2015-10-07: Syrian gang rape victim who fled to Germany is stabbed to death

[Mila A]

A woman whose family branded her 'unclean' after she was gang-raped in her Syrian homeland has been found murdered in Germany – allegedly on the orders of her own mother. Police believe the victim, named only as Rokstan M, 20, was stabbed to death by her father and brothers in the twisted logic that she had brought disgrace on her family through the sex attack.

The killing has served to pull into sharp focus the cultural gulf between Germans and the more than one million refugees expected to arrive in the country this year.

(http://www.dailymail.co.uk/news/article-3262990/Syrian-gang-rape-victim-fled-Germany-ordeal-stabbed-death-honour-killing-ordered-mother-seen-unclean-sex-assault.html)

Aina vain vaikeampi ymmärtää, miksi naisvihaa ja häpeäkulttuuria halutaan suojella. Tavoiteohjelmiin kirjataan tulijoiden kulttuuriperimän vaaliminen ja vastaavaa. On aika tunnustaa ja tunnistaa oman kulttuurimme monet hyvät puolet. Ai niin, mutta muissa kulttuureissa ollaan 'perhekeskeisempiä'. On se tietenkin yhteistä aikaa perheen kesken murhasuunnitelmien tekokin.

[Parsifal]

Oma äiti murhauttaa tyttärensä, koska tämä kehtasi häpäistä itsensä tulemalla raiskatuksi. Kuinka olemmekaan tulleet toimeen ilman tällaista upeaa kulttuuripiirrettä?

[Kuli]

Jo yhden tämmöisen tapauksen esilletulon pitäisi olla riittävän vakava signaali aiheen nostamiseksi akateemiseen tutkimukseen ja keskusteluun. Pitäisi tutkia minkälainen kulttuuri tuottaa noin mielisairaita yksilöitä, joille joku abstrakti "kunnia" on tärkempää, kuin evoluution kannalta keskeinen jälkeläisistä huolehtiminen. Voidaan nimittäin puhua jo aikamoisesta aivopesusta mikäli yksilö rupeaa toimimaan biologista ohjelmointiaan vastaan ja tappaa oman jälkeläisensä. Tämmöisten "kunnia" motiivien pitäisi toimia koventavana perusteena, kun tuomioita jaetaan. Aivan käsittämätön tapaus jälleen *****kulttuurin edustajilta.

[Artisti]

Tämä on esimerkki arabimaissa vallitsevasta häpeäkulttuurista. Heille maine on hyvin tärkeää. Kun he täällä valittavat ruoasta, tai hakevat heti saavuttuaan Irakin passia, koska tämä Suomi on niin huono maa, he haluavat osoittaa oman kulttuurinsa paremmuutta ja samalla nöyryyttää Suomea ja suomalaisista kulttuuria.

Eri asia kuntoon kuinka pilkka osuu, mutta tarkoitus on myös häpäistä, kun haukutaan isäntämaan oloja. Ruotsissa he hyvin avoimesti haukkuvat Ruotsia ja ruotsalaisia jatkuvasti ja joka käänteessä. Lukuisat matubändit tekevät protestimusiikkia, joissa on hyvin antiruotsalainen sanoma. Itselleni ei ole vielä auennut, mistä ammentaa voimansa vihainen nuori Ruotsia ja Amerikkaa vastustava muslimiräppäri, joka nostaa sosiaalitukea Ruotsista ja pukeutuu ja käyttäytyy kuin amörikkalainen räppäri. Yrittää puhuakin kuin aito amerikkalainen, vaikka vihaa Amerikkaa. Laulaa gheton kurjuudesta ja omasta ankeasta lapsuudesta ja yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudesta, vaikka resursseja on tuhlattu mieheen enemmän kuin riittävästi valtion toimesta.

Ei minulle aukea tuon ajattelutavan mekanismit. Noidenhan pitäisi olla kiitollisia Ruotsille, mutta mitä enemmän hyysätään, sitä epäkiitollisemmiksi tulevat! Käsittämätöntä!

