2015-09-10 Ou­lu­laisp­ro­fes­so­ri vei poliisiaseman pihalla maanneet tur­va­pa

[Ink Visitor]

Ou­lu­laisp­ro­fes­so­ri vei poliisiaseman pihalla maanneet tur­va­pai­kan­ha­ki­jat hotelliin ja maksoi yöpymisen

Poliisiaseman pihan asfaltilla maanneet turvapaikanhakijat pääsivät yöksi hotelliin oululaisprofessorin laskuun.

Professori Petri Lehenkari kertoo Tieteilijän ääni –blogissaan kokemuksistaan, kun kävi viime viikolla tutustumassa turvapaikanhakijoiden tilanteeseen Oulussa. Yksi miehistä oli kuumeinen.

– Varmistin, että miehillä on ruokaa muovikasseissa kohtuullisesti, kahden hengen huone lisävuoteella maksoi 140 euroa. Sanoin, että menkää nukkumaan, nähdään aamiaisella ja jutellaan sitten lisää, Lehenkari kirjoittaa.

Miehet kertoivat Lehenkarille maksaneen matkasta salakuljettajille Irakista Ouluun noin viisituhatta euroa henkeä kohti. Matkaan oli lähtenyt 23, joista vain kolme päätyi Ouluun.

– Olen nuoruudessa työskennellyt oikean pakolaisen kanssa ruotsalaisessa vanhainkodissa. Jäin miettimään, ovatko nämä tapaamani nuoret oikeasti pakolaisia vai jotain muuta.

http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/oululaisprofessori-vei-poliisiaseman-pihalla-maanneet-turvapaikanhakijat-hotelliin-ja-maksoi-yopymisen/706651/

[Fiftari]

Tämä on edelleen sitä mitä toivon. Ne jotka näitä tänne toivovat majoittavat tupa-hakijat omalla kustannuksellaan.

[Impi Syvärivi]

Tässä koko teksti. Kohtaamisteoria toimii, hän oli muuttunut nopeasti pakolaisfiilistä pakolaisskeptikoksi.
http://www.kaleva.fi/blogit/kampus-kaleva/tieteilijan-aani/163/pakosiirtolaiset-refumigrants/5127/

Oli keskiviikko viime viikolla, kun järkytyin muun maailman tavoin Aylan –pojan karmeasta kohtalosta. Pikkupojan isä ja muut aikuiset sekoilivat veneen nurin myrskyävällä Välimerellä alkukuusta kohtalokkain seurauksin. Katsoin kuvaa tippa linssissä ja muutuin. Minulla on lapsia. Näin ei saisi koskaan tapahtua. Hemmetti.

Torstain ja perjantain välisenä yönä Oulussa oli pakkasyö ja 22 turvapaikanhakijaa tuli eri keinoilla Ouluun värjöttelemään Oulun poliisilaitoksen edustalle. Näin meille uutisoitiin. Ajattelin, että nyt se alkaa, aikaisemmin ennustamani kansainvaellus. Perjantaina nukutin toiseksi nuorimman lapsen ja päätin, että nyt jappasu ja vatulointi saa riittää, ensi yönä kukaan ei värjöttele ulkona, lähdin poliisiasemalle katsomaan, meinaako joku taas jäädä yöksi sinne kökkimään. Tämä toimintaan keskittyvä luonteenpiirteeni on useasti saattanut minut erilaisiin mielenkiintoisiin tilanteisiin, pötköttelemään ilmiöiden äärelle, ja niin kävi nytkin ja tämä blogi on tarina siitä, mitä opin taas tästä.

