeä huomio, jota yhteiskunnallisessa keskustelussa harvoin muistetaan. Suomessa on todennäköisesti paljon luultua enemmän yksilönvapautta arvostavia ihmisiä, jotka suhtautuvat kriittisesti julkiseen valtaan patenttiratkaisuna erinäisiin asioihin. Tällaiset ihmiset eivät usein luonnehdi itseään ideologisin termein. Heitä voi olla myös hankala tunnistaa liberaaleiksi, mikäli he elävät urbaaneista sukupolvimuodeista poikkeavaa perinteisempää elämää.

[...]

http://www.libera.fi/blogi/urbaani-liberalismi-on-retoriikkaa-vailla-sisaltoa/

[artti]

Kyllä näitä ismejä voi käännellä ja väännellä, mutta väittelyn voittaja on realismi.

[Lalli IsoTalo]

Soininvaara esittää, että sanotut urbaanit liberaalit ovat Suomessa hajallaan eri puolueissa, ja että jos Suomen puoluekartta aloitettaisiin nyt puhtaalta pöydältä ...

Jos, jos jos.

Poliittinen skene on ollut lobbaajien saastuttama, niin kauan kuin se on ollut.

Jos veisit ihmiset puhtaalta pöydältä puhtaalle pöydälle, niin mitä luulet että tapahtuisi?

Jonestown oli Jim Jonesin perustama ja hänen Kansan Temppeli -liikkeensä 1970-luvulla Guyanaan rakentama kaupunki, jonne Jones vuonna 1977 vei liikkeensä jäsenet useiden skandaalien jälkeen. Asukkaat tekivät pastorinsa johdolla joukkoitsemurhan vuonna 1978.

Yhdysvalloissa Jonestownia markkinoitiin "lempeänä paratiisina" ja "mustien turvapaikkana", jonka asukkaat tekivät vilpitöntä humanitaarista työtä köyhien guyanalaisten auttamiseksi. Todellisuudessa kaupungin elämä perustui ankaraan kuriin ja sosialistisiin ihanteisiin.

Ode, minä äänestin sinua 20 vuotta kaikissa vaaleissa. Varmaankin siksi, että olit oikealla, ja sen ajan liberaali.

Mutta minä olen muuttunut, ja sinä olet muuttunut.

Sinä et varmaan pidä siitä mihin suuntaan minä olen muuttunut, ja minä en pidä siitä mihin suuntaan sinä olen muuttunut.

Siihen aikaan - 1980 -luvulla ja silleen - minä ja ei-sosialistiset kaverini äänestimme sinua. Mutta jotakuinkin ainoa normaali hyvää juustoa syövä mies jota ei ole heitetty ulos puolueesta olet sinä. Kohta sinäkin olet eläkkeellä tai saat kenkää.

Mutta mennäksi asiaan, vihdoin ja viimein: betonivihreät ovat ympäristötuhopuolue, koska he/te haluatte roudata alhaisen energiankulutuksen vyöhykkeen vaihtoväestöihmisiä korkean energiankulutuksen vyöhykkeelle, jossa energia tuotetaan hiilellä ja ydinvoimalla.

Ode, tämä oikeastaan kietytyy kysymykseen: mitä muumia sinä haluat tehdä?

Haluatko antaa eurooppalaisen tuhoutua, vai säilyä?

Haluatko antaa afrikkalaisen kulttuutuurin tuhota Euroopan?

Mitä muumia sinä haluat tehdä?

Nyt sinun pitää päättää kenen puolella olet.

[Hornsmith]

Punavihreiden liberalistien seurassa on todella vaikeaa olla, koska yleensä nämä haisevat pelolta. En tiedä mistä touhussa pohjimmiltaan on kyse, mutta liittynee pohjimmiltaan jotenkin epävarmuuden ja pelon voittamiseen..?   

[Hankala Tapaus]

Kyllä näitä ismejä voi käännellä ja väännellä, mutta väittelyn voittaja on realismi.

Valitettavasti ei. Realismin kanssa on käynyt nykymaailmassa niin, että siitä ei yksinkertaisesti tarvitse välittää. Realismin korvaajaksi on rakenneltu erilaisia uskomuksia. Realismin heikkous on siinä, että se on yleensä kokoelma sellaisia faktoja, joita kukaan ei halua kuulla. Ihmisen on paljon helpompi paeta uskomusten vaaleanpunaiseen höttöunelmaan.

Ja kun länsimainen demokratia perustuu ennenkaikkea ihmisten käsitykseen nykytilanteesta, parhaiden unelmien tarjoaja voi muuttaa maailmaa.

Yleensä maailmaa muutetaan siihen suuntaan että unelmoijan on paettava entistäkin syvemmälle harhaansa. Näin kierre on valmis.

