2016-04-25 HS: Pakolaispolitiikan teoria ja käytäntö

[B52]

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1461465717593?ref=hs-etusivu-luetuimmat-#10

VIIME SYKSY myllersi Suomen turvapaikkapolitiikan ja maahanmuuttokeskustelun perusteellisesti. Vuonna 2015 jätettiin enemmän turvapaikkahakemuksia kuin kymmenen viime vuoden aikana yhteensä. Turvapaikanhakijoiden määrä kasvoi suhteessa edellisvuoteen enemmän kuin missään muussa EU-maassa.

Kuukausiennätys tehtiin syyskuussa, jolloin turvapaikanhakijoita tuli 10 836. Se oli lähes 27-kertainen määrä edellisvuoteen verrattuna. Nyt, puoli vuotta myöhemmin, tilanne on jo täysin toinen. Maaliskuussa Suomesta haki turvapaikkaa 359 henkeä. Se on kaksi turvapaikanhakijaa enemmän kuin vuosi sitten maaliskuussa.

Mitä tässä välissä oikein tapahtui Suomen turvapaikkapolitiikassa? Paljon ja poikkeuksellisen lyhyessä ajassa, kovasanaisen kansalaiskeskustelun säestämänä.

Tornioon perustettiin järjestelykeskus. Hylätyt motellit täytettiin kerrossängyillä ja muutettiin vastaanottokeskuksiksi. Maahanmuuttovirasto rekrytoi lisää väkeä. Turvapaikkaprosessiin pantiin vauhtia kaikissa portaissa. Kotouttamissuunnitelmat kaivettiin päivitettäviksi. Tulijoiden koulutustaustoja selvitettiin.

Viranomais-Suomi ratkoi uutta tilannetta varsin ripein ottein ja käytännöllisesti. Korostettiin kansallista turvallisuutta, varautumista ja turvapaikanhakijoiden julkistaloudelle tuomia kustannuksia. EU:ta kriisi repi kovasti, ja kriisi löi kiilan myös pohjoismaiseen rajayhteistyöhön. EU:ssa Suomi päätyi pitkälti tukemaan komission linjaa, pitelemään pystyssä Schengenin sopimusta ja jakamaan osaltaan taakkaa.

Suomen turvapaikkapolitiikka mullistui historiallisella tavalla. Liikkeelle ei lähdetty tyhjästä, mutta tahti oli tiivis. Hallitus linjasi syyskuussa ensimmäiset uudet toimet. Turvapaikkapoliittinen ohjelma tuli joulukuussa. Sitä, että tavoitteena on rajoittaa turvapaikanhakijoiden määrää, ei kätketty rivien väliin. Turvapaikkapolitiikkaa kiristettiin niin paljon kuin EU-direktiivit ja perustuslaki sallivat. Samoin teki moni muu EU-maa.

Turvapaikanhakijakriisi leimaa Juha Sipilän (kesk) hallituksen alkutaivalta ja tekee siitä monin tavoin poikkeuksellisen. Venäjä käytti tilanteen hyväkseen ja pakotti Suomen kanssaan kahdenväliseen rajasopimukseen, jotta turvapaikanhakijoiden tulo itärajan yli saatiin loppumaan.

Jo kesällä tilanteen nopea kehittyminen yllätti hallituksen. Etenkin perussuomalaisilta odotettiin kovaa linjaa. Voi kuitenkin kysyä, miten perussuomalaisten kädenjälki oikein on näkynyt – vai oliko kyse ratkaisuista, joihin myös muut olisivat päätyneet tasapainotellessaan yhä vaikeammaksi muuttuvan kriisin keskellä vaikeassa taloustilanteessa, nykyisessä eurooppalaisessa ilmapiirissä ja Venäjän painostaessa?

Oppositio toki arvosteli linjauksia, ja kritiikkiä saa eritoten perheenyhdistämisen vaikeuttaminen. Voi kuitenkin sanoa, että oppositio pitkälti ymmärsi hallitusta. Kaikkia yhdisti myös huoli äärioikeiston noususta. Kovin kritiikki kuultiinkin kansalaisilta.

Yhden peilin hallitukselle antaa Ruotsi. Siellä turvapaikanhakijatilannetta ratkoo sosiaalidemokraattien ja ympäristöpuolueen hallitus, joka on kiristänyt Ruotsin turvapaikkapolitiikkaa ennennäkemättömällä tavalla. Ruotsin esimerkki näyttää, ettei hallituspohjalla välttämättä ole suurta vaikutusta turvapaikkapolitiikkaan. Kaikki ovat joutuneet arvioimaan linjaansa uusiksi. Ruotsissa ympäristöpuolue teki täyskäännöksen.

