Markku Kuisma: "Itsenäisyydestä puhuminen on turhaa"

[duc]

Ylen toimittaja Ville Pisto kirjoittaa Helsingin yliopiston prof. Markku Kuisman uuden kirjan (Markku Kuisma: Venäjä ja Suomen talous 1700–2015. Siltala 2015. 363 s.) pohjalta seuraavasti:

Historiantutkija, professori Markku Kuisman mukaan Suomen itsenäisyys on todellisuudessa vain häilyvä toive. Itsenäisyysajattelua hän pitää jopa turhana.

Euroopan unionin jäsenenä pohjoinen väkiluvultaan pieni valtio näyttäytyy provinssina, osana laajempaa taloudellispoliittista kokonaisuutta.
...
Markku Kuisma asettaa tarkastelussaan rinnakkain kaksi ajanjaksoa: Suomi autonomisena suuriruhtinaskuntana osana Venäjän keisarikuntaa 1809–1917 ja Suomi osana Euroopan unionia vuodesta 1995.

Euroopan unioniin liittyminen merkitsi Suomen palaamista vanhaan keisarikunnan aikaiseen rooliinsa – provinssiksi. Molempina ajanjaksoina Suomi oli ja on osa monikansallista ja -valtiollista kokonaisuutta.

– Ehkä sillä erotuksella, että osana Venäjän imperiumia Suomella oli oma raha, oma keskuspankki ja oma lainsäädäntö.

– Nyt 80 prosenttia lainsäädännöstä tulee tavallaan Brysselistä. Erona on se, että suomalaiset lähettävät omat edustajansa Brysseliin ja Strasbourgiin, sanoo Kuisma.

Voisiko nykyistä moku- ja mamukritiikkiä sitten verrata sortovuosien venäläistämispolitiikan kritiikkiin? Suomen nykyinen asema EU:n rajaprovinssina muistuttaa siinäkin mielessä autonomian ajan tilannetta. Kuisman kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Pitääpä perehtyä siihen.

[Micke90]

– Ehkä sillä erotuksella, että osana Venäjän imperiumia Suomella oli oma raha, oma keskuspankki ja oma lainsäädäntö.

Myös itsenäisenä valtiona vuosina 1917-1994 Suomella oli oma raha, oma keskuspankki ja oma lainsäädäntö.

[Hanged Penguin]

– Ehkä sillä erotuksella, että osana Venäjän imperiumia Suomella oli oma raha, oma keskuspankki ja oma lainsäädäntö.

Myös itsenäisenä valtiona vuosina 1917-1994 Suomella oli oma raha, oma keskuspankki ja oma lainsäädäntö.

Vuoden -45 jälkeen jälkimmäinen ei ole ollutkaan niin selvää.

[l'uomo normale]

Voisiko nykyistä moku- ja mamukritiikkiä sitten verrata sortovuosien venäläistämispolitiikan kritiikkiin? Suomen nykyinen asema EU:n rajaprovinssina muistuttaa siinäkin mielessä autonomian ajan tilannetta. Kuisman kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Pitääpä perehtyä siihen.

Vapaan Suomen liiton puh. joht., Helsingin yliopiston historian professori Ilkka Hakalehto oli ainakin sitä mieltä. Hän vertasi EU-jäsenyyttä toiseen sortokauteen ja silloin voimaan saatettuun yleisvaltakunnalliseen lainsäädäntöjärjestykseen.

[Foundation]

– Nyt 80 prosenttia lainsäädännöstä tulee tavallaan Brysselistä. Erona on se, että suomalaiset lähettävät omat edustajansa Brysseliin ja Strasbourgiin, sanoo Kuisma.

Suomipa lähettikin Halla-ahon sinne!!1!

[AcastusKolya]

Vertailkaapa USA:n osavaltioiden lainsäädännöllisiä oikeuksia Eurostoliiton jäseniin...

[ilmarinen]

Hyvä, että asioista puhutaan jo selkeästi ja suoraan. Toivon, että tämä sisäistyy myös koko väestölle. Suomi vietiin EU:hun valheella. Muistan asian hyvin, kun osallistuin moniin EU-jäsenyyttä koskeviin tilaisuuksiin ennen EY-kansanäänestystä. Nostin tämän asian esille monissa noissa tilaisuuksissa, mm. sen, että Suomesta tulee nyt liittovaltion osa ja sen jälkeen ei ole enää itsenäinen valtio. Minulle mm. naurettiin ja leimattiin hörhöksi. Kun astuin äänestystilaan, niin kuulutin kaikille paikalla oleville, että kun nyt menen äänestyskoppiin, niin äänestän viimeisen kerran itsenäisessä maassa. Muistan edelleen monien pöydän takana istuneiden pilkalliset ilmeet.