[Aimo Räkä]

Eri asia kuntoon kuinka pilkka osuu, mutta tarkoitus on myös häpäistä, kun haukutaan isäntämaan oloja.

Pääasia että häipyvät. Toivottavasti jatkavat haukkumistaan kotiuduttuaan.

[Sami Järvinen]

Noidenhan pitäisi olla kiitollisia Ruotsille, mutta mitä enemmän hyysätään, sitä epäkiitollisemmiksi tulevat! Käsittämätöntä!

Mitä enemmän lasta lellitään ja paapotaan, sitä itsekeskeisemmäksi, röyhkeämmäksi ja oikuttelevammaksi se muuttuu. Tuntuu pätevän ihan yhtälailla yhteiskunnan lapsukaisiin, joille hyysäävä vanhempi antaa kauhalla, muttei tajua vaatia mitään takaisin edes jälkiruokalusikalla.

[Punaniska]

Oma äiti murhauttaa tyttärensä, koska tämä kehtasi häpäistä itsensä tulemalla raiskatuksi. Kuinka olemmekaan tulleet toimeen ilman tällaista upeaa kulttuuripiirrettä?

Veronika Honkasaloa pitäisi hiillostaa kunnolla aiheesta. Tätsä on paitsi kovin huolestunut musujen puolesta, niin entinen Unionin pomo.

[Mila A]

Jo yhden tämmöisen tapauksen esilletulon pitäisi olla riittävän vakava signaali aiheen nostamiseksi akateemiseen tutkimukseen ja keskusteluun. Pitäisi tutkia minkälainen kulttuuri tuottaa noin mielisairaita yksilöitä, joille joku abstrakti "kunnia" on tärkempää, kuin evoluution kannalta keskeinen jälkeläisistä huolehtiminen.

Tutkielman tulosten avulla on mahdollista todeta, että kunniamurhat ovat tyypillisiä klaaniyhteiskunnille ja kunniakulttuureille, joissa järjestäytyneen yhteiskunnan ote ihmisistä on vähäinen, ja joissa uskottavuudella toisten silmissä on suuri merkitys. Kunniamurhia perustellaan uskontojen ja kulttuurien, etupäässä islamin moraalisäännöillä. Useimmiten kunniamurhia tehdään islamilaisissa maissa tai länsimaihin muuttaneiden muslimien parissa.

(Karalahti 2008. Kunniaväkivalta - kunniamurha kunniaväkivallan muotona. Tutkielma)

The present study examines attitudes towards honor crimes amongst a sample of 856 ninth grade students from 14 schools in Amman, Jordan. Descriptive findings suggest that about 40% of boys and 20% of girls believe that killing a daughter, sister, or wife who has dishonored the family can be justified.

Findings suggest that attitudes in support of honor killings are more likely amongst adolescents who have collectivist and patriarchal world views, believe in the importance of female chastity amongst adolescents, and morally neutralize aggressive behavior in general. Furthermore, support for honor killing is stronger amongst male adolescents and adolescents for low education backgrounds. After controlling for other factors religion and the intensity of religious beliefs are not associated with support for honor killings.

(Eisner & Ghuneim 2013)

Näistä voisi melko perustellusti olla hyvin, hyvin huolissaan. Minä ainakin sekulaarihumanistina olen, ja pidän äärimmäisen kummallisena, ettei kaikilta tunnu löytyvän uskallusta ja/tai tahtoa nostaa tämänkaltaisia, meidänkin yhteiskuntaamme yhä enenevässä määrin koskettavia, aiheita esiin ja päivänvaloon.

[onni4me]

Oma äiti murhauttaa tyttärensä, koska tämä kehtasi häpäistä itsensä tulemalla raiskatuksi. Kuinka olemmekaan tulleet toimeen ilman tällaista upeaa kulttuuripiirrettä?

Lueskelin joskus romaania, joka väljästi perustui 1900 -luvun alussa eläneen armenialaisen muslimin ja samalta seudulta kotoisin olleen kritityn naisen rakkaustarinaan. Eli oli hänen jonkinasteinen elämänkertansa.

