2016-07-15 Enbuske kolumnissaan: Minäkin voisin olla terroristi

[b_kansalainen]

Tappavien sairauksien estämiseksi riittää, että ymmärretään, miten taudinaiheuttajat yleisesti toimivat, ei tarvitse ymmärtää jokaista virusta tai bakteeria erikseen. Islamistisen terrorismin suhteen tiedossa on kyllä, mikä se aiheuttaja on: uskonnollinen fanatismi ja fundamentalismi. Islamissa ne ovat edelleen valtavirtaa. Kristinusko syntyi juutalaisena lahkona, joka haastoi ja kyseenalaisti auktoriteetit. Islam synnytettiin yhden miehen auktoriteetin välineeksi. Siinä on se oleellinen ero, minkä takia kristinusko saattoi kehittyä ja islam ei.

[Goldstein]

Luin Enbusken kolumnin pariin kertaan, ja vaikka se on sanomaltaan varsin yhdentekevä ja sekavakin, en ymmärrä sen aiheuttamia reaktioita joissain foorumin käyttäjissä. Niinpä ajattelin perata sen helpommin nieltäviksi palasiksi, ja katsoa saanko tekstin ymmärrettäväksi.

Lapsi sanoo ruokapöydässä "neekeri". Suvaitsevaisen iskän pupillit suurenevat. Isä suuttuu ja kieltää ruman sanan. Vaihtoehtona olisi feikata, ettei mitään muka tapahtunut. Kumpikaan ei toimi. Lapsi tajuaa pienistä ilmeistämme saaneensa reaktion. Neekeri-sanalla on siis merkitystä.

Terroristi on ruokapöydässä neekeriä ja pippeliä huutava pikkulapsi. Vaikka terroristi ei yleensä jää näkemään ympäristön reaktiota, hän tietää niiden tulevan. Kansallisvaltiot ovat kuolleet. Huudamme nykyään "Heil Hitler" brändien edessä. Nykyajan valtioita ovat Apple, Justin Bieber tai ISIS. ISIS ja muut islamistiterrorijärjestöt ovat franchise-brändejä kuten vaikkapa Mäkkäri.

Tarkoituksena on osoittaa, miten terroristin ajatusmaailma on pohjimmiltaan samanlainen kuin huomionkipeän pikkulapsen (joskin kirjoitusasusta johtuen näyttää kuin Enbuske vertaisikin pikkulapsia terroristeiksi). Näinhän se selvästi on.

Terrorismissa ei ole mitään järkeä, jos siitä ei puhuta, jos sitä ei paheksuta ja kauhistella. Ja kun terroristeista puhutaan raukkoina ja vässyköinä, se vahvistaa heidän käsitystään meidän ylimielisyydestämme ja pahuudestamme. Vaikka oikeassa olisimmekin.

Faktisesti ottaen aivan totta. Jos lähdetään siitä, mitä terroristit haluavat, ja päätetään noudattaa loogista inverssiä siitä, silloin varmaan pitäisikin olla uutisoimatta näistä ja jatkaa elämää ilman että kukaan on edes tietoinen näistä iskuista. Mutta mielestäni on hyvin kyseenalaista, pitäisikö meidän ottaa millään lailla muslimien tai etenkään terroristien kollektiivinen mielipide huomioon päätöksissämme. Maitoa on jo maassa. Paljon enemmän maitoa tulee virtaamaan maahan. Jotain on mielestäni tehtävä.

Surun avoin näyttäminen kertoo arvoistamme hyvää. Muiden kuin omien lähisukulaisten tai oman heimon jäsenten sureminen on ihmiselle uusi ilmiö. Surupoliisit ovat jälleen olleet vihaisia siitä, kuinka vauraan Nizzan isku kosketti meitä enemmän kuin köyhän Bagdadin. Ihminen ei ole tasa-arvoinen eläin, vaikka Suomessa asuu tällä hetkellä enemmän bagdadilaisia kuin nizzalaisia. Ihminen on heimoeläin. Nizza tuntuu läheisemmältä ja tutummalta. Oma veljeni asuu Nizzan lähellä, joten se koskettaa. Sen sijaan minulla ei ole biologisia veljiä Bagdadissa. Jos ajattelisimme kaikkia ihmisiä oikeasti tasa-arvoisina, emme olisi ihmisiä. Olisimme robotteja.

Tämä on evolutiivispsykologisesti täysin selitettävissä ja useimmille itsestään selvää. Tämä kappale on myös tervetullut sohaisu moraalisäteilijöiden suuntaan, jotka yrittävät torjua nämä epämiellyttäviltä ja epäeettisiltä tuntuvat tunnereaktionsa sättimällä muita tästä sinänsä luonnollisesta surureaktioiden voimakkuuden vaihtelusta.

Kun kauheita tapahtuu, ajattelemme vain sitä, mitä itse ajattelemme. Vaikka älykkään ja empaattisen pitäisi miettiä, mitä se toinen ajattelee. Kriitikoiden mielestä "terroristeja ei saa ymmärtää". Mutta emme voi estää terrorismia, ellemme pääse heidän päänsä sisään. Tällä hetkellä terroristit ovat meidän päämme sisällä. Niin suloisia kuin Facebook-profiilien Ranskan liput ovatkin, ne ovat terroristille orgasmi. "Minulla on merkitystä".

Jälleen, kappaleen tarkoitus on tehdä kristallinkirkkaaksi että pelaamme luontaisilla reaktioillamme terroristien pussiin. Tämä on yhtäältä totta (epäilemättä lukemattomat islamistit parhaillaan kuvainnollisesti masturboivat länsimaalaisten reaktioille, surulle, kauhulle ja myös vihalle, koska he tietävät että mahdolliset vastaiskut todennäköisesti radikalisoivat islamistisille liikkeille enemmän kannattajia --> polarisaatio syvenee), mutta siitä huolimatta olen eri mieltä Enbusken kanssa. Länsimaiden on aika tehdä ne ratkaisut, jotka takaavat demokratian, länsimaalaisen vapauden ja turvallisuuden säilymisen. Sotaa tai ydinpommeja ei tarvita - vain kunnon rajavalvonta, loppu kansainvaelluksille ja islamin harjoittamiselle tiukat rajoitukset.

