2016-07-29 HS Mielipide: isoisäni oli terroristi

[Kuli]

Mitä tekemistä tuolla on islamilaisen nykyterrorismin kanssa?

No kun ne kutsui itseään terroristeiksi ja tekivät attentaatteja, eivät tosin siviilejä vastaan. Mutta toimittajan näkökulmasta, koska meidänkin heimosta löytyy terroristeja, niin meidän pitää suvaita nykyisiä islamisti teroja.

Eli tämä on sarjassa: "Katsos kyllähän suomalaisetkin...."---> Valkopesua---->Suvaitkaa---->Olemme yhtä raakalaisia------>islamilainen kulttuuri on saman arvoinen.

Jotenkin tuohon malliin toimittajan pää toimii.

[Arvoton]

Luettuani Woldemar Hägglundin elämäkerran (Ahtiainen) johtopäättelin, että moni Suomen myöhempi poliitikko, upseeri ja muu merkkihenkilö oli terroristi vähintään suunnitteluasteella ennen Suomen itsenäistymistä. Sitä en osaa sanoa, vetääkö HS jotain oikeutusta islamilaisterroristeille jutun julkaisulla, vai onko kysymys siitä, että humanistilehti haluaa tuomita kaiken terrorismin.

Onko joillekin vielä epäselvää, että sivistyneistö ja media tietää epädemokraattisen äärioikeiston noususta Suomessa? Joka päivä luen tai kuulen siitä, että natsien mielipiteet ovat epädemokraattisia. Tynkkynenkin on sen "sanonut suoraan": muslimit on karkoitettava maasta tai pantava leireille. Rauhanomainen ja demokraattinen eliitti on nyt hätää kärsimässä.

[Shemeikka]

Erona islamistien ja aktivistien välillä on myös se, että islamistit haluavat tappaa mahdollisimman monta ihmistä iskuissaan. Aktivistit tappoivat vihollisiaan, mutta eivät räjäytelleet pommeja väkijoukossa tai ampuneet silmittömästi kaikkia näkemiään.

Islamistien murhanhimo on melkoisen pöljä tapa toimia; satakin kuollutta unohtuu suurelta yleisöltä parissa viikossa, vain kuolleitten sukulaiset muistavat läheisiään. Tehokkaampi tapa olisi tehdä kuten anarkomarkot pari vuotta sitten Suomessa muuntajia polttaessaan; katkaista netti, puhelin- ja sähköyhteydet. Nykylännenmies sietää kyllä tuntemattomien joukkomurhaamisen, mutta jos Salkkarit jää näkemättä, laskut jäävät maksamatta tai kännykkä ei toimi, tai vaikkapa vihapuhe Hommalle jää kirjoittamatta, niin 2010-luvun eurooppalaiselta särkyy polla parissa päivässä. Se sattuu pahemmin kuin median jutut tuikituntemattomista kuolleista kaukana.

[Kyklooppi]

Isoäiti taitaa olla vieläkin...

[nollatoleranssi]

Isis isi oli. Nykyisin on vaan ISIS.

[Faidros.]

Isis isi oli. Nykyisin on vaan ISIS.

Ennen oli ISOISIS.

[Artisti]

Mitä tekemistä tuolla on islamilaisen nykyterrorismin kanssa?

Mitä tekemistä tuolla on minkään kanssa, en kyllä ymmärrä mitä Ilpo haluaa sanoa!

Ilpo tuomitsee terrorismin, eli toisinsanoen hän haluaa sanoa, ettei Suomeen tule ottaa terroristeja.

Ilpo olettaa virheellisesti, että hänen isoisänsä olisi ollut myös terroristi, hän myös sivuuttaa Talvisodan kokonaan, eikä kerro, mitä mieltä on Talvisodan oikeutuksesta, eikä sitä, osallistuiko Ilpon isä tai isoisä Talvisotaan. Mutta siinä asiassa voinemme olla Ilpon kanssa samaa mieltä, ettei kannata ottaa Suomeen terroristeja.

