2016-04-09 Arkkipiispa Mäkinen: ''Meillä on täällä enemmän kuin kohtuullisesti''

[MW]

Harmi, että tuli erottua evlut kirkosta jo 35 vuotta sitten. Nyt siihen olisi painavampi syy.

No, enpä niitä koskaan mihinkään tarvinnutkaan. Jos "meillä" on jotain, se selvitellään henkilökohtaisesti.

[Pieni Maailma]

Mainiossa Tundra Tabloid blogissa oli tehty hieman taustoitusta tähän viimeisimpään
evlut kirkon muslimikumarteluun.

Kirkon ulkomaanapu luulee käyvänsä hyödyllistä dialogia muslimien kanssa, vaikka tosiasissa he vain perääntyvät islamin edessä.
Jo lähtökohtaisesti dialogi kahden uskon välillä, joista molemmat sanovat olevansa oikeassa, ei ole mahdollista, sillä jokainen
keskustelussa tehty myönnytys on maali omaan päätyyn.

Jokainen askel vastapuolen hyväksi on samalla osoitus siitä, että et itse pidä enää omaa kantaasi totena.
Tässä dialogikeskustelussa uskossaan heikompi väistää ja tällä hetkellä heikommaksi ovat osoittautuneet liberaalit "kristityt".

Linkki Kirkon ulkomaanavun johonkin diaesitykseen

Blogin kautta löytyi yllä oleva materiaali. On todella surullista katsoa, miten tietyt kertomukset läpäisevät julkishallinnon kuin väärä raha.
Uusimpana muotisana "ekstrimismi" tai "radikalisoituminen". Todellisuudessa kumpaakaan ei ole olemassa, vaan on uskontoaan toteuttavia muslimeja,
käsiään nyrkkiin puristavia eurooppalaisia ja hyväuskoisia hölmöjä, jotka ovat päättäneet, että jälkimmäiset ovat suurempi ongelma kuin ensimmäiset.

Blogissa on näyttäesityksestä otettu kuva, jonka otsikko on matkalaiset.
Parempaa ironiaa saa hakea.

[Gunnar Hymén]

haluan nähdä kun Mäkinen vetää tätä shoulder-to-shoulder -kuraansa musulmaanien kanssa jossain moskeijassa. täytyy vain rukoilla, ettei käy Ranskat

ranskassahan muslimiterroristi ajoi papille "head-and-shoulders" taktiikkaa, joten pieniä eroavaisuuksia näissä on

[Roope]

Hivenen huvittava ainakin minusta: ev-lut kirkko ilmoittaa twitterissä tarjoavansa lääkettä islamin pelkoon.

Kirkkohallituksen verkkoviestintäpäällikkö Lari Lohikoski täsmensi Valomerkki-lehdessä, että lääketta tarjotaan irrationaaliseen islamin pelkoon.

– Tämän kuvan viesti koski ainoastaan irrationaalisia pelkoja, joihin kirkko ja kristinusko ovat lääkkeitä. Kirkko toimii irrationaalisia pelkoja vastaan käymällä vuoropuhelua eri uskontojen kanssa, Lohikoski sanoo.

Se kuitenkin ihmetyttää, että kirkon esittämä lääke irrationaaliseen islamin pelkoon on kaveerata terroristeihin liitettyjen islamistijärjestöjen kanssa. Tai toisaalta, onhan tuollainen kirkon yhteistyö yksi uusi perusteltu syy pelätä islamia.

Syksyllä 2015 julkisuuteen saatetussa FBI:n todistusaineistoraportissa kuitenkin sanotaan, että CAIR kytkeytyy terrorismia rahoittaviin järjestöihin ja suoraan islamistijärjestö Hamasiin.

Raportin mukaan CAIR:n perustajiin kuuluvat Nihad Awad, Omar Ahmad ja Nabil Sadoun ovat entisiä Palestine Committee (PALCOM) -järjestön jäseniä. PALCOM on FBI:n mukaan Hamasin peiteorganisaatio.
...
Omilla nettisivuillaan CAIR kiistää kaikki sitä vastaan esitetyt väitteet. CAIR:n mukaan julkisuuslain nojalla FBI:n raportin tilannut The Investigative Project on Terrorism (IPT) kuuluu islamofobisiin järjestöihin.

Islamophobin-purukumipaketti on osa vuonna 1994 perustetun Council on American-Islamic Relations (CAIR) -järjestön viime toukokuussa käynnistämää islamofobianvastaista kampanjaa. Pakkauksessa on näkyvästi myös CAIR:n logo.

– Kirkon Ulkomaanapu on hankkeen puitteissa ollut tekemisissä CAIR-järjestön kanssa, joka on ilmeisen merkittävä toimija rauhantyössä. Kirkko ja sen järjestöt ovat muutenkin merkittävimpiä uskontodialogin tekijöitä Suomessa, Lohikoski sanoo.

Eivät nämä KUA:n tyypit voi loputtomiin vedota tyhmyyteensä tai tietämättömyyteensä.

[Alaric]

Mokuttajapiispa Mäkinen jatkaa valitsemallaan linjalla. Kari, kaksi sanaa sinulle: HV.

Älkää tukeko tuota laitosta verorahoillanne.

http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/117135-arkkipiispa-makinen-pakolaiset-tarvitsevat-turvallisia-reitteja-eurooppaan (19.9.2016)

Arkkipiispa Mäkinen: Pakolaiset tarvitsevat turvallisia reittejä Eurooppaan

Arkkipiispa Kari Mäkinen on huolissaan pakolaisten tilanteesta ja kovenevasta pakolaispolitiikasta Euroopassa. Kari Mäkinen nosti asian esiin avatessaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon EU-neuvottelukunnan kokouksen maanantaina.

Kari Mäkinen toteaa kovasta pakolaispolitiikasta tulleen osa eurooppalaista ja suomalaista arkipäivää. Eurooppa ja Suomi työntävät tarkoituksellisesti, valtioiden tietoisin linjauksin, vastuun pakolaisista rajojensa ulkopuolelle.

Vielä vuotta aiemmin suomalainen yhteiskunta osoitti Mäkisen mukaan eettisen vahvuutensa ja toimivuutensa pakolaisten vastaanottamisessa.

Kovia pakolaislinjauksia ja lainsäädännön kiristyksiä on perusteltu taloudellisilla tekijöillä, turvallisuusuhkien eliminoimisella ja vetovoimatekijöiden poistamisella.

- Rivien välissä ja väliin riveilläkin huokuu ajatus, että turvaa hakevat ovat talouden, turvallisuuden ja yhteiskunnan toimivuuden uhka. Tuen sijasta korostuu epäluulo ja kontrolli. Haastavan tilanteen keskellä jyrkentyvistä asenteista tulee kuin hiipien yleisesti hyväksyttyjä, Mäkinen sanoi.

