2009-10-05 HS: Afrikkalainen nauru ryöpsähti lähijunaan

[skrabb]

KAUPUNGIN LAITA

Afrikkalainen nauru ryöpsähti lähijunaan
Jaana Savolainen

helsingin sanomat

Ryhmä afrikkalaisia naisia astui lähijunaan. Melko täydessä vaunussa he joutuivat kauaksi toisistaan.

Jonkin ajan kuluttua yksi heistä alkoi puhua kovaan ääneen. Me muut ihmettelimme, kenelle hän puhuu. Vastaus löytyi vaunun toisesta päästä, josta kuului yhtä kovaääninen puhe.

Tilanne vaikutti huvittavalta ja aika oudolta. Mietin, onko tällainen tapana jossain afrikkalaisella torilla. Kaikki huutavat kovaan ääneen.

Kaikista se ei ollut huvittavaa. Päät kääntyilivät ja otsat kurtistuivat. Mitä ihmettä täällä tapahtuu?

Suomalainen tarvitsee tunnetusti laajan, äänettömän reviirin ympärilleen. Nämä naiset taas ottivat koko tilan käyttöönsä ja rakensivat reviirinsä äänekkäästi.

Muutama viikko myöhemmin neljä afrikkalaistaustaista nuorta miestä rupatteli kovaan ääneen lähijunassa. Ääntä pitikin käyttää, koska he istuivat ikkunapenkeillä käytävän kahta puolen.

Sitten he alkoivat nauraa. Eikä sille tullut loppua. He huojuivat ja heiluivat ja heidän kasvonsa loistivat kuin auringot. Heillä oli hervottoman hauskaa. Ajattelin, että tuollainen ilohan tarttuu.

Vastapäätäni istui nuori nainen kuulokkeet korvillaan. Äkkiä hän tempaisi kuulokkeet pois, kääntyi ympäri ja mulkaisi miehiä vihaisesti. Hän huokaisi syvään ja jatkoi ikkunasta ulos katseluaan.

"Suomessa ei käyttäydytä noin julkisella paikalla", eräs teini-ikäinen matkustaja tokaisi. Sitten häntä alkoi hymyilyttää: "Ei ainakaan selvin päin!"

Kansainvälisyyden parhainta antia lienee, että tutustumalla toisten tapoihin joudumme arvioimaan uudesta näkökulmasta myös omiamme.

Toisten kulttuurien kaikkia tapoja voi olla vaikea sulattaa. Kohtuullista lienee, että sietää ja ymmärtää erilaisuutta.

Tämä koskee tietysti yhtä lailla kulttuuritörmäyksen molempia osapuolia.

[email protected] KIRJOITTAJA ON HELSINGIN SANOMIEN UUTISTOIMITUKSEN TOIMITTAJA.

[Hamsteri]

Jonkin ajan kuluttua yksi heistä alkoi puhua kovaan ääneen. Me muut ihmettelimme, kenelle hän puhuu. Vastaus löytyi vaunun toisesta päästä, josta kuului yhtä kovaääninen puhe.

Kännykällä tuo olisi hoitunut muita häiritsemättä.

Sitten he alkoivat nauraa. Eikä sille tullut loppua. He huojuivat ja heiluivat ja heidän kasvonsa loistivat kuin auringot. Heillä oli hervottoman hauskaa. Ajattelin, että tuollainen ilohan tarttuu.

Ajettelikohan toimittaja ennen vai jälkeen kannabis-tuotteiden poistamisen, "tuollaisen ilon" tarttuvan?

[ihminen]

Jaahas sunnuntain hesarin kirjoitusten paikkailu on alkanut.

Eikös meillä täällä kotoisessa suomessamme ollut joku aika sitten oikein kamppanja siitä että emme saisi keskustella kova äänisesti edes kännykkään julkisella paikalla. Missä oli silloin hesarin toimittaja eriävine mielipiteineen? Siis han-suomalainen ei saa keskustella kovaan ääneen mutta aurinkoinen ja iloinen joukko afroja saa? Sietäkää sitä ja uikaa siellä lähijunan etnopositiivisessä huutokilpailussa.

Suomessa hyvien tapojen mukaista ei ole huutaa julkisessa kulkuvälineessä.

Kansainvälisyyden parhainta antia lienee, että tutustumalla toisten tapoihin joudumme arvioimaan uudesta näkökulmasta myös omiamme.

Omat tapamme eivät silti ole huonompia, näin on käytäntö opettanut elämään tässä maassa.

