Veikko Huuska: Minä seison Hennalan ”sankarien” puolella

[Ink Visitor]

Minä seison Hennalan "sankarien" puolella

(vers. 2.o)

Suomessa on harvoin, josko koskaan, muutaman nuoren miehen mielenilmaus aiheuttanut niin rajuja ja totaalisia tuomioita julkisuudessa, kuin menneellä viikolla Hennalan "vastaanottokomitean" jäljiltä on kuultu ja nähty.  Koko Suomen kerma, ja itsensä sellaisiin laskeva hienolisto on nähnyt pyhäksi velvollisuudekseen tuomita nuoret miehet.

Presidentistä alkaen heillä on ollut vaikeuksia löytää kyllin voimakkaita ja äärimmäisiä ilmaisumuotoja tuomionsa jyrkkyyden esilletuomiseksi.  Ketä kuvotti, ketä inhotti.  -  Eikä ole tyydytty ainoastaan esittämään kannanottoja mielenilmaisun käytännön toteutuksesta, vaan mikä erikoisinta, on siekailematta mitätöity ja kirottu myös nuo kyseiset nuoret (nuorehkot?) miehet, vaikka heidän tekonsa olivat sittenkin suhteellisen vähäpätöiset.

Itse asiassa valtion johdon ja muun "yläkerran väen" toimesta on, poikia lyötäessä, syyllistytty lynkkausmielialaan, siihen, josta tuon (ainakin toistaiseksi) tuntemattoman kaapuhenkilön esittämä järjestö on niin tunnettu.

*

Minä puolustan –  Je défends.

(vert. soveltaen Èmile Zola ns. Dreyfusin jutussa: "J'accuse – Minä syytän").

Niinpä minä sanon Kekkosta myötäillen, - hänhän totesi 1960: Vaikka koko muu Eurooppa muuttuisi kommunistiseksi, Suomi tulee säilyttämään nykyisen monipuoluejärjestelmänsä – (Katso tarkemmin; https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/11664/TMP.objres.2152.html?sequence=1 )

"Vaikka koko muu Suomi hurahtaisi tähän nykyiseen sievistelevään hupsuiluun, minä puolustan näitä Hennalan nuoria.  Minä seison heidän rinnallaan, ymmärrän heidän hämmennystään, ja puolustan heidän oikeuksiaan.

Puolustan heidän oikeuttaan esittää mielipiteensä, jopa hieman robustein keinoin, puolustan heidän oikeuttaan läpäistä median kynnykset, tarvittaessa vaikka sitten lievin ylilyönnein.  – Mitenkä muuten he ylimalkaan saisivat näkemyksensä läpi, miten he muuten pystyisivät viestimään, että tämä meno, joka nyt on päällä, ei ole ihan niin hyvä, oikein eikä kaunis kuin väitetään.

Niinpä minä seison tässä, vaikka sitten ainoana puolustamassa näitä Hennalan miehiä.

*

Suomalaisten oikeudesta esittää mielipiteensä

Ennen kaikkea puolustan Suomen kansalaisten oikeutta esittää mielipiteensä, esittää protestinsa, tätä Suomen ja Euroopan pakolaispolitiikkaa ja turvapaikkajärjestelmää – pitäisi kai asiallisesti ottaen puhua turvapaikkasekoilusta – kohtaan.

Nyt, jos koska, saa – ja pitää – esittää mielipide ja protesti.

Nyt hetken pölläyksessä ladataan sellaisia latinkeja, joita ei pureta vuosikymmenissä: ja miten tämä tapahtuu?  Täysin ennakoimatta, harkitsematta, suunnittelematta, vailla mitään tavoitteita ja todellista aikomusta.  Se vain tapahtuu, kun ei tehty ajoissa riittävästi, kun ei muka nähty.  Suomella oli sentään Frontexin johtopaikka vuosien ajan: onko todella niin, että mitenkään eivät hälytyskellot soineet?  - Katso; Wikipedia; "Viraston tehtävä on sovittaa EU:n jäsenvaltioiden välistä rajojen valvontaan liittyvää yhteistyötä. Lisäksi virasto avustaa jäsenmaita rajavartijoiden koulutuksessa, tekee riskianalyyseja ja tarjoaa jäsenmaille apua lisätukea vaativissa tehtävissä."  https://fi.wikipedia.org/wiki/Frontex

Niinpä, kollektiivisen syyllisyyden ja riittämättömyyden keskellä kuin yhdestä narusta vetäen antaudutaan kummallisen fatalistis-hurmoksellisen "näin se vain menee" –meiningin valtaan.

