Inkeriläisten "paluumuutto" loppui eilen

[Faidros.]

Kiitos Mauno Koivisto, eihän meillä ole nyt kuin 65 000 venäjänkielistä joiden etuja Putin on valmis puolustamaan asein yli maanrajojen.
Muuttoikkuna meni umpeen perjantaina. Moniko näistä "inkeriläisistä paluumuuttajista" on koskaan asunut Suomen valtion alueella?
www.kymensanomat.fi/Online/2026/06/02/Inkerinsuomalaisten%20paluumuuton%20ovi%20suljettiin/2016521012776/4

[UgriProPatria]

Tuokin oli yksi älyttömyys, jonka seuraukset saattoi nähdä jo silloin kun Koivisto tuon mielessään kehitteli. Saattoi arvata, että rajan yli alkaa lapata monenlaista venäläistä.

Siis inkeriläisethän ovat joskus 1600-luvulla joiltain Savon alueilta sinne paremman leivän perässä lähteneitä. Juuret ovat kyllä Savossa ja identiteetiltään he pitävät itseään suomalaisina. En minä tätä kiistä. Mutta sana "paluumuutto" sellaisena kuin presidentti M. Koivisto sen hahmotteli kuulosti kyllä jo tuolloin älyttömältä. Inkeri on inkeriläisten koti. Kuinka ihmeessä ihminen, jolla on vuosisataiset juurensa tiettyyn maahan yhtäkkiä samaistuisi ihan toisentyyppiseen kansaan, sillä suomalaisissa ja venäläisissä on eronsa.

On ymmärrettävää, jos jokunen inkeriläinen olisi niin kokenut suomalaisuutta, että aivan ehdottomasti halusi muuttaa Tampereelle, mutta, että jokainen, jossa oli tippakin inkeriläistä verta.

No. Sieltä he tulivat ja ovat kaiketi olleet siistiä, asiallista väkeä. Tuskin heistä on suurta vahinkoa Suomelle ollut. Paljon järkevämpi oli Koiviston päähänpisto koota inkeriläiset, kuin kanaemo poikasensa siipiensä suojaan, mutta somalien tänne tuppautuminen alitti kyllä kaikki rimat. Heidän, somalien täällä ololle ei ole mitään perusteita ja rikoksella he tänne tulivatkin ja etenkin jäivät.

Sanon vielä inkeriläisistä, että kunnioitan heitä. Olen käynyt Inkerinmaalla, myös tutustunut joihinkin ihmisiin siellä.

[Java]

Tunnen useita inkerinsuomalaisia, ei mitään pahaa sanottavaa heistä. Toivottavasti muukin muutto tänne loppui eilen!

[UgriProPatria]

Inkeriläiset ovat "omaa" suomalaista kansaamme, vaikkakin Venäjällä asuvia ja osittain venäläisiin sekoittuneet, venäläistyneet. Heidän olemassaolonsa pitää kuitenkin tunnustaa ja ylläpitää yhteyksiä heihin.

He ovat juuri niitä, eräitä "veljeskansojamme", joihin itärajan takana viittaan. Siellä asuu Laatokan-Petroskoin alueilla myös nk. Aunuksen karjalaisia. Vepsäläisiä.

Aitosuomalaisuuteen kuuluu, että tunnustamme omat kansamme, me suomalaiset kun emme ole yksi ja ainoa etninen kansa, vaan kooste suomalaisheimoista ja kansoista.

Jos inkeriläisiin ja karjalaisiin, tai vepsäläisiin on osin sekoittunut venäläistä kansaa, samoin meihin, etenkin rannikkoalueiden läheisyydessä olevien seutujen asukkaisiin on historiassa sekoittunut joitain eurooppalaisia geenejä. Vain kauempana sisä-Suomessa oleva suomalainen kansa on säilynyt etnisesti puhtaimpana suomalaisena. Tosin saksalaisten, päälle 70 vuotta sitten tapahtunut saapastelu myös sisä-Suomessa, toi himppa muuta verta myös Kainuuseen.