[Gunnar Hymén]

Ilpo voi ilman satua isoisästään kertoa selkeästi suomen kansalle sitten, että ei halua terroristeja tänne. esimerkiksi tähän tapaan (Ilpo saa suoraan copy&pastettaa):

Minä en halua yhtäkään terroristia suomen maahan! Tälle on laitettava stoppi! Nyt hallitus ja muut päättäjät, virta päälle ja järki käteen!

[Lahti-Saloranta]

Jos nyt oikein ymmärsin Ilpon sanoman niin hän yhdistää isoisänsä toiminnan nykyisiin terrori-iskuihin. Itseasiassa Ilpon isoisä ei ollut terroristi vaan kapinallinen joka nousi sortovaltaa vastaan suunnaten iskunsa sortajiin eikä viattomiin siviileihin. Ilpon isoisällä oli ylevät periaatteet. Entäpä nämä nykyiset terroristit jotka katkovat pappien kauloja, heiluvat kirveen kanssa metrossa ja kaahaat kuorma-autolla väkijoukkoon. Missähä lienee se sortovalta jota vastaan he nousevat ja onko heidän iskujensa kohteet niitä sortajia.

[Augustus]

Laitetaan se juttu vielä tähän ettei tarvitse kirjoittelijalle antaa lisäkrediittejä moisesta roskasta.
Harmittaa kun tuli itse klikattua.

MIELIPIDE
Vaarini oli terroristi

Isoisäni radikalisoitui alle parikymppisenä 1900-luvun alun kuohuvassa Suomessa, jossa maanalaiset ryhmittymät pyrkivät kumoamaan tsaarinvallan.

SIRPA KÄHKÖNEN kirjoitti (HS Kolumni 26.7.) väkivaltaisen radikalismin synnystä ja jatkumisesta sukupolvesta toiseen. Onneksi toisinkin voi joissakin tapauksissa käydä.

Isoisäni, tsaarinvallan alaisuudessa vääryyksiä kokenut nuori mies, oli houkuteltavissa äärimmäisiin tekoihin "oikean asian" puolesta. Hän radikalisoitui alle parikymppisenä 1900-luvun alun kuohuvassa Suomessa, jossa maanalaiset ryhmittymät pyrkivät kumoamaan tsaarinvallan. Nikolai Bobrikovin surmannut Eugen Schauman oli vaarini aikalainen, joskin eri porukkaa.

Aktivistit – he kutsuivat itseään myös terroristeiksi – tekivät aseellisia hyökkäyksiä poliiseja, virkamiehiä ja sotilaita vastaan sekä ryöstivät dynamiittivarastoja, pankkeja ja rahakuljetuksia. Ratkaiseva ero nykyisiin terroristeihin oli, että aktivistit eivät iskeneet siviilikohteisiin.

Isoisä tuomittiin vuonna 1907 elinkautiseen vankeuteen salaisen poliisin agentin murhasta. Hän ehti kärsiä tuomiotaan 10 vuotta, kunnes Venäjällä tuli vallankumous ja poliittiset vangit vapautettiin. Vaari olikin yhtäkkiä ollut "hyvien" puolella.

Isoisäni opetteli vankilassa puusepän ammatin. Sukumme kodeissa on yhä hänen valmistamiaan kauniita, lujatekoisia huonekaluja. Vankilassa vaari katui tekemiään attentaatteja, vaikka katsoikin niiden olleen siinä tilanteessa ainoa mahdollinen tapa muuttaa maailmaa.

Vapauduttuaan hän sanoutui irti väkivallasta ja kieltäytyi osallistumasta vuonna 1918 kansalaissotaan, vaikka sekä punaiset että valkoiset houkuttelivat kokenutta taistelijaa riveihinsä. Hän suuntasi myöhempinä vuosinaan yhteiskunnallisen tarmonsa paikallispolitiikkaan Helsingin maalaiskunnassa. Yhteiskunta oli muuttunut demokratiaksi, ja monimuotoinen poliittinen toiminta oli mahdollista – toisin kuin vuonna 1905.