[Micke90]

Vuoden -45 jälkeen jälkimmäinen ei ole ollutkaan niin selvää.

Vuoden 1995 jälkeen ei ole ollut kahta ensimmäistäkään.

[-PPT-]

Hyvä, että asioista puhutaan jo selkeästi ja suoraan. Toivon, että tämä sisäistyy myös koko väestölle. Suomi vietiin EU:hun valheella. Muistan asian hyvin, kun osallistuin moniin EU-jäsenyyttä koskeviin tilaisuuksiin ennen EY-kansanäänestystä. Nostin tämän asian esille monissa noissa tilaisuuksissa, mm. sen, että Suomesta tulee nyt liittovaltion osa ja sen jälkeen ei ole enää itsenäinen valtio. Minulle mm. naurettiin ja leimattiin hörhöksi. Kun astuin äänestystilaan, niin kuulutin kaikille paikalla oleville, että kun nyt menen äänestyskoppiin, niin äänestän viimeisen kerran itsenäisessä maassa. Muistan edelleen monien pöydän takana istuneiden pilkalliset ilmeet.

Perustuslain vastaisesti sillä sopimus olisi pitänyt hyväksyä kahdessa eduskunnassa mutta valtiosääntöopineet tulkitsivat että se oli normaali valtiosopimus ja sitten vielä kansanäänestystä pidettiin jonkinlaisena legitimisoivana tekijänä vaikka Suomen laki ei tunne sitovia kansanäänestyksiä.

Ihmetyttää että miksi sitä ei tehty kirjaimen mukaan sillä uudet vaalit olivat niin aikaisin kuin heti maaliskuussa 1995. Oli vaan olevinaan kauhea kiire kun Ruotsi ja Itävalta liittyivät heti v1995 alussa. Aivan varmasti olisi kelvannut EU:lle että Suomi olisi liittynyt vuotta myöhemmin.

[Micke90]

YYA:n jälkeinen kansa olikin helppo höynäyttää EU:n kannalle. Entä, jos äänestys olisikin pidetty vasta 5-10 vuotta myöhemmin?

[Ari-Lee]

Historiantutkija, professori Markku Kuisman mukaan Suomen itsenäisyys on todellisuudessa vain häilyvä toive. Itsenäisyysajattelua hän pitää jopa turhana.

Niin kauan kuin on olemassa yksikin, kuka uskoo itsenäisyyteen ja haaveilee itsenäisestä kansallisvaltiosta on toivoa myös saavuttaa se. Kyse on vain siitä, milloin ja missä vaiheessa samaan tavoitteeseen uskovat alkavat puhaltamaan samaan hiileen. Mikään ei ole saavuttamattomissa. Ei ollut myöskään se petos, minkä seurauksena meidät kiedottiin €U-valheen päättymättömältä näyttävään kurimuksen verkkoon. Mahdotonta ei myöskään ole päästää irti Moolokin tissistä. Mihin Suomi Euroopan Unionia tarvitsee? Afrikkalaisten väestönsiirtoon Suomeen raskaiden jäsenmaksujen lisäksi?

Ja kohtapa Euroopassa soditaan, kiitos jälleen kerran Saksan, ja epäpyhä allianssi sanoo adjö iäksi. Sen jälkeen alkavat tuhkasta rakentamisen vuosikymmenet. A Merkelin potretti päätyy A Hitlerin potretin viereen.

Turhuutta on vain mennä pieruna tuuleen.

[-PPT-]

Kyllähän se kansanäänestyskampanja sellaista ryssällä pelottelua ja "haluammehan me mielummin kuulua länteen kuin itään"-jargonia oli kaiken kaikkiaan.

[Kim Evil-666]

Itsenäisyysajattelu ei ole turhaa. Se on itse asiassa Suomen ja suomalaisten ainoa toivo. Jos se menetetään, menetetään koko suomalainen identiteetti ja kaikki hyvä, mitä esi-isämme ovat saavuttaneet ja rakentaneet. Olemme jo matkalla kohti "tuhoa", mutta asiat on hitaasti korjattavissa, jos toimeen tartutaan nopeasti.

