Ehdotus

[siviilitarkkailija]

Yllättävän suosittu jumalan hahmo on kaasu. Plasmaa en tiedä vielä sanotun mutta jos ajattelemme ihmiskuntaa kosmisena jätteenä, niin aurinko-fuusio on aika hyvä lähtökohta mikä tekisi auringonpalvojista hyvinkin uskonnollisia.

Kristillisessä Jumalankuvassa on muutamia kiinnostavia ilmiöitä kuten väsyvä Jumala. Luomistyön jälkeen jopa Jumala pitää vapaapäivän. Sitten on ihmiskuntaan kyllästyvä, joka antaa vedenpaisumuksen hoitaa pahojen ihmisten ongelmat pois päiviltä. Mikä viittaisi Schillerin lauseen "Tyhmyyttä vastaan itse jumalatkin taistelevat turhaan" pitävä kutinsa noin laajemmassakin mittakaavassa. Tätä taustaa vastaan uuden testamentin Jumala on huomattavasti lempeämpi tai ainakin salatumpi. Eritoten kun verrataan vaikkapa Mosekseen joka vain välittäjän kautta oli kohdannut Jumalan, ja jo aikalaiset totesivat että kaveri ei ole enää entisensä. 

Onneksi Jumala on kärsivällinen, toisin kuin ihmiskunta, josta eräillä on hirveä kiire päästä tapamaan luojansa.

[sr]

Pointti kiteytettynä pähkinänkuoren ytimeen se että ateismi on perseestä sillä ateistit sanoutuvat kovin kerkeästi irti uskosta ja jumalista mutta jättävät tarjoamatta yhtään mitään uskonnon petaaman ja tarjoaman, itsestään selvänä pidetyn moraali- ja arvopohjan tilalle. Ei siis nosta ihmiskunnan rimaa eli ei aineksia juuri muuksi kuin ringissä samanmielisten ja self proclaimed skeptikoiden kanssa runkkaamiseen kannustavana aatteena.

Ei pidä paikkaansa. Suurin osa ateisteista lienee ns. sekulaareja humanisteja, joka määrittyy seuraavasti:"humanismi on kansanvaltainen eettinen elämänkäsitys, joka väittää, että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen. Se pyrkii nykyistä inhimillisempään yhteiskuntaan inhimillisten ja muiden luonnollisten arvojen sekä inhimillisten kykyjen kuten järjen ja vapaan tutkimuksen avulla. Se ei ole jumalauskoinen, eikä se hyväksy yliluonnollista todellisuuskäsitystä." Tuo on varsin tukeva moraali- ja arvopohja. Sanoisin, että se on paljon tukevampi kuin uskontojen antama. Pitääkö kristinuskon mukaan homot kivittää kuoliaaksi? Raamatussa sanotaan, että pitää, mutta moni kristitty nykyisin tulkitsee asian niin, että koska se on VT:ssä, sen voi jättää huomiotta. Humanismi sen sijaan ottaa asiaan selvän kannan. Ei tule. Tuo kanta on paljon tukevammalla pohjalla kuin kristittyjen homokannat.

Ateistit ovat kaiken lisäksi tilastollisesti tarkastellen todennäköisimmin vasemmistolaisia.

Vai niin, onko tämäkin siis jotenkin moraalisesti väärin?

Ei mikään yllätys sillä stereotyyppinen ateisti on pääsääntöisesti henkilö joka ei pysty olemaan olematta erittäin varma asiasta josta ei voi eikä edes tarvitse olla mitään ehdotonta mieltä.

Mitenkähän tämä liittyi vasemmistoon tai ateismiin mitenkään? Suurin osa ateisteista on ns. agnostisia ateisteja, eli heille on yksi hailee, onko vaiko eikö ole olemassa jokin Jumala, joka on jossain Big Bangin takana erossa fyysisestä todellisuudesta. Sen sijaan moni kristitty, etenkin ne, jotka kiivaimmin väittävät sitä, että kyllä Jumala on olemassa, ovat joutuneet määrittelemään Jumalansa niin, että se on juuri tuollainen Big Bangin takana oleva fyysisestä maailmasta erossa oleva olento, koska tietävät, etteivät voi esittää mitään todisteita konkreettisen fyysisen maailman kanssa jatkuvassa vuorovaikutuksessa olevan Jumalan puolesta. Heidän on kuitenkin ehdottomasti oltava sitä mieltä, että tuollainen Jumala silti on olemassa, vaikka siis käytännön kannalta tuollaisella Jumalalla ei ole mitään merkitystä.

Ateisti on samanlainen parasiitti kuin anarkisti. Kovat puheet mutta kuoleva laji jos systeemi muutettaisiin vastaamaan aatemaailmaansa ja parjaamansa establishmentin hyvät puolet lakkaisivat olemasta tai jäisivät yksilön viitseliäisyyden varaan.

Siis tarkalleen mikä establishmentissä nyt on uskonnon varassa? Suunnilleen kaikki taloudellinen ja poliittinen toiminta tapahtuu siitä lähtökohdasta, ettei Jumalaa ole olemassa. Jos joku bisnes perustuisi sen varaan, että Jumala tekee jossain jotain, niin tämä bisnes olisi hyvin nopeasti konkassa. Ainoa, missä jumalharhaa nykyisin voi taloudellisesti hyödyntää on muiden uskovien kusetus. Amerikkalaiset tele-evankelistat ovat vieneet tämän äärimmäisyyksiin, mutta kyllä suomalaisilta kirkkoon kuuluvilta veroa keräävä ev lut. kirkkokin tämän vielä ihan hyvin osaa. Mitä tapahtuisi, jos tuo touhu kokonaan lakkaisi?

