Alexander Stubb, Suomen tasavallan presidentti

[onni4me]

Veikkaan, että jos Stubb joutuu lähtemään niin syy on pikemminkin se, että hänen todelliset "työnantajansa" eli rikkaat hallintarekisteriä halunneet ihmiset näkevät hänen ryssineen koko homman...

Eduskunta nyt ei mitään tee, mutta jos käsky tulee ylempää...

[dothefake]

Kuuleekohan se ääniä?

[saint]

Kun median edustajat tiedustelivat, miksi valtiovarainministeri oli valehdellut hallintarekisterin kannatusluvuista, Stubb totesi että tahallisen valehtelun ja tahattoman virheellisen luvun antamisessa on iso ero.

Väärä luku tuli päästäni yllättäen ja pyytämättä. Puhuin niin totta kuin osasin.

No justiisa, poliitikko puhuu tosiaankin niin totta kuin osaa. Tämä pätee tietysti yhtä hyvin "tikkataulu"-Stubbiin kuin ex-pääministerittäriinkin. Vanhan kansa sanoo, että "vaiti ollen tyhmäkin käy viisaasta", mutta valitettavasti poliitikkojen nyt on vaan oltava aina suuna ja päänä, niin että tuo hyvä neuvo ei oikeen sovellu.

Mutta ehkäpä Cai-Göranin kannattaisikin siirtyä toden teolla show-bisneksiin, koska tuo erinäinen tikkatauluepisodi meni kyllä ihan mallikkaasti - saattaisi ura urjeta jopa jonain Pelle-Hermanninakin.

[Fiftari]

Perustuslaista:

114 §
Ministerisyytteen nostaminen ja käsittely

Syyte valtioneuvoston jäsentä vastaan lainvastaisesta menettelystä virkatoimessa käsitellään valtakunnanoikeudessa sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.

Syytteen nostamisesta päättää eduskunta saatuaan perustuslakivaliokunnan kannanoton valtioneuvoston jäsenen menettelyn lainvastaisuudesta. Eduskunnan tulee ennen päätöstä syytteen nostamisesta varata valtioneuvoston jäsenelle tilaisuus selityksen antamiseen. Asiaa käsitellessään valiokunnan tulee olla täysilukuinen.

Syytettä valtioneuvoston jäsentä vastaan ajaa valtakunnansyyttäjä.
115 §
Ministerivastuuasian vireillepano

Valtioneuvoston jäsenen virkatoimen lainmukaisuuden tutkinta eduskunnan perustuslakivaliokunnassa voidaan panna vireille:

1) oikeuskanslerin tai oikeusasiamiehen perustuslakivaliokunnalle tekemällä ilmoituksella;

2) vähintään kymmenen kansanedustajan allekirjoittamalla muistutuksella; sekä

3) eduskunnan muun valiokunnan perustuslakivaliokunnalle esittämällä tutkintapyynnöllä.

Perustuslakivaliokunta voi myös omasta aloitteestaan ryhtyä tutkimaan valtioneuvoston jäsenen virkatoimen lainmukaisuutta.
116 §
Ministerisyytteen nostamisen edellytykset

Syyte valtioneuvoston jäsentä vastaan voidaan päättää nostettavaksi, jos tämä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti.
117 §
Oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen oikeudellinen vastuu

Oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen virkatointen lainmukaisuuden tutkimisesta, syytteen nostamisesta heitä vastaan lainvastaisesta menettelystä virkatoimessa sekä tällaisen syytteen käsittelystä on voimassa, mitä 114 ja 115 §:ssä valtioneuvoston jäsenestä säädetään.
118 §
Vastuu virkatoimista

Virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta. Hän on myös vastuussa sellaisesta monijäsenisen toimielimen päätöksestä, jota hän on toimielimen jäsenenä kannattanut.

Esittelijä on vastuussa siitä, mitä hänen esittelystään on päätetty, jollei hän ole jättänyt päätökseen eriävää mielipidettään.

Jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla säädetään. Tässä tarkoitettua syyteoikeutta ei kuitenkaan ole, jos syyte on perustuslain mukaan käsiteltävä valtakunnanoikeudessa. (4.11.2011/1112)

Onkohan näitä koskaan käytetty oikeasti?

[Parzival]

Onkohan näitä koskaan käytetty oikeasti?

Kauko Juhantalo?

[Raksa_Mies]

itkupotkuraivareita olemattomasta asiasta. Välikysymys... voi v... sentään! Pitäisköhän keskittyä oikeisiin töihin? Ai niin... ei Arhinmäestä sellaisiin olekaan.

[Skeptikko]

Kauko Juhantalo?

Silloinen oikeuskanslerihan olisi päästänyt Kauko Juhantalonkin pälkähästä, kun hänen mielestään Juhantalo ei ollut rikkonut lakia ja pälä pälä. Eduskunta päätti kuitenkin poikkeuksellisesti kävellä tämän oikeuskanslerin selvityksen yli ja nostaa syytteen valtakunnanoikeudessa, jossa Juhantalon sitten todettiin syyllistyneen rikoksiin ja tuomittiin ehdolliseen vankeuteen.

[B52]

http://www.hs.fi/politiikka/a1451879703857?ref=hs-art-new-#14

Oikeuskansleri: Stubb ei antanut virhetietoa tarkoituksellisesti

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka ei ole löytänyt erityistä moitittavaa valtiovarainministeri Alexander Stubbin (kok) menettelystä eduskunnan kyselytunnilla viime marraskuun lopussa.

Myöhemmin virheelliseksi osoittautuneessa lausunnossaan Stubb totesi, että noin 90 prosenttia hallintarekisteriä koskevista lausunnoista on myönteisiä. HS selvitti tuolloin, että näin on laita vain noin kymmenessä prosentissa lausunnoista.

