Tiellä sananvapauteen - Suomalaisen sananvapauden ja sensuurin muistikirja

[Roope]

Helsingin Sanomien säätiön rahoittama Tiellä sananvapauteen -nettikirja julkistettiin tänään.

TIELLÄ SANANVAPAUTEEN - SUOMALAISEN SANANVAPAUDEN JA SENSUURIN MUISTIKIRJA 1917 - 2017 AVAUTUU 23.11.

Tiellä sananvapauteen on suomalaisen sananvapauden ja sensuurin muistikirja vuosilta 1917 – 2017. Ainutlaatuinen verkkoteos avaa itsenäisen Suomen sananvapaushistoriaa tavalla, jota ei ole nähty missään aikaisemmin.

Kekkonen, Jumala ja seksi ovat suomalaisen sananvapauden koetinkivet
Teoksen aikajanalla on yli 850 artikkelia, joita taustoittavat suomalainen sanomalehdistö, Kansalliskirjaston kokoelmat ja yli 30 haastateltua merkkihenkilöä kuten Jörn Donner, Erkki Tuomioja, Tapani Ruokanen, Erkki Liikanen, Olli Alho, Hanna Nikkanen ja Sirpa Kähkönen.

Teos kertoo, miksi Suomi on verkkoaikana maailman sananvapauden huippumaa. Saavutus ei ole sattuma, vaan määrätietoisen lainsäädännön, rohkeiden tekijöiden ja keskustelun tulos.

"Sananvapaudelle ei ole standardia. Siksi se määritellään joka päivä uudestaan", toteaa hankkeen vetäjä professori Kai Ekholm. 

sananvapauteen.fi avataan yleisölle keskiviikkona 23.11. klo 12

Verkkoteos lahjoitetaan julkistuksen jälkeen Kansalliskirjastolle, jossa se aloittaa valmistautumisen Suomen 100-vuotisjuhlaan. Maaliskuussa 2017 Kansalliskirjaston Galleriassa avattavassa näyttelyssä syvennytään verkkoteoksen sisältöihin ja kiellettyihin alkuperäisteoksiin. Monet teokset ovat tuttuja kävijöille, mutta näyttely tuo esille harvinaisuuksia ja yllätyksiä. Kyseessä on varmasti yksi itsenäisyyden merkkivuoden kiinnostavimpia näyttelyitä, joka koskettaa koko kansakuntaa.

Verkkoteos on Helsingin Sanomien Säätiön rahoittama ja sen takana on työryhmä professori Kai Ekholm, tutkija Päivikki Karhula ja historioitsija Tuomo Olkkonen. Teoksen graafinen suunnittelija on arkkitehti Marjaana Kinnermä ja teknisestä toteutuksesta on vastannut Flo Apps.

Yle: Kekkonen, Jumala ja seksi ovat koetelleet sananvapautta Suomessa – Nämä viisi asiaa uhkaavat sitä nyt 23.11.2016

Vaikuttaa alkusilmäilyn perusteella Helsingin Sanomien yritykseltä kirjoittaa sananvapaushistoria uusiksi ja liittää sananvapautta käyttävät maahanmuuttokriitikot väkivaltaan ja rikollisuuteen. Pelkästään sananvapauteen.fi-sivujen artikkeleita lukemalla saa aika erikoisen kuvan viime vuosien tapahtumista.

Hajanaisessa artikkelikokoelmassa muun muassa kuitataan Jussi Halla-ahon sananvapaustuomio niillä kahdella siteerauksella, joista tuomio näennäisesti tuli, eikä kirjoituksen, oikeudenkäynnin ja käydyn keskustelun kontekstia avata mitenkään. Breivik esitetään kirjassa Halla-ahon ihailijana (!), ja Halla-ahoa ja Suomen Sisua käsitellään useammassakin artikkelissa samassa yhteydessä Asema-aukion kuolemaan johtaneen pahoinpitelyn kanssa sillä perusteella, että Helsingin Sanomat kuvasi yhdessä artikkelissaan Suomen Sisun Suomen vastarintaliikkeen lailla äärijärjestöksi.

[Lalli IsoTalo]

"Sananvapaudelle ei ole standardia. Siksi se määritellään joka päivä uudestaan", toteaa hankkeen vetäjä professori Kai Ekholm.

Hei mädättäjäproffa! Sananvapaus on kirjoitettu Suomen perustuslakiin!

12 § Sananvapaus ja julkisuus

Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.

EIT tarkentaa:

... sananvapaus ei koske pelkästään sellaisia "tietoja" tai "ajatuksia", joihin suhtaudutaan myötämielisesti tai joita pidetään vaarattomina tai yhdentekevinä, vaan myös sellaisia, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät.

[Mr.Reese]

Yle Suomen 10 jälkeen lähetyksessä oli sanavapaudesta ja tutkija sentään myönsi, että eliitti on määrittänyt sananvapauden eri aikoina. Tähän nyt pitää saada lopulta muutos, koska eliitti harhainen ja vaaraksi kansalle.

[Kim Evil-666]

Valtaapitävät ovat aina määrittäneet sananvapauden omien intressiensä mukaisesti. Toisin sanoen he ovat eri aikakausina asettaneet erilaisia kahleita sananvapauden ylle, täten rajoittaen todellista sananvapautta. Sananvapaus ei toteudu täysimääräisenä, jos sitä suitsitaan milloin milläkin verukkeilla.

Nykyinen "sananvapaus" huutaa kaikuja menneisyydestä. Sosialismi on sananvapauden suurin rajoittaja armon vuonna 2016.

[Micke90]

Suomi sananvapauden huippumaa? 

[ismolento]

Yle Suomen 10 jälkeen lähetyksessä oli sanavapaudesta ja tutkija sentään myönsi, että eliitti on määrittänyt sananvapauden eri aikoina. Tähän nyt pitää saada lopulta muutos, koska eliitti harhainen ja vaaraksi kansalle.

Laki sananvapaudesta on yksiselitteinen ja eliitin määritykset eivät sitä muuksi muuta. Ekholm on eräs eliitin edustaja, joka yrittää määrittää uudelleen ja vesittää sitä.

[Matias Turkkila]

..

Vaikuttaa alkusilmäilyn perusteella Helsingin Sanomien yritykseltä kirjoittaa sananvapaushistoria uusiksi ja liittää sananvapautta käyttävät maahanmuuttokriitikot väkivaltaan ja rikollisuuteen. Pelkästään sananvapauteen.fi-sivujen artikkeleita lukemalla saa aika erikoisen kuvan viime vuosien tapahtumista.

Hajanaisessa artikkelikokoelmassa muun muassa kuitataan Jussi Halla-ahon sananvapaustuomio niillä kahdella siteerauksella, joista tuomio näennäisesti tuli, eikä kirjoituksen, oikeudenkäynnin ja käydyn keskustelun kontekstia avata mitenkään. Breivik esitetään kirjassa Halla-ahon ihailijana (!), ja Halla-ahoa ja Suomen Sisua käsitellään useammassakin artikkelissa samassa yhteydessä Asema-aukion kuolemaan johtaneen pahoinpitelyn kanssa sillä perusteella, että Helsingin Sanomat kuvasi yhdessä artikkelissaan Suomen Sisun Suomen vastarintaliikkeen lailla äärijärjestöksi.

sananvapauteen.fi-sivusto näyttäisi perustuvan varsin tavanomaiseen sananvapauskäsitykseen - eli siihen, että sananvapaus on synonyymi lehdistönvapaudelle. Kansalaisten omaehtoisen viestinnän sananvapauden rajoitukset eivät tähän käsitykseen kuulu.

