Soinin puhe: Suhteemme Yhdysvaltoihin

[Faidros.]

Sakarille vielä muistutuksena, Suomi painostettiin YYA:han, mutta kansa äänesti Suomen EU:n jäseneksi.
Itse äänestin vastaan, mutta minkäs teet, olen mielummin vaikka yksin oikeassa kuin porukalla väärässä.
Pelkään pahoin, jos NATO-äänestys joskus tulee, niin kansa äänestää taas väärin, mutta sellaista demokratia on, kansan pitää saada tehdä itse omat virheensä.

[Green]

Tämän jälkeen ei pitäisi olla kenellekään epäselvää, että Timo Soini vastustaa jo Snellmanin ajatuksista lähtenyttä Paasikiven linjan ulkopolitiikkaa. Paradoksaalista oli, että kanta tuotiin esiin Paasikivi-seuran kokouksessa. Minulle tämä oli kyllä selvää jo silloin, kun Soini vieraili Ukrainassa, antoi täyden tukensa maata vallankaappauksen jälkeen hallinneille poliitikoille, teki sopimuksia läpeensä korruptoituneen maan hankkeiden rahoittamisesta - mitä rahoja ei ikinä saada takaisin - ja totesi vielä valittaen, ettei Suomi kuitenkaan ole valmis tukemaan Ukrainaa aseellisesti Itä-Ukrainassa käytävässä "sodassa" (IL 18.2.).

Paasikiven linjan ydin on siinä, että Suomen tulee pysyttäytyä suurvaltojen välisten ristiriitojen ulkopuolella. Paasikivi totesi sotien jälkeen, että Suomen ei tule koskaan enää liittoutua Venäjän vihollisten kanssa. Juuri tämä on nyt tapahtumassa. 1930-luvulla tuki haettiin Saksasta, nyt USA:sta. Eikä Venäjä ole millään tavalla uhannut Suomea eikä sillä ole Suomeen kohdistuvia vaatimuksia. Päinvastoin, presidentti Niinistön Putinin kanssa tekemä sopimus itärajan sulkemisesta turvapaikanhakijoilta osoitti viimeksi sen, että Venäjän kanssa päästään kyllä järkeviin sopimuksiin, kun eletään sopuisasti eikä tarpeettomasti ärsytetä.

Soinin puhe oli kuin olisi kevättalvella mennyt tökkimään karhua pesässään. Miten voidaan kuvitella, että Venäjä voisi luottaa Suomen puolueettomuuteen sen ja USA:n välisen selkkauksen sattuessa? Selkkaus voisi lähteä esimerkiksi siitä, että Ukrainassa pääsee valtaan joku kuumakalle, joka USA:n tukeen luottaen lähtee valloittamaan Itä-Ukrainaa ja Krimiä takaisin. Kuten Paasikivi moneen otteeseen totesi, Venäjän intressi Suomen suhteen on strateginen. Maalla täytyy olla varmuus siitä, että mikään muu valta ei pääse käyttämään Suomen aluetta hyväkseen hyökkäykseen Venäjää vastaan. Kun Suomen ulkoministeri pitää tuollaisen puheen, mitä luulette sen vaikuttavan Suomen ulkopolitiikan uskottavuuteen? Soini on tehnyt hirvittävää vahinkoa omalle maalleen ja osoittanut viimeistään nyt, ettei hän ole ollenkaan sopiva henkilö ulkoministeriksi.

[Sakari]

Sakarille vielä muistutuksena, Suomi painostettiin YYA:han, mutta kansa äänesti Suomen EU:n jäseneksi.
Itse äänestin vastaan, mutta minkäs teet, olen mielummin vaikka yksin oikeassa kuin porukalla väärässä.
Pelkään pahoin, jos NATO-äänestys joskus tulee, niin kansa äänestää taas väärin, mutta sellaista demokratia on, kansan pitää saada tehdä itse omat virheensä.

Pelottelua ja painostuksella varmasti käytetään suurvaltapolitiikassa. Kuten myös media pelottelee Venäjällä ja tarjoaa Natoa. Siellä kulissien takana on likaisempaa peli. Mutta parasta suomalaisille on pysytellä visusti suurvaltapolitiikan ulkopuolella. Lisääntyykö suomalaisten mahdollisuus päättää omista asioistaan osana liittoumia ja ylikansallisia järjestöjä? Läntisen politiikan suurin ongelma tällähetkellä on poliitikkojen asemoituminen sumuverhoksi kansalaisten ja todellisten päättäjien (isot pankit ja suursijoittajat, rahastot, jne.) väliin. Suursijoittajia yms. hyödyttää jo sekin että ajetaan kansalliset armeijat alas. Monesti maailman historiassa asioita on lopulta ratkaistu aseilla. Nato on järjestö jolla kansalliset armeijat muutetaan ylikansallisiksi ammattiarmeijoiksi. Ammattiarmeijat ovat viimekädessä pankki ja kauppaliitton armeija. Todennäköisesti kansalaisten ja suuryritysten tekeminen ajautuu ennen pitkään törmäyskurssille. Silloin on kansalaisten paha hakea oikeutta, jos tuijottaa ammattiarmeijan aseiden piippuun+ ne riidat ratkaistaan Yhdysvalloissa sijaitsevassa "oikeudessa". Että sellaista vapautta tämä länsi on tarjoilemassa meille suomalaisille.

[Faidros.]

1930-luvulla tuki haettiin Saksasta, nyt USA:sta.

Pysytään nyt sen verran totuudessa, että tukea ehkä haetaan NATOsta, ei USAsta.
Huomioi kuitenkin, että Saksan "vapaaehtoisen"(ehkä vaihtoehto olisi ollut miehitys?)ja NATOn vapaaehtoisen tuen välissä oli Neuvostoliiton antama sotilaallinen pakkotuki vain länttä vastaan.

Ammattiarmeijat ovat viimekädessä pankki ja kauppaliitton armeija. Todennäköisesti kansalaisten ja suuryritysten tekeminen ajautuu ennen pitkään törmäyskurssille. Silloin on kansalaisten paha hakea oikeutta, jos tuijottaa ammattiarmeijan aseiden piippuun+ ne riidat ratkaistaan Yhdysvalloissa sijaitsevassa "oikeudessa". Että sellaista vapautta tämä länsi on tarjoilemassa meille suomalaisille.

Kansallisvaltiot ovat olleet hirvittävän tyytyväisiä NATOon. Ranska oli hetken aikaa pois yhteisestä toiminnasta, kunnes taas palasi, eikä sitä "rankaistu" mitenkään. Islannista haluttiin tukikohta pois ja näin tehtiin, kunnes taas Venäjän perseilyjen vuoksi NATOn koneet haluttiin takaisin, ei ongelmia.
Milloin NATO on tehnyt Varsovanliiton kaltaisia miehityksia a'la Unkari, Tsekkoslovakia, Puola? Niin, ei koskaan.
Niinkuin viineissä, niin sotilasliitoissakin on eroja, siksi NATO.

[hattiwatti]

Yhdysvaltain Eurooppa-politiikan tavoite on siis vahva ja yhtenäinen Euroopan unioni

Sama liittovaltiotavoite oli aidoilla ia alkuperäisillä kommunisteilla.

Is The Time Ripe For The Slogan: The United States Of Europe'?
- Leon Trotsky (June 1923)

Samoin Altierio Spinellin johtamilla eurokommunisteilla. Spinelin mukaan on nimetty ideologisista syistä Brysselissä EU-hallintorakennusta, pitäähän siellä työskentelevien sisäistää homman ideologia.

http://www.lausti.com/articles/EU/federalismi.html

Kun Euroopan parlamentti kokoontuu Brysselissä, se pitää istuntonsa Altiero Spinelli –nimisessä rakennuksessa kaupungin Eurooppa-keskuksessa. Rakennus on tuttu kaikille EU:n instituutioissa työskenteleville, ja myös TV-uutisia seuraava eurooppalainen yleisö tunnistaa helposti monet näkymät sieltä. Kuka siis on Spinelli, mies, jonka nimi on ikuistettu näin arvokkaaseen rakennukseen?

Altiero Spinelli (1907–1986) oli italialainen poliitikko, jota hyvin perustein voi kutsua eurooppalaisen liittovaltioaatteen, federalismin, isäksi. Spinelli kypsyi federalistiksi niinä lähes 17 vuotena, jotka hän fasismin vastustajana vietti Mussolinin vankiloissa ja karkotuksessa. Sodan jälkeen hän perusti hengenheimolaistensa kanssa Euroopan federalistisen liikkeen.