En kaipaa kulttuuritörmäystä, kaipaan meidän tapojen kunnioittamista.

[Eino P. Keravalta]

Eräs suomalaisen kulttuurin hienoja piirteitä on, että siinä ihmisten annetaan olla rauhassa. Sallitaan töistään väsyneiden ihmisten matkustaa rauhassa kotiin. Tietysti tällaista on vaikea käsittää, ellei ole itse väsynyt töistä.

Maailmassa on muutenkin liikaa hälyä ja turhanpäiväistä smalltalkia. Suomalainen haluaa rauhassa kuunnella musiikkia, sivistää itseään kirjalla tai ajatella asioita. Toki ymmärrän sen, että ajattelua ei kaikissa kultuuripiireissä niin suuresti arvosteta. Se tila täytetään äbäläwäbälällä, karjumisella ja turhannauramisella.

[Kaptah]

Tämä on monikulttuurin pienimpiä ongelmia. Käytöstavat ovat hyvin erilaiset. Toisen normaali käytös voi häiritä tai loukata toisia. Minusta olisi ihan hyvä jos suomalaisetkin olisivat rohkeampia ja suulaampia, mutta minusta vähemmistön on syytä noudattaa suomalaisia tapoja. Japanissa ollaan rauhallisia ja kohteliaita, joten japanissa on syytä käyttäytyä kuten sikälälinen tapa vaatii. Maassa maan tavalla.

Ihan oikeasti minusta suomalaiset voisivat ottaa oppia monilta muilta kulttuureilta siitä, miten ollaan sosiaalisempia, ulospäinsuuntautuneempia ja iloisempia. Itsekin jurotan ja olen usein hiljaa omissa oloissani julkisella paikalla ja liikennevälineessä, mutta mukavaltahan tuo yleensä tuntuu, kun tuntematon hymyilee tai alkaa bussissa jutella.

Helsingissä ajelee yksi musta bussikuski, joka aina bussin saapuessa linjan jommallekummalle päätepysäkille kuuluttaa huonolla suomellaan "kiitos kaikille!" ja hymyilee oikeasti iloisesti. Tällaisesta tulee pitkäksi aikaa hyvälle mielelle. Tällaisesta hyvästä meiningistä voisivat suomalaisetkin ottaa oppia. Mitenkähän saataisiin tällaiset rusinat ulkomaiden tavoista ja ihmisistä ja samalla vältyttäisiin segregoitumiselta, slummeilta, etniseltä väkivallalta, sosiaaliturvan väärinkäytöltä...

[Malmi]

Eikös meillä täällä kotoisessa suomessamme ollut joku aika sitten oikein kamppanja siitä että emme saisi keskustella kova äänisesti edes kännykkään julkisella paikalla. Missä oli silloin hesarin toimittaja eriävine mielipiteineen? Siis han-suomalainen ei saa keskustella kovaan ääneen mutta aurinkoinen ja iloinen joukko afroja saa? Sietäkää sitä ja uikaa siellä lähijunan etnopositiivisessä huutokilpailussa.

Suomessa hyvien tapojen mukaista ei ole huutaa julkisessa kulkuvälineessä.

[

Aloin fundeeraan tätä itsekin. Itse en pidä meluavista ihmisistä julkisella paikalla, ihonväriin katsomatta.
Mutta jos mölyäjät olisivat olleet suomalaisia, niin "taas nämä suomalaiset tupauunot meluaa eikä osaa pitää turpaansa kiinni, täynnä juntteja tämä Suomi."  
Tulee vaan uusi junacausti kun pyydät olemaan hiljaa. Noh, tämä on yksi niistä syistä miksi suosin pyöräilyä kesäisin ja yksityisautoilua syksysisin/talvisin.

Afrikkalainen nauru kyllä tarttuu, ei vaan hirveän positiivisessä mielessä.

[pelle12]

Jonkin ajan kuluttua yksi heistä alkoi puhua kovaan ääneen. Me muut ihmettelimme, kenelle hän puhuu. Vastaus löytyi vaunun toisesta päästä, josta kuului yhtä kovaääninen puhe.

Kännykällä tuo olisi hoitunut muita häiritsemättä

Ei välttämättä. Eräs afrikkalainen nainen puhui kännykkäänsä niin lujaa, että koko tanner tärisi. Kampanja julkisissa liikennevälineissä: 'Älä kälätä 'koskee siis ainoastaan kantiksia.