[Roope]

"Sananvapaudelle ei ole standardia. Siksi se määritellään joka päivä uudestaan", toteaa hankkeen vetäjä professori Kai Ekholm.

Hei mädättäjäproffa! Sananvapaus on kirjoitettu Suomen perustuslakiin!

Kai Ekholmia haastateltiin Ylen Ajantasassa. Ekholm kiteytti (14:30), että sananvapauden käytön kanssa pitää olla tarkkana, sillä sananvapaus laajentaa, mutta sensuuri kaventaa. Ekholm esitti esimerkkinä, että se, että Perussuomalaiset korvaisivat Yleisradion toimintaohjeesta sanan "monikulttuurinen" sanalla "moniarvoinen", on sananvapauden kaventamista (!). Kun toimittaja kysyi (16:30) Ekholmin kantaa siihen, että jotkut saavat etnistä taustaansa vasten sanoa Suomessa erilaisia asioita kuin toiset, Ekholm sivuutti kysymyksen ja jutteli ihan muita.

Lopuksi Ekholm viittasi (19:20) hyväksyen ajankohtaisiin kiihotusoikeudenkäynteihin sanoen, että moinen sananvapauden käyttö "rikkoo perustuslakia vastaan". Ekholmin mukaan Suomessa on tässä suhteessa "hyvä lainsäädännöllinen kulttuuri" ja näihin asioihin on "puututtu määrätietoisesti", ennen kuin ne johtavat "katuväkivaltaan ja tällaisiin epämääräisyyksiin". Sävy oli aivan toinen kuin Ekholmin viitatessa aiempien vuosikymmenien sananvapausoikeudenkäynteihin ja sensuurivaatimuksiin lähinnä virkavallan ja päättäjien huvittavana hölmöilynä.

[J. Lannan haamu]

Tosiaan esim. World Audit Democracy toimija on nostanut usein Suomen lehdistönvapauden kärkimaaksi. Kyllä siinä jotain muutakin sosialismia ja tasa-arvoa oli joinain mittareina, mutta onhan se lehdistö ainakin vapaa julkaisemaan täyttä idiotismia ja tarkoitushakuista vääryyttä.

[hattiwatti]

Breivik esitetään kirjassa Halla-ahon ihailijana (!), ja Halla-ahoa ja Suomen Sisua käsitellään useammassakin artikkelissa samassa yhteydessä Asema-aukion kuolemaan johtaneen pahoinpitelyn kanssa sillä perusteella, että Helsingin Sanomat kuvasi yhdessä artikkelissaan Suomen Sisun Suomen vastarintaliikkeen lailla äärijärjestöksi.

Tuo muuten on Stasin tutkima metodi, ja varmasti monien suurkorporaatiolobbareiden. Inho-refleksi saadaan syntymään tiettyyn asiaan, jos toisella sivulla samaa lehteä on jotain joka luo tunteen. Tai jopa niin, että ekaksi luodaan tarina mikä tekee tämän, ja refleksi säilyy vaikka myöhemmässä osassa tekstiä se kumottaisiin.

Joskus joku hesarin toimittaja kehui Hesaria vallan vahtikoiraksi. Hommaforumin Eino P totesi, että jos kyseessä on vallan vahtikoira, niin se koira on unohtunut nuolemaan omaa persettään.

[P]

Tosiaan esim. World Audit Democracy toimija on nostanut usein Suomen lehdistönvapauden kärkimaaksi. Kyllä siinä jotain muutakin sosialismia ja tasa-arvoa oli joinain mittareina, mutta onhan se lehdistö ainakin vapaa julkaisemaan täyttä idiotismia ja tarkoitushakuista vääryyttä.

Johtuisikohan kielialueen pienuudesta ja  siita, etta ulkomailla ei ole paljoa vakea, joka voisi suomalaista mediaa alkuperaiskielilla lukea? Luultavasti tutkimus tehdaan jonain kyselyna toimittajille? Siis kysytaan jotain tyyliin; "onko poliisi vainonnut tana vuonna'? tms.  Mitaan hajua tutkijoilla ei ole miten konformatiivista virkakoneistoa edesta ja takaa nuolevaa tavaraa suomalainen media pukkaa ?  Samalla logiikalla myos joku P-Korea voisi olla paperilla sananvapauden mallimaa?

[nollatoleranssi]

Tuolla oli kohta: "Viisi uhkakuvaa Suomen lehdistönvapaudelle" eli nykyiselle valtamedialle. Suurin uhkakuva on epäilemättä se, ettei omia ohjeita haluta noudattaa.

Jos miettii uhkakuvia lehdistönvapauteen ja sananvapauteen liittyen, niin tässä olisi listana.

1. Poliittinen korrektius

Tämä on epäilemättä suurin uhkakuva, koska siitä on ollut jo esimerkkejä ja tilanne voi korkeintaan mennä pahempaan suuntaan. Parhaiten tilannetta on kuvannut YLE:llä esitettävä tv-ohjelma Pressiklubi, joka etsii otsikossaankin "viikon kiinnostavinta uutista". Koko Suomi on puhunut esim. maahanmuuttajarikosvyyhdistä tai insestioikeudenkäynnistä, niin mistä on kyseisessä ohjelmassa puhuttu? Venäjästä tai äärioikeistosta. Samat uhkakuvat toistuvat taukoamatta muissakin valtamedioissa.

Kun uhkakuvien olemassaoloa toistetaan, niin tulee vaikutelma kuin kyseessä olisivatkin oikeasti merkittävät uhat. Valtavasti julkisuutta saanut SVL:kin on historiansa aikana syyllistynyt muutamaan rikokseen muutaman jäsenen toimesta. Katsoi rikoksia miten päin tahansa, niin niiden merkittävyysaste on täysin mitätön julkisuuteen suhteutettuna.

Pahimmillaan tämä näkyykin siinä, että asioista ei uskalleta keskustella rehellisesti ja ottaa niihin kantaa, koska täytyy olla poliittisesti jotakin mieltä ja puhua vain tietyistä uhkakuvista ja asioista. Se vähentää julkista keskustelua ja toisaalta pakottaa asiantuntijoita ottamaan kantaa täysin mitättömiin asioihin, joilla ei ole huomioarvoon suhteutettuna läheskään niin suurta merkitystä kuin annetaan ymmärtää olevan.

Tätä asiaa yritetään tietoisesti vääntää mukaan milloin mihinkin "neekeriukko"-keskusteluun sananvastuineen, mutta kyllä uhkakuva on täysin todellinen ja nykyisin olemassa.

2. Väärämielisten tuomiot

Suomessa on viime aikoina yleistynyt tälläinen toiminta, että mitä tahansa väärämieliseksi koettuja tahoja yritetään saada poliisin kuulusteltavaksi ja oikeuden eteen täysin mitättömien asioiden perusteella. Usein rikokset ovat itsessään todella vähäpätöisiä ellei mitättömiä tai olemattomia, mutta halutaan saada jokin toiminta kuriin tavalla ja toisella, joten pyritään luomaan ennakkotapauksia ja pelottelemaan kansalaisia.

3. Eri tahojen rohkeus ottaa kantaa asioihin leimautessaan "väärämielisiksi"

Tämäkin liittyy osittain tuohon 1. kohtaan. Monet pelkäävät niin paljon joutumistaan vaihtoehtoismedioihin, että eivät uskalla tämän takia käsitellä rehellisesti asioita tai joutuvat pakenemaan aina, kun mikä tahansa vastamedia sattuu olemaan paikalla.

