2015-09-17 HS poisti natsikorttinsa kirkkososiologin kuoliaaksihalaaamisjutusta

[Sydämistynyt]

Tänään 17.9. on HS:n etusivun juttuna "Miksi kuva kuolleesta pakolaislapsesta saa yhden auttamaan mutta toisen kääntämään selkänsä? Vastaus voi löytyä lapsuudesta", jossa Helsingin yliopiston kirkkososiologian professori Anne Birgitta Pessi hersyttelee pitkät pätkät ihmisten empatiaa ja sen puutetta.  Hesarista kun on kysymys, niin siinä suljetaan pakahduttavan syleilyyn nimenomaan pakolaisten auttajat, eikä kyyneliäkään säästetä.

Maahanmuuttokriittiset ovat jääneet lapsuudessa vaille hellyttä ja myötätuntoa, eivätkä uskalla ajatella itseään rakkauden arvoisena, eikä siksi leväytä lompakkoaan heti auki, kun ihmissalakuljettajan kumivene karahtaa hiekalle, tai mamu-onnikka jarruttaa Haaparannan bussiasemalle.

Juttu saavuttaa jonkinmoisen kliimaksin, kun Pessi kertoo kuinka hän halaa ajatuksissaan sellaisenkin kuin Olli Immonen: "Teen välillä myötätuntomeditaatiota. Ajattelen itselleni rakasta ihmistä ja siirrän nämä tunteet henkilöön, jonka arvomaailmaa minun on vaikea ymmärtää. Saatan ajatella, että Olli Immonenkin on ollut pikkupoika, joka pyytää vanhempiaan katsomaan, kuinka korkealle hän osaa heittää palloa."

Mutta, NATSIKORTTI, anteeksi kun huudan, löytyi jutusta vielä aamulla kahdeksan jälkeen.  Silloin oli kiire töihin tienaamaan verorahoja, että saadaan tämäkin virkamies ja pakolaiset elätettyä, ja kun ehdin takaisin, oli HS sensuroinut natsikortin pois!  Olen yrittänyt googlailla jutusta kadonnutta vertausta Natsi-Saksaan, mutta siitä on todisteena vain päivitysajankohta: " 17.9.2015 2:00  Päivitetty: 17.9.2015 8:55"

Toimittajaa rupesi vissiin itseäänkin hävettämään noin paksu jööti, vai olisiko Pessi perään soittanut, että ota tuo edes pois? 

Juttu oli lähes täydellinen julistus, jossa tunteisiin vetoamalla pyritään osoittamaan toista mieltä oleva lapsuudessa laiminlyödyksi reppanaksi, esimerkkinä Immonen, sitten kiepautettiin Dalai-laman kautta Natsi-Saksaan.  Kyllä tuostakin jäljelläolevasta vielä käsityksen saa:

Miksi kuva kuolleesta pakolaislapsesta saa yhden auttamaan mutta toisen kääntämään selkänsä? Vastaus voi löytyä lapsuudesta
Miksi toinen ryhtyy auttamaan turvapaikanhakijoita ja toinen ei? Myötätuntotutkija Anne Birgitta Pessin mukaan vastaus löytyy usein lapsuudesta. "Myötätunto on pieniä tekoja ja kuka tahansa pystyy niihin", hän sanoo.

ELÄMÄ 17.9.2015 2:00  Päivitetty: 17.9.2015 8:55
Heidi Väärämäki
HELSINGIN SANOMAT
Mustikkakulho räjähti rikki keittiön lattialle. Siniset tahrat värjäsivät valkoiset kaapit. Vauva itki Anne Birgitta Pessin kainalossa ja oli kiire päiväkotiin.

Pessin kolmevuotias tytär katsoi äitinsä sähläämistä.

"Ei se mitään, äiti. Kaikki järjestyy, kaikille sattuu vahinkoja."

Tyttären tokaisu hymyilyttää Pessiä vieläkin.

"Lauseet, joita lapsille on toisteltu, muokkaavat heidän tapaansa kohdata asioita. Meidän perheessä on ehkä moni muu asia pielessä, mutta myötätuntoa lapseni ovat oppineet", Pessi sanoo.

Anne Birgitta Pessi

Kuka?
Anne Birgitta Pessi, 40, on Helsingin yliopiston kirkkososiologian professori. Pessi asuu Espoossa puolisonsa ja kahden lapsensa kanssa.