Eurooppalaiset kirkot ovat kantaneet erityistä huolta siitä, että turvaa tarvitsevilla olisi turvallisia reittejä Eurooppaan. Myös Mäkinen näkee asian tärkeänä.

- Humanitaarisen viisumin käyttöönotto voisi mahdollistaa liikkumisen salakuljetusliiketoiminnasta riippumatta. Mikä estää sen käyttöönoton? Olisiko se käytettävissä myös perheenyhdistämisen yhteydessä?, Mäkinen kysyy.

Perheenyhdistämisen helpottaminen olisi Mäkisen mukaan ensiarvoisen tärkeää paitsi inhimillisyyden myös kotoutumisen ja radikalisoitumisen ehkäisyn kannalta. Pakolaiskiintiön nostaminen olisi hänen mukaansa puolestaan tervetullut merkki siitä, että haastavassa tilanteessa halutaan kantaa vastuu kaikkein heikoimmassa asemassa olevista.

Arkkipiispa Mäkinen sanoo pelkäävänsä yhteiskunnan yhteisen eettisen perustan puolesta. Hän muistuttaa, että eurooppalaisessa 1900-luvun historiassa on pelottavia esimerkkejä siitä, kun eri ihmisiin aletaan suhtautua heidän taustansa takia lähtökohtaisesti eri tavoin.

- Yhteiskunnan eettistä vahvuutta voi arvioida sen perusteella, miten se suhtautuu marginaalissa ja haavoittuvassa asemassa oleviin. Halutaanko heidät ottaa mukaan vai nähdäänkö heissä uhka ja taakka, jota tulee kontrolloida?

[JKN93]

https://www.teologia.fi/artikkelit/1385-miksi-suomen-luterilaisen-ja-venaejaen-ortodoksisen-kirkon-oppineuvottelut-keskeytyivaet/

Miksi Suomen luterilaisen ja Venäjän ortodoksisen kirkon oppineuvottelut keskeytyivät?

Miksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon innovatiivisia ekumeenisia tuloksia sisältänyt teologinen dialogi Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa keskeytyi 2014? Kuinka kirkkojen eriävät käsitykset kristillisestä avioliitosta suhteutuvat teologisen ja hengellisen yhteyden rakentamisen päämäärään? Dialogin tulevaisuutta ajatellen tilaa tulee antaa "oikeutetulle erilaisuudelle".

Vuonna 1970 käynnistynyt Suomen evankelis-luterilaisen kirkon (SELK) teologinen dialogi Venäjän ortodoksisen kirkon (VOK) kanssa keskeytyi 2.9.2014 arkkipiispa Kari Mäkisen ja patriarkka Kirillin Moskovassa käymien keskustelujen johtopäätöksenä. Nämä oppikeskustelut ovat tunnetusti edistäneet paitsi kirkkojen kahdenvälisten suhteiden kehittymistä myös ekumeenisia suhteita laajemmin kotimaassa ja kansainvälisesti. Ne ovat myös antaneet herätteitä ekumeeniselle teologialle, ja erityisesti ekumeeniselle Luther-tutkimukselle keskusteluissa 1970–80-luvun taitteessa painavia esitelmiä pitäneen professori Tuomo Mannermaan kautta. Lisäksi dialogin innoittama teologinen työskentely on heijastunut laajalti kirkkomme itseymmärrykseen ja käytännön teologiseen pohdintaan.

Vuoden 2011 lupaavat oppikeskustelut ja antropologian problematiikan esiintulo

Vaikka Venäjän ortodoksisen kirkon kannanotoissa on ollut jo 1990-luvun lopulta havaittavissa tiettyä "läntisen sekularismin" kritiikkiä − ja esimerkiksi Saksan evankelisen kirkon kanssa käydyn dialogin 50-vuotisjuhla peruttiin 2009 "protokollaongelmien" vuoksi − oli dialogin keskeytyminen pettymys. Etenkin Hollolan Siikaniemessä 6.-11.9.2011 käyty Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Venäjän ortodoksisen kirkon edellinen, eli 15. teologinen dialogi toteutettiin silminnähden ystävällisessä ja avoimessa hengessä teemana Kirkko yhteisönä. Kristillinen identiteetti ja kirkon jäsenyys.

Ensimmäinen askel vuodeksi 2014 kaavaillun dialogitapaamisen valmistelussa otettiin kesäkuussa 2012 arkkipiispa Kari Mäkisen, arkkipiispa Leon ja piispa Teemu Sipon tehtyä yhdessä matkan Moskovaan. Tässä yhteydessä kolmen kirkon johtajat esittivät patriarkka Kirillille myös kutsun saapua vierailulle Suomeen. Kirkkohallituksen Ulkoasiain osastonjohtaja Kimmo Kääriäisen mukaan epävirallisessa lounastapaamisessa patriarkka Kirillin ja metropoliitta Hilarionin kanssa oli tuotu "...esille näkemyksiä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon linjasta samaa sukupuolta olevien parisuhdekysymyksestä. Tuossa yhteydessä arkkipiispa Kari Mäkinen kertoi kirkkomme linjasta ja miten se eroaa mm. Ruotsin tilanteesta." VOK:n edustajat eivät kuitenkaan pitäneet tätä kirkkomme päätösten perusteita valottavaa arkkipiispan selontekoa vielä riittävänä ja näkivät, että on "tarvetta selkeyttää evankelis-luterilaisen kirkon positiota kyseisessä asiassa kirkkojenvälisissä keskusteluissa. Tästä riippuu mahdollisuus jatkaa kahdenvälistä dialogia."

Oikeastaan jo siis tuossa korkean tason tapaamisessa patriarkan ja arkkipiispan välillä päädyttiin yhdessä selvittämään kristillisen antropologian teemaa homoseksuaalisuuden ja kristillisen avioliittokäsityksen valossa seuraavassa teologisessa dialogissa Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa. Kirkkoneuvos Kääriäinen summasi suomalaisten näkökulman: "Teologisesti ja hermeneuttisesti ei ole todennäköistä, että asiassa löydetään yhteinen linja oppikeskusteluissa, mutta silti voidaan kunnioittaa erilaisesta perinteestä ja kontekstista nousevia näkemyksiä."

VOK:n ehdotus yhteisestä antropologisesta asiakirjasta ja sen torjuminen

Patriarkka Kirillin ja paavi Franciscuksen allekirjoittama Havannan julistus helmikuussa 2016 herätti sekä toiveikkaita arvioita kirkkojenvälisten suhteiden lämpenemisestä että epäilyksiä poliittisista motiiveista. Hieman samantyyppinen julkilausuma lienee ollut mielessä, kun VOK teki SELK:lle heinäkuussa 2013 ehdotuksen antropologisen asiakirjan laatimisesta osana dialogiprosessia. Asiakirja olisi VOK:n esityksen mukaan voitu allekirjoittaa patriarkan tulevan Suomen vierailun yhteydessä. Tällaisen asiakirjan laatiminen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon järjestyksessä koettiin kuitenkin ongelmalliseksi. Asiaan liittyi monenlaista epävarmuutta, joten SELK:n johto päätyi esittämään oppikeskustelujen suunnittelun jatkamista entisen dialogimallin pohjalta.