Vaihtoehtoisesti ei esitetä sellaisia ikäviä kysymyksiä, jos kannatetaan jotakin asiaa. Oikean asian edustajan ei tarvitse vastata vaikeisiin (tai välttämättä mihinkään) kysymyksiin, mutta väärämielistä ahdistellaan millä tahansa syytöksillä.

[nollatoleranssi]

Tosiaan esim. World Audit Democracy toimija on nostanut usein Suomen lehdistönvapauden kärkimaaksi. Kyllä siinä jotain muutakin sosialismia ja tasa-arvoa oli joinain mittareina, mutta onhan se lehdistö ainakin vapaa julkaisemaan täyttä idiotismia ja tarkoitushakuista vääryyttä.

Johtuisikohan kielialueen pienuudesta ja  siita, etta ulkomailla ei ole paljoa vakea, joka voisi suomalaista mediaa alkuperaiskielilla lukea? Luultavasti tutkimus tehdaan jonain kyselyna toimittajille? Siis kysytaan jotain tyyliin; "onko poliisi vainonnut tana vuonna'? tms.  Mitaan hajua tutkijoilla ei ole miten konformatiivista virkakoneistoa edesta ja takaa nuolevaa tavaraa suomalainen media pukkaa ?  Samalla logiikalla myos joku P-Korea voisi olla paperilla sananvapauden mallimaa?

Suomessa ei saateta suoraan kieltää kirjoittamasta jostakin, mutta siitä voi pahimmillaan seurata potkut (esimerkki MV-lehti: Potkut Ylestä).

Monet saattavatkin tehdä tietoisesti itsesensuuriin johtavia päätöksiä, etteivät kirjoittaisi sellaisista asioista, joista ei ole sopivaa kirjoittaa.

[Pyöräilijä]

Kai Ekholmia haastateltiin Ylen Ajantasassa.  Kun toimittaja kysyi (16:30)

Lopuksi Ekholm viittasi (19:20) hyväksyen ajankohtaisiin kiihotusoikeudenkäynteihin sanoen, että moinen sananvapauden käyttö "rikkoo perustuslakia vastaan". Ekholmin mukaan Suomessa on tässä suhteessa "hyvä lainsäädännöllinen kulttuuri" ja näihin asioihin on "puututtu määrätietoisesti", ennen kuin ne johtavat "katuväkivaltaan ja tällaisiin epämääräisyyksiin". Sävy oli aivan toinen kuin Ekholmin viitatessa aiempien vuosikymmenien sananvapausoikeudenkäynteihin ja sensuurivaatimuksiin lähinnä virkavallan ja päättäjien huvittavana hölmöilynä.

Professori Kai Ekholm osoitti ohjelmassa matalamielisyytensä ja arvostelukyvyttömyytensä.

Ekholm kertoi, että "perussomalaisilla on oma sananvapauskäsityksensä, joka on erilainen kuin hänen käsityksensä". Tällä tarkennuksella hän halusi alleviivata, että hänen käsityksensä on parempi ja oikeampi kuin perussuomalaisten käsitys, joka on väärä ja huonompi.

Tältä pohjalta siis laadittiin sananvapaus.fi-kokoelma.

Samaan aikaan elävässä elämässä käydään taistelua sananvapaudesta poliittisissa oikeudenkäynneissä kuin 1800-luvun lopulla. Toisin kuin Ekholm väittää sananvapaus ei ole Suomessa kunnossa vaan enemmän uhattuna kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen.

Ekholm paljastaa suoraan, että perussuomalaisten mielipiteille ei Suomessa ole tilaa.

[SimoMäkelä]

Vapaiden kansalaisten täytyy itse pitää huolta sananvapaudestaan uhkaavista tutkintapyynnöistä ja mahd. syytetteistä huolimatta eikä ottaa ylhäältä määräyksiä siitä, mitä ja miten saa sanoa.

Kyllä nyt ihan selvästi tällaista sananvapauden ylhäältä määrittelyä ja kansalaisten ohjailua on tapahtumassa. Eli aika ahdistavaa ilmapiiriä sananvapauden kannalta.

[pelle12]

Olikohan  Suomen kommunisteilla ja äärivasemmistolla omasta mielestään sananvapaus 20- ja 30- luvuilla? Ei Suomen sananvapauden historia ihan niin loistokas ole kuin annetaan ymmärtää. Tämän päivän sensuuri ja itsesensuuri on varmaan jokaiselle hommalaiselle tuttua kauraa.

[Saturnalia]

Kirjoitan tähän pätkän Vesikansan kirjasta:

Aluksi elinkeinoelämän silmätikkuna oli Yleisradio. Tuntoja kuvaa runo Eipä muutu kuvaruutu, joka kuuluu seuraavasti:
Eipä muutu/punaruutu/pesee aivot/aateraivot/jauhaa saavat/uudet kaavat/kylvää saastaa/alas raastaa/ihanteemme/isiemme/unohtui jo isänmaa/siitä puhua ei saa/pojanklopit/marksin opit/omaksuvat/totuus karu/hirttonaru/puna-ansan/kaulas Suomen kansan/ellei muutu/kuvaruutu/jos ei vakaa kansa/tosissansa suutu/peliin puutu

Näin vuonna 1973.
Että on sitä ennenkin valtamediaa hieman kommentoitu.
Kyseessä ei ole millään muotoa uusi ilmiö.

[Pöllämystynyt]

Kai Ekholmia haastateltiin Ylen Ajantasassa.  Kun toimittaja kysyi (16:30)

Lopuksi Ekholm viittasi (19:20) hyväksyen ajankohtaisiin kiihotusoikeudenkäynteihin sanoen, että moinen sananvapauden käyttö "rikkoo perustuslakia vastaan". Ekholmin mukaan Suomessa on tässä suhteessa "hyvä lainsäädännöllinen kulttuuri" ja näihin asioihin on "puututtu määrätietoisesti", ennen kuin ne johtavat "katuväkivaltaan ja tällaisiin epämääräisyyksiin". Sävy oli aivan toinen kuin Ekholmin viitatessa aiempien vuosikymmenien sananvapausoikeudenkäynteihin ja sensuurivaatimuksiin lähinnä virkavallan ja päättäjien huvittavana hölmöilynä.

Professori Kai Ekholm osoitti ohjelmassa matalamielisyytensä ja arvostelukyvyttömyytensä.

Tällaisia vastauksia saadaan, kun kysytään totalitaristilta ja sananvapauden viholliselta, mitä sananvapaus tarkoittaa. Toki tällaiset yrittävät väittää, että heidän kanssaan eri mieltä olevien puheet eivät kuulu sananvapauden piiriin. Ekholmin äärimmäisen yksipuoliset ja vinoutuneet näkemykset, ja se, että YLE niitä auliisti resonoi muka asiantuntijan lausuntoina, jäävät synkäksi todisteeksi Suomen sananvapauden murtuneesta tilasta. Vuonna 2016 mielipidevainoilla oli puolustelijoinaan "tutkijoita", jotka saivat valehdella massamediassa, että sananvapaus onkin rajattu siihen, mitä valtaeliitti pitää sopivana oman väestönvaihtoagendansa suhteen. Ja oli poliiseja ja tuomareita, jotka saivat tämän käsityksen pohjalta murskata sananvapauden toisinajattelija kerrallaan. Siinä riittää lapsillamme ja lapsenlapsillamme kauhistelemista ja ihmettelemistä, että millaisessa maailmassa vielä silloin pimeällä 2010-luvullakin elimme.

