2016-01-27 HS: Joukkueenjohtaja Elina on maahanmuuttajapoikien toinen lottovoitt

[Paawo]

Aivan sitä taas silmät vesittyivät kun sai pätkän sinisilmäisen suomalaisen naisihmisen laupiaasta hyvyydestä lukea.
JA sitä jalkapallua, tietenkin.

http://www.hs.fi/elama/a1453778355453

Elinan poika aloitti jalkapallon 5-vuotiaana lähikentän kesäleirillä. Seuraavana syksynä pienistä pojista perustettiin joukkue. Koska kukaan muu ei avannut suutaan, Elina lupasi olla "vähän aikaa" joukkueenjohtaja. Kohta pojat ovat teini-iässä. Elina on luotsannut kirjavaa laumaansa vuosia, vapaaehtoisena. Hän tuntee pojat kuin omansa.

Olen joukkueenjohtajana samassa seurassa kuin Elina, toisen kaupunginosan pojille. Kun keskustelemme ikäluokan toiminnasta, Elina miettii eri asioita kuin me muut.

Minun poikani joukkueessa on tarkat säännöt treeneihin ja peleihin ilmoittautumisesta. Elinan joukkueessa nimenhuudon käyttäminen on usein lapsen vastuulla, koska vanhemmat eivät osaa suomea. "Ei sitä välttämättä tiedä tuleeko paikalle kahdeksan vai 12 poikaa, mutta aina on saatu pelit käyntiin", hän nauraa.

Kun me muut joukkueenjohtajat mietimme, mikä urheiluopisto sopisi kevätleiripaikaksi ja tilataanko kaikille samanlaiset seuramalliston takit, Elina yrittää saada omat perheensä ymmärtämään, että pelilisenssi on maksuista se tärkein. Ilman lisenssiä ei oikein uskalla pelata. Hän on tottunut odottamaan maksusuorituksia. Lopulta ne aina tulevat.

Ettäs tiedätte, julmurit. Maksuista ja eräpäivistä murehditaan täällä jäykässä Suomessa turhan takia. Eikö Elinakaan vielä ole oppinut kaikessa suorituskeskeisyydessään ymmärtämään että maksuja tärkeämpääHÄN se hauskanpito on.

Ei muiden kanssa ahertele, ehtiihän työhön myöhemmin.

[Kari Kinnunen]

Jalkapalloa, aina vaan jalkapalloa.

Tosin taitaa tuolla menetelmällä olla enemminkin potkupalloa.

[Paawo]

"Ei sitä välttämättä tiedä tuleeko paikalle kahdeksan vai 12 poikaa, mutta aina on saatu pelit käyntiin", hän nauraa.

Näyttävät nämä tulevaisuuden työvoimapulan tilketarpeet varsin lupaavalta ainekselta jo nyt. 

Tulee leikkaussaliin yksi tai kolme hoitajaa, tai rakennustyömaalle viisi tai kymmenen timpuria niin aina on potilaan mahanahka auki saatu ja talokin jossain kohtaa valmiiksi.

[Siili]

Odotin loppukaneettia: "Ja he kaikki elivät elämänsä onnellisena loppuun asti".

[Axlone]

En nyt ymmärrä mikä tässä on pielessä? Mielestäni on vain hyvä jos on jotain matalan kynnyksen harrastuksia, eikä aina kalliita seura ryhmiä, jossa pitää matkustaa ympäri suomen, hankkia tiimi romppeet tai vanhempien toimia milloin missäkin myyjäisissä sun muissa.

[Paawo]

En nyt ymmärrä mikä tässä on pielessä?

Toivottavasti mikään ei ole pielessä ja todellisuus on jotain muuta kuin toimittelijan kertomus antaa ymmärtää.
Yhteisöllisen harrastuksen tärkein anti on se vastuunotto itsestä ja muista sekä halu kehittyä paremmaksi. Joukkuepeliharrasteissa mukana olleet yleensä ovat niitä jotka osaavat toimia monenlaisissa muuttuvissa tilanteissa ja tulevat ihmisten kanssa muutenkin toimeen - yleensä siis.