Altiero Spinelli oli yhden sortin sosialisti ilmeisesti elämänsä loppuun saakka. Hän liittyi jo nuorena Italian kommunistiseen puolueeseen, ja puolueen aktivistina hänet vangittiin fasistisessa Italiassa. Stalinismi ja Stalinin irvokas palvonta 1930-luvulla etäännyttivät hänet kuitenkin kommunistipuolueesta. Altierin ajattelu läheni suuntausta, jota Italiassa kutsutaan liberaaliksi sosialismiksi, ja josta tuli osa antifasistista vastarintaliikettä. Liberaalin sosialismin kannattajia lähti myös ensimmäisten italialaisten vapaaehtoisten joukossa Espanjaan taistelemaan sisällissodassa tasavaltalaisten puolella.

Maailmansodan jälkeen Spinelli oli mukana monissa maanosamme yhdentymishankkeissa toimien muun muassa Euroopan komission jäsenenä. Europarlamenttiin Spinelli valittiin parlamentin ensimmäisissä suorissa vaaleissa vuonna 1979 Italian kommunistisen puolueen listalta puolueeseen kuulumattomaan. Hänen merkittävin saavutuksensa oli Euroopan unionin perustamissuunnitelma, jonka europarlamentti hyväksyi vuonna 1984, mutta joka kaatui kansallisissa parlamenteissa. Spinellin ideoita on kuitenkin mukana kaksi vuotta myöhemmin hyväksytyssä yhtenäisasiakirjassa sekä Maastrichtin sopimuksessa vuodelta 1992. Nehän sitten johtivat nykymuotoiseen Euroopan unioniin. 

Ventotenen manifesti

Altiero Spinellin horjumaton federalistinen vakaumus ja sen takana olevat liberaalisosialistiset ihanteet muotoiltiin ensimmäisen kerran Ventotenen saarella, jonne Mussolinin hallitus karkotti fasismin vastustajia. Dokumentti, jonka nimenä on "Kohti vapaata ja yhdistynyttä Eurooppaa", kirjoitettiin vuonna 1941, ja se tuli tunnetuksi Ventotenen manifestina. Sen lopullinen versio on vuodelta 1944. Manifesti syntyi kollektiivisena työnä, mutta Spinelli oli kantavin voima sen muotoilussa.

Ventotenen manifesti laadittiin sodan aikana, joten sen tekijöillä ei ollut tietoa siitä, millaiseksi sodanjälkeinen Eurooppa tulisi muotoutumaan. Kirjoittajat vetoavat vahvasti siihen, että sotaa edeltänyttä ja sotaan johtanutta kansallisvaltioiden järjestelmää ei palautettaisi, jottei kansalliskiihko pääsisi uudelleen valloilleen. Sodan runteleman Euroopan raunioille tulisi rakentaa demokraattinen federaatio. Kymmenisen sivua pitkässä tekstissä mainitaan muun muassa Balkanin ongelmat ja Irlannin kysymys kiistoina, jotka voitaisiin paljon helpommin ratkaista liittovaltion sisällä kuin kansallisvaltioiden kesken.

Liberaalin, ei-dogmaattisen sosialismin ihanne tuodaan manifestissa esille selvin sanoin. Spinellin ja hänen tovereidensa mielestä talouden ei tule hallita ihmistä, vaan ihmisen pitää hallita taloutta aivan samoin kuin ihminen pyrkii hallitsemaan luonnonvoimia. Ajatus sopii hyvin myös nykypäivään. Kapitalistisesta taloudesta on tullut Frankensteinin hirviö, joka kääntyy luojaansa vastaan.

Ventotenen manifestia vaivaa kuitenkin tietynlainen elitismi. Kirjoittajat kyllä myöntävät, että työläiset olivat Italiassa se yhteiskuntaluokka, joka kaikkein vähiten mukautui fasismiin. Eurooppalaisen federalismin luomisessa työläiset eivät kirjoittajien mielestä kuitenkaan kykene irtautumaan luokkapohjaisesta ajattelustaan. Työväenluokkaa johtamaan tarvitaan älymystöä, intellektuelleja, ja tarvitaan myös — uskomatonta kyllä, näin manifestissa todetaan — vallankumouksellisen puolueen diktatuuria (dittatura del partito rivoluzionario). Näin muodostuu uusi valtio ja sen ympärille todellinen demokratia (si forma il nuovo stato, e intorno ad esso la nuova vera democrazia), manifesti julistaa. 

[/quote]

[hattiwatti]

Yhdysvaltain Eurooppa-politiikan tavoite on siis vahva ja yhtenäinen Euroopan unioni

Sama liittovaltiotavoite oli aidoilla ia alkuperäisillä kommunisteilla.

Is The Time Ripe For The Slogan: The United States Of Europe'?
- Leon Trotsky (June 1923)

Tässä lisäys edelliseen. Tekstissä puhutaan Gorban luona vierailleista Italialaisista kommunisteistä, jotka todennäköisimmin Altierio Spinellin opetuslapsia. Suomeen tämä aatesuunta tuli Anton Montin mukana, joka oli sitten preka-eetujen, Markus Draken, Tapio Laakson ja vapaaliikkuvuus.ry:n kummisetänä integroituessaan kotimaisiin globalisaationvastustajiin ja Anni Sinnemäkeen.

Eräs Neuvostoliitosta paennut toisinajattelija Bukovsky pääsi ihastelemaan Kremlin salaisia dokumentteja, ja siellä oli sopimukset miten EU kehittyisi kohti eurososialismia, ja Neuvostoliitto pehmenisi sosiaalidemokratian kaltaiseksi Gorbatsovin uudistusten johdolla ja lopulta nämä fuusioituisivat yhteen jotta syntyisi se eurasianistien ikiaikainen unelma 'talousvyöhyke Lissabonista Vladivostokiin'. Tämä taloudellisesti tuottoisia kehitys on nyt tuhottu kaikin käytettävissä olevin keinoin, vähän sieltä suunnalta masinoituna josta siitä ei tykätä, mutta Eurosoviet kehitysosuus elää ja syvenee automaattisesti omalla painollaan. Mies on toiminut ainakin Faragen UKIP-puolueelle esitelmöitsijänä eurokriittisyydessä.

http://en.wikipedia.org/wiki/Vladimir_Bukovsky

http://www.brusselsjournal.com/node/865

Mr Bukovsky gave an afternoon speech in a Polish restaurant in the Trier straat, opposite the European Parliament, where he spoke at the invitation of the United Kingdom Independence Party, of which he is a patron.

Transcript of Mr Bukovsky's Brussels speech

In 1992 I had unprecedented access to Politburo and Central Committee secret documents which have been classified, and still are even now, for 30 years. These documents show very clearly that the whole idea of turning the European common market into a federal state was agreed between the left-wing parties of Europe and Moscow as a joint project which [Soviet leader Mikhail] Gorbachev in 1988-89 called our "common European home."

The idea was very simple. It first came up in 1985-86, when the Italian Communists visited Gorbachev, followed by the German Social-Democrats. They all complained that the changes in the world, particularly after [British Prime Minister Margaret] Thatcher introduced privatisation and economic liberalisation, were threatening to wipe out the achievement (as they called it) of generations of Socialists and Social-Democrats – threatening to reverse it completely. Therefore the only way to withstand this onslaught of wild capitalism (as they called it) was to try to introduce the same socialist goals in all countries at once. Prior to that, the left-wing parties and the Soviet Union had opposed European integration very much because they perceived it as a means to block their socialist goals. From 1985 onwards they completely changed their view. The Soviets came to a conclusion and to an agreement with the left-wing parties that if they worked together they could hijack the whole European project and turn it upside down. Instead of an open market they would turn it into a federal state.

According to the [secret Soviet] documents, 1985-86 is the turning point. I have published most of these documents. You might even find them on the internet. But the conversations they had are really eye opening. For the first time you understand that there is a conspiracy – quite understandable for them, as they were trying to save their political hides. In the East the Soviets needed a change of relations with Europe because they were entering a protracted and very deep structural crisis; in the West the left-wing parties were afraid of being wiped out and losing their influence and prestige. So it was a conspiracy, quite openly made by them, agreed upon, and worked out.

In January of 1989, for example, a delegation of the Trilateral Commission came to see Gorbachev. It included [former Japanese Prime Minister Yasuhiro] Nakasone, [former French President Valéry] Giscard d'Estaing, [American banker David] Rockefeller and [former US Secretary of State Henry] Kissinger. They had a very nice conversation where they tried to explain to Gorbachev that Soviet Russia had to integrate into the financial institutions of the world, such as Gatt, the IMF and the World Bank.