[Mursu]

Tosiaan esim. World Audit Democracy toimija on nostanut usein Suomen lehdistönvapauden kärkimaaksi. Kyllä siinä jotain muutakin sosialismia ja tasa-arvoa oli joinain mittareina, mutta onhan se lehdistö ainakin vapaa julkaisemaan täyttä idiotismia ja tarkoitushakuista vääryyttä.

Nämä perustuvat pitkälle toimittajien  omiin raportointeihin.

[sivullinen.]

Suomessa on sananvapaus tällä hetkellä niin huonossa kunnossa, että sen loistavuutta suorastaan tarve julistaa kampanjoiden avulla. Tilanne on poikkeuksellisen huono. Suomettumisen aikana Suomessa oli huomattavasti nykyistä suurempi sananvapaus. 1920-luvulla kommunistinen kirjoittelu oli kielletty, mutta silloinkin sananvapaus oli nykyiseen verrattuna suorastaan loistava. Sortokausina sensuuri vaati oikeuden tarkastaa kaikki lehtijutut etukäteen ja tussilla peitti kaikki ikävät kohdat. Silti se aikakin oli sananvapauden kannalta huomattavasti vapaampaa kuin nykyaika. Aina ennen nimittäin on saanut kirjoittaa vapaasti ja vapaasti kirjoittavia ihmisiä ei ole ihmisinä vainottu. Heidän kirjoituksiaan on saatettu poistaa, ja viime sotien aikaan useat sotakirjat ostettiin valtion toimesta poltettavaksi heti kun tajuttiin, etteivät natsit tule sotaa voittamaan. Kirjoittajia ei silloinkaan hirtetty ja vainottu. Edes noitavainoja Suomessa ei merkittävässä määrin ole ollut.

Valtiollisen lehdistön -- jota nyky-Suomessa edustaa sosialistinen lehdistö -- vapautta ei koskaan ole tarvinnut sananvapauslaeilla turvata, koska valtiollinen lehdistö ei koskaan ole ollut minkään jahdin kohteena. Sananvapaus on aina tarkoittanut tavallisten ihmisten oikeutta sanoa sanottavansa ja levittää sanomaansa. Lehdistönvapaus on aina tarkoittanut tavallisten ihmisten oikeutta perustaa lehtiä ja muita viestimiä tavallisten ihmisten sanottavan välittämiseen. Sosialistiselle lehdistöllä ei ole mitään tekemistä vapaan lehdistön kanssa, eikä sosialistisen eliitin mielipiteillä sananvapauden kanssa. Sananvapauslaki suojaa nimenomaan vapaita kansalaisia ja lehdistönvapaus suojaa nimenomaan vapaata lehdistöä.

Viimeksi näin huono tilanne oli Suomessa "vapauden aikana" eli 1700-luvulla. Silloinkin Ruotsissa oli vallassa sosialismi. Tosin sitä kutsuttiin silloin aristokratiaksi tai puoluevallaksi. Silloin kaikki väärät mielipiteet kiellettiin. Sen ajan sananvapaustaistelijoista kuuluisin on Antti Chydenius Suomesta. Hänet me kaikki tunnemme setelistä. Häntä pidetään yleensä kaupan vapauden puolesta taistelleena markkinoiden vapaan käden puolustajana. Todellisuudessa hän käytti huomattavasti suuremman osan ajastaan taistelussa sananvapauden puolesta. Hän oli esimerkiksi Ruotsin valtiopäivillä pappissäädyn edustajana ja taisteli niin sanottua Painovapausasetusta vastaan; jo siihen aikaan sananvapauden lakkauttamisyritykset oli muotoiltu sananvapauden puolustamisyrityksiksi.

Painovapausasetuksen mukaan jokainen sananvapauden käyttäjä vapautetaan vastuustaan sanomisistaan. Näin taataan ihmisille suuri vapaus. Huonojen kirjoitusten, jota näin vapaissa oloissa väistämättä syntyy, estämiseksi on kuitenkin perustettava ennakkotarkastustoimisto eli eräänlainen päätoimittaja jokaiselle kirjapainolle. Tämä on sitten vastuussa kaikesta kirjapainon painamasta tuotannosta. Koska "päätoimittajan" vastuu on näin suuri, ei hänen kannata kyseenalaisten kirjoitusten painamista edes harkita; hän voi aina väärän mielipiteen ilmaantuessa vedota siihen, ettei hänellä ole julkaisemisvelvollisuutta tai johonkin muuhun. Tietenkin on vaikeaa tietää, mikä kirjoitus on hyvä ja mikä huono -- ja kuka niitä kaikkia edes jaksaa ennakolta lukea --, joten nyrkkisääntönä kannattaa pitää oikean henkilön toimittamia kirjoituksia. Siinä oli sananvapauden tila "vapauden ajalla" ja siinä se on myös nyt.

Jos joku haluaisi oikeaa sananvapautta, niin hän vaatisi myös sananvastuuta. Kaikkea on saatava kirjoitttaa, ja kirjoittajan on kannettava vastuu sanomisistaan. Jos sanomalehti ei saa jättää julkaisematta nuivaa mielipidekirjoitusta vain koska se on nuiva, niin asiat ovat kohdallaan. Nuivan mielipiteen kirjoittaja voi sitten oikeudessa tuomarien kanssa keskustella siitä, tuliko kirjoituksessa rikottua lakia vai ei. Lähes näin asia jopa Jussi Halla-ahon kohdalla eteni paitsi, ettei hänen blogauksiaan olisi sanomalehteen, kuten Helsingin Sanomiin hyväksytty; jo silloin Helsingin Sanomat vastusti sananvapautta ja lehdistönvapautta. Internetissä oli sentään silloin täysi sananvapaus.

Halla-ahon tuomion jälkeen on yritetty yhä voimakkaammin estää vastaavien kirjoitusten julkaisu eli siirtyä sensuurista kohti ennakkosensuuria -- ja erityisesti internetin sananvapautta vastaan on käyty taistoon tuhannen sosialistin voimalla --. Matias Turkkila, joka on erään verkkolehden päätoimittaja, julkaisi äskettäin kansanedustaja Hakkaraisen mielipidekirjoituksen. Se oli hyvin tehty. Kansanedustajilla on jopa lain mukaan poikkeuksellisen suuri sananvapaus, ja kyseessä oli hänen puolueensa verkkolehti, joten perusteet julkaisulle olivat erittäin hyvät. Erittäin hyvät olivat myös Matias Turkkilan puolustelu puheet tapauksesta nousseen ajojahdin vastineeksi: Kansanedustaja vastatkoon itse sanoistaan ja verkkolehti olkoon vain välikäsi ilman oikeusopillista tulkintavastuuta kirjoituksen sisällön mahdollisesta laittomuudesta. Silti tapaus oli karua kertomaa sananvapaudesta Suomessa: Kirjoitus oli ensimmäinen uskalias kirjoitus Turkkilan verkkolehdessä, ja lehti on ollut olemassa jo useamman vuoden; se oli suurella todennäköisyydellä myös viimeinen, koska harja ja kausti ovat yleensä lopettaneet persujen halun käyttää sananvapauttaan. Se oli ensimmäinen ja viimeinen eli sitä ei ollutkaan: Einmal est keinmal