Rajat kiinni, ulos EU:sta ja €urosta!.....myös imatut ulos!

[Micke90]

Kyllähän se kansanäänestyskampanja sellaista ryssällä pelottelua ja "haluammehan me mielummin kuulua länteen kuin itään"-jargonia oli kaiken kaikkiaan.

Hämmästyttävän samaan tapaan kuin nyt. Emmehän me nyt halua harjoittaa järkevää politiikkaa Viktor Orbanin tapaan, vaan tuhota maamme Saksan ja Ruotsin tapaan.

[hattiwatti]

Jussi Halla-Aho omassa forumin Bryssel-ketjussaan "En vihaa EU:ta niin paljoa, että näkisin putinismin varteenotettavana vaihtoehtona".

Käykää sieltä lukemassa mestarin viisauksia. Mikäs hänen, kun pääsee kilistelemään laseja korkeiden herrojen kanssa EU:n vallan korkeissa saleissa. Ei ihme, että ei ikinä tuo esille EU:n yhteyttä maahanmuutto-ongelmaan mitenkään varteenotettavalla tavalla.

[Velmu]

Viimeinen niitti Suomen itsenäisyyden menetykselle tuli 4.11.2011, kun eduskunta muutti perustuslain ensimmäistä pykälää eli valtiosääntöä. Siihen saakka valtiosäännössä oli maininta, että "Suomi on täysivaltainen tasavalta". Eduskunnan päätöksellä siihen tuli lisäys "Suomi on Euroopan unionin jäsen". Muutos astui voimaan 1.3.2012.

Hommafoorumilla ja julkisuudessakin käytiin tuolloin vilkasta keskustelua lisäyksen merkityksestä Suomen itsenäisyydelle. Silloinen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi vakuutti julkisesti, että lisäyksellä ei ole mitään merkitystä ja että se on pelkkä muodollisuus. Hänen silloisen sanomansa mukaan Suomi voi yhdellä eduskunnan päätöksellä erota EU:sta ja palauttaa valtiosääntöpykälän entiseen muotoonsa.

Olisi hyvä kuulla jonkun oikeusoppineen mielipide siitä, onko eroaminen todella niin helppoa. Jos on, niin mitä pikemmin, sen parempi.

[-PPT-]

En usko että EU:sta eroaminen olisi yhtä yksinkertainen prosessi kuin siihen aikanaan liittyminen oli.

[Jaska Pankkaaja]

Itsenäisyyden palauttaminen juridisesti ei olisi mikään ongelma. Sen kun hallitus vain ilmoitaisi että EUvostopelleily on ohi juuri nyt. Käytännössä se on tässä todellisuudessa täysin mahdotonta. Suurin osa suomalaisista on saatu valtavalla propagandalla uskomaan EUvostoliiton ihanuuteen ja ikuisuuteen, me itsenäisyyden kannattajat olemme pieni vähemmistö, puhumattakaan siitä että kaikki eduskuntapuolueet kannattavat yhtenä Puolueena EU jäsenyyttä. Siinä ei pari persujen soraääntä merkitse mitään saati IPUlaiset. Minä en usko että Suomi irtaantuu EUsta muuten kuin siten että itse EU kaatuu mikä sekin on toki täysin mahdollista.

Itse näen itsenäisyyden enää vain henkilökohtaisena asiana. Minä olen "itsenäinen", henkisesti ja jossain määrin taloudellisestikin, ja vaikutusmahdollisuuksieni mukaan myös perheeni on. Itsenäisyyspäivä on meidän perheessä "itsenäisyyden muistopäivä" jonka merkityksestä olen kertonut lapsilleni. Pienin on kertonut siitä jopa naapureille ja hiukan jyrkkinä meitä taidetaan pitää 

Tiivistettynä: todella kallilla itsenäisyys aikoinaan lunastettiin useampaankin kertaan ja mutta nyt me jopa maksamme että siitä luovuimme! Elämme täyden hulluuden aikaa 

[pneuma]

Itsenäisyyden palauttaminen juridisesti ei olisi mikään ongelma. Sen kun hallitus vain ilmoitaisi että EUvostopelleily on ohi juuri nyt. Käytännössä se on tässä todellisuudessa täysin mahdotonta. Suurin osa suomalaisista on saatu valtavalla propagandalla uskomaan EUvostoliiton ihanuuteen ja ikuisuuteen, me itsenäisyyden kannattajat olemme pieni vähemmistö, puhumattakaan siitä että kaikki eduskuntapuolueet kannattavat yhtenä Puolueena EU jäsenyyttä. Siinä ei pari persujen soraääntä merkitse mitään saati IPUlaiset. Minä en usko että Suomi irtaantuu EUsta muuten kuin siten että itse EU kaatuu mikä sekin on toki täysin mahdollista.