VOK ei kuitenkaan halunnut tyystin hylätä ajatusta yhteisestä lausunnosta "kristillisistä arvoista modernissa maailmassa". Kesäkuussa 2014 käytiin keskustelua VOK:n esittämästä luonnoksesta, josta olisi voitu sisällyttää ainakin osia dialogin tiedonantoon. Asiakirja olisi ollut arkkimandriitta Filaretin mukaan "lausunto, joka esitetään kirkon hallinnon auktoriteeteille". SELK:n johto ei kuitenkaan pitänyt hyvänä ikään kuin sopia dialogin tuloksista jo etukäteen.

Yleisesti ottaen oppikeskustelujen esitelmät, tiedonannot ja teesit eivät ole olleet − eivätkä ole − SELK:n normatiivista opetusta esimerkiksi piispainkokouksen tai kirkolliskokouksen päätösten tapaan. Asiakirjojen vaikuttavuus perustuu enemmän niiden tosiasialliseen reseptioon. Tämä lähestymistapa lienee osaltaan tehnyt mahdolliseksi myös 1970–80-luvun innovatiiviset ekumeenisteologiset tulokset. Nyt venäläinen osapuoli halusi kytkeä teologisen dialogin kiinteämmin kirkkojen normatiivisen opetuksen varsin tarkkaan ilmaisemiseen.

Oppikeskustelujen keskeytyminen ja jatkuminen konferenssimuodossa

VOK:n delegaation vierailun antia pohdittuaan ja kollegoja konsultoituaan arkkipiispa Kari Mäkinen lähetti 5.7.2014 metropoliitta Hilarionille kirjeen, jossa hän näki tarpeelliseksi ottaa asiassa aikalisä ja ehdotti teologisen dialogin sijaan keskustelua "dialogimme päämääristä ja tavoitteista". Arkkipiispan ja hänen seurueensa syyskuisen Moskovan vierailun lopputulos oli, ettei yhteistä käsitystä saavutettu. Matkaraportissa todetaan: "... ilmeni, ettei Venäjän ortodoksisen kirkon johto nähnyt edellytyksiä virallisten oppikeskustelujen jatkamiselle. Kirkonjohtajat totesivat kuitenkin yhdessä kirkkojen välisen yhteydenpidon jatkumisen olevan tärkeää samalla, kun sille haettaisiin uusia muotoja."

Koska VOK halusi jatkaa keskustelua vuoden 2011 rukousohjeen tulkinnasta ja kristillisestä avioliittokäsityksestä, ei tarkalleen ottaen voida tehdä johtopäätöstä, jonka mukaan teologinen dialogi olisi keskeytynyt juuri piispainkokouksen hyväksymään pastoraaliseen ohjeeseen vapaasta rukouksesta samaa sukupuolta olevan rekisteröidyn parin "puolesta ja kanssa". Dialogin keskeytyminen liittynee näet myös siihen, miten ohjetta käytännössä tulkitaan kirkon virallisen seksuaali- ja avioliitto-opetuksen valossa sekä aihepiiriin liittyvään julkiseen kirkolliseen keskusteluun Suomessa, jota myös VOK:n piirissä seurataan. Tämä taas kytkeytyy eroihin siinä, miten kirkkojen sitova opetus ilmaistaan ja mikä on sen suhde teologiseen keskusteluun. Molemmat osapuolet olivat valmiita teologiseen dialogiin, mutta käsitykset sen luonteesta erosivat toisistaan.

Tämän jälkeen teologiset keskustelut jatkuivat arkkipiispa Kari Mäkisen kutsusta Helsingissä 26.–29.2.2016 kristillistä ihmiskäsitystä ja avioliittoa käsitelleen kirkkojen yhteisen teologisen konferenssin muodossa. Kirkkojen delegaatioita johtivat Pietarin teologisen akatemian rehtori piispa Amvrosi ja piispa Seppo Häkkinen. Konferenssissa keskityttiin kummankin kirkon käsitykseen kristillisestä avioliitosta. Esitelmät valottivat avioliittoteologiaa sekä liturgisia ja pastoraalisia käytäntöjä. Etenkin suhtautuminen samaa sukupuolta olevien parisuhteiden pastoraaliseen kohtaamiseen jätti vielä kysymysmerkkejä. Selvää on, että dialogin jatkuminen on VOK:n näkökulmasta kytköksissä SELK:n suhtautumiseen ja mahdollisiin päätöksiin Suomen lainsäädännössä hyväksyttyyn sukupuolineutraaliin avioliittoon liittyen, joka astuu voimaan 1.3.2017.

Teologia ja kirkon missio ankkurina suhdanteiden ristiaallokossa

Dialogi Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa on alusta asti haluttu pitää perusluonteeltaan teologisena ja hengellisenä vuoropuheluna, niin ettei se instrumentalisoituisi esimerkiksi poliittisten päämäärien ajamiseen. Poliittinen ulottuvuus on tiedostettu, mutta se on haluttu pitää alisteisena teologiselle ja hengelliselle yhteyden rakentamisen päämäärälle. Tässä valossa on käsitelty myös sosiaalieettisiä kysymyksiä. Näyttää kuitenkin siltä, että teologisen dialogin keskeytyminen on osoitus siitä, että niin kirkkojen sisäiset paineet kuin erilaiset poliittiset ja kulttuuriset kontekstit ovat silti osaltaan mutkistaneet asioita. On selvää, että dialogi voi edetä vain, jos pitäydytään siinä ekumeenisessa perusajatuksessa, että kirkoilla on enemmän yhteistä kuin erottavaa. Toki tulee olla mahdollisuus myös konvergenssiin, koska kaikesta ei ole konsensusta.

Molemmat kirkot ovat ekumeenisissa linjanvedoissaan sitoutuneet kirkon näkyvän ykseyden tavoitteeseen ja pitävät ekumeniaa osana kristillistä uskoa. Avoin ja rehellinen keskustelu, jossa tunnustetaan yhteiset lähtökohdat kristillisessä perinteessä, mutta annetaan tilaa myös "oikeutetulle erilaisuudelle" (legitimate diversity), on tärkeää ajatellen dialogin tulevaisuutta.

Kirjoittaja Tomi Karttunen, dos., on teologian ja ekumenian johtava asiantuntija Kirkkohallituksen ulkoasiain osastolla.

[newspeak]

^ Mäkinen siis jatkaa jo tutuksi tullutta viivytystaktiikkaansa vaikka on jo tunnettu homorummuttaja.

[Tavan]

Mäkisen edustamassa liberaaliteologiassa irrottaudutaan Raamatusta, Jeesuksen opetuksesta ja kirkon perinteestä. Se on kulttuurimarksismia ja yleistä liberaalihumanismia saarnastuolista propagoituna.