[IDA]

Liberalismissa, kuten kommunismissakin, on kyse kirkon ja totuuden vastaisesta taistelusta. Jatkakaa.

[Profit]

Kyllä näitä ismejä voi käännellä ja väännellä, mutta väittelyn voittaja on realismi.

Valitettavasti ei. Realismin kanssa on käynyt nykymaailmassa niin, että siitä ei yksinkertaisesti tarvitse välittää. Realismin korvaajaksi on rakenneltu erilaisia uskomuksia. Realismin heikkous on siinä, että se on yleensä kokoelma sellaisia faktoja, joita kukaan ei halua kuulla. Ihmisen on paljon helpompi paeta uskomusten vaaleanpunaiseen höttöunelmaan.

Ja kun länsimainen demokratia perustuu ennenkaikkea ihmisten käsitykseen nykytilanteesta, parhaiden unelmien tarjoaja voi muuttaa maailmaa.

Yleensä maailmaa muutetaan siihen suuntaan että unelmoijan on paettava entistäkin syvemmälle harhaansa. Näin kierre on valmis.

Ei noilla unelmilla saa mitään kestävää vaikutusta aikaiseksi. Ennen pitkään realismi voittaa, ja unelma menee pois muodista.

Myymällä unelmahöttöä ihmisille voi kuitenkin henkilö rakentaa itselleen mm. pysyvän omaisuuden tai mukavan uran.

[Hankala Tapaus]

... Ennen pitkään realismi voittaa, ja unelma menee pois muodista...

Ongelma onkin siinä, että unesta herätään joskus vasta todella suuren katastrofin jälkeen. Otetaanpa poliittisesti epäkorrekti esimerkki. Puhutaan Saksan natsihuumasta.

Tietyltä kannalta katsoen se hullutus oli mitä suurimmassa määrin unelmahöttöä. Koska otaksun että kaikki tuntevat historiaa, ilmiön esittely pohjatöiksi jää nyt tekemättä. Mutta koko historiansa ajan natsi-Saksa oli unelmahöttöä mitä suurimmassa määrin. Oli aate, jolla kumottiin lähes kaikki siihen asti tiedossa olleet faktat. Itse kansa, arjalaiset, oli emävale. Maailmanvalloitus toki kuului asiaan, vaikka kaikki suurvaltakunnat siihenkin asti olivat aina hajonneet. Resurssien rajallisuus oli tiedossa, mutta sen ei annettu häiritä. Ja mitä tuli viholliseen, historia tuntee tänään kymmeniä strategisia virheitä, jotka perustuivat lähinnä unelmahöttöön ylivoimaisesta arjalaisesta soturista. Loppuun asti unelmahötössä eläneet johtajat veivät maansa lähes täydelliseen tuhoon.

Vaikka osa epäilijöistä varoitteli jo 30-luvun puolivälissä, realismi saavutti suurimman osan saksalaisista vasta kun kaupunkeja alettiin pommittamaan maan tasalle. Ja silloin oltiin jo liian pitkällä. Unelmahöttö söi koko maan ja sotkun siivoaminen ei ole vieläkään täysin ohi.

Jos ajatellaan tämän päivän Ruotsia, tiedämme että se on jo liian pitkällä pelastettavaksi yksin politiikan keinoin. Monilla muilla Euroopan mailla on kehittymässä samanlaisia ongelmia. Englanti aikoo ainakin yrittää selvitä, koska on eroamassa unelmahötöstä nimeltä EU. Mutta vaikakpa Suomessa ongelmien olemassaolo kiistetään ja työnnetään pää entistä syvemmälle unelmahöttöön.

Haluaisin löytää lääkkeen unelmahöttöön. Sellaisen lääkkeen, joka herättäisi uneksijan ennenkuin hänen tuntemansa maailma on hajonnut ja olot ovat niin kurjat, ettei enää ole varaa edes unelmahöttöön.

[Lalli IsoTalo]

Tämä ajatus Helsingin kasvattamisesta - ihan millä tahansa väestöllä - on todella syvältä. Kaupunki on jo tarpeeksi suuri, tai siis liiankin suuri, jo tällaisenaankin.

Täällä on jo nyt liikaa autoja ja liikaa ruuhkia.

Virkistysalueita, lentokenttiä ja wasteländiä rakennetaan umpeen. Tätä on ehkä vaikea ymmärtää, mutta joutomaatkin ovat tärkeä osa Helsinkiä. Joutomailla voi harrastaa yhtä sun toista, ja eläimetkin viihtyvät niillä. On hyvä olla tilaa olla ja hengittää.

Miksi kaikki pitää rakentaa umpeen? (retorinen kysymys)