Murmelivaltio

[Kari Kinnunen]

Notta joo.

Tässä se Uusi-Seelanti talousuudistus suomennettuna:

http://pasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/101726-oppitunteja-uudesta-seelannista

Ja löytyipä siihen kritiikkiäkin:

http://www.ts.fi/uutiset/talous/1073960341/UudenSeelannin+malli+laski+kuin+lampaan+hanta

Omasta mielestäni malli Uusi-Seelanti voisi olla hyvinkin toimiva.

[Äpyli]

Tämä on se syy murmeliyhteiskuntaan. Narsismi on se syy. Robottiajattelu. Oman vapaan mielen tuhoaminen ja muiden määritysten orjallinen noudattaminen.

Viestissäsi oli paljon mielenkiintoisia näkökulmia, joihin ei tässä tila ja aika riitä vastaamaan. Ajattelin kuitenkin tarjota psykologisen näkökulman tähän robottiajatteluun, joka on mielenkiintoinen ilmiö jo sellaisenaan, saati sitten sosialismin kontekstissa. Mielestäni syyt, jotka johtavat robottiajatteluun, eivät pohjaudu niinkään narsismiin - ainakaan sellaisena kuten minä käsitteen ymmärrän - vaan yksilön kehityspsykologiaan yleisesti. Psykologisia kehitysteorioita on lukuisia, mutta valitsin tähän sellaisen viitekehyksen, joka mielestäni parhaiten kuvaa juuri tätä robottijattelua sosialismin kontekstissa. Tämä viesti pohjautuu kotimaisen Wikipedian tekstiin positiivisesta disintegraatiosta jota leikkailin ja liimailin surutta, sillä lähdeteoksia ei ole tietääkseni suomennettu (olen itse lukenut ne englanniksi).

Puolalainen psykiatri ja psykologi Kazimierz Dabrowski tutki aikoinaan yksilön persoonallisuuden kehittymistä ja kehitti oman teoriansa, positiivisen disintegraation. Tiivistetysti teoria väittää, että vain osalla ihmisistä on tarpeeksi kehityspotentiaalia yksilöllisen persoonallisuuden saavuttamiseen. Kehityspotentiaali muodostuu pohjimmiltaan geneettisistä ominaisuuksista, jotka ilmenevät vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Dabrowski liitti havaintojensa pohjalta kehityspotentiaalin mm. yksilön vasteen aistiärsykkeille eli hermostollisen yliherkkyyden; huomattava vaste ärsykkeisiin merkitsi hermoston keskimääräistä suurempaa muovautumiskykyä. Dabrowskin mukaan, jotta yksilön persoonallisuus voisi kehittyä, yksilön on purettava yksilön vaistoihin ja yhteisöllisyyteen perustuvat synnynnäisten ja ensisijaisten integraatiot: primitiivisiin vaistoihin pohjautuvat ja yksilön ympäröivältä yhteisöltä omaksutut arvot ja ajatusmallit eli käytännössä maailmankuvan.

Vain osa ihmisistä jatkaa kehittymistään kohti yksilöllistä persoonallisuutta ja autonomiaa. Dabrowski observoi, että enemmistö ihmisistä elää "ensisijaisen integraation" tilassa, jolloin ihmistä ohjailevat lähinnä biologiset impulssit (nk. ensimmäinen tekijä) ja sosiaalisen ympäristön vaikutteiden ja asenteiden kritiikitön hyväksyntä ja myötäily (toinen tekijä). Näistä sosialismin kannalta mielenkiintoinen on toinen tekijä. Sosiaalinen ympäristö ja ryhmäpaine rajoittavat Dabrowskin mukaan yksilöllistä ilmaisua ja luovuutta siksi, että ne ohjaavat ryhmään kuuluvia henkilöitä kohti kollektiivista maailmankuvaa. Toisin sanoen toinen tekijä ulkoistaa henkilöiden arvot ja moraalin: käytös muovautuu sellaiseksi, että se noudattaa sosiaalista ympäristöä. Sosiaaliset voimat muotoilevat odotuksia sen sijaan, että ne pääsisivät muotoutumaan vapaasti. Vaatii yksilöltä melkoista ponnistelua vastustaa näitä voimia.

Dabrowski jakoi väestön viiteen osaan heidän saavuttamansa persoonallisuuden kehityksen tason mukaan. Hieman yllättäen tasojen ääripäitä, ensimmäistä ja viidettä tasoa, luonnehtivat psykologinen integraatio, harmonia ja henkilön sisäisten konfliktien puute. Ensimmäisellä tasolla henkilö ei juurikaan koe sisäisiä arvokonflikteja, koska tällöin käytännössä jokainen käyttäytymismalli on oikeutettu henkilön näkökulmasta: ne ovat joko hyväksi henkilölle itselleen (harmoniassa ensimmäisellä tasolla vallitsevan itsekeskeisyyden, egoismin, kanssa) tai ne ovat oikeutettuja henkilöä ympäröivän yhteisön näkökulmasta, jolloin henkilö siis ulkoistaa valintojen teon yhteisön vastuulle. Kummassakin tapauksessa henkilö käyttäytyy omasta näkökulmastaan kuin kuka tahansa muu henkilö ja tekee asioita, joita hänen yleisesti "odotetaan tekevän". Viidennellä tasolla henkilö on myös vapaa sisäisistä arvoristiriidoista, joskin eri syystä: hän on kehittänyt vahvan ja ympäristöstä riippumattoman aidon persoonallisuuden, jolloin hän toimii aina sisäisen vaistonsa ja muodostamansa arvohierarkian mukaisesti. Molemmilla tasoilla esiintyy kuitenkin runsaasti ulkoisia konflikteja.

Prosessinomaisessa sosialisaatiossa - sosialisaatio ilman yksilöllistä tarkastelua - on vaaransa, minkä Dabrowski myös huomioi. Pahimmillaan se johtaa mekaaniseen ja robottimaiseen yhteiskuntaan. Dabrowskin mukaan huomattava osa väestöstä edustaa ensisijaisesti  toisen tekijän motivoimia henkilöitä. Dabrowski huomasi, että on olemassa myös ryhmä, joka irtaantui automaattisesta, mekaanisesta ja ulkolukuun ja ulkoa opetteluun johtavasta sosialisoituneesta elämäntavasta, jota hän kutsui negatiiviseksi sääntelyksi. Sen seurauksena nämä ihmiset kokivat henkilökohtaisia disintegraatioita ("hajoamisia"), jotka ovat avainosassa persoonallisuutta kehittävässä prosessissa. Dabrowski ajatteli, että lopulta nämä ihmiset kehittävät sarjallisen disintegraatioiden kautta yksilöllisen, tietoisen ja kriittisesti arvioidun hierarkkisen arvopohjan, jonka lävitse he alkavat kokea maailman. Tällöin he irtautuvat lopullisesti kontekstiriippuvaisesta käytöksestä ja yhteisölle ulkoistetuista arvoista ja moraalista, ja alkavat noudattaa ja toteuttaa omaa, ympäristöstään riippumatonta ja sisältäpäin kumpuavaa aitoa persoonallisuuttaan.

Biologi Ludwig von Bertalanffy kehitti käsitteen "robopaatti" (robopath) kuvaamaan suurinta osaa yhteiskunnasta. Von Bertalanffy ihmetteli, miksi suurin osa ihmisistä keskittyy vain biologisten tarpeiden täyttämiseen ja sosiaalisten normien noudattamiseen vailla tietoisuutta siitä, miksi ja miten he niin toimivat. Jos näin on, se voisi osaltaan selittää, miksi yhteiskunta käyttäytyy kaavamaisesti, murmelimaisesti, vaikka tuho jo kolkuttaisi ovella: kyvyttömyys reagoida ja mukautua muuttuviin olosuhteisiin voi helposti tuhota yhteiskunnan.

[Risto A.]

Notta joo.