Tietenkään kukaan ei saisi määrätä, kuinka surra. Mutta jos terrorismia halutaan vähentää, siitä kannattaisi puhua vähemmän. Vapaassa yhteiskunnassa uutisointia ei saa kieltää. Kannattaa kuitenkin noudattaa filosofi Nassim Nicolas Talebin ohjetta ja lopettaa uutisten seuraaminen.

Silmien sulkeminen maailman pahuudelta ei ole aikuiselta ihmiseltä järkevää käytöstä.

Kauhu-uutiset ovat katastrofipornoa. Vaikka harva sitä myöntää, terrori-iskusta tai onnettomuudesta kuultuamme olemme salaa pettyneitä, jos katastrofi ei olekaan tarpeeksi iso. Suremme ja nautimme samaan aikaan, sillä vasta kun näemme muiden kuolevan, koemme edes hetken itse elävämme.

Tämä on ketjun reaktioiden perusteella kolumnin poliittisesti epäkorrektein kappale. Mutta onko kirjoittaja väärässä? Kauhu-uutiset ovat katastrofipornoa. Tämä tapahtuma lisännee eri medioiden tienestejä tulevalle kuulle ainakin kolmasosan ihmisten (ja itsekin lukeudun tähän joukkoon) ollessa kykenemättömiä vastustamaan impulssejaan tietää vielä pari veristä/koskettavaa/suututtavaa yksityiskohtaa tragediasta, johon ei lopultakaan enää voida vaikuttaa.

Mitä tulee katastrofeista ja kauheista asioista kuulemisesta/näkemisestä nauttimiseen, kyseessä on aihe jossa mennään niin syvälle ihmisen psykologiaan ja neurokemiaan, että ei ole ihme että se on tabu. Ei sen pitäisi olla. Mielenkiintoista se kylläkin on. Useimmat ihmiset nauttivat kamalien tapahtumien ja väkivallan katselusta omalla mukavuusalueellaan, turvallisessa ympäristössä, etenkin jos itse (tai läheiset ihmiset) ei ole vaarassa. Joka vastaan väittää, miettiköön mitä on itse edellisellä viikolla katsonut televisiosta, pelannut PC:llä tai konsolilla, jne. Voimakkaat tapahtumat stimuloivat voimakkaasti aivoja, ja vapautuvista välittäjäaineista moni stimuloi samalla myös mielihyvää aiheuttavia hermoratoja. "Koemme edes hetken itse elävämme", viitannee juuri tähän hetkeen, jolloin uusien ajatusten ja tunteiden myrsky syrjäyttää monin mieliin mahdollisesti asettuneen rutiinien ja arkielämän luoman turtumuksen. Toki päällimmäisenä tunteena useimmilla tällaisessa tosielämän tilanteessa on pelko, raivo, viha ja suru, eri järjestyksissä eri ihmisillä, mutta kyllä siellä mukana on näitä "epäsopiviakin" tunteita. Jokainen voi kaivella omia tunteitaan, jos siihen rehellisesti pystyy, ja miettiä miten olisi reagoinut jos uhreja olisi ollut esimerkiksi 300, tai toisaalta "vain" 3. Ääneen ei tarvitse sanoa.

Mikä ohjeeksi? Sure ja kauhistele kotona ja jatka kuin mitään ei olisi tapahtunut. Asiasta huolehtiminen ei lisää turvallisuutta maailmassa. Ainoa mitä voit ajatella on, että valtioilla on ammattilaiset huolehtimassa turvallisuudesta.

Elämän pitää tietysti jatkua, ja huomiohuorille ei kannattaisi antaa mitä he haluavat, mutta ei näiltä voi sulkea silmiä. Demokratiassa ihmisten pitäisi olla tietoisia, mitä tapahtuu, miksi tapahtuu ja pitääkö tehdä eri päätöksiä tulevaisuudessa. Kummallisen passiivinen näkemys Enbuskella kansan roolista tulevaisuutensa luojana. Entä jos ei sattuneesta syystä luota näihin ammattilaisiin (mukaan lukien poliitikot, virkamiehet) joiden pitäisi turvallisuudestamme huolehtia?

Ja itse asiassa he tekevät sen todella hyvin. Maailma ei ole ikinä ollut näin turvallinen. Jos ajattelee kylmästi tilastojen kautta, on todennäköisempää kuolla Renaultin ratissa Pariisissa kuin terrori-iskussa. Kun amerikkalaiset syyskuun 11:nnen jälkeen lopettivat vuodeksi lentämisen ja alkoivat ajaa itse, kuolemat lisääntyivät. Valtion väkivaltamonopolin ongelma on, että kun se onnistuu, emme huomaa sitä. Kun poliisi uutisoi estäneensä monta terrori-iskua Suomessa tänä keväänä, se pönkitti itseään ja paradoksaalisesti vähensi turvallisuudentunnettamme.

Ja kuten joku käyttäjä huomautti, on todennäköisempää kuolla muslimiterroristin vuoksi kuin haiden, leijonien, koirien ja lukemattomien muiden uhkien kynsissä yhteensä. Tällaiset vertailut ovat kelvollisia vain jos vertailtavilla ryhmillä on samat ominaisuudet. Kuolema islamistin pommi-iskussa ei ole vertailtavissa kuolemaan auto-onnettomuudessa, lento-onnettomuudessa tai edes leijonasafarilla. Miksi? Koska jälkimmäisissä kaikissa riskit ovat jokseenkin tiedossa ja ne pitää hyväksyä, kun matkaan lähtee. Terrori-iskut ovat eri asia, koska niihin ei voi varautua etukäteen. Tähän mennessä kun Euroopassa on mennyt viettämään esimerkiksi uuden vuoden karkeloita kaupungin järjestämään juhlaan, on pitänyt korkeintaan hyväksyä pieni riski taskuvarkaudesta. Nykyisin pitäisi hyväksyä riski tulla räjäytetyksi, ammutuksi tai yliajetuksi. Se ei ole sama asia. Eikä ole sama asia kuolla ajaessaan itse kolarin ja tullessaan kusipään ampumaksi.