Syksy oli poikkeuksellinen, ja ehkä isoja eroja ei siksi ole. Turvapaikanhakijoiden seuraava aalto testaa nyt luodun politiikan. Painotuksissa maahanmuutto erottelee yhä puolueet. Samaan aikaan siitä on tullut myös puolueita yhdistävä teema. Pelko äärioikeiston noususta on todellinen, ja se näkyy läpi puoluekentän.

[Sydämistynyt]

Eniten pelottaa ihan minkä tahansa ääriliikkeen nousu.  Äärioikeistoa osataan jo varoa 1930-luvun jälkeen, mutta sama pee missä tahansa paketissa on ahdistavaa.  Nyt meillä on nuorten muslimimiesten maahantulolta tyystin silmänsä ja korvansa sulkenut pakolaistenhalaajien porukka, joka on tosi vaarallinen.  Nuorten vihaisten muslimien slummit syntyvät Suomeenkin kuin itsekseen näiden julkisuudessa suuna päänä mesoavien mielipidediktaattorien myyräntyön seurauksena.

Kun heität tätä kolikkoa, on aina väärä puoli päällimmäisenä.

[ISO]

Painotuksissa maahanmuutto erottelee yhä puolueet. Samaan aikaan siitä on tullut myös puolueita yhdistävä teema. Pelko äärioikeiston noususta on todellinen, ja se näkyy läpi puoluekentän.

Jos ainoastaan äärioikeisto tarjoaa järkeviä ratkaisuja maahanmuuttokriittisille, niin äärioikeisto tulee nousemaan huimaa vauhtia kannatuksessaan.

Eikä ihme, koska nykyisillä valtapuolueilla, Perussuomalaiset mukaan lukien, ei ole ollut tarjota mitään konkreettista.

On valehdeltu ja peitelty ongelmia, jätetty VOKkien ympäristön ihmiset heitteille, oltu täysin kykenemättömiä kohtaamaan ongelmaa ja sen lieveilmiöitä sekä syyllistetty tavallista Suomalaista siitä että sitä vituttaa geelitukat pyörimässä kulmilla ahdistelemassa naisia ja lapsia sekä herättämässä turvattomuutta kun kulkevat isoissa jengeissä pitkin kyliä.

[Kim Evil-666]

"Äärioikeisto" = Totuus asioiden vakavuudesta ja negatiivisista yhteiskunnallisista vaikutuksista.

Vihervasemmisto/Hallitus = Asioiden tietoinen pimittely, jopa suoranainen valehtelu. Yhteiskunnan hyvinvoinnin lähes täydellinen laiminlyönti, sekä kansalaisten "kurittaminen" toiseustoteemien tähden. Eurostoliiton kumartaminen ohi kansallisen edun, häpeäksi asti.

[Blanc73]

Pelko äärioikeiston noususta on todellinen

Minusta tuo on ihan käsittämätöntä shaibaa. Todellinen ja oikea uhka Eurooppaan tulee Lähi-idästä suuntautuvan kansainvaelluksen muodossa.

[ISO]

Pelko äärioikeiston noususta on todellinen

Minusta tuo on ihan käsittämätöntä shaibaa. Todellinen ja oikea uhka Eurooppaan tulee Lähi-idästä suuntautuvan kansainvaelluksen muodossa.

Kyllähän äärioikeisto on aina ollut uhka kommunisteille, eli nykymaailmassa vihervasemmistolle.

[ArtturiE]

Minua pelottaa realismilta ja Suomen omalta edulta silmänä ja korvansa sulkevien suvakkien aalto, joka onneksi näyttää jääneen vain pieneksi laineeksi.  Äärivasemmiston nousua en pelkää, koska sillä ei ole selkeää linjaa, vain pelkkää ilkivallantekoa ja demokratian häiriköintiä.

[ArtturiE]

Pelko äärioikeiston noususta on todellinen

Minusta tuo on ihan käsittämätöntä shaibaa. Todellinen ja oikea uhka Eurooppaan tulee Lähi-idästä suuntautuvan kansainvaelluksen muodossa.

Natsikortti on vielä kovaa valuuttaa ja fasismilla pelottelu pysyy voimissaan, koska media muistuttaa jatkuvasti Hitleristä.  Toivottavasti joskus tehdään dokumentteja myös Suomisyöjistä, kuten suvakit, sss-hallitus, spr, kotouttamispolitiikka jne.