Tässä se Uusi-Seelanti talousuudistus suomennettuna:

http://pasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/101726-oppitunteja-uudesta-seelannista

Ja löytyipä siihen kritiikkiäkin:

http://www.ts.fi/uutiset/talous/1073960341/UudenSeelannin+malli+laski+kuin+lampaan+hanta

Omasta mielestäni malli Uusi-Seelanti voisi olla hyvinkin toimiva.

Hienoa, että joku on suomentanut tämän tekstin.

Tuo Turun Sanomien kritiikki ei ihan toimi. Jos niitä reformeja ei olisi tehty, Uusi Seelanti ei olisi 2004 ollut lähellekään vertailukelpoinen läntisten johtavien maiden kanssa.

Pätevä kritiikki tuolle mallille verrattuna Suomeen tulee siitä, että Uusi Seelanti on itsenäinen valtio ja sillä on oma raha. Suomella ei ole näitä komponentteja.

1. Suomen pitäisi saada oma raha ja aidosti itsenäinen rahapolitiikka
2. Sitten tuo Uuden Seelannin malli järjestelmällisesti operatiiviseksi
3. yritysverotus puoli prosenttia edullisemmaksi kuin Irlannin yritysverotus.

[Risto A.]

Äpyliltä erinomainen kirjoitus.

Täytyypä hieman sulatella, kun täysin uutta tietoa. Kiitosta vain.

[Leso]

[...] kaavamaisesti, murmelimaisesti, vaikka tuho jo kolkuttaisi ovella: kyvyttömyys reagoida ja mukautua muuttuviin olosuhteisiin voi helposti tuhota yhteiskunnan.

Palaan jälleen diktatoriaan ja tyranniaan.

Kyvyttömyys mukautua tarkoittaa alistumista, hyväksymistä, noukänduuta.

Kyky mukautua tarkoittaa vastavirtaan uimista, haastamista, selkärankaa vastustaa.
Mukautuminen tässä mielessä edellyttää sitä, että näkee, missä mennään metsään.
Riskit on suuret.
Mukautuminen edellyttää sitä, että mukauttaa omat toimenpiteensä, mielipiteensä, juuneimitit, puolustamaan omaa itsenäisyyttä. Niin sanotusti pitää pitää päänsä, mutta muokata keinoja sen päänsä pitämiseksi niin, että voittaa kanssa.
Murmelit ei ota riskejä.

Helpostihan boldatun käsittäisi niin, että pitäisi hyväksyä matuvirta osana nyky-yhteiskuntaa.

[Kari Kinnunen]

Helpostihan boldatun käsittäisi niin, että pitäisi hyväksyä matuvirta osana nyky-yhteiskuntaa.

Nooh. On matuvirrassa libertalistin kannalta se hyvä puoli, että jollain aikavälillä matuvirta romuttaa hyvinvointiyhteiskunnan tukiverkot.

Siinä kohtaa alkaa sosiaalidemokraattisella murmelilla olemaan vitsit vähissä. Raappahousumaalainen sen sijaan virittää sähköaidan pottupellon suojaksi.

[Leso]

Nooh. On matuvirrassa libertalistin kannalta se hyvä puoli, että jollain aikavälillä matuvirta romuttaa hyvinvointiyhteiskunnan tukiverkot.

Siinä kohtaa alkaa sosiaalidemokraattisella murmelilla olemaan vitsit vähissä. Raappahousumaalainen sen sijaan virittää sähköaidan pottupellon suojaksi.

Mitä vitun nöyrtymistä ja marttyrointia taas? Mikä vittu teitä ihmisiä oikein vaivaa?
Sosiaalidemokratiako?

Piti vallan mennä kahtomaan Wikipediasta, että mikä vittu on libertalisti.
Vai niin, että semmoinen.
Minä en ainakaan semmoinen oo, koska olen Leso, ja mulla on omat mielipiteet.

Murmelit piiloutuu termien taa.

[Risto A.]

Matuvirtaa haluavat ei tosiaan tiedä mitä ovat tekemässä, minkälaisten voimien kanssa ne pelailee.

Tilanne on sama kuin otettaisiin ydinpommien sarja ja sen laukaisumekanismit asennettaisiin vaikka Tetris peliin jonkun yhdistelmän taakse ja annettaisiin lapsille tehtäväksi pelata paljon Tetristä.

Kulttuurit kasvaa ihan samalla tavalla kuin yksilökin: tuskan, hien, veren ja paskan kautta. Nämä kasvaa johonkin muottiin, mistä Sigmund Freud puhui "Totem & Taboo" kirjassa, mistä mainitsin aikaisemmin. Yhteiskunnat ja niiden omat uniikit kulttuurit kasvaa paljon hitaammin kuin yksilöt. Siinä missä yksilö voi kasvaa itsenäiseksi, mistä Äpylin tuoma "positive disintegration" puhuu - jälleen helvetillisen prosessin aikana, mikä ei todellakaan ole koskaan "painless" - yhteiskunnat voi kasvaa vain useiden sukupolvien aikana henkisesti laadukkaammaksi.

Monikulttuurisuus tekee ällistyttävää tuhoa ihmiskunnassa. Käytännössä sarja ydinpommeja ei pysty tekemään samaa, satojen tai tuhansien vuosien kehityksen yhtäkkistä tuhoamista.

Tuloksena ei tule olemaan mitään yhteisymmärrykseen viittaavaakaan. Sellainen on vain korkean ja pitkään kehittyneen ja kypsyneen kulttuurin hedelmä.

Jos joku NWO haluaa saada nätisti hallittavan mulattimaailman, se ei tule sitä saamaan. Mahdollisuudet sellaiselle on täydet nolla.

[Kari Kinnunen]

Minä en ainakaan semmoinen oo, koska olen Leso, ja mulla on omat mielipiteet.

Niin, niinhän sinä olet. Ja tunnut ottavan joka viesti vinoiluna.

Tossa edellisessäkin tarkoitin, näin rautalangasta vääntäen, että jos ja kun ns. hyvinvointiyhteiskunta tulee tiensä päähän, se on sille ihmisryhmälle joka on tottunut ja oppinut elämään valtion holhouksen alla melkoinen järkytys.

Heille taas jotka ovat tottuneet elämään omillaan kyseessä voikin olla hyvin vapauttava kokemus. Itseäni ainakin rassaa yhteiskunnan paapominen. Ei muumi kun omalle pihaltaan ei kuulemma saa puuta kaata. Puhumattakaan, että grillikatoksen rakentaisi.
Toisaalta, enpä minä ole lupia kyselly ennenkään.

[Kari Kinnunen]

Jos joku NWO haluaa saada nätisti hallittavan mulattimaailman, se ei tule sitä saamaan. Mahdollisuudet sellaiselle on täydet nolla.

Niinpä.

Veikkaan, että tuloksen on jonkinlainen MadMax yhteiskunta. Kaikkien sota kaikkia vastaan.

[Risto A.]

Niinpä.

Veikkaan, että tuloksen on jonkinlainen MadMax yhteiskunta. Kaikkien sota kaikkia vastaan.

Kyllä. Koska se sisäisen koheesion hajoaminen koskettaa myös kantaväestöä: nekään ei enää ole missään yhteisymmärryksen tilassa. Yhteiskunnat hajoaa laajasti pieniin erillisiin yksiköihin, jotka ampuu toisiaan - resursseista.

Yhteiskunnan sisäinen koheesio vaikuttaa kaikkeen. Siihen, että parturi parturoi ja teurastaja teurastaa ja nämä käy sujuvasti vaihtokauppaa keskenään. Se vaikuttaa myös sellaisiin asioihin kuin armeijan lojaalisuus ja koko armeijan hierarkia. Kun tämä hajoaa, kaikki hajoaa. Sitä ei pidä yllä mikään. Armeijan kalusto leviää kansalaisten pariin ja niitä myös käytetään.