Myöhemmin hallitus luopui hallintarekisterin valmistelusta. Rekisteri olisi muun muassa antanut mahdollisuuden piilottaa osakeomistuksia ulkomaille.

Oikeuskanslerinvirasto sai useita Stubbin lausumaa koskevia kanteluja.

Tänään maanantaina oikeuskansleri Jonkka totesi, että hänen käytettävissään olleiden tietojen perusteella Stubb ei antanut virheellistä lausumaa tarkoituksellisesti.

Oikeuskanslerin mukaan nopeatahtisessa eduskuntakeskustelussa epätarkkuus on sinänsä ymmärrettävää.

Jonkan mukaan eduskunnalle annetut virheelliset tiedot ovat kuitenkin ongelmallisia eduskunnan tiedonsaantioikeuden ja perustuslaissa turvattujen osallistumisoikeuksien kannalta.

"Toisaalta tämän tapauksen arvioinnissa oli otettava huomioon se, että kysymys ei ollut jo eduskunnan käsiteltävänä olevasta hallituksen esityksestä vaan vasta esitysluonnoksesta, ja että sitä koskeva lausuntopalaute oli yleisesti saatavilla", Jonkka toteaa tiedotteessa.

Vasemmistoliitto ja vihreät tekivät Stubbin lausunnosta välikysymyksen joulukuussa. Välikysymyksen yhteydessä puolueet arvostelivat hallituksen lainvalmistelua kokonaisuudessaan puutteelliseksi.

Vastatessaan välikysymykseen Stubb kiisti jyrkästi, että kyse olisi ollut tietoisesta ja toistuvasta virheellisen tiedon antamisesta. Hän kuitenkin myönsi tehneensä virheen, jota hän on pyytänyt julkisesti anteeksi useita kertoja.

Oikeuskanslerin päätökseen vaikuttikin myös se, että Stubb on itse todennut antaneensa virheellistä tietoa ja korostanut ministerin velvollisuutta olla huolellinen tietojen antamisessa.

[Valli]

Saapa nähdä tuleeko Stubbille monoa vai ei.

Politiikan korjaussarja: Stubbin lähtölaskenta on alkanut

Kokoomuksen puheenjohtajapeli on leimahtanut liekkeihin, paljastaa Politiikan korjaussarja.

Istuvalle puheenjohtajalle, valtiovarainministeri Alexander Stubbille on etsitty vastaehdokasta kissojen ja koirien kanssa ja viime kerralla Stubbille hävinneen Jan Vapaavuoren (kok.) uskotaan lähtevän peliin mukaan.

Eikä Vapaavuori ole ainoa, Korjaussarjan aina luotettavat lähteet kertovat.

Eduskunnan kuppilassa nimeltä mainitsemattomat kokoomuksen kansanedustajat kertovat jo täysin avoimesti mielipiteenään, että "Stubb lähtee kesällä".

Varapuhemies Paula Risikko (kok.) hävisi Stubbille toissa vuonna ns. rinnan mitalla. Risikon puheilla käynyt lähetystö odottaa parhaillaan Risikon vastausta ja merkit ovat lupaavat.

Kolmanneksi haastajaksi noussee sisäministeri Petteri Orpo (kok.), joka on hoitanut puolueen vastuullisimmat hommat tähänkin saakka yhdessä Stubbin avustajan Joonas "varavaltiovarainministeri" Turusen (kok.) kanssa.

Parhaat kertoimet on kuitenkin Euroopan Investointipankissa väijyvällä Vapaavuorella, joka vauhdittaa pj-peliään parin viikon kuluttua ilmestyvällä kirjallaan Puoliholtiton Suomi.

Lisäksi kaupungilla kerrotaan Vapaavuoren kalenterin olevan jo täynnä puheenjohtajapeliin liittyviä tapaamisia.

Etelärannan työnantajaleirissä – joka sivumennen sanoen kannattaa Orpoa – on linjattu, että Vapaavuoren kirjaa ei osteta keskusjärjestön liikelahjakokoelmiin hänen kampanjansa rahoitukseen.

Stubbin leirissä tilannetta seurataan lisääntyvän levottomuuden merkeissä, mikä näkyy sekä Stubbin että hänen lähipiirinsä kilometrien päähän loistavana hermostumisena.

http://m.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/politiikan-korjaussarja-stubbin-lahtolaskenta-on-alkanut/5757608

[Supernuiva]

Millä tavoin Stubb olisi nyt suututtanut kokoomukset isommat tytöt ja pojat? Nähdäänkö, että Stubb heikentää Kokoomuksen tulevaa vaalimenestystä, vai menikö hallintarekisterin kanssa jokin niin pahoin vikaan?

Uudet vaalit sopisivat kenties varmasti aivan kaikille muille paitsi soinilaisille persesudeille. Ehkä ne eivät nyt kuitenkaan ole näköpiirissä.

[Ruohonjuuri]

Kyllä tekee hyvää nähdä, kun tuo teennäisellä hymyllä varustettu pelle lähtee puheenjohtajan paikalta. Mahtaisi Vapaavuori olla ihan kaikkien kannalta paras vaihtoehto seuraavaksi puheenjohtajaksi.

Ainakin itse näen, että Stubbilla oli liiaksi oma lehmä ojassa hallintarekisterisekoilussa, johon hän sitten vain omaa etuaan tavoittelevana pyrkyrinä valjasti koko Kokoomuksen. Tämä oli Stubbin suurin virhe ja tapaus jäi sitten riippakiveksi koko puolueelle. Kappas, tästä tulee ihan mieleen erään toisen puolueen puheenjohtaja. Harmi vain, että tämän pyrkyrin sikailut eivät johda rangaistukseen.