Ja koska valtion hyväksymässä toimintakehyksessä olevista puolueista persut ovat olleet eniten sananvapaudesta kiinnostuneita, ja Turkkilan toiminta on ollut persujen mittapuullakin poikkeuksellista sananvapauden puolustamista, niin kyseessä on ääriesimerkki. Se on ääriesimerkki, joka osoittaa sananvapauden ja lehdistönvapauden täydellisen häviön maassamme. Lehdistä -- jos verkkolehdetkin sellaisiksi lasketaan -- ainoastaan MV-lehti edustaa lehdistönvapautta nykypäivän Suomessa, ja se edustaa sitä Espanjasta käsin ja päätoimittajaa uhkaillaan jopa 13 vuoden vankeustuomioilla tekijänoikeusrikkomuksista, kunnianloukkauksista ja muista hyvistä tekosyistä, jotka peittävät todellisen syyn ajojahtiin. Onneksi Suomessa lähes kaikki luottavat mediaan -- median omien tutkimuksien mukaan --. Tilanne on lähes yhtä hyvä kuin Pohjois-Koreassa. Juche on vapausaate: Valtio turvaa pysyvästi aidot demokraattiset vapaudet ja oikeudet sekä aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin kaikille kansalaisille. 64 art.

[nollatoleranssi]

Suomessa on sananvapaus tällä hetkellä niin huonossa kunnossa, että sen loistavuutta suorastaan tarve julistaa kampanjoiden avulla.

Noinhan se on. Sananvapauskin saa uuden merkityksen kampanjoinilla.

Ilmiö vetoamisesta yleviin arvoihin on nähty usein ennenkin. Älylliset kuperkeikat, joissa verrataan kahta hyvinkin samanlaista asiaa toisiinsa ottamalla niihin kuitenkin täysin erilaisen kannan, niin johtaa mielivaltaisiin tulkintoihin. "Pohjois-Korean sensuuri paha, suomalainen sensuuri sananvapauden asialla". "Venäjällä fasistiedustajat linnaan tekaistujen syytteiden perusteella, Suomessa fasistiedustajat kuriin järkyttävien rikosten perusteella".

[Roope]

sananvapauteen.fi-sivusto näyttäisi perustuvan varsin tavanomaiseen sananvapauskäsitykseen - eli siihen, että sananvapaus on synonyymi lehdistönvapaudelle. Kansalaisten omaehtoisen viestinnän sananvapauden rajoitukset eivät tähän käsitykseen kuulu.

Tämä on tyypillisesti suomalaisten toimittajien käsitys sananvapaudesta.

Oikeasti Suomi on sananvapaudessa kaukana maailman kärjestä. Tyypillistä suomalaisille toimittajille on sekin, että asiasta huomautettaessa asetelma käännetään ylösalaisin ja suomalaisia sananvapauden rajoituksia ja niiden laajentamista pidetäänkin hyvänä asiana.

Lehdistönvapautta mittaavien selvitysten kärjessä paistatteleva ja maailman vanhinta sananvapautta juhliva Suomi on saanut kuluvalla viikolla kyseenalaista huomiota, kun pääministeri Juha Sipilän (kesk.) reagointi Ylen uutisointiin nousi kansainväliseksi uutiseksi asti. Sipilä hermostui viikonloppuna Ylen uutisesta, jossa kerrottiin pääministerin sukulaisten omistaman yrityksen saamasta tilauksesta Terrafamen kaivokselta.

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajan Elina Grundströmin mielestä asia näyttäytyy maailmalla ongelmallisena Suomen sananvapausmaineen kannalta.

– Tätä kun on nyt pyritty esittämään inspiroivana esimerkkinä muille maille, kun muualla sananvapaus on heikkenemässä, niin kyllä tästä lähti nyt aika ikävä viesti, Grundström sanoi Ylen aamu-tv:n keskustelussa.

Yle: JSN:n Grundström: Suomen maine sananvapauden kärkimaana sai kolhun Sipilä-kohussa 1.12.2016

JSN:n Elina Grundström huolestumassa Suomen sananvapausmaineesta on kuin Alexander Stubb marssimassa Pariisissa diktaattorien kanssa sananvapauden puolesta. Suomessa Charlie Hebdon piirtäjät, kustantajat ja levittäjät löytäisivät itsensä oikopäätä oikeudesta sananvapausrikoksista syytettynä.

[ismolento]

Suomi sananvapauden huippumaa? 

No joo - niin kauan kun ei olla erimieltä YLEn, Hesarin ja valtaeliitin edustajien kanssa.

[Vredesbyrd]

Kirjan nimi tulisi korvata tällä: Tiellä sensuuriin - 100-vuotias Suomi saa vihapuhepoliisit.

[Roope]

Helsingin Sanomien säätiön rahoittama Tiellä sananvapauteen -nettikirja julkistettiin tänään.
...
Vaikuttaa alkusilmäilyn perusteella Helsingin Sanomien yritykseltä kirjoittaa sananvapaushistoria uusiksi ja liittää sananvapautta käyttävät maahanmuuttokriitikot väkivaltaan ja rikollisuuteen. Pelkästään sananvapauteen.fi-sivujen artikkeleita lukemalla saa aika erikoisen kuvan viime vuosien tapahtumista.

Hajanaisessa artikkelikokoelmassa muun muassa kuitataan Jussi Halla-ahon sananvapaustuomio niillä kahdella siteerauksella, joista tuomio näennäisesti tuli, eikä kirjoituksen, oikeudenkäynnin ja käydyn keskustelun kontekstia avata mitenkään. Breivik esitetään kirjassa Halla-ahon ihailijana (!), ja Halla-ahoa ja Suomen Sisua käsitellään useammassakin artikkelissa samassa yhteydessä Asema-aukion kuolemaan johtaneen pahoinpitelyn kanssa sillä perusteella, että Helsingin Sanomat kuvasi yhdessä artikkelissaan Suomen Sisun Suomen vastarintaliikkeen lailla äärijärjestöksi.

Entinen Helsingin Sanomien toimittaja, muun muassa Pressiklubista ja Jälkiviisaista tuttu Antti Blåfield on kirjoittanut Journalisti-lehteen artikkelin itsenäisen Suomen sananvapauden askelmerkeistä.

Muun muassa Tiellä sananvapauteen -nettikirjaa lähteenä käyttävä Blåfield aloittaa toimittaja ja kirjailija Algot Untolan ampumisesta toukokuussa 1918 ja jatkaa vuoden 1919 painovapauslain kautta kohti nykypäivää. Vuoden 1990 jälkeisestä ajasta Blåfieldillä ei ole enää juuri kerrottavaa. "Uuden vuosituhannen alkaessa oltiin ehkä lähempänä sananvapauden ihannetilaa kuin koskaan."

Artikkelissa ei sanallakaan mainita Halla-ahon KKO-tuomiota ja muita viime vuosina perussuomalaisille poliitikoille langetettuja lukuisia sananvapaustuomioita, jotka ovat merkkitapauksia Suomen sananvapauden historiassa siinä missä Blåfieldin esiin nostamat Hannu Salaman kirja Juhannustanssit ja M.A. Nummisen laulu Laki epäsiveellisten julkaisujen levittämisestä, piti tuomioita perusteltuina tai ei.

Tuomioita ei mainita, mutta ne ovat selvästi läsnä viittauksina vihapuheeseen, nettikiihottamiseen ja muslimien pilkkaamiseen. Totuuden etsijäksi, valheiden paljastajaksi ja päättäjien haastajaksi Blåfield nostaa pilapiirtäjä ja sarjakuvakirjailija Ville Rannan, joka "ivaa kaikkea paitsi ihmisarvoa".