Ongelma on se, että koemme olevamme niin erilaisia kuin "he". Vaikkemme ole. Nizzan iskujen jälkeen tapahtunut eurooppalaisten arvojen korostaminen kertoo terroristeille, että pidämme omia arvojamme parempina kuin ei-eurooppalaisia. Jako "heihin" ja "meihin" on toki ihmiselle keskeistä, mutta sen vahvistaminen lisää ristiriitaa. Jokainen meistä voisi valitettavasti olla terroristi.
Osanottoni Nizzan iskujen omaisille. Ja Bagdadin

Tämä on kieltämättä typerin kolumnin kappaleista. Ja siitä meneekin paljon pisteitä, koska viimeisen kappaleen pitäisi olla tärkein.

Tietenkin me länsimaalaisina pidämme (tai pitäisi pitää) omia arvojamme parempina kuin muiden. Tämä on jokaisen kulttuurimeemin selviämiselle aivan olennaista, ja suurin osa nykyisistä ongelmistamme johtuu juuri siitä, että liian suuri osuus kansakunnastamme häpeää kulttuuriamme vuosikymmenten aivopesun jälkeen.

Jokainen ihminen on kulttuurinsa tuotos. Kyllä se, että muslimeilla on järkyttävä yliedustus terroriteoissa, kertoo paljon juuri islamilaisesta kulttuurista. Ja toisaalta se, että Breivik on ainoa joka tähän mennessä ollaan voitu kaivaa esiin meiltäpäin, kertoo myös paljon.


Jokainen meistä voisi olla terroristi - jos olisi kasvatettu muslimiksi.

[nollatoleranssi]

Sotaa tai ydinpommeja ei tarvita - vain kunnon rajavalvonta, loppu kansainvaelluksille ja islamin harjoittamiselle tiukat rajoitukset.

Varsinkaan ei pitäisi luoda moskeijoita. Mitä isompi moskeija niin sitä enemmän riskitekijöitä se aiheuttaa.

[Jääpää]

Enbuske menetti silmissäni kaiken uskottavuutensa lipoessaan P. Lipposen alataustanvakoa svenska.nu:ssa.

http://www.pakkoruotsi.net/svenska_nu.php

Minä en tietenkään ole yhtä älykäs, komea ..filmaattinen, joten arvostukseni voi jättää omaan arvoonsa.
Toisaaltaan en ole itseäni myyvä p--saukkokaan, joten tyydyn ihan mielelläni näihin pelimerkkeihin.
 

[nollatoleranssi]

Enbuske menetti silmissäni kaiken uskottavuutensa lipoessaan P. Lipposen alataustanvakoa svenska.nu:ssa.

http://www.pakkoruotsi.net/svenska_nu.php

Minä en tietenkään ole yhtä älykäs, komea ..filmaattinen, joten arvostukseni voi jättää omaan arvoonsa.
Toisaaltaan en ole itseäni myyvä p--saukkokaan, joten tyydyn ihan mielelläni näihin pelimerkkeihin.

Kolmipyörä vai kymppitonni, kolmipyörä vai kymppitonni.

[Joutilas]

Joutilaan kolumni: Minäkin voisin olla Erkki Tuomioja

Perjantai 15.7.2016 klo 23:55

Perheemme on illallisella, jonka vaimoni järjestää meille aina kello viideksi. Poikkeuksia on vuodessa vain muutamia. Jouluna, uutenavuotena ja pääsiäisenä noudatamme eri aikataulua. Ja joskus kun vaimoni on ollut sairaalassa saatuaan minulta ojennusta eri syistä. Olemme päässeet jo jälkiruuan pariin.

Poikani osoittaa keksipurkin kyljessä olevaa Muumi Mammaa ja sanoo "Talja Halolen". Poikani ei matki Presidentti Halosen puhevikaa, vaan hän ei ole itse oppinut vielä kunnolla är-kirjainta. Minun, rasistisen isän, pupillit suurenevat. Lyön poikaa avokämmenellä poskelle. Kiellän häntä enää koskaan mainitsemasta noita sanoja. Ilmoitan vaimolleni, että tulemme myöhemmin käymään keskustelun siitä, miksi meille on ostettu Muumi-keksejä.

Olisinhan minä voinut feikata, etten olisi kuullut poikani lausuvan "hänen" nimeään tai etten olisi tajunnut vaimoni ostaneen sosialidemokraattisia keksejä. Kumpikaan ei olisi toiminut. Lapsi ja vaimoni olisi ymmärtäneet jo eleistäni tehneensä väärin ja on vain parempi heille, että he saavat siitä rangaistuksen.

Suvaitsevainen voi olla meistä kuka vaan. Se voi olla vaikka pikkulapsi, joka puhuu Halosesta tai Stubbista tai Anderssonista. Suvaitsevaiset eivät yleensä jää katsomaan suvaitsevaisuutensa aiheuttamaa tuhoa, vaan he ovat jo kaukana, kun heidän suvaitsevaisuusrikostensa aiheuttamat vahingot tapahtuvat. Tutkimusten mukaan suvaitsevaiset poliitikot eivät asu alueilla, jotka ollaan suvaitsevaisuudella rikastettu.

Rajat eivät ole enää auki! Huudamme nykyään "Allahu Akbar", "Erkki Tuomioja" ja "Alexander Stubb" viattomien ihmisten haudoilla, tai luettuamme miten taas yksi suomalainen lapsi on tullut suvaitsevaiston aiheuttamana raiskatuksi. Meidän yhteiskunnassamme kunnioitetaan, palvotaan ja toteutetaan niitä arvoja, jotka olivat läheisiä Saddam Husseinille, Osama bin Ladenille, Päivi Nergille, Idi Aminille ja Petteri Orvolle.