On kunkin meidän omalla vastuullamme kuinka kunnioitamme suomalaisuuttamme, omia tapojamme, kulttuuriamme, kieltämme, omaa heimoamme. Nämä ovat asioita, jotka tulee kotona lapsille opettaa, eivät he muuten tiedosta asiaa. Itselläni on ollut syvästi suomalainen ja suomenmielinen kotikasvatus.

[Ari-Lee]

Kiitos Mauno Koivisto, eihän meillä ole nyt kuin 65 000 venäjänkielistä joiden etuja Putin on valmis puolustamaan asein yli maanrajojen.
Muuttoikkuna meni umpeen perjantaina. Moniko näistä "inkeriläisistä paluumuuttajista" on koskaan asunut Suomen valtion alueella?
www.kymensanomat.fi/Online/2026/06/02/Inkerinsuomalaisten%20paluumuuton%20ovi%20suljettiin/2016521012776/4

Osuit asian ytimeen suoraan. Ongelma ei ole tuo väestö, mutta Venäjällä on säädetty pykälä, minkä nojalla Venäjä puolustaa "tarvittaessa" asein alkuperäistä venäläisväestöä asuivatpa he missä tahansa. Ennakoivatkin iskut ovat sallittuja joissakin tapauksissa. Se on ulkopolitikointia alá Kreml, vaikka kukaan ei uhkaisi sitä väestöä millään muotoa.

Muistan Mauno Koiviston kommentoineen tätä "paluumuuttoa" Suomen Kuvalehdessä. "En minä tätä ihan tarkoittanut."

Voiko palata johonkin, missä ei ole koskaan ollutkaan?

[UgriProPatria]

Koivisto on jälkiviisas. "Ei tarkoittanut".

Kyllä asiasta puhuttiin tuolloin, ennusteltiin ja varoiteltiin, mutta Koivisto vain kuittasi kaiken vastustuksen mielilauseellaan: "Kyllä se siitä!" 

Samoin on kaiken tämän somaliongelman, sekä nyt olevan maahantunkeutumisongelman kanssa: typerysten vaatimuksia on noudatettu ja niin pelkäävät nyt oman nahkansa puolesta nuo kansanpetturit, edelleen vaan itsepäisesti pitävät kiinni väärästä, rikollisesta toiminnastaan, että heidän puolestaan saa loputkin Isänmaasta, Suomenmaasta tuhoutua, suvakit eivät peru sanojaan ja tekojaan! Pysyvät muka ylpeästi rikostensa takana!

Ettei heitä tuomittaisi sotaoikeudessa.

[millla]

Inkerinmaan nyt jäljelle jääneelle 8000 suomalaiselle eli inkeriläiselle paluumuutto on merkinnyt Stalinin aloittaman kansanmurhan melko lailla loppuun saattamista. Miten eri kulttuurilaitokset esimerkiksi luterilainen kirkko selviää ilman suomalaista väestöä? Ei millään, se häviää kokonaan, kuten vuosisatainen kulttuuri.

Koivisto sai aikaan alueen slaavilaistumisen. Tavalla, jota sillä alueella ei ole tapahtunut ikiaikoihin. Koivisto olisi voinut saada Karjalan takaisin Jeltsiniltä. Mitä teki hän? Tappoi alueen viimoisenkin isomman ja vainoista säilyneen suomalais-ugrilaisen kulttuuripohjan.

Yksilöt saivat ehkä paremman elämän, epäilen sitäkin. Mutta suomalais-ugrilaisen kulttuurin asuintilaa pohjoisella pallonpuoliskolla vähennettiin taas. Siitä ei hyödy ketkään, eivät edes slaavit, joiden laajentumisvimmalle pitää laittaa kova vastaan, eikä antaa periksi vieläpä pyytämättä.

[millla]

Olipa kiinnostavaa tietoa. Puhdas Sielu, oletko sitä mieltä, että jäljelle jääneet 8000 olisivat sitten niitä etnisesti oikeita suomalaisia? Että joukko olisi todellisuudessa suunnilleen tuon kokoinen eikä isompi?