In the middle of it Giscard d'Estaing suddenly takes the floor and says: "Mr President, I cannot tell you exactly when it will happen – probably within 15 years – but Europe is going to be a federal state and you have to prepare yourself for that. You have to work out with us, and the European leaders, how you would react to that, how would you allow the other Easteuropean countries to interact with it or how to become a part of it, you have to be prepared."

This was January 1989, at a time when the [1992] Maastricht treaty had not even been drafted. How the hell did Giscard d'Estaing know what was going to happen in 15 years time? And surprise, surprise, how did he become the author of the European constitution [in 2002-03]? A very good question. It does smell of conspiracy, doesn't it?

Luckily for us the Soviet part of this conspiracy collapsed earlier and it did not reach the point where Moscow could influence the course of events. But the original idea was to have what they called a convergency, whereby the Soviet Union would mellow somewhat and become more social-democratic, while Western Europe would become social-democratic and socialist. Then there will be convergency. The structures have to fit each other. This is why the structures of the European Union were initially built with the purpose of fitting into the Soviet structure. This is why they are so similar in functioning and in structure.[/u]

It is no accident that the European Parliament, for example, reminds me of the Supreme Soviet. It looks like the Supreme Soviet because it was designed like it. Similary, when you look at the European Commission it looks like the Politburo. I mean it does so exactly, except for the fact that the Commission now has 25 members and the Politburo usually had 13 or 15 members. Apart from that they are exactly the same, unaccountable to anyone, not directly elected by anyone at all. When you look into all this bizarre activity of the European Union with its 80,000 pages of regulations it looks like Gosplan. We used to have an organisation which was planning everything in the economy, to the last nut and bolt, five years in advance. Exactly the same thing is happening in the EU. When you look at the type of EU corruption, it is exactly the Soviet type of corruption, going from top to bottom rather than going from bottom to top.

If you go through all the structures and features of this emerging European monster you will notice that it more and more resembles the Soviet Union. Of course, it is a milder version of the Soviet Union. Please, do not misunderstand me. I am not saying that it has a Gulag. It has no KGB – not yet – but I am very carefully watching such structures as Europol for example. That really worries me a lot because this organisation will probably have powers bigger than those of the KGB. They will have diplomatic immunity. Can you imagine a KGB with diplomatic immunity? They will have to police us on 32 kinds of crimes – two of which are particularly worrying, one is called racism, another is called xenophobia. No criminal court on earth defines anything like this as a crime [this is not entirely true, as Belgium already does so – pb]. So it is a new crime, and we have already been warned. Someone from the British government told us that those who object to uncontrolled immigration from the Third World will be regarded as racist and those who oppose further European integration will be regarded as xenophobes. I think Patricia Hewitt said this publicly.

Hence, we have now been warned. Meanwhile they are introducing more and more ideology. The Soviet Union used to be a state run by ideology. Today's ideology of the European Union is social-democratic, statist, and a big part of it is also political correctness. I watch very carefully how political correctness spreads and becomes an oppressive ideology, not to mention the fact that they forbid smoking almost everywhere now. Look at this persecution of people like the Swedish pastor who was persecuted for several months because he said that the Bible does not approve homosexuality. France passed the same law of hate speech concerning gays. Britain is passing hate speech laws concerning race relations and now religious speech, and so on and so forth. What you observe, taken into perspective, is a systematic introduction of ideology which could later be enforced with oppressive measures. Apparently that is the whole purpose of Europol. Otherwise why do we need it? To me Europol looks very suspicious. I watch very carefully who is persecuted for what and what is happening, because that is one field in which I am an expert. I know how Gulags spring up.

It looks like we are living in a period of rapid, systematic and very consistent dismantlement of democracy. Look at this Legislative and Regulatory Reform Bill. It makes ministers into legislators who can introduce new laws without bothering to tell Parliament or anyone. My immediate reaction is why do we need it? Britain survived two world wars, the war with Napoleon, the Spanish Armada, not to mention the Cold War, when we were told at any moment we might have a nuclear world war, without any need for introducing this kind legislation, without the need for suspending our civil liberaties and introducing emergency powers. Why do we need it right now? This can make a dictatorship out of your country in no time.

Today's situation is really grim. Major political parties have been completely taken in by the new EU project. None of them really opposes it. They have become very corrupt. Who is going to defend our freedoms? It looks like we are heading towards some kind of collapse, some kind of crisis. The most likely outcome is that there will be an economic collapse in Europe, which in due time is bound to happen with this growth of expenses and taxes. The inability to create a competitive environment, the overregulation of the economy, the bureaucratisation, it is going to lead to economic collapse. Particularly the introduction of the euro was a crazy idea. Currency is not supposed to be political.

I have no doubt about it. There will be a collapse of the European Union pretty much like the Soviet Union collapsed. But do not forget that when these things collapse they leave such devastation that it takes a generation to recover. Just think what will happen if it comes to an economic crisis. The recrimination between nations will be huge. It might come to blows. Look to the huge number of immigrants from Third World countries now living in Europe. This was promoted by the European Union. What will happen with them if there is an economic collapse? We will probably have, like in the Soviet Union at the end, so much ethnic strife that the mind boggles. In no other country were there such ethnic tensions as in the Soviet Union, except probably in Yugoslavia. So that is exactly what will happen here, too. We have to be prepared for that. This huge edifice of bureaucracy is going to collapse on our heads.

[hattiwatti]

^ Eix ole myös jännää miten CIA joka myös oli Euroopan integraation takana, koska katsoi näin voivansa hallita mannerta paremmin vasallivaltioidensa kautta omasi ihan samat kuviot.

Nykyäänhän oikeisto-vasemmisto - jako on hävinnyt. On vain globalisteja, ja lokalisteja eli kansallismielisiä. Globalistit haluavat korporaatioiden hallitseman maailman jossa liikkuvat vapaina esteettä niin tavarat, rahavirrat kuin ihmisetkin ja kansallismieliset vastustavat tätä. EU on sosiaalinen koe pienskaalassa jossa niin globalisti-oikeiston kuin vasemmistonkin tavoitteet yhtyvät mukavasti ilman ristiriitaa.

Mielenkiintoista kuitenkin, että myös Moskovasta on haluttu yhteenintegroitunutta EU:ta joka yhtyisi Euraasian kanssa jo neukkuajoista lähtien. Maantieteellisistä syistä täysin loogista, ja Kiinan silkkitiesuunnitelmat vetävätkin siihen suuntaan. http://vastavalkea.fi/2015/10/04/kiinan-uusi-silkkitie-kasvattaa-karjalan-strategista-merkitysta/

Jenkitkin hassusti haluavat edellämainittua, mutta vain jos integraatio toimisi niin, että pääsevät sitten dominoimaan Euraasiaa. Ainakin 80-vuotias kyseenalaisen menneisyyden omaava papparainen joka tuoreena verenä poimittiin naftaliinistä Obaman neuvonantajaksi koittaa lobata asiaa. Toisaalta jos prosessi ei ole USAn dominoima, sitten Euraasian integraatio EU:n ja idän välillä pyritään lyömään hajalle, jossa onkin Ukraina-kuvio, sanktiot, Euroopan täyttäminen sitä destabilisoivilla matuilla ja kaikki mitä Soini tekee 'intermarium-hengessä' ilmeisesti jostain saneltuna toiminut varsin mainiosti. Oikeastaan kun tuota EU:ta tutkii, niin lopulta tavallaan löytää sen takaa ison ja iänkaikkisen geopoliittisen kiistan joka on heilunut suuntaan jos toiseenkin globaalien voimasuhteiden mukaan. Joskus muinoin Suomessa oli kovia valtionpäämiehiä jotka tajusivat ison pelin ja osasivat pelata pienelle Suomelle kokoaan isomman aseman maatamme hyödyttäen, mutta nyt on valitettavasti tuuli kääntynyt asiassa.

[kelloseppä]

...
Oikeastaan kun tuota EU:ta tutkii, niin lopulta tavallaan löytää sen takaa ison ja iänkaikkisen geopoliittisen kiistan joka on heilunut suuntaan jos toiseenkin globaalien voimasuhteiden mukaan. Joskus muinoin Suomessa oli kovia valtionpäämiehiä jotka tajusivat ison pelin ja osasivat pelata pienelle Suomelle kokoaan isomman aseman maatamme hyödyttäen, mutta nyt on valitettavasti tuuli kääntynyt asiassa.

Juuri näin.

Valitettavasti.