Jos sanot heille, että tuo mitä puhutte on vastoin Jeesuksen opetusta, vastoin Raamattua, vastoin kirkon perinnettä, saat vastaukseksi tyhjän katseen, ehkä ivallisen hymyn.

[newspeak]

Eivät nämä ihmiset tule koskaan myöntämään oman toimintansa selkeää ristiriitaisuutta. Hyvin vähän tällä on teologian tai minkään muunkaan oppijärjestelmän kanssa tekemistä vaan kyse on puhtaasta halpamaisuudesta.

[Cate]

Minulle tulee kirkon touhuista mieleen armenialaisten kansanmurha. Silloinkin armenialaisten omat kirkonmiehet kielsivät ryhtymästä vastarintaan, kun muslimit murhasivat kansaa. Saarnasivat vaan, että pitää kääntää toinen poski ja pahaan ei saa vastata pahalla. Jokin outo oman kansan viha näillä kristityillä pappishenkilöillä on.

[Eisernes Kreuz]

Tuo hullutus vähenisi kummasti, jos useammat ihmiset älyäisivät erota evankelis-islamilaisesta kirkosta. Jäljelle jäisivät enää sairaimmat himomokuttajat, ja lopulta koko touhu kaatuisi omaan mahdottomuuteensa.

[Maastamuuttaja]

Missä Mäkinen, siellä jeesustelu.

[newspeak]

Tuo hullutus vähenisi kummasti, jos useammat ihmiset älyäisivät erota evankelis-islamilaisesta kirkosta. Jäljelle jäisivät enää sairaimmat himomokuttajat, ja lopulta koko touhu kaatuisi omaan mahdottomuuteensa.

Jossain toisessa tapauksessa olisin varmasti samaa mieltä. Ongelma on siinä, että paradoksaalisesti suvakkivalta ainoastaan näyttää syvenevän ihmisten erotessa kirkosta. Räikeimpänä esimerkkinä tästä Irja Askola, jonka hallintoalueella enää hieman yli puolet kuuluu enää ev.lut. kirkkoon, mikä on huomattavasti alle maan keskiarvon. Jossain muussa virassa moinen johtaja olisi erotettu jo aikaa sitten.

[Roope]

http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/117135-arkkipiispa-makinen-pakolaiset-tarvitsevat-turvallisia-reitteja-eurooppaan (19.9.2016)

Arkkipiispa Mäkinen: Pakolaiset tarvitsevat turvallisia reittejä Eurooppaan

Arkkipiispa Kari Mäkisen avauspuheenvuoro "Älkää tänne tulko" EU-neuvottelukunnassa 19.9.2016

Tällä hetkellä minusta näyttää uhkaavasti siltä, että kansallisten päätösten ohjaamaan on kuin
onkin muotoutumassa yhteinen eurooppalainen pakolaispolitiikka. Sen viesti on: älkää tulko tänne.

Tämä näkyy myös Suomessa. Samanaikaisesti kun viranomaiset ja kansalaiset urakoivat turvaa
hakeneiden asianmukaisen kohtelun ja kotoutumisen hyväksi, lainsäädäntöä on kiristetty
nopeassa tahdissa ilman inhimillisiä vaikutusarvioita. Esim. humanitaarisen suojelun kategoria
oleskeluluvan kriteerinä on poistettu, perheenyhdistäminen on tehty käytännössä mahdottomaksi,
turvapaikanhakijoiden oikeusavun saaminen on vaikeutunut ja valitusajat ovat lyhentyneet.
Linjassa lakimuutosten kanssa on, että arvioita siitä, mihin on turvallista palauttaa turvapaikkaa
hakeneita, on muutettu.

Kyllä noista muutoksista on tehty vaikuttavuusarvioita.

Humanitaarisen suojelun kategoria, jollaista ei ollut millään muulla maalla, oli menettänyt merkityksensä, kun sen perusteella jaettiin enää muutamia oleskelulupia.

Perheenyhdistämistä ei suinkaan ole tehty mahdottomaksi, vaan ensi kuussa käyttöön otettava sähköinen haku tekee siitä helpompaa kuin viiteen vuoteen. Tämä yhdistettynä viime vuoden turvapaikanhakijaennätykseen tarkoittaa lähivuosina uutta ennätystä myös perheenyhdistämisten määrässä.

Muutoksia on perusteltu taloudellisilla tekijöillä ja turvallisuusuhkien eliminoimisella sekä
vetovoimatekijöiden poistamisella. Rivien välissä ja väliin riveilläkin huokuu ajatus, että turvaa
hakevat ovat talouden, turvallisuuden ja yhteiskunnan toimivuuden uhka. Tuen sijasta korostuu
epäluulo ja kontrolli. Vedotaan myös siihen, että on toimittava samoin kuin muut maat.

Sekä monet suomalaiset että eurooppalaiset poliitikot myönsivät vuosi sitten pakolaiskriisin Euroopan suurimmaksi ongelmaksi.

Massamaahanmuutto on uhka taloudelle, turvallisuudelle ja yhteiskunnan toimivuudelle. Siitä ei ole mitään epäselvyyttä.

Kyse ei ole joidenkin maahanmuuttokriittisten ryhmien retoriikasta. Kyse on valtioiden tietoisista
linjauksista.

Minusta kehitys näyttää siltä, että Eurooppa ja Suomi osana Eurooppaa työntävät
tarkoituksellisesti vastuun pakolaisista rajojensa ulkopuolelle. Todellisen vastuun pakolaisista
kantavat ne, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa, etenkin Euroopan ulkopuolella, mutta myös
Euroopassa. Kovasta pakolaispolitiikasta, joka vielä vuosi sitten oli poikkeus, on nyt tullut osa
eurooppalaista arkipäivää.

Kirkon mukaan Suomen pakolaispolitiikka oli kovaa ja raakaa yhtä lailla vuosi sitten, kun tulijoita oli pahimmillaan 4 000 viikossa. Oikeasti Suomen pakolaispolitiikka oli silloin EU-maiden löysintä. Sen jälkeen ainoa merkittävä tiukennus ei ole ollut mikään lakimuutos vaan Maahanmuuttoviraston päätös ryhtyä viimeinkin soveltamaan turvapaikkapäätöksissään sisäisen paon mahdollisuutta, kuten muut maat (mm. Ruotsi) olivat tehneet jo pitkään.

Humanitaarisen viisumin käyttöönotto voisi mahdollistaa liikkumisen salakuljetusliiketoiminnasta
riippumatta. Mikä estää sen käyttöönoton? Olisiko se käytettävissä myös perheenyhdistämisen
yhteydessä?

Humanitaarisen viisumin käyttöönoton estää sama kuin rajojen avaamisen. Tulijoita olisi loputtomiin.