[Stone]

Venäläiset ovat geneettisesti ja melankolialtaan suomalaisia. Hiekka- ja muut neekerit eivät ole kumpaakaan. Venäläisiä ja suomi-rosvoja on, kerjäläisiä ei. Vielä. Rehellinen rosvokin on pummia parempi.

[orientexpressen]

Osuit asian ytimeen suoraan. Ongelma ei ole tuo väestö, mutta Venäjällä on säädetty pykälä, minkä nojalla Venäjä puolustaa "tarvittaessa" asein alkuperäistä venäläisväestöä asuivatpa he missä tahansa. Ennakoivatkin iskut ovat sallittuja joissakin tapauksissa. Se on ulkopolitikointia alá Kreml, vaikka kukaan ei uhkaisi sitä väestöä millään muotoa.

Epäilisin, että jos Venäjää kiinnostaa hyökätä Suomeen niin se keksii siihen tekosyyn ihan nykyisistä pykälistä riippumatta. Pykälät ovat aina muutettavissa sen mukaan, mitä tarvetta on.

[JKN93]

Tuossa Ylen juttu aiheesta;

http://yle.fi/uutiset/inkerilaisten_paluumuutto_paattyy_perjantaina__lahdimme_tuntemattomaan_otimme_riskin/8991343


Inkeriläisten paluumuutto päättyy perjantaina – "Lähdimme tuntemattomaan, otimme riskin"

Kun inkeriläinen Aili Mehiläinen muutti Suomeen lähes kolmekymmentä vuotta sitten, se oli kuin matka "pystymetsästä pystymetsään". Perhe otti riskin, koska halusi kasvattaa lapsensa suomalaisiksi. Heinäkuun alusta inkerinsuomalaisten oleskeluluvan hakeminen Suomesta muuttuu.

Inkeriläinen Aili Mehiläinen muutti perheensä kanssa Suomeen Petroskoista vuonna 1991. Suomeen lähdettiin suin päin, ilman tarkkaa suunnitelmaa, hän muistelee.

– Pystymetsästä pystymetsään. Meillä ei ollut oikeastaan mitään hajua mistään tai miten asiat hoituvat. Meillä oli kaksi matkalaukkua ja kaksi lasta kainalossa, sitten muutettiin.

Mehiläinen oli valmistunut Petroskoin yliopistosta suomen kielen opettajaksi, mutta Suomessa ensimmäinen työpaikka oli Saab-Valmetin autotehdas Uudessakaupungissa.

– Lähdimme tuntemattomaan, otimme riskin. Halusimme olla suomalaisia ja kasvattaa lapsemme suomalaisiksi. Jopa minun sukupolveni oli kovaa vauhtia venäläistymässä. Halusimme säilyttää suomen kielen ja kulttuurin. Se oli se perimmäinen syy, miksi lähdimme.

Inkerinsuomalaisten paluumuutto Suomeen päättyy

Tasavallan presidentti Mauno Koivisto sanoi keväällä 1990, että inkeriläisiä kohdellaan Suomessa paluumuuttajina. Myös se kannusti lähtemään.

Sen jälkeen inkerinsuomalaisia on muuttanut Suomeen 30 000–35 000. Vielä kesäkuussa hakemuksia on tullut yli 200.

Muuton edellytyksenä on ollut, että paluumuuttajan, toisen vanhemmista tai vähintään kahden isovanhemman täytyy olla kansallisuudeltaan suomalainen. Lisäksi vaatimuksena on riittävä suomen kielen taito.

Nyt Inkerinsuomalaisten paluumuutto Suomeen päättyy. Viimeinen mahdollisuus hakea oleskelulupaa paluumuuton perusteella on perjantaina. Jatkossa inkerinsuomalaisiin sovelletaan samoja myöntämisperusteita kuin muihinkin oleskeluluvan hakijoihin.

Poikkeuksena ovat Inkerin siirtoväkeen toisen maailmansodan aikana kuuluneet ja Suomen armeijassa vuosina 1939–1945 palvelleet inkerinsuomalaiset. He voivat jatkossakin hakea oleskelulupaa paluumuuttajina.