Yhteiskunnat hajoaa primitiivisimpään tasoonsa tässä monikulttuurisessa seikkailussa. Hyvä puoli on se, että se on varmasti myös globaalin kommunismin ja marxismin lopullinen kuolema.

Isaac Asimovin Säätiö -kirjasarja puhuu muuten juuri tästä. Väistämättömästä sivilisaation romahduksesta ja valtavan kirjaston perustamisesta, mihin tallennetaan niin paljon tietoa kuin mahdollista, sivilisaation uudelleen rakentamista varten.

[Kari Kinnunen]

Isaac Asimovin Säätiö -kirjasarja puhuu muuten juuri tästä. Väistämättömästä sivilisaation romahduksesta ja valtavan kirjaston perustamisesta, mihin tallennetaan niin paljon tietoa kuin mahdollista, sivilisaation uudelleen rakentamista varten.

OT kyllä.

Juu, Säätiö on kyllä hieno ja mielenkiintoinen trilogia. Niistä jatko-osista joissa kunnon tohtorimme pyrkii yhdistämään säätiö- ja robottisarjansa en sitten ole niin varma.

Eikös historia ole opettanut, että jokainen yhteiskunta hajoaa aikanaa? Ehkäpä länsimainen yhteiskunta on tullut tiensä päähän. Aika avuttomalta länsi vaikuttaa islamin invaasion edessä. Länsi taitaa tuhoutua omaan demokraattisuuteensa ja humaanisuuteensa.

[Leso]

Minä en ainakaan semmoinen oo, koska olen Leso, ja mulla on omat mielipiteet.

Niin, niinhän sinä olet. Ja tunnut ottavan joka viesti vinoiluna.

Tossa edellisessäkin tarkoitin, näin rautalangasta vääntäen, että jos ja kun ns. hyvinvointiyhteiskunta tulee tiensä päähän, se on sille ihmisryhmälle joka on tottunut ja oppinut elämään valtion holhouksen alla melkoinen järkytys.

---

Niin olenkin, ja niin otankin.

Vaan mietipäs nyt, miksi sinä kirjoitit noin, miksi arvioit minut noin?
Olisiko mahdollista, että minä kirjoitin sinut kirjoittamaan noin? 

[Kari Kinnunen]

^

Niinpä tietennii niin. Kyllähän se toki näin. Oikeassahan olet, juu.

[Leso]

Jaaha. Taas vittuillaan. 

[Saturoitunut]

--- Lesokin hokee tuota murmeli-sanaa lähes hysteerisenä.

No en kyllä mielestäni hysteerisesti, mutta se niinku on ketjun aihe: murmeli.
Kiva se on sananakin, ja oikein kuvaava tässä kohtaa.
Mikä sai sinut ylipäätänsä sanomaan noin?
Onko tuo suoraan henkilöön menemistä?
Vaikka just pääsit tuomitsemasta kieron henkilöön menemisen?

Millä tavalla sanomisiesi kritisoiminen on henkilöön menemistä? Haluatko selittää vai jatkatko hysteeristä "murmelin" hokemista?

Joitakin selvästi kaivelee kuulla, ---

No ei kaivele. Mistä tuollaista olet saanut päähäsi?

Vaikka siitä, ettet ole kyennyt juuri muuhun kuin hokemaan "murmeli, murmeli". Ihan puhdasta päiväkotilällättelyä vailla mitään substanssia.

[Leso]

Vaikka siitä, ettet ole kyennyt juuri muuhun kuin hokemaan "murmeli, murmeli". Ihan puhdasta päiväkotilällättelyä vailla mitään substanssia.

Niinkö? Haluaisit varmaan tarkentaa, vai mitä?

[Saturoitunut]

Tukia ei eliminoitu siksi, että hän oli tehnyt "R&D työskentelyä". Ne perittiin takaisin, koska hän oli tehnyt jo tuotteellaan kauppaa ja siis saanut siitä tuloja.

2000 euroa vuodessa. Tuota ei kutsu kaupankäynniksi kukaan muu kuin autistinen murmeli.

Tuo on täysin veteen piirretty viiva. Työttömyystuki on tarkoitettu työttömille. Se ei ole mikään kansalaispalkka, jonka turvin pistetään liiketoimintaa pystyyn. Niitä tarkoituksia varten on esim. starttiraha.

Sinulla tuskin on mitään pätevyyttä diagnosoida ketään, eikä ammattilainen tekisikään diagnoosia näin vähäisillä tiedoilla. "Medikaalisen havaintosi" ainoa funktio on väitteiden mitätöiminen kiertotietä käymällä henkilöön.

Fakta on se, että autistisella ihmisellä asioiden tulee olla koko ajan tietyllä tavalla, omissa paikoissaan ja lokeroissaan. Päivittäiset rutiinit tulisi olla koko ajan samat. Tässä ei ole mitään eroa siihen, että jos ihminen on työtön, hänen tulee olla sitä kokonaan ja euronkin saatu tulo katsotaan samaksi kuin täysipäiväinen yrittäminen.

Faktaa on se, ettei sinulla ole mitään kompetenssia esittää arvioita noista asioista. Faktaa on niinikään se, että yrittäminen voi olla täysipäiväistä, vaikka siitä ei hirveästi tuloa tulisikaan. Mainitsit itsekin tuotekehityksen osana yritystoimintaa. Ei sen tekemisestä yleensä hirveästi rahaa saa, kun sitä tekee vain itselleen.

Joitakin selvästi kaivelee kuulla, että kaikki menestyvät yrittäjät eivät olekaan vain vetäneet itseään ylös suosta tarttumalla omiin kengännauhoihinsa, vaan saaneet ympäristöltään ehkä huomattavaakin vetoapua ja olleet näin tietyllä tapaa etuoikeutettuja. Lesokin hokee tuota murmeli-sanaa lähes hysteerisenä.

Ei kaivele yhtään. Minusta on hienoa auttaa ihmisiä JA saada apua. Se vain, että kun olen toiminut yrittäjänä vuodesta 2004, avun saantiin ei voi perustaa mitään vaan asioiden tulee olla lähtötilanteessa mitoitettu siten, että homman voi hoitaa ilman apua. Jos saa apua, se on valtavan hienoa.

Tuo ei ole mikään argumentti tai kriteeri, että yrittämisen pitäisi onnistua 100% ilman apua. Se ei kerro mistään mitään. Se kertoo vain sen, että sinä haluat pysyä valtion tississä kiinni ja kaikki vieroitusyritykset tissistä aiheuttaa itkuraivarit.

Ei se olekaan mikään argumentti, vaan sinun itse rakentamasi olkiukko. Toistan: moni menestynyt yrittäjä on tarvinnut alussa apua, jota kaikille ei välttämättä ole aina tarjolla. Lapselliset sadut itsensä kengännauhoistaan suosta nostaneista yrittäjäsankareista ovat enimmäkseen vain lapsellisia satuja.

[Risto A.]

Tuo on täysin veteen piirretty viiva. Työttömyystuki on tarkoitettu työttömille. Se ei ole mikään kansalaispalkka, jonka turvin pistetään liiketoimintaa pystyyn. Niitä tarkoituksia varten on esim. starttiraha.

Hetkinen. Sinähän olet byrokraatti. Missä virastossa?

Tässä valossa, jätän hommat sun kanssa tähän. Sinä et vakuuta minua mistään. Ne, jotka luulet vakuuttavasi asioista, on samaa mieltä jo valmiiksi sun kanssa.

PS. olkiukko on se, että väittää jonkun elävän akvaariossa, vailla mitään mahdollisuuksia muiden apuun. Se on raakaa pilaa sun taholta ohittaa mm. ehdotukseni Indiegogo joukkorahoitus mahdollisuudesta. Ketään ei vain auta, koska ketään ei vain auta 'ja siksi' mekaaninen byrokratia on olemassa, jotta työtön pysyy toimettomana ja jos haluaa kokeilla jotain, firma on oltava pystyssä päivästä yksi lähtien. Tämä EI ole olkiukko vaan sun juttujen tarkka yhteenveto.