...
Jo Algot Untolaa syytettiin vihapuheesta.

"Eihän jatkuvaa monomaanista valehtelemista ja vihaan yllyttämistä toki voitane minään jalona aatteena pitää", Eino Leino kirjoitti pitkäaikaisesta kiistakumppanistaan tämän teloituksen jälkeen.

Leino varmaankin ajatteli Työmiehen alakertoja, mutta arvioon vaikuttivat myös Untolan pakinat, joissa hän oli estoitta pilkannut Leinoa.

Sananvapaudessa ehkä vaikein asia on sietäminen. Sen sietäminen, että joku leikkii hyvän maun rajoilla ja kyseenalaistaa pyhiksi koettuja arvoja. Ja sen sietäminen, että joku on lähtökohdiltaan erilainen.

Nämä kaksi sietämisen ulottuvuutta määrittävät vapauden ja sen rajat. Voin esimerkiksi pilkata Koraania mutta en halventaa ihmisiä siksi, että he ovat muslimeita.

Nyt digitaalinen verkko, jonka sisällä voimistuu niin kutsuttu sosiaalinen media, tuntuu sekoittavan taas kaiken.

Verkko on valtatie tiedon ja vaikuttamisen tasa-arvoon, mutta se on myös uudenlainen uhka sananvapaudelle. Vastuun käsite on hämärtynyt.

Verkon rajattomuus, samanaikaisuus, voima ja kiihko sekä nimettömyyden ja naamioitumisen tuomat erilaiset mahdollisuudet ovat heittäneet meidät mielenmaisemaan, joka pelottavasti muistuttaa mielikuviamme pimeästä keskiajasta, jolloin uskottiin aina viimeisimpään huhuun.

Verkko kiihottaa ja antaa vähemmän aikaa harkintaan.

Verkko nostaa esiin ja epäilyttäväksi kaiken poikkeavan.

Sananvapauteen liityy yksilönsuoja, mutta verkossa meidät voidaan riisua suojattomiksi. Nyt yksilönsuojaa yritetään poistaa kilpenä terrorismin torjunta. Meidät pelotellaan hyväksymään massavalvonta.


Ammattitaitoiset ja ammattikuntansa eettisiä sääntöjä noudattavat toimittajat ovat sananvapauden puolustajia. Siksi ammattimaisen journalismin rakenteita tulee suojella ja tiedonvälityksen kansallista infrastruktuuria puolustaa.

Tarvitaan niitä, jotka ammatikseen etsivät totuutta, paljastavat valheita, haastavat päättäjiä ja vakiintuneita ajatuksia.

Ja tarvitaan niitä, jotka uskaltavat pilkata tosissaan. Narrit kantoivat valoa läpi pimeimmän keskiajankin.

Algot Untolan hengenheimolainen tässä ajassa on esimerkiksi pilapiirtäjä ja sarjakuvakirjailija Ville Ranta. Hän on kieltäytynyt asettumasta etukäteen määriteltyihin rooleihin vaan ivaa kaikkea paitsi ihmisarvoa:

"Jollain lailla kevyt ironia tuntuu tällä hetkellä usein haitalliselta. Tärkeämpää on piirtää voimalla rasismia, ääriajattelua, väkivaltaa ja pelkuruutta vastaan."

Journalisti: Sananvapaus on sietämistä 1.12.2017

"Ihmisarvon ivaajat" paitsi asetetaan sananvapauden ja sananvapauskeskustelun ulkopuolelle, heidät myös pyyhitään pois sananvapauden historiasta.

Yksi M.A. Nummisen parhaista lauluista sopii mainiosti toimittaja Blåfieldille: Wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen

[Skeptikko]

Totuuden etsijäksi, valheiden paljastajaksi ja päättäjien haastajaksi Blåfield nostaa pilapiirtäjä ja sarjakuvakirjailija Ville Rannan, joka "ivaa kaikkea paitsi ihmisarvoa".

Jokos tämä Ville on sitten uskaltanut pilkata islamia ja esimerkiksi piirtänyt henkensä kaupalla kuvan Muhamedista?

[Pöllämystynyt]

Olennainen osa monia vainoja on ollut yritys pyyhkiä vaino ja sen uhrit pois historiasta. Sitä tämä "muistikirja" pyrkii tekemään. Se yrittää piirtää uuden historian, jossa sananvapauttaan käyttävät, ja siksi perusteettomien näennäisjuridisten vainojen ja massamedian herjaus- ja vihakampanjoiden kohteeksi joutuneet maahanmuuttomaltilliset ja muut demokratian puolustajat eivät olekaan mielivallan ja laittomuuden uhreja. Kun heidät edes mainitaan, heidät mainitaan syyllisinä siihen, mikä tosiasiassa kohdistui heihin. Ikään kuin toisinajattelija voisi rajoittaa massamedian ja valtapolitiikan sananvaputta. Ikään kuin sananvapautta olisikin vain massamedian ja valtapolitiikan kantojen resonointi.

Tällainen "muistikirja", jossa kiistetään holokaustin kiistämisen tapaan hallinnon rikoksia ja sananvapausvainoja, ja stalinismin tapaan pyyhitään ihmisiä ja tapahtumia pois historiasta, on uusimpia jaksoja pitkästä sarjasta totalitaristisia hyökkäyksiä sananvapautta ja demokratiaa vastaan. Näin ei ollut edes aiempien sananvapausvainojen aikana ja jälkeen. Tämä siksi, että nämä aiemmat uhrit sattuivat olemaan edes jotakuinkin samaa muka-"edistyksellistä" poliittista suuntausta kuin moni valtaa kohti kiipivä valtaeliitin ja massamedian jäsen. Nyt, kun sananvapausvainon ja sensuurin uhrit ovat oikeasti toisinajattelijoita, kääntää HS monen muun tavalla koko sananvapauden käsitteenkin ympäri. Sananvapaudella ei sitten ollutkaan mitään syvempää merkitystä HS:n ja monen muun elitistitahon ideologiassa, vaan se oli ainoastaan poliittinen apuväline siinä vaiheessa, kun homoetnofobia ja muka-"edistyksellinen" fasismi vielä taisteli paikastaan valtapolitiikassa. Nyt, kun homoetnofobia on valtapolitiikkaa, ei sananvapaus enää HS:n mukaan tarkoitakaan oikeutta arvostella valtapolitiikkaa.

Tulevassa historiankirjoituksessa tällainenkin historiaa vääristelevä "muistikirja" on häpeällinen osa Suomen sananvapauden alennustilaa 2000-luvun alkuvuosikymmeninä.

[Skeptikko]

Verkkoteos on Helsingin Sanomien Säätiön rahoittama ja sen takana on työryhmä professori Kai Ekholm, tutkija Päivikki Karhula ja historioitsija Tuomo Olkkonen. Teoksen graafinen suunnittelija on arkkitehti Marjaana Kinnermä ja teknisestä toteutuksesta on vastannut Flo Apps.

Tämä 1984-henkisesti (sota on rauhaa, sensuuri on sananvapautta) usein ennenkin perussuomalaisia vastaan toiminut Kai Ekholm iski jälleen:

HS:n jääveistos Kansalaistorilla juhlistaa sananvapautta, joka tutkijan mukaan vaatii tekoja kestääkseen: "Meillä on kaikki elementit, mutta ne ovat vajaakäytössä"
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006363982.html

Sananvapautta ei pidä ajatella itsestään toteutuvana asiana, tutkija, tietokirjailija ja Kansalliskirjaston entinen ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm muistuttaa.