Suvaitsevaisuudessa ei ole mitään järkeä, ellei siitä voida puhua avoimesti. Tai oikeastaan – siinä ei ole mitään järkeä, vaikka siitä voisikin keskustella. Minä olen päättänyt, että meidän perheessä siitä ei keskustella. Varmuuden vuoksi.

Myönnän, että on vähättelevää haukkua suvaitsevaisia "suvakeiksi", "kukkahattutädeiksi", "islamisteiksi" ja "juha sipilöiksi". Tiedän, että totuus kirpaisee. Me olemme oikeassa.

Kuuntelen, kun perheeni lukee rukouksen ruuan päätteeksi. Se rauhoittaa minua hieman. Tänä iltana taidan korkata toisenkin Leijona-pullon.

Vihan avoin näyttäminen toiseutta kohtaan on merkki kulttuurimme vahvuudesta. Olemme uutisten ja jatkuvien terroritekojen myötä oppineet suremaan myös muualla maailmassa muslimiterroristien tappamien ihmisten ja omaisten puolesta. Joitain suvaitsevaisia häiritsee se, että miksi Nizzan terroriteon uhreja surraan enemmän kuin vaikka Bagdadin uhreja. He eivät ymmärrä, että Bagdadin isku oli muslimien isku muslimeja vastaan maassa, jonka harva meistä osaa laittaa kartalle. Nizzan isku taas oli muslimien isku meitä eurooppalaisia vastaan. Moni meistä on käynyt Ranskassa ja ehkä jopa Nizzassa. Nizzan isku oli seuraus maahanmuuttopolitiikasta, jota Suomessakin edelleen palvotaan rikkautena.

Kun terrori-isku kohdistuu meitä tai kaltaisiamme kohtaan, olemme ehkä peloissamme, vihaisia tai surullisia uhrien puolesta. Se johtuu siitä, että me olemme ihmisiä. Kaikista typerintä olisi yrittää ymmärtää terroristeja, sillä he ovat robotteja. Heidät ollaan islamoitu tappamaan meitä. Me emme voi pysäyttää terrorismia ymmärtämällä tai suvaitsemalla. Minulla oli "Je suis Charlie" kuvana Facebookissa. Se alkoi nolottaa. Laitoin tilalle Suomen Leijonan, jonka alla on teksti "Suomi Suomalaisille".

Olen miettinyt monien muiden tavoin, miten suvaitsevaisuutta voitaisiin vähentää. Jos puhuisimme siitä vähemmän loppuisiko se? Vapaata uutisointia valitettavasti yhteiskunnassamme ei ole, vaan valtamedia on suvaitsevaiseliitin ohjauksessa.

Meille rasisteille uutiset terrori-iskuista ovat pysäyttäviä. Joka kerta tajuamme epäonnistuneemme. Islamin aiheuttamien terrori-iskujen määrä kasvaa koko ajan jokaisessa Euroopan maassa, mutta myös muualla. Meitä ahdistaa suunnattomasti suvaitsevaiston ilakointi kuolonuhreilla ja halu ymmärtää terroristeja.

Rakastelin vaimoni kanssa, vaikka hän ei olisi halunnut, sillä poikamme itki vielä huoneessaan. Muistutin hänelle, kuka on perheen pää ja minkälaisia oikeuksia tälle kuuluu.

Menin avaamaan sen toisen Leijonan.

Entäs miten tästä eteenpäin? Me voisimme elää omaa elämäämme ja kuvitella/toivoa, että suvaitsevaisto ei tuo terroristeja tai raiskaajia meidän lähiöömme. Voimme toivoa, että matkatoimisto arpoo meille matkakohteen, jossa ei satu olemaan niin hyvää muslimia, joka päättää vittuillessaan räjäyttää turistikohteen maan tasalle. Voin tietysti rukoilla, että saisimme Suomeen ammattilaisia, älykkäitä, fiksuja ja toimeliaita ammattilaisia, jotka hoitaisivat rajanvalvonnan, mutta valitettavasti näin ei ole. Meidän rajojamme valvoo ja johtaa organisaatio, joka toimii lähinnä tervetulokomiteana terroristeille. Maahan päästetyille on maailman paras rahoitus terrorististen suunnitelmien toteuttamiseen. Tilastojen valossa todennäköisyys tulla raiskatuksi tai tapetuksi Euroopassa on lisääntynyt moninkertaisesti. Jotkut idiootit vertaavat lukuja vaikka auto-onnettomuuksissa kuolleisiin. Molempien eteen pitää tehdä työtä. Autoista pitää tehdä turvallisempia ja ihmisistä vähemmän muslimeja.

Poliisi on uutisoinut Suomessakin, että useita terroritekoja on täälläkin saatu estettyä. Uutisointi on vähentänyt turvallisuudentunnettamme, mikä on oikein, sillä tosiasiallinen turvallisuutemme on heikentynyt merkittävästi viime aikoina.

Ongelma on, että jotkut meistä kuvittelevat, että "me" ollaan samanlaisia kuin "he". Näin ei missään nimessä ole. Meitä ei olla ehdollistettu tappamaan erimieltä olevia, tai alistamaan naisia hunnuttamalla ja raiskaamaalla. Onneksi Nizzan ja muut terroriteot helpottavat ihmisiä kertomaan, että "meidän" arvomme ovat parempia kuin "teidän". Ja jos joku haluaa harjoittaa "heidän" arvojaan, on tervemennyt tekemään sitä omaan maahansa.

Jako "meihin" ja "heihin" on inhimillistä. Nyt siitä on tullut myös ehdottoman tärkeää.

Vaimoni ja poikani on jo hieman paremmalla tuulella. Poikani tuli halaamaan ja sanoi: "Lakasta sinua äiti". Halasin poikaani, ja muistutin, että vaikka olen biologisesti nainen, tässä perheessä minua pitää sanoa "isäksi".