[hattiwatti]

Pelottelua ja painostuksella varmasti käytetään suurvaltapolitiikassa. Kuten myös media pelottelee Venäjällä ja tarjoaa Natoa. Siellä kulissien takana on likaisempaa peli. Mutta parasta suomalaisille on pysytellä visusti suurvaltapolitiikan ulkopuolella. Lisääntyykö suomalaisten mahdollisuus päättää omista asioistaan osana liittoumia ja ylikansallisia järjestöjä? Läntisen politiikan suurin ongelma tällähetkellä on poliitikkojen asemoituminen sumuverhoksi kansalaisten ja todellisten päättäjien (isot pankit ja suursijoittajat, rahastot, jne.) väliin. Suursijoittajia yms. hyödyttää jo sekin että ajetaan kansalliset armeijat alas. Monesti maailman historiassa asioita on lopulta ratkaistu aseilla. Nato on järjestö jolla kansalliset armeijat muutetaan ylikansallisiksi ammattiarmeijoiksi. Ammattiarmeijat ovat viimekädessä pankki ja kauppaliitton armeija. Todennäköisesti kansalaisten ja suuryritysten tekeminen ajautuu ennen pitkään törmäyskurssille. Silloin on kansalaisten paha hakea oikeutta, jos tuijottaa ammattiarmeijan aseiden piippuun+ ne riidat ratkaistaan Yhdysvalloissa sijaitsevassa "oikeudessa". Että sellaista vapautta tämä länsi on tarjoilemassa meille suomalaisille.

No siis NATOn omilla sivuilla jotka yllätyksekseni joku aika sitten löysin sanotaan ihan suoraan, että missio on juuri kansallisten puolustusvoimien ajaminen alas, samoin kuin nationalismin yleensä (ehkä matuvirrat liittyvät tähän) jotta Euroopan integraatiolle saadaan tilaa.


http://www.nato.int/history/nato-history.html

It is often said that the North Atlantic Treaty Organization was founded in response to the threat posed by the Soviet Union. This is only partially true. In fact, the Alliance's creation was part of a broader effort to serve three purposes: deterring Soviet expansionism, forbidding the revival of nationalist militarism in Europe through a strong North American presence on the continent, and encouraging European political integration.

NATOttajien mantra, kuten vaikka Suomen sotilas-lehden päätoimittajan, että tarvitsemme sekä vahvan kansallisen armeijan ja NATOn tuen on bullshittiä sen mukaan miten liittouma itse on linjannut ja miten NATOon sitoutuneet politiikot kuten Stubb ovat johdonmukaisesti toimineet kansallista puolustuskykyä sabotoiden.

Joku brittikenraali aikoinaan sanoi, että NATOn tehtävä on "to keep Russians out, Americans in and Germans down". Tämä on vahvasti linjassa ylläolevan kanssa, ja NATOn kannattajat yleensä näkevät vain ensimmäisen kannatuksensa syynä, eivätkä kahta viimeistä tai mieti vakavasti mitä ne merkitsevät. "Germans" voidaan kääntää miksi tahansa kansallisen aatteen omaava manner-Eurooppalainen valtio, kuten vaikkapa Suomi jos haluaisi olla vahvan puolustuskyvyn omaava suvereenia politiikkaa tekevä valtio.

On huomattava, että tämä kaikki linjattiin toisen maailmansodan jälkeisenä aikana jolloin uuden natsismin samoin kuin kommunismin torjuminen oli ihan loogista, myös EU perustui samoihin kauniisiin ajatuksiin. Neuvostoliiton sorruttua sitten keksittiin näille rauhanturvavälineille ihan uusia funktioita joiden päämääriä ei kaikki tajua vieläkään mutta manner-Euroopan nuivien puolueiden edustajat yleisesti ottaen ovat lausuntojensa perusteella aika hyvin kartalla ja heistä sopisi ottaa enemmän oppia täälläkin.

[hattiwatti]

Lisäyksenä ylläolevaan se, että Soini, Hallis, PS ovat kammottavan hyvin toteuttamassa sitä agendaa jota NATO ajaa, koska kai heitä on koulutettu jostain mitä pitää sanoa ja tehdä jotta kuuluu kerhoon. ECR-viruksen tartunta vaikuttaa myös. Tosin sillä varauksella, että mitään kansallista etua vastaan olevaa ei tapahtuisi esimerkiksi maahanmuuton suhteen joka on railakkaasti irti todellisuudesta olevaa willerydman-tyyliä.

On aika tärkeää tutkia myös miten voimakkaasti mannerlaatat siirtyvät sisäpolitiikassamme ja sen suhteessa siihen perinteeseen jota isot kuviot ymmärtäneet viisaat valtionpäämiehet osasivat aikoinaan pyörittää maan eduksi ja miten se ulkoapäin ohjatusti hyödyllisiä idiootteja käyttämällä ja lahjomalla tuhotaan. Mitä muutakaan Soinin puhe, ja kaikki vähääkään ulkopolitiikkaa sivuavat Halliksen lausunnot ovat kuin oppituntia tästä aiheesta?

[Lasse]

No siis NATOn omilla sivuilla jotka yllätyksekseni joku aika sitten löysin sanotaan ihan suoraan, että missio on juuri kansallisten puolustusvoimien ajaminen alas, samoin kuin nationalismin yleensä (ehkä matuvirrat liittyvät tähän) jotta Euroopan integraatiolle saadaan tilaa.

Preston Jamesin, jota en tunne, mielestä plani kulkee näin:

Author Dr. Preston James has his own hypothesis for what is now happening, perhaps it is farfetched, perhaps it isn't:

Below is the Globalist plan, as I see it, to import so many immigrants into Europe, intended to produce a new Pan-European fascist police state:

1. Destroy borders language and culture

2. Overwhelm the system (Cloward and Piven style)

3. Bring in embedded mercenaries and hard core criminals who will pray on the week and create huge crime, something well underway at this time

4. Use politicians who will issue public statements that will raise immigrant's expectations to become dominated by entitlement, so they will riot over minor lack of fulfillment. They must gain expectations to be given everything free.

5. Use all the civic disorder and rioting as an excuse to build up a large internal fascist police state which is what many of the actual natural born citizens will want. These folks will want the new usurpers put down and beat down back into place. As the enforcement proceeds this will escalate the immigrants who feel oppressed

6. As things escalate the "natural borns" will demand order be established at any cost and will fully support a full blown fascist police state as was done in the US after 9/11

http://www.veteranstoday.com/2016/05/12/neo-the-upcoming-balkan-explosion/

[Veikko]

Soinin USA-puhe on saanut täällä niin paljon ryöpytystä, että en malta olla sanomatta, että voin yhtyä siihen melkein kaikilta muilta osin, paitsi Obaman politiikan ylistys ja EU:n merkityksen korostaminen trasatlanttisessa yhteistyössä. Poliittinen ja taloudellinen yhteistyö Yhdysvaltain kanssa, joka on lännen tärkein ja voimakkain toimija, on epäilemättä Suomelle tärkeää - varsinkin jos ajatellaan Suomen talouden tulevaisuutta. Enkä muutenkaan käsitä, miksi hyvät ja toimivat suhteet länsimaiden kiistattomaan johtovaltaan kuohuttaisi muiden kuin Erkki Tuomiojan tapaisten suomettumisen ajan muinaisjäänteiden mieltä. YYA-sopimuksen sanelemasta lännen kieltämisen traditiosta olisi jo aikakin päästä eroon.

Katson myös melkoisen jälkijättöiseksi ja tosiasioita tunnustamattomaksi ajatusta, että Suomen turvallisuuden paras tae olisi jatkuva kääntyminen pois lännestä myös sotilaallisesti, turvautuen pelkästään Venäjän ystävällisyyteen ja hyvään tahtoon, kun Suomen ja Venäjän nykyisten suhteiden historiallinen lähtökohta lopulta on, että Venäjä ja Neuvostoliitto katsoivat Suomen olevan Venäjän luonnollinen osa, ja kaikki ne olosuhteet, jotka erottivat Suomen Venäjän yhteydestä olevan vain tilapäisiä. Ei ole mitään syytä uskoa, että tämä perusasenne olisi millään tavalla muuttunut Neuvostoliiton jälkeisen Venäjän johtotasolla. Toinen yhtä kylmä tosiasia on, että Suomea ei olisi itsenäisenä valtiona ilman lännestä saatua tukea ja sotilaallista yhteistyötä. Ilman sitä Suomi olisi nyt läntinen osa rappeutuvaa Karjalan tasavaltaa. En kannata NATO-jäsenyyttä, enkä muuta Suomen suvereniteettia loukkaavaa sitoutumista länteen - kuten en EU-jäsenyyttäkään - mutta muu tiivis yhteistyö sekä Yhdysvaltain että muiden läntisten maiden kanssa on yhtä elintärkeää nykyisen Suomen taloudelle ja turvallisuudelle kuin ennenkin.