Rauhanomainen demokratia on edelleen puolustamisen arvoinen asia.

llpo Salonen

Helsinki

http://www.hs.fi/mielipide/a1469677256482

En ole ollut koulupenkillä vuosikymmeniin, mutta ajattelin kokeilla miltä ainekirjoitus tuntuu, alla uusi kouluaineeni:

Niin, no kun me kaikki ollaan oltu/ollaan nuoria joskus, niin onhan se ihan ymmärrettävää, että joskus nuorena hairahtuu, sitä sattuu Suomessa, Bagdadissa ja Nizzassa ym., ihmiset ovat ihan samanlaisia kaikkialla!

Itsekkin nuorena suutuin, kun opettaja arvosteli väärin minun äidinkielen ainettani ja ajattelin, että kyllä tuo möhömahainen sika ansaitsee kuolla. Kun nyt ajattelen omia tuntojani noina nuoruuden kiihkeinä vuosina, huomaan, että nykyään kykenen asettumaan myös sen toisen puolen asemaan ja ymmärtämään, miksi tuo opettaja käyttäytyi, niin kuin käyttäytyi ja myös miksi itse vihasin tuota opettajaa.

Siksi myös jokainen terroristi on tavallaan myös aktivisti, kun oikein silmiin katsotaan.

Onkohan tuossa se vaadittu 200 sanaa, ja mikähän lie on arvosana?

[Defend Finland!]

Sekava kirjoitus täynnä virheellisiä ja harhaan johtavia väitteitä!

Minulta on joskus kysytty "Eikö Eugen Schauman ollut terroristi"? Vastaukseni on ollut tämä: Ei ollut! Jos teko olisi tapahtunut ennen helmikuun manifestia vuonna 1899 tilanne olisi ollut vähän erilainen, koska voidaan sanoa, että tämä manifesti rikkoi tsaari Alexanderin antamia lupauksia vuonna 1808-1809 ja Venäjän hallinnosta tuli "laiton miehittäjä". Schauman ampui laittoman miehittäjän asepukuisen päällikön, Bobrikovin ja oli siten sotarikollisen surmaamisena verrattavissa mm Heydrichin murhaan Prahassa vuonna 1942. Jos Schauman olisi toiminut niin kuin meidän vasemmiston ihailemat terroristit hän olisi mennyt vaikkapa Pariisiin ja siellä tappanut täysin viattomia ihmisiä.

Olen joskus kuullut sellaista väitettä että "asekätkijät suunnittelivat terrorismia vuosina 1944-45". Siihen olen vastannut, että ei pidä paikkaansa!. Jos Suomi olisi joutunut käymään sissisotaa Neuvostoliiton miehitystä vastaan se olisi tapahtunut Haagin ja Genéven sopimusten puitteissa, sodankäynnin tapoja kunnioittaen, niin kuin niitä on tulkittu Nürnbergin oikeudenkäynneissä.

[Shemeikka]

Itselläni on raadollisempi käsitys asiasta: se, kuka on terroristi ja kuka sissi/vapaustaistelija, riippuu kokonaan siitä kuka voittaa sodan. Voittaja on aina sankari, ja hävinnyt roisto.