Älä puhu byrokraatti mulle enää koskaan. Toivon, että menee hyvällä jakeluun.

[Äpyli]

Kulttuurit kasvaa ihan samalla tavalla kuin yksilökin: tuskan, hien, veren ja paskan kautta. Nämä kasvaa johonkin muottiin, mistä Sigmund Freud puhui "Totem & Taboo" kirjassa, mistä mainitsin aikaisemmin. Yhteiskunnat ja niiden omat uniikit kulttuurit kasvaa paljon hitaammin kuin yksilöt. Siinä missä yksilö voi kasvaa itsenäiseksi, mistä Äpylin tuoma "positive disintegration" puhuu - jälleen helvetillisen prosessin aikana, mikä ei todellakaan ole koskaan "painless" - yhteiskunnat voi kasvaa vain useiden sukupolvien aikana henkisesti laadukkaammaksi.

Monikulttuurisuus tekee ällistyttävää tuhoa ihmiskunnassa. Käytännössä sarja ydinpommeja ei pysty tekemään samaa, satojen tai tuhansien vuosien kehityksen yhtäkkistä tuhoamista.

Tuloksena ei tule olemaan mitään yhteisymmärrykseen viittaavaakaan. Sellainen on vain korkean ja pitkään kehittyneen ja kypsyneen kulttuurin hedelmä.

Traagisinta on se, ettei ole mitään takeita siitä, että ihmiskunta voisi mahdollisen romahduksen jälkeen rakentaa yhtä kehittyneen ja kompleksisen - tai kehittyneemmän - yhteiskunnan uudelleen. Yhteiskunta on varsin nuori keksintö, kulttuuri jo paljon vanhempi. Kulttuuri on kasautuva adaptaatio: edelliset kulttuuripiirteet eivät korvaudu uusilla vaan rakentuvat niiden päälle. Kulttuuri voi toisaalta olla myös adaptaationa haitallinen tai jotkin sen muodoista voivat olla haitallisia. Parhaimmassakin tapauksessa kehittyneen yhteiskunnan uudelleenrakentamiseen menisi pitkä aika; monikulttuurisuus tuskin helpottaisi tätä urakkaa sen ilmeisten haittojen vuoksi. Ja monikulttuurisuus yhdistettynä globalisaatioon on tässä mielessä aivan valtava riski koko ihmiskunnalle. Riskien hajauttamisen sijaan pyritään kohti yhtä isoa systeemiä ja siten yhtä systeemistä romahdusta. Mieletöntä. Mielestäni mokuttajat eivät hahmota riskejä ja ylipäätään sitä, kuinka hauras rakennelma yhteiskunta lopultakin on.

Aihetta sivuten, Sarastuksesta löytyy muuten Rami Leskisen kirjoittamat laadukkaat artikkelit, Monimutkaisten yhteiskuntien synty ja tuho – Osa 1 ja osa 2. Niissä on käsitelty teemaa pintaa syvemmältä.

Heille taas jotka ovat tottuneet elämään omillaan kyseessä voikin olla hyvin vapauttava kokemus. Itseäni ainakin rassaa yhteiskunnan paapominen. Ei muumi kun omalle pihaltaan ei kuulemma saa puuta kaata. Puhumattakaan, että grillikatoksen rakentaisi.
Toisaalta, enpä minä ole lupia kyselly ennenkään.

Näin olen minäkin ajatellut. Se tarkoittaisi lisää vapautta kaikesta turhasta byrokratiasta. Esimerkiksi sellaisesta, joka vaatii maksullisen toimenpideluvan oman talon korjaamiseen. Veikkaan, että sellaisessa skenaariossa monelle hommalaiselle ei iskisi murmeli puseroon.

Isaac Asimovin Säätiö -kirjasarja puhuu muuten juuri tästä. Väistämättömästä sivilisaation romahduksesta ja valtavan kirjaston perustamisesta, mihin tallennetaan niin paljon tietoa kuin mahdollista, sivilisaation uudelleen rakentamista varten.

Tänään juuri pohdiskelin, kuinka yhteiskunta voisi varautua romahdukseen, ja mieleeni pulpahti kuin itsestään idea kirjastosta. Luultavasti tuli muuten juuri tuosta Säätiöstä, jonka olen lukenut ehkä 15-20 vuotta sitten. En olisi kyllä osannut enää yhdistää ideaa ko. kirjoihin. Taitaa olla uudelleen lukemisen paikka. Asimov oli poikkeuksellisen kyvykäs ja monipuolinen ajattelija.

[Risto A.]

Traagisinta on se, ettei ole mitään takeita siitä, että ihmiskunta voisi mahdollisen romahduksen jälkeen rakentaa yhtä kehittyneen ja kompleksisen - tai kehittyneemmän - yhteiskunnan uudelleen. Yhteiskunta on varsin nuori keksintö, kulttuuri jo paljon vanhempi. Kulttuuri on kasautuva adaptaatio: edelliset kulttuuripiirteet eivät korvaudu uusilla vaan rakentuvat niiden päälle. Kulttuuri voi toisaalta olla myös adaptaationa haitallinen tai jotkin sen muodoista voivat olla haitallisia. Parhaimmassakin tapauksessa kehittyneen yhteiskunnan uudelleenrakentamiseen menisi pitkä aika; monikulttuurisuus tuskin helpottaisi tätä urakkaa sen ilmeisten haittojen vuoksi. Ja monikulttuurisuus yhdistettynä globalisaatioon on tässä mielessä aivan valtava riski koko ihmiskunnalle. Riskien hajauttamisen sijaan pyritään kohti yhtä isoa systeemiä ja siten yhtä systeemistä romahdusta. Mieletöntä. Mielestäni mokuttajat eivät hahmota riskejä ja ylipäätään sitä, kuinka hauras rakennelma yhteiskunta lopultakin on.

Paljon asiaa tuossa.

Mokuttajat ei todellakaan ymmärrä mitä ovat tekemässä. Se on jännittävä asia, että tyypin #1 ihmiset, esiintuomastasi "positive disintegration" -analyysistä, on keskeisissä päättävissä elimissä. Se on todella jännittävä asia, että miten ne on päätyneet päättävien elimien lisäksi mm. median keskeisille paikoille. Järjestelmällisesti koko rakenteessa ja mediassa on vain mieleltään alkeellisimmalla kehitystasolla olevia, käytännössä lapsen mielellä varustettuja ihmisiä.

Onko ne ihan oikeasti päätyneet "omin avuin" asemiinsa, vai, onko ne tietoisesti niihin asemiin aseteltu?

Jälkimmäinen olisi todennäköisintä tässä valossa.

Yuri Bezmenov - soviet subversion (LA 1984).

[Petri_Petri]

Ja vasta nyt muistui mieleeni Sigmund Freudin "Totem&Taboo".

Tuossa kirjassa Freud käy läpi erilaisten heimojen tapoja ja erityisesti tabuja. Jokainen vanha heimo muodostui yhden toteemin alle. Nykyisin tämän variantti on valtion lippu. Tämä toteemi piti sisällään tiukat tapasäännöt, tabut. Näiden tapojen rikkojasta tuli itsestään tabu. Tämä rikkoja tuli ajaa pois heimosta tai se tuli tappaa. Muille jäsenille se oli kiellettyä olla missään tekemisisissä tabuksi julistetun ihmisen kanssa ja erityisesti sellaisen ihmisen koskettaminen oli täysin kiellettyä. Jos näin tapahtui, koskettaja joutui suorittamaan mittavia puhdistusriittejä puhdistuakseen saastumisesta.

Eli, ei tämä sinänsä mitään uutta ole. Meissä ei ehkä tosiaan ole juurikaan eroa muinaisten heimojen välillä. En usko, että tämä edes tulee muuttumaan tulevaisuudessa. Sisäänrakennettu ominaisuus ilmeisesti.