Paasikiven-Kekkosen linja, eli "Paasikiven linja", joka on taas kaivettu esiin historian romukopasta tähän yhteyteen täälläkin, oli "yhä tiiviimpi yhteistyö ja yhä läheisemmät suhteet" suurvaltaan joka puuttui sekä Suomen sisäpolitiikkaan että ulkopolitiikkaan tosiaan yhä tiiviimmin ja läheisemmin vuosi vuodelta. Vaikka tästä saatiinkin joitain taloudellisia etuja - monien läntisten taloudellisten etujen menettämisen hinnalla - maksettiin siitä poliittisesti liian kova hinta. Ja vielä paljon kovempi hinta olisi maksettu, jos Neuvostoliitto ei olisi alkanut heikentyä 60-luvulta lähtien kiihtyvää vauhtia romahtaakseen 90-luvulla. Ei, en todellakaan ole Paasikiven-Kekkosen linjan ihailija. Oli Suomen onni, että siltä linjalta päästiin hengissä pois ja Suomi saattoi taas vapaasti valita yhteistyökumppaninsa ja yhteistyön syvyyden. Valitettavaa vain on, että tuosta synkästä historianvaiheesta mitään oppimattomat päättäjämme eivät ymmärtäneet tämän vapauden arvoa, vaan sitouttivat Suomen nykyisen, Saksa-johtoisen, eurooppalaisen neuvostokomennon syleilyyn.

[guest3656]

Paasikiven-Kekkosen linja, eli "Paasikiven linja", joka on taas kaivettu esiin historian romukopasta tähän yhteyteen täälläkin, oli "yhä tiiviimpi yhteistyö ja yhä läheisemmät suhteet" suurvaltaan joka puuttui sekä Suomen sisäpolitiikkaan että ulkopolitiikkaan tosiaan yhä tiiviimmin ja läheisemmin vuosi vuodelta. Vaikka tästä saatiinkin joitain taloudellisia etuja - monien läntisten taloudellisten etujen menettämisen hinnalla - maksettiin siitä poliittisesti liian kova hinta.

En ole samaa mieltä siitä, että Paasikiven-Kekkosen linjasta olisi maksettu "poliittisesti liian kova hinta" vaikka ymmärrän mitä tarkoitat. Siitä olen samaa mieltä, että ylilyönnit suomettumisen pahimpina vuosina olivat vastenmielistä seurattavaa tuon ajan aikalaisille. Näitä asioita tarkasteltaessa tulisi kuitenkin erottaa toisistaan kaksi asiaa; Paasikiven-Kekkosen linjan substanssi ja ko. linjaa häikäilemättömästi hyväkseen käyttäneet opportunistit, jotka kehittivät "neuvostovastaisuudesta" samanlaisen lyömäaseen kuin mitä "rasisti" on nykyisin. Paasikiven keskeisin opetus, jonka mukaan Suomen tulisi pidättäytyä suurvaltapolitiikan ulkopuolella, on edelleen mitä ajankohtaisin.

[guest3656]

Johtopäätös on, että siihen idänkauppaan ei olisi alunperinkään pitänyt panostaa, vaan olisi kannattanut käydä oikeasti järkevää kauppaa järkevien maiden kanssa.

Idänkaupan ongelma oli ainoastaan sen volyymi, joka paisui liian suureksi käsittäen lopulta 25% Suomen koko ulkomaankaupasta. Suomen kannalta kauppa oli loistavaa, vaihdettiin jalostamatonta raaka-öljyä ja kaasua rihkamaan aivan kuten konkista­dorit kävivät kauppaa lasihelmillä intiaanien kanssa. Nykyinen tilanne, jossa globalisaatio on vienyt vähätkin tuotannolliset työpaikat Kiinaan pakottaa Suomen hankkimaan välttämättömän öljyn, kaasun ja osan sähköenergiasta dollareilla. Millä taloudellisilla perusteilla nykyinen tilanne on parempi kun energian tuontia ei enää voida maksaa omassa maassa valmistetuilla tuotteilla, joiden myyntikate on korkea?

Edit: Miten luulet USA suhtautuvan asiaan, jos Suomi BRICS-maiden mukana irrottautuisi petrodollarista ja ryhtyisi maksamaan öljystä oman maan tuotteilla ja siten vauhdittaisi dollarin alamäkeä? Aivan.

[Faidros.]

^Laitatko pari esinerkkiä "rihkamasta" millä merkittävästi öljyä ja muita energiatuotteita ostettiin?
Neuvostoliitosta ei voinut ostaa kuin öljyä ja raaka-aineita, koska mikään  muu ei täyttänyt länsimaisia vaatimuksia.

[Faidros.]

Paasikiven-Kekkosen linjan substanssi ja ko. linjaa häikäilemättömästi hyväkseen käyttäneet opportunistit, jotka kehittivät "neuvostovastaisuudesta" samanlaisen lyömäaseen kuin mitä "rasisti" on nykyisin.

Vielä tänäkin päivänä on politiikassa mukana henkilö joka edelleen käyttää keppihevosenaan em. linjaa, arvatkaa kuka?

[guest3656]

^Laitatko pari esinerkkiä "rihkamasta" millä merkittävästi öljyä ja muita energiatuotteita ostettiin?
Neuvostoliitosta ei voinut ostaa kuin öljyä ja raaka-aineita, koska mikään  muu ei täyttänyt länsimaisia vaatimuksia.

Juurihan laitoin sinulle esimerkin. Laitan sen toistamiseen:
http://hommaforum.org/index.php/topic,113280.msg2283766.html#msg2283766

En ole väittänytkään, että NL:sta olisi tuotu Ladat poislukien kulutustavaroita. Olen päinvastoin sanonut, että Suomen tuonti NL:sta käsitti vain öljyä ja raaka-aineita.

[xor_rox]

Paasikiven-Kekkosen linjan substanssi ja ko. linjaa häikäilemättömästi hyväkseen käyttäneet opportunistit, jotka kehittivät "neuvostovastaisuudesta" samanlaisen lyömäaseen kuin mitä "rasisti" on nykyisin.

Vielä tänäkin päivänä on politiikassa mukana henkilö joka edelleen käyttää keppihevosenaan em. linjaa, arvatkaa kuka?

Stubb?

[Uuno Nuivanen]

^Laitatko pari esinerkkiä "rihkamasta" millä merkittävästi öljyä ja muita energiatuotteita ostettiin?
Neuvostoliitosta ei voinut ostaa kuin öljyä ja raaka-aineita, koska mikään  muu ei täyttänyt länsimaisia vaatimuksia.

Älähän unohda sinkkiämpäreitä ja Ladoja.   

[Punaniska]

Ei ole olemassa yhtään ainutta todellista argumenttia sen puolesta, että bilateraalinen idänkauppa olisi ollut Suomelle vahingollista. Päinvastoin, kysymyksessä oli taloudellinen menestystarina. Kaikki mitä Suomessa valmistettiin, kelpasi hyvään hintaan ryssille. Suomettuminen oli käytännössä vain kaupankäyntiä ja haittasi ainoastaan eurofiilejä, jotka katsoivat Suomen imagon kärsivän liian likeisistä kauppasuhteista itään. Tavallinen kansa sen sijaan ajeli Ladoilla ja asui tyytyväisinä betonikuutioista hankituissa upouusissa arava-asunnoissaan. Amerikkalaisia ja Nato:a ei kaivannut heistä kukaan.

Koivisto ei tästä piitannut, eikä älynnyt paljoa muutakaan, kun yksipuolisella ilmoituksella pisti bilateraalikaupan poikki. Se osaltaan pahensi 90-luvun lamaa.

Suomessa valmistettiin paljon B-luokan kamaa, jolla ei ollut mitään jakoa länsimarkkinoilla, mutta joka kelpasi itään. Kun sitten se linja katkaistiin, kama ei kelvannut minnekään ja duunarit heitettiin kortistoon. Iso osa on siellä yhä.

[Oho]

Edit: Miten luulet USA suhtautuvan asiaan, jos Suomi BRICS-maiden mukana irrottautuisi petrodollarista ja ryhtyisi maksamaan öljystä oman maan tuotteilla ja siten vauhdittaisi dollarin alamäkeä? Aivan.

No tuskin suhtautuisi juuri mitenkään, Suomi on niin pieni talous. Jos kyse oli koko BRICS ryhmästä + Suomesta, miksi esmes Kiina irrottautuisi Dollarista ja millä valuutalla Kiina kävisi kauppaa luovuttuaan dolarimääräisestä kaupasta? Rupla ei ainakaan tällä hetkellä ole todellinen vaihtoehto, tai no olisi sinä missä Kreikan Drakhma jos Kreikka irtautuu Eurosta, ja tuskin on Renimbikään... Euro? Sitten on vielä semmonenkin ongelma, että ootteko varmoja että esmes Saudi Arabia myisi öljyä Huawei luureja ja Chuwi tabletteja pikemminkin kuin Dollareita vastaan?