[multa tulille]

Lisäksi on melko tulkinnanvaraista, että suomalaista sorrettiin "aidosti" Venäjän vallan aikana. Mihin verrattuna? Suomalaisilla oli 1850-lähtien enemmän oikeuksia ja vapauksia kuin koskaan aikaisemmin historiassa ja huomattavasti enemmän kuin venäläisillä kanssaveljillään  omassa maassaan. Venäläistämistoimenpiteet vuosisadan vaihteessa pyrkivät rajoittamaan näitä erityisvapauksia ja täten yhdenmukaistamaan koko valtakunnan kaikkien kansalaisten oikeuksia ja siltikään ei jouduttu missään vaiheessa niin alisteiseen asemaan missä oltiin oltu osana Ruotsia (esim. eduskuntauudistus). Tuolloin vain alkoi osalla suomalaisista olla jo itsenäisyyshaaveet mielessä. Ja ainoastaan myöhempään itsenäisyyden aikaan verrattuna voidaan puhua "alistetuista" oikeuksista.

Edit:typot

LyijyS:lle:
Se, mikä sai (osan) suomalaisista nousemaan aktiivisesti keisarillista Venäjää vastaan, oli ns. sortovuodet,  1.v. 1899 - 1905  ja 2. 1908 -1917.  Suomalaisten kannalta kyse oli siitä, että Suomelle suuriruhtinaskunnan muodostamisen jälkeen myönnettyjä oikeuksia alettiin perua ja muuttaa. Suomalaisille, joilla oli siihen aikaan luja usko oikeuden voimaan (koska mitään muuta voimaa ei oikein ollut) tämä oli suuriruhtinaan (=keisarin) tekemä petos, jota toteuttamaan Helsinkiin lähetettiin kenraalikuvernööriksi Nikolai Ivanovits Bobrikoff. !. sortokausi päättyi Venäjän -Japanin sotaan ja muihin levottomuuksiin, mutta toinen jatkui maaliskuun 1917 vallankumoukseen ja keisarinvallan (ja Suomessa suuriruhtinasvallan) romahtamimiseen. Sortovuosien lopullinen tavoite oli tuhota Suomebn autonomia ja tehdä maa osaksi Venäjää.

Ensimmäinen maailmansota ja Saksan Wille osaltaan antoivat suomalaisille mahdollisuuden irrota Venäjästä, mutta kuten ehkä tiedät se ei käynyt ihan kivuttomasti ja osa suomalaisista nousi vielä kapinaan laillista hallitusta vastaan ja liittoutui Venäjällä marraskuussa 1917 vallan kaapanneen Leninin johtaman roskaväen kanssa ja suomalaisten kärsimyksiä ja tappioita lisäsi vielä kapinan kukistaminen, joka onnistui pääasiassa saksalaisten ja ruotsalaisten avulla.

Tämä näin lyhyesti ja tälle palstalle sopivasti. Aiheesta on kirjoitettu kirjoja ja juttuja viimeisen sadan vuoden aikana niin paljon, että ne viiden sentin päähän toisistaan pantuna ylettyisivät pitkin päiväntasaajaa maailman ympäri. Että jos jota kuta kiinnostaa niin sieltä voi itse kukin hakea ihan oman maailmankatsomuksensa ja uskomuksensa mukaisia lähteitä ja tulla niin talvi-iltoina kuin kesäaamuina täysin tyydytetyksi, Mutta tuossa yllä oli asia lyhyesti.

t  nimimerkki "lyijyä ne kaikki loppujen lopuksi tottelee"

[Shemeikka]

kapinan kukistaminen, joka onnistui pääasiassa saksalaisten ja ruotsalaissten avulla.

Tuosta olen eri mieltä; ruotsalaisia osallistui Vapaussotaan noin 360 miehinen Ruotsalainen prikaati, joka ilkeän huhun mukaan kunnostatui lähinnä vankeja Tampereella tappamalla, ja upseereja Mannerheimin esikunnassa. Saksalaiset tulivat Suomeen joskus huhtikuun 1918 alussa eikä Mannerheim halunnut heitä sotkemaan jo voiton puolella olevaa sotaa, mutta Itsenäisyyssenaatti halusi sitoa Suomen Saksaan. On yleisesti tiedossa, että Saksan tai Ruotsin apu ei ollut ratkaisevaa sodan voiton kannalta.