Kirjassa tämä mies hyvin selvästi kertoi, että jos nainen käyttäytyy "sopimattomasti" tulee nainen surmata. Ja sama, jos joku puhuu "epäkunnioittavasti" jollekin suvun jäsenelle. Mitään sellaista kuin anteeksianto tai vaikkapa pelko kostoa haettaessa surmatuksi tulemisesta ei ollut. Hyvin suoraviivaista. Näihin kulttuurien edustajiin verrattuna me olemme aivan eri planeetalla, mitä tulee tapakulttuuriin ja niin edespäin. Se ei tarkoita, että he olisivat sen typerämpiä vaan se nyt vaan sattuu olemaan heidän kulttuuriaan.

EDIT:// Löysinkin haulla eli Ali ja Nino oli kirjan nimi. Minä en kyllä pystynyt näkemään sitä aivan noin suoraviivaisen rakkauden sanomana kuin esittelyteksti...

Kuvaus
Ali ja Nino – tarina kahden nuoren rakkaudesta, hellästä, haikean kauniista, surullisestakin. Ympäristönä eksoottinen Bakun kaupunki Kaspianmeren rannalla, maailma jossa itä ja länsi kohtaavat – ja samalla maailma joka on murenemassa suurten tapahtumien myllerrykseen.

Kurban Saidin romaani ilmestyi ensi kerran 1937 Wienissä. Uudestaan löydettynä se on kaikkialla otettu vastaan poikkeuksellisen innostuneesti. Esimerkiksi näin:

Häikäisevä mestariteos...En saa nykyisestä kirjallisuudesta mieleeni toista yhtä liikuttavaa rakkauskertomusta." Washington Star

"Joskus harvoin tapaa romaanin, joka vetää lukijan niin vastustamattomasti maailmaan johon hän ei koskaan ole kuvitellut astuvansa, että lukemisesta tulee ainutkertainen kokemus. Tiikerikissa oli tällainen kirja. Ali ja Nino on toinen...voimakas ja vaikuttava rakkauskertomus...Kaunis kirja, täynnä kuvakieltä ja runoutta." Publishers' Weekly

http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_16741#.VhdPLOyqqko

Jos joku suomalainen kirjoittelisi samaan tapaan suoraan olevan oikeutettua tapaa joku milloin mistäkin syystä, niin hän taatusti löytäisi itsensä oikeudesta. Meillähän ei ole kulttuuria mitä puolustaa eikä sananvapautta sanoa.

Löytyy hieman laajempikin analyysi kirjasta:

Ehkä se on ainoa todellinen ero ihmisten välillä: metsän ihmisen ja erämaan ihmisen. Idän kuivattava juopumus saapuu erämaista, missä kuuma tuuli ja kuuma hiekka humalluttavat miehet, missä maailma on mutkaton ja vailla ongelmia. Metsät ovat täynnä kysymyksiä. Vain erämaa ei pyydä, ei anna eikä lupaa mitään. Mutta sielun tuli tulee metsästä. Erämaan miehellä - on vain yhdet kasvot. Hän tietää vain yhden totuuden, ja se totuus täyttää hänet. Metsän miehellä on monia kasvoja. Fanaatikko tulee erämaasta, luova mies metsästä. Ehkä siinä on tärkein idän ja lännen ero.

Kiinnostuneet löytävät lisää tekstiä linkistä:

http://marinkirjablogi.blogspot.com/2012/12/kurban-said-ali-ja-nino.html

Minusta kirja valaisee kyllä oivallisesti sen tosiseikan, ettemme tule koskaan löytämään yhteisymmärrystä näiden aavikkobarbaarien kanssa.

[Hirvensalmen kuha]

Oma äiti murhauttaa tyttärensä, koska tämä kehtasi häpäistä itsensä tulemalla raiskatuksi. Kuinka olemmekaan tulleet toimeen ilman tällaista upeaa kulttuuripiirrettä?

Veronika Honkasaloa pitäisi hiillostaa kunnolla aiheesta. Tätsä on paitsi kovin huolestunut musujen puolesta, niin entinen Unionin pomo.