Mistä tunnetaan?
Pessi on tutkinut muun muassa suomalaisten tekemää vapaaehtoistyötä ja hyvän elämän kokemuksia. Tällä hetkellä Pessi on osittaisella äitiyslomalla, mutta vetää Myötätunnon mullistava voima -tutkimushanketta, jossa selvitetään, kuinka myötätunto edistää yritysten hyvinvointia ja kilpailukykyä.

Mistä ei tunneta?
"Olen konservatorion kasvatti, ja saan syvimmät väristykset kaikkein pateettisimmasta klassisesta musiikista. Suurin musiikkisaavutukseni on, että soitin ykköshuilistina nuoruusiän musiikkileirin päätteeksi sinfoniaorkesterissa Madetojan salin lavalla Oulussa."

Pessi on Helsingin yliopiston kirkkososiologian professori, ja hänen erikoisalaansa on tutkia ihmisten myötätuntoa ja auttamishalua.

Ne ovat olleet viime viikkoina kovasti tapetilla.

Euroopassa on pahin pakolaiskriisi sitten toisen maailmansodan. Sen seurauksena myös Suomeen on saapunut ennätysmäärä turvapaikkaa hakevia ihmisiä. Siitä, miten tulijoita pitäisi auttaa – vai pitäisikö lainkaan –, käydään tiukkaa keskustelua.

Pari viikkoa sitten kriisin symboliksi nousi kuva syyrialaisesta pikkupojasta. Poika makasi rannalla poski vasten hiekkaa. Hän oli hukkunut pyrkiessään perheensä kanssa Eurooppaan.

Kuvan nähdessään moni purskahti itkuun. Myös Pessi. Poika oli saman ikäinen kuin Pessin esikoistytär. Se tuntui erityisen pahalta.

Avustusjärjestöjen riveihin liittyi iso joukko uusia vapaaehtoisia, ja moni lahjoitti rahaa.

Sitten oli niitä, jotka reagoivat asiaan kirjoittamalla verkon keskustelupalstalle näin: Tässä nyt yritetään vain pikkulapsella hakea sympatiaa. Realiteetit on kuitenkin, että kaikkia ei voi auttaa.

Mikä saa toisen auttamaan ja toisen kääntämään selkänsä?


"Meistä jokainen voisi reagoida kummalla tavalla tahansa. Se on hyvä muistaa", sanoo Pessi.

Hänellä on lähellään konkreettinen esimerkki. Omakotitalon pihalla nukkuu vaunuissa perheen neljän kuukauden ikäinen vauva. Tutkimusten mukaan jo vauvat aistivat herkästi toisen ihmisen hätää. Myötätunto on siis biologista.

Siihen, miten aikuisena kohtaamme muiden hätää, vaikuttaa kuitenkin se, mitä elämässä on tapahtunut ennen kuin päätämme osallistua vapaaehtoistoimintaan tai kirjoittaa kylmän viestin netin keskustelupalstalle.

"Kaiken ytimessä on se, kokeeko ihminen, että hänellä on varaa auttaa", Pessi sanoo.

Nyt ei ole kyse vain rahasta. Pessin mukaan pienituloiset antavat suhteessa suuremman osan tuloistaan hyväntekeväisyyteen kuin hyvin toimeentulevat – luultavasti siksi, että he samastuvat apua tarvitseviin helpommin. Kyse on siitä, onko henkisesti varaa.

"Kun ihminen on kasvatettu niin, että hän tietää olevansa rakkauden arvoinen, on helpompi ajatella, että niin ovat muutkin. Tällainen ihminen ei koe, että muille antaminen on itseltä pois."

Kosketus, katse ja kannustus ovat kolme k-kirjainta, joihin Pessi uskoo.

Hän muistaa, kuinka omassa lapsuudessa vanhemmat kuskasivat lusikalla sulatejuustoa suoraan sänkyyn, kun alipainoinen tytär ei saanut unta.


"Välittäminen jää selkärankaan, rakkaus muuttuu teoiksi."

Lapsena saatu rakkaus ei tietenkään selitä kaikkea. Elämässä voi käydä kuinka vain onnellisesta lapsuudesta huolimatta.

"Jos on juuri saanut potkut, avioliitto rakoilee tai on sairastunut, totta kai silloin voi ahdistaa se, että tänne tulee lisää autettavia", Pessi sanoo.

Hän kutsuu tällaisia hetkiä myötätunnon kulminaatiopisteiksi. Silloin on edessä kaksi eri tietä.