Toi BRICS hömpötys kannattaisi ehkä unohtaa toistaiseksi. Poliittisena toimijana BRICS ryhmää ei oikeastaan taida olla olemassa. Brasilian ja Venäjän taloudet eivät pelkästään köhi vaan potevat hinkuyskää, Kiinan talous on lännestä paljon riippuvaisempi kuin lännen talous Kiinasta ja Kiinalla ei ole mitään syytä edes taloudelliseen saatikka poliittiseen, Kiinaa tuskin kiinnostaa Venäjän aseman pönkittäminen, symmetriseen yhteistyöhön Venäjän kanssa, koska tällä menolla Venäjä on pikapuoliin Kiinan siirtomaa.

[kelloseppä]

... En kannata NATO-jäsenyyttä, enkä muuta Suomen suvereniteettia loukkaavaa sitoutumista länteen - kuten en EU-jäsenyyttäkään - mutta muu tiivis yhteistyö sekä Yhdysvaltain että muiden läntisten maiden kanssa on yhtä elintärkeää nykyisen Suomen taloudelle ja turvallisuudelle kuin ennenkin.

... Oli Suomen onni, että siltä linjalta päästiin hengissä pois ja Suomi saattoi taas vapaasti valita yhteistyökumppaninsa ja yhteistyön syvyyden. Valitettavaa vain on, että tuosta synkästä historianvaiheesta mitään oppimattomat päättäjämme eivät ymmärtäneet tämän vapauden arvoa, vaan sitouttivat Suomen nykyisen, Saksa-johtoisen, eurooppalaisen neuvostokomennon syleilyyn.

Nähdäkseni nim. Veikko tuo esille puheenvuorossaan pienen valtion nuorallakävelyn vaikean taidon. Joka suuntaan pitäisi hymyillä ja tehdä yhteistyötä. Vaan vaikeus on siinä, miten pieni valtio voisi itse määritellä tehtävän yhteistyön muodon ja sisällön. Jos liikaa katse ja ajatus kallistuu toiselle puolelle, putoaminen nuoralta on varmaa.

Nim. Veikko toi myös mielestäni riviensä välissä ja etenkin lihavoimassani kohdassa esiin sen, että toistaiseksi Suomi on välttynyt  iskeytymästä betonilattialle turvaverkon läpi, mutta vain siksi, että muualla maailmassa on tapahtunut juuri kriittisillä hetkillä suuri suunnan muutos. Tie Jartsevin yhteydenotoista Pariisin rauhansopimukseen olisi ollut vallan toisenlainen ilman Natsi-saksan tuhoa kuten tie Kekkosen poikkeuslakivalinnasta EU-jäsenyyteen ilman NL:n kaatumista. Se, että edellisessä esimerkissä Suomen johtajat osoittivat huomattavasti enemmän osaamista kuin jälkimmäisessä ei kuitenkaan poista sitä, että pohjimmiltaan reagoitiin muiden peliin ja sekin pääosin muiden luomilla säännöillä.

Nykyisten Suomen johtajien nyt viitoittama tie eurosta ties minne on jo niin älyvapaata koheltamista, että uskoakseni Suomen voi pelastaa enää ainoastaan jokin Natsi-Saksan tai NL:n kaatumiseen verrattavissa oleva megaluokan geopoliittinen muutos - ei enää sinänsä toivottavan Suomen poliittisen johdon ihmejärkiintymisen mukanaan tuomat omat toimet. Ihmejärkiintyminen ja perin päättäväiset toimet sinänsä vetäisivät Suomen vapaasta pudotuksesta pois, mutta se olisi sellaisen käärmekeiton syöttämistä suomalaisille, että suomalaisten vallan kaikkialle pesitytyneiden urapyrkyrilaumojen maanpetokselliset toimet varmistaisivat ulkovaltojen suoran puuttumisen Suomen sisäisiin asioihin.

Mielestäni nim. kaupunkisuunnittelija korostaa aivan oikein tiettyä poliittista realismia osoittavan linjan toisinaan kitkeränkin keittolautasellisen teennäisesti mutta uskottavasti hymyillen syömistä olevan aivan eri asia kuin ko. poliittisen linjan yksinkertaistetun ulkomuodon keppihevosekseen ottaneiden urapyrkyrien mölinän saman myrkkykeiton syöttämisestä päivittäin kaikelle kansalle.

[Faidros.]

Paasikiven-Kekkosen linjan substanssi ja ko. linjaa häikäilemättömästi hyväkseen käyttäneet opportunistit, jotka kehittivät "neuvostovastaisuudesta" samanlaisen lyömäaseen kuin mitä "rasisti" on nykyisin.

Vielä tänäkin päivänä on politiikassa mukana henkilö joka edelleen käyttää keppihevosenaan em. linjaa, arvatkaa kuka?

Stubb?

Väärin. Saat arvata uudestaan.

[RP]

Paasikiven-Kekkosen linja, eli "Paasikiven linja", joka on taas kaivettu esiin historian romukopasta tähän yhteyteen täälläkin, oli "yhä tiiviimpi yhteistyö ja yhä läheisemmät suhteet" suurvaltaan joka puuttui sekä Suomen sisäpolitiikkaan että ulkopolitiikkaan tosiaan yhä tiiviimmin ja läheisemmin vuosi vuodelta. Vaikka tästä saatiinkin joitain taloudellisia etuja - monien läntisten taloudellisten etujen menettämisen hinnalla - maksettiin siitä poliittisesti liian kova hinta.

"Maksettiin liian kova hinta" voi pitää paikkansa,vain jos kuvittelee olennaisesti toisenlaisen (paremman) linjan, enemmän läntenepäin olevan,  olleen edes mahdollinen. Sekä Washington että Moskova olivat siitä yhtä mieltä, että me kuuluimme jälkimmäisen etupiiriin. Moskova ei olisi antanut meidän irrottautua, Washington ei olisi meitä puolustanut.

Sisäpolitiikassa asiaan kietotui monia sairaita piirteitä. Uulkoisesti, Suomi pelasi korttinsa hyvin hankalassa tilanteessa.

[xor_rox]

...Kiinan talous on lännestä paljon riippuvaisempi kuin lännen talous Kiinasta ja Kiinalla ei ole mitään syytä edes taloudelliseen saatikka poliittiseen, Kiinaa tuskin kiinnostaa Venäjän aseman pönkittäminen, symmetriseen yhteistyöhön Venäjän kanssa, koska tällä menolla Venäjä on pikapuoliin Kiinan siirtomaa.

Vietin osan alkuvuodesta Kiinassa ja minusta ainakin valmistusteollisuudessa siellä on tosi kova meininki päällä. Nuoren keskiluokan nousu ainakin etelän kaupungeissa on huomattavaa, eikä sisäisiä ongelmia näytä juuri olevan. Sellaisia siis esimerkiksi kuin meillä Eurostoliitossa on. Viranomaisvalvonta näyttää viime aikoina helpottuneen Kiinassa, mutta on toki tarkkaa edelleen.

Käynnissä olevasta taloussodasta ja sen tulevasta voittajasta en osaa sano juuta enkä jaata, mutta jos nyt perstuntumalla arvioin, niin kyllä niillä töitä piisaa jatkossakin. Eurostoliitosta en olisi kovinkaan varma.

Uutisotsikot siellä pyörivät lähinnä Etelä-Kiinan meren tilanteeseen liittyvissä asioissa. Sekä Venäjän että Kiinan ministerit kertovat uutisissa hyvästä yhteistyöstä sekä yhteisistä sotaharjoituksista. Maailmanpolitiikkaan liittyvät kannat ovat hyvin yhteneviä. En aistinut mitään sellaista, mikä kertoisi Kiinan havittelevan Venäjästä siirtomaataan, vaan yhteistyö näyttää pelaavan varsin hyvin. Myös koko alueen geopoliittinen tilanne on nopeasti muuttumassa, sillä esimerkiksi Filippiinit, joka on USA:n tärkein liittolainen yhdessä Japanin kanssa, on avaamassa suoran kommunikaation Kiinaan, minkä voi ennustaa vaikuttavan muihinkin alueen valtioihin.