Mitkä lähtökohdat ja mahdollisuudet tälle tarjoaa kiva jees-täti joka hyysää pikkupoikia lapsuudesta teinivuosille saakka, hakee kotoa ja kohteliaasti suodattaa aikatauluja ja vaatimuksia kahden kulttuurin - sen joka vallitsee lasten kotona, ja tämän meidän suomalaisen sääntöyhteiskuntamme - välissä.
Kyseessä on tekstin mukaan kuitenkin toisen polven maahanmuuttajat joiden vanhemmat ovat onnistuneet olemaan kotoutumatta yhteiskuntaamme sen vertaa että kielen olisivat opetelleet.

[Blanc73]

Sankaritarinoita voisi tehdä myös niistä lukemattomista vanhemmista jotka talkootyönä ja kaiket vapaa-ajat puuhastelevat kantasuomalaisten jalkapallo/jääkiekkojunnujen kanssa.  Elina tekee hyvää duunia, ei ole hänen vikansa jos media on moku-hysterian vallassa. Median Afrikka-kiima on ehtymätön.

[chacha2]

Aina niitä poikia vaan HS.


Oikea mittari kotouttamisen onnistumisesta olisi kun HS julkaisisi loistojutun jalkapalloilevista toisen polven maahanmuuttajatytöistä; Somaliasta, Kongosta, Kiinasta, Irakista .
Heidän inohimoa jalkapallopeliä kohtaan.
Pojat näistä lähtömaista taas ovat aina pelanneet jalkapalloa kotimaassaan,  nyt jatkavat sitä perinnettään Suomessakin.
Ja vanhemmat tukevat. Koko sukukin.
Eihän siinä ole mitään uutta ja mullistavaa.

Mutta

Suomessa jalkapallo on hyvin suosittu laji myös tyttöjen parissa.
Joten silloin kun HS on osoittaa pitkän artikkelin näitten lähtömaitten maahanmuuttajatyttöjen jalkapalloinnosta ja kuinka heidän vanhemmat tukevat tyttöjä harrastuksissaan,
silloin HSllä on oikeasti mistä kirjoittaa.

Tämä artikkeli tässä taas,
se on niin nähty jo.

[Lucce]

Helsingin Sanomat nykyisellään pitäisi hävittää kivijalkaan ja rakentaa alusta

[Gunnar Hymén]

lottovoitossa saa miljoona puhtaana käteen

mihinhän nämä mamupojat "miljoonansa" lataa

[sozaburon paluu]

Miten *elvetiss* tämän maan media on ajatunut tällaiseen alennustilaan. Mitä ihmeen mömmöjä on ujutettu ravintoketjuun kun iso osa eurooppalaisista on täysin tärähtäneessä tilassa. Lisäksi kaikki toimittajat ja eduskunnassa istuvat poliitikot ovat jonkinlaisessa vegetatiivisessa tilassa mutta sormet ja suut toimivat vielä sen verran että niistä ulostuu säännöllisesti jotain sontaa. Ihan kuin eläisi jossain palkoihmisten maanosassa.

[Siili]

Aina niitä poikia vaan HS.

Oikea mittari kotouttamisen onnistumisesta olisi kun HS julkaisisi loistojutun jalkapalloilevista toisen polven maahanmuuttajatytöistä; Somaliasta, Kongosta, Kiinasta, Irakista .

Kertoisikohan juttu pakkonaitetuista toisen polven maahanmuuttajatytöistä hieman edustavammin näiden arjesta?

[Kim Evil-666]

Kummastakohan tämä kertoo enemmän, mamu-pojista, vai Elinan halusta olla Äiti Teresa sädekehineen kaikkineen. En väitä suoraan näin olevan, mutta pullahalaajatoimittelijan raapustuksessa on vahva tarkoitusmukaisuuden sivumaku.

Kasvakaa toimittelijat aikuisiksi ja lopettakaa turhanpäiväiset nyyhkytarinat.