Olisi tarvetta jollekin selkärankakerholle jossa tämä puute tiedostettaisiin ja luotaisiin samanlainen ryhmäpaine toimia elämässään fiksusti ja 'oikein' mutta ilman enempiä jumalia.

Eli kuvaat sekulaarin humanismin. Se perustuu ajatukselle, että ihmisten pitää toimia "fiksusti ja oikein", mutta siinä ei tarvita mitään jumalia. Suurin osa sekulaareista humanisteista käy töissä, osallistuu poliittiseen päätöksentekoon, koittaa kasvattaa lapsistaan kunnon kansalaisia, jne.

[Arvoton]

Mennee aiheesta askeleen ehkä kolmanteen, mutta kun ateismista puhutaan. Siis voinko olla jumaluuteen (ei esim. persoonajumalaan) uskova ilman uskontoa? Siis kun vain itse uskon johonkin jumaluuteen ilman tarvetta löytää samoin ajattelevia (uskovia) ihmisiä. Siis jo termi uskonto mulle viittaa ryhmään, jossa kaikilla on sama jumala, vaikka toki kirkko vasta on instituutio. Tietysti joku voi jo sanoa, että koska kaikki on määriteltävä/lokeroitava uskonnoksi, niin mainitussa tapauksessa HARJOITAN yhden hengen uskontoa. Nii joo, sitten... Mutta siis joskus kun tuli pari vuotta osallistuttua srk-nuoriin, niin uskonnosta/kirkosta kokemusta on sisältäkin päin.

Luulin ketjun kyssärin tarkoittavan mahdollista uskonnosta todistamista tai sen/niiden mainostamista. On sitten eri asia, jos se tarkoitti jotain kategorista.

[Rubiikinkuutio]

Niin no. En usko vaaleanpunaiseen yksisarviseen vaan Jumalaan.

Juuri siksi se kysymyksen analogia olikin oikea. En usko jumalaan, mutta en kokisi tunnontuskia valehdessani murhaajalle uskovani jos se pelastaisi henkeni. Sinä sanoit, että tälläinen käytös keljuttaa sinua ateisteissa (joista toki kaikki eivät varmasti näin tekisi vaikka minä tekisinkin), niin miksi se sinua keljuttaa?

Toistaiseksi en ole kuullut yhdenkään ateistivaltion pahoittelevan vääryyksiään, kun ne yleensä kaatuvat omaan mahdottomuuteensa.

Tässäkin on tas tämä tuttu typerä olkinukkeilu ja turha vastakkainasettelu. En tunne yhtään ateistia, joka kannattaisi ateistivaltiota. Päinvastoin kaikki tuntemani ateistit vastustavat raivokkaasti ateistivgaltiota ja kannattavat sekulaaria valtiota.

[Rubiikinkuutio]

Mennee aiheesta askeleen ehkä kolmanteen, mutta kun ateismista puhutaan. Siis voinko olla jumaluuteen (ei esim. persoonajumalaan) uskova ilman uskontoa?

Uskonnon määritelmästä riippuu. Siitä on loputtomasti määritelmiä ja lopulta ei mitään yhteisymmärrystä siitä määritelmästä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Religion#Definitions
https://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonnon_m%C3%A4%C3%A4ritelm%C3%A4

Eriasia onko sillä väliä tahdotko määritellä uskosi uskonnoksi vaiko et.

[Asra]

On eri asia olla uskonnoton kuin ateisti. Tämä näyttää menevän liian usein sekaisin.

Ateistisessa ajattelussa jumaluus koetaan niin tärkeäksi, että siihen on välttämättä otettava kantaa. Ateistit ovat samalla tavalla aktiivisesti uskovaisia uskoessaan ettei Jumalaa ole olemassa kuin muutkin uskovat.

Uskonnoton ihminen taas on sellainen, joka ei aktiivisesti ota kantaa kysymykseen jumaluudesta.

[newspeak]

1300-luvulla ei ollut tiedettä? Mitä ihmettä?

Määritelmäkysymys, mutta minusta ei. Ei noudatanut läheskään sellaista tietellistä metodia, joten me sen nykyään näemme. Sellainen esi-aste toki, mutta oleellisilta osiltaan hyvin epätieteellistä. Oikeastaan matematiikka ainoana poikeuksena, ei ole juurikaan lopulta muuttunut.

Toki jos haluaa tehdä tuollaisen filosofiskulttuurillisen rajauksen tehdä. Kuten sanoit, määritelmäkysymys. Siltikin ihmiset ovat aina olleet perin kekseliästä sakkia ja jos nykyhetkeä katsoo ja pitää metodologista perinnettä tieteen määritelmänä, monet tutkimustulokset olisi voinut arvatakin. Riippuu aiheesta.

[Rubiikinkuutio]

On eri asia olla uskonnoton kuin ateisti. Tämä näyttää menevän liian usein sekaisin.

Tämä on totta, vaikka itsekkin määrittelet nuo sanat väärin.

Ateistisessa ajattelussa jumaluus koetaan niin tärkeäksi, että siihen on välttämättä otettava kantaa.

Eikä koeta. Ateismi on vain jumaluskon puutetta. Positiivinen ateisti tietää, että jumalaa ei ole olemassa ja negavtiivinen ateisti ei tiedä, mutta ei vain usko:
https://en.wikipedia.org/wiki/Negative_and_positive_atheism

Ateismi on jo etymologisesti vain sanan teismi vastakohta. Teisti uskoo ja ateisti ei usko. a-kirjaun viittaa sanaan "ilman".
http://www.etymonline.com/index.php?term=atheist

Ateistit ovat samalla tavalla aktiivisesti uskovaisia uskoessaan ettei Jumalaa ole olemassa kuin muutkin uskovat.

