kirjallisen menettelyn lipsahdus asianomistajarikos?

[tuukka]

Voi v***u mikä homma tämä uusin.

Onko toi asianomistajarikos? Ei taida olla. Voiko joku (esim minä) nostaa tästä kantelun/syytteen tms vai tarvitseeko sitä edes erikseen tehdä?

Päitä pölkylle ja sassiin saatana.

[tuukka]

Noniin, tämä tapaus alkoi siis vituttamaan niin paljon että soitin poliisille tällaiseen numeroon :

Palvelupuhelin 24 t/vrk
(09) 189 4002
- vastauksia poliisiasioihin liittyviin kysymyksiin yleisölle ja tiedotusvälineille

ja tiedustelin asiasta. Nainen siellä vaikutti ihan kiinnostuneelta, kerroin vain menemättä yksityiskohtiin että poliisi on sposti-kuulustelussa jättänyt kertomatta epäillylle että suostumus kirjalliseen menettelyyn on samalla implisiittinen tunnustus. Hän ei kuulostanut kovin iloiselta ja yritti penätä konstaapelin nimeä jotta oltaisiin saatu selvillä missä neljästä Helsingin poliisipiiristä hän on töissä. Sanoin että palaan asiaan. Mutta jotta tapauksen tutkinta käynnistyy, asiasta täytyy tehdä rikosilmoitus ko. poliisipiiriin normaalin proseduurin mukaisesti.

Ja ukotus eikun tuntuu jatkuvan, ellei "taustalla" ole kulkenut lisää meiliä asiasta mutta poliisin sivuilla todetaan että jo annetun suostumuksen peruutus pitää tehdä käräjäoikeudelle kirjallisesti (vasen kolumni, alin kappale : http://www.poliisi.fi/poliisi/home.nsf/ExternalFiles/kirjallinen_%20menettely_esite3/$file/kirjallinen_%20menettely_esite3.pdf).

Eli se ei todellakaan riitä että sanoo spostissa että "muutin mieleni" kuten poliisi selvästikin antaa ymmärtää, mikäli ei ole asiasta myöhemmin maininnut. Ja tämä peruutus on mahdollinen vain niin kauan kuin tuomiota ei ole käräjäoikeudessa annettu. Ja kun tietynlainen "pikainen läpivienti" tuntuu olevan aika yleistä nykyään kannattaisi varmaan äkkiä hoitaa tämä asia.

Mikähän poliisilaitos ja kuka konstaapeli tässä mahtaa olla kyseessä? Tästä on ilman muuta tehtävä tutkintapyyntö tai vastaava poliisille.

Onhan ne sähköpostit tallessa, Jussi? Ilman alkuperäisiä sposteja ei mitään pystytä todistamaan. Jos et itse viitsi vaivautua tekemään asiasta rikosilmoitusta niin minä teen sen. Tällainen virkavallan toiminta lopetettava heti alkuunsa.

[Jussi Savola]

Voi v***u mikä homma tämä uusin.

Melkeinpä tekis mieli sanoa et "Jäitä hattuun".

Itse luin tuon kirjallinen juttu diipadaapan samoin kuin sinä, ja niin taisi lukea aika moni muukin, jopa itseäni fiksumpi ihminen.

Pyysin Hommaan vähemmän aktiivisesti suhtautuvalta toverilta kommenttia, ja kuinka ollakaan, hän luki sen: "...esitutkinnan _päättymisen jälkeen_ vastaaja tunnustaa syyllisyytensä..."

Nimimerkki Eurooppalainen (jota en tunne enkä tiedä) kirjaili Vieraskirjaan näin:


Nimi :    Eurooppalainen
Mitä teen :    Kommentoin
   
Viesti :    Kirjallisesta menettelystä

"esitutkinnan päättymisen jälkeen rikoksesta epäilty eli vastaaja tunnustaa syyttäjän syytteessä kuvatun teon"

Tämä tunnustaminen koskee tekoa eli tosiseikastoa, jota syyttäjä syyteharkinnassaan ja tuomari tuomiossaaa vertaa sanktioidun teon kuvaukseen eli rikoksen tunnusmerkistöön.