Eli narsismi ei sinänsä kuulosta juurisyyltä vaan ne ovat paljon syvemmällä. Joku toteemi voi tosin kannustaa narsistiseen käyttäytymiseen. Esim. Vihreä Toteemi. Se on tosiasiassa hyvin narsistinen ja hedonistinen murmelitoteemi.

Joo, samat asiat tapahtuivat vuosituhansia sitten. Muutokset ja uudet ideat on ryhmässä estetty, koska vanhojen osaajat menettäisivät asemansa. Muutokset edellyttävät nuorten kapinaa tai uusien asioiden kapinaa. Muutokset ja uudet keksinnöt ovat vähäisimpiä niissä yhteisöissä, joissa on vankimmat hierarkiat ja pysyvä johtoporras (esim. kylänvanhimmat).

Narsismi voisi olla puolustusreaktio. Juurisyy voisi olla se, että persoonallisuuden vapaata kasvua on häiritty. Tai vapauden kaipuu on geenivirhe ja narsismi on ihmisen perusominaisuus. Se selittäisi miksi Afrikka pysyi 40 000 vuotta samanlaisena ja geenivirheen saaneet häippäsivät sieltä kehittämään uusia juttuja.

...
Puolalainen psykiatri ja psykologi Kazimierz Dabrowski tutki aikoinaan yksilön persoonallisuuden kehittymistä ja kehitti oman teoriansa, positiivisen disintegraation. Tiivistetysti teoria väittää, että vain osalla ihmisistä on tarpeeksi kehityspotentiaalia yksilöllisen persoonallisuuden saavuttamiseen. Kehityspotentiaali muodostuu pohjimmiltaan geneettisistä ominaisuuksista, jotka ilmenevät vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa.
...
Vain osa ihmisistä jatkaa kehittymistään kohti yksilöllistä persoonallisuutta ja autonomiaa. Dabrowski observoi, että enemmistö ihmisistä elää "ensisijaisen integraation" tilassa, jolloin ihmistä ohjailevat lähinnä biologiset impulssit (nk. ensimmäinen tekijä) ja sosiaalisen ympäristön vaikutteiden ja asenteiden kritiikitön hyväksyntä ja myötäily (toinen tekijä). Näistä sosialismin kannalta mielenkiintoinen on toinen tekijä. Sosiaalinen ympäristö ja ryhmäpaine rajoittavat Dabrowskin mukaan yksilöllistä ilmaisua ja luovuutta siksi, että ne ohjaavat ryhmään kuuluvia henkilöitä kohti kollektiivista maailmankuvaa. Toisin sanoen toinen tekijä ulkoistaa henkilöiden arvot ja moraalin: käytös muovautuu sellaiseksi, että se noudattaa sosiaalista ympäristöä. Sosiaaliset voimat muotoilevat odotuksia sen sijaan, että ne pääsisivät muotoutumaan vapaasti. Vaatii yksilöltä melkoista ponnistelua vastustaa näitä voimia.

Dabrowski jakoi väestön viiteen osaan heidän saavuttamansa persoonallisuuden kehityksen tason mukaan. Hieman yllättäen tasojen ääripäitä, ensimmäistä ja viidettä tasoa, luonnehtivat psykologinen integraatio, harmonia ja henkilön sisäisten konfliktien puute. Ensimmäisellä tasolla henkilö ei juurikaan koe sisäisiä arvokonflikteja, koska tällöin käytännössä jokainen käyttäytymismalli on oikeutettu henkilön näkökulmasta: ne ovat joko hyväksi henkilölle itselleen (harmoniassa ensimmäisellä tasolla vallitsevan itsekeskeisyyden, egoismin, kanssa) tai ne ovat oikeutettuja henkilöä ympäröivän yhteisön näkökulmasta, jolloin henkilö siis ulkoistaa valintojen teon yhteisön vastuulle. Kummassakin tapauksessa henkilö käyttäytyy omasta näkökulmastaan kuin kuka tahansa muu henkilö ja tekee asioita, joita hänen yleisesti "odotetaan tekevän". Viidennellä tasolla henkilö on myös vapaa sisäisistä arvoristiriidoista, joskin eri syystä: hän on kehittänyt vahvan ja ympäristöstä riippumattoman aidon persoonallisuuden, jolloin hän toimii aina sisäisen vaistonsa ja muodostamansa arvohierarkian mukaisesti. Molemmilla tasoilla esiintyy kuitenkin runsaasti ulkoisia konflikteja.
...
Dabrowski huomasi, että on olemassa myös ryhmä, joka irtaantui automaattisesta, mekaanisesta ja ulkolukuun ja ulkoa opetteluun johtavasta sosialisoituneesta elämäntavasta, jota hän kutsui negatiiviseksi sääntelyksi. Sen seurauksena nämä ihmiset kokivat henkilökohtaisia disintegraatioita ("hajoamisia"), jotka ovat avainosassa persoonallisuutta kehittävässä prosessissa. Dabrowski ajatteli, että lopulta nämä ihmiset kehittävät sarjallisen disintegraatioiden kautta yksilöllisen, tietoisen ja kriittisesti arvioidun hierarkkisen arvopohjan, jonka lävitse he alkavat kokea maailman. Tällöin he irtautuvat lopullisesti kontekstiriippuvaisesta käytöksestä ja yhteisölle ulkoistetuista arvoista ja moraalista, ja alkavat noudattaa ja toteuttaa omaa, ympäristöstään riippumatonta ja sisältäpäin kumpuavaa aitoa persoonallisuuttaan.

Teksti valotti asiaa hyvin. Olen miettinyt buddhalaisia. He etsivät vapautta, mutta käyttävät siihen toisten kehittämiä kontrolleja. Pukeutuvat samalla tavalla ja yhdessä mietiskelevät. Jotkut vetäytyvät vuosiksi yksin miettimään. Eli kaksi tapaa, löytää itse vapaus tai toisten opeilla löytää itse vapaus. Kuitenkin etsivät jotain eli jotain on hukassa. Syy voisi olla, että lapsena persoonallisuutta ei tuhota vaan päähän tulee opetettuja kontrolleja jotka estävät persoonallisuuden. Eli kontrollit päässä estävät alitajunnan viestien saavuttamasta varsinaista ajattelua. Dementoituneet vanhukset unohtavat elämänsä ja palaavat elämään varhaislapsuuttaan. Jos syynä onkin se, että heidän päänsä kontrollit viimein tuhoutuvat ja niiden kontrollien tallentamat muistot samalla katoavat, jolloin oma persoonallisuus saa hallinnan takaisin ja jatkaa siitä mihin se 70 v. aikaisemmin jäi.

Biologi Ludwig von Bertalanffy kehitti käsitteen "robopaatti" (robopath) kuvaamaan suurinta osaa yhteiskunnasta. Von Bertalanffy ihmetteli, miksi suurin osa ihmisistä keskittyy vain biologisten tarpeiden täyttämiseen ja sosiaalisten normien noudattamiseen vailla tietoisuutta siitä, miksi ja miten he niin toimivat. Jos näin on, se voisi osaltaan selittää, miksi yhteiskunta käyttäytyy kaavamaisesti, murmelimaisesti, vaikka tuho jo kolkuttaisi ovella: kyvyttömyys reagoida ja mukautua muuttuviin olosuhteisiin voi helposti tuhota yhteiskunnan.

Tuon yhteiskunnan tuhoutumisen selittäisi narsismi. Narsistit eivät halua kysyä neuvoa ei-narsisteilta, koska heidän illuusio omasta erinomaisuudesta katoaisi. Onhan nyt punavihreille vaikea paikka myöntää, että me maahanmuuttokriittiset saatoimme ehkä mahdollisesti vähäisessä määrin jossain olla oikeassa. Sama koskee EU:n puolesta puhujia. Maailman ongelmat selittäisi siis se, että joka maan johdossa on narsistikertymä. Ja valtiot murmeliyhteiskuntia.