[Parzival]

Stubb on ministereistä ehkä kaikkein vahingollisin. Stubbilla on sosiaalista lahjakkuutta, jolla hän saa omia tavoitteitaan eteenpäin. Manipulointikykyä. Kuitenkin tässä kriittisessä tilanteessa ministeri, joka aina asettaa oman uransa EU:ssa isänmaan edelle, on pahin mahdollinen viides kolonna hallituksessa. Toivottavasti kokoomuksesta löytyy riittävästä järkeä heittää tämä karrieristi ja opportunisti pellolle.

[Lasse]

Laitetaan nyt tännekin:

En oikein keksi miten Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa voisi huonommin enää hoitaa.

Laadulla (paskallakin) on tekijänsä:

ALEXANDER STUBB - FAILURE
http://rayhablogi.blogspot.fi/2016/02/alexander-stubb-failure.html

[xor_rox]

Laitetaan nyt tännekin:

Laadulla (paskallakin) on tekijänsä:

ALEXANDER STUBB - FAILURE
http://rayhablogi.blogspot.fi/2016/02/alexander-stubb-failure.html

"I also believe that there is an imbedded logic of the way in which European integration advances. First there is a crisis, then there is mayhem and finally EU members decide to take steps which deepen integration further."

[Micke90]

Stubb on ministereistä ehkä kaikkein vahingollisin. Stubbilla on sosiaalista lahjakkuutta, jolla hän saa omia tavoitteitaan eteenpäin. Manipulointikykyä. Kuitenkin tässä kriittisessä tilanteessa ministeri, joka aina asettaa oman uransa EU:ssa isänmaan edelle, on pahin mahdollinen viides kolonna hallituksessa. Toivottavasti kokoomuksesta löytyy riittävästä järkeä heittää tämä karrieristi ja opportunisti pellolle.

Köh! Köh! Timo Soini... 

[Parzival]

Stubb on ministereistä ehkä kaikkein vahingollisin. Stubbilla on sosiaalista lahjakkuutta, jolla hän saa omia tavoitteitaan eteenpäin. Manipulointikykyä. Kuitenkin tässä kriittisessä tilanteessa ministeri, joka aina asettaa oman uransa EU:ssa isänmaan edelle, on pahin mahdollinen viides kolonna hallituksessa. Toivottavasti kokoomuksesta löytyy riittävästä järkeä heittää tämä karrieristi ja opportunisti pellolle.

Köh! Köh! Timo Soini... 

Soini ei saa mitään aikaiseksi. Siksi vähemmän vahingollinen.

[xor_rox]

Soini ei saa mitään aikaiseksi. Siksi vähemmän vahingollinen.

Soini tekee erittäin suurta vahinkoa alistamalla Suomen geopoliittisia intressejään ajavien suurvaltojen pelinappulaksi. Tähän liittyy olennaisesti myös rajojemme yli vyöryvä muslimi-invaasio.

[Micke90]

Soini ei saa mitään aikaiseksi. Siksi vähemmän vahingollinen.

Juuri siksi erittäin vahingollinen.

[JKN93]

Stubbilta kovia puheita:
..uhkaa taas nationalismin hävittämisellä.Puhuu "puolustushyökkäyksestä"...suvaitsevaisuuden puolesta.
"Nationalismi on Euroopan syöpä,johon puree vain tolkun lääke".

http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1475031572365?jako=6cb28ecbcd8b34a9382e19ec5afadc05&ref=tw-share

Kuolemantanssi-kirja antaa uskoa tulevaan – kirjan arvioinut Alexander Stubb vaikuttuu Heikki Aittokosken nationalismi-analyysista

Kuolemantanssi-kirja antaa uskoa tulevaan samalla kun selittää, miksi toivo tuntuu kadonneen maailmasta, kirjoittaa entinen pääministeri Alexander Stubb.

On syyskuu. Istun lontoolaisessa kahvilassa, maailman monikulttuurisimmassa kaupungissa. Yritän ymmärtää mitä Britanniassa tapahtuu.

Miksi saarivaltio haluaa erota EU:sta? Hajoaako Yhdistynyt kuningaskunta? Onko tämä kaikki modernia nationalismia? Eihän tässä näin pitänyt käydä.

Hörppään Starbucksin lattea. Olen lukenut päivän Financial Timesin ja selaillut The Economistin uusinta numeroa. Elän globalistin kuplassa. Vai elänkö?

Mieleeni tulee Stefan Zweigin klassikko, Eilispäivän maailma. Se kertoo kansainvälisyyden, avoimuuden ja suvaitsevaisuuden ilmapiiristä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, ennen kahta nationalistista maailmansotaa. Toistaako historia itseään?

Saan viestin sähköpostiini. Kysymys kuuluu, haluaisinko arvostella Heikki Aittokosken uusimman kirjan, joka käsittelee nationalismia Euroopassa.

Vastaan heti. Aiheen ymmärtämiselle on tuskin otollisempaa ajankohtaa. Haluan ymmärtää. Yritän ymmärtää. Miksi nationalismi nostaa taas päätään Euroopassa?

Miksi toivo on viimeisen kahdenkymmenenviiden vuoden aikana muuttunut peloksi? 1990-luvun alussa kaikki oli toisin. Berliinin muuri murtui, kylmä sota päättyi, Neuvostoliitto lakkasi olemasta. Nelson Mandela vapautettiin, Vaclav Havel rakensi samettisen vallankumouksen.

Historian piti loppua, rajojen murtua, demokratian ja markkinatalouden voittaa. Keski- ja Itä-Euroopan maat vapautuivat kommunismin kahleista ja halusivat osaksi läntistä arvomaailmaa. Kaikista piti tulla globalisteja.

Toisin kävi. Vuonna 2016 globalisaation puolustajia on harvakseltaan. Nationalismi jyllää. Donald Trump, Ranskan Marine Le Pen, Hollannin Gert Wilders, Britannian Nigel Farage, Venäjän Vladimir Putin. Heidän nationalisminsa voi jotenkin vielä ymmärtää. Se on poliittista opportunismia ja raakaa voimapolitiikkaa.