Eikös sen mies ole musulmaani? Kotimusu ainakin selittäisi kovan innon puolustella musuja. Tosin tämä mahdollinen kotimusu ei ole mikään tieto, vaan vaan kysymys. Ei se ainakaan mainosta olevansa musun kanssa naimisissa.

[Mila A]

Häikäisevä mestariteos...En saa nykyisestä kirjallisuudesta mieleeni toista yhtä liikuttavaa rakkauskertomusta." Washington Star

Kirjassa tämä mies hyvin selvästi kertoi, että jos nainen käyttäytyy "sopimattomasti" tulee nainen surmata. Ja sama, jos joku puhuu "epäkunnioittavasti" jollekin suvun jäsenelle.

Kirjaa lukematta uskaltaudun arvostelemaan tätä ajatusta tässä. Tämä ei ole rakkautta, tämä on uhkailua. Kauniiden maisemien ja mukaansatempaavien kuvausten luominen on kyllä ihan kiva juttu, mutta sekö pistää pään niin pyörälle, ettei uhkailua nähdä sinä, mitä se on?

[onni4me]

Kirjaa lukematta uskaltaudun arvostelemaan tätä ajatusta tässä. Tämä ei ole rakkautta, tämä on uhkailua. Kauniiden maisemien ja mukaansatempaavien kuvausten luominen on kyllä ihan kiva juttu, mutta sekö pistää pään niin pyörälle, ettei uhkailua nähdä sinä, mitä se on?

Me näemme asian näin, mutta aavikkomuslimi ei. Jos ikinä harkitsisin muslimin kanssa yhteiseloa, tulisin uusiin aatoksiin juuri tämän kirjan takia:

Teos kertoo siis Alista ja Ninosta, joista jälkimmäinen on nuori kaunis nainen, jolla on georgialaiset sukujuuret ja hän on uskonnoltaan kristitty. Nino on eurooppalainen, kun taas Ali on aasialainen: hän on uskonnoltaan muslimi ja hän rakastaan erämaan tuoksua ja tuulta, siinä missä Nino kaipaa pariisilaisia kävelykatuja ja metsää. Ali taas pelkää metsän haamuja  Nuoret tapaavat koulussa, josta Ali valmistuu hieman Ninoa aiemmin. He rakastuvat ja heidän vanhempansa hyväksyvät avioliiton, heti kun Nino on valmistunut koulusta.

Kirjan kertojana on Ali, mikä on kiinnostavaa, sillä eurooppalainen elämä näyttäytyy "barbaarisena" ja outona.

Ihailin isäni ja setäni tyylikkyyttä, kuten olin niin usein aikaisemminkin ihaillut. Edes liikauttamatta vasenta kättään he repivät mustasta leivästä isoja paloja, muovasivat ne kartionmuotoisiksi ja kohottivat ne huulilleen. Esimerkillisen sirosti setäni pisti oikean kätensä peukalon ja kaksi sormea rasvaiseen, höyryävään riisiin, otti sitä, puristi sen palloksi ja työnsi suuhunsa ainoankaan jyväsen putomatta.
Minkä takia venäläiset niin ylpeilivät veitsellä ja haarukalla syömisensä takia? Typerinkin ihminen voi oppia sen taidon kuukaudessa. Minun on helppo syödä veitsellä ja haarukalla ja tiedän kuinka eurooppalaisessa pöydässä käyttäydytään. Mutta vaikka olen jo 18-vuotias, en vieläkään osaa syödä kaikkia itämaisia ruokalajeja niin täydellisen aristokraattisen sirosti kuin isän ja setäni - -

Alin ja Ninon välinen rakkaus on kuitenkin kahden ihmisen välistä rakkautta, ei kahden eri kulttuurin rakkautta. Näin tajuaa Nino: "olen typerä, kun pidän sinua vastuunalaisena jokaisesta muhamettilaisesta, joka on surmannut georgialaisen. En enää ikinä tee sitä." Aivan ilman kulttuuritaustaansa he eivät kuitenkaan pysty elämään. Kun Ali haluaa mennä naimisiin Ninonsa kanssa, hänen ystävänsä neuvoo tätä näin:

Miehen on mentävä naimisiin, mieluimmin naisen kanssa, josta pitää. Naisen ei tarvitse pitää hänestä. - - Nainen on vain maatilkku, johon mies kylvää. Onko pellon rakastettava maanviljelijää? Riittää, että maanviljelijä rakastaa peltoa.