No siis tuon voi kääntää niin, että minulla on uskomus että saunatonttuja ei ole olemassa. Olen siis "ateisti" saunatonttujen suhteen. Se on toki yhtä aiktiivista uskomista kuin usko siihen että jumalaa ei ole olemassa. En käytä päivääni miettien, että vaaleanpunaisia yksisarvisia ei ole olemassa sen kummemmin kuin en käytä päivääni aktiivisesti miettiessäni että jumalaa ei ole olemassa.

Uskonnoton ihminen taas on sellainen, joka ei aktiivisesti ota kantaa kysymykseen jumaluudesta.

Olen minäkin uskonnoton. Vai onko uskoni, että vaaleanpunaisia yksisarvisia ei ole olemassa myös uskonto? Olemmeko me siis samanuskoisia siinä uskonnossa etä vaalenpunaisia yksisarvisia ei ole olemassa? En toki erityisesti epäuskokkaan vaaleanpunaisiin yksisarvisiin kuten et varmasti sinäkään, mutta tuskin meistä kumpikaan aktiivisesti uskoo niihin?

[siviilitarkkailija]

Niin no. En usko vaaleanpunaiseen yksisarviseen vaan Jumalaan.

Juuri siksi se kysymyksen analogia olikin oikea. En usko jumalaan, mutta en kokisi tunnontuskia valehdessani murhaajalle uskovani jos se pelastaisi henkeni. Sinä sanoit, että tälläinen käytös keljuttaa sinua ateisteissa (joista toki kaikki eivät varmasti näin tekisi vaikka minä tekisinkin), niin miksi se sinua keljuttaa?

Lähinnä se että et kykene tekemään eroa murhan ja hallinnollisen väkivallan eroa. Uhrin kannalta asiassa ei ole eroa mutta teon ja perusteiden kannalta on hyvinkin paljon. Jos meillä on ateismin kieltävä olosuhde, niin tällöin ateistin fyysinen hävittäminen voikin olla hallinnollisesti perusteltu ja haluttu tila. Murha sensijaan on hallinnon ja oikeusjärjestelmien vastustama rikollinen teko. Ateisti mielellään näkee aina itsensä hävittämisen murhana, vaikka kyseessä voikin olla paikallishallinnon vaatima muun yhteiskunnan suojeluteko. Tekojen tuomittavuus on yllättäen perspektiivistä riippuvaista vaikka uhrin ja kokemuksensa kannalta asia olisikin yhdentekevää.

Toistaiseksi en ole kuullut yhdenkään ateistivaltion pahoittelevan vääryyksiään, kun ne yleensä kaatuvat omaan mahdottomuuteensa.

Tässäkin on tas tämä tuttu typerä olkinukkeilu ja turha vastakkainasettelu. En tunne yhtään ateistia, joka kannattaisi ateistivaltiota. Päinvastoin kaikki tuntemani ateistit vastustavat raivokkaasti ateistivgaltiota ja kannattavat sekulaaria valtiota.

Jos kerran ateismi on niin erinomaista, niin miksi vastustavat ateistivaltiota ja vaativat sekulaaria valtiota. Tämä on minusta henkinen olkinukke. Usko pois erityisesti rahasta ja lähdetään puhtaan rationaaliselle linjalle ilman mitään uskoa. Tosin aika moni ateisti, lohdutukseksi, keksii itse itselleen uuden jumalan ja palvonnan kohteen, koska ihmisillä on vahva tarve palvoa erilaisia asioita, mutta ei niin vahva kuin halunsa manipuloida kanssaihmisten uskomuksia.

Mutta olisi kiva nähdä sellainenkin ihme kuin sekulaarivaltio jossa valtio on kirjaimellisti täysin erotettu uskosta ja uskonnosta. Kuinkakohan pitkään moinen ihme pysyisi pystyssä? Ja kuinka pitkään tämä sekulaarivaltio, puhtaan rationaalisena kokonaisuutena, pystyisi selittäämään ihmisille olemassaolonsa tarpeellisuutta ilman voimapolitiikan ja väkivallan välineitä?  Missä vaiheessa humoristinen luonteensa kyllästyisi ja alkaisi vaatimaan uskoa oikeusjärjestelmäänsä ja jos ei siihen niin vankileirien saaristoon?

[Rubiikinkuutio]

monet tutkimustulokset olisi voinut arvatakin. Riippuu aiheesta.

Kyllä monet toki oli arvattu oikein ja monet täysin väärin. Siitä se tiede onkin niin hyvä, että ei tarvitse arvailla. Kiintoisinja ja uraauurtavinta tietessä ovat toki aina olleet ne tulokset mitä on arvattu väärin ja niitä onkin paljon.

[Korpitutkija]

....
Esimerkiksi Koraanissa kuvataan miten pisteestä on levitetty auki maailmankaikkeus. ....

Tämä kohta vai ?
30. Eivätkö uskottomat huomaa, että taivaat ja maa olivat sulkeutuneet, kunnes Me erotimme ne toisistansa?


Taivaan ja Maan erottaminen on ihan yleistä lähi-idän luomismyyteissä. esimerkiksi Enuma Elish

Marduk then proceeds to create the universe from Tiamat's body:
He sliced her in half like a fish for drying:
Half of her he put up to roof the sky,
Drew a bolt across and made a guard to hold it.
Her waters he arranged so they could not escape. (Dalley 255)
http://faculty.gvsu.edu/websterm/enuma_elish.html

[Rubiikinkuutio]

Jos kerran ateismi on niin erinomaista, niin miksi vastustavat ateistivaltiota ja vaativat sekulaaria valtiota.