[Ajattelija2008]

Helsingin sanomien pääkirjoituksessa on taas tämä merkillinen looginen ristiriita, että Ruotsin Suomeen salakuljettamat laittomat siirtolaiset ovat "taakanjakoa", mutta Venäjältä tulevat laittomat siirtolaiset taas ovat Venäjän "painostuskeino" rajasopimuksen aikaansaamiseksi.

Tuskin päätoimittaja on niin tyhmä, ettei tajua ristiriitaa. Kyse on propagandakirjoituksesta, joka on viime kädessä saneltu EK:sta ja Saksasta.

Puhe "äärioikeiston" noususta on sekin samaa propagandaa: nimenomaan äärioikeisto pyrkii vapauttamaan halpatyövoiman tulon. Äärioikeisto on jo noussut ja se näkyy laittoman halpatyövoiman virtaamisena Suomeen.

[Mika]

Pelko äärioikeiston noususta on todellinen, ja se näkyy läpi puoluekentän.

Äänestäjien tuleminen järkiinsä on tosiaan uhka sille, ettei monikulttuurinen unelma toteudu. Suurta uhkaa ei kuitenkaan ole näköpiirissä, koska maassa ei ole tässä asiassa uskottavaa oppositiota.  Se on melko uskomatonta.

[Roope]

Mitä tässä välissä oikein tapahtui Suomen turvapaikkapolitiikassa? Paljon ja poikkeuksellisen lyhyessä ajassa, kovasanaisen kansalaiskeskustelun säestämänä.

Todellako? Mitä täällä tapahtui turvapaikkapolitiikassa?

Tornioon perustettiin järjestelykeskus. Hylätyt motellit täytettiin kerrossängyillä ja muutettiin vastaanottokeskuksiksi. Maahanmuuttovirasto rekrytoi lisää väkeä. Turvapaikkaprosessiin pantiin vauhtia kaikissa portaissa. Kotouttamissuunnitelmat kaivettiin päivitettäviksi. Tulijoiden koulutustaustoja selvitettiin.

Viranomais-Suomi ratkoi uutta tilannetta varsin ripein ottein ja käytännöllisesti.

Eli jatkettiin samaa epäonnistunutta politiikkaa, joka johti tulijoiden määrän kasvuun, mutta lisättiin resursseja sadoilla miljoonilla euroilla.

EU:ssa Suomi päätyi pitkälti tukemaan komission linjaa, pitelemään pystyssä Schengenin sopimusta ja jakamaan osaltaan taakkaa.

Käytännössä ainoana maana, kun muut tuloreitin maat sulkivat rajojaan tai siirsivät tulijoita mahdollisuuksien mukaan eteenpäin.

Suomen turvapaikkapolitiikka mullistui historiallisella tavalla. Liikkeelle ei lähdetty tyhjästä, mutta tahti oli tiivis. Hallitus linjasi syyskuussa ensimmäiset uudet toimet. Turvapaikkapoliittinen ohjelma tuli joulukuussa. Sitä, että tavoitteena on rajoittaa turvapaikanhakijoiden määrää, ei kätketty rivien väliin. Turvapaikkapolitiikkaa kiristettiin niin paljon kuin EU-direktiivit ja perustuslaki sallivat. Samoin teki moni muu EU-maa.

Miksi HS levittää pääkirjoituksessaan samoja valheita kuin Pakolaisapu aiemmin?

Huomionarvoista kun on, että hallituksen turvapaikkapoliittisessa ohjelmassa nimenomaan ei aseteta tavoitteeksi turvapaikanhakijoiden määrän rajoittamista. Myöskään sisäministeri Orpo ei ole sanonut tällaista suoraan tai rivien välissä. Ohjelman ja Orpon avainsana on hallinta, ei määrän rajoittaminen. Orpolle hallintaa on se, että tulijat rekisteröidään, tuli heitä tuhat tai sata tuhatta.

Turvapaikkapolitiikkaa ei ole vielä kiristetty, eikä sitä aiota kiristää EU-direktiivin ja perustuslain sallimissa rajoissa. Hallitus ei ole sellaista väittänytkään, vaan käsitys on syntynyt pakolaisjärjestöjen ja poliitikkojen propagandasta. Muun muassa perheenyhdistäminen jää tulevasta lakimuutoksesta huolimatta muita maita liberaalimmaksi, eikä tiettyjen kansallisuuksien liian helppoon oleskeluluvan saamiseen aiota näköjään puuttua. Ei puhettakaan turvapaikanhakijoiden rajakäännytyksistä tai vastaanotolle asetetuista maksimimääristä, jollaisia on käytössä eteläisemmässä Euroopassa.

