2016-01-21 IL: Raiskasi, yritti tappaa ja raiskasi vielä uudelleen

[Paawo]

Oikeuden julkisen selosteen mukaan mies oli viime toukokuussa pakottanut väkivaltaa käyttämällä naisen sukupuoliyhteyteen. Oikeus katsoi, että myöhemmin mies oli yrittänyt tappaa uhrin. Mies oli suuttunut ja lyönyt häntä veitsellä vatsaan. Oikeuden mukaan tapon yrityksen jälkeen mies vielä raiskasi naisen, joka oli tiedottomassa ja avuttomassa tilassa eikä kyennyt puolustautumaan.

Syyte törkeästä vapaudenriistosta hylättiin.

Kulttuuri- ja kunniatutkat hiukan värähtelee, sen verran on tämän tuomitun väkivalta ollut raakaa. Ja rangaistuskin teosta samaa luokkaa kuin Siwan ryöstöstä saisi.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016012120991396_uu.shtml

[Lahti-Saloranta]

Kulttuuri- ja kunniatutkat hiukan värähtelee, sen verran on tämän tuomitun väkivalta ollut raakaa. Ja rangaistuskin teosta samaa luokkaa kuin Siwan ryöstöstä saisi.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016012120991396_uu.shtml

Tarkoitit varmaankin että VHM:n tekemästä Siwan ryöstöstä.

[RP]

Toisin kuin STT; MTV julkaisi tekijän nimen. Markus Österbacka ei kuulosta "taustaiselta".
http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/mies-iski-naista-leipaveitsella-vatsaan-ja-raiskasi-sitten/5700320
Facobookissa on yksi tuon niminen espoolainen, jolla ilmeisestikin on pari pientä lasta. Toivoisin, että kyseessä olisi joku toinen henkilö.

[Paawo]

Oli tekijällä taustaa tai ei, en mitenkään voi käsittää miten Demlalaiset oikeusoppineet saavat iltaisin unta.

[Masi Stirari]

Suomalaisten oikeustajua selvittävä tutkimus valmistuu vuoden 2017 aikana. Toivottavasti se tuo muutoksia esimerkiksi noihin raiskaustuomioihin. Lähde: http://www.oikeusministerio.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2016/01/suomalaistenoikeustajuaselvittavatutkimushankekaynnistynyt.html

[Jaska Pankkaaja]

Oli tekijällä taustaa tai ei, en mitenkään voi käsittää miten Demlalaiset oikeusoppineet saavat iltaisin unta.

Yhtä hyvin kuin Berijalla tai vaikka Abakumovilla, ottaa etteenkin yhtä hyvin kuin samaa tihutyötä tekevällä kokkelisjuristillakin.

[Professori]

Luulen ettei kukaan ole kiinnostunut nimestä. Sen sijaan tässäkin tapauksessa olisi ollut IL:llekin paikallaan kertoa mahdollinen taustaisuus. Tai sen puute. Näin vältetään maahanmuuttokeskustelulle tyypillinen turha spekulaatio.

[Beenari]

Värinää tai ei, kuvottava rikos. Valitettavasti tuollekaan pateettiselle elämänmuodolle ei kunnon rangaistusta saada aikaan.

[Jack]

Yhdysvalloissa tuomittiin entinen 29 -vuotias poliisi loppuiäkseen vankilaan köyhien mustaihoisten naisten raiskauksista. Tuomittu itki oikeudessa, kun tuomio julistettiin.

Yleinen asenteeni poliiseja kohtaan on sellainen, ettei sitä voi sensuroimatta ilmaista. Moninkertaista väkivaltaista raiskaajapoliisia kohtaan asenteeni on ymmärrettävästikin jotain vielä sensuroitavampaa.

Mutta. Siitä huolimatta, mitä ajattelen tuomitusta ja hänen tekemistään teoista, en kannata elinikäisiä vankeusrangaistuksia.