Mutta miksi Keski- ja Itä-Euroopan johtajat, nuo 1980-luvun vapauden vaalijat, ovat kääntäneet selkänsä integraatiolle ja yhteistyölle? Olemmeko palaamassa nationalistien Eurooppaan, siihen josta Zweig meitä varoitti?

Ryhdyn tuumasta toimeen. Luen Heikki Aittokosken kirjan. Voin päätyä vain yhteen johtopäätökseen: se on yksi parhaista kansainvälistä politiikkaa käsittelevistä kirjoista, jonka olen lukenut vuosikausiin. Harva alan kirja kykenee yhdistämään historian ja nykypäivän, käytännön ja teorian tai yksityiskohdat ja suuret kaaret näin ymmärrettävästi.

Kirja on mielenkiintoinen ja mukaansatempaava. Teos on saumatonta proosaa, jossa lukija tanssitetaan läpi nationalistisen Euroopan, pohjoisesta etelään, idästä länteen, kaakosta lounaaseen ja keskelle. Se on 61 kohtaamisen tarina, jossa sukkuloidaan yhtä luontevasti Torniossa ja Srebrenicassa, Moskovassa ja Edinburghissa, Barcelonassa ja Dresdenissä.

Rakenne toimii. Jokaisen tarinan voi lukea erikseen, mutta yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden, joka kertoo karulla tavalla mihin nationalismi pahimmillaan johtaa: sotaan, väkivaltaan ja kuolemaan. Ranskan edesmennyt presidentti, François Mitterrand, oli oikeassa.

Näin hyvää kirjaa ei voi kammiosta kirjoittaa. On matkustettava, on nähtävä, on aistittava, on keskusteltava, on uskallettava, on luettava, on ymmärrettävä. Camp Noun stadionilta vallan kammioihin. Suurista johtajista arkisiin kohtaamisiin. Kirjallisuuden klassikoista twiitteihin. Aittokoski kattaa kaiken. Väsymättä.

Parhaat tarinat ovat niitä, joissa Aittokoski ensin jututtaa jalkapallofania katsomassa tai pakolaista leirillä ja sen jälkeen grillaa valtion- tai hallituksen päämiestä vallan käytävillä. Se luo kuvan kokonaisuudesta, jossa me kaikki voimme vaikuttaa.

Kirjasta huokuu kova jalkatyö ja sydämen sivistys, uteliaan ihmisen intellektuelli hiki. Sen on kirjoittanut henkilö, joka on huolestunut nationalismista, joka välittää Euroopasta ja Suomesta. Henkilö, joka on varttunut suhteellisen rauhan aikana, mutta pelkää, että kaikki voi muuttua silmänräpäyksessä.

Nationalismin voima on otettava vakavasti. Aittokoski on oikeassa todetessaan: "1800-luvulta lähtien nationalismi on muokannut Eurooppaa ja Suomea enemmän kuin mikään muu aate, niin hyvässä kuin pahassa. Hirvittävien ylilyöntiensä takia n-sana on saanut pahan kaiun, etenkin toisen maailmansodan seurauksena. Mutta kutsuipa aatetta ja siihen liittyviä ilmiöitä sitten kansallisuusaatteeksi, isänmaallisuudeksi tai kansallismielisyydeksi, sen voimaa ei kannata väheksyä."

Suomessakin on tällä hetkellä johtavissa asemissa puolueita ja politiikkoja, jotka flirttailevat jossain isänmaallisuuden ja nationalismin välimaastossa. On vihapuhetta, rasismia ja väkivaltaa. Ollaan valmiita uhraamaan läntiset arvot oman gallupsuosion alttarilla.

Maahanmuuttovastaisuus, läntisten arvojen hylkääminen ja kansainvälisten instituutioiden vähättely ovat kaikki oireita nousevasta nationalismista. Nationalismin ja isänmaallisuuden raja on kuitenkin veteen piirretty viiva.

"Liberaalin Euroopan ei auta kuin uskoa tarjoamansa vaihtoehdon paremmuuteen – ja sitten kyetä myös tarjoamaan paremmat argumentit. Yksi argumenteista on terve isänmaallisuus. Ahdas nationalismi kun ei ole minkään kansakunnan etu, ei etenkään pienten. Siksi nationalistien ei pidä antaa kaapata isänmaallisuutta. Kotimaataan pitää saada rakastaa. Ei se tarkoita, että sulkeutuisi omaan pikku kansallismieliseen todellisuuteensa."

Aittokosken kirja antaa uskoa tulevasta. Uskoa siihen, että Euroopan hiljainen enemmistö lähtee vielä puolustushyökkäykseen läntisten arvojen, liberalismin ja suvaitsevaisuuden puolesta. Uskoa siihen, että Zweigin tarina ei toista itseään. Että olemme oppineet historiasta. Nationalismi on Euroopan syöpä, johon puree vain tolkun lääke.

Palaan Suomeen Lontoosta. Menen nauttimaan suomalaisten maahanmuuttajien perustamista Fazerin ja Pauligin tuotteista Stockmannin kahdeksanteen kerrokseen. Tilaan latten. Globalistinen kuplani on puhkaistu juuri oikealla tavalla. Jatkan läntisten arvojen puolustamista isänmaallisessa hengessä. Tämä kirja antaa siihen hyvät eväät.

Heikki Aittokoski: Kuolemantanssi. Askeleita nationalismin Euroopassa. HS-kirjat. 415 s.

Alexander Stubb on entinen pääministeri, valtiovarainministeri ja ulkoministeri. Hän on filosofian tohtori, joka väitteli kansainvälisestä politiikasta London School of Economicsissa.

[Parzival]

hiljainen enemmistö lähtee vielä puolustushyökkäykseen läntisten arvojen, liberalismin ja suvaitsevaisuuden puolesta.