Se että syyttäjä/esitutkintaa johtava poliisi ja epäilty toteavat tosiseikaston oikeaksi, eli tekoa ei kiistetä, ei vielä tarkoita, että epäilty tunnustaisi, että tämä kiistämätön teko täyttäisi rikoksen tunnusmerkistön.

Kyseisessä tapauksessa käsittääkseni ainoa syyteharkintaa koskeva teko on blogin kirjoitusten julkaiseminen. Käsittääkseni tätä julkaisemista ei kukaan ole tai edes uskottavasti voisi kiistää? Eli teko on kiistämätön?

Eri asia on täyttääkö tämä teko syyteharkintaan tulevan rikosnimikkeen tunnusmerkistön. Epäilty kiistää tämän. Syyttäjä tekee oman harkintansa ja saattaa olla hyvinkin samaa mieltä. Voi kuitenkin olla ettei syyttäjä katso voivansa syyteharkinnassa tehdä lainsäädännön soveltamisen kannalta näin merkittävää ratkaisua syyteharkinnassa ja vie asian tuomioistuimen ratkaistavaksi. Näin voi olla varsinkin, jos lainkohta antaa lainkäyttäjälle merkittävää harkinnanvaraa.

Tällöin on parempi saada lainvoimainen tuomio asiasta. Tuomiossa tehdään ennakkoratkaisu, jonka pohjalta muita tekoja voidaan käsitellä riippunmatta siitä onko tuomio langettava tai vapauttava. Tuomio pitää myös perustella.

Kirjallisen menettelyn etuna tässä tapauksessa on se että kokonaisuudessaan teko ja aineisto on luonteeltaan kirjallinen.

On myös huomattava, että oikeudenkäymiskaaren 6 luvun 11 § on muuttunut 1.1.2009 siten, että tämä (max<2v vankeustuomio) asia tulisi käsittelyyn yhden lakimiestuomarin käsittelyssä.

Lautamiehet, joilla on yleensä kunnallispoliittista taustaa, eivät siis tule kirjalliseen käsittelyyn lainkaan mukaan. En tiedä onko tämä 'common sense' aspektin puuttuminen hyvä vai huono asia.

Ehdotan, että epäilty hankkii itselleen lakimiehen. Paranoidiksi ei kannata ryhtyä. Vaikka juristi ei itse tuntisikaan asiaa tai edes osaisi väitellä ja argumentoida asiaa, hän tuntee kuitenkin oikeudenkäyntiprosessin.
   
     29. tammikuuta 2009 18:11:15


Eli eli. En väitä olevani oikeassa, en ole lakiasiaguru enkä näyttele sellaista edes Erkko-mediassa, mutta lienee mahdollista lukea tuo kirjallinen tutkinta diipadaapa toisinkin.

[ekto]

Nuo on kimurantteja nuo lakijutut. ajoin kerran hieman kovempaa ylinopeutta. Poliisi pysäytti ja alkoi minun kanssa täyttämään lomaketta. Hetken kuluttua poliisi sanoi "tuo nopeus on yhtä kuin törkeä liikenteen vaarantaminen, myönnätkö tämän? ". Sanoin että "en kyllä ole mielestäni törkeästi vaarantanut liikennettä", johon poliisi sitten tokaisi, "no tämä nyt on sellainen rutiinijuttu"...

Rosiksessa syyttäjä mainitsi moneen otteeseen sen, että olen tunnustanut syyllistyneeni törkeään liikenteen vaarantamiseen. Selitin sitten tuomareille miksi myönsin, jolloin lopulta he tokaisivat että "maalikko ei voi ymmärtää mitä kyseinen nimike pitää sisällään" ja minun "tunnustus" mitätöitiin. Tuo tunnustus olisi saattanut vaikuttaa ajokiellon pituuteen, mutta koska aiheutin vain mahdollista vaaraa, en todellista, sain minimin...

Noissa perusjutuissa on paljon asioita, joita ei aina ymmärrä oikein, varsinkin kun ne esitetään tarkoituksella siten. Esim. minun tapauksessa jos en olisi tunnustanut, se olisi tiennyt enemmän paperitöitä...