Tosiasia on, että nyt meneillään olevat Euroopan "avoimet ovet" ja "hullut päivät", jotka näyttävät venyvän viikoiksi ja kuukausiksi, kenties vuosiksi, ovat historiallisesti erikoisin tapahtuma, sitten Euro-kriisin.

Molemmat liittyvät Euroopan mantereen integraatioon, maailma-suhteeseen, ja kyvyttömyyteen reagoida globalisaatioon, sekä kaiken näennäisen kollektiivisen vastuunkannon alta kumpuavaan kansalliseen itsekkyyteen, joka niin kuin aina, lähtee erilaisista oloista, ja päätyy kokonaisuuden kannalta epätyydyttäviin, jopa kelvottomiin ratkaisuihin, joita oikeasti kukaan ei ole halunnut eikä tilannut.

*

Suomalaisten kärsimykset

Niin monet Suomessa ovat vielä vanhan, 1990-luvun laman veteraaneja, monet ovat jääneet ilman oikeutta.  Ja uusia "kaatuneita" tulee tämän nyt käsillä olevan, ja oikeastaan vasta nyt todella realisoituvan 2008-laman olosuhteissa.

Niin monet Suomessa ovat jo menettäneet paljon; työn, tulevaisuuden näkymät, osallisuuden kansalliseen "hyvinvointiin".

Jo vuonna 2011 kirjoitin: valtio, jonka tehtävänä perinteisesti on ollut toimia kansalaisten tukena ja turvana, on paitsi käytännön toimin myös sanallisella ja sanattomalla viestinnällä ilmoittanut tavattoman monille kansalaisille: te olette kuluerä, te olette saamattomia ja kelvottomia, teistä ei ole tähän kilpailukyky-yhteiskuntaan: menkää matkoihinne, ja olkaa edes hiljaa!

Kirjoitin silloin jatkoksi:

Tämä on väärin, tämä voi johtaa vain onnettomiin tuloksiin.  Mutta yhden sanon jo nyt teille, jotka tätä teette: Älkää sitten, kun nämä ihmiset kääntyvät tätä yhteiskuntaa vastaan, tulko ja vaivatko käsiänne: Emme me tienneet, emme me ymmärtäneet.  Miksi te ihmiset olette noin äkäisiä, ja miksi te käännätte selkänne yhteiskunnalle?

- Älkää tulko ja kysykö tätä, sillä te – juuri te – olitte niitä, jotka ensin käänsitte selkänne ihmisille. 

Tämä mikä nyt seuraa, on vain johdonmukaista seurausta siitä, mitä täällä on tehty julkisesti ja keskellä päivää kaiken aikaa: ajettu ihmiset pois, hyljitty heitä, ja tehty heistä hylkiöitä.

*

Olen tehnyt koko elämäntyöni työttömien, ja köyhien ja syrjässä olevien ja syrjään joutuneiden kanssa.  Se, mitä nyt kuulen huoltoaseman pöydässä, kahden kesken ja torin laidalla, on juuri sitä, mitä saatoin ounastella: hiljaista, mutta sitkeällä liekillä palavaa vihaa.  Vihaa, turhautuneisuutta, pettymystä, kaunaa, raivoa.

Raivoa siitä, että ihmisiltä on viety jo niin paljon, ja heiltä aiotaan – noin vain – viedä vielä paljon lisää.  Kuinka hirmuisesti on Suomea leikattu ja ohennettu, kuinka maaseudun näivettymistä joudutettu näiden verkostojen ja piuhojen tarkoituksettomalla, tahallisella, katkomisella.

Ja sitten tähän kenttään tulee tällainen yllätys.  Ulkoa tulee kuin äkeitä taivaalta, tuntemattomia, tunistamattomia, tunnistamattomia: ovet auki ja kaikki vapaa.

Outo ilmiö.  On sillä jo nimikin: "Young Men March to Europe" – YMME.

*

Kontrollivapaa marssi

Suomalaisista on melkein jokainen, ainakin aikuinen, käynyt ulkomailla, ja kokenut ne passi- ja viisumijonot, laukkujen ja pussukoiden avaamiset, tupakan ja viinan rajoitukset.