Ei ateismi ole minusta erinomaista. Minusta se on vain totuus asiassa. Ei sen kummempaa. Vastustan ihmisten uskomusten pakottamista riippumatta siitä olenko pakottajien kanssa samaa mieltä vaiko en.

Tämä on minusta henkinen olkinukke.

Tämä ei nyt auennut? Minkä olkinuken esitin sinusta?

Tosin aika moni ateisti, lohdutukseksi, keksii itse itselleen uuden jumalan ja palvonnan kohteen, koska ihmisillä on vahva tarve palvoa erilaisia asioita

Siinähän sitten keksii. Minä annan ihmisilel meilelläni vapauden paljoa rahaa, jeesusta tai vaikka autonrenkaita jos tahtovat.

Mutta olisi kiva nähdä sellainenkin ihme kuin sekulaarivaltio jossa valtio on kirjaimellisti täysin erotettu uskosta ja uskonnosta. Kuinkakohan pitkään moinen ihme pysyisi pystyssä?

Kyllä suomi on aika lähellä sitä. Ranska vielä lähempänä, vaikka se on uskonnollisempi maa kuin suomi. Mitähän erottamista sinä vielä tarvitsisit että oltaisiin tapissa?

Ja kuinka pitkään tämä sekulaarivaltio, puhtaan rationaalisena kokonaisuutena, pystyisi selittäämään ihmisille olemassaolonsa tarpeellisuutta ilman voimapolitiikan ja väkivallan välineitä?

Miksi sinä tarvitse valtiota selittämään sinulle sinun olemassaolosi tarpeellisuutta? Etkö pysty tekemään sitä itse? Jos et, niin miksi uskoisit kaikista instansseista juuri valtiota siinä mitä sinun pitää uskoa omasta tarpeellisuudestasi?

Missä vaiheessa humoristinen luonteensa kyllästyisi ja alkaisi vaatimaan uskoa oikeusjärjestelmäänsä ja jos ei siihen niin vankileirien saaristoon?

Ei oikeusjärjestelmään nytkään tarvitse uskoa? Siellä vankilassa ovat sekä ne jotka uskovat siihen ja jotka eivät usko siihen. Oikeusjärjestelmä on laumaeläimen keksintö pitää lauman ikävät jäsenet kurissa.

[Takinravistaja]

Minua rasittaa se, että sekä kristinuskon puolustajilla että sen vastustajilla on äärimmäisen pinnallinen kuva kristinuskosta, ja tuo pinnallisuus vaivaa kaikkea keskustelua joka koskee aihetta. En tarkoita pelkästään hommaforumin keskustelua vaan yleisemminkin. Vuoropuhelu teismin ja ateismin välillä on ikään kuin kyllästetty tylsyydellä. Siitä puuttuu älyn ja ymmärryksen laatuleima.

Muuten samaa mieltä, mutta vähän vielä rasittaa tuossa alleviivaamani kohta, joka tuntuu olevan yleinen pohja-asenne jo näissä keskuteluissa. Itse olen ateisti, mutta en vastusta kristinuskoa millään lailla. En itse usko jumalaanne, mutta minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku uskoo.

Samanlainen on minunkin asenteeni. Jokainen uskokoon mihin halua, kunhan antaa muiden olla rauhassa. Mutta yhteiskunnan pitäisi olla uskonnoton, sekulaari. Valtiopaiväjumalanpalvelukset hiiteen, samoin koulujen uskonnonopetus. Raamatun kautta vannominen pois. Avioliittoon vihkiminen yhteiskunnan tehtäväksi, kuten yleensä länsimaissa on käytäntö.

[Takinravistaja]

On eri asia olla uskonnoton kuin ateisti. Tämä näyttää menevän liian usein sekaisin.

Ateistisessa ajattelussa jumaluus koetaan niin tärkeäksi, että siihen on välttämättä otettava kantaa. Ateistit ovat samalla tavalla aktiivisesti uskovaisia uskoessaan ettei Jumalaa ole olemassa kuin muutkin uskovat.

Uskonnoton ihminen taas on sellainen, joka ei aktiivisesti ota kantaa kysymykseen jumaluudesta.

Kari Enqvist käyttää mieluummin sanaa "uskonnoton".

"Uskonnoton on teisti-ateisti -akselin ulkopuolella. Uskonnoton sanoo, ettei ymmärrä mitä lause "Jumala on olemassa" tarkoittaa. Tämä on myös henkilökohtainen ongelmani, sillä en käsitä, millä tavoin Jumala voisi olla olemassa. Jo pelkkä ajatus siitä, että joku olisi luonut maailmankaikkeuden, tuntuu minusta kolossaaliselta hybrikseltä. En voi edes käsittää, että moinen ajatus on voinut pälkähtää jonkun päähän.

Kun uskova sanoo, että täytyyhän jotain tuonpuoleista olla olemassa, toisasioita koskevana lauseena väite on mielenkiinnoton ja vailla todistusvoimaa. Kun uskova sanoo, ettei ihmiselämällä olisi merkitystä ilman Jumalaa ja että siksi Jumalan täytyy olla olemassa, väite on vailla todistusvoimaa, sillä mikään logiikka ei kiellä maailmaa ilman merkityksiä.... Kun uskova kertoo itse kokeneensa Jumalan, kun tuhansien ja miljoonien kerrotaan jakaneen saman kokemuksen, tuntemukset ovat vailla yleistä todistusvoimaa aivan kuten miljardien ihmisten jokapäiväinen kokemus siitä, että Aurinko näyttää kiertävän Maata, ei todellista asiantilaa miksikään muuta."
(Kari Enqvist, Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat)

[Rosebud]

On eri asia olla uskonnoton kuin ateisti. Tämä näyttää menevän liian usein sekaisin.