[Eino P. Keravalta]

LyijyS viitaten omaan kommenttiini:

Terrorismi tällä tavoin määriteltynä tarkoittaa, että takkulaisten anarkistien iskut viranomaisia, liikelaitoksia ym. sortavia rakenteita vastaan eivät nekään ole terroristisia tekoja..

Eiväthän ne olekaan.

Suomessa ei ole suoritettu terrori-iskua moneen sukupolveen.

[nollatoleranssi]

Isis isi oli. Nykyisin on vaan ISIS.

Ennen oli ISOISIS.

Niin ja nykyisin Ranskan lähiöissäkin NAAPURIS, MUTSIS, LAPSIS ja ISIS yhdessä hurraavat kansalaisia tappaneille terroristeille.

[multa tulille]

kapinan kukistaminen, joka onnistui pääasiassa saksalaisten ja ruotsalaissten avulla.

Tuosta olen eri mieltä; ruotsalaisia osallistui Vapaussotaan noin 360 miehinen Ruotsalainen prikaati, joka ilkeän huhun mukaan kunnostatui lähinnä vankeja Tampereella tappamalla, ja upseereja Mannerheimin esikunnassa. Saksalaiset tulivat Suomeen joskus huhtikuun 1918 alussa eikä Mannerheim halunnut heitä sotkemaan jo voiton puolella olevaa sotaa, mutta Itsenäisyyssenaatti halusi sitoa Suomen Saksaan. On yleisesti tiedossa, että Saksan tai Ruotsin apu ei ollut ratkaisevaa sodan voiton kannalta.

Niin kuin aikaisemmassa postauksessani sanoin, erimielisyys on tässä asissa itsestään selvyys. Mitä itse asiaan eli  saksalaisten ja ruotsalaisten apuun tulee, niin (edelleen homman periaatteiden mukaisesti lyhyesti nasevasti):

Saksalaiset (siis Willen Saksa)
- Kouluttti Jääkärit, josta laillisen hallituksen joukot saivat periaattessa ammattisotilaita johtamaan joukkoja verrattuina kapinallisten johtajina toimineisiin toimittajiin, maistereihin, nayttelijöihin, peltiseppiiin, kivityömiehiin, torppareihin ja mäkitupalaisiin

-  Päästi Jääkärit lähtemään Suomeen silloin kuin niitä tarvittiin
-  Lähetti laillisen hallituksen joukoille sotatoimien hoitoon tarvittavat aseet ja ampumatarvikkeet
-  Lähetti  amiraali Meurerin  laivasto-osaston Ahvenanmaalle ja edelleen  Helsinkiin ja Itämeren divisioonan Hankoon ja   Brandensteinin prikaatin Loviisaan, mitkä operaatiot lyhensivät sotaa ja vähensivät kansan kärsimyksiä. Lisäksi koska näin saatiin myös kapinallisten "länsiarmeija " pysäytettyä Lahteen Fellmannin pelloille, huolehdittiin siitä, ettei  Venäjälle päässyt mittaansa enempää suomalaisia kapinallisia, joista olisi aikaa myöten saattanut tulla turhia vaikeuksia.

Ruotsalaiset:
-  antoivat suomalaisten jääkärien kulkea maan halki Saksaan ja jossain määrin myös takaisin
-  Suojasivat käytännössä jääkärien pääosan kulkua rannikkoaan pitkin helmikuussa Baltiasta Vaasaan.
-  Antoivat ruotsalaisten ye- ja muiden upseerien tulla laillisen hallituksen palvelukseen (=saamaan sotakokemusta) ja            tuomaan sotatoimien ja joukkojen johtamiseen tarpeellista osaamista.
-  Salli ns. ruotsalaisen prikaatin tulla laillisen hallituksen puolelle (niin kuin jäsen Shemeikkakin totesi). Mahdollisten  muiden ansioiden lisäksi em. prikaati (käytännössä noin 3 komppaniaa), hyökkäsi reippaasti Kalevankankaalla Tampereella ja kärsi vakavat tappiot.