Jo pelkästään humanitaarisen viisumin tarjoaminen syyrialaisille (22 miljoonaa + ulkomailla asuvat + syyrialaisiksi tekeytyvät) houkuttelisi liikkeelle miljoonia, ehkä jopa kymmeniä miljoonia ihmisiä. Samoin helpompi perheenyhdistäminen houkuttelisi Eurooppaan entistäkin enemmän turvapaikanhakijoita ja ankkurilapsia.

Perheenyhdistämisen helpottaminen olisi paitsi inhimillisyyden myös kotoutumisen ja
radikalisoitumisen ehkäisyn kannalta ensiarvoisen tärkeää. Tässä olisi rohjettava ottaa toisenlaisia
askeleita kuin tähän asti.

Ei ole näyttöä, että perheenyhdistäminen sen enempää helpottaisi kotoutumista kuin ehkäisisi radikalisoitumisessa. Sen sijaan päinvastaisesta todistaa ruotsalainen tutkimus.

Ja vaikka perheenyhdistämisestä havaittaisiin jokin marginaalinen hyöty, se ei mitenkään voisi kuitata helpon perheenyhdistämisen vaikutusta nettonegatiivisen maahanmuuton lisääntymiseen. Haastatteluista päätellen helpoksi ja nopeaksi mainostettu perheenyhdistäminen oli merkittävä tekijä viime vuonna ainoastaan Suomeen kohdistuneen irakilaisvyöryn (se 4 000 viikossa) taustalla.

Pakolaiskiintiön nostaminen olisi merkki siitä, että tässä tilanteessa halutaan kantaa vastuu
kaikkein heikoimmassa asemassa olevista.

Nyt ei ole varaa tuollaisiin symbolisiin merkkeihin. Etenkään pakolaisilla itsellään ei ole sellaisiin varaa.

Jos ihmisiä halutaan auttaa, se on tehtävä lähtömaissa ja niiden lähimaissa, joissa samoilla resursseilla autetaan satakertaista määrää ihmisiä. Turvapaikka- ja kiintiöpakolaisjärjestelmien ja niiden kautta Suomeen tulleiden ihmisten aiheuttamat kustannukset ovat helposti monikymmenkertaisia verrattuna pakolaisille annettuun humanitaariseen apuun.

Lopulta ei ole kysymys vain turvapaikanhakijoista ja pakolaisista. On kysymys meistä. Niin kuin
apostoli Pietari toteaa: Nyt minä ymmärrän. Jumala ei erottele ihmisiä.

Perehdy asioihin ja perustele, älä jeesustele.

[newspeak]

Mäkinen ja muut suvakit eivät taida oikein ymmärtää, että turvapaikkapolitiikassa kuten kaikessa muussakin on lopulta kyse hallittavuudesta. Turvallisia reittejä Eurooppaan ei tule syntymään ilman hallittavuutta. On luonnollista, että myös kaaoksen kanssa pitää oppia elämään, mutta kaaos ei saa olla itseisarvo. Yksilötasolla ihmiset käsittelevät kaaosta eri tavoin kuin sitä käsitellään ihmisjoukkojen ollessa kyseessä. Inhimillisyys tai vaikkapa lähimmäisenrakkaus ei katoa kansakuntien mukana. Moni muu asia sen sijaan katoaa. Yksi näistä on ihmisten turvallisuus, jonka takaaminen on ollut länsimaisten valtioiden perustehtäviä vähintäänkin Lutherista lähtien, vaikka valtioita on tullut ja mennyt.

Lopulta ei ole kysymys vain turvapaikanhakijoista ja pakolaisista. On kysymys meistä. Niin kuin apostoli Pietari toteaa: Nyt minä ymmärrän. Jumala ei erottele ihmisiä.

Missä Pietari näin sanoi? Ei nyt muistu mieleen. Vai olisiko kyse Apostolien teoista, 10. luku jae 34-36:

Pietari rupesi puhumaan. Hän sanoi:

"Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä. Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa. Hän lähetti Israelin kansalle sanansa, ilmoitti hyvän sanoman rauhasta, jonka Jeesus Kristus on tuonut -- hän, joka on kaikkien Herra.

Missä ovat kristityt turvapaikanhakijat? Mikä on arkkipiispan huoli heistä? Jeesusta hän ei maininnut puheessaan lainkaan. Jumalan vasta lopussa. Kristillisyys tulee esille vasta, kun Mäkinen haluaa sen määritellä. Kirkoista hän puhuu paljonkin.

[hulaq]

Hyvin tämä Mäkinen kyllä vetää, ei voi muuta sanoa. Sai taas hyvän syyn uhriutua mediassa 

Yhdysvaltain maahantuloa rajoitettiin jo ennen Trumpia – arkkipiispa Mäkinen ei saanut matkustuslupaa

Arkkipiispa Kari Mäkinen ja Kirkkohallituksen ulkoasian osaston johtaja Erkki Kääriäinen ovat saaneet tuta Yhdysvaltain matkustusrajoituksista jo ennen Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin asettamaa matkustuskieltoa, joka koski seitsemän muslimienemmistöisen maan kansalaisia.

Mäkinen ja Kääriäinen yrittivät lentää Yhdysvaltojen kautta Etelä-Amerikkaan työmatkalle viime marraskuussa Barack Obaman kaudella. Yhdysvallat ei myöntänyt ESTA-matkustuslupaa, koska miehet olivat käyneet muutama vuosi aiemmin Somaliassa.


–  Olimme olleet Mäkisen kanssa yhdessä työmatkalla Somaliassa vuonna 2012. Vastasimme ESTA-kysymykseen rehellisesti, että olimme käyneet Somaliassa vuoden 2011 jälkeen. Se tyssäsi sitten siihen, kertoo Kääriäinen.

Sähköisessä ESTA-hakemuksessa kysytään onko henkilö käynyt jossakin näistä maista vuoden 2011 jälkeen: Iran, Irak, Sudan, Syyria, Libya, Somalia tai Jemen.

Yhdysvaltain lähetystöstä kerrotaan, että ESTA-matkustuslupa jää yleensä aina automaattisesti saamatta, jos kysymykseen vastaa kyllä.

– Se, että ei saa ESTA:a ei kuitenkaan tarkoita, etteikö henkilö saisi matkustaa Yhdysvaltoihin. Se tarkoittaa vain, että henkilön täytyy anoa viisumi, kerrotaan Yhdysvaltain suurlähetystöstä.

Kimmo Kääriäinen kertoo, että heillä ei ollut arkkipiispan kanssa aikaa hakea viisumia, sillä matkasuunnitelmat olivat muuttuneet äkisti.

Oikeesti. Äijjät ei hoida paperiasioita kuntoon ja sitten vinkuvat ja itkevät jostain Somalian reissusta mediassa. Missä voi äänestää arkkipiispan vaihtoa?