– Aika monta sukupolvea on jo muuttanut, eli puhutaan jo kolmannesta sukupolvesta. Jotka halusivat muuttaa Suomeen inkeriläisinä paluumuuttajina, ovat jo tulleet. Paluumuutto on tullut nyt tiensä päähän, sanoo paluumuuttotiimin päällikkö Marianne Laine Maahanmuuttovirastosta.

– Viime vuosina Suomeen on lähdetty etsimään parempaa elintasoa, eikä oikeastaan yksikään paluumuuttaja puhu äidinkielenään enää suomen kieltä, hän jatkaa.

Aili Mehiläinen on paljolti samaa mieltä.

– Minusta päätös tuntuu oikealta. Kaikki, jotka olivat yritteliäitä, joilla oli säilynyt inkerinsuomalainen identiteetti, lähtivät ensimmäisessä aallossa.

Aili ei ole lähtöä katunut

Aili Mehiläisen äiti on syntynyt Oravan kylässä Inkerinmaalla. Isovanhempien kanssa katsottiin Suomen televisiota ja radiosta kuunneltiin jumalanpalvelukset, aamu- ja iltahartaudet. Juhlapyhät vietettiin suomalaisen almanakan mukaan.

– Kun koulussa ei vielä opetettu suomen kieltä, minulla oli pyhäkoulu kotona. Mummoni opetti kirjoittamaan ja lukemaan suomea.

Kotoutumista Suomeen helpotti kielen osaamisen lisäksi myös se, että inkerinsuomalaiset sukulaiset ja ystävät muuttivat itärajan takaa samaan aikaan.

– Totta kai olot Suomessa on paljon paremmat kuin Venäjällä. Jos haluaa, siellä voi aina käydä, mutta oikeastaan siellä ei ole meille mitään eikä ketään.

Nykyisin Aili asuu isossa omakotitalossa Pornaisissa, keskisellä Uudellamaalla. Hän työskentelee maahanmuuttajien suomen kielen opettajana.

– Teimme paljon töitä ja olemme menestyneet.

Mehiläinen toimii aktiivisesti Suomen Inkeri-liitossa ja toivoo, että häntä sanotaan inkeriläiseksi tai inkerinsuomalaiseksi.

– Suomalaiseksi en ole syntynyt, mutta inkeriläinen olen ollut ja sellaisena pysyn aina.

– Oletko koskaan katunut Suomeen tuloa?

– En ikinä. En päivääkään!

[UgriProPatria]

Ailin perheessä ja suvussa oli säilytetty suomalainen identiteetti. He eivät venäläistyneet, vaan kunnioittivat omaa kansaansa ja tapojaan. Näin suomalaisuus Inkerissä säilyi.

Myös meidän Suomen suomalaisten on toimittava samoin: levitettävä suomalaista identiteettiämme, vaikka viholliset kutsuisivat sitä rasismiksi - mitä se ei ole. Vaan terveellistä kansallistuntoa.

Suvun omaa historiaa, sekä kotipaikkakunnan ja Suomen historiaa, olemassa olevia ongelmiamme, ne täytyy kertoa eteenpäin myös niille suomalaisille joilla ei ole tietoa mistään, siksi, että heidän kodeissaan ei ole asioista puhuttu.

Kannattaisi kunkin jutustella vanhempiensa ja isovanhempiensa, yleensäkin kaikkien vanhempien kanssa menneistä ajoista, jotta oma identiteetti ja tietous omasta historiastaan vahvistuu.

Itse teen tätä juuri täällä netissä. Levitän sitä historiantietoa, jota olen kuullut omilta vanhemmiltani ja isovanhemmiltani, sukujeni vanhaa perimätietoa, sekä kaiken sen, minkä olen itse kokenut ja oppinut. Kuullut kertomuksia myös muista ihmisistä, kuullut "vitsejä" jopa 150 vuotta sitten tapahtuneista ihmisten kommelluksista ja lauseista. Samoin, mitä itse olen pikkulapsena puhunut.