Lisäksi tietysti ruotsalaiset yrittivät viimeisen kerran esittää suurvaltaa ja talvella 1918 yrittivät ottaa Ahvenanmaan haltuunsa, mutta Meurerin  laivasto-osasto sai aikaan sen, että sekin epäonnistui.

Tässä näitä iskemähavaintoja tältä tulenjohtopaikalta

[nevahood]

Meillä on kans sitä terrorismia suvussa.

[nollatoleranssi]

Meillä on kans sitä terrorismia suvussa.

Kuvaa katsomalla ei uskoisi.

[nevahood]

Mukavan oloista porukkaa.

[Sakari]

Ilpo isoisä ei paennut vieraaseen maahan ja alkanut tappamaan siellä paikallisia siviilejä.

[Marius]

Minun kolme isoisääni olivat kai sitten pahoja ihmisiä, kun puolustivat Suomea.

Yksi merta, kaksi maata.

Kukaan heistä ei koskaan puhunut kokemuksistaan mitään.

Joten en voi tietää.

[[email protected]]

Ja minun vuosissa kaukainen sukulaiseni isästä ylöspäin oli nuijamiesten päällikkö, mutta Nuijasodasta on sen verran aikaa, että pidän tätä enemmänkin kuriositeettina kuin itseäni määrittävänä seikkana.

[AkseliMaki]

Nyt kun kyseinen kirjoitus ja sen kirjoittaja on analysoitu, miten tämän käy. Kyseinen kirjoitus oli osittain vastauksena tälle.

Sirpa Kähkönen
Sirpa Kähkönen on yhteiskunnallisiin ja historiallisiin aiheisiin erikoistunut kirjailija ja sananvapausjärjestö Suomen Penin puheenjohtaja.

SYKSYN lopulla värväri saapui tehdaspaikkakunnalle.

Sisällissodasta oli kulunut seitsemän vuotta. Sekä voittajat että hävinneet olivat katkeria ja alttiita ratkaisemaan ristiriidat väkivalloin. Osa hävinneistä oli vailla kansalaisoikeuksia; useimmilla heistä ei ollut yleissivistävää eikä ammatillista koulutusta.

Kaupungin eteläpuolella sahalla värvärin puheet vakuuttivat neljä nuorukaista. He irtisanoutuivat ja lähtivät talven selkään vieraalle maalle oppimaan kumouksen teoriaa ja käytäntöä.

Yksi nuorista palasi vuoden kuluttua. Hän katui lähtöään ja piilotteli äitinsä luona, kunnes Etsivä Keskuspoliisi sai tietää hänen paluustaan ja pidätti hänet.

KATUMUS ei auttanut, kun koneisto alkoi toimia. Palaaja oli yhteistyöhaluinen, mutta hänet tuomittiin pakkotyöhön paikkaan, johon muutkin valtion vastaiseen toimintaan syyllistyneet keskitettiin. Tämä laitos oli radikalisaation kehto.

Vankilassa, jota kutsuttiin lempinimellä Tammisaaren yliopisto, opittiin kapinan ja maanalaisen toiminnan perusteet. Toverikuri loi vankien välille perhesuhteitakin tiiviimmät siteet.

Nuoressa tasavallassa ei osattu arvioida, paljonko kumouksellisia oli ja kuinka suureksi vaaraksi he olivat yhteiskunnalle. Jälkikäteen on voitu todeta, että verkosto oli harva ja propaganda lähinnä uhopuhetta. Maailmanvallankumoukseen pyrkinyt naapurimaa aiheutti vastatoimien painetta, ja ehkäisyssä mentiin äärimmäisyyksiin rajoittamalla sananvapautta ja yhdistymisoikeutta.