HELSINGIN kansalaistorilla seisova, Helsingin Sanomien tilaama Sananvapauden leijona -jääveistos juhlistaa sananvapautta ja sen roolia demokraattisessa yhteiskunnassa.
...
"Tänä päivän olemme häkellyttävässä tilanteessa, kun sananvapauden rajat määrittelevät sen vastustajat. Se on meille haaste", hän sanoo.

Sananvapaus on kansalaisen perusoikeuksiin kuuluva oikeus ilmaista julkisuudessa mielipiteitään, Kotimaisten kielten keskus määrittelee. Tällä hetkellä sananvapautta haastamaan on suomalaiseen yhteiskuntaan, arkipäivään ja kielenkäyttöön sananvapautta ja sensuuria tutkineen Ekholmin mukaan ujuttautunut passiivis-aggressiivisuus: viha.

"Historia osoittaa, että passiivis-aggressiivinen viha jää harvoin teoreettiseksi. Se konkretisoituu usein esimerkiksi vähemmistöjen kohtelussa."

"[Sananvapauden kaventumisen] seuraukset eivät ole pitkään aikaan olleet näin uhkaavia ja konkreettisia", hän arvioi.

Ekholmin johtama työryhmä sai vuonna 2017 Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon Tiellä sananvapauteen -verkkoteoksestaan. Vuonna 2018 Ekholmille myönnettiin kirjailijoiden sananvapausjärjestö Suomen Penin sananvapauspalkinto.

Tämä kohta sentään on edes jollain tavalla järkevä:

"Ei pidä ajatella, että sananvapaus on abstrakti asia, joka ikään kuin toteutuu ihan itsessään. Lähestymistapani on, että sananvapautta pitää testata, jotta se tulee konkreettiseksi", hän sanoo.

MYÖS median tulisi harjoittaa enemmän mediakritiikkiä sekä kuunnella enemmän lukijoitaan, Ekholm sanoo.

"Ihmisen identiteetti syntyy lukemalla, keskustelemalla ja argumentoimalla. Lukijoiden sananvapaus ja maailmankuva ei ole koskaan valmis, vaan sitä täytyy kalibroida joka päivä."

Jutun kommentteihin on kirjoittanut ilmeisesti Ekholm nimimerkillä Niinpäköhän (HS-nimimerkin viestihistorian lukeminen tukee tätä käsitystä):

Kenestä Ekholm puhuu, kun puhuu sananvapauden vastustajista?
Kenestä presientti puhuu, kun puhuu vihakirjoittelijoista?
...
Jos uskaltaisimme sanoa suoraan, keitä nuo "mystiset" tahot ovat, niitä vastaan olisi helpompi taistella
Mutta halutaanko tätä tosiasiassa.

Kyse on siis pohjimmiltaan populismista, äärioikeistolaispopulismista. Yleisesti on syytetty sosiaalista mediaa populismin leviämisestä.

Juuri noin. Sanoin kylllä kohteeksi perussuomalaiset, mutta se ei sitten päätynyt juttuun.
Sanon sen nyt. Vihapuolueesta on kyse, jota muutamat toimittajat näyttävät estoitta tukevan.

[Roope]

^

Viime vuosikymmeninä sananvapaus on siirtynyt pois pelkän lehdistön, professorien ja poliitikoiden kaltaisen eliitin käsistä, Ekholm muistuttaa akateemikko Oiva Ketosen ajatuksiin viitaten.

"Tänä päivän olemme häkellyttävässä tilanteessa, kun sananvapauden rajat määrittelevät sen vastustajat. Se on meille haaste", hän sanoo.

Jää epäselväksi, keitä Ekholm tuossa tarkoittaa "sananvapauden vastustajilla" ja pitääkö hän nykytilaa aiempaa parempana vai huonompana.

Jos Ekholm tarkoittaa sananvapauden vastustajilla mikaillmaneita ja valtakunnansyyttäjänvirastoa, niin hän samalla määrittelee itsensäkin sananvapauden vastustajaksi, mitä hän tuskin tarkoitti tehdä.

Jos hän tarkoittaa perussuomalaisia, joita tuntuu halveksivan "äärioikeistona", niin sanotussa ei ole järkeä, koska perussuomalaisilla ei ole käytännössä minkäänlaista valtaa määritellä konkreettisia sananvapauden rajoja Suomessa, eivätkä perussuomalaiset vastusta sananvapautta. Valta on muilla, perussuomalaisten poliittisilla ja ideologisilla vastustajilla, jotka vaativat yhä uusia, jopa totalitaristisia sananvapauden rajoituksia.

Hajanaisessa artikkelikokoelmassa muun muassa kuitataan Jussi Halla-ahon sananvapaustuomio niillä kahdella siteerauksella, joista tuomio näennäisesti tuli, eikä kirjoituksen, oikeudenkäynnin ja käydyn keskustelun kontekstia avata mitenkään. Breivik esitetään kirjassa Halla-ahon ihailijana (!), ja Halla-ahoa ja Suomen Sisua käsitellään useammassakin artikkelissa samassa yhteydessä Asema-aukion kuolemaan johtaneen pahoinpitelyn kanssa sillä perusteella, että Helsingin Sanomat kuvasi yhdessä artikkelissaan Suomen Sisun Suomen vastarintaliikkeen lailla äärijärjestöksi.

Kai Ekholmia haastateltiin Ylen Ajantasassa. Ekholm kiteytti (14:30), että sananvapauden käytön kanssa pitää olla tarkkana, sillä sananvapaus laajentaa, mutta sensuuri kaventaa. Ekholm esitti esimerkkinä, että se, että Perussuomalaiset korvaisivat Yleisradion toimintaohjeesta sanan "monikulttuurinen" sanalla "moniarvoinen", on sananvapauden kaventamista (!). Kun toimittaja kysyi (16:30) Ekholmin kantaa siihen, että jotkut saavat etnistä taustaansa vasten sanoa Suomessa erilaisia asioita kuin toiset, Ekholm sivuutti kysymyksen ja jutteli ihan muita.

Lopuksi Ekholm viittasi (19:20) hyväksyen ajankohtaisiin kiihotusoikeudenkäynteihin sanoen, että moinen sananvapauden käyttö "rikkoo perustuslakia vastaan". Ekholmin mukaan Suomessa on tässä suhteessa "hyvä lainsäädännöllinen kulttuuri" ja näihin asioihin on "puututtu määrätietoisesti", ennen kuin ne johtavat "katuväkivaltaan ja tällaisiin epämääräisyyksiin". Sävy oli aivan toinen kuin Ekholmin viitatessa aiempien vuosikymmenien sananvapausoikeudenkäynteihin ja sensuurivaatimuksiin lähinnä virkavallan ja päättäjien huvittavana hölmöilynä.

Humanistin joulusaarna / Kai Ekholm: Sananvapaus ei ole itsestäänselvyys

Jo perinteeksi muodostuneen humanistin joulusaarnan takana on tänä vuonna ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm.

[...]

Suomi ei ole sattumalta sananvapauden mallimaa, sitä on edeltänyt vuosikymmenien oppikurssi ja määrätietoinen lainsäädäntö, jolla on taattu monipuolinen sananvapauden käyttö. Myös median itsesääntely on maassamme erinomaista. Verkosta on tullut vallan vahtikoira, joka puuttuu pieniinkin väärinkäytöksiin. Tapani Ruokanen toteaa: "Demokratiat ovat sekavia, mutta ne toimivat". Hän osuu tällä sananvapauden ytimeen. Sananvapaus testataan aina harmaalla alueella, jolla aivomme toimivat toivottoman huonosti.