Kun asioita toistaa, ne jäävät mieleen. Valokuvat ovat hyvä väline säilyttää tapahtumat muistissa. Vanhaa valokuvaa katsellessa saakin muistikuvan jostain siihen liittyvästä tapahtumasta. Esim. muuan vanha valokuva, jossa eräiden sukulaisten kanssa seisomme mummuni syntymäkodin pihalla. Muistan vaatteet, muistan että se oli kirkas, aurinkoinen hellepäivä ja että kuiva heinä ja niittykukat tuoksuivat ja muistan kuinka ajoimme sille kylälle mummun veljen hevosen vetämissä heinäkärryissä ja että se oli hauska elämys, jutustelimme ja nauroimme. Muistan kun minua nostettiin kyytiin. Kaiken tämän muistan, sillä se valokuva piti tapahtuman aina muistissani.

[Skeptikko]

Kiitos Mauno Koivisto, eihän meillä ole nyt kuin 65 000 venäjänkielistä joiden etuja Putin on valmis puolustamaan asein yli maanrajojen.
Muuttoikkuna meni umpeen perjantaina. Moniko näistä "inkeriläisistä paluumuuttajista" on koskaan asunut Suomen valtion alueella?
www.kymensanomat.fi/Online/2026/06/02/Inkerinsuomalaisten%20paluumuuton%20ovi%20suljettiin/2016521012776/4

Kuinkakohan paljon näiden mukana Venäjä sai ujutettua mukaan jotain omia vakoojiaan ja nukkuvia sabotaasisolujaan, joita on raportoitu sijoitetun ympäri Eurooppaa, aktivoitumaan esimerkiksi sotatilanteen alla?

[JKN93]

MTV3;n jutusta:


Inkerinsuomalaisten paluumuutto päättyy, mutta maastamuutto ei...


Petroskoilainen ravintola on täynnä yleisöä. Uteliaat katseet suuntaavat kohti pientä lavaa. Siellä rykelmä miehiä soittaa folkkia.

"Karkijaa on kahvii juoda ilman sokeriija, ikävä on nuoren tytön ilman toveriija", solisti Arto Rinne laulaa suomeksi.

Seuraavassa kappaleessa vain soitetaan: viulua, munniharppua, sitaria. Monet sanoitetuista kappaleista ovat jääneet pois venäläisyhtye Sattuman repertuaarista, kun toinen solisteista – Rinteen tytär – muutti ensin Pietariin ja muuttaa kohta Suomeen.

Toisaalta suomenkielisen väestön vähenemiseen on täällä totuttu. Inkerinsuomalaiset ovat paluumuuttaneet rajan yli jo vuosikymmeniä. Nyt mahdollisuus siihen on päättymässä.

Toiveissa paremmat olot

Paluumuutto alkoi 1990-luvun alussa presidentti Mauno Koiviston aloitteesta. Silloin suomea taitavat, sukujuuriltaan inkerinsuomalaiset, saivat oikeuden hakea pysyvää oleskelulupaa Suomesta, kunhan läpäisivät kielitestin.

Heti 1990-luvun alkupuolella arviolta 15–20 000 inkerinsuomalaista muutti.

Inkerinsuomalaiset

Inkerinsuomalaiset eli inkeriläiset ovat alkujaan 1600-luvulla Pietaria ympäröiville alueille siirtyneen suomenkielisen väestön jälkeläisiä.

Vuoden 1926 väestönlaskussa inkerinsuomalaisia asui Pietarin eli silloisen Leningradin ympäristössä runsaat 100 000.

Jatkosodan aikana suomalaiset siirsivät yhteistyössä saksalaisten kanssa yli 63 000 inkerinsuomalaista Suomeen. Sodan päätyttyä valtaosa palasi ja osa palautettiin Neuvostoliittoon, missä suurin osa sijoitettiin sisämaahan. Paluu kotiseuduille mahdollistui 1970-luvulla.

Runsaan 25 vuoden aikana Suomeen on muuttanut Maahanmuuttoviraston viimeisimpien arvioiden mukaan lähes 30 000 inkerinsuomalaista.

– Menetimme paljon hyviä kielentaitajia, muistelee Karjalan television ja radion suomenkielisten uutisten päätoimittaja Aleksandr Jeremejev.