Ateistisessa ajattelussa jumaluus koetaan niin tärkeäksi, että siihen on välttämättä otettava kantaa. Ateistit ovat samalla tavalla aktiivisesti uskovaisia uskoessaan ettei Jumalaa ole olemassa kuin muutkin uskovat.

Uskonnoton ihminen taas on sellainen, joka ei aktiivisesti ota kantaa kysymykseen jumaluudesta.

Uskovaisten yleinen ajattelutapa on se, että jokaisella ihmisellä täytyy olla joku uskonto. Se on siis oletusarvo, jota ilman ihminen ei ilmeisti voi olla olemassa. Ja jos uskontoa ei ole, tällä henkilöllä on ns. "Uskonnon puutteen uskonto".

Esimerkki. Kuvitellaan yhteiskunta, jossa ihmiset opetetaan vauvasta lähtien pelaamaan koripalloa, ja jossa 95% väestöstä pelaa ja puhuu koripallosta useita kertoja viikossa. Jos minä en pelaa koripalloa, onko harrastukseni siis "Ei koripallon pelaaminen"? Ei tietenkään. En vain pelaa koripalloa, eikä koripallolla ole mitään osaa minun elämässäni.

Ateismi toimii samalla tavalla. Se ei varsinaisesti ole mikään ismi eikä sitä ole oikeasti ole edes olemassa. Se on yksinkertaisesti uskonnon puute, maailmassa, jossa uskonto on historiallisista syistä oletusarvo.

Yrittäkää nyt ymmärtää, että ateismi EI ole uskonto, eikä sitä tulisi sen vuoksi tarkastella uskontona.

[Rubiikinkuutio]

Kari Enqvist käyttää mieluummin sanaa "uskonnoton".

"Uskonnoton on teisti-ateisti -akselin ulkopuolella. Uskonnoton sanoo, ettei ymmärrä mitä lause "Jumala on olemassa" tarkoittaa.

Siinä mielessä ongelmallinen määritelmä Enqvistillä, koska voihan uskontokin olla ateistinen samoin kuin minusta vähän uskonnon määritelmästä riippuen uskonnoton voi uskoa jumalaan.

[Pikkuvaimo]

On eri asia olla uskonnoton kuin ateisti. Tämä näyttää menevän liian usein sekaisin.

Ateistisessa ajattelussa jumaluus koetaan niin tärkeäksi, että siihen on välttämättä otettava kantaa. Ateistit ovat samalla tavalla aktiivisesti uskovaisia uskoessaan ettei Jumalaa ole olemassa kuin muutkin uskovat.

Uskonnoton ihminen taas on sellainen, joka ei aktiivisesti ota kantaa kysymykseen jumaluudesta.

Uskovaisten yleinen ajattelutapa on se, että jokaisella ihmisellä täytyy olla joku uskonto. Se on siis oletusarvo, jota ilman ihminen ei ilmeisti voi olla olemassa. Ja jos uskontoa ei ole, tällä henkilöllä on ns. "Uskonnon puutteen uskonto".

Esimerkki. Kuvitellaan yhteiskunta, jossa ihmiset opetetaan vauvasta lähtien pelaamaan koripalloa, ja jossa 95% väestöstä pelaa ja puhuu koripallosta useita kertoja viikossa. Jos minä en pelaa koripalloa, onko harrastukseni siis "Ei koripallon pelaaminen"? Ei tietenkään. En vain pelaa koripalloa, eikä koripallolla ole mitään osaa minun elämässäni.

Ateismi toimii samalla tavalla. Se ei varsinaisesti ole mikään ismi eikä sitä ole oikeasti ole edes olemassa. Se on yksinkertaisesti uskonnon puute, maailmassa, jossa uskonto on historiallisista syistä oletusarvo.

Yrittäkää nyt ymmärtää, että ateismi EI ole uskonto, eikä sitä tulisi sen vuoksi tarkastella uskontona.

Kyllä ja ei. Ateismi ei todellakaan ole uskonto, eikä koripallo ole jalkapalloa. Eikä varsinkaan virkkausta. Silti tämä argumentti, että ateistinkin on uskottava johonkin, on validi. Se johtuu ihan siitä, että suurin osa tiedosta ei ole absoluuttista ja silloinkin kun (tutkimus)tieto on tarkkaa, sen tulkinnassa voidaan tehdä pahoja virheitä. Samoin arvot ovat jotain, mihin täytyy "uskoa", niitä ei voi "tietää". Uskominen ja tietäminen ovat siis jossain määrin toistensa vastaparit, mutta käsikädessä. Joskus nyrkki suussa.

[siviilitarkkailija]

Olen minäkin uskonnoton. Vai onko uskoni, että vaaleanpunaisia yksisarvisia ei ole olemassa myös uskonto?

Ompas. Amazonilla maksaa 10.17$ kpl.

http://ecx.images-amazon.com/images/I/41ns5moKAcL._SX355_.jpg

Vähän sen on vaatimattoman näköinen palvonnan kohde, mutta kuka minä olen sinulta onneasi riistäämään.

Ranska palasi uskontoon vallankumouksen ja Napoleonin sotien jälkeen. Ranskassa siirryttiin kuninkaan teloituksen ja vallankumouksen jälkeen uskosta vapaaseen valtiomalliin. Jota pyöritettiin kunnes lopulta saatiin aikaan 1800-luvun suurimmat sodat, Napoleonin valloitussodat. JA hirvittävän tappamisen jälkeen Ranska palautettiin tai palasi takaisin uskomaan Jumalaa.