Puin pikkuisen unenpöpperöisenä vaatteen päälle ja hyppäsin autoon ja kurvasin poliisiaseman pihalle. Siellä todellakin oli 3 nuorta miestä, joista yksi makoili asfaltilla kuumeisen näköisenä. Aloin kysellä, ovatko hakemassa turvapaikkaa ym. Missään ei näkynyt mitään opasteita millään kielellä. Painelimme seinässä olevia summereita, joiden alla luki Suomeksi, milloin viranomaisten palveluajat ovat. Katselin jätkiä ja ajattelin, että näitä en ota meille, ettei tule sanomista, mutta maksan yön hotellilla. Kysyin, ettekö voisi mennä hotelliin itsekin, yöt ovat täällä subarktisella alueella joskus tosi kylmiä. Sain vastaukseksi, että matkatavarat oli ystävällinen venemies heittänyt matkalla tänne välimereen, samalla katosi  passi ja ilman henkilöpapereita ei hotelliin pääse. Selevä. Hyppäsiin autoon yhden kanssa, jätin toisen sairaan luokse ja tutkin karkeasti tämän, välitöntä sairaalahoidon tarvetta ei ollut, ehkä virusinfektio, joka rankasta matkasta johtuen oli tavallista kovempi.

Selitin tilanteen hotellilla rehellisesti, sanoin, että otan vastuun, maksan etukäteen ja tarvittaessa jälkikäteen ja vuoroesimiestä ei kannata välttämättä vaivata tällaisella pikkuasiasialla.  Palattiin hakemaan muovikassit ja kaksi jäljelle jäänyttä jantteria hotellille, jonne jätin lopulta kaikki kolme. Varmistin, että miehillä oli ruokaa muovikasseissa kohtuullisesti, kahden hengen huone lisävuoteella maksoi 140 euroa. Sanoin, että menkää nukkumaan, nähdään aamiaisella ja jutellaan sitten lisää. Selitin, että Suomessa poliisi on hyvä tyyppi ja auttaa. Kerroin, että palataan poliisiasemalle aamulla, silloin hommat rullaavat paremmin. Nyökyttelyä, kavereiden puhelimen käännösohjelma käyttöön. Näin sovittiin. 140 euroa on pieni hinta sovusta ja pienentyneestä riskistä saada kotiin joku ikävä etelänviruskanta. Hyppäsin autoon, soitin ystävälleni M:lle tilanteesta ja hän lupasi kysyä mieheltään luvan voisiko tulla kaveriksi, saattaisi olla pitkä yö edessä ja ortopedi auttaa aina toista ortopedia.

Palasin poliisiasemalle ja laskin mielessäni, kuinka monen hotellimajoitukseen rahat riittäisivät. Jos olisi yli 20, maksaisin luotolla osan. Seuraava tapaus saapui reppu selässä poliisiasemalle, ajattelin, että nämä kannattaa hoitaa laumoina, sain sönkättyä, onko nuorella miehellä nälkä, ja vein kaverin tien toisella puolella olevan marketin ruokapaikkaan syömään. Tässä vaiheessa M saapui paikalle ja samalla sattumalta sinipukuinen virkamies yöpalaostoksille. Läksin selittämään, mitä teen ja kyselemään lisätietoja. Sain kuulla, että homma menee niin, että paikalla olevat poliisit näkevät kyllä aseman edessä hengailevat valvontakameroista ja auttavat nämä aina yölläkin Ouluun perustetuille vastaanottoasemille, kun muulta työltä joutavat. Humalassa toikkaroiva kantaväestö vain työllistää varsinkin perjantai-iltana niin paljon, että kiirettä on välillä paljonkin. Yhdessä pääteltiin, että tämä yksinkertainen tieto ehkä kannattaisi kirjoittaa johonkin jollakin kielellä. Komissario T sanoi, että näin voi tehdä, lupasin antaa virka-apua, veimme Afgaanimiehen kaupan kautta päivystäville poliiseille ja huokaisimme helpotuksesta. Homma on hoidossa. Keskityimme infolappujen tekemiseen, saimme epävirallista virka-apua keskustan yöpizzeriasta, jossa oli Farzinkielen taitaja, päättelimme, että useat puhuvat sitä ja tämä riittää, koska arabiankieltä osaava oli kaikesta päätellen heilumassa humalassa kaupungilla, luovuimme täydentävien käännösten odottelusta, kiinnitimme laput seinään ja lähdimme nukkumaan.