[Risto A.]

Narsismista oma näkemykseni on, että sellaisilta puuttuu "syvyys" -aspekti. Nämä ei kykene näkemään syvempiä kokonaisuuksia vaan kaikki on pintaa. Miltä asiat näyttää, mikä on asioiden/ihmisten välitön hyötyarvo jne.

Narsistit ei pysty kehittämään mitään syvällisiä konsepteja tai suunnitelmia. Nämä pystyy asettumaan vain valmiiden kokonaisuuksien kylkeen (parasiittimaisesti) ja pystyvät niissä luovimaan pinnalla, pyrkien kohti huippua. Esim. isoissa ja vakiintuneissa konserneissa, nämä pystyy luovimaan konsernin huipulle - pelkästään liukumalla pinnalla; teeskentelemällä,  imartelemalla, kertomalla ihmisille vain mitä ajattelee ihmisten haluavan kuulla jne. Todellisen kompetenssin ja asioiden syy-seuraus-suhteiden syvällisen ymmärtämisen totaalinen puute, tulee ilmi vain kriisitilanteissa.

Narsismia parempi "mittari" on tuo Äpylin "positive disintegration" -analyysi. Narsistit ovat ihmisen kehityksen alkuportailla. Jonkun kehityshäiriön seurauksena nämä ovat jääneet sille tasolle.
Se voi myös olla puolustusmekanismi sille, että kehitys on jokaisella askeleella aina tuskallista. Kukaan ei kehity käytännössä vapaaehtoisesti, vaan, se tapahtuu aina kynnet esillä ja hampaat irvessä. Tietoinen päätös olla kehittymättä ja päätös pysyä lapsellisena kuka "kostaa aina kaikille tyhmille". Aikuisella ihmisellä tuon kaltainen ajattelu voi olla erittäin patologista, mutta sen pohjasyy on lapsellisessa mielessä, mikä on kieltäytynyt kasvamasta. Narsisti on siten ikään kuin "evil twin of Peter Pan".   

[stefani]

Narsistit ei pysty kehittämään mitään syvällisiä konsepteja tai suunnitelmia. Nämä pystyy asettumaan vain valmiiden kokonaisuuksien kylkeen (parasiittimaisesti) ja pystyvät niissä luovimaan pinnalla, pyrkien kohti huippua. Esim. isoissa ja vakiintuneissa konserneissa, nämä pystyy luovimaan konsernin huipulle - pelkästään liukumalla pinnalla; teeskentelemällä,  imartelemalla, kertomalla ihmisille vain mitä ajattelee ihmisten haluavan kuulla jne. Todellisen kompetenssin ja asioiden syy-seuraus-suhteiden syvällisen ymmärtämisen totaalinen puute, tulee ilmi vain kriisitilanteissa.

Huomatkaa, aihe on kuitenkin jo hieman lipsunut ketjun aloituksesta. Narsistit eivät lähtökohtaisesti vastusta sitä, että ihmiset kilpailevat, ja yrittävät olla muita parempia. Jos narsisti saa selville, että joku yrittää tehdä jotain uutta ja hienoa, hän reagoi siihen kysymällä itseltään, että olisiko jotenkin mahdollista änkeytyä hengailemaan mukaan, ja riistää uudesta asiasta kunniasta osa itselleen. Kuten ketjun alussa pohdittiin, on myös olemassa ihmisiä, jotka kertakaikkisesti eivät halua nähdä muiden tekevän mitään parannuksia mihinkään vanhaan. Narsisti reagoi raivolla kilpailuun lähinnä silloin, kun hän kokee kilpailun kohdistuvan juuri häneen, mutta jotkut ihmiset saavat inhoamisreaktioita kaikesta kilpailusta myös, vaikka he itse olisivat täysin sivullisia.

[Risto A.]

Huomatkaa, aihe on kuitenkin jo hieman lipsunut ketjun aloituksesta. Narsistit eivät lähtökohtaisesti vastusta sitä, että ihmiset kilpailevat, ja yrittävät olla muita parempia. Jos narsisti saa selville, että joku yrittää tehdä jotain uutta ja hienoa, hän reagoi siihen kysymällä itseltään, että olisiko jotenkin mahdollista änkeytyä hengailemaan mukaan, ja riistää uudesta asiasta kunniasta osa itselleen. Kuten ketjun alussa pohdittiin, on myös olemassa ihmisiä, jotka kertakaikkisesti eivät halua nähdä muiden tekevän mitään parannuksia mihinkään vanhaan. Narsisti reagoi raivolla kilpailuun lähinnä silloin, kun hän kokee kilpailun kohdistuvan juuri häneen, mutta jotkut ihmiset saavat inhoamisreaktioita kaikesta kilpailusta myös, vaikka he itse olisivat täysin sivullisia.

Ei tämä sinänsä ole liukunut alkuperäisen aiheen ohi, koska kyseessä on ihmisen ja kansakunnan psyykkinen tila.. Siinä voi olla todella monta aspektia.

Tiedän oikein hyvin, että kilpailuun ja "tekemiseen paremmin kuin muut" -hommeliin suhtaudutaan laajasti ikään kuin kyseessä olisi narsismin riemusta ja muiden kyykyttämiseen perustuvasta hedonismista.

Narsisti ei vain mielestäni kykene luomaan mitään, millä tämä voisi kilpailla. Narsisti tykkää toki voittamisesta ja toisten kyykyttämisestä. Narsisti ei kuitenkaan koskaan luo sitä organisaatiota tai firmaa, mikä alkaisi kilpailemaan. Narsisti voi pölliä jonkun idean, kunhan se on vain tarpeeksi valmis.

Laitan tähän vielä, että miksi kilpailu todellisuudessa on tehokkain malli - asiakkaalle. Ettei jäisi epäselväksi.

1. jos meillä on monopoli, sitä ei kiinnosta paskan vertaa mitä asiakas on mieltä monopolista. Asiakas ei voi äänestää jaloillaan. VR on tästä hyvä esimerkki. VR voi ihan hyvin laittaa mekaanisesti ohjeistuksiinsa, että alle viisi vuotias lapsi jätetään laiturille jos tällä on kännykästä akku loppu eikä tämä voi näyttää ostettua lippua. Lapsi vain laiturille. Palautteeseen VR voi vastata "talk to the hand, 'cause face ain't listening" ja vittuilla päälle. Asiakas menee VR:n junalla myös tulevaisuudessa.

Se on aivan sama onko kyseessä valtion monopoli vai yksityinen monopoli. Asenne asiakasta kohtaan on aina sama.
(hommassa käytiin tästä aikoinaan keskustelua ja en voinut kuin hämmästellä sitä määrää porukkaa, joiden mielestä se on ihan ok heittää lapsi laiturille, "mitäs ei hoitanut asioita kuntoon". Murmelit on vähän sellaisia.. mekaanisia)

2. Silloin, kun on useita toimijoita, jotka kilpailee asiakkaista, ainoa keino saada asiakkaat juuri heidän palveluun, on kehittää asiakkaalle erityisen positiivinen kokemus ja mahdollisimman edullisesti. Sellainen ei voi heittää lasta yksin laiturille, koska se firma olisi julkisuuspaineen jälkeen yksinkertaisesti vainaa. Sellainen sopisi jälkikäteen asioista ja hoitaisi lapsen turvallisesti perille. Asiakkaat todellakin käyttää valtaa.

Tämä tekijä on kehityksen primus motor. Tämä tekee sen, että tavallisella väellä on tietokoneet kotona ja yhteys maailmalle ja kaikkeen tietoon alle sekunnissa. Jos byrokraatit olisi saaneet aikoinaan päättää asioista suunnitelmataloudessa, yhdelläkään proletaarilla ei olisi tietokoneita, "mitä rahvas niillä muka tekisi" olisi pysäyttänyt kehityksen. Tietokoneet olisi vain byrokratian palveluksessa.