[rankka]

On muuten melkosta mölinää se. Ei ole tarvinnut onneksi enää ihan hetkeen mennä julkisiin kuuntelemaan.
Arvaatteko miten mukavasti samanmoinen mölinä kuuluu talojen sisäpihalla, kun huudellaan asunnosta toiseen?
Sekin on sitä ihanan väistämätöntä kulttuuria jota Suomalainen tarvitsee Suomessa.

[pelle12]

Maailmassa on muutenkin liikaa hälyä ja turhanpäiväistä smalltalkia. Suomalainen haluaa rauhassa kuunnella musiikkia, sivistää itseään kirjalla tai ajatella asioita. Toki ymmärrän sen, että ajattelua ei kaikissa kultuuripiireissä niin suuresti arvosteta. Se tila täytetään äbäläwäbälällä, karjumisella ja turhannauramisella.

Tuossa afrikkalaisessa kälätyksessä on se hyvä puoli, että harva tajuaa mitä kälätetään. Jos tajuaisi, taitaisi närkästys olla vieläkin suurempi. Yleensähän ihmiset puhuvat ihan pelkkää tyhjää soopaa, jota ulkopuolinen ei jaksaisi millään kuunnella. Eräs suomalainen Kiinassa kertoi kuinka hän kuvitteli ihmisten puhuvan tosi henkeviä, ovathan kiinalaiset vanhaa kulttuurikansaa, kunnes oppi kiinaa sen verran, että alkoi ymmärtää mistä ihmiset oikeastaan puhuivat. Kyllä vaikeneminen on kultaa. Hymyssä ja hyvissä tavoissa ei tietysti ole mitään pahaa ja voihan sitä muutaman small talkin heitää ventovieraallekin, onhan se järkevämpää kuin seisoa tuppisuuna maahan katsellen, mutta rajansa kaikella.

[Nauris]

Eikös meillä täällä kotoisessa suomessamme ollut joku aika sitten oikein kamppanja siitä että emme saisi keskustella kova äänisesti edes kännykkään julkisella paikalla.

Älä kailota -kampanja muistuttaa huomaavaisesta kännykän käytöstä

[Junkkari]

Minulla heräsi tuosta kirjoituksesta täysin samanlaisia ajatuksia kuin muillakin ketjuun vastanneilla.

Tuskinpa Jaana Savolainen olisi pitänyt tuota ihanana ja positiivisen tilan käyttöön ottamisena ja reviirin rakentamisena, jos kälättäjät olisivat olleet keski-ikäisiä suomalaisnaisia höpöttämässä suureen ääneen salkkareista tai pikkuhousunsuojista. Nyt kun hän ei ymmärtänyt sanaakaan tilanne vaikutti hänestä ihanan eksoottiselta ja erilaiselta.

Onhan avoimuus ja sosiaalisuus hyvä asia jota meidän suomalaistenkin pitäisi enemmän harjoittaa, mutta ainakin henk. koht. olen sitä mieltä, että pitäisi ottaa myös huomioon kanssamatkustajat ja kunnioittaa yhteistä tilaa sen verran, että ei "rakenna reviiriään" liian äänekkäästi muista piittaamatta. Se nyt vain kuuluu siihen paljon parjattuun suomalaiseen kulttuuriin ja myös ainakin minusta hyviin tapoihin.

Suomalaiset tosiaan mesoavat julkisilla paikoilla lähes ainoastaan kännissä ja syy siihen on selvä. Humalassa hyvät tavat ja toisten huomioon ottaminen unohtuvat.

Kansainvälisyyden parhainta antia lienee, että tutustumalla toisten tapoihin joudumme arvioimaan uudesta näkökulmasta myös omiamme.

Ainakin tuon kohtaamisen perusteella pidän suomalaisia hillittyjä tapoja parempina kuin äänekästä mesoamista. Ehkäpä Savolainen haluaa elää maailmassa, jossa ei saa hetkenkään rauhaa vaan jossa joutuu kuuntelemaan kanssamatkustajien kovaäänistä keskustelua, mutta on väärin ja itsekästä vaatia tätä myös muilta.

Toisten kulttuurien kaikkia tapoja voi olla vaikea sulattaa. Kohtuullista lienee, että sietää ja ymmärtää erilaisuutta.

Tämä koskee tietysti yhtä lailla kulttuuritörmäyksen molempia osapuolia.