Näistä en luovu

Baletti
"Rakastan katsoa ja tanssia balettia. Sisälläni asuu taidokas ballerina, vaikka aikuisbalettia useamman vuoden harrastaneena olen huomannut, että taitoni liittyvät valtaosin eläytymiseen, eivät todellakaan tekniseen osaamiseen."

Arjen estetiikka
"Hellin itseäni päivittäin kauniilla arjella, on se sitten käsintehty konvehti teen kanssa tai laadukas muistikirja. Haluan, että työhuoneessa, keittiössä ja etenkin vessassa on läpi vuoden tuoreita kukkia. Jos asuisin yksin, kotini olisi valkoinen kuutio: lapsiperheen kaaos on kaikista rakkainta mutta syvästi kärsivällisyyttä koettelevaa."

Linnunlaulu
"Kuuntelen Youtubesta aitoja lintusoundtrackeja. Pääskyn ja mustarastaan laulu on pyhä ääni, taivaan lahja."

Pessi antaa esimerkin: On perhe, jonka molemmat vanhemmat ovat jääneet työttömiksi ja isä on sairastunut masennukseen.

"Äiti voi ajatella, että pärjätköön muut omillaan, sillä niinhän hekin tekevät. Tai sitten hän voi tuntea toisten hädän entistä paremmin, koska on kokenut saman", Pessi sanoo.

"Usein suunnan ratkaisee se, onko ihminen itse saanut apua vai ei."

Hyvä tuottaa siis lisää hyvää.

Mutta asia ei ole näin yksinkertainen. Sama ihminen, joka vastustaa turvapaikanhakijoiden vastaanottamista, voi tehdä vapaaehtoistyötä yksinäisten vanhusten tai sairaiden lasten auttamiseksi.

Pessin mukaan apua annetaan mieluiten heille, joiden ongelmiin on helppo samastua ja joiden hätää ei katsota itse aiheutetuksi.

"Jos pitäisi valita, auttaako toipuvia narkomaaneja vai sairaita lapsia, suuri osa meistä valitsee jälkimmäisen. Olemme loppujen lopuksi aika mustavalkoisia."

Nuorena Pessikin ajatteli, että asiat ovat joko oikein tai väärin. Hän oli herkkä pohdiskelija ja vietti paljon aikaa yksin.

"Olin todella mustavalkoinen ja ankara moralisti, etenkin itseäni kohtaan. Sellainen lippua heiluttava seurakuntanuori, joka kirjoitteli lehtien mielipidepalstoille."

Tiukka linja päti myös rakkauteen. Pessi ajatteli, että jokaiselle on olemassa se yksi ja oikea. Omansa hän löysi 15-vuotiaana, kun kirjekaveruus muuttui ihastukseksi. Neljä vuotta myöhemmin nuori pari meni naimisiin.

"Ajattelin, että 90-vuotiaana pitelen hänen kättään sairasvuoteella ja meidät haudataan rinnakkain."

Mutta kun Pessi oli 26-vuotias, liitto päättyi eroon.

"Olimme hiljalleen kasvaneet erillemme. Ero ilman erityistä draamaa oli kuitenkin raju kolaus moraalilleni. Syyllistin itseäni siitä, että erosin vastoin arvojani. Se oli ensimmäinen rytäkkä, jossa jouduin kyseenalaistamaan omaa ehdotonta maailmankuvaani. "

Kokemus on auttanut ymmärtämään myös muiden ehdottomuutta. Ei hyväksymään, mutta ymmärtämään.

"Teen välillä myötätuntomeditaatiota. Ajattelen itselleni rakasta ihmistä ja siirrän nämä tunteet henkilöön, jonka arvomaailmaa minun on vaikea ymmärtää. Saatan ajatella, että Olli Immonenkin on ollut pikkupoika, joka pyytää vanhempiaan katsomaan, kuinka korkealle hän osaa heittää palloa."

Kuulostaa hassulta, mutta Pessin mukaan tämä toimii.

"Minulla on valoisa ihmiskuva, uskon ihmisistä hyvää. Siksi haluan nähdä, mitä sellaisten ihmisten taustalla on, joilla ei ole nyt varaa myötätuntoon."

Pessille myötäunto ei kuitenkaan tarkoita kritiikitöntä päähän taputtelua. Päinvastoin. Parhaimmillaan se on aggressiivinen voima, joka pakottaa toimimaan.

Pessi ottaa esimerkin natsi-Saksasta. Kun on tutkittu ihmisiä, jotka piilottivat juutalaisia koteihinsa vaarantaen oman henkensä, heitä on yhdistänyt yksi asia: poikkeuksellisen avoin ihmiskuva.