Toinen esimerkki, että kaikissa autoissa, jopa halpiksissa, on penkinlämmittimet. Voiko kukaan kuvitella byrokraattisen komitean miettimässä perseenlämmitintä proletariaatille? Niimpä.

Jos kilpaileminen ideana rasittaa, ei kannata kilpailla. Antaa niiden kilpailla, jotka haluaa. Sitä ei vain voi vaatia samaa kuin mitä onnistunut kilpailija saa. Jos väen väkisin haluaa saada saman - sellaisen vaatiminen on narsistista. Kostonhimo mikä kohdistuu johonkin onnistujaan on narsistista.

[Saturoitunut]

Tuo on täysin veteen piirretty viiva. Työttömyystuki on tarkoitettu työttömille. Se ei ole mikään kansalaispalkka, jonka turvin pistetään liiketoimintaa pystyyn. Niitä tarkoituksia varten on esim. starttiraha.

Hetkinen. Sinähän olet byrokraatti. Missä virastossa?

Tässä valossa, jätän hommat sun kanssa tähän. Sinä et vakuuta minua mistään. Ne, jotka luulet vakuuttavasi asioista, on samaa mieltä jo valmiiksi sun kanssa.

PS. olkiukko on se, että väittää jonkun elävän akvaariossa, vailla mitään mahdollisuuksia muiden apuun. Se on raakaa pilaa sun taholta ohittaa mm. ehdotukseni Indiegogo joukkorahoitus mahdollisuudesta. Ketään ei vain auta, koska ketään ei vain auta 'ja siksi' mekaaninen byrokratia on olemassa, jotta työtön pysyy toimettomana ja jos haluaa kokeilla jotain, firma on oltava pystyssä päivästä yksi lähtien. Tämä EI ole olkiukko vaan sun juttujen tarkka yhteenveto.

Älä puhu byrokraatti mulle enää koskaan. Toivon, että menee hyvällä jakeluun.

Jos sinun mielestäsi sääntöjen noudattamisen voi mielivaltaisesti unohtaa silloin, kun sinulla on sellainen fiilis, olet täsmälleen samanlainen kuin ne, jotka ajoivat sääntöjen kiertämistä egyptiläismummojen tapauksessa ja jotka tekevät nyt niin tuon irakilaisperheen kanssa. Heidänkin mielestään ajatus siitä, että säännöt olisivat samat kaikille, on turhaa byrokratiaa.

Yrityksesi puolustaa olkiukkoasi kasaamalla sen päälle lisää olkiukkoja on aika hupaisa.

[Risto A.]

Katsotaas vielä tarkemmin.

Onko Sveitsissä näitä ongelmia? Joutuuko siellä ihmiset miettimään tämän kaltaista hevonpaskaa? Miettiikö siellä kukaan foorumeilla, miksi Sveitsiläiset vaikuttaisi koostuvan lähes autistisista ihmisistä, joille ajatus varallisuudesta ja menestymisestä on inhottava?

Tuskin.

Tiedän kyllä, että se on liikaa vaadittu, että suomalaiset voisi nousta tästä mentaalisesta paskakuopasta. Sitä ei tule tapahtumaan. Ne jotka ymmärtää mistä puhun, ymmärtää sen jo valmiiksi ihan ilman meikäläistäkin. Ne, jotka ei saa tätä kaaliin, ei tule saamaan tätä autistiseen kaaliinsa koskaan.

Ne, joilla on järkeä päässä, pärjää muissa mieleltään terveemmissä yhteiskunnissa ihan hyvin ja osaavat myös hakeutua sellaisiin ihan ilman kenenkään apua.

Elina Lepomäelle tulisi vakavasti ehdottaa, että tämä luopuu potentiaalisesta ministeritehtävästään ja palaa takaisin sinne missä tämä on hyvä ja voi menestyä ilman tätä skeidaa. Tässähän käy niin, että Elina alkaa lähes yksin korjaamaan asioita ja jos joku menee vähäsenkin pieleen, Elina saa kaikkien sosialistien yhteisen vihan päälleen. Elinasta tulee sosialisteja yhdistävä tekijä, kun sosialistit voi ulkoistaa kymmenien vuosien vitun sössöilynsä ja pistää ne Elinan syyksi.

Palaan edelleen siihen johtopäätökseen, mihin tulin jo vuosia sitten, että ainoa tapa hoitaa "suomalainen aivovamma" on se, että joka ikinen osaava ihminen poistuu maasta. Jos täällä on yksikin osaava, tämä pistetään vetämään idioottien vankkureita ja kun puhti loppuu, selkäsauna vankkurin vetäjälle on kova.

Suomalaisten taulapäiden tulee olla kokonaan vastuussa asioista, ilman mitään mahdollisuutta muiden syyttämiselle. Se on ainoa tie.

[Punaniska]

Elina Lepomäelle tulisi vakavasti ehdottaa, että tämä luopuu potentiaalisesta ministeritehtävästään ja palaa takaisin sinne missä tämä on hyvä ja voi menestyä ilman tätä skeidaa. Tässähän käy niin, että Elina alkaa lähes yksin korjaamaan asioita ja jos joku menee vähäsenkin pieleen, Elina saa kaikkien sosialistien yhteisen vihan päälleen. Elinasta tulee sosialisteja yhdistävä tekijä, kun sosialistit voi ulkoistaa kymmenien vuosien vitun sössöilynsä ja pistää ne Elinan syyksi.

Missäs sen Lepomäen ansiot olivatkaan? Valmistumisensa jälkeen kauppaili suomalaisille kunnanisiille johdannaisia, jonka jälkeen Wahlroosin rahoittamassa suojatyöpaikasssa. Fanipojat voivat olla tohkeissaan, mutta itse odottaisin hieman tuhdimpaa CV:tä moisen fanittamisen perusteluiksi.

Ei sua kukaan estä apinana kiipeämästä rahan perässä niin ylös kuin rahkeet riittävät, joten en ymmärrä tätä itkuparkua.

Toivottavasti Lepomäki antaa sulle nimmarin.

E: Kykypuolueelle ominaiseen tapaan kokkarien touhut ovat tuhoisia maalle:

"Kunnille kymmenien miljoonien tappiot johdannaissopimuksista – kokoomuksen Lepomäki mukana isoissa kaupoissa

Kunnat ovat irtisanoneet useita kalliita korkojohdannaissopimuksia viime vuosien aikana. Miljoonatappioiden taustalla ovat paitsi korkojen merkittävä lasku myös sopimusten kalliit ehdot. The Royal Bank of Scotlandin puolesta sopimuksia kunnille kauppasi kokoomuksen puheenjohtajaksi pyrkivä Elina Lepomäki, joka työskenteli brittipankissa vuoteen 2012 asti. "

http://yle.fi/uutiset/kunnille_kymmenien_miljoonien_tappiot_johdannaissopimuksista__kokoomuksen_lepomaki_mukana_isoissa_kaupoissa/8876464

Siis tyypillistä kokkaritouhua, joka vetää puoleensa kaikkein arvostelukyvyttömimpiä mouhoajia.

[Petri_Petri]

Narsismista oma näkemykseni on, että sellaisilta puuttuu "syvyys" -aspekti. Nämä ei kykene näkemään syvempiä kokonaisuuksia vaan kaikki on pintaa. Miltä asiat näyttää, mikä on asioiden/ihmisten välitön hyötyarvo jne.

Narsistit ei pysty kehittämään mitään syvällisiä konsepteja tai suunnitelmia. Nämä pystyy asettumaan vain valmiiden kokonaisuuksien kylkeen (parasiittimaisesti) ja pystyvät niissä luovimaan pinnalla, pyrkien kohti huippua. Esim. isoissa ja vakiintuneissa konserneissa, nämä pystyy luovimaan konsernin huipulle - pelkästään liukumalla pinnalla; teeskentelemällä,  imartelemalla, kertomalla ihmisille vain mitä ajattelee ihmisten haluavan kuulla jne. Todellisen kompetenssin ja asioiden syy-seuraus-suhteiden syvällisen ymmärtämisen totaalinen puute, tulee ilmi vain kriisitilanteissa.