Mitähän Savolainen tällä tarkoittaa? Tarkoittaako hän kenties sitä, että kovaäänisesti kälättävien naisten pitäisi myös kunnioittaa suomalaista tapakulttuuria ja puhua hiljempaa vai sitä, että suomalaisten pitäisi tottua kovaääniseen vieraskieliseen höpötykseen julkisilla paikoilla? Molempia ei voi saada vaikka kuinka kunnioittaisi toista kultuuria. Emme voi yhtä aikaa keskustella huutamalla ja puhua hiljaa.

[Eino P. Keravalta]

Vaikka me suomalaiset usein olemmekin juroja junassa, se ei tarkoita, etteikö meillä olisi huumorintajua. Me vain usein nauramme sisäänpäin haluamatta kiinnittää itseemme huomiota tai haluamatta häiritä toisia ihmisiä. Monissa kulttuureissa sitten taas nauretaan ulospäin ja pienimmästäkin syystä.

Enemmän maailmaa nähneet korjatkoon, mutta minulla on se käsitys, että suomalaisilla on myös hyvin kehittynyt kyky nauraa itselleen, ominaisuus, jota ei välttämättä kaikilla kansoilla ole. Jotkut kulttuurit saattavat olla hyvinkin herkkähipiäisiä eivätkä kykene suhtautumaan itseensä huumorilla. Suomalaiset kykenevät. Olemme kaikkea muuta kuin ilottomia ihmisiä.

Ehdotus: juniin pitäisi laittaa monikieliset kyltit, joissa kielletään kanssamatkustajien häirintä huutamalla. Hillitty keskustelu sen sijaan on paikallaan. On moukkamaista huutaa niin, että räkä lentää.

[Alceste]

On muuten melkosta mölinää se. Ei ole tarvinnut onneksi enää ihan hetkeen mennä julkisiin kuuntelemaan.
Arvaatteko miten mukavasti samanmoinen mölinä kuuluu talojen sisäpihalla, kun huudellaan asunnosta toiseen?
Sekin on sitä ihanan väistämätöntä kulttuuria jota Suomalainen tarvitsee Suomessa.

Kaverini asuu kaupungin kämpässä Espoon Kilossa, ihan mukavalla paikalla. Siellä harrastetaan tätä samaa "parvekekeskustelua" ihan kantasuomalaisten kesken. Meikäläistä tällaisena esäsosiaalisena könsikkäänä tämä ilmiö ihmetyttää, kun en koskaan aikaisemmin ole moiseen törmännyt.

Edit: typo

[Runner]

Mielummin pari afrikkalaista nauramassa, kuin pari romania vetämässä karaokea bussissa matkaradionsa kanssa...

[Eino P. Keravalta]

Teoreettinen ihmiskoe:

Skenaario 1: Täytetään junanvaunu suomalaisilla. Ihmiset keskustelevat hillityllä äänellä. Kaikilla on demokraattinen mahdollisuus viestiä ja tulla kuulluksi. Ei ongelmaa.

Skenaario 2: Täytetään junanvaunu varsinaisilla maahanmuuttajilla. Kaikki 30 ihmistä karjuvat kilpaa tullakseen kuulluksi. Lopputulos: kukaan ei kuule mitään. Ehkä pari kovaäänisintä ja julkeinta huutajaa saa asiansa perille. Epädemokraattista, kaoottista ja epäfunktionaalista.

Tässä ei voi olla näkemättä yhtäläisyyksiä maan asioiden hoitoon. Suomalaiset toimivat hillitysti, asiallisesti ja demokraattisesti. Asiat hoituvat. Syntyy hyvinvointivaltio.

Varsinaiset maahanmuuttajat taasen luovat yhteiskuntia, joissa ei ole demokratiaa. Ihmisiä ei kuunnella, kovimmat päällepäsmärit, huutajat ja voimankäyttäjät ovat vallassa. Asiat eivät hoidu. Maa on helvetti. Sieltä halutaan paeta.

[Mo]

Hehe, meinasi mennä eilen kahvi väärään kurkkuun, pravda on kääntäny kelkkaa. Totesin kyllä saman tien emännälle että odotappa vaan. Huomenna saamme lukea jostain huikeasta menestystarinasta sekä maltillisten talibanien haastattelun. Eilisessä paperilehdessä oli myös huvittava juttu Saudi-Arabian viimeisimmästä muotivillityksestä, yksisilmäisestä niqabista (yksisilmäiset pääsevät taivaaseen, kaksisilmäiset joutuvat helvettiin) Milloin näemme kokonaan umpinaisen säkin? Miksi muuten Allah loi naiselle kaksi silmää kun se on Islamin mukaan väärin?

[jeremies]

Minusta tuo juttu oli ihan sympaattinen.