Yksi huomiolle pantava asia on, että maan nykyinen presidentti on erittäin suosittu kansan keskuudessa. Itse tulkitsen ilmiön samaksi, kuin Venäjällä, eli länsimaat ovat omalla toiminnallaan nostaneet päämiehen kannatusta.

Itse näen, että Suomen tulisi nimenomaan avata kaupallisia käytäviä Kiinaan, sillä meidän kokoiselle ahvenelle ja korkealle osaamisellemme siellä olisi valtavasti kysyntää ja toisaalta helppo toimia. Muutamat suomalaisyrityksethän siellä näyttävät toimivankin hyvin luontevasti.

[zeiaar]

Suomen sodanjälkeisten vuosikymmenten ulkopolitiikka on ollut menestystarina vailla vertaa. Valtavan naapurinsa kainalossa kököttävä hiiri on kaikista vaaroista ja kommelluksista huolimatta säilynyt itsenäisenä. Se on vaatinut tarkkaa silmää ja valtiomiesmäistä otetta. Juuri sitä, mistä tällä hetkellä on huutava pula.

En ole koskaan kuulunut Kekkosen ihailijoihin. Pidin häntä - ja pidän edelleen- maanpetoksellisena, valtaa ja omaa etuaan tavoitelleena selkärangattomana lierona. Mutta hyvin hän idän suhteet hoiti. Kauppa kävi ja rahaa virtasi Suomeen. Jokainen meistä, joka on sen ajan elänyt, muistaa hyvin, kuinka katteellista Neuvostoliiton kauppa oli. Se oli huomattavasti suhteellista määräänsä suurempi. Joku tuossa edellä mainitsi, että Suomi vei sinne rihkamaa ja sellaista tavaraa, joka ei länsimarkkinoilla menestynyt. Sehän ei pidä ollenkaan paikkaansa. Suomi vei sinne korkealuokkaisia vaatteita, koneita ja ammattitaitoa. Sokerina pohjalla oli valtava Kostamus-projekti - venäläisten lahja Kekkoselle- joka parhaimmillaan työllisti lähes 4.000 suomalaista ja toi Finnstroin osakkaille miljardivoitot. Vanhemman polven venäläiset muistavat edelleenkin suomalaisten tuotteiden korkean laadun. Vieläkin mm. Kostamuksessa venäläiset haluavat ostaa suomalaisten rakentaman asunnon. Niiden hintakin on huomattavasti venäläisten rakentamia korkeampi.

Kuten monet täällä ovat jo todenneet, Kekkosen harjoittaman politiikan varjopuoli oli Neuvostoliitto-kortin käyttäminen sisäpoliittisena lyömäaseena (vrt rasismikortti). Sitä heiluttelivat Kekkosen imussa myös sen ajan poliittiset broilerit, Kanerva, Liikanen, Kääriäinen, Väyrynen, Karjalainen, ym, ym. Ja tietysti kaikki taistolaiset. Monethan näistä tuulenhaistelijoista ovat edelleen vallankahvassa, mutta vain Väyrynen on pysynyt suurin piirtein entisellä linjallaan. Voisiko sen nähdä jopa selkärankaisuutena? Faidros tuossa yllä kirjoitti, että tuolloisesta politiikasta maksettiin kova hinta. Millainen se hinta mahtoi olla? Kuka sen maksoi? Ja mitähän muuta haittaa harjoitettu politiikka mahtoi aiheuttaa? Tuo mantra '' kova poliittinen hinta'' on tyhjä hokema. Sitä toitottavat hommansa sössineet puolueet ja poliitikot, jotka kuitenkin aina pääsevät livahtamaan pakoon vastuutaan. Ponnahtaakseen sitten myöhemmin ongen kohon lailla pinnalle jossakin muualla. ''Kovan poliittisen hinnan'' ovat maksaneet mm. Lehtomäki, Vanhanen, Kanerva, Hautala, jne. Vai ovatko?

Tuon ajan suomettuminen eroaa nykyajan vastaavasta siinä, että tuolloin hyödyimme siitä taloudellisesti samalla kun pysyimme erossa kaikista ulkoisista selkkauksista. Elo oli turvallista impivaaralaisessa lintukodossa. Nyt sen sijaan meno on hulvatonta. Johtajamme vievät meidät ja armeijamme kaikkiin ajateltavissa oleviin konflikteihin, nuoleskelevat Natoa, EU:a, USA:ta, jakavat taakkaa, maksavat Kreikan velat, päästävät maahan kaikki halukkaat, myyvät yhteisen omaisuutemme pilkkahintaan, jne, jne. Ja mikä pahinta - me maksamme tästä uudesta ja hienommasta suomettumisesta miljardeja ja taas miljardeja! Taidan pitää siitä edellisestä kerrasta enemmän

Olen vaihtelevalla intensiteetillä seurannut politiikkaa noin 40 vuotta ja pakko on todeta, että en muista Soinia epäonnistuneempaa ja enemmän maan edun vastaisesti toiminutta ulkoministeriä. Petettyään kaikki äänestäjille antamansa vaalilupaukset, tämä Putte-Possu on onnistunut lähes kokonaan tärvelemään suhteemme kaikkein tärkeimpään naapuriimme. On siinä sananmukaisesti aikamoinen norsu posliinikaupassa. Ja ajatelkaa! Tämä kaikki tuho on saatu aikaan vuodessa. Hirvittää ajatella, millaista jälkeä syntyy neljässä vuodessa.
Paasikivi usein lainaili Machiavellin lausahdusta ''hanki ystävät läheltä ja viholliset kaukaa''. Soini näköjään ajattelee päinvastoin.

[Jukka Wallin]

Ehkä Kari osasi nähdä tämän kehityksen

[JKN93]

Suomen sodanjälkeisten vuosikymmenten ulkopolitiikka on ollut menestystarina vailla vertaa. Valtavan naapurinsa kainalossa kököttävä hiiri on kaikista vaaroista ja kommelluksista huolimatta säilynyt itsenäisenä. Se on vaatinut tarkkaa silmää ja valtiomiesmäistä otetta. Juuri sitä, mistä tällä hetkellä on huutava pula.

En ole koskaan kuulunut Kekkosen ihailijoihin. Pidin häntä - ja pidän edelleen- maanpetoksellisena, valtaa ja omaa etuaan tavoitelleena selkärangattomana lierona. Mutta hyvin hän idän suhteet hoiti. Kauppa kävi ja rahaa virtasi Suomeen. Jokainen meistä, joka on sen ajan elänyt, muistaa hyvin, kuinka katteellista Neuvostoliiton kauppa oli. Se oli huomattavasti suhteellista määräänsä suurempi. Joku tuossa edellä mainitsi, että Suomi vei sinne rihkamaa ja sellaista tavaraa, joka ei länsimarkkinoilla menestynyt. Sehän ei pidä ollenkaan paikkaansa. Suomi vei sinne korkealuokkaisia vaatteita, koneita ja ammattitaitoa. Sokerina pohjalla oli valtava Kostamus-projekti - venäläisten lahja Kekkoselle- joka parhaimmillaan työllisti lähes 4.000 suomalaista ja toi Finnstroin osakkaille miljardivoitot. Vanhemman polven venäläiset muistavat edelleenkin suomalaisten tuotteiden korkean laadun. Vieläkin mm. Kostamuksessa venäläiset haluavat ostaa suomalaisten rakentaman asunnon. Niiden hintakin on huomattavasti venäläisten rakentamia korkeampi.

Kuten monet täällä ovat jo todenneet, Kekkosen harjoittaman politiikan varjopuoli oli Neuvostoliitto-kortin käyttäminen sisäpoliittisena lyömäaseena (vrt rasismikortti). Sitä heiluttelivat Kekkosen imussa myös sen ajan poliittiset broilerit, Kanerva, Liikanen, Kääriäinen, Väyrynen, Karjalainen, ym, ym. Ja tietysti kaikki taistolaiset. Monethan näistä tuulenhaistelijoista ovat edelleen vallankahvassa, mutta vain Väyrynen on pysynyt suurin piirtein entisellä linjallaan. Voisiko sen nähdä jopa selkärankaisuutena? Faidros tuossa yllä kirjoitti, että tuolloisesta politiikasta maksettiin kova hinta. Millainen se hinta mahtoi olla? Kuka sen maksoi? Ja mitähän muuta haittaa harjoitettu politiikka mahtoi aiheuttaa? Tuo mantra '' kova poliittinen hinta'' on tyhjä hokema. Sitä toitottavat hommansa sössineet puolueet ja poliitikot, jotka kuitenkin aina pääsevät livahtamaan pakoon vastuutaan. Ponnahtaakseen sitten myöhemmin ongen kohon lailla pinnalle jossakin muualla. ''Kovan poliittisen hinnan'' ovat maksaneet mm. Lehtomäki, Vanhanen, Kanerva, Hautala, jne. Vai ovatko?