Lauantaiaamuna palasin hotellille, jätin auton kahden pakettiauton näköisen kuorma-auton väliin tietämättäni sakkopaikalle ja painuin aamiaiselle, jonne herättelin miehet. Sanoin, että haluaisin tietää, mistä ovat tulleet, millaisista oloista, millaista reittiä ym. Miehet olivat lähteneet keski-Irakista, matkanneet maan sisällä Bagdadiin, lentäneet sieltä Ishmiriin Turkiin, josta sitten eräälle Kreikan saarelle 6 m kokoisella veneellä, jossa oli merimatkan aikana 25 ihmistä. Matka Ouluun oli kestänyt yhteensä 14 päivää, osa oli kävelty, Kreikan puolella oli ajettu junalla Thessalonikiin, josta salakuljettajat sitten olivat kuskanneet pakettiautolla miehet koko matkan Ouluun. Salakuljettajille oli maksettu 3500 euroa, venematka maksoi 1300, päälle Kreikan sisäiset laivamatkat, junaliput ym. Yhteensä matka oli maksanut n 5000/matkalainen. Matkaan oli lähtenyt 23, Ouluun heitä oli päätynyt vain he 3, loput olivat hypänneet kyydistä eri puolilla Eurooppaa, tarkkoja paikkoja tai aikoja en saanut, pakettiautosta ei ollut nähnyt kunnolla ulos.

Kyselin myös paikallisista olosuhteista, näytin Isiksen hallitsemia alueita kartalla jne. Miehet kertoivat, että alueet ulottuvat paljon laajemmalle, kuin meillä on tietoa. Sitten yritin kysellä, miten aikovat jatkossa saada perheensä tänne. Tähän ei ollut vastausta. Oliko kunnollista kokonaissuunnitelmaa ollenkaan? Todellista tietoa täällä vallitsevista olosuhteista, turvapaikan hakijoiden oikeuksista ym? Kahdella miehistä oli pieniä lapsia. Koko ajan keskustelussa oli varautunut tunnelma, asioita jäi kertomatta, vaikutelmaksi jäi, että järkyttävin tapahtuma miesten lähimenneisyydessä oli tämä yöllinen lyhyt mutta vaarallinen venematka välimerellä. Siitä eivät välttämättä olisi naiset ja lapset selvinneet. Yritin kysellä, onko miehillä mitään sotilaallista koulutusta, näytin edellisviikonlopun kertausharjoituskuvia ja selitin olevani reservin sotilas. Ei ollut. Saddamin kukistumisen jälkeen yleinen asevelvollisuus on kuulemma purettu. Päättelijn, että Irakiin on syntynyt sotilaallinen tyhjiö, jota Isis nyt täyttää.

Vein miehet aamiaiselta markettiin, otin tuulilasista parkkisakkolipun, 50 eur yllätys, päättelin, että nämä on nyt niitä oppirahoja Otin reput ja täytin ne ruualla ja tarvikkeilla, vein miehet poliisiasemalle, jossa sanoin turvapaikanhakijoita ohjaavalle virkamiehelle, että yhdellä miehellä on puolen vuorokauden seurannan perusteella mahdollisesti tarttuva sairaus, joka vaatii sairaalatutkimuksia. Selitin parhaani mukaan miehille, mistä on kysymys, paikalle tuli 10 muuta turvapaikkaa hakevaa miestä, jotka odottelivat kyyditystä vastaanotto/hätämajoituskeskukseen. Lähdin kotiin viikonlopun viettoon. Viranomaiset hoitelisivat homman tästä eteenpäin. Oli lauantai, lastenhoitovuoro alkoi.