Ja tämä samalla kun hallitus tukee EU:n komission hanketta siirtää turvapaikkapoliittinen päätösvalta lopullisesti pois jäsenvaltioilta.

Turvapaikanhakijakriisi leimaa Juha Sipilän (kesk) hallituksen alkutaivalta ja tekee siitä monin tavoin poikkeuksellisen. Venäjä käytti tilanteen hyväkseen ja pakotti Suomen kanssaan kahdenväliseen rajasopimukseen, jotta turvapaikanhakijoiden tulo itärajan yli saatiin loppumaan.

Ruotsi käytti tilannetta hyväkseen ja ohjasi Suomeen kymmeniä tuhansia turvapaikanhakijoita. Suomessa oltiin ja ollaan yhä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sama voi toistua milloin tahansa.

Etenkin perussuomalaisilta odotettiin kovaa linjaa. Voi kuitenkin kysyä, miten perussuomalaisten kädenjälki oikein on näkynyt – vai oliko kyse ratkaisuista, joihin myös muut olisivat päätyneet tasapainotellessaan yhä vaikeammaksi muuttuvan kriisin keskellä vaikeassa taloustilanteessa, nykyisessä eurooppalaisessa ilmapiirissä ja Venäjän painostaessa?

Luultavasti juuri näin. Mitään tulijamääriin oikeasti vaikuttavaa ei ole saatu vieläkään aikaan, vaikka tulijahuipusta on jo yli puoli vuotta. Perussuomalaiset ei ole päivittänyt turvapaikkapolitiikan tavoitteitaan, eikä pitänyt Suomen edelleen löysää linjaa esillä.

Perussuomalaisissa puuhastellaan samojen asioiden parissa kuin jo vuosia sitten, vaikka tilanne on muuttunut täysin. Pahinta on kuitenkin hiljaisuus. Kun olisi pitänyt villitä kansaa, paukuteltiin omissa porukoissa henkseleitä muka onnistuneesta maahanmuutto-ohjelmasta.

Yhden peilin hallitukselle antaa Ruotsi. Siellä turvapaikanhakijatilannetta ratkoo sosiaalidemokraattien ja ympäristöpuolueen hallitus, joka on kiristänyt Ruotsin turvapaikkapolitiikkaa ennennäkemättömällä tavalla. Ruotsin esimerkki näyttää, ettei hallituspohjalla välttämättä ole suurta vaikutusta turvapaikkapolitiikkaan. Kaikki ovat joutuneet arvioimaan linjaansa uusiksi. Ruotsissa ympäristöpuolue teki täyskäännöksen.

Ruotsin edellinen oikeistohallitus teki ympäristöpuolueen kanssa sopimuksen, ettei kiristä turvapaikkapolitiikkaa. Nykyinen vasemmistohallitus, johon kuuluu ympäristöpuolue, kiristää turvapaikkapolitiikkaa pääministerin mukaan niin paljon kuin EU-säännöt ja kansainväliset sopimukset antavat myöten.

Sen sijaan Suomessa sisäministeri Orpo on linjannut, että Suomi ei halua osallistua muiden EU-maiden kanssa kilpajuoksuun turvapaikkapolitiikan kiristyksistä, vaan hallitus jää odottelemaan EU-maiden yhteisiä turvapaikkalakeja. Sellaiset ovat aikaisintaankin vuosien päässä, eivätkä monet Euroopan maat tule suostumaan niihin vuosikymmeniin. Sitä ennen on monta kuumaa kesää...

Turvapaikanhakijoiden seuraava aalto testaa nyt luodun politiikan.

Eipä siinä ole paljon testaamista. Suomen nykyinen politiikka nojaa siihen, että otetaan vastaan kaikki, jotka tulevat rajan yli tai jotka EU lähettää meille. Siinä voi käydä Suomelle vain huonosti, tuli turvapaikanhakijoita kuinka paljon tahansa.

[writer]

Ton uutisen kirjoittanut toimittaja on joko täysin työtään tekemään kykenemätön idiootti joka esittää "uutisessaan" useita valheita faktoina
TAI
sitten "uutisen" kirjottanut toimittaja valehtelee tietoisesti tuudittaakseen tyhmemmät siihen että jotain olisi oikeasti tehty ja politiikka olisi nyt ennätyskireää.

Suomen media on luokatonta paskaa.