Joopa joo. Eiköhän se hiljainen enemmistö ole ihan muualla. Stubb on ihan pihalla.

[Java]

hiljainen enemmistö lähtee vielä puolustushyökkäykseen läntisten arvojen, liberalismin ja suvaitsevaisuuden puolesta.

Joopa joo. Eiköhän se hiljainen enemmistö ole ihan muualla. Stubb on ihan pihalla.

Jees, Stubb on niin entinen sitä sun tätä, että ei ymmärrä sitä itsekään!!!

[Ullatusnillitus]

Stubbilta kovia puheita:
..uhkaa taas nationalismin hävittämisellä.Puhuu "puolustushyökkäyksestä"...suvaitsevaisuuden puolesta.
"Nationalismi on Euroopan syöpä,johon puree vain tolkun lääke".

http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1475031572365?jako=6cb28ecbcd8b34a9382e19ec5afadc05&ref=tw-share

Kuolemantanssi-kirja antaa uskoa tulevaan – kirjan arvioinut Alexander Stubb vaikuttuu Heikki Aittokosken nationalismi-analyysista

Kuolemantanssi-kirja antaa uskoa tulevaan samalla kun selittää, miksi toivo tuntuu kadonneen maailmasta, kirjoittaa entinen pääministeri Alexander Stubb.

On syyskuu. Istun lontoolaisessa kahvilassa, maailman monikulttuurisimmassa kaupungissa. Yritän ymmärtää mitä Britanniassa tapahtuu.

Miksi saarivaltio haluaa erota EU:sta? Hajoaako Yhdistynyt kuningaskunta? Onko tämä kaikki modernia nationalismia? Eihän tässä näin pitänyt käydä.

Hörppään Starbucksin lattea. Olen lukenut päivän Financial Timesin ja selaillut The Economistin uusinta numeroa. Elän globalistin kuplassa. Vai elänkö?

Mieleeni tulee Stefan Zweigin klassikko, Eilispäivän maailma. Se kertoo kansainvälisyyden, avoimuuden ja suvaitsevaisuuden ilmapiiristä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, ennen kahta nationalistista maailmansotaa. Toistaako historia itseään?

Saan viestin sähköpostiini. Kysymys kuuluu, haluaisinko arvostella Heikki Aittokosken uusimman kirjan, joka käsittelee nationalismia Euroopassa.

Vastaan heti. Aiheen ymmärtämiselle on tuskin otollisempaa ajankohtaa. Haluan ymmärtää. Yritän ymmärtää. Miksi nationalismi nostaa taas päätään Euroopassa?

Miksi toivo on viimeisen kahdenkymmenenviiden vuoden aikana muuttunut peloksi? 1990-luvun alussa kaikki oli toisin. Berliinin muuri murtui, kylmä sota päättyi, Neuvostoliitto lakkasi olemasta. Nelson Mandela vapautettiin, Vaclav Havel rakensi samettisen vallankumouksen.

Historian piti loppua, rajojen murtua, demokratian ja markkinatalouden voittaa. Keski- ja Itä-Euroopan maat vapautuivat kommunismin kahleista ja halusivat osaksi läntistä arvomaailmaa. Kaikista piti tulla globalisteja.

Toisin kävi. Vuonna 2016 globalisaation puolustajia on harvakseltaan. Nationalismi jyllää. Donald Trump, Ranskan Marine Le Pen, Hollannin Gert Wilders, Britannian Nigel Farage, Venäjän Vladimir Putin. Heidän nationalisminsa voi jotenkin vielä ymmärtää. Se on poliittista opportunismia ja raakaa voimapolitiikkaa.

Mutta miksi Keski- ja Itä-Euroopan johtajat, nuo 1980-luvun vapauden vaalijat, ovat kääntäneet selkänsä integraatiolle ja yhteistyölle? Olemmeko palaamassa nationalistien Eurooppaan, siihen josta Zweig meitä varoitti?

Ryhdyn tuumasta toimeen. Luen Heikki Aittokosken kirjan. Voin päätyä vain yhteen johtopäätökseen: se on yksi parhaista kansainvälistä politiikkaa käsittelevistä kirjoista, jonka olen lukenut vuosikausiin. Harva alan kirja kykenee yhdistämään historian ja nykypäivän, käytännön ja teorian tai yksityiskohdat ja suuret kaaret näin ymmärrettävästi.

Kirja on mielenkiintoinen ja mukaansatempaava. Teos on saumatonta proosaa, jossa lukija tanssitetaan läpi nationalistisen Euroopan, pohjoisesta etelään, idästä länteen, kaakosta lounaaseen ja keskelle. Se on 61 kohtaamisen tarina, jossa sukkuloidaan yhtä luontevasti Torniossa ja Srebrenicassa, Moskovassa ja Edinburghissa, Barcelonassa ja Dresdenissä.

Rakenne toimii. Jokaisen tarinan voi lukea erikseen, mutta yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden, joka kertoo karulla tavalla mihin nationalismi pahimmillaan johtaa: sotaan, väkivaltaan ja kuolemaan. Ranskan edesmennyt presidentti, François Mitterrand, oli oikeassa.

Näin hyvää kirjaa ei voi kammiosta kirjoittaa. On matkustettava, on nähtävä, on aistittava, on keskusteltava, on uskallettava, on luettava, on ymmärrettävä. Camp Noun stadionilta vallan kammioihin. Suurista johtajista arkisiin kohtaamisiin. Kirjallisuuden klassikoista twiitteihin. Aittokoski kattaa kaiken. Väsymättä.

Parhaat tarinat ovat niitä, joissa Aittokoski ensin jututtaa jalkapallofania katsomassa tai pakolaista leirillä ja sen jälkeen grillaa valtion- tai hallituksen päämiestä vallan käytävillä. Se luo kuvan kokonaisuudesta, jossa me kaikki voimme vaikuttaa.