Tuon ajan suomettuminen eroaa nykyajan vastaavasta siinä, että tuolloin hyödyimme siitä taloudellisesti samalla kun pysyimme erossa kaikista ulkoisista selkkauksista. Elo oli turvallista impivaaralaisessa lintukodossa. Nyt sen sijaan meno on hulvatonta. Johtajamme vievät meidät ja armeijamme kaikkiin ajateltavissa oleviin konflikteihin, nuoleskelevat Natoa, EU:a, USA:ta, jakavat taakkaa, maksavat Kreikan velat, päästävät maahan kaikki halukkaat, myyvät yhteisen omaisuutemme pilkkahintaan, jne, jne. Ja mikä pahinta - me maksamme tästä uudesta ja hienommasta suomettumisesta miljardeja ja taas miljardeja! Taidan pitää siitä edellisestä kerrasta enemmän

Olen vaihtelevalla intensiteetillä seurannut politiikkaa noin 40 vuotta ja pakko on todeta, että en muista Soinia epäonnistuneempaa ja enemmän maan edun vastaisesti toiminutta ulkoministeriä. Petettyään kaikki äänestäjille antamansa vaalilupaukset, tämä Putte-Possu on onnistunut lähes kokonaan tärvelemään suhteemme kaikkein tärkeimpään naapuriimme. On siinä sananmukaisesti aikamoinen norsu posliinikaupassa. Ja ajatelkaa! Tämä kaikki tuho on saatu aikaan vuodessa. Hirvittää ajatella, millaista jälkeä syntyy neljässä vuodessa.
Paasikivi usein lainaili Machiavellin lausahdusta ''hanki ystävät läheltä ja viholliset kaukaa''. Soini näköjään ajattelee päinvastoin.

Joo,ei voi kun ihmetellä mitä tässä on nyt yhtäkkiä tapahtunut,tai sitten tämä on vain luonnollisen kehityksen tulosta,missä nyt ollaan.Suuntahan on ollut selvä jo useita vuosia pikku hiljaa,mutta ainakin viimeisen vuoden ajan tapahtumat ovat olleet sen verran järisyttäviä monin tavoin,että nyt sen on viimeistään huomannu mikä linja ollaan valittu.Ollaan nyt kuin entisaikojen suometuksen kaltaisessa tilanteessa tai kuin jossain osa-valtion asemassa monilta osin.Tällä menolla ja tällä linjalla tulevaisuudessa voi tulla mitä vain... eiköhän viimeisin vuosi ole tästä esimerkkinä,mikä kaikki on mahdollista.

[JKN93]

Soinin USA-puhe on saanut täällä niin paljon ryöpytystä, että en malta olla sanomatta, että voin yhtyä siihen melkein kaikilta muilta osin, paitsi Obaman politiikan ylistys ja EU:n merkityksen korostaminen trasatlanttisessa yhteistyössä. Poliittinen ja taloudellinen yhteistyö Yhdysvaltain kanssa, joka on lännen tärkein ja voimakkain toimija, on epäilemättä Suomelle tärkeää - varsinkin jos ajatellaan Suomen talouden tulevaisuutta. Enkä muutenkaan käsitä, miksi hyvät ja toimivat suhteet länsimaiden kiistattomaan johtovaltaan kuohuttaisi muiden kuin Erkki Tuomiojan tapaisten suomettumisen ajan muinaisjäänteiden mieltä. YYA-sopimuksen sanelemasta lännen kieltämisen traditiosta olisi jo aikakin päästä eroon.

Katson myös melkoisen jälkijättöiseksi ja tosiasioita tunnustamattomaksi ajatusta, että Suomen turvallisuuden paras tae olisi jatkuva kääntyminen pois lännestä myös sotilaallisesti, turvautuen pelkästään Venäjän ystävällisyyteen ja hyvään tahtoon, kun Suomen ja Venäjän nykyisten suhteiden historiallinen lähtökohta lopulta on, että Venäjä ja Neuvostoliitto katsoivat Suomen olevan Venäjän luonnollinen osa, ja kaikki ne olosuhteet, jotka erottivat Suomen Venäjän yhteydestä olevan vain tilapäisiä. Ei ole mitään syytä uskoa, että tämä perusasenne olisi millään tavalla muuttunut Neuvostoliiton jälkeisen Venäjän johtotasolla. Toinen yhtä kylmä tosiasia on, että Suomea ei olisi itsenäisenä valtiona ilman lännestä saatua tukea ja sotilaallista yhteistyötä. Ilman sitä Suomi olisi nyt läntinen osa rappeutuvaa Karjalan tasavaltaa. En kannata NATO-jäsenyyttä, enkä muuta Suomen suvereniteettia loukkaavaa sitoutumista länteen - kuten en EU-jäsenyyttäkään - mutta muu tiivis yhteistyö sekä Yhdysvaltain että muiden läntisten maiden kanssa on yhtä elintärkeää nykyisen Suomen taloudelle ja turvallisuudelle kuin ennenkin.

Paasikiven-Kekkosen linja, eli "Paasikiven linja", joka on taas kaivettu esiin historian romukopasta tähän yhteyteen täälläkin, oli "yhä tiiviimpi yhteistyö ja yhä läheisemmät suhteet" suurvaltaan joka puuttui sekä Suomen sisäpolitiikkaan että ulkopolitiikkaan tosiaan yhä tiiviimmin ja läheisemmin vuosi vuodelta. Vaikka tästä saatiinkin joitain taloudellisia etuja - monien läntisten taloudellisten etujen menettämisen hinnalla - maksettiin siitä poliittisesti liian kova hinta. Ja vielä paljon kovempi hinta olisi maksettu, jos Neuvostoliitto ei olisi alkanut heikentyä 60-luvulta lähtien kiihtyvää vauhtia romahtaakseen 90-luvulla. Ei, en todellakaan ole Paasikiven-Kekkosen linjan ihailija. Oli Suomen onni, että siltä linjalta päästiin hengissä pois ja Suomi saattoi taas vapaasti valita yhteistyökumppaninsa ja yhteistyön syvyyden. Valitettavaa vain on, että tuosta synkästä historianvaiheesta mitään oppimattomat päättäjämme eivät ymmärtäneet tämän vapauden arvoa, vaan sitouttivat Suomen nykyisen, Saksa-johtoisen, eurooppalaisen neuvostokomennon syleilyyn.

Vaikka tällaisessa yhteistyössä olisikin hyviä puolia mistä puhut,niin mitkä ovat sitten ne huonot puolet?Kuinka paljon Suomi joutuu muiden painostuksesta taipumaan yhteisen rintaman nimissä mm. esim.pakolaisten ottamiseen jne.Mihin kaikkeen Suomea mm."yhteisten arvojen" nimissä velvoitetaan?Minkä takia Suomi tuntuu tällaisella yhteistyöllä jatkuvasti menettävän omaa päätösvaltaansa ja tekemään kansansa vastaisia päätöksiä milloin missäkin asiassa..?

[JKN93]

Lisäyksenä ylläolevaan se, että Soini, Hallis, PS ovat kammottavan hyvin toteuttamassa sitä agendaa jota NATO ajaa, koska kai heitä on koulutettu jostain mitä pitää sanoa ja tehdä jotta kuuluu kerhoon. ECR-viruksen tartunta vaikuttaa myös. Tosin sillä varauksella, että mitään kansallista etua vastaan olevaa ei tapahtuisi esimerkiksi maahanmuuton suhteen joka on railakkaasti irti todellisuudesta olevaa willerydman-tyyliä.

On aika tärkeää tutkia myös miten voimakkaasti mannerlaatat siirtyvät sisäpolitiikassamme ja sen suhteessa siihen perinteeseen jota isot kuviot ymmärtäneet viisaat valtionpäämiehet osasivat aikoinaan pyörittää maan eduksi ja miten se ulkoapäin ohjatusti hyödyllisiä idiootteja käyttämällä ja lahjomalla tuhotaan. Mitä muutakaan Soinin puhe, ja kaikki vähääkään ulkopolitiikkaa sivuavat Halliksen lausunnot ovat kuin oppituntia tästä aiheesta?

Tuo persujen ECR-ryhmän maahanmuutto kanta näyttää olevan "tehokkaasti hallittua maahanmuuttoa",eli maahanmuuttoa joka tapauksessa,mutta keinojahan on monia,että miten se toteutetaan...yhdenlaista harhautusta tämäkin.

https://en.wikipedia.org/wiki/European_Conservatives_and_Reformists

Effectively controlled immigration.