Tämän tyyppisessä asiassa todennäköisesti sanotaan, että rikollisen pitäisi miettiä tekoja tehdessään, miltä tuntuu mennä 29-vuotiaana vankilaan tulematta sieltä enää koskaan pois. Vankilan muurien takaa joutuu seuraamaan, miten äiti ja isä ja muut vanhemmat sukulaiset itse kukin aikanaan kuolevat surun murtamina. Jos itse on siunattu pitkällä iällä, vankilavuosia voi kertyä jopa yli 70. Viimeiset vuotensa tuomittu on tutiseva kroonikko jossakin vankilan vanhusosastolla.

Kannattaako tuollainen? Estävätkö elinikäiset tuomiot rikoksia, niin että niiden kustannukset ovat suuremmat kuin hyöty. Ihmisen pitäminen 50-70 vuotta vankilassa maksaa. "Vankeusteollisuus" hyötyy, mutta eikö rahalle voisi olla parempaakin käyttöä kuin lihavien vartijoiden palkat.

Seuraavassa muutamia syitä, miksi en kannata elinikäisiä vankeusrangaistuksia.

1. Olen sen verran inhimillinen, sovinnonhaluinen ja anteeksi antava luonteeltani, että ajatus kymmeniä vuosia tai loppuiän kestävästä tarkoituksellisesta kärsimyksen tuottamisesta jollekin ihmiselle, tuntuu ajatuksena pahalta – vaikka tuomittu itse olisikin tehnyt pahaa. Elinikäisiä vankeusrangaistuksia langettava yhteiskunta osoittaa olevansa yhtä paha ja julma kuin ne ihmiset, jotka se tuomitsee rikoksista – monissa tapauksissa jopa pahempi. Ankarilla rangaistuksilla on koko yhteiskuntaa ja yleistä ajattelua raaistava ja väkivaltaistava vaikutus.

2. Jotkut teot, joista langetetaan elinikäisiä vankeustuomioita, eivät ole tekoina niin pahoja, että niistä ansaitsisi joutua loppuiäkseen vankilaan. Niistä ei ole välttämättä aiheutunut erityisen suurta vahinkoa kenellekään yksilölle. En nyt tarkoita murhia vaan monenlaisia muita rikoksia, joiden rangaistukset ovat ankaria. Koska annettavilla vankeustuomioilla on tietty keskimääräinen taso, tietyistä rikoksista langetettujen tuomioiden koventaminen luo paineita yhtenäistää tuomiolinjaa, mikä merkitsee muidenkin tuomioiden korottamista ja siten vankeustuomioiden yleistä pitenemistä. Ajatellaan, että kun kerran tuosta teosta saa kymmenen vuotta linnaa, niin täytyyhän tästäkin teosta vähintään viisi vuotta saada. Joten otetaanpa tiukempi linja. Ankaruus ruokkii ankaruutta. Tavallisen kansalaisenkin elämä on stressaavaa, jos milloin tahansa voi joutua jonkin tahattoman virheen – esimerkiksi autokolarin – takia erittäin pitkäksi aikaa vankilaan.

3. Ankarat tuomiot johtavat poliisin raaistumiseen ja poliisiväkivallan lisääntymiseen. Kun rikollista uhkaa loppuikä vankilassa, hän on valmis taistelemaan välttääkseen pidätyksen. Poliisi luonnollisesti varautuu tähän, ja tuloksena on ampumistapauksia, joista saamme lukea Yhdysvaltoja koskevista uutista tuon tuostakin. Poliisia pakoon juoksevia aseettomia ihmisiä ammutaan seulaksi ja niin edelleen. Kun poliisi painaa liipaisinta ja ampuu rikollisen, hän voi säästää valtiolta miljoonia dollareita vankeuskuluja.

4. Oikeus ei ole erehtymätön, joten silloin tällöin myös syyttömiä joutuu vankilaan. Virallisesti he kuitenkin ovat syyllisiä. Jonakin päivänä – ehkä kahdenkymmenen vuoden päästä – voi osoittautua, että tuomittu onkin syytön. Uutiset kertovat silloin tällöin tapauksista, joissa amerikkalaisesta vankilasta on vapautettu 15-30 vuotta syyttömänä istunut vanki uusien todisteiden osoittaessa hänen syyttömäksi. On käytännössä sataprosenttisen varmaa, että nämä tapaukset, eivät ole ainoita. Ne vain ovat ainoita, joissa syyttömyys pystytään todistamaan. Todennäköisesti on vankeja, jotka istuvat tuomiostaan lähtien koko kurjan loppuelämänsä vankilassa – syyttömänä. Jo pelkästään tämä on peruste sille, että vankeusrangaistusten ei pitäisi kestää koko ihmisen loppuelämää. Jos yksittäinen rikollinen katsottaisiin rikoshistoriansa perusteella vaaralliseksi yleisölle, vaaraa voitaisiin vähentää joillakin häneen yksilöllisesti kohdistuvilla toimenpiteillä – eikä kaikkiin tuomittuihin kohdistuvalla ylipitkällä vankeudella.