Ottamatta tässä nyt kantaa siihen, olisiko EU:sta eroaminen toivottavaa, niin juuri noinhan se on. Toisaalta Lissabonin sopimus teki juridisesti selväksi, että EU:sta voi erota, mutta toisaalta on lähes yhtä varmaa, että Suomi ei tule käyttämään tuota mahdollisuutta.

Tähän on hyvä ottaa vähän laajempaa historiallista näkökulmaa (ja sen kuvaileminen pakostakin edellyttää vähän pitempää viestiä). Suomi tai se suomenkielisten heimojen joukko, josta sittemmin muodostui Suomi-niminen poliittinen yksikkö, ei nimittäin ole koskaan oma-aloitteisesti irtautunut mistään poliittisesta järjestyksestä, jonka osaksi se on kerran joutunut. Irtautuminen on aina vaatinut vallitsevan järjestyksen romahtamista. Niin kävi, kun Ruotsi musertavasti hävisi Venäjälle Suomen sodassa vuonna 1809, ja niin kävi ensimmäisen maailmansodan ja bolsevikkivallankumouksen kaataessa tsaarinvallan. Oikeastaanhan Suomi ei olisi edes halunnut itsenäistyä vaan vain turvata autonomiansa, mutta joutui tekemään niin, koska sitä järjestystä, jolle se oli uskollinen, ei enää ollut. Ja heti kun itsenäisyys saatiin, Suomelle tuli niin orpo olo (pun intended), että täytyi lähteä hakemaan uutta isäntää, ts. vierasta kuningasta Saksasta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kuningaskuntahanke). Silloisten oikeistopoliitikkojen enemmistön harmiksi suunnitelma kuitenkin kariutui siihen, että myös sekin järjestys, jolle Suomi parhaansa mukaan yritti kumartaa - siis Saksan keisarikunta - romahti hävitessään ensimmäisen maailmansodan.

Miksi Suomi toimii näin? Minä arvioisin, että se johtuu hyvin syvälle kansanluonteeseen juurtuneista kulttuurisista tekijöistä. Esimerkiksi, 1800-luvulla Euroopassa oli monia kapinoita ja kansannousuja. Suomi ei osallistunut niistä yhteenkään, vaan päinvastoin oli aktiivisesti mukana kukistamassa tiettyjä kapinoita (Puolan kapinat 1830-31 sekä 1863). Vuosien 1830-1831 tapaus on erityisen kuvaava, joten siitä kannattaa puhua enemmän. Seuraava pätkä on Suomen historian Pikkujättiläisestä (WSOY 1987, s. 397). Taustana sen verran, että silloin esiintyi suuria levottomuuksia useissa Euroopan maissa, joista yksi merkittävimmistä oli puolalaisten yritys saada takaisin itsenäisyytensä.

Suomen johtomiehet olivat kauhuissaan "puolalaisten hulluudesta" ja pelkäsivät siitä Suomelle mahdollisesti koituvia seurauksia. Mutta pelko oli turhaa. Suomessa ei esiintynyt levottomuuksia, ei edes näkyviä mielenilmauksia lukuun ottamatta edellä mainittua ylioppilasjuhlissa nostettua maljaa. Päinvastoin: Suomen kaarti marssi mukaan kapinan kukistamiseen ja Nikolain omaksuman politiikan mukaisesti kotimaiset sanomalehdet kirjoittivat näkyvästi puolalaisiin kohdistuneesta ankarasta terrorista. Suomen kaartin palattua kapinankukistamisretkeltään varsin kovia tappioita kokeneena järjestettiin pääkaupungissa suuria juhlallisuuksia, joiden yhteydessä pataljoona palkittiin Pyhän Yrjön ritarikunnan lipulla. Kirkot puolestaan levittivät ahkerasti rukouspäivän julistuksia, joissa vallankumous- ja kapinaliikkeet tuomittiin ankarasti ja korostettiin jokaisen ihmisen velvollisuutta uskollisesti täyttää paikkansa siinä tehtävässä, joka heille on langennut. Alamaisuus ja kuuliaisuus olivat 1800-luvun alun yhteiskunnan tärkeimmät hyveet.