Yksittäinen narsisti voi olla varsin joustavakin ja luovasti keksiä uusia tapoja kiusata ei-narsistisia ihmisiä. Narsismin havainnointia ja ymmärtämistä helpottaa analysoida isompia ryhmiä jotka toimivat kuin yksittäinen narsisti. Sellaisessa kaikki vaikuttavat klooneilta. Sam Vakninkin on maininnut tuosta kloonimaisuudesta.

Feministit ovat erinomainen esimerkki narsistikertymästä. Se että heidän täysin ääliömäiset suunnitelmat ovat valta-ajattelua joita tiedotusvälineet tai politiikot eivät kyseenalaista, on osoitus ainakin jostakin. Ehkä vastapuolen eli meidän tyhmyydestä. Tosin feministit eivät suostu puhumaan eri mieltä olevien kanssa, koska silloin tulee ilmi tuo mainitsemasi syvemmän ymmärryksen puute. Liikennemerkkien patriarkaalisuuteen puuttuminen sentään ylitti kynnyksen ja niiden muuttamisvaatimuksista ovat tainneet luopua.

Kyllähän Stalin ja Putin pystyvät näkemään syvempiä kokonaisuuksia. Stalin vielä onnistui saamaan Itä-Euroopan Neuvostoliiton osaksi.

Olen siis muuten tuosta lainauksesta samaa mieltä, paitsi että narsistia ei tunnista siitä, ettei se pystyisi pitkäaikaiseen suunnitelmallisuuteen ja luovaan toimintaan.

Narsisti ei vain mielestäni kykene luomaan mitään, millä tämä voisi kilpailla. Narsisti tykkää toki voittamisesta ja toisten kyykyttämisestä. Narsisti ei kuitenkaan koskaan luo sitä organisaatiota tai firmaa, mikä alkaisi kilpailemaan. Narsisti voi pölliä jonkun idean, kunhan se on vain tarpeeksi valmis.

Narsisti voi luoda vaikka mitä. Samoin narsistin uhri. Luovat ja tekevät monasti enemmän kuin ei-narsistit, sillä narsisti ei voi olla ikinä tyytyväinen, joten tekeminen ja uuden luominen voi hyvinkin olla narsistilla addikti.

Narsistin havaitsee sitten kun antaa hänelle kaiken vallan. Siihen saakka narsisti voi käyttäytyä ja toimia ei-narsistin tavoin. Narsisti voi myös perustaa yrityksen ja kasvattaa sen alansa parhaaksi. Sitten vallan tai auktoriteetin saatuaan se muuttuu narsistiksi. Narsisti pystyy lähes kaikkeen mihin ei-narsistikin, paitsi aitoon onnellisuuteen. Lisäksi narsistilla on opitut käsitykset vapaudesta ja rehellisyydestä. Niistä keskustelemalla uusilla tavoilla on vaikeaa narsisteille.

[Risto A.]

Punaniska,

Esittämäsi "pointit" on niin monella tapaa metsässä (jos pelkkä uho ja pullistelu skipataan), että niiden käsittely on täysin turhaa. Sinä et yksinkertaisesti voi nähdä sitä, mitä minä ajan takaa. Sinä et näe sinne yritysten kulisseihin. Yksikään duunari ei näe. Duunarit ovat poikkeuksetta vain luulojen varassa.

Duunarit ei koskaan perusta mitään, tyhjästä ja tulevat aina valmiiseen pöytään. Luulevat sen olevan koko todellisuus.

--

Suomalaiset haluaa valita Orvon, koska Orpo on ihmisten itsensä näköinen. Orpo tekee mitä Orpo tekee, yrittäen keksiä tai veikata oikein ja "oppia asioita" lennossa. Siitä tulee seurauksia. 

Jos Orvolta tai Stubbilta kysyttäisiin mitä eroa on finanssipolitiikassa ja rahapolitiikassa, todennäköistä on, että vastaus olisi ympäripyöreä. Edes talouden perusasiat ei ole kunnossa Orvolla, Stubbilla, Soinilla (Sipilällä jotenkin). Ei ole ollut myöskään näiden edeltäjillä; Urpilaisella, Kataisella jne. jne. Pitkässä historiassa taloudellinen osaamattomuus on ollut harvinaisen ilmeistä.

Elina kertoisi sen ja paljon muuta talouden perusteista sujuvasti suoraan tyynyltä aamutokkurassa ja vaikka täydessä kankkusessa.

Tulin tässä moden antaman pikku loman aikana siihen tulokseen, että läksyt mitä suomalaisille on tulossa kohtapuoliin, ei ole mun läksyjä. Ei ole myöskään Elina Lepomäen läksyjä. Minä tiedän jo mitkä hommat toimii ja mitkä ei. Samoin Elina.

Se on olisi moraalisesti väärin pelastaa suomalaiset itseltään ja siten jättää suomalaiset harhaluulojensa varaan.

Edelleen premissini on voimassa: suomalaisten tulee syödä oma soppansa, ilman, että siihen yksikään pätevä puuttuu.

1. firmat ja "rikkaat" ulkomaille, jotta tehdään tietä suomalaiselle todelliselle toiveelle:
2. byrokraatit näyttää sitten, miten asiat hoidetaan julkisvetoisesti

Punaniska, sinäkin haluaisit hyvän ja korkean elintason, mutta vain jos se tapahtuu valtion avulla ja samaan aikaan kaikille samalla tavalla.

Tuo toive tulisi saada nostettua esille, täyteen loistoonsa.

Petri_Petri,

Narsistit voi toki keksiä kaikenlaista. Se vain, että toimiiko ne ideat käytännössä? Jotta voi saada jotain mikä toimii myös käytännössä aikaiseksi, siihen vaaditaan paljon työtä missä kukaan ei ole kehumassa koko ajan. Joku startup -skene voi olla hedelmällistä maaperää narsisteille, koska siinä on koko ajan kova hypetys päällä, juhlia ja selkään taputtelijoita riittää ja varsinainen duuni on monesti sivuseikka. Nämä yritykset sitten vetää mahalaskun ja rahoittaja jää tyhjän päälle. Sitten seassa on yrityksiä jotka ampuu rakettina lentoon ja nämä kuittailee epäonnistuneiden firmojen kuluja yksittäiselle sijoittajalle.

Narsistit voi edelleen näkemykseni mukaan hypätä vain jo olemassa oleviin kuvioihin ja alkaa "hyötymään" niissä.

Pitää erottaa narsistit sosio-/ psykopaateista. Nämä voi olla erityisen vaarallisia neroja.

Se taho, kuka on organisoinut esim. "monikultturismin" globaalina ideologiana on sellainen "nero". Tai sosialismin, feminismin, you name it -ismin. Nämä on käytännössä kaikki vain itsemurhakultteja, karismaattisilla johtajillaan ja erittäin tiukoilla tabuilla ja hierarkioillaan. Tavoitteena on maksimaalinen tuho ihmiskunnassa, jolla varmistetaan "oma hyöty". Mitä se oma hyöty sitten ikinä onkaan. Stalinille se oli yksinkertaisesti täysin esteetöntä ja pidäkkeetöntä ihmisten ryöstämistä, kiduttamista ja massamurhaamista. Hallitsemista omien sadististen oikkujen mukaan.

------------

Koska tulin siihen tulokseen, että mikään mitä Suomessa tulee tapahtumaan (pois lukien luonnonkatastrofit) ei ole mun läksy, tämä jää viimeiseksi viestiksi. Ottakaa tai jättäkää. En hyödy tai menetä mitään kummassakaan tapauksessa.