Kun mietitään vankeustuomioiden ja yleensä rangaistusten ankaruutta, pitäisi yrittää ajatella isoa kuvaa eikä pelkästään miettiä, saako yksittäinen mamuraiskaaja varmasti tarpeeksi pitkän tuomion.

http://www.alternet.org/civil-liberties/prison-guard-beat-squad-accused-killing-inmate-why-prison-abuse-so-common-and

[onni4me]

Suomessahan "elinkautinen" on yleensä kaikkea muuta kuin elinkautinen.

Jack'in postaukseen sellainen kommentti, että itsekään en kannata elinikäisiä tuomioita paitsi siinä tapauksessa, että kyseessä on psykopaatti tai törkeään rikokseen uudestaan syyllistyvä, jollainen on hyvä pitää telkien takana ihan muiden ihmisten turvallisuuden takia.

Tapauskohtaista. Muuten olen sitä mieltä, että Suomessa on aivan liian kiltit rangaistukset käytössä.

[TheVanishedTerrorist]

Täälläpäin rangaistus tuollaiselle olisi hyvin yksinkertaisesti, ja ansaitusti, kuolemantuomio. Se tulisi vielä hoidettua nopeasti ja pienin kustannuksin.

[elven archer]

Kannattaako tuollainen? Estävätkö elinikäiset tuomiot rikoksia, niin että niiden kustannukset ovat suuremmat kuin hyöty.

Ei kaikkea pidä mitata vain rahassa. Minun mielestäni keskittyminen kustannuksiin on nimenomaan pilannut suomalaisen oikeuden. Oikeusjärjestelmän pitäisi keskittyä siihen kysymykseen, mikä on oikein, eikä siihen, että paljon vankilavuorokausi maksaa. Nämä ovat juuri niitä asioita, joihin täytyy olla aina varaa. Monesta muusta voi tinkiä, mutta ei siitä, mikä on oikein.

1. Olen sen verran inhimillinen, sovinnonhaluinen ja anteeksi antava luonteeltani, että ajatus kymmeniä vuosia tai loppuiän kestävästä tarkoituksellisesta kärsimyksen tuottamisesta jollekin ihmiselle, tuntuu ajatuksena pahalta – vaikka tuomittu itse olisikin tehnyt pahaa.

Pahaltahan sen pitää tuntuakin. Muutenhan rangaistus olisi ihan olematon, eikä sillä olisi edes pelotevaikutusta.

Elinikäisiä vankeusrangaistuksia langettava yhteiskunta osoittaa olevansa yhtä paha ja julma kuin ne ihmiset, jotka se tuomitsee rikoksista – monissa tapauksissa jopa pahempi. Ankarilla rangaistuksilla on koko yhteiskuntaa ja yleistä ajattelua raaistava ja väkivaltaistava vaikutus.

Kenties havainnollistamastasi ajattelusta johtuen kovia rangaistuksia annetaan vain kovissa maissa ja pehmeitä pehmeissä. Väitänkin, että ne ovat seuraus, eivätkä syy. Yleensä kovia rangaistuksia jakavat yhteiskunnat rankaisevat pienistäkin asioista (liian) kovasti, mutta eihän näin välttämättä täytyisi olla. Minä kannatan mallia, jossa rangaistuskäyrä jyrkkenee hyvin nopeasti tiettyjen toisten terveyteen kohdistuvien tekojen kohdalla. Missään maailman maassa ei tietääkseni tällaista mallia edes sovelleta, vaan se kovuus tai pehmeys on voimassa läpi tekojen skaalan.