Tämän valossa Soinin (siis huom: Suomen itsenäisyysmielisimmän eduskuntapuolueen johtajan!) äskeinen lausunto Der Spiegelissä, että EU:n taakanjaosta kieltäytyviä maita voitaisiin rangaista, on aivan luontevassa linjassa Suomen politiikan (todella) pitkän linjan kanssa. Vrt. nykyistä tilannetta silloiseen:

Suomalaiset poliitikot kauhistelevat vallitsevaa järjestystä vastaan kapinoivan maan (tällä kertaa Unkarin) toimia ja tukevat sen rankaisemista: check
Suomessa ei esiinny suuria mielenilmauksia: check
Lehdistö ja kirkko ovat aktiivisesti propagoimassa vallitsevan järjestyksen asiaa: check
Ollaan valmiita suuriinkin uhrauksiin tuon järjestyksen asettamien velvoitteiden toteuttamiseksi: check

Eikä siinä vielä kaikki. Täällähän usein kitkerästi kommentoidaan sitä, miten suomalaiset poliitikot käyttävät tai ainakin yrittävät käyttää tunnontarkkaa EU-komission, Saksan tms. ohjeiden noudattamista astinlautana mukavaan EU-virkaan. Mutta osattiin sitä ennenkin (Jussi Jalonen: Keisarin ja isänmaan puolesta. Suomen kaartin sotaretki Puolaan 1831; SPYL:n vuoden 2014 jäsenlehti, s. 21):
"Uskollisuus keisarikuntaa kohtaan ei jäänyt vaille palkkiota. Puolassa sotineet upseerit kohosivat sodan jälkeen suuriruhtinaskunnan valtaapitäväksi ylimystöksi." Siis esim. maaherroiksi, kenraaleiksi ja jopa Venäjän keisarillisen sotaneuvoston jäseneksi.

Ovatko asiat siis loppujen lopuksi muuttuneet niin paljon parissasadassa vuodessa? Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina, mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen: ei ole mitään uutta auringon alla (?)

"...korostettiin jokaisen ihmisen velvollisuutta uskollisesti täyttää paikkansa siinä tehtävässä, joka heille on langennut." Joka heille on langennut. Tämän ajattelutavan laajalle levinneen vaikutuksen vuoksi suomalaiset yleisesti ottaen eivät ole mitään järjestyksen mullistajia, he ovat järjestyksen säilyttäjiä, todennäköisesti jopa silloinkin kun tuo järjestys on johtamassa katastrofiin.

Seuraavan pätkän maalaamassa kontrastissa on mielestäni jotain todella pysäyttävää (Jalosen em. artikkelista):
"Toisena osapuolena olivat puolalaiset, jotka uskoivat yleiseurooppalaisten vapausaatteiden soihdunkantajina toteuttavansa pyhää, edeltäneiltä sukupolvilta perimäänsä tehtävää kansallisen itsenäisyytensä palauttamiseksi. Suomalaiset taas uskoivat oman kansallisen etunsa sekä valtiollisen erityisasemansa säilyttämisen edellyttävän ehdotonta uskollisuutta Venäjän keisarinistuinta kohtaan."

Puolestaan tänä päivänä suomalaiset pääsääntöisesti uskovat oman kansallisen etunsa edellyttävän ehdotonta uskollisuutta EU:n komissiota ja mahtivaltioita kohtaan. Kyse on loppujen lopuksi siitä, että suomalaisten päähän on vuosisatojen ajan taottu, että kuuliaisuus, uskollisuus ja alamaisuus sekä paikkansa hyväksyminen ovat ainoa kestävä tie pelastukseen. Sen kylvön jälkiä täällä saadaan niittää vielä pitkään, ja sen vuoksi Suomi ei tule eroamaan Euroopan unionista muuten kuin sen romahtamisen kautta, ei vaikka jäsenyys kävisi Suomelle hyvinkin epäedulliseksi. Ja on muuten paljon todennäköisempää, että mahdollisessa romahtamisprosessissa Suomi tulee olemaan EU:n keskusvallan kannattajien, ei siitä irtautumaan pyrkivien puolella - siis niin kauan kuin se keskusvalta vielä on pystyssä.