Poliittisesti kärjistyneessä ilmapiirissä 1930-luvulla kommunismin uhka oli myös mainio vipuvarsi liikkeille, jotka pyrkivät yhtä radikaaleihin päämääriin oikeistokumouksella.

OLLUTTA ja mennyttä. Miksi penkoa vanhoja?

Joidenkin lainalaisuuksien tähden. Ensinnäkin: vankila pahentaa radikalisaation ongelmaa. Vankeudessa ihminen on kymmeniä kertoja neuvokkaampi kuin vapaudessa. Vankien välistä yhteydenpitoa ei koskaan voida täysin estää eikä tietojen leviämistä pysäyttää. Salainen tieto on eräänlaista uutetta, kallisarvoisempaa ja väkevämpää kuin mikään mitä vapaudessa voidaan levittää, ja keskinäinen solidaarisuus tekee vangeista immuuneja ulkopuolisten vaikutusyrityksille.

Toiseksi: propaganda saa verkostot näyttämään organisoituneemmilta ja soluttautuneemmilta kuin ne ovatkaan. Neuvostoliitto oli erityisen taitava käyttämään mielikuvien mahtia – ja vastaus siihen oli totalitarismin nousu Euroopan sydämessä, Saksassa. Rajut vastaliikkeet siis usein osoittautuvat yhtä lailla demokratian vastaisiksi ja kansalaisille vaarallisiksi kuin kumouspyrkimyksetkin.

Kolmanneksi: ylisukupolviset taakat. Värvärin verkkoon uinut ja Neuvostoliitosta kotiin palannut nuorukainen oli isoisäni. Yhdellä virhepäätöksellä hän viitoitti itselleen poliittisen vangin pitkän tien 1920- ja 1930-lukujen Suomessa. Olen tietoteoksessani Vihan ja rakkauden liekit kuvannut Tammisaaren pakkotyölaitoksen epähumaaneja oloja ja sitä, miten tuomiot ulottivat rangaistuksen vangin perheeseen saakka. Vankeus vaikuttaa perheiden sosioekonomiseen asemaan: laitoksesta siviilielämään siirtyminen on vaikeaa, ja vankien fyysinen ja henkinen terveys on keskivertoa heikompi. Radikalisaatiota ruokkiva katkeruus voi itää sukupolvesta toiseen huono-osaisuuden sekä toiseuden ja syrjinnän kokemusten vuoksi.

KOULUTUS oli teräväpäisen isoisäni suurin unelma, mutta kansakoulun jälkeinen opintie olisi avautunut vain hyväntekeväisyyden kautta. Toiveet koulunkäynnistä kariutuivat, kun isoisääni tukenut tohtori kuoli ennenaikaisesti. Punaupseerikoulu Neuvostoliitossa ja Tammisaaren yliopisto Suomessa muodostuivat nuorukaisen opinahjoiksi. Vasta kolmas sukupolvi on saanut maksuttoman koulutuksen ja mahdollisuuden kartuttaa henkistä pääomaansa. Mutta ei luokkaretkelle ilmaiseksi pääse. Tässäkin lehdessä on peruskoulun käyneitä solvattu idiooteiksi, jotka ovat tuhonneet Suomen.

Ihmisen halventaminen ihonvärin, sukupuolen, uskon, varallisuuden, koulutuksen tai seksuaalisuuden perusteella sekä ihmisarvon sitominen rahaan on yhteiskunnallista väkivaltaa. Jokainen sen harjoittaja kylvää vastaväkivallan ja radikalismin siemeniä.

[Marius]

Osaakohan Sirpa Kähkönen tehdä kaalikääryleitä ?

[Kapseli]

Tämän tarinan opetus lienee se, että onhan terroristeja ollut ennenkin ja hyvin on mennyt.

[newspeak]

Itsekin olen kommunismin torjuja jo neljännessä polvessa.

Pitäisikö kirjoittaa itkuvirsi?