Kirjasta huokuu kova jalkatyö ja sydämen sivistys, uteliaan ihmisen intellektuelli hiki. Sen on kirjoittanut henkilö, joka on huolestunut nationalismista, joka välittää Euroopasta ja Suomesta. Henkilö, joka on varttunut suhteellisen rauhan aikana, mutta pelkää, että kaikki voi muuttua silmänräpäyksessä.

Nationalismin voima on otettava vakavasti. Aittokoski on oikeassa todetessaan: "1800-luvulta lähtien nationalismi on muokannut Eurooppaa ja Suomea enemmän kuin mikään muu aate, niin hyvässä kuin pahassa. Hirvittävien ylilyöntiensä takia n-sana on saanut pahan kaiun, etenkin toisen maailmansodan seurauksena. Mutta kutsuipa aatetta ja siihen liittyviä ilmiöitä sitten kansallisuusaatteeksi, isänmaallisuudeksi tai kansallismielisyydeksi, sen voimaa ei kannata väheksyä."

Suomessakin on tällä hetkellä johtavissa asemissa puolueita ja politiikkoja, jotka flirttailevat jossain isänmaallisuuden ja nationalismin välimaastossa. On vihapuhetta, rasismia ja väkivaltaa. Ollaan valmiita uhraamaan läntiset arvot oman gallupsuosion alttarilla.

Maahanmuuttovastaisuus, läntisten arvojen hylkääminen ja kansainvälisten instituutioiden vähättely ovat kaikki oireita nousevasta nationalismista. Nationalismin ja isänmaallisuuden raja on kuitenkin veteen piirretty viiva.

"Liberaalin Euroopan ei auta kuin uskoa tarjoamansa vaihtoehdon paremmuuteen – ja sitten kyetä myös tarjoamaan paremmat argumentit. Yksi argumenteista on terve isänmaallisuus. Ahdas nationalismi kun ei ole minkään kansakunnan etu, ei etenkään pienten. Siksi nationalistien ei pidä antaa kaapata isänmaallisuutta. Kotimaataan pitää saada rakastaa. Ei se tarkoita, että sulkeutuisi omaan pikku kansallismieliseen todellisuuteensa."

Aittokosken kirja antaa uskoa tulevasta. Uskoa siihen, että Euroopan hiljainen enemmistö lähtee vielä puolustushyökkäykseen läntisten arvojen, liberalismin ja suvaitsevaisuuden puolesta. Uskoa siihen, että Zweigin tarina ei toista itseään. Että olemme oppineet historiasta. Nationalismi on Euroopan syöpä, johon puree vain tolkun lääke.

Palaan Suomeen Lontoosta. Menen nauttimaan suomalaisten maahanmuuttajien perustamista Fazerin ja Pauligin tuotteista Stockmannin kahdeksanteen kerrokseen. Tilaan latten. Globalistinen kuplani on puhkaistu juuri oikealla tavalla. Jatkan läntisten arvojen puolustamista isänmaallisessa hengessä. Tämä kirja antaa siihen hyvät eväät.

Heikki Aittokoski: Kuolemantanssi. Askeleita nationalismin Euroopassa. HS-kirjat. 415 s.

Alexander Stubb on entinen pääministeri, valtiovarainministeri ja ulkoministeri. Hän on filosofian tohtori, joka väitteli kansainvälisestä politiikasta London School of Economicsissa.

Stubb kirjoitti uuden ylioppilasaineen. Hänelle - kuten muillekin lukiolaisille - on huomautettava, ettei arvioitavan kirjan ylikehuminen nosta aineen arvosanaa - varsinkaan, jos aineen kirjoittaja ei ymmärrä, että jokaisessa lauseessa on oltava predikaatti. Stubbin ylioppilasaineelle ei voi tästä syystä antaa arvosanaksi kuin A.

[Maastamuuttaja]

Stubb latteineen päivineen ja alentuvaisena köyhien ystävänä elää menneisyydessä, josta haluaa tehdä uuden nykyisyyden. Rasite kokoomukselle ja Suomen kansalle.

[Finka]

Nationalismin voima on otettava vakavasti. Aittokoski on oikeassa todetessaan: "1800-luvulta lähtien nationalismi on muokannut Eurooppaa ja Suomea enemmän kuin mikään muu aate, niin hyvässä kuin pahassa. Hirvittävien ylilyöntiensä takia n-sana on saanut pahan kaiun, etenkin toisen maailmansodan seurauksena. Mutta kutsuipa aatetta ja siihen liittyviä ilmiöitä sitten kansallisuusaatteeksi, isänmaallisuudeksi tai kansallismielisyydeksi, sen voimaa ei kannata väheksyä."

Milloin, kenen toimesta ja millä perusteilla minkä tapainen tahansa natioinalismi on määritelty pahaksi? Saksalaisten kansallissosialismi oli omilla toimillaan ajautunut epäilyttävien aatteiden joukkoon. Kuitenkin en näe millä tapaa esimerkiksi Topeliuksen toiminnan ilmentämä nationalismi voitaisiin perustellusti ajatella "vakavasti otettavaksi".

[ISO]

Stubbilta kovia puheita:
. Elän globalistin kuplassa. Vai elänkö?
...
Miksi nationalismi nostaa taas päätään Euroopassa?

Kyllä elät kuplassa, täydellisessä norsunluutornissa, josta ei näe eikä tunne mitä kansa tuntee ja näkee ihan joka päivä arjessaan.

Nationalismi tukee ihmisen halua elää laumassa jonka tietää ja tuntee ja johon voi luottaa, eikä jossain irrationaalisessa kokonaisuudessa jossa mikään ei ole mitään.

[Maastamuuttaja]

Stubbilla on vielä matkaa keskisuurten ajattelijoiden joukkoon.