"He eivät nähneet eroa ihmisten välillä eivätkä oikein edes ymmärtäneet kysymystä siitä, mistä syystä he auttoivat. Tietenkin he auttoivat!"

Luennoillaan Pessi heijastaa usein valkokankaalle Tiibetin hengellisen johtajan Dalai-laman mietelauseen: Jos haluat toisten olevan onnellisia, harjoita myötätuntoa. Jos haluat itse olla onnellinen, harjoita myötätuntoa.
Viesti on, että auttajia on turha pitää muita parempina ihmisinä.

"Myötätunto on pieniä tekoja ja kuka tahansa pystyy niihin."

Pessi on itse testannut ohjetta käytännössä.

Viisi vuotta sitten vaikutti siltä, ettei perheeseen tule lapsia hartaasta toiveesta huolimatta. Lapsettomuushoidot olivat käynnissä, kun Pessi ja hänen puolisonsa ilmoittautuivat mukaan tukiperhetoimintaan.

Kerran kuussa he hoitivat pikkupoikaa, jotta tämän yksinhuoltajaäiti sai levätä hetken.

"Halusimme auttaa perhettä, mutta oli siinä myös itsekäs motiivi, että saisimme pitää pikkuista sylissämme edes joskus", Pessi sanoo.

"Uskon, että kaikki hyötyivät."

Lopuksi Pessillä on hyviä uutisia. Vaikka lähiviikkojen uutisista voisi päätellä muuta, tutkimusten mukaan suomalaiset ovat maailman kärkeä auttamishalussaan. Eikä tämä tarkoita vain oman lapsen jalkapallojoukkueen valmentamisesta. Viime vuosina on nimittäin tapahtunut muutos. Yhä useammin auttamisen syynä on halu puuttua yhteiskunnan epäkohtiin.

"Nykynuoret uskovat, että he voivat vaikuttaa maailmaan omilla teoillaan ja ovat halukkaita toimimaan niin. Meillä on kasvamassa toivorikas sukupolvi."



HS järjestää torstaina 24.9. kello 12–15 Sanomatalolla Tee hyvää -tapahtuman, jossa voi tutustua vapaaehtoistyön eri tapoihin.

[Tabula Rasa]

Esimerkiksi toinen voi lukea ne todisteet kyseisen lapsen isän toiminnasta ihmissalakuljettajana joka ei hankkinut uimataidottomalle perheelleen pelastusliivejä koska osasi itse uida. Toinen taas uskoo valtamedian valheet suoraan.

[Bigot]

Joo, lapsuudesta se syy löytyy. Minä kun koin nämä myötätunnon purskeet jo lapsena ja olen viimeistään teininä tajunnut, että yksi ihminen on yksittäistapaus. Meitä on maailmassa 7 miljardia, joista kymmenelle miljoonalle tapahtuu joka päivä jotain sanoinkuvaamattoman kauheaa. Siis se, että juuri Alan poimittiin esiin, ei hätkäyttänyt. Ei minulle ollut uutinen, että maailma on paha(kin), myös elintasopakolaisten lapsille. Uutinen minulle sen sijaan oli se, että niin moni on ilmeisesti onnistunut elämään aikuisiksi tajuamatta millaisella pallolla elä. Uutinen minulle oli myös se, että miljooniin ihmisiin ja politiikkaan voidaan vaikuttaa noin vahvasti poimimalla yksi päivän 10 miljoonasta tragediasta esiin.

[Uuno Nuivanen]

Oli synkkä ja myrskyinen yö, kun mustikkakulho räjähti rikki keittiön lattialle. Siniset tahrat värjäsivät valkoiset kaapit. Vauva itki Anne Birgitta Pessin kainalossa.

[Blanc73]

Rannalle huuhtoutunut lapsi on toden totta kuva ja yks yhteen meille Suomeen saapuvista pakolaisista. Kuolleen lapsen ympärille muodostunut suviskultti on törkeintä sosiaalipornoa mitä ikinä olen todistanut.

[Tokugawa Ieyasu]

PässillePessille tiedoksi, että uudessa, uljaassa islamilaisessa Suomessa tulee olemaan kiellettyä mm.

- sinfoniaorkesteri Madetojan salin lavalla Oulussa
- baletti
- arjen estetiikka
- linnun laulun kuuntelu
- Dalai-laman ihailu

[Ajattelija2008]

Kirkkososiologian professori ilmeisesti haluaa houkutella lisää pikkulapsia hukkumaan Välimereen. Onneksi osa ihmisistä ei ole noin säälimättömän julmia.