Ensin eilisessa hesarissa Suomen Akatemian professori vastusti voimakkaasti nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa kutsuen maahanmuuttoa länsimaisen kulttuurin itsemurhaksi ja tänään sitten hesarin toimittaja kertoo mitä iloa monikulttuurista ja maahanmuutosta on; iloista puheensorinaa julkisissa liikennevälineissä

Hyödyt ja haitat tasapainossa?

[etnis]

Loistavaa: vitunmoinen älämölö julkisessa liikenteessä = rikastuttavaa kulttuurien moninaisuutta, joka antaa meillekin ajattelemisen aihetta.

Väsynyttä liturgiaa.

[Juki]

Ovat tasapainossa - riippuu vain vaa´asta.

Olihan noita jokunen vuosi sitten varusmiehiä poistettu junasta liiallisen mukavanoloisuuden takia. Kyllähän sitä käyttäytymistä joku tantta kolumnissaan päivitteli. Olisiko varusmiesten pitänyt olla avrikasta, vaikkapa taistelijoita somaliasta, jotta olisivat saaneet olla rauhassa.


Vaan samapa tuo: minun puolesta maahanmuuttajanaisia saa tulla sisään ja ulos, ihan miten päin vaan Suomeen, sillä vaikka aina naismainen myötäily ei ole hyvä asia, tässä kontekstissa naisten suurempi halu integroitua on tosiasia. Tosin naisethan myös voittavat länsimaisessa demokratiassa ja sen omaksumisessa paljon. Naisia saisi tulla paljon lisää ihan myös silkan vittuilun takia veministeille.

[IDA]

Pitäisiköhän kirjoittaa Kymen Sanomiin "Ooh! Tapasin eilen neekerin" - juttu. Se olisi varma startti, jos haluaisi tehdä kirjoittamisesta ammatin.

[Simo Hankaniemi]

Itse en kaipaa mitään "kanssamatkustajien sosiaalisuutta" ollessani bussissa tai junassa. Minulla on aina mukana hyvä kirja, jota haluan lukea. Näin on monella muullakin suomalaisella. Tuntemattomien henkilöiden hölötykset eivät kiinnosta.

Suomalaisten tavat ovat muodostuneet siksi mitä ne ovat 10 500 vuoden kulttuurievoluution tuloksena. Tyhjän naurajia ja hölöttäjiä ei täällä ole arvostettu, he ovatkin aikojen kuluessa onnistuneet lisääntymään melko heikosti ja siten vähitellen syrjäytyneet biologisen evoluution kiertokulusta. Afrikan savanneilla olosuhteiden vaatimukset ovat voineet olla toiset.

[pate ensimmäinen]

Jos nauraminen olisikin se ainoa "haitta", minkä iloiset afrikkalaiset tänne tuovat. Jos "iloinen" huutaminen ja nauraminen, kuittaisi muut haitat, niin OK.

Kuitenkin se kansantaloudellinen tappio, ympäristön slummiutuminen, rikosten lisääntyminen ei kuittaannu räkätyksellä. Kyllä maahanmuuton tuomat hyödyt ovat vielä voimakkaasti miinuksella, ilakoinnista huolimatta.

[Martel]

Kansainvälisyyden parhainta antia lienee, että tutustumalla toisten tapoihin joudumme arvioimaan uudesta näkökulmasta myös omiamme.

Toisten kulttuurien kaikkia tapoja voi olla vaikea sulattaa. Kohtuullista lienee, että sietää ja ymmärtää erilaisuutta.

Kimmokiljusmaista "Lentää ne linnutkin"-hölynpölyä. Jo ala-asteikäisille lapsille on selvää, että eri maiden ihmisillä on erilaisia tapoja. Kukkahattutädit ovat tästä yksinkertaisesta asiasta pysyvästi haltioissaan. Kukkahattutätien alalaji, monikultturistit, ovat niin haltioissaan että yrittävät muuttaa yhteiskunnan kansainväliseksi eläintarhaksi, jonka kaduilla kulkiessa saa olla jatkuvasti sietämässä ja ymmärtämässä.

Maahanmuuttokriittisiä yritetään leimata peräkammarin pojiksi (ja tytöiksi), mutta minusta tuntuu että se kapeakatseisuus ja ymmärtämättömyys on pikemminkin näiden kumbaya-tasolle juuttuneiden vihreiden naisten ongelma.

[lymilijä]

Minulle on opetettu, että hillitty käytös on sivistyksen mitta. Uskon samaa ohjenuoraa tarjotun myös muille täkäläisille.