[newspeak]

Nizza tuntuu läheisemmältä ja tutummalta. Oma veljeni asuu Nizzan lähellä, joten se koskettaa. Sen sijaan minulla ei ole biologisia veljiä Bagdadissa. Jos ajattelisimme kaikkia ihmisiä oikeasti tasa-arvoisina, emme olisi ihmisiä. Olisimme robotteja.

Enbuske tuo ihan hyvän näkökulman tässä esille. Tapahtumien osuminen omalle kohdalle vaikuttaa. Jos läheisiä on vaikkapa matkustamassa, terrori-isku herättää enemmän huolta. Ihminen ei kuitenkaan ole niin itsekäs kuin voisi kuvitella. "Kuka ruokkii kultakalani, jos minulle tapahtuu jotain." Muista on huomattavasti helpompaa olla huolissaan pelottomankin.

Kauhu-uutiset ovat katastrofipornoa. Vaikka harva sitä myöntää, terrori-iskusta tai onnettomuudesta kuultuamme olemme salaa pettyneitä, jos katastrofi ei olekaan tarpeeksi iso. Suremme ja nautimme samaan aikaan, sillä vasta kun näemme muiden kuolevan, koemme edes hetken itse elävämme.

Poikkeuksellisen verinen terroriteko on poikkeuksellisen verinen terroriteko. Se erottuu terrorin pohjattomasta suosta poikkeuksellisuudellaan. Se pelkästään tekee siitä erityishuomiota keräävän. Kun loukkaantuneita tai pelkästään paikallaolijoita on paljon, myös uhriluvun on luonnollista olettaa kasvavan. Ei se ole pornoa vaan kylmää logiikkaa. Lopulta toimittajat, kuten Enbuske itsekin, vaikuttavat siihen mitä ihmiset lukevat ja näkevät. Koska media on ensisijainen tunteiden aiheuttaja monissa tapauksissa, media heijastelee ensisijaisesti omia tunteitaan eikä muiden.

Ainoa mitä voit ajatella on, että valtioilla on ammattilaiset huolehtimassa turvallisuudesta. Ja itse asiassa he tekevät sen todella hyvin. Maailma ei ole ikinä ollut näin turvallinen.

Ihmiset itse vastaavat lopulta itsensä ja muiden turvallisuudesta. Turvallisuustilanne Euroopassa on merkittävällä tavalla muuttunut. Sen kertovat poliisinkin tiedotteet maasta riippumatta.

[Veikko]

Kauhu-uutiset ovat katastrofipornoa. Vaikka harva sitä myöntää, terrori-iskusta tai onnettomuudesta kuultuamme olemme salaa pettyneitä, jos katastrofi ei olekaan tarpeeksi iso. Suremme ja nautimme samaan aikaan, sillä vasta kun näemme muiden kuolevan, koemme edes hetken itse elävämme.

En mielelläni määrittele kenenkään sairausastetta, mutta jo tuon perusteella vaikuttaa vahvasti siltä että Tuomas Enbuske on hukkunut aivan omiin ja tavalliselle inhimilillisille tuntemuksille vieraisiin fantasiamaailmoihinsa. Tahtomattani tunnen jonkinlaista sääliä häntä kohtaan. Hän on kadottanut jotain arvokasta, mitä kaikkein yksinkertaisimmillakin ihmisillä vielä yleensä on.

[Micke90]

Tuo löpinä viimeistään vahvisti käsitykseni Enbuskesta pelkkänä höpö höpö-juontajana, jonka ei kannattaisi sanoa politiikasta yhtään mitään.

[Ernst]

Enbuske: "Vasta kun näemme muiden kuolevan, koemme edes hetken itse elävämme." Ja minä kun luulin olevani kyyninen...

Mitä pitäisi ajatella sellaisen henkilön mielenterveydestä, joka käyttää itsestään me-pronominia?

Jos hänellä on satiaisia, mistä me-muoto?

[kummastelija]

Ei muuta kun copy/pasteamaan Enbusken artikkeli englanniksi käännettynä yhdysvaltain suurlähetystöön. Sen jälkeen Enbuske voi lopun ikänsä ihmetellä, miksi ESTA:n hankkiminen yhdysvaltoihin ei onnistu.

Ai niin: Sama myös suurimmille lentoyhtiöille. Loppuu lentomatkustaminenkin. On se ääliö.

[Jeremias]

Tämä oli kyllä jo niin sekavaa tajunnanvirtaa etten käsitä millään, mitä hän yrittää sanoa? Sitä että kun me laitamme pienen ranskanlipun facebookiin, niin oikeastaan osoitamme white poweria ja vihaamme alempia rotuja ja näinollen me olemmekin terroristeja? Me olemme tietokoneidemme ja kännyköidemme kanssa niin voimakkaita ja pelottavia, ettei ahdistuneilla muslimeilla ole muuta kinoa kuin räjäyttää, ampua ja yliajaa meitä milloin vain pystyvät?

Onko Tuomas Enbuske alkanut käyttää liikaa piriä, vai onko hän kenties ohjelmoitu cyborgi jonka koodiin on livahtanut virus?
Oli miten oli, jotain tuolle tarttis tehdä ennen kuin se vahingoittaa itseään tai muita. 

[törö]

Enbuske: "Vasta kun näemme muiden kuolevan, koemme edes hetken itse elävämme." Ja minä kun luulin olevani kyyninen...

Mitä pitäisi ajatella sellaisen henkilön mielenterveydestä, joka käyttää itsestään me-pronominia?

Jos hänellä on satiaisia, mistä me-muoto?

Ehkä päässä kuuluvat äänet lasketaan omiksi entiteeteikseen?

[törö]

Nämä tällaiset ajattelijat voivat muuten olla putinismin suosion takana, koska kun tästä triidistä hyppää suoraan uutisiin niin Putin vaikuttaa hienolta mieheltä, koska se tietää mitä on tekemässä.