– Ne, jotka lähtivät aikoinaan, halusivat muuttaa ilmapiiriin, jossa puhutaan kieltä ja on sitä kulttuuria, jota he ovat eläneet lapsuuden aikana. Voin ymmärtää myös niitä vanhempia ihmisiä, jotka lähtivät, sillä he saivat vanhalle iälle hyvät olot.

Perjantaina hakuoikeus päättyy, ja Maahanmuuttovirasto on järjestänyt viimeiset kielitestit Pietarissa ja Petroskoissa touko-kesäkuun vaihteessa. Viime hetkien hakijoita on muutama sata.

Jeremejevin arvion mukaan nykylähtijät ovat kolmannen polven inkerinsuomalaisia ja muuttavat etenkin parempien olojen toivossa ja työn perässä.

Petroskoin konsulaatin aulasta löytyykin vahvistus oletukselle. Hakemustaan jättämään saapunut kolmannen polven inkeriläinen Anna Liski kertoo toivovansa, että Suomesta löytyy hyvä työpaikka ja mukava ympäristö perheen perustamiselle.

Vaikka paluumuutto päättyy, maastamuutto ei. Osa, kuten Arto Rinteen tytär, on lähtenyt Venäjältä, vaikkei inkerinsuomalaisiin kuuluisikaan.

Niin teki myös Petroskoihin sukuloimaan saapunut Kristina Salmela jo vuosia sitten. Ensin Suomeen toivat opinnot, sittemmin työ ja perhe. Venäläisnainen oppi koulussa suomen ja jatkoi opintoja Petroskoin yliopistossa. Salmelan mukaan yliopiston vuosikurssilaisista noin seitsemän kymmenestä on muuttanut Suomeen.

Koulutetuilla ja kielitaitoisilla siihen on rajan pinnassa aina ollut mahdollisuus. Oleskelulupaa hakevien määrä on ollut viime vuodet loivassa laskussa, ja lupaa hakee vuosittain noin 3 000–4 000 venäläistä.

(...)

[Porcius]

Kasvattavat taloutta, osaavat kieltä, eivät ole aiheuttaneet ongelmia. En näe ongelmaa.

[UgriProPatria]

Inkeriläiset eivät saisi myöskään Suomessa niin suomalaistua, että unohtaisivat oman erityisen kansallispiirteensä, joka on arvokas. Heidän kannattaa säilyttää inkeriläisyys myös tuleville sukupolvilleen.

[Sydämistynyt]

Kiitos Mauno Koivisto, eihän meillä ole nyt kuin 65 000 venäjänkielistä joiden etuja Putin on valmis puolustamaan asein yli maanrajojen.
Muuttoikkuna meni umpeen perjantaina. Moniko näistä "inkeriläisistä paluumuuttajista" on koskaan asunut Suomen valtion alueella?
www.kymensanomat.fi/Online/2026/06/02/Inkerinsuomalaisten%20paluumuuton%20ovi%20suljettiin/2016521012776/4

Osuit asian ytimeen suoraan. Ongelma ei ole tuo väestö, mutta Venäjällä on säädetty pykälä, minkä nojalla Venäjä puolustaa "tarvittaessa" asein alkuperäistä venäläisväestöä asuivatpa he missä tahansa. Ennakoivatkin iskut ovat sallittuja joissakin tapauksissa. Se on ulkopolitikointia alá Kreml, vaikka kukaan ei uhkaisi sitä väestöä millään muotoa.

Muistan Mauno Koiviston kommentoineen tätä "paluumuuttoa" Suomen Kuvalehdessä. "En minä tätä ihan tarkoittanut."

Voiko palata johonkin, missä ei ole koskaan ollutkaan?

Koivistolaista fundeerausta.  Miettihän hän joskus sitäkin, että Porilaisten marssia ei kannattaisi soittaa olympiavoittajille, kun siinä "vihollisen hurmehella peitetään maa".

Ei kuitenkaan liene tarkoittanut kummempia, sodat käynyt kaukopartiomies, joka yön pimeinä hetkinä mietti presidentin linnassa arkistoita tutkiessaan, että "jonkun korkeamman voiman" on tämän kansan kohtaloita täytynyt ohjailla.