Alan ymmärtää, miksi Japani ei halua näitä väriläiskiä maahansa. Shinkansenissa nämä mölisijät oltaisiin viety niskaperseestä pihalle. Kokemuksesta voin sanoa, että sielä ei junassa toisia juuri häiritä. Kännykkäkin on nono.

[Tosinuiva]

Sitten he alkoivat nauraa. Eikä sille tullut loppua. He huojuivat ja heiluivat ja heidän kasvonsa loistivat kuin auringot. Heillä oli hervottoman hauskaa. Ajattelin, että tuollainen ilohan tarttuu.

Mies se tulee räkänokastakin muttei tyhjännaurajasta.

[Ernst]

Sitä kutsutaan toideudenpalvonnaksi ja kaksoisstandardiksi.

[Pöllämystynyt]

Onpa kummallinen uutinen. Pikkujuttu joku ihmismöly, mutta että tässäkin pitää käyttää kaksoistandardeja. Suomalaisten kälätys on kuulemma junttimaista ja sitä yritetään kitkeä, mutta parempien kulttuurien kälätys onkin aivan muuta, ryöpsähtävää riemua, jota täytyy oppia ja ihailla.

Miten näin pieni asia voi olla niin tärkeä, että siinäkin pitää olla puolueellinen? Onko monikultturismi todella näin totalitaarista, että sen ylivertaisuutta täytyy korostaa kaikilla mahdollisilla elämänalueilla, jopa kälätyksen osalta? Pitääkö jopa kälätys kääntää myönteiseksi ilmiöksi, kun kyseessä on jumaluus? Eikö monikultturismi kestä yhtään tasavertaista kohtelua musertumatta täysin? Onko monikultturismi todellakin näin heikoilla?

[Taustavaikuttaja]

Suomessa ei kailoteta kaverille junavaunun toisesta päästä toiseen päähän, koska sellaista pidetään typeränä ja moukkamaisena käytöksenä, joka häiritsee vaunussa matkustvia ihmisiä.

Mutta kun kieli vaihtuu, otetaan käyttöön uudet pelisäännöt.

Samalla lailla ne suomalaiset keskikaljaporukat pitävät meteliä junissa, sitä vaan tupataan kutsumaan kusipäitten itsekkääksi remuamiseksi. Afrikkalaisille se on viehättävä tapa, joka opettaa arvioimaan uusiksi omaa käytöstä.

Ehkäpä ensi kerralla huudan junavaunun päästä toiseen kaverilleni koko matkan ajan osoittaakseni solidaarisuutta afrikkalaisille veljilleni.

[matkamasentaja]

Sitten he alkoivat nauraa. Eikä sille tullut loppua. He huojuivat ja heiluivat ja heidän kasvonsa loistivat kuin auringot. Heillä oli hervottoman hauskaa. Ajattelin, että tuollainen ilohan tarttuu.

Mies se tulee räkänokastakin muttei tyhjännaurajasta.

"heidän kasvonsa loistivat kuin auringot"
Jahas, musta aurinko nousee..

[Thor]

Muutama viikko myöhemmin neljä afrikkalaistaustaista nuorta miestä rupatteli kovaan ääneen lähijunassa. Ääntä pitikin käyttää, koska he istuivat ikkunapenkeillä käytävän kahta puolen.

Sitten he alkoivat nauraa. Eikä sille tullut loppua. He huojuivat ja heiluivat ja heidän kasvonsa loistivat kuin auringot. Heillä oli hervottoman hauskaa. Ajattelin, että tuollainen ilohan tarttuu.

Todennäköisesti nämä sankarit olivat khatin ja/tai kannabiksen vaikutuksen alaisina ja puhe oli naisseikkailuista. Ajatusleikkinä voitaisiin vaihtaa afrikkalaistaustaisuus han-suomalaisuuteen ja khat/kannabis alkoholiin.
Lopputulos: Humalaiset nuoret miehet öykkäröivät ja puhuivat hävyttömiä junassa keskellä päivää.

Varsinaisten kyseessä ollessa tämä ilo on Hesarin mielestä jotain mystistä, suoraan Taivaasta tullutta, jota me juntit suomalaiset voimme vain kateellisina seurata sivusta.

Mielessäni paikannan nämä kuvatut lähijunan tapahtumat M-junaan ja akselille Pohjois-Haaga - Kannelmäki - Malminkartano. Näillä seuduilla on monikulttuurinen rikastus selvästi nähtävissä. Onneksi muutin muualle pari vuotta sitten.