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/yhdysvaltain-maahantuloa-rajoitettiin-jo-ennen-trumpia-arkkipiispa-makinen-ei-saanut-matkustuslupaa/6312376

[nollatoleranssi]

Arkkipiispa Kari Mäkinen sanoo melko suoraan että materiaalista hyvinvointia pitää jakaa "gobaaliin etelään", tämä on meidän moraalinen velvollisuutemme kristittyinä ja ihmisinä.

Kotimaa 9.4.2016 klo 15:18
Arkkipiispa Kari Mäkinen: Meillä täällä on enemmän kuin meille kohtuullisesti kuuluu

Mikko Kärnän havainto arkkipiispana tunnetun Kari Mäkisen ylellisestä matkustamisesta on saanut kiivaasti reaktioita. Kärnä kirjoitti:

"Kansanedustajat matkustavat taloustilanteen takia turistiluokassa, mutta kirkko näemmä ykkösluokassa. Hyvä että on rahaa".

Kansanedustaja Kärnä vastaa Cavada Kaipaiselle, että kirkko maksaa arkkipiispa Mäkisen virkamatkat. Cavadas Kaipainen tohtii epäillä, että joku olisi kiireessä vain ohjannut Mäkisen väärälle tiskille ja osoittaa tyytymättömyyttä herrojen hienostelun paljastamisesta:

http://mvlehti.net/2017/05/09/arkkipiispa-kari-makisen-luksusmatkailu-lentokoneella/

Liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö Harri Pursiainen liittyy Liisa Jaakonsaaren tuomioon, jonka mukaan Kärnän kirjoitus oli rimanalitus. SDP:n eduskuntaryhmän ekonomisti Joonas Rahkola on tietty puolueensa Jaakonsaaren kanssa samalla linjalla.

Pastori Katja Niska pitää rimanalituksena moittia arkkipiispan ylellistä matkantekoa. Kokoomuksen kansanedustaja Anne-Mari Virolainen pitää Liisa Jaakonsaaren kanssa yksimielisesti arkkipiispa Kari Mäkisen luxus-matkanteon puolta.

SDP:n kansanedustaja Antti Lindtman seisoo työväestön etujen nimissä toimivan Jaakonsaaren kanssa yhdessä aaterintamassa puolustaen arkkipiispa Kari Mäkisen luxus-matkustamista.

Kirkko ja kaupunki –lehteen on mahdollisesti odotettavissa julkista paheksuntaa Mikko Kärnän huomautukselle, sillä myös Kirkon tiedotuskeskuksen suunnittelija Samuli Suonpää liittyy Liisa Jaakonsaaren rinnalla paheksuntaan päivän rimanalituksesta. Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen esimies Hanna Mahlamäki liittyy paheksumaan rimanalituksena Kärnän huomautusta.

Mikko Kärnä vastaa Jaakonsaarelle näpäkästi:

    "Lapissa pannaan tiukan talouden takia seurakuntia yhteen ja kirkon johto lentelee bisneksellä kirkolliskokoukseen Namibiaan. Demarit tykkää".

[nollatoleranssi]

Tämä ei ole ensimmäinen ja viimeinen esimerkki aiheen puolesta. "Suvaitsemisella" tuntuu tienaavan todella hyvin.

[nollatoleranssi]

Siellä on näköjään vasemmistolaispoliitikot kiivaasti puolustamassa Kari Mäkisen bisnesluokassa matkustelua.

https://twitter.com/KarnaMikko/status/861575604629626880?s=09

[Kapseli]

Mäkisestä tukee mieleen Uuno Turhapuro kun käy tyhjentämässä appiukon rahoja taskuihinsa. Onkohan älynnyt leikata taskuista pohjat pois niin mahtuu enemmän.

[Echidna]

Voihan kuitenkin olla niinkin, että Mäkisellä on Luftwaffen platina- tai kulta tms. ja voi käyttää busineksen checkiniä vaikka olisi economy-lippu.

[Roope2]

Eihän se ole keneltäkään pois, kun arkkipiispa matkustaa !

[guest12632]

http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/117135-arkkipiispa-makinen-pakolaiset-tarvitsevat-turvallisia-reitteja-eurooppaan (19.9.2016)

Arkkipiispa Mäkinen: Pakolaiset tarvitsevat turvallisia reittejä Eurooppaan

Mikä pakko pakolaisilla on Eurooppaan tunkea? Kyllä maailmassa turvallisia alueita riittää ja paljon lähempänä pakolaisten kotimaita. 

[nollatoleranssi]

Tästä puuttuu enää Ville Rannan töherrys, jossa Kärnä kiusaa kohtuullisuudesta paasaavaa kirkkoherraa samalla kun matkustaa itse bisnesluokassa. Niissä piirroksissa kun tuntuu todellisuus ja piirtäjän oma mielikuvitus menevän  iloisesti sekaisin. Samalla löytyisi yhteys SDP:hen ja Kirkko ja kapunki -lehteen, kun Ranta piirtelee molempiin.

[Jukka Wallin]

Tutkiva journalisti julkaisee kohta hesarissa ison jutun kirkon ja vassareiden yhteisistä bisneksistä?

[kilohauli]

Normaalisti, jos duunissa sooloilee riittävästi, eli ei hoida työvelvoitteitaan, niin monoa tulee.

Mäkinen, Askola ja Toiviainen, jos ketkä sooloilevat oikein urakalla.

"...Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa..."

Kolmikko toimii täysin päinvastoin kuin pomo on määrännyt. Vai voiko joku kolmikosta sanoa, että he olisivat toteuttaneet pomon käskyä, tai että heillä olisi minkään sortin motivaatiota edes toteuttaa sitä. Toiviainen haluaa hyvännäköisen nuoren turvapaikanhakijanmiehen, Mäkinen paasaa muslimien harrastetilojen riittävyydestä ja Askola komppaa. Rotat ovat vallanneet kirkon.

[ISO]

Arkkipiispalla tosiaan tuntuu olevan enemmän kuin tarpeeksi, kun ykkösluokassa matkustelee tärkeisiin tapaamisiin ympäri maailmaa.

[Roope]

Kari Mäkinen: Jumalan kauhistuttava poissaolo

Kirkolliskokouksen avauspuhe 2.5.2017

Tänä keväänä on käyty julkista keskustelua kirkon roolista yhteiskunnassa. Keskustelu on koskenut kirkon toimintaa, kannanottoja ja suhdetta yhteiskunnan lainsäädäntöön.