Se, ettei se välttämättä toimi Suomen hyväksi, tulee mieleen aika pitkällä viiveellä. Jos seuraa vain suomalaisia uutisia niin viiveestä voi ehkä lopulta tulla normaali tila, mutta vaikea sanoa kun niitä ei pysty kuin korkeintaan silmäilemään.

[Arvoton]

Toki Tuomas voi pitää minua teennäisenä, mutta tossa kun kelasin, minä en pysty näkemään terrori-iskua ikävämpänä Nurmijärvellä kuin Nizzassa enkä Nizzassa ikävämpänä kuin Bagdadissa tai Ouagadougoussa.

Toki relativistisessa, eksistentialistisessa tms. ajatussfäärissä kulttuurit ja kansojen tavat ovat aina yhtä pahoja tai hyviä sillä perusteella, että muslimien oma kulttuuri on muslimeille itselleen yhtä jalo ja arvokas kuin oma kulttuurimme meille, jossa mm. raiskaus on sanktioitu, homon tappaminen on rikos, lapsien silpominen kielletty ja muija on ihminen, eikä kotieläimen ja ihmisen välimuoto. Nyt kun oikein funtsasin, sillähän ei ole oikeastaan väliä, minkälaista kulttuuria tungetaan Suomeen, koska jos erehtyy vastustamaan niiden tuloa, herättää itsessään nukkuvan terroristin. Ihmisten tappaminen on siis ihan jees, kun sen tekee vieras kulttuurit. Joka muuta väittää, ON terroristi itse.

"Meissä kaikissa asuu pieni terroristi" (Tuomas)

"Se joka toista syyttää, on ite!" (Vanha leikkikentän sanonta)

[törö]

^ Tää Enbusken tyyli on kanssa leikkikentiltä tuttu.

Uskotellaan, että säännöt ovat samat kaikille ja että terroristia pitää ymmärtää. Joku hölmö erehtyy kokeilemaan samaa ja sitten mennään kantelemaan äidille, että toi sano, että se vois tehdä terrori-iskun.

[siviilitarkkailija]

Ehkä päässä kuuluvat äänet lasketaan omiksi entiteeteikseen?

Yleensä sillä tarkoitetaan rikollisten alentuneesti syyntakeisia tekijöitä joiden teot kirjataan tyyliin:" ääni päässä käski tekemään sitä ja sitä". Esimerkiksi impulsiivisten rikollisten sattumanvaraisesti kadulla tekemät väkivaltateot, joita henkilö ei itse jälkikäteen edes muista (melko yleistä) tai ei halua muistaa (vielä yleisempää), voidaan joissain tilanteissa kirjata "päässä olevien äänien aikaansaamiksi".

Ikäväksi asian tekee lähinnä se että Enbuske toimittajana pääsee samaan tilaan usein haastattelemiensa poliitikkojen kanssa. Näiden voi olla vaikea käsittää että haastattelija- toimittelija Enbuske nyt julkisesti (ja kuka tietää mitä päänsä sisällä kuuluvien äänien kanssa) pohtii seuraavana tekonaan.

Pitäisin jatkossa poliitikkojen haastattelusta kieltäytymistä osoituksena jonkinlaisesta poliittisesta arvostelukyvystä ja Enbusken haastatteluun menoa arvostelukyvyn puutteesta. Tosin muutaman b-luokan tv-julkkisen kanssa Enbuske voisi ihan testata onko hän oikea terroristi vai pelkkä ääniä päässään kuuleva luuseri.

[Goldstein]

Tämä oli kyllä jo niin sekavaa tajunnanvirtaa etten käsitä millään, mitä hän yrittää sanoa? Sitä että kun me laitamme pienen ranskanlipun facebookiin, niin oikeastaan osoitamme white poweria ja vihaamme alempia rotuja ja näinollen me olemmekin terroristeja? Me olemme tietokoneidemme ja kännyköidemme kanssa niin voimakkaita ja pelottavia, ettei ahdistuneilla muslimeilla ole muuta kinoa kuin räjäyttää, ampua ja yliajaa meitä milloin vain pystyvät?

Onko Tuomas Enbuske alkanut käyttää liikaa piriä, vai onko hän kenties ohjelmoitu cyborgi jonka koodiin on livahtanut virus?
Oli miten oli, jotain tuolle tarttis tehdä ennen kuin se vahingoittaa itseään tai muita. 

Luitko kolumnia lainkaan, vai luitko vain muiden vihaisia kommentteja? Mitään tekstin osaa ei yksinkertaisesti voi tulkita edes pahimpien vääristäjä-lasian läpi siten, että Enbuske syyttäisi suomalaisia surijoita terroristeiksi (tai "white poweristeiksi"!?).

Kolumnin sanoma on tämä: Vellomalla terroriteon detaljeissa ja reagoidessamme tunteellisesti (ja luonnollisesti) toimimme siten kuin terroristit halusivatkin. Enbusken mielestä elämän pitäisi jatkua käytännössä samantien samanlaisena kuin ennenkin, koska todennäköisyys tällaiseen on (toistaiseksi) hyvin pieni, eikä murehtiminen tee asioista parempaa. Enbuske pitää maailmaamme vielä hyvin turvallisena.

Tuo on kolumnin sanoma - ei enempää, ei vähempää. Se ei mielestäni ole kovin viisas sanoma, ja koko teksti on melko tylsä ja kliseinen. Itse olen aika pettynyt Enbuskeen. Hänellä oli ennen hyvinkin tuoreita ja ilmapiiriä tuulettavia kirjoituksia. Voi olla, että lyhyellä tähtäimellä murehtiminen ei autakaan, mutta pitkällä tähtäimellä kansan tulisi olla tietoinen sen kohtalon kannalta keskeisistä muutoksista, ja tehtävä tarvittavat päätökset.