3. Ankarat tuomiot johtavat poliisin raaistumiseen ja poliisiväkivallan lisääntymiseen. Kun rikollista uhkaa loppuikä vankilassa, hän on valmis taistelemaan välttääkseen pidätyksen.

Yhtä hyvin voi sanoa, että paljousalennusten maailmassa rikollinen on valmis taistelemaan välttääkseen pidätyksen, koska se ei kuitenkaan vaikuta kovin olennaisesti tuomioon.

[Paawo]

Toisen ihmisen elämän tahallisesta pilaamisesta tulee antaa rangaistus jota voidaan vertailla oman elämän pilaamiseen. Demla-Suomessa on ankarasti rangaistavaa ainoastaan valtion kusettaminen, kaikki muu on jotenkuten soviteltavissa ja kierreltävissä. Elinkautisen saa raiskaajamurhaaja, ja alle kymmenen  vuoden päästä tallaa taas katuja ellei lomiltaan karkaa sitä ennen. 

Köyhät ovat aina kanssamme, samoin pelko. Pelkääviä ovat joko rikollisen luonteen omaavat tai heidän potentiaaliset uhriryhmänsä. Kumpaa me haluamme?

[Mikko pa]

Mies vapautui vankilasta ja raiskasi naisen heti seuraavana päivänä - uhri piti miestä luotettavana ystävänä
Tiistai 23.1.2018 klo 19.53   
Espoolaisnainen joutui raiskatuksi omassa kodissaan. Aiemmin mies oli ollut naisen läheinen ystävä.

Nainen oli nukahtanut sohvalle ja havahtunut tekoon.
Syyttäjä vaati miehelle ankaraa vankeusrangaistusta raiskausrikoksen uusijana.
Käräjäoikeus kuitenkin hylkäsi syyttäjän koventamisvaatimuksen, koska hovioikeus on lainvoimaisesti hylännyt saman miehen edelliset kaksi raiskaussyytettä.
Espoon käräjäoikeus katsoo, etteivät saman miehen aiemmat raiskaussyytteet anna aihetta korottaa vankeusrangaistusta. Nuo vanhat syytteet Helsingin hovioikeus on hylännyt.
Espoon käräjäoikeus katsoo, etteivät saman miehen aiemmat raiskaussyytteet anna aihetta korottaa vankeusrangaistusta. Nuo vanhat syytteet Helsingin hovioikeus on hylännyt. (VESA MOILANEN)
Espoon käräjäoikeus tuomitsi tiistaina 35-vuotiaan espoolaismiehen raiskauksesta vuodeksi vankeuteen. Rangaistus on ehdotonta vankeutta syytetyn vanhan rikostaustan vuoksi.

Toista tuoretta raiskaustuomiota miehen tilillä ei kuitenkaan ole. Vuosi sitten tammikuussa Helsingin hovioikeus hylkäsi aiemmat syytteet törkeästä raiskauksesta ja raiskauksesta. Tuo hovin päätös on saanut lainvoiman.

Toisaalta hovioikeus katsoi saman miehen syyllistyneen kahteen pahoinpitelyyn, joista hän sai kahden vuoden ja kolmen kuukauden vankeusrangaistuksen. Kyseiset teot kohdistuivat naiseen, joka oli asianomistaja myös kaatuneissa raiskaussyytteissä.

Toinen pahoinpitelyistä oli julma. Mies oli lyönyt uhriaan vatsaan leipäveitsellä.

Espoolainen ehti olla tekojensa vuoksi tutkintavankina puolisentoista vuotta, kunnes pääsi vuoden 2016 syyskuun 22. päivä ehdonalaiseen vapauteen (odottamaan hovioikeuden päätöstä).

Vapauttamista seuraavana päivänä eli 23. syyskuuta hän syyllistyi uuteen rikokseen. Tällä kertaa kyseessä raiskaus, johon ei liittynyt muuta väkivaltaa.

Juhlivat vapautumista

Raiskauksen uhri ja 35-vuotias mies kuuluivat samaan tuttavapiiriin. He olivat tunteneet toisensa viitisen vuotta.

Voi sanoa, että heillä oli varsin läheinen ystävyyssuhde. Mies oli usein majoittunut naisen kotiin, kun hänen oma vaimonsa oli häätänyt hänet pois kotoa.