Se on palauttanut mieleeni ruotsalaisen Sven Westerbergin romaanin nimen "Guds fruktansvärda frånvaro", "Jumalan kauhistuttava poissaolo". Tässä niin kuin muissakin romaaneissaan Westerberg kuvaa länsimaista kulttuuria ja yhteiskuntaa, joka on tehokas, toimiva, sivistynyt ja hyvin järjestynyt; viranomaiset ovat luotettavia, lainrikkojat saavat rangaistuksensa – nämä ovat rikosromaaneja. Mutta pahuus on jotain muuta kuin moraalisen järjestyksen ja laillisuuden rikkomista. Se asuu sivistyneen kulttuurin pinnan alla. Kun pintaa raapaisee, paljastuu pahuutta, jolle ei ole selitystä, hienovaraista ja julmaa. Romaanin maailmassa kyse on Jumalan kauhistuttavasta poissaolosta, syvyyden ja viimekätisen arviointiperustan puuttumisesta. Vuoropuhelu Jumalan kanssa on lakannut. Jossain aivan keskellä on tyhjää.

[...]

Uskonto rikkoo jatkuvasti yhteiskunnallisia ja kulttuurisia raja-aitoja ja työntyy julkiseen tilaan ja julkiseen keskusteluun, etenkin silloin, kun kyse on ihmisiä ja yhteiskuntaa syvältä koskettavista asioista kuten avioliitosta tai pakolaisuudesta.

Tämä on ymmärrettävää. Yhteiskunnallisen tehtäväjaon katsannossa Jumala on hankala. Jumala ei pysy hänelle osoitetussa paikassa. Jeesuksesta sen näkee. Hän aiheuttaa harmaita hiuksia uskonnon, kulttuurin ja yhteiskunnan järjestyksestä huolehtiville. Hän ei aseta lakia kyseenalaiseksi, hän osoittaa sen taakse, Jumalan läsnäoloon, perimmäiseen elämän kannattelijaan ja arviointiperustaan.

Luterilaiseen ymmärrykseen kuuluu, että Jumalan läsnäolo heijastuu kaikessa siinä hyvässä ja vahvassa, joka yhteistä elämää kannattelee. Suomalaisen yhteiskunnan pintaa raaputtaen ei paljastu tyhjää. Siellä paljastuu kultaisen säännön eetos: perus- ja ihmisoikeuksien kunnioitus, universaali sosiaaliturva, kaikille kuuluva koulutus, sananvapaus ja uskonnonvapaus, demokratia, yhdenvertaisuuden takaava oikeusjärjestelmä, julkisen vallan ja viranomaisten vahva eetos, keskinäinen luottamus. Yhteisen hyvän suojaamiseksi ja ylläpitämiseksi luodut rakenteet kertovat, että täällä on käyty paitsi keskinäistä vuoropuhelua myös vuoropuhelua Jumalan kanssa.

[...]

Ei oikeastaan ole ihme, että kirkon rooli yhteiskunnassa on noussut näkyviin, sekä kiitoksen että kritiikin kohteena, juuri keskustelussa turvapaikanhakijoiden tilanteesta. Siinä on kysymys asiasta, joka aiheuttaa säröjä hyvin järjestyneen yhteiskunnan rauhalliselle pinnalle. Keskustelu on poikkeuksellisen kiihkeää. Siinä purkautuu paljon maailman sietämättömän epävarmuuden ja arvaamattomuuden kokemusta. Luottamus uhkaa murentua. Emme tiedä, minkä edessä olemme. Kysymys on maailmanluokan kysymys.

Monet niistä luterilaisista kirkoista, jotka kokoontuvat ensi viikolla Windhoekiin Namibiaan Luterilaisen Maailmanliiton yleiskokoukseen, kohtaavat haasteen aivan toisessa mittakaavassa kuin me täällä Euroopassa tai Suomessa. LML ja jotkut kirkoista toimivat maissa, joissa pakolaisten määrä lähenee puolta kantaväestön määrästä. Perustamisestaan lähtien LML on pyrkinyt vastaamaan pakolaisuuden kysymyksiin. Toisen maailmansodan jälkeen pakolaiskriisi oli Euroopassa. Miljoonat etsivät turvallista paikkaa jatkaa elämää. Paljon luottamusta oli murentunut, myös kirkkoihin, jotka oli sodan aikana samastettu kansallisiin viholliskuviin. Euroopan yllä oli kokemus Jumalan kauhistuttavasta poissaolosta. Luterilaiset kirkot halusivat rakentaa siltoja ja toimia yhdessä, jotta Jumalan läsnäolo maailmassa olisi kuitenkin vahvempi kuin Jumalan poissaolo.

[...]

Tähän kommuunioon kirkkomme kuuluu, tätä tehtävää jatkaa omissa seurakunnissaan, nyt kun maailman pakolaistilanne on pahempi kuin toisen maailmansodan jälkeen. Perspektiivi ei ole vain suomalainen, vaikka täällä on meidän erityinen toimintaympäristömme. Seurakunnille turvapaikanhakijoissa ja pakolaisissa kyse ei ole ollut uhasta, jolta pitäisi suojautua, ei häiriöstä, joka pitäisi korjata, eikä ongelmasta, joka pitäisi ratkaista. Kyse on seurakuntien perustyöstä, Jumalan läsnäolon välittämisestä sinne, missä sitä erityisesti tarvitaan. Tässä ei ole eroa sillä, mikä on ihmisen tausta tai status. Jos apua tarvitaan, ihmistä autetaan, oli kyse kantasuomalaisesta tai muualta tulleesta. Hyvä ja toimiva yhteistyö viranomaisten ja järjestöjen kanssa on tärkeää ja kaikkien etu. Yhteistyö perustuu molemminpuoliseen arvostukseen ja luottamukseen, olipa kysymys poliisista, sosiaaliviranomaisista tai koulusta. Se kertoo yhteiskunnan lujasta yhteisestä pohjasta. Pinnan alla ei ole tyhjää. Yhteistyöhön kuuluu, että kunnioitetaan seurakunnan työn luottamuksellisuutta ja vaitiolovelvollisuutta. Ihminen on tärkein. Yhteys viranomaisiin tapahtuu avuntarvitsijan tarpeista ja hänen suostumuksellaan.

Tänne tulleita ihmisiä myös liittyy seurakuntaan. Niin tapahtuu muissakin kirkoissa ja uskonnollisissa yhteisöissä. Samanaikaisesti saattaa turvapaikkaprosessi olla meneillään. On viranomaisten ja oikeuslaitoksen, ei seurakuntien, tehtävä tutkia kansainvälisen suojelun edellytykset. Kohtuullista kuitenkin on, että kirkkojen ja seurakuntien lausuntoihin kristityksi kääntymisen perusteista luotetaan. Niin ikään on toivottavaa, että maiden turvallisuusarvioissa otetaan huomioon kirkkojen omien verkostojensa kautta saama tieto kristittyjen vähemmistöjen tilanteesta eri maissa. Suomen Ekumeeninen Neuvosto ja Migri ovat rakentaneet yhteistyötä molemminpuolisen luottamuksen vahvistamiseksi näissä suhteissa. Se ansaitsee kaiken tuen.

