2015-07-17 KU: Aitoja rikostarinoita, tarua ja viharikoksia

[koli]

Aitoja rikostarinoita, tarua ja viharikoksia

Rikoskirjallisuutta luetaan eniten kesällä. Se on sopivaa seuraa matkalle tai laiturille. Moni viihdyttävä suomalainen uutuusdekkari on monella tavalla yhteiskunnallinen.

Tuomas Rimpiläisen puolidokumentaarinen Messukylän veriteko ja muita rikostarinoita Suomesta on hyvä pohja aloittaa dekkariharrastus. Rimpiläinen (s.1980) on iästään huolimatta kokenut rikostoimittaja, maailmaakin kiertänyt ja moniin lehtiin raportoinut. Hän mielikuvittaa historioitsijan otteella ja laajaan lähdemateriaaliin perustuen kirjassa esiintyvät kuusi rikostarinaa 1920 – 30-lukujen Suomesta.

....

Paperiton

Mari Pyyn Paperiton on mitä ajankohtaisin rikostarina. Se alkaa kutkuttavasti, kun vapaaehtoistyöntekijöiden päivystyskeskuksesta löytyy murhattu maahanmuuttaja. Keskus on niin sanottujen nimby-naapurien silmätikku muutenkin. Tästä alkaa pyöritys, jossa on mukana omituisia päivystäjiä, vielä omituisempia naapureita, perussuomalaisten innokas valtuutettu, vihreä aktivisti ja vähän statisteiksi jääviä ulkomaalaisia.

Käy kuitenkin niin, että rikoksissa mennään liiallisuuksiin. Näin juoni etenee usein laatudekkareissakin, ja mielenkiintoisesti alkanut tarina kärsii. Silti Paperiton edustaa teemaltaan uudenlaista rikoskirjallisuutta. Mari Pyyllä on myös omakohtaista kokemusta maahanmuuttajista. Se lisää sivujuonten uskottavuutta, henkilöhahmojen kummallisia motiiveja esimerkiksi vapaaehtoistyössä.

http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/kirjat/3403325/aitoja-rikostarinoita-tarua-ja-viharikoksia

Tuomas Rimpiläinen on sama janari, joka teki aamulehteen pari vuotta sitten kolumnin "Internetin rasistinen taustamöly": http://hommaforum.org/index.php/topic,81145.msg1287571.html#msg1287571

[rähmis]

Kuulostaa ihan science fictionilta.

[foobar]

Aitoja rikostarinoita, tarua ja viharikoksia
Mari Pyyn Paperiton on mitä ajankohtaisin rikostarina. Se alkaa kutkuttavasti, kun vapaaehtoistyöntekijöiden päivystyskeskuksesta löytyy murhattu maahanmuuttaja. Keskus on niin sanottujen nimby-naapurien silmätikku muutenkin. Tästä alkaa pyöritys, jossa on mukana omituisia päivystäjiä, vielä omituisempia naapureita, perussuomalaisten innokas valtuutettu, vihreä aktivisti ja vähän statisteiksi jääviä ulkomaalaisia.

http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/kirjat/3403325/aitoja-rikostarinoita-tarua-ja-viharikoksia

Joku kovan luokan tietopankki - tyyliin Roope - voikin kertoa koska viimeksi Suomessa, tai edes läntisessä Euroopassa esimerkiksi vastaanottokeskuksessa tai muussa "päivystyskeskuksessa" on tapettu - eh - maahanmuuttaja (tarkoitettiinkohan tässä turvapaikanhakijaa?). Ja sitten vielä sen, milloin näin on edellisen kerran tehnyt  kantaväestön edustaja.

On fiktiota, ja sitten on dystooppista fantasiaa. KU:n ylistämät dekkarit ovat yleensä niin räikeillä ideologiapensseleillä maalattuja yksiulotteisia julistuksia että yhtä hyvin voisi kutsua vaikka Kapteeni Ameriikkaa tarkkanäköiseksi kuvaukseksi yhdysvaltalaisen yhteiskunnan tilasta... mutta silloin kyllä saisi kajahtaneen maineen ihan kenen tahansa silmissä.