Miksi sinä tarvitse valtiota selittämään sinulle sinun olemassaolosi tarpeellisuutta?

Siksi koska jos minulla ei ole valtiota selittämässä olemassaoloni tarpeellisuutta, sen tilalle tulee toinen valtio joka selittää puolestaan. Ja se ensimmäinen valtio joka ei moiseen kykene, lakkautetaan. Minä en usko pelkkään valtioon vaan rahaan ja voimaan. Ja jos valtio menettää uskottavuutensa, se menettää myös oikeutuksensa ja lopulta häviää. Näin on käynyt ja tulee jatkossakin käymään valtiolle joiden uskottavuus lakkaa. Valtioiden on oltava uskottavia. Valtiolle usko ei ole triviaali asia vaan elintärkeää. Aidoille ateisteille uskolla ei ole väliä. Asiasta on hyvä sanonta: "Jumala on sen puolella jolla on tuhat tykkiä enemmän!"

[Rubiikinkuutio]

Silti tämä argumentti, että ateistinkin on uskottava johonkin, on validi.

Tietysti sellaseen asiaan josta on tietämätön tai jota ei edes pohdi ei tarvitse uskoa suuntaan tai toiseen. Mutta tietysti ihminen kasvaessaan oppii paljon asioita joihin hän alkaa uskoa. Joka kerta kun astumme askeleen, niin käytännössä uskomme että jalkamme tukeutuu maahan ja emme putoa maapallon läpi. Toki sitä harva aktiivisesti miettii, mutta selkeä usko siihen kuitenkin on.

[Takinravistaja]

Olen minäkin uskonnoton. Vai onko uskoni, että vaaleanpunaisia yksisarvisia ei ole olemassa myös uskonto?

Ompas. Amazonilla maksaa 10.17$ kpl.

http://ecx.images-amazon.com/images/I/41ns5moKAcL._SX355_.jpg

Vähän sen on vaatimattoman näköinen palvonnan kohde, mutta kuka minä olen sinulta onneasi riistäämään.

Ranska palasi uskontoon vallankumouksen ja Napoleonin sotien jälkeen. Ranskassa siirryttiin kuninkaan teloituksen ja vallankumouksen jälkeen uskosta vapaaseen valtiomalliin. Jota pyöritettiin kunnes lopulta saatiin aikaan 1800-luvun suurimmat sodat, Napoleonin valloitussodat. JA hirvittävän tappamisen jälkeen Ranska palautettiin tai palasi takaisin uskomaan Jumalaa.

Miksi sinä tarvitse valtiota selittämään sinulle sinun olemassaolosi tarpeellisuutta?

Siksi koska jos minulla ei ole valtiota selittämässä olemassaoloni tarpeellisuutta, sen tilalle tulee toinen valtio joka selittää puolestaan. Ja se ensimmäinen valtio joka ei moiseen kykene, lakkautetaan. Minä en usko pelkkään valtioon vaan rahaan ja voimaan. Ja jos valtio menettää uskottavuutensa, se menettää myös oikeutuksensa ja lopulta häviää. Näin on käynyt ja tulee jatkossakin käymään valtiolle joiden uskottavuus lakkaa. Valtioiden on oltava uskottavia. Valtiolle usko ei ole triviaali asia vaan elintärkeää. Aidoille ateisteille uskolla ei ole väliä. Asiasta on hyvä sanonta: "Jumala on sen puolella jolla on tuhat tykkiä enemmän!"

Miten uskonto liittyy Napoleonin ajan sotiin? Yleensä nuo sodat aloittavat Ranskan vihollismaat, jotka kerääntyivät liittokunniksi Napoleonia kukistamaan. Molemmilla puolilla taistelivat kristityt.

[Rubiikinkuutio]

Ompas. Amazonilla maksaa 10.17$ kpl.

Ei ollut vaalenpunainen yksisarvinen, vaan pehmolelu joka näyttää sellaselta. Tottakai tiesit mistä puhuit, mutta tahdoit olla hauska.

Seuraava "hauska" ajatus on sitten se, että vaalenpunainen yksisarvinen on olemassa koska ajattelen sitä. Mikä ei toki pidä välttämättä paikkaansa, koska ajatus jalkapallosta ei ole jalkapallo, vaan ajatus jalkapallosta.

Vähän sen on vaatimattoman näköinen palvonnan kohde, mutta kuka minä olen sinulta onneasi riistäämään.

En ole sanonut, että palvoisin sitä yksisarvista vaikka sellainen olisi olemassa.

Ranska palasi uskontoon vallankumouksen ja Napoleonin sotien jälkeen. Ranskassa siirryttiin kuninkaan teloituksen ja vallankumouksen jälkeen uskosta vapaaseen valtiomalliin. Jota pyöritettiin kunnes lopulta saatiin aikaan 1800-luvun suurimmat sodat, Napoleonin valloitussodat. JA hirvittävän tappamisen jälkeen Ranska palautettiin tai palasi takaisin uskomaan Jumalaa.

Ranska palasi takaisin uskomaan jumalaan? Miten tämä pakko näkyy nykyään ranskan laissa?

Siksi koska jos minulla ei ole valtiota selittämässä olemassaoloni tarpeellisuutta, sen tilalle tulee toinen valtio joka selittää puolestaan. Ja se ensimmäinen valtio joka ei moiseen kykene, lakkautetaan.

Tästä olemme sitten vain erimieltä. Tulevaisuus näyttää minun olevan oikeassa.