Seurakunnissa, vastaanottokeskuksissa ja turvapaikkatutkinnassa joudutaan kohtaamaan paljon epätoivoa, pelkoa ja ahdistusta. Tilanne on kuormittava kaikille. Erityisen haavoittuvassa tilanteessa ovat ne kielteisen päätöksen saaneet, jotka eivät ole uskaltaneet palata vapaaehtoisesti ja joita ei voida palauttaa. Hekin sairastavat, tarvitsevat ruokaa ja katon päänsä päälle. Hekin tarvitsevat toivoa ja luottamusta tulevaisuuteen. Helsingin Diakonissalaitos on vastikään julkaissut hyvän raportin niin sanottujen uuspaperittomien tilanteesta ja esittänyt toimintasuosituksia, joihin soisi tartuttavan.

Viime aikoina on näyttänyt siltä, että niin meillä kuin muuallakin Euroopassa on vahvistunut ja koventunut suojautumista vaativa ääni. On tullut ikään kuin sallitummaksi suhtautua ihmisiin taustansa takia epäluuloisesti ja korostaa turvallisuusuhkia. Samanaikaisesti käy yhä ilmeisemmäksi, että Euroopassa ja omassa maassamme tehdyillä linjauksilla on myös kova inhimillinen hinta. Sitä ei voi eikä tule sivuuttaa. Tilanne huolettaa ja tekee epävarmaksi. Haluan luottaa demokraattiseen päätöksentekoon, oikeusvaltioon ja viranomaisten korkeaan eetokseen. Juuri ne suojaavat Jumalan kauhistuttavan poissaolon seurauksilta. Samanaikaisesti olen tietoinen eurooppalaisesta historiasta, joka osoittaa, ettei mikään takaa sitä, että pelkkä lakeihin ja järjestykseen nojaaminen turvaa oikeudenmukaisuuden.

Kirkon näkökulmasta, Jumalan läsnäoloa vasten katsottuna, aina on kysymys ihmisistä. Ihmiset voivat saada aikaan hyvää, mutta myös pahaa, tahtoen tai tahtomattaan. Sinisilmäisyyteen ei ole syytä. Ei turvapaikanhakijoiden kohdalla, ei poliittisten päätöksentekijöiden, ei viranomaisten, ei pappien tai piispojen kohdalla, ei kirkolliskokouksenkaan.

Tarvitaan avointa, rehellistä arviointia, kipeitten ja vaikeitten kohtien esiin tuomista. On suostuttava kritiikin kohteeksi, myös kirkon ja kirkossa. Vain se kasvattaa luottamusta, ei kritiikin torjuminen tai syyttävän sormen osoittaminen. Jeesus varoittaa useaan kertaan: – Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi. Kun kirkossa rukoilemme, emme rukoile "päästä nuo toiset pahasta", rukoilemme "päästä meidät pahasta".

Ihmisistä on aina kysymys. Ihmisistä, jotka tarvitsevat aina enemmän luottamusta kuin epäluuloa, enemmän tukea kuin arvostelua, enemmän rinnalla seisomista kuin selän kääntämistä.

Kysymys meille Jumalan läsnäolosta elävänä kirkkona on: olemmeko riittävästi ja rohkeasti osanneet tukea niitä, jotka pelkäävät omasta tai perheensä puolesta ja ovat menettämässä uskonsa yhteistä elämää kannattavaan hyvään; olemmeko riittävästi ja rohkeasti osanneet tukea niitä, jotka työskentelevät turvapaikkaprosessin ja kotoutumisen eri vaiheissa ja tekevät inhimillisesti vaikeita ja ristiriitaisia päätöksiä; olemmeko riittävästi ja rohkeasti osanneet tukea yhteiskunnallisia päätöksentekijöitä etsimään oikeudenmukaisia ratkaisuja.

arkkipiispa.fi

Arkkipiispa Mäkiseltä yhtenä päivänä yhtä, toisena toista. Mäkinen kiertää puheessaan kaukaa sen, että kirkko ja sen jotkut työntekijät ovat heittäytyneet täysillä poliittiseen vaikuttamiseen ja propagandatyöhön kyseenalaisin keinoin ja perusteluin.

Erityisen tekopyhää on Mäkisen hurskastelu siitä, kuinka "on suostuttava kritiikin kohteeksi, myös kirkon ja kirkossa". Kirkko ja sen edustajat eivät ole suostuneet ottamaan maahanmuuttokeskustelussa vastaan minkäänlaista kritiikkiä, vaan arvostelu joko käännetään vihapuheeksi tai ymmärretään tahallaan väärin, jotta voidaan heittäytyä marttyyreiksi. Senhän he kyllä osaavat.

Tyypillinen tapaus oli muutaman päivän takainen Ylioppilaslehden juttu Kallion seurakunnan kirkkoherra Teemu Laajasalosta, jossa sivuttiin PS-kansanedustaja Mika Raatikaisen kirkosta eroamista. Raatikaisen tuohtuminen etenkin pastori Marjaana Toiviaisen lakia ja viranomaisia avoimesti halveksivaan toimintaan käännettiin päälaelleen niin, että (muukalaisia vihaavan) Raatikaisen mielestä kirkko ei saisi rukoilla pakolaisten puolesta. Vastaavasti on sivuutettu tai tarkoitushakuisesti väärin ymmärretty kaikki muukin kritiikki.

[pikkujorma]

Mäkinen yrittää kaikin tavoin esittää hyvää ihmistä, mutta kyllä ne uskovaiset ihan samanlaisia pulliaisia on kuin kaikki muutkin. Mäkisellä on hyvä palkka hän voi itse auttaa hädänalaisia luovuttamalla esim. 20% palkastaan jollekkin avustusjärjestöllle. Vaan luulen että Mäkiselläkin on niille rahoille parempaakin käyttöä. Vene pitäisi vaihtaa uudempaan sekä ostaa mökille uusi grilli ja ruohonleikkuri. Autokin on jo vuosimallia 2012 sekin pitäisi vaihtaa uudempaan.

Lapsiakin pitäisi auttaa kun joutuvat opiskelemaan pienillä tuloilla. Eiköhän se kirkkoruhtinas Mäkinen löydä rahoille parempaakin käyttöä kuin niitä kaiken maailman ulkomaalaisille jaella. Valtiota voi vaatia maksamaan ulkomaalaisten elättämisen. Mitä enemmän pakolaisia pystyy ottamaan ja elättämään sen parempi maa, Suomalaiset uskovaiset on tekopyhää porukkaa ja ulkomaalaiset vielä enemmän.

Ärsyttää hyväätarkoittavat jeesustelijat. Saa jessustella niin paljon kuin haluaa kunhan tekee sen omilla rahoillaan.

[Vaniljaihminen]

Se "kultainen sääntö" tuskin kuuluu näin että "jos jollakin on jotain, saat vaatia sen itsellesi". Se on lähinnä Anna Kontulan sääntö - jumalattoman kommunistin.

Tuskin jumala poissa on. Mäkinen on vaan ruvennut jakamaan viittä leipää ja kahta kalaa - itse.