[Hornsmith]

Niin, se on ihmeellistä että Suomi on aina kenollaan johonkin suuntaan. Aikoinaan tietysti pakotettuna, mutta nykytilannetta en ymmärrä. Ilmeisesti joku opittu ja syvälle juurtunut toimintamalli, joka estää oman itsenäisen ajattelun kehittymisen. Hulluimmillaan meidän täytyy mennä kysymään ulkomailta, että mitä meidän pitäisi itsestämme ajatella..?

Uskon että Suomen uuden nousun, sekä tulevaisuuden avaimet piilevät omien luontaisten erityispiirteiden ja sijainnin varaan rakentuvassa voimakkaasti itsenäisyyttä korostavassa toimintamallissa.

[Nanfung]

Irtautuminen on aina vaatinut vallitsevan järjestyksen romahtamista. Niin kävi, kun Ruotsi musertavasti hävisi Venäjälle Suomen sodassa vuonna 1809, ja niin kävi ensimmäisen maailmansodan ja bolsevikkivallankumouksen kaataessa tsaarinvallan.

Toisen maailmansodan jälkeen 1948 Suomi joutui olosuhteiden pakosta tekemään YYA-sopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Suomen arvokkaasta tuesta huolimatta Neuvostoliitto kaatui ja näin ollen menetti sopimuksen tuomat etunsa.

Ovatko EU:n muut jäsenmaat ottaneet huomioon Suomen historian hyväksyessään Suomen jäsenyyden EU:ssa? On nimittäin hyvin todennäköistä, että historia toistaa itseään, eli aina kun Suomi on liittoutunut jonkun järjestelmän kanssa, niin se on romahtanut, ainakin osittain.

[Micke90]

Hänen silloisen sanomansa mukaan Suomi voi yhdellä eduskunnan päätöksellä erota EU:sta ja palauttaa valtiosääntöpykälän entiseen muotoonsa.

Voi toki, jos 5/6 eduskunnasta sitä kannattaa. Käytännössä tähän tarvitaan 166 kansanedustajaa.

[tinnitus]

YYA:n jälkeinen kansa olikin helppo höynäyttää EU:n kannalle. Entä, jos äänestys olisikin pidetty vasta 5-10 vuotta myöhemmin?

Ja jos Suomi ei olisi nyt EU:ssa, niin äänestystä ei edes uskallettaisi pitää koska mitä se Venäjäkin ajattelisi. Neuvostoliitolla oli koko toisen maailmansodan ajan jälkeisen ajan tiukka ote Suomen palleista. Nyt Venäjällä on vallassa entinen KGB-upseeri, eikä ole mitään syytä olettaa että vanhat taidot olisivat kadonneet jonnekin.

Koko ajatus sitä, että väkiluvultaan Pietarin kaupungin kokoinen kansa pystyisi yksinään täysin itsenäiseen toimintaan suurvallan kyljessä perustuu pelkkään todellisuuspakoiseen toiveajatteluun ja sankarimyyttien liian hyvään sisäistämiseen.

[Arto Tuhkamuna]

En usko että EU:sta eroaminen olisi yhtä yksinkertainen prosessi kuin siihen aikanaan liittyminen oli.

Kyllä EU haluaa maksajistaan kiinni pitää.

Todennäköisesti jos Suomi ilmaisisi halua päästä irti tästä Saatanan kupeista syntyneistä paskasta, tapahtuisi seuraavaa:

- Uhaittaisiin vuosikymmeniä kestävillä oikeustoimilla + valtavilla korvauksilla

- Uhattaisiin kuskata kaikki Euroopassa olevat ja pyrkivät suoraan Suomen rajoille

- Sotilaallisestihan tuo paska ei pysty uhkaaman ketään

Päivänselvää on, että tuo roska kaatuu, mutta milloin.

Kannattaa muistaa, että tämä nykyinen pakolaiskriisi ja talouskriisi (muistaako joku vielä sitä?) ovat vain välineitä, joilla osavaltioita harmonisoidaan eli asetetaan kriisitilaan, jolloin voidaan tehdään kriisitoimenpiteitä.

Voitte olla varmoja, että suomalaiset politrukit eivät sitä tule estämään.

[sologdin]

– Ehkä sillä erotuksella, että osana Venäjän imperiumia Suomella oli oma raha, oma keskuspankki ja oma lainsäädäntö.

Myös itsenäisenä valtiona vuosina 1917-1994 Suomella oli oma raha, oma keskuspankki ja oma lainsäädäntö.

"Suomi on meidän hyvä provinssimme."
                     - Leonid Brezhnev