[Arkontti]

Minulla on valoisa ihmiskuva, uskon ihmisistä hyvää. Siksi haluan nähdä, mitä sellaisten ihmisten taustalla on, joilla ei ole nyt varaa myötätuntoon.

Nyt on sitten tällainen "pehmeä" suvislinja. Että kyllä me ymmärretään, että maahanmuuttoa kritisoivat ovat lapsena rakkautta vaille jääneitä ressukoita, joilla ei sen takia ole auttamishalua. Me kyllä tiedetään, että tekin pystytte lopulta hyvään: teistä vain tuntuu ettei juuri nyt pysty auttamaan ketään. Tulkaa pois sieltä rasistimörkökellarista. Äiti siivosi sen mustikkakulhon sirpaleetkin pois keittiön lattialta.

Vainoharhaiselle tulee jo mieleen, että onkohan tässä kyseessä suvisleirissä valittu taktiikka: toiselta laidalta vyöryttävät aggressiiviset mokuttajat ja toiselta reunalta lähestyy tällainen pehmeä, joogameditoiva ja rakkaushalaava linja, joka pyrkii jopa ymmärtämään rasistipersujen ajatusten kulkua. Tietysti kuitenkin ylhäältä käsin ja itse oikeassa ollen.

[Meriö]

Olen yrittänyt googlailla jutusta kadonnutta vertausta Natsi-Saksaan, mutta siitä on todisteena vain päivitysajankohta: " 17.9.2015 2:00  Päivitetty: 17.9.2015 8:55"

Kyllä se sieltä löytyi

Pessi ottaa esimerkin natsi-Saksasta. Kun on tutkittu ihmisiä, jotka piilottivat juutalaisia koteihinsa vaarantaen oman henkensä, heitä on yhdistänyt yksi asia: poikkeuksellisen avoin ihmiskuva.
"He eivät nähneet eroa ihmisten välillä eivätkä oikein edes ymmärtäneet kysymystä siitä, mistä syystä he auttoivat. Tietenkin he auttoivat!"

Olenko rasisti, kun näen eron? 
(http://photo3.ask.fm/986/634/770/-79996988-1tafjem-dsf5fcqd4apltlk/preview/file.jpg)(https://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/4/47/Anne_Frank.jpg)

[Sydämistynyt]

Kiitos, Meriö, todistusaineiston toimittamisesta    Pyydän anteeksi huolimattomuuttani.  Mutta juttu on silti sitä ihteään.  Otsikon olisin voinut valita toisin.

[Parzival]

Oikea kysymyshän tässä on, että miksi jonkun nyt-hetkessä vellovan empatia-tunteen tulisi olla viimekätinen peruste maahanmuuttopolitiikan ratkaisuille. Ja hesarin olisi pitänyt ennemmin haastatella jotakuta asiantuntijaa, joka koittaisi ymmärtää miksi naiivi tunne saa jotkut ihmiset hylkäämään järjen.

[timo73]

Tämä on yksinkertaisesti massahysteriaa. Toimittajat jatkuvalla syötöllä tekevät tälläisiä paska-artikkeleita. Ei väliä vaikka Hesarin tilaajamäärät tippuvat kuin lehmän häntä. Nyt on kyse maailmanparantamisesta ja ei siinä lehden taloudellisella hyvinvoinnilla ole mitään väliä! Jutun kommentit ovat ylivoimaisesti juttua kritisoivia, mutta sota lukijoita kohtaan senkun vaan tulee jatkumaan.

[Bigot]

Tämä on yksinkertaisesti massahysteriaa. Toimittajat jatkuvalla syötöllä tekevät tälläisiä paska-artikkeleita. Ei väliä vaikka Hesarin tilaajamäärät tippuvat kuin lehmän häntä. Nyt on kyse maailmanparantamisesta ja ei siinä lehden taloudellisella hyvinvoinnilla ole mitään väliä! Jutun kommentit ovat ylivoimaisesti juttua kritisoivia, mutta sota lukijoita kohtaan senkun vaan tulee jatkumaan.

Luultavasti täyspäisiä maksavia asiakkaita Hesarilla enää olekaan, joten jatkossa saavat mokuttaa kybällä, eikä se suosiota vie. Voi olla niinkin, että nykyinen Hesarin lukijakunta ärsyyntyisi neutraaliudesta, joten Hesarin on pakkokin mokuttaa pitääkseen loput asiakkaansa.