Alin ystävien mielestä naisella ei ole sielua, joten Nino pitää tärkeimpänä asiana, että Ali rakastaa myös hänen sieluaan. Alille tärkeintä on, että hänen ystävänsä eivät paheksu hänen kristittyä vaimoaan.

Alin ja Ninon rakkauden ei tarvitse taistella paitsi erilaisia käsityksiä vastaan rakkaudesta, naisesta ja elämän tärkeistä asioista, vaan rakkauden ympärillä riehuu sodan uhka. Ali ja Nino pakenevat Persiaan, jossa Nino ei pysty elämään. Maailma on liian islamilainen: hänet yritetään pakottaa käyttämään huntua, hiljenemään miesten seurassa ja olemaan kuin muslimivaimo. Nino taas suunnittelee, että he muuttaisivat Eurooppaan pakoon. Ali ei pysty edes ajattelemaan asiaa, sillä "rakastan tätä kaupunkia, vanhaa vallia ja pienten kujien varrella olevia moskeijoita, ja kuolisin jos joutuisin olemaan kaukana idästä, kuin kala kuivalla maalla."

Ainoaksi mahdolliseksi paikaksi elää jää Baku, joka on kaupunki idän ja lännen välissä. Kirjassa pidin erityisen paljon siitä, että siinä oli kiihkoton kirjoitustyyli. Sen kieli oli ihanan runollinen, ja vaikka teksti onkin vanha, se oli nykypäivässäkin elävä. Teksti oli runollisuutensa ohella kuitenkin rehellinen. Ja kaikkein kauneimpana loisti rakkaus, paitsi Alin ja Ninon välillä, myös rakkaus Bakuun. Sanoista kuultaa niin iso rakkaus, että en ihmettele ollenkaan, että kirjaa on pidetty sen esipuheen mukaan kansallisteoksena.

Suljin kirjat ja menin talon kattotasanteelle. Sieltä voin nähdä oman maailmani, kaupungin linnoituksen massiivisen seinämän ja palatsin rauniot portissa olevine arabiankielisine kirjoituksineen. Katujen labyrintteja pitkin kävelivät kamelit nilkat niin hoikkina, että olisin halunnut hyväillä niitä. Edessäni kohosi vanttera Neitsyen torni legendojen ja turistioppaiden keskellä. Ja tornin takana alkoi meri, täysin kasvoton, lyijynharmaa, mittaamaton Kaspianmeri ja sen toisella puolen erämaa - ulkonevia kallioita ja pensaikkoja,: tyyneydessään, mykkyydessään, voittamattomuudessaan se on maailman kaunein maisema. Istuin vaiteliaana katolla. Mitäpä minulle merkitsi, vaikka oli muita kaupunkeja, muita kattoja ja muita maisemia. Rakastin tuota tasaista merta, tasaista erämaata ja niiden välissä olevaa vanhaa kaupunkia. Ne hälisevät joukot, jotka tulivat etsimään öljyä, löysivät sitä, rikastuivat ja lähtivät jälleen, eivät olleet bakulaisia. He eivät rakasta erämaata.

Teksti oli niin kaunista, että minunkin täytyi tehdä tutkimusmatkaa Bakun suuntaan. Ensiksi piti kaivaa esiin koko maa maailman kartalta esiin, sillä siihen aikaan, kun itse kävin koulua, oli maailma erilainen, ja Azerbaidzan taisi kuulua aivan toiseen maahan: venäläiset, turkkilaiset ja persialaiset näkyvät kirjassa, samoin Kaspianmeri. Toiset ovat pelottavia ja uhkaavia, vaikka Bakussa eri uskonnot asuvat rauhallisesti toistensa kanssa rinnakkain.

Kummallista kyllä tuon bloginkin pitäjä näkee asetelman romanttisena. Minusta se on kaukana siitä.