[Pikkuvaimo]

Silti tämä argumentti, että ateistinkin on uskottava johonkin, on validi.

Tietysti sellaseen asiaan josta on tietämätön tai jota ei edes pohdi ei tarvitse uskoa suuntaan tai toiseen. Mutta tietysti ihminen kasvaessaan oppii paljon asioita joihin hän alkaa uskoa. Joka kerta kun astumme askeleen, niin käytännössä uskomme että jalkamme tukeutuu maahan ja emme putoa maapallon läpi. Toki sitä harva aktiivisesti miettii, mutta selkeä usko siihen kuitenkin on.

En tarkoittanut todellakaan tuollaisiin asioihin uskomista, vaan tutkimuksiin liittyvää uskomista. Otan karkeaksi esimerkiksi maidon terveellisyyden. Siitä on valtavasti tutkimustuloksia puoleen ja toiseen. On mahdotonta sanoa, mikä on absoluuttinen totuus. Siispä tästä (ja monista vastaavista) asiasta täytyy päättää, mitä tietoa pitää luotettavimpana ja uskoa siihen. Jos maidon käyttö ei kiinnosta, ei tarvitse miettiä koko hommaa. Muita päätä-mihin-uskot -tilaisuuksia tulee elämässä vastaan ihan riittävästi. Yritän tässä lähinnä esittää, että uskominen on osa ihmisen perusolemusta. Kattaa kaiken uskomisen jumalista tietoon ja toisen ihmisen sanaan. Pelkän tietämisen varassa eläminen on mahdotonta.

[siviilitarkkailija]

Miten uskonto liittyy Napoleonin ajan sotiin? Yleensä nuo sodat aloittavat Ranskan vihollismaat, jotka kerääntyivät liittokunniksi Napoleonia kukistamaan. .

Täällä esitettiin väite että Ranska olisi sekulaari valtio ja totean että nykyinen Ranska ei ole mitenkään sekulaari valtio jos sitä verrataan Ranskaan vallankumouksen ja Napoleonin valtaannousun väliseen Ranskaan.

Sekulaarin valtion toiveajattelijat eivät minun mielestä mitenkään tajua edes mitä ovat toivomassa sen enempää kuin ne jotka väittävät etteivät halua ateistivaltiota mutta haluavat sekulaaria valtiota.

Jos otamme ihmisten muodostaman kokonaisuuden nimeltä valtio, riivimme siitä uskon pois, niin ennepitkää meillä on pystyssä täysi sota. Meillä ei ole mitään muuta kuin väkivalta tai voimankäyttö jäljellä, ja sillä valtiota voidaan pitää pystyssä vähän aikaa, mutta ei loputtomasti.

En ole sanonut, että palvoisin sitä yksisarvista vaikka sellainen olisi olemassa.

Itseasiassa taisit sanoa ettei vaaleanpunaista yksisarvista ole olemassa. Ja palvoit tätä ajatusta. Totesin lähinnä että kylläpä on eikä minusta tietääkseni vaaleanpunaisen yksisarvisen materiaali tai edes elävyysaste ole ehdoissa määritelty. Nämä ovat näitä USKON asioita joista koitat tehdä itsellesi jälkikäteen omat vaatimuksesi täyttäviä.

[Stone]

Puhdas sielu on pyhäkoulunsa käynyt ja polvirukoukset. Jos joku muukin ymmärtää, miksi Suomessa on paljon Katumusjärviä, niin kertokoon. En näe uskonnolle mitään sijaa maailmassani. Paavimobiilin kohdalla alan kieriä lattialla nauraen pakanan hullua hulabaloota.

[Rubiikinkuutio]

En tarkoittanut todellakaan tuollaisiin asioihin uskomista, vaan tutkimuksiin liittyvää uskomista. Otan karkeaksi esimerkiksi maidon terveellisyyden. Siitä on valtavasti tutkimustuloksia puoleen ja toiseen. On mahdotonta sanoa, mikä on absoluuttinen totuus.

Tuo ei itseasiassa pidä aivan paikkaansa tuokaan. Tuossa kysymyksen asettelussa on perustavaa laatua oleva ravitsemustieteen vastainen näkemys ruokien jaottelusta "terveellisiin" ja "epäterveellisiiin". On toki aivan mahdollista tehdä tilastollisia likiarvoja sen terveellisyydestä yleisesti, mutta niitä on toki lähestyttävä tilastollisesti niitä tuloksia.

Alkaa kyllä mennä jo ohi aiheen.

Siispä tästä (ja monista vastaavista) asiasta täytyy päättää, mitä tietoa pitää luotettavimpana ja uskoa siihen.

Kyllä tai olla uskomatta siihen onko joku asia tervellistä ja tietää että ei tiedä onko se terveellistä?

Yritän tässä lähinnä esittää, että uskominen on osa ihmisen perusolemusta.

Kyllä ja siinä olin kanssasi samaa mieltä edellisessä viestissäni. Maito käy esimerkiksi siinä siinä missä jalalla astuminenkin. Ihminen on otus, joka ei edes kävelisi jos ei uskoisi johonkin.

[Siili]

On eri asia olla uskonnoton kuin ateisti. Tämä näyttää menevän liian usein sekaisin.

Ateistisessa ajattelussa jumaluus koetaan niin tärkeäksi, että siihen on välttämättä otettava kantaa. Ateistit ovat samalla tavalla aktiivisesti uskovaisia uskoessaan ettei Jumalaa ole olemassa kuin muutkin uskovat.

Uskonnoton ihminen taas on sellainen, joka ei aktiivisesti ota kantaa kysymykseen jumaluudesta.