Julkaisimme loppuvuodesta neljän vuoden työn, Tiellä sananvapauteen –sivuston. Se oli opettavainen matka suomalaiseen historiaan. Kahden suuren imperiumin rajamaana Suomi on pärjännyt yllättävän hyvin ja taitavasti. Viimeiset vuodet Suomi on ollut sananvapauden merkkimaa ja tilastokärki. Sitä on edeltänyt parinkymmenen vuoden lainsäädäntö.

Sananvapaus ei ole juhlapuheiden yksinkertaistavaa hyminää. Se on arkisia tekoja, joita toimittajat, opettajat, kirjastonhoitajat ja virkamiehet tekevät. Sensuuri kaventaa, sananvapaus laajentaa. Sananvapaus ei ole marttyyrien historiaa (toimittajat palaavat aina Sissiluutnanttiin, Salamaan ja Solzenitsyniin). Se on lopulta hyvin ristiriitaisten elementtien lukemista ja arviointia. Hankalaksi sen tekee, ettei kansalaisilla ole pääsyä laajaan sanomalehtiaineistoon. Olemme käyttäneet hankkeessa satoja artikkeleita eri lehdistä ja vain sen avulla suomalaisen sananvapauden rekonstruointi onnistuu. Muuten olemme nykypäivän armoilla ja aloitamme aina kaiken alusta. Juuri se tekee verkkokeskustelusta niin rajoittunutta. Se ei opi mistään ja käyttäytyy kuin kuriton koululuokka.

Toivon, että Tiellä sananvapauteen antaa jokaiselle käyttäjälleen uusia oivalluksia ja kokonaisuuden tajua.

[...]

Sananvapauden luonteeseen kuuluu, että se jää aina "hieman avoimeksi". Siksi kiistely, määrittely ja vastaväitteet kuuluvat sananvapauden olemukseen.

Ilman keskustelua sitä ei ole olemassa. Nauttikaamme siitä etuoikeudesta.

Hyvän humanistisen joulun toivotuksin,

Kai Ekholm, ylikirjastonhoitaja

Kansalliskirjasto 17.12.2016

Suomi ei ole sattumalta sananvapauden mallimaa, sitä on edeltänyt vuosikymmenien oppikurssi ja määrätietoinen lainsäädäntö, jolla on taattu monipuolinen sananvapauden käyttö.
...
Viimeiset vuodet Suomi on ollut sananvapauden merkkimaa ja tilastokärki. Sitä on edeltänyt parinkymmenen vuoden lainsäädäntö.

On oireellista, että Helsingin Sanomien säätiö palkkasi sananvapaushistoriikkia tekemään henkilön, jonka mielestä Suomi on sananvapauden "mallimaa", "merkkimaa" ja "tilastokärki", mutta joka toisaalta kannattaa kovia sananvapauslinjauksia ja -tuomioita, eikä näköjään noteeraa niitä sananvapauden rajoittamiseksi ollenkaan. Näin Suomessa.

Kuten viimeistään viime vuosien sananvapausoikeudenkäynnit ovat osoittaneet, Suomi ei ole millään opilla sananvapauden mallimaa tai tilastokärki. Esimerkiksi Jussi Halla-ahon kirjoituksestaan saama tuomio ei olisi useimmissa EU-maissa mahdollinen kuin ehkä alimmissa oikeusasteissa. Suomen ylin oikeusaste KKO perusteli langettavaa tuomiotaan muun muassa Turkin vastaavilla, mutta lievemmillä tuomioilla.

Tuskin missään muussa EU-maassa saisi tuomiota sen toteamisesta, että "kaikki muslimit eivät ole terroristeja, mutta kaikki terroristit ovat muslimeja". Ilja Janitskin sai peräänsä kansainvälisen etsintäkuulutuksen, kun hän juttunsa kuvatekstissä kehotti forssalaisia päästämään koiransa irti, mikäli aiemmin forssalaisnuorten kimppuun astaloiden kanssa joukolla hyökänneet turvapaikanhakijat käyvät taas väkivaltaisiksi. Ranskalaista satiirilehteä Charlie Hebdoa vastaavan julkaisun tekijät ja levittäjät saisivat Suomessa kovat tuomiot ja toimintaa jatkaessaan joutuisivat vankilaan.

Jopa Ruotsissa on nykyään Suomea laajempi sananvapaus. Siinä missä rekisteröimätön yhdistys PVL kiellettiin (puuttuu sellaisiin perusoikeuksiin kuin ilmaisunvapaus, yhdistymisvapaus ja kokoontumisvapaus) täällä "hyvien tapojen vastaisena", täsmälleen sama järjestö on Ruotsissa laillinen puolue, eikä kieltämistä edes harkita.

[Roope]

Helsingin Sanomien uutispäälikkö Hannu Salmi on saanut sananvapausmitalin. Sen myönsi Helsingin Sanomain säätiö.

HS:n uutispäällikölle Hannu Salmelle myönnettiin sananvapausmitali – "Poikkeuksellisen pitkä ja ansiokas työura"

HELSINGIN Sanomain Säätiö on myöntänyt sananvapauden ansiomitalin Helsingin Sanomien uutispäällikölle Hannu Salmelle. Salmi jää eläkkeelle 1. elokuuta alkaen.

Perusteluissaan säätiö toteaa Salmen tehneet poikkeuksellisen pitkän ja ansiokkaan työuran. Salmi on työskennellyt ensin Helsingin Sanomien keskustoimituksessa ja myöhemmin nopeaa uutisointia hoitavassa uutisdeskissä.

Toimitussihteerin ja uutispäällikön rooleissa Salmi on vastannut vuosien ajan niin painetun lehden saattamisesta ajallaan painoon kuin lehden pääuutissivun toimittamisestakin. Salmi on uransa aikana vastannut parin tuhannen pääuutissivun tuottamisesta.

Säätiön mukaan Salmi on osoittanut vastuunkantoa ja luotettavuutta työtehtävissään.

"Olen hyvin hämmentynyt ja otettu [tunnustuksesta]", Salmi sanoo.

SALMEN mukaan uutispäällikön roolissa sanavapautta pohditaan jatkuvasti.

Yksi osa sananvapautta ovat juttujen näkökulmat. Tavoitteena on, että eri näkökulmat ja äänet yhteiskunnassa pääsevät lehden sivuilla esille tasapuolisesti ja monipuolisesti. Salmen mukaan toinen konkreettinen esimerkki on uutisvalinnat eli se, mistä uutisoidaan ja kuinka laajasti.

Helsingin Sanomat 17.6.2021

Helsingin Sanomien sananvapausnäkökulma oli käyttää tämänpäiväisessä jutussaan romanikerjäläisistä, joista ainakin osa oleskelee Suomessa laittomasti, kiertoilmaisua "Romaniasta ja Bulgariasta Suomeen tullut liikkuva väestö".

Vastaavasti Helsingin Sanomat on omaksunut toimituksen normiksi pääkirjoituksia myöten vasemmistoaktivistien Suomeen tuoman vähättelevän kiertoilmaisun "paperittomat" ja on lopettanut kirjoittamasta täsmällisemmin "laittomista siirtolaisista" tai edes "laittomasti maassa oleskelevista".