[hattiwatti]

Tässä yksi blogistimummo, iästä huolimatta keskiverto usari-kirjoittajaa parempi.

http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kayttaja/viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä. Piiritetystä Leningradista toisen maailman sodan aikana evakkoon Uralille. Sodan päättyessä siirtolaisena Virossa, Pihkovan aluella. – Opiskelin Arkangelin Pedagogisessa korkeakoulussa, josta valmistuessani vuonna 1959 sain korkeakoulunopettajan pätevyyden ja arvon aineinani ihmisen anatomia ja fysiologia ja liikunnan kasvatus. Työurani alkoi merimiesten kaupungissa Severodvinskissa. Jatkui Valkovenäjän pääkaupungin Minskin yliopistossa. Leningradin alueella Hatsinan kaupungissa työskentelin opettajana ja liikunnan osaston johtajana pedagogisessa ammattikoulussa ja myös luistelukoulun varajohtajana ja valmentajana. Olin oppaana Leningradin Intouristissa. Muutin Suomeen v. 1990. Asuin 18 vuotta Vantaalla. Muuton Imatralle vuonna 2008. – Suomessa koulutusta vastaava työtä en saanut. Olin siivoojana, omaishoitajana ja vapaaehtoistyöntekijä seurakunnassa. – - Vuonna 2007 KD:n eduskuntavaaliehdokkaana Uudeltamaalta. - Vuonna 2008 kunnalisvaaleissa Imatralla pääsin varavaltuutetuksi, PS. - Vuonna 2011 eduskuntavaaleissa STP:n ehdokkaana Kymenlaakson vaalipiirissä. - Vuonna 2012 kunnalisvaaleissa Imatralla oma valitsijayhdistys, 57 ääntä. - Vuonna 2015 eduskuntavaaleissa STP:n ehdokkaana Kaakkos-Suomessa. – Vaaliteemani olivat vammaisten, vanhusten ja maahanmuuttajien perus-ja ihmisoikeudet. – Venäjänkielisenä maahanmuuttajana Suomen Venäjänkielisten Yhdistysten Liiton(SVYL:n / FARO:n) hallituksen jäsen 2008 - 2011.Imatran Venäläisen kerhon "Vmeste" ("Yhdessä") puheenjohtaja 2008-2013. Imatran Suomi-Venäjä-Seura:n paikallisosaston hallituksen jäsen 2009 - 2011. Inkeri klubin ry/Клуб Ингрия puheenjohtaja 2014- – Kotisivuni: http://www.radioviola.net/ FaceBook: https://www.facebook.com/viola.heistonen Blogikirjoitukset: http://www.radioviola.net/blogi/blogi-2015

Näkemyksensä aiheen nykytilasta: http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215265-onnistunut-kansanmurha

[Roope]

Kasvattavat taloutta, osaavat kieltä, eivät ole aiheuttaneet ongelmia. En näe ongelmaa.

Hiljattaisen tutkimuksen mukaan viimeisimmistä tulijoista suuri osa työttömiä, eivätkä osaa kieltä kuin heikosti. Pitävät itseään ennemmin inkerinsuomalaisina ja venäläisinä kuin suomalaisina.

[millla]

"Pitävät itseään ennemmin inkerinsuomalaisina ja venäläisinä kuin suomalaisina."

Tuo pitävät itseään ennemmin venäläisinä ja suomalaisina (inkerinsuomalaisuus ja suomalaisuus on sama asia rajan takana, mutta omantyyppistä suomalaisuutta) kuin suomalaisina on kiinnostava. Tottakai he ovat taustansa vuoksi molempia, kaksois- tai ehkä kolmoisidentiteetikin. Mutta parissa sukupolvessa integroitavissa, jos vain valtiomme ei sitä kaikin tavoin estä. Yrittäähän se toki estää.

[hattiwatti]

Tässä toinen uudempi ketju samasta aiheesta.