Sunnuntaina ja alkuviikosta sain viestejä, että kaikki on kunnossa, yksi miehistä on sairaalahoidossa, muuten kaikki hyvin. Tiistaina sanoin, että tulen käymään katsomassa, miten hommat sujuvat. Ajoin keskuksen pihalle, jossa oli kymmeniä nuoria miehiä, yksi lapsi, ei naisia. Nuoret suomalaiset tytöt raahasivat avustusmuovipusseja farmariauton takakontista sisälle keskukseen. En saanut yhteyttä Irakilaisiin tuttaviini, ilmoitin, ettei minulla ole mandaattia tulla etsiskelemään ketään ja lähdin kotiin. Pihalla nuoret miehet tsättäilivät kännyköihinsä, polttelivat tupakkaa, kuljeskelivat. Matkalla Irakilaiset tuttavani laittoivat viestin, etteivät olleet ehtineet tapaamaan, koska olivat pelaamassa jalkapalloa. Ajattelin mielessäni, että avustuskasseihin pitäisi pakata tupakkaa, tupakasta vieroitusmateriaalia, urheiluvälineitä. Myös oma haluni auttaa tässä lopahti. Tosi nopeasti. Ilman selviä rationaalisia perusteita. Ajattelin, että tämä on pakolaisviihdettä ja minua ei siinä kaivata. Olin ajatellut varsin naivisti, että ehkä lääkäreiden partioita tarvittiin, mutta paikan päällä totesin, että nämä nuoret terveet miehet eivät lääkäreitä taida kaivata. Avun tarvitsijat ovat jossain muualla. Läksin kotiin sekavin mielin.

Muutaman päivän olen nyt pureskellut tätä. Olin aluksi pakolaisfiili, lopuksi minusta tuli ainakin hetkellisesti pakolaisskeptikko. Nämä ovat ne ääripäät, joista voi valita ja minä kuljin koko matkan. Periaatteessa suhtaudun myönteisesti maahanmuuttoon. Mutta oikein en vielä hahmottanut, mitä tämä ympärillämme tapahtuva oikeastaan on.

Olen nuoruudessani työskennellyt oikean pakolaisen kanssa ruotsalaisessa vanhainkodissa, jossa veimme arkkitehtiystäväni Aldon kanssa välillä koko osaston mummot tansseihin sairaalan puutarhaan. Aldoa oli kidutettu eräässä Etelä-Amerikan maassa, hän oli kokenut henkilökohtaisen uhan, paennut sitä ja matka ei ollut traumaattisin kokemus, vaan koettu väkivalta, josta ruumiiseen ja sieluun jäi pysyvät arvet. Jäin miettimään, ovatko nämä tapaamani nuoret miehet oikeasti pakolaisia vai jotain muuta. Selasin erilaisia termejä viime yönä, kun pidin taas unikoulua, enkä kello 3 herätyksen jälkeen saanut taaskaan unta. Pakolaisstatus on tarkkaan määritelty, se on sovittu YK:n Geneven sopimuksessa. Evakoita nämä eivät ole, koska evakko pakenee oman maan sisällä. Siirtolaisiakaan eivät ole. Eivät edes maahanmuuttajia, koska osa ei pysyvästi muuta vaan heidät tullaan karkottamaan, koska tulevat monesti turvallisiksi luokitelluista maista, eivätkä he ole kokeneet henkilökohtaista uhkaa tai se on vaikea todentaa. Mietin, voisivatko olla pakkosiirtolaisia, raamatussahan puhutaan tästä, tosin Israelilaiset pakotettiin juurikin Babyloniaan, Irakiin, eli tämä ei kävisi, pakko on ulkopuolinen painostus. Sitten keksin, että nämähän ovat pakosiirtolaisia, refumigrantteja. Eivät ihan pakolaisia, eivät ihan siirtolaisiakaan. Paenneita imigrantteja. Osa varmasti täyttää pakolaisen kriteerit, tämän lahjomattomat viranomaisemme selvittävät kunkin pakosiirtolaisen kohdalla. Ilmiön kuvaamista auttaa joskus sana? Ehkä pitäisi laatia pakosiirtolaislainsäädäntö ohjaamaan näiden ihmisten kanssa toimimista?