[Java]

Stubbin ainoa hyvä puoli on, että on ollut hiljaa viime aikoina, vmp!

[KJ]

Istun lontoolaisessa kahvilassa
Yritän ymmärtää
Hörppään Starbucksin lattea
Olen lukenut päivän Financial Timesin
Elän globalistin kuplassa
Mieleeni tulee Stefan Zweigin klassikko
Saan viestin sähköpostiini
Vastaan heti
Haluan ymmärtää. Yritän ymmärtää.

Jne.

Kuten Ullatusnillitus totesi, niin Stubb kirjoitti huonon ylioppilasaineen, mutta on silläkin puolensa.

Kokosin ylle kirjoituksen yhdeksän ensimmäistä mainintaa, joissa Stubb itse on kokijana tai tekijänä, ja jumalauta, niistähän muodostui kutakuinkin täydellinen moderni runo.

[JKN93]

Stubb vihjailee jostain muutoksesta mikä olisi tulossa,
käyttää sanoja maailmanjärjestys ja maailmanvallankumous...
puhuu myös liberaalista internationalismista.

Stubb/Financial Times:
(englanniksi:)
https://www.ft.com/content/b4029c5b-f9a6-3459-9f17-639aa9cabb6f
(kääntäjä:)

Liberaalit tarvitsemme rohkeutta vastustaa populistit ja nationalistit
Alexander Stubb   

Ajat ovat kovia vapaiden internationalisteina jotka uskovat yhdistelmä demokratia, markkinatalous ja globalisaatio. Ideologia, viat ja kaikki, on osoittautunut hyväksi, mutta sen puolustajat näyttävät mennyt horrokseen.

Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ovat edelleen ylivoimaisesti vaurain maanosassa. Yhdistelmä vapaakaupan ja yritys on nostanut miljoonia ihmisiä köyhyydestä viime vuosikymmeninä. Silti hyökkäyksiä tällainen järjestelmä tulevat kaikista suunnista. Ahdasmielinen ja protektionistinen Euroopan hallitukset ovat tavallisia. Britanniassa on jättää EU: n ja Vallonian parlamentti halusi estää vapaakauppasopimus Kanadan kanssa.

Yhdysvaltain presidentinvaalit symbolisoi kaikkea, voi olla mautonta demokraattiseen keskusteluun. Kohteliaisuutta ja aine ovat väistyneet loukkaus ja henkilökohtainen hyökkäys. Kun Yhdysvaltain vaalien tulee PG-rated, tiedämme demokratia on vaikeuksissa.

Populistit ja nationalistit valtaavat alaa. Turvapaikkahankkeen kriisi Euroopassa on johtanut vyöry rasististen ja muukalaisvihamielisten liikkeet saavat Itävallan vapauspuolueen 1990-luvun lopun näyttää kansainvälinen päiväkoti. Donald Trump muuria Meksikon olisi sairas vitsi, jos hän ei ollut todellista.

Johtajat autoritaarisesti on tarkastellaan kaikkia tämän kanssa schadenfreude. Mutta meidän pitäisi menettää toivoa ja periksi on autoritaaristen , protektionistinen ja kansallismielinen maailmanjärjestys? Ei - mutta vastustavat se ei tule olemaan helppoa. Tässä on kolme syytä, miksi.

Ensinnäkin, populistinen ja nationalistisia liikkeitä voidaan lyhytikäinen, mutta tämä riippuu siitä, miten käsitellä niitä. Aikana sotien välisenä aikana, Euroopan johtajat annettiin kansallismielisten liikkeiden syntyä. Reaktio oli liian vähän ja liian myöhään. Seuraukset olivat kohtalokkaita.

Koetinkivi maltillinen keskuksen vuonna 2016 on se, miten se kohtelee nykyistä populistisia liikkeitä. Esimerkiksi Suomessa, on päättänyt antaa äärioikeistolainen Perussuomalaisten vastuuta hallituksen. Voimalla tulla vaikeita päätöksiä, ja sen seurauksena, politiikkaa maahanmuuton, kurinalaisuuden ja apupaketista on puolitettu puolueen suosio.

Toiset, kuten Ruotsi, ovat päättäneet pitää Ruotsidemokraatit ulkopuolella hallituksen - ja nähneet tukensa liidellä jälkeen 2014 vaaleissa. Ei varmaan ole yhtä ainoaa ratkaisua jokaisen eurooppalaisen maan ongelmat, mutta yksi asia on varma: sinun täytyy kuunnella ja sitoutumaan populistisia liikkeitä ennen kuin on liian myöhäistä.

Toiseksi, markkinataloudet on taipumus toipua. Ja kun he tekevät, paine demokraattista hallintoa tyhjenee. On vähemmän tarvetta purkaa turhautumista on hallitseva hallitukset ja etsiä ratkaisuja ääripäitä, olipa kyseessä sitten oikealle tai vasemmalle.

On joitakin, jotka kiistävät yhteys talouskasvun ja vastuussa demokratiaa. Monet hallitukset kaatoi jälkimainingeissa finanssikriisin vuonna 2008 alkaneen Toiset osoitti joustavuutta. Kahdeksan vuoden valtion kokemuksesta voin sanoa, että elämä politiikka on paljon helpompaa, kun talous kasvaa.

Eurooppa voi joutua pitkään matalan kasvun, mutta luultavasti ei mitään niin vakava kuin näimme 2008 kriisin. Kysymys on, miten tämä kasvu jaetaan ulos hyvinvointivaltioista. Onko jakelun mielletään oikeudenmukainen tai epäoikeudenmukainen ne, jotka on kerrottu hyveitä globaalin kapitalismin?