Ennen syyskuun loppua nainen ei ollut tavannut miestä puoleentoista vuoteen - siitä yksinkertaisesta syystä, että mies oli ollut tutkintavankina koko tuon ajan.

Nainen sai rikospäivänä tiedon, että mies oli juuri vapautunut. Mies ja tämän seurassa oleskellut toinen nainen pyysivät saada tulla kylään juhliakseen vapautumista.

Nainen suostui ehdotukseen.

Asunnossa keskusteltiin, kuunneltiin musiikkia ja juotiin olutta. Sitten toinen nainen nukahti.

Kertomansa mukaan parin tunnin kuluttua myös uhriksi joutunut nainen nukahti sohvalle. Hän havahtui siihen, että hänen alaruumiinsa vaatteet on riisuttu pois ja mies nuoli hänen alapäätään.

Nainen kertoi häpeästään

Nainen säikähti ja reagoi rajusti tilanteeseen. Hän huusi vaatien miestä lopettamaan. Näin tämä myös teki.

Heti perään nainen soitti hätäkeskukseen ja kertoi päivystäjälle joutuneensa "seksuaalirikollisen" uhriksi.

Käräjäoikeus kuunteli tuon puhelun tallenteen. Tallenteella nainen soimasi itseään siitä, että oli luottanut mieheen. Hän oli sanojensa mukaan luullut miehen olleen puolitoista vuotta "turhaan lusimassa". "Mutta ei näköjään".

Soittajaa hävetti se, että hän oli kutsunut miehen kotiinsa. Hän oli luottanut mieheen, jota oli yrittänyt auttaa vaikeuksissa.

Puhelun tallenteella nainen myös toisteli sitä, ettei halunnut miehelle mitään pahaa. Nainen pohti, ettei mies "enää ikinä näe lapsiaan" ja että "mä pilaan sen elämän".

"Varmistuin joka vaiheessa"

35-vuotias kiisti rikoksen. Hän myönsi oraaliseksin.

Kyseiseen tekoon hän oli kuitenkin omien sanojensa mukaan ryhtynyt vasta varmistuttuaan "joka vaiheessa", että nainen sitä myös itse halusi.

Syytetty lopetti välittömästi sillä hetkellä, kun nainen totesi: "kato seksuaalirikollinen on päässyt vankilasta". Tämän lauseen kuultuaan syytetty lähti oitis pois paikalta.

Miehen mukaan nainen ei ollut nukkunut.

35-vuotias väitti, että hänellä oli ollut asianomistajan (uhrin) kanssa seksisuhde vuosien ajan. He olivat olleet kymmenkunta kertaa yhdynnässä. Nainen oli miehen mukaan ollut aloitteellinen. Mies oli jarrutellut, koska oli elänyt parisuhteessa.

Espoon käräjäoikeus ei löytänyt miehen seksisuhdeväitteelle tukea.

Nainen kiistää vanhan seurustelusuhteen. Myös todistajana puhuneen yhteisen ystävän mukaan syytetty ja nainen olivat olleet pelkkiä ystäviä.

Voi hakea muutosta

Käräjäoikeus katsoo tiistaina antamallaan päätöksellä, että raiskaussyyte on näytetty toteen.

Syytteen puolesta puhuu uhrin alusta saakka muuttumaton kertomus. Tuo kertomus on oikeuden mukaan luotettava, sillä myös hätäkeskustallenne tukee sitä.

Rangaistus on vuosi vankeutta.

35-vuotiaan rikostausta ei vaikuttanut rangaistuksen pituuteen. Rikostausta kuitenkin osaltaan aiheutti sen, että uusi vankeusrangaistus on ehdoton.

Uhrilleen tuomitun tulee maksaa korvausta kärsimyksestä 2 500 euroa.

Käräjätuomio ei ole vielä lainvoimainen.

Suoraan vankilaan 35-vuotias ei joudu. Hän voi vapaalta jalalta hakea käräjätuomioon muutosta Helsingin hovioikeudelta.

Iltalehti uutisoi vuosi sitten hovioikeuden päätöksestä.

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201801232200689651_u0.shtml