Tällä tarinalla on varmasti jatko-osa eikä yksi sana muuta todellisuutta, tätä asiaa joudutaan varmasti pureskelemaan pitkään ja hartaasti, oppimaan kuten käytännössä aina, erehdystenkin kautta. Odottelen, että Irakilaiset tuttavani ottavat yhteyttä. Talvi on pitkä. Ero omasta perheestä varmasti raskas. Sopeutuminen ilmastoon ja erilaiseen yhteiskuntaan todella vaikeaa. Heidän kaltaisiaan on oulun seudulla nyt yli tuhat. Voisin ainakin näille opettaa ennen talvea marjojen ja sienien poimintaa, viedä kaverit Sanginjoen metsiin ja selittää rauhallisesti, miksi esimerkiksi naisten sortaminen ja burkhaan pukeminen ei kannata. Puolukoita tulee tänä vuonna kohtuullisen hyvin. Aion pitää kiinni siitä muutoksesta, jonka pieni Aylan poika sai minussa aikaan. Alle olen listannut asioita, joita kannattaisi huomioida viranomaistoiminnassa:



Viranomaisten yhteistyö vaatii uusia normi/säädös/asetusohjauksesta poikkeavia menettelytapoja ja yhteistyötä, esimerkiksi tulijoiden sairauksien seulontaa nykyistä tarkemmin ja aloitteellisemmin.
Todennäköisesti aluehallintaviraston kannattaa alkaa koordinoida tätä ja ottaa varhaisessa vaiheessa mukaan laaja-alaisesti eri viranomaistahoja, erityisesti myös sotilasviranomaisia.
Naisten ja lasten turvallinen kuljettaminen Suomeen ja muihin turvallisiin maihin täytyy jotenkin aloittaa, Suomi voisi profiloitua tässä ja nimenomaan naisten ja lasten vastaanottajamaana. Tämä antaisi toimintakykyisille miehille mahdollisuuden panna maissaan asiat kuntoon. Nyt rikollisjärjestöt kuppaavat tulijat, se raha olisi arvokasta ja voisi mahdollistaa itsenäisen selviytymisen täällä, jossa lämmityskin maksaa.
Rikollisten ylläpitämä kallis ja vaarallinen kuljetustoiminta täytyy edellä mainitusta syystä kriminalisoida ja lopettaa välittömästi.
Nykyinen kriisi on monimutkainen, soppa on saatu aikaan, kun siihen on sotkettu maiden sisäisiä ongelmia, suurvaltapolitiikkaa, terroristijärjestöjä, asekauppaa. Suomi on pieni maa, mutta pragmaattisessa rauhantyössä Suomi on suurmaa ja nyt sen tulee pelata tätä roolia vahvasti ja esimerkillisesti.

Petri Lehenkari

ortopedi, solu.- ja kehitysbiologian professori Oulun yliopistossa

[Impivaaran tiikeri]

Jätkämiesprofessori, lääkäri Petri Lehenkari on mies isolla m-kirjaimella. Tästä voi lukea,

http://www.kaleva.fi/blogit/kampus-kaleva/tieteilijan-aani/163/sinisen-pulkan-hukutusmetku/4737/

tai lyhyempi versio

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1428383957523.html

[Foundation]

Suomi on pieni maa, mutta pragmaattisessa rauhantyössä Suomi on suurmaa ja nyt sen tulee pelata tätä roolia vahvasti ja esimerkillisesti.

Dilledong.

(https://pbs.twimg.com/media/BKiYT33CYAAnCBH.jpg)