Toki Tuomas voi pitää minua teennäisenä, mutta tossa kun kelasin, minä en pysty näkemään terrori-iskua ikävämpänä Nurmijärvellä kuin Nizzassa enkä Nizzassa ikävämpänä kuin Bagdadissa tai Ouagadougoussa.

Jos isku kotikaupunkisi keskustaan ei tunnu eriltä kuin isku Ouagadougoussa, et ole tunnereaktioiltasi terve ihminen. Onneksi on todennäköisempää, että et ole itsetutkiskelussasi aivan rehellinen.

Ikäväksi asian tekee lähinnä se että Enbuske toimittajana pääsee samaan tilaan usein haastattelemiensa poliitikkojen kanssa. Näiden voi olla vaikea käsittää että haastattelija- toimittelija Enbuske nyt julkisesti (ja kuka tietää mitä päänsä sisällä kuuluvien äänien kanssa) pohtii seuraavana tekonaan.

Lapsellista tahallaan väärinymmärtämistä ja riekkumista. Harrastitko samaa silloinkin, kun Halla-aho kolumneissaan retorisesti uhkasi ampua ihmisiä?

Jos olet eri mieltä kolumnin sanomasta (niin kuin todennäköisesti olet - minäkin olen), niin tartu siihen ja pureskele se riekaleiksi, eikä jotain asiayhteydestään irrotettua sivulausetta.

[rooster]

Olin kyllä eilen kännissä kuin apassi mutta en ikinä olisi saanut aikaan noin sekopäistä sepustusta mitä Enbuske raapusti. Tottakai pidämme eurooppalaisia arvoja parempina ja niin luulisi Enbuskenkin pitävän. Jos mennään taas siihen, että kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä mutta erilaisia (en ole muuten vähään aikaan tätä väittämää suvaitsevaistossa kuulllut), niin mihin se raja vedetään? Kyllä se Maya -kulttuuri oli uhrilahjoineen varmasti yhtä hyvä, siinä oli varmaan jotain todella hyviä puolia mikä kompensoi tuhannet murhatut ihmiset jumalalle ja orjuuden.

[Golimar]

Tuomas Enbuske on narri, hän suoltaa käsittämätöntä törkyä ja yleisö taputtaa. Kun Tuomas Enbusken vieras kiihottaa vihaan kansanryhmää kohtaan niin Tuomas Enbuske nauraa ja yleisö taputtaa.

Hovinarreja on ollut länsimaissa keskiajalta uudelle ajalle asti. Narri saattoi olla joko oikeasti mielenvikainen (vrt. engl. fool) tai vain näytellä hullua. Narreja ei ollut vain kuninkaan hovissa, vaan useat aateliston edustajat ja jopa kirkonmiehet pitivät itsellään narria. Narri olikin eräänlainen statussymboli siinä missä erikoinen lemmikkikin keskiajan ja uuden ajan alun yhteiskunnassa. Mielenvikaisia henkilöitä oli myös tavallisen kansan parissa ja hekin naurattivat tavallista kansaa omilla tempuillaan ja oudolla logiikallaan. Myös ammatillisia narreja eli henkilöitä, jotka ottivat itse narrin osan, oli paljon ja he kiertelivät joko kaupungista toiseen, tai ottivat roolin vain tietyn juhlan ajaksi.[

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hovinarri

Mark Levengood ja "paskapartio".
https://www.youtube.com/watch?v=0Yq0pREm-nU

[törö]

^^ Mä en osaa pitää Bataclanin iskua kovin suurena tragediana, koska yleisö kumminkin oli liberaali ja suvaitsevainen. Bändin nokkamieskin alkoi pitää salaliittoteoriansa kiltisti omana tietonaan sen jälkeen kun suvaitsevaisto tuhautti nokkaansa.

Ehkä siinä oli jopa jotain myönteistä.

[ämpee]

Oli miten oli, jotain tuolle tarttis tehdä ennen kuin se vahingoittaa itseään tai muita.

Ignoroida, sen pahemmin huomiohuoralle ei voi tehdä.
Sinällään hyvä, että Enbusken kaltaiset ovat äänessä, se tahattomasti suojaa ääntä yleensäkin.
Kyllä maailmaan juttua mahtuu, eikä niistä kaikista pidä piitata.

[MacGyver]

Suvaitsevaisuuden seuraava askel näyttää olevan terrorismin ymmärtäminen ja suvaitseminen. Tätä ajetaan suvakkien toimesta sisään vähitellen, Enbusken kirjoitus on yksi askel siihen suuntaan. Samalla nuivista saadaan entistä vahvempia vihollisia itselleen normaaliin arkeen. Ensi keväänä aika on varmasti jo kypsä sille että Maailma kylässä -festareilla myydään t-paitoja "Minäkin olen terroristi".

[Kyklooppi]

Enbuske tuo mieleen tyttörukan joka ei saanut lapsena tarpeeksi huomiota osakseen.
Aikuisteini iässä sitä sitten yrittää paikata vajetta ties millä jorinalla.
Olen satavarma siitä että tuomas ei voisi olla terroristi.
Tuomas on toimittelija joka kirjoittelee niitä näitä kaalinpäitä.

[Roope]

Kun poliisi uutisoi estäneensä monta terrori-iskua Suomessa tänä keväänä, se pönkitti itseään ja paradoksaalisesti vähensi turvallisuudentunnettamme.

Poliisi ei ilmoittanut "estäneensä monta terrori-iskua", ei edes yhtä, vaan puuttuneensa kymmeniin tapauksiin, joissa on esimerkiksi julkisesti ihannoitu joukkosurmia. MTV keksi uutiseensa näkökulman, että poliisi olisi väittänyt jo vuoden alkukuukausina estäneensä "kymmenenkunta massamurhaa", mutta se oli vahvasti liioiteltua. Maikkari ei kuitenkaan uutisoinut tuolloin mitään terrori-iskuista, jotka ovat Enbusken omaa keksintöä.