Modet voisivat vaikka yhdistää.

http://hommaforum.org/index.php/topic,114354.msg2335965/topicseen.html#msg2335965

[Arvoton]

En tiedä, mitä maamme menettäisi, jos näitä tulijoita ei olisi. Mielestäni heidän aiheuttamansa vaara on suurempi kuin ne muutamat lääkärit, jotka helpottavat "lääkäripulaa" pääasiassa pääkaupunkiseudulla. Suurin osa ns. inkeriläisistä on sossun elättejä, jotka elävät huomattavasti paremmin kuin kantasuomalaiset elätit. Neukkueläteillä on useilla jäljellä omat asunnon Venäjällä, jossa varsinkin isoissa kaupungeissa vuokratulot alkavat olla samaa luokkaa kuin Helsingissä ja Vantaalla. Näitä tuloja ei tietenkään ole ilmoitettu sossuun kuten ei edes omistusasuntoa. Sehän vähentäisi tukia. Samoin moni saa eläkettä Venäjältä, ei mitään suuren suurta, mutta muutaman satasen kuussa kuitenkin.  Eläke maksetaan venäläiseen pankkiin eikä siitä ilmoitella rajan tällä puolella. Suomalaislla köyhillä ei tällaisia ylimääräisiä tuloja ole yleensä.

En halua olla "nokkela", mutta huolestunut, että eestiläiset maamme pelastajat monessa tapauksessa voivat tehdä samaa. En usko, että EU-maiden tietojenvaihto mm. ihmisten omistuksissa olisi mitenkään tarkkaa tai ahkeraa. On sitten toinen juttu, että kanssani yhtä vähän tienaavat naapurini, olivat kantiksia tai eestiläisiä, perheellisinä pitävät yllä 1 1/2 kertaa parempaa elintasoa kuin minä. Erikseen, jollakin eestiläisellä perusduunarilla ja toisellakin, voi olla auto, joka maksaisi Suomen kilvissä 35 tonnia. Näitä autoja ei ole yhdelläkään kantiksella ympäristössäni. Olen suht' varma, että puolella lähistöni eestiläisistä ei ole kotimaassaan piilo-omaisuutta. Joillakin sitä on tulossa vanhempien kuoltua.

Mut yhtä seikkaa en oikein tajua. Yksi eestiläinen tuttavarouva hiljan sanoi, että hän ja muutkin eestiläiset saavat tonnin verovähennyksen sillä perusteella, että oletettavasti joutuvat käymään ajoittain kotimaassaan perheenjäseniensä luona (lapset/vanhemmat?). Verovähennyksen saa, kun vain merkitsee asiasta veroilmoitukseen, vaikkei kävisikään kertaakaan kotimaassa.

Toki voimmehan mekin hommata sijoituskämpän Tallinnasta tai Pietarista viranomaisten ulottumattomiin, jos on varaa.

[Lalli IsoTalo]

Muistan Mauno Koiviston kommentoineen tätä "paluumuuttoa" Suomen Kuvalehdessä. "En minä tätä ihan tarkoittanut."

Jos tärkeintä on liike eikä päämäärä, lopputuloksista tulee juuri tuollaisia.

[Arvoton]

Siis inkeriläisethän ovat joskus 1600-luvulla joiltain Savon alueilta sinne paremman leivän perässä lähteneitä. Juuret ovat kyllä Savossa ja identiteetiltään he pitävät itseään suomalaisina.
Sanon vielä inkeriläisistä, että kunnioitan heitä. Olen käynyt Inkerinmaalla, myös tutustunut joihinkin ihmisiin siellä.

Ehkä tiesitkin, että he pääsivät (tai olivat jopa suostuteltuja) muuttamaan sinne 1600-luvulla, kun Ruotsin kuningas oli karkoittanut sieltä alkuperäiset inkeriläiset, l. ortodoksiset niin ikään suomalaiset sieltä Venäjälle, ymmärtääkseni mm. Tverin seuduille. Aikoinaan Ruotsin kuningas oli periaatteen mies. Ei maahan idän uskontoa eikä juutalaisia.

Luterilaiset tulokkaat pitivät kauan yllä omaa identiteettiään, mikä luontui oman uskonsuunnan ansiosta (luterilaisuus).