Hesarin toimittajat vievät luokattoman paskan niin järkyttävälle tasolle että sanomatalossa täytyy olla joko täysiä idiootteja tai täysin sieluttomia ihmisiä.

[nollatoleranssi]

Jo kesällä tilanteen nopea kehittyminen yllätti hallituksen. Etenkin perussuomalaisilta odotettiin kovaa linjaa. Voi kuitenkin kysyä, miten perussuomalaisten kädenjälki oikein on näkynyt – vai oliko kyse ratkaisuista, joihin myös muut olisivat päätyneet tasapainotellessaan yhä vaikeammaksi muuttuvan kriisin keskellä vaikeassa taloustilanteessa, nykyisessä eurooppalaisessa ilmapiirissä ja Venäjän painostaessa?

Perussuomalaisten vaikutus ei näkynyt yhtikäs mitenkään. Soinilla ei ollut mitään halukkuutta ottaa asioihin kantaa, ei edes silloin kun tasavallan presidentti Sauli Niinistö otti kantaa ongelmiin (myöhemmin sanoi tarkoittaneensa aivan muuta kuin miten puheet olivat tulkittavissa). Soini olisi voinut puolueen puheenjohtajana ottaa tiukemman linjan mm. Ruotsin turvapaikanhakija-aallosta Suomeen päin, mutta mitään merkitystä sillä ei ollut puolueelle.

Kaikki puolueet olisivatkin varmuudella tehneet samat päätökset mitä nykyisinkin on tehty. Toisaalta jos huomioi viime hallituksen ongelmat, niin asioita olisi vastustettu ilman mitään järkevää päämäärää. Tämä olisi voinut vaikuttaa siihen, että Suomessa ei olisi tehty sitäkään vähää asioiden hoitamiseksi, mitä on nykyisin tehty.

Pahimmillaan olisi luotu esim. laaja terveydenhuolto paperittomille, joka olisi osaltaan lisännyt Suomen suosiota vetovoimatekijöissä. Eikä olisi myöskään millään tavalla arvioitu, että mitkä tekijät tuovat turvapaikanhakijoita Suomeen. Samalla olisi julkisesti kerrottu edelleen valheita turvapaikanhakijoiden korkeista koulutuksista, joiden tulokset olisivat perustuneet kyselytutkimuksiin.

Oppositio toki arvosteli linjauksia, ja kritiikkiä saa eritoten perheenyhdistämisen vaikeuttaminen. Voi kuitenkin sanoa, että oppositio pitkälti ymmärsi hallitusta. Kaikkia yhdisti myös huoli äärioikeiston noususta. Kovin kritiikki kuultiinkin kansalaisilta.

Äärioikeiston pelko on typeryydessään naurettavimpia selityksiä mitä on koskaan kuultu. Ei Suomessa oikeasti edes ole mitään todellista "äärioikeistoa". Ne Li Anderssonin ja Dan Koivulaakson yms. kumppaneiden höpinät ovat olleet ainoastaan muutamien äärivasemmistolaisten ja toimittajien mieleen, koska niillä puheilla on saanut vietyä huomion muualle itse ongelmista.

Merkittävimmät syy matujen yleiseen vastustamiseen johtuivat siitä, että jopa kaikista pöljimmät maahanmuuton kannattajat tajusivat kuinka valtaosalla turvapaikanhakijoista ei ollut mitään järkevää syytä tulla länsimaihin tai Suomeen eli valittivat milloin huonoista oloista, huonosta ruoasta, tekemisen puutteesta tai palasivat omatoimisesti kotimaahansa. Siihen päälle vielä terroristit. Kansalaisten kritiikki jäikin näiden ikävien faktojen varjoon, vaikka mielenosoitukset saivatkin suosiota.

Yhden peilin hallitukselle antaa Ruotsi. Siellä turvapaikanhakijatilannetta ratkoo sosiaalidemokraattien ja ympäristöpuolueen hallitus, joka on kiristänyt Ruotsin turvapaikkapolitiikkaa ennennäkemättömällä tavalla. Ruotsin esimerkki näyttää, ettei hallituspohjalla välttämättä ole suurta vaikutusta turvapaikkapolitiikkaan. Kaikki ovat joutuneet arvioimaan linjaansa uusiksi. Ruotsissa ympäristöpuolue teki täyskäännöksen.

Ruotsin esimerkki osoittaa, että jossakin kohdassa se raja on kaikkialla. Suomen ei tarvitse kuitenkaan seurata kaikissa asioissa Ruotsia jälkijunassa.