Miten se käykään sisun päälle, kun näkee sitten miten Euroopan halki käy tällainen rosvojen ja salakuljettajien organiseeraama pakolaisparaati, joka tulee ja menee miten vain, ja koko Eurooppa horjuu ja huokaa.

Eivät ihmiset ole niin tyhmiä, kuin jotkut ajattelevat, kyllä me täällä puunjuuren tasolla tiedämme ja ymmärrämme, etteivät järjestelmät ja konnat ole unessa, vaan tällainen vuosisadan tilaisuus käytetään kaikin tavoin hyödysi: reittejä, etappeja, muuleja, agentteja, provokaattoreita, tukijoita ja sympatiseeraajia kartoitetaan, järjestetään varataan.

Olemme sentään katsoneet tv:stä vuosikauden Australian ja Kandan etc. rajavartiostojen toimintaa hihnalta ja takahuoneista: kun tuollaista on normipäivinä, millaista sitten tällaisessa tilanteessa, johon on kuukausia halukkaat voineet valmistautua ja hyödyntää tämän.

*

Hennalassa vanhat kasarmit tyhjentyivät.   

Tyhjentyivät kun tyhjennettiin.  Suomella ei ollut varaa pitää siellä omaa varusväkeä, ei, vaikka sijaintinsa puolesta varuskunta oli otollisesti pääkaupunkiseudun ja koko Suomenlahden rannikon kannalta hollilla ja hälytysetäisyydellä.  http://lahtiuudistuu.fi/hennala/  Hennala-suunnitelma:

"Tulevaisuuden Hennala on viehättävän puistomainen asuin- ja työpaikka-alue, jonka vanhat punatiilikasarmit  henkivät alueen historiaa. Hennalan varuskunta-alueen uudiskäytön suunnittelu on aloitettu.  Valtion päätöksellä puolustusvoimien toiminta siellä päättyi vuoden 2014 lopussa.  Hennala sijaitsee parin kilometrin päässä Lahden keskustasta ja sinne on hyvät liikenneyhteydet."

*

Huoli Euroopan Unionista

Paljon enemmän kuin muutaman huolestuneen nuoren tilannetajun ja keinojen horjahtelusta, olen huolissani Euroopan Unionista.

EU on vakavalla tavalla osoittautunut kesäkelin järjestöksi.  Sen tilannearvio on pielessä, sen keinot ovat kyseenalaiset, se ei edes itse noudata omia sääntöjään tai edes kansainvälisiä lakeja.

Minusta Suomessa tulisi olla enemmän huolissaan "oman järjestömme" ja oman maamme asemasta ja toimintavasta: ne eivät ole niin kuin pitäisi.

VH, ylil. (res)., HämRjP (vmp 1971-1972).



*



Ésimerkki:



Helsingin Sanomat, Mielipide-sivu, sunnuntai 27. syyskuuta 2015 (s. C22):

Näin HS:n sivuilla on luettavissa:

"Pelkään omia ihmisiämme, suomalaisia!"



"Ovatko he asuneet täällä koko ajan odottaen vain oikeaa hetkeä ryömiä ulos koloistaan?"



"Rotusortajien lakanaan piiloutunut surkea pelkuri..."



"... sanoudumme tällaisesta irti.  Ja niin pitäisi sanoutua jokaisen nykyisenkin lahtelaisen."



"Nämä muutamat ymmärtämättömät ja itseensä käpertyneet häviäjät..."



*

"Hyvä ihmiset" ovat kilvan määrittämässä protestoijia.

He tuskin tuntevat protestoijia ihmisinä sen paremmin kuin minäkään.  Mutta nämä tiedostajat  esittävät heidät kummajaisina ja örkkeinä, örkkeinä jotka "ryömivät ulos koloistaan".  sysivät ja potkivat heitä ulos "oikeiden ihmisten yhteisöstä".  Tahtovat leimata heidät jonkin sortin "epäsuomalaisiksi".

Aika tuimaa kirjoittelua.

Minä tunnen ja tunnistan nämä tunnot, jotka aavistan toimivan Hennalan nuorten miesten toimien takana.  Tunnen ja tunnistan, jos kohta en tunne miehiä.  En hyväksy tällaista kollektiivista potkimista.  Pikemminkin edellytän, että heitä kuullaan.

*

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/203615-mina-seison-hennalan-"sankarien"-puolella