On turha tehdä asioista liian monimutkaisia.  Ateisti on ihminen, joka ei usko jumalan tai jumalien olemassaoloon ja on siten uskonnoton.  Ja kun ei kerran usko, niin silloin ei ole uskovainen.  Jäsen Asra:lla lienee sellainen harha, että uskovaisuus on jonkin sortin passiivinen normi ja että siitä poikkeaminen vaatii erityistä aktiivisuutta.  Mikä ero on jumaluskolla ja kummitususkolla haistattamisella?

Sanansa varovaisemmin asettavia ateisteja kutsutaan joskus agnostikoiksi. 

[Rubiikinkuutio]

Täällä esitettiin väite että Ranska olisi sekulaari valtio ja totean että nykyinen Ranska ei ole mitenkään sekulaari valtio jos sitä verrataan Ranskaan vallankumouksen ja Napoleonin valtaannousun väliseen Ranskaan.

Lukisit mitä kirjoitan. En sanonut, että Ranska on sekulaari, vaan sanoin että se on sekulaarimpi, kuin suomi.

Mitä asioita ranskan lainsäädännöstä sinuta pitäisi muuttaa, että se olisi sekulaarimpi kuin nykyään?

[sr]

Minua hivenen keljuttaa ateisteissa se että kun matkustelevat mm lähi-itään tai p-afrikkaan, niin oman turvallisuutensa vuoksi ateistit ilmoittautuvat tai heidän psta ilmoitetaan uskonsa vaihtuneen kristityksi. No, kristityn ihmisen velvollisuuksiin kuuluu kanssaihmisten suojelu riippumatta heidän uskostaan yms. Olkoon sitten niin ettei tarvitse ateistin palaa ihmissoihtuna autonrenkaan sisälle sullottuna.

Sinua keljuttaa, että ihmiset valehtelevat uskontonsa, koska on olemassa kahjoja, jotka tappavat toisia ihmisiä, jos sattuvat olemaan väärää merkkiä uskontonsa suhteen? Ja tässä sinua ei siis keljuta itse se tappotouhu vaan se uskonnon valehtelu. Kivat sulle.

Mutta sitten kun ovat maassa jossa on sananvapaus ja muita ihmisiä jotka suojelevat ateisteja heidän omalta perseilyltään, niin ovat kuin parhaatkin kiittämättömät kakkiaiset ja irvivät suojelijoitaan mutta tiukasti tekevät eron mm uskontopoliittisiin fanaatikkoihin ja valtakunnansyyttäjiin jotka väkivallan ja murhatyön avulla pitävät ateistit erossa omista jumalakuvistaan.

Mihin "perseilyyn" nyt viittaat? Sinustako siis se on "perseilyä", ettei usko Jumalaan, koska jotkut kahjot pitävät tätä perusteluna tappaa kyseinen henkilö? Minusta perseilyä on se tappaminen tuollaisella syyllä, mutta minä olenkin vain ateisti.

Uskon väheneminen ei ole mitään uutta. Sitä tapahtuu. Kunnes uskon määrä laskee kriittiselle tasolle ja joukko ihmisiä havaitsee että tappaminen ei olekkaan synti vaan ratkaisu.

Ei ole mitenkään oletettavissa, että mitään tällaista tapahtuu. Murhaaminen on vähentynyt samaa tahtia kuin uskonnottomuuskin. "Henkirikokset vähentyneet 1990-luvun jälkipuoliskolta alkaen", eli siis juuri sinä aikana, mitä Takinravistajan kaivaman kyselyn tulokset koskivat. Minulla oli joskus aiemmin sigussa tämä Steven Weinbergin sanoma:"With or without religion, you would have good people doing good things and evil people doing evil things. But for good people to do evil things, that takes religion."

Erityisesti kun liittovaltion hallinto antaa tappamiselle oikeutuksensa.

Valtio on antanut kautta aikojen sodassa tappamiselle oikeutuksen. Tässä se on lähes aina hyödyntänyt uskontoa, koska ihmisillä on luontainen aversio toisten ihmisten tappamiseen, mutta sillä, että "Jumala sanoo, että vihollisten tappaminen on ok" on tämä aversio ollut mahdollista kiertää. Sekulaarien humanistien saaminen tappamaan ketään on hyvin vaikeaa.

Sitten kansakunta kokeilee tappamista eritasoisena ratkaisuna pitkään ja hartaasti, jonka jälkeen eloonjääneet muistavat taas kunnioittaa Jumalaa. Tämä on sykli maailman sotahistoriassa joka toistuu.

Mikä sykli? Jumalia on kunnioitettu koko ihmiskunnan historian aika ehkä viimeisiä vuosikymmeniä lukuunottamatta länsimaissa. Sattumalta juuri viimeiset vuosikymmenet ovat historiallisesti katsoen kaikkein vähiten väkivaltaisia. Nuoren miehen todennäköisyys tulla väkivaltaisesti tapetuksi on tällä hetkellä länsimaissa alempi kuin koskaan missään ihmiskunnan historian aikana.

[Stone]

Hommaforum ei ole ymmärtääkseni mikään hihhulien paikka. Kun se maskottimuslimikin on ollut hiljaa. Pitäkää kristitytkin turpanne tukossa. Uskon olevani aina oikeassa, kunnes toisin todistetaan.

[Asra]

On eri asia olla uskonnoton kuin ateisti. Tämä näyttää menevän liian usein sekaisin.

Tämä on totta, vaikka itsekkin määrittelet nuo sanat väärin.

Käytin ns. oppikirjan mukaista määritelmää. Ymmärrän kyllä, että ateisteilla on valtava tarve omia agnostismi ateismin alle.