Kolmanneksi, teknologinen kehitys kiihtyy globalisaation. Poliitikkojen ja on ymmärrettävä vaikutus neljännen teollisen vallankumouksen - tekoäly, robotiikka, esineiden internet, 3D-tulostus ja digitalisoinnin. Se häiritsee kaikkea työmarkkinoiden kauppasuhteita. Hyvä uutinen on, että tekniikka tekee elämästä autoritaarisista vaikeampaa (paitsi valvonta). Älypuhelin kädessä jokainen maailmassa tulee tehokas työkalu vastaan ​​keskittäminen hallinnon.

Huono uutinen on, että uusi kone ikä pyyhkii pois valtava swaths sekä valko- ja blue-kaulus työpaikkoja - kaikkea taksi ja linja kuljettajien röntgen- asiantuntijoita ja markkina-analyytikot. Haasteena lainsäätäjille on, miten selvitä tästä radikaalisti työmarkkinoilla.

Liberal internationalisteina ei pitäisi menettää uskoa. Lopussa päivän se on kysymys siitä, miten me sopeutua muutokseen ja onko meillä rohkeutta puolustaa vapautta ja demokratiaa. Vuonna cacophony tulevan sosiaalisen ja valtamedia tämä ei tule olemaan helppoa. Halu mennä koettu virtaus on houkuttelevaa.

Uskon ihmiset ovat rationaalisia; voimme selvittää, mikä on parasta meille. Jos historia on uskominen, autoritaarisesta hallinnosta, protektionismi ja nationalismi epäonnistuu pitkällä aikavälillä. Mutta lyhyellä aikavälillä ne voivat tehdä paljon vahinkoa. Demokratia, markkinatalous ja globalisaatio ovat puolustamisen arvoinen. Selviytyäkseen niiden on mukauduttava maailmanvallankumoukseen tapahtuu nopeammin kuin mikään ennen.

[Alaric]

Stubbelo on tainnut todeta eduskuntatyöskentelystä ministerinpallin menetettyään, että VMP ja matkustellut mieluummin Lontoossa ja Frankfurtissa.

Toisaalta ihan hyvä, että tuo tuholainen pysyy erossa päätöksenteosta.

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/208507-minne-katosi-alexander-stubb-muu-poissaolo-vilisee-eduskunnan-tilastossa (16.11.2016)

Minne katosi Alexander Stubb? – "Muu poissaolo" vilisee eduskunnan tilastossa

Kokoomuksen entinen puheenjohtaja, kansanedustaja Alexander Stubb on ollut silmiinpistävän paljon poissa eduskunnan täysistunnoista tänä syksynä.

Stubb joutui kesällä väistymään valtiovarainministerin paikalta, kun hänen tilalleen kokoomuksen puheenjohtajaksi valittiin Petteri Orpo (kok.).

Tuosta eteenpäin Stubb on toiminut kansanedustajana sekä jäsenenä ulkoasiainvaliokunnassa.

Kesän jälkeen, syys–lokakuussa 2016, eduskunnassa on pidetty 32 täysistuntoa. Eduskunnan tilastojen mukaan Stubb on ollut poissa 15 täysistunnosta. Näin ollen hän on ollut paikalla 17 täysistunnossa. Puheenvuoroja hän ei ole täysistunnoissa pitänyt. Stubb on ollut muutenkin melko näkymätön kotimaan politiikassa.

Kaikkiin Stubbin poissaoloihin on merkitty syyksi "muu poissaolo", joten esimerkiksi sairaudesta ei ole ollut kysymys.

Myöskään eduskuntatyöhön liittyvistä matkoista ei ole voinut olla kyse, sillä eduskunnan mukaan poissaolojen tilastoinnissa "eduskuntatyöhön liittyvä tehtävä rinnastetaan läsnäoloon täysistunnossa, jolloin tilastoon ei tule merkintää poissaolosta".

Uusi Suomi ei ole toistaiseksi tavoittanut Stubbia kommentoimaan asiaa. Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kalle Jokinen kertoo Uudelle Suomelle, että kansanedustajien valiokuntatyöskentelyä ja läsnäoloja seurataan tarkemmin kuin täysistuntojen läsnäoloja.

– Hänellä [Stubbilla] on ollut paljon matkoja, kansainvälisiä tehtäviä ja tapaamisia. Tämä on tällaista fakiirin hommaa ajankäytöllisesti tämä kansanedustajan työ, aina joutuu priorisoimaan, Jokinen kommentoi Uudelle Suomelle.

Stubbin tviittien perusteella hän on viime aikoina matkustellut esimerkiksi Lontoossa ja Frankfurtissa.

Jokinen toteaa, että Stubb on entisenä pääministerinä ja valtiovarainministerinä kysytty puhuja ja vierailija sekä kansainvälisesti että kotimaassa. Stubb kirjoittaa myös säännöllisesti kolumneja esimeriksi Dagens Industrihin ja Financial Timesiin.

Stubbin poissaolot eivät Jokisen mukaan ole nousseet millään tavalla esiin eduskuntaryhmässä.

– Jokainen kansanedustaja itse vastaa siitä, miten ajankäyttöään priorisoi, hän toteaa.

Valiokuntien suhteen puolue pyrkii varmistamaan, että "tuolit ovat täynnä". Jos varsinaiset jäsenet joutuvat olemaan poissa, pyritään varmistamaan varajäsenien läsnäolo.

Muillakin kansanedustajilla on poissaolomerkintöjä, osalla paljonkin, mutta yleisesti ottaen ne jakautuvat koko eduskuntakaudelle. Stubbin tapauksessa poissaolot kuitenkin keskittyvät voimakkaasti nimenomaan kuluvaan syksyyn. Ennen syyskuuta eli valtiovarainministeriaikanaan Stubb on ollut poissa kaikkiaan vain viisi kertaa.

Stubb kertoi kesän puoluekokouksen jälkeen jatkavansa kansanedustajana. Muita tulevaisuuden suunnitelmia hänellä ei tuossa vaiheessa ollut.