Ongelma on se, että koemme olevamme niin erilaisia kuin "he". Vaikkemme ole. Nizzan iskujen jälkeen tapahtunut eurooppalaisten arvojen korostaminen kertoo terroristeille, että pidämme omia arvojamme parempina kuin ei-eurooppalaisia. Jako "heihin" ja "meihin" on toki ihmiselle keskeistä, mutta sen vahvistaminen lisää ristiriitaa. Jokainen meistä voisi valitettavasti olla terroristi.

Ilmeisesti tarkoitettu huonoksi provoksi, sillä eihän tuossa ole tolkkua.

Totta kai eurooppalaiset arvot ovat lähtökohtaisesti hyvin erilaiset kuin terroristien arvot. Jokaisesta meistä ei voi tulla terroristia siksikään, että vain hyvin harvat meistä voivat omaksua terroristien arvot. Jos erojen toteaminen aiheuttaa pahan mielen, niin voi voi.

[ISO]

enbuske on kuin koulun pihalla pari vuotta vanhempien joukkoon eksynyt pikkupoika joka yrittää olla samaan aikaan älykäs, miehekäs ja hauska, onnistumatta yhdessäkään.

Kehtaa syyttää toisia populismista, samalla kun on itse pahimman luokan huomionkerjääjä.

[Kuli]

Olen täysin eri mieltä teidän kanssanne. Minusta tuo oli loistava kirjoitus. Etenkin tämä kohta.

Kauhu-uutiset ovat katastrofipornoa. Vaikka harva sitä myöntää, terrori-iskusta tai onnettomuudesta kuultuamme olemme salaa pettyneitä, jos katastrofi ei olekaan tarpeeksi iso. Suremme ja nautimme samaan aikaan, sillä vasta kun näemme muiden kuolevan, koemme edes hetken itse elävämme.

Tätä kritisoidassenne te olette "in denial". En löytänyt tarpeeksi hyvää suomalaista lausahdusta tuohon joten käytin englantilaista termiä. Ihminen on ehkä sadistisin eläin koko maailmassa. Kautta ihmiskunnan historian olemme halunneet nähdä verta vuodettavan. Puhutaan antiikin gladiaattoreista tai musta sen ajan urheiluista, ja kuinka tappamiselle hurrattiin. Melkein kaikki formulan katsojat haluavat nähdä pahoja kolareita mitkä uhkaavat ihmishenkiä. Jääkiekossa vaisukin yleisö nousee liekkeihin tappelun aikana.

Mutta nuo ovat vain mietoja esimerkkejä. Uskallan väittää, että jos teille linkataan video missä ihmiseltä leikataan pää irti, ainoa syy miksi ette katsoisi sitä videota on oma häpeä, koska ette halua myöntää itsellenne, että te nauttisitte sen näkemisestä. Huolimatta siitä, että oletteko te yksin vai porukassa. Kun jossain iskussa kuolee ihmisiä, me haluamme tietää miten he ovat kuolleet. Me haluamme nähdä siitä kuvia ja videoita.

Hyvin suurella osalla meistä miehistä on raiskausfantasioita. Hyvin suurella osalla naisista on raiskatuksi tulemisen fantasioita. Hyvin suuri osa meistä fantasioi ihmisten tappamisesta ja oikeasti vain haluasimme löytää sille syyn. Jos me ihmiset pystyisimme lukemaan kanssaihmistemme ajatukset, me linnoittautuisimme yksin emmekä ikinä haluaisi olla kenenkään kanssa missään tekemisissä.

...Mutta onneksi meillä on hyvin sivistynyt kulttuuri ja kasvatus, ja me kaikki tarvitsemme laumaa menestyäksemme. Siksi emme puhu omista sairaista ajatuksistamme vaan pidämme ne niin syvällä omissa mielissämme, ettemme välttämättä itsekään niitä tunnista. Toista se on tietyistä kulttuureista tulevilla ihmisillä, joista monet ovat syntyjään vielä impulsiivisimpia kuin me eivätkä he arvosta meidän pidättyväistä kulttuuria.

Olen nähnyt monta päänirtileikkaamis videota ja voin täysin rehellisesti sanoa, etten ole nauttinut niistä yhdestäkään. Itseasiassa olen tuntenut kuvotusta ja vihaa nähdessäni moista ja itselläni on erittäin korkea kynnys järkyttymiselle.
Se, että väität ihmisten nauttivan ja haluavan nähdä Nizzan kaltaisen terrorismin jälkiä ja saavan siitä kiksejä kertoo lähinnä omasta ajattelustasi ja mieltymyksistä ja siitä, että koska itse saat kiksejä oletat muidenkin olevan samanlaisia.

[Marius]

( Otsikkoon:)

Enbuskella on varsin omituisia fantasioita.

Sarasvuo, Rantalainen, Enbuske...

Ei jatkoon.

[Laskentanuiva]

Kehotan kanssanuivia olemaan klikkaamatta ko. henkilön IL blogia.
Lukekaa vaikka Vahteraa mieluummin toistotekniikalla.

Hän kirjoittaa tarkoitushakuisesti ja populistisesti ja joka klikkauksesta rahaa ropisee tämän suomen virallisen porvarin ja "älykön" posseen.

[nollatoleranssi]

Kun poliisi uutisoi estäneensä monta terrori-iskua Suomessa tänä keväänä, se pönkitti itseään ja paradoksaalisesti vähensi turvallisuudentunnettamme.

Poliisi ei ilmoittanut "estäneensä monta terrori-iskua", ei edes yhtä, vaan puuttuneensa kymmeniin tapauksiin, joissa on esimerkiksi julkisesti ihannoitu joukkosurmia. MTV keksi uutiseensa näkökulman, että poliisi olisi väittänyt jo vuoden alkukuukausina estäneensä "kymmenenkunta massamurhaa", mutta se oli vahvasti liioiteltua. Maikkari ei kuitenkaan uutisoinut tuolloin mitään terrori-iskuista, jotka ovat Enbusken omaa keksintöä.

Tämä selvensi sen miksi tuo aiempi tieto tuntui niin omituiselta.