2015-06-25 IS: Professorit lyttäävät täysin Jari Lindströmin

[Veikko]

Professori Kemppinen:

Itse pyrin yleensä siihen, että kansan oikeustaju ei toteutuisi.  Ei meillä edes ole niin paljon köyttä ja lyhtypylväitä, että ihmiset pääsisivät toteuttamaan oikeustajuaan.

 

Kemppinen ilmeisesti näkee oikeuskäytännön yleisen linjan tiukentamisen ainoana seurauksena ja vaihtoehtona tuomittujen lyhtypylväisiin hirttämisen. Ei ihme, että hän on niin huolissaan ja jopa vihainen.

http://kemppinen.blogspot.fi/2015/06/oikeuden-haju.html

Kemppinen kirii ja selvittää. On ilmeisesti käynyt lukemassa Hommalla.

Erinäiset asiat tuossa selvenivätkin. Kemppinen on nyt löytänyt kansan oikeustajun, mutta se on sellainen asia, jota hän vastustaa viimeiseen asti. Kemppiselle kansa on vain moraaliton, oikeudentunnoton ja tietämätön nautalauma. Hallintoalamainen ja lainalamainen. Ja demokratia, mitä ilmeisimminkin, niin ollen vain historian erehdys, josta pitää päästä mahdollisimman nopeasti eroon, jotta hallinto kokonaisuudessaan voidaan siirtää virkamieskunnalle ja ja muulle eliitille. Heillä on toki ylimaallista - ei kansasta tai ylipäätään ihmisistä lähtenyttä - viisautta käyttää oikeuden ja hallinnon lempeää rautanyrkkiä.

Ja: "Uhriksi otettua naista sormeiltiin vaatteiden alta. Ja siinä kaikki."

[elven archer]

Todistavat vain typerät "professorit " että itse asuvat jossain elitistisessä norsunluutornissaan kun kerran näemmä näkevät jopa ylpeyden aiheena sen, että tuomiot eivät vastaa Kansan yleistä oikeustajua.

Milloin olette muuten viimeksi tavanneet lakialan ihmisen, joka ei halveksuisi kansan oikeustajua? Tuntuu, että aika harvassa ovat. Epäilen, että kyseessä on henkinen puolustusreaktio. Muuten tuollaisessa systeemissä työskentely saattaisi olla henkisesti liian kuormittavaa juuri sen takia, että se ei vastaa ihmisten oikeustajua (siis heidän itsensäkään). Kuka jaksaisi tehdä elämäntyönsä sellaisessa järjestelmässä sellaisin ajatuksin? Siinä on motiivia kerrakseen alkaa uskotella itselleenkin, että näin tämän täytyy toimia, että mitäpä nuo ulkopuoliset mistään ymmärtäisivät.

Vähitellen tuossa systeemissä toimiminen opettaa ihmistä pois oikeudesta ja kohti käytäntöjä. Senhän huomaa noista jutuistakin. Niissä hyvin harvoin puhutaan siitä, mikä on oikein. Sen sijaan puhutaan käytännöistä ja linjauksista ja siis palvotaan sitä itse prosessia unohtaen, miksi se ylipäätään on olemassa.

[Kulttuurirealisti]

Rangaistuksen ankaruus ei hoida rikoksen uhria, vaikka tämä ehkä luulee niin oikeudenkäynnin aikana. Rangaistus ei saa tehtyä tekemättömäksi.

Riittävä rangaistus voi saada useampia potentiaalisia tekijöitä miettimään asioita uudestaan. Ei sitä varten tarvita köysiä ja lyhtypylväitä.
Toisaalta silläkin on oma merkityksensä että sivulliset pitävät rangaistuksia oikeudenmukaisina. Ei pelkästään tämän yhden asian rangaistusta, mihin Kemppinen ilmeisesti luulee että tässä keskitytään.

[Totti]

Milloin olette muuten viimeksi tavanneet lakialan ihmisen, joka ei halveksuisi kansan oikeustajua?

Harvoin, ja mitä korkeammalle mennään sen vähemmän kansan mielipidettä arvostetaan.

Kyse lienee jonkinlaisesta akateemisesta protektionismistä. Lindströmiäkin kritisoivat proffat paljastavat, että he haluavat pitää moraalisen tulkintaoikeuden itsellään. Sen takia he hyökkäävät aggressiivisesti maallikkoministeriä vastaan juuri sen perusteella, että tämä on maallikko, ei itse asiaan viitaten. Proffat eivät yksinkertaisesti siedä sitä, että joku heidän ammattikunnan ulkopuolella voisi ottaa kantaa rangaistuksiin.

Proffat ovat väärässä myös itse asiassa. Koska eduskunta säätää lait valtioneuvoston ehdotuksesta, myös rangaistusasteikko on keskeisesti oikeusministerin toimivallan alla.
Rangaistukset siis pohjautuvat poliittiseen näkemykseen eikä suinkaan ole mitään lakioppineiden mielipiteisiin perustuva käytäntö kuten proffat haluavat antaa ymmärtää.

Tulkintaoikeus rangaistusten määrästä (rangaistusasteikosta) on siis tosiasiassa nimenomaan poliitikoilla eikä lakioppineilla. Tämän puitteissa on täysin mahdollista ja jopa suotavaa, että asianomainen ministeri kysyy kansan mielipidettä mitä tulee rangaistuksiin.
Pitäähän rangaistuksen seurata nimenomaan KANSAN oikeustajua, ei jonkun demlaproffan ultraliberaaleja kantoja.

Oikeuslaitoksen tehtävä on sitten jakaa rangaistuksia poliitikkojen asettamien raamien puitteissa ja juuri siinä toteutuu vallan kolmijako, johon tässäkin ketjussa on (virheellisesti) viitattu.

[Rubiikinkuutio]

Vähitellen tuossa systeemissä toimiminen opettaa ihmistä pois oikeudesta ja kohti käytäntöjä. Senhän huomaa noista jutuistakin. Niissä hyvin harvoin puhutaan siitä, mikä on oikein.

Niinhän sen kuuluu ollakkin. Tuomioistuisten kuuluu heijastaa lainsäätäjien tahtoa ja lainsäätäjien kuuluu puhua siitä mikä on oikein?

[Tavan]

Tuomioistuisten kuuluu heijastaa lainsäätäjien tahtoa ja lainsäätäjien kuuluu puhua siitä mikä on oikein?

Silloin jos halutaan systeemi, jossa tuomarilla on vähänkin harkintavaltaa, niin tuomarin omankin moraalin on oltava korkeaa tasoa ja oikeustajun visusti linjassa kansan kanssa. Mikä tahansa robotti voisi toimia tuomarina, jos systeemi olisi eduskunnan toimesta niin valmiiseen muottiin lyöty, että tuomari vain toteuttaa työtä käskettyä raksi ruutuun periaatteella.

[Maastamuuttaja]

"Demokraattiset lakimiehet" on ummehtunut keskiaikaiseen kilta-ajatteluun perustuva oman ammattikunnan etua ensi sijaisesti vaaliva laitos. Demla-veljeä ei jätetä, vaikka rahvaan taholta esitettäisiin juristien arvovaltaa kyseenalaistavia kommentteja. Demla ammentaa yhteiskunnallisen näkemyksensä 60-luvulta, jota se puolustaa viimeiseen oik.kandiin saakka. "Marx oli väärässä, mutta tavallaan myös oikeassa" on teesi, jota todistellaan Demlan syvissä kellareissa. 

[Sibis]

"Demokraattiset lakimiehet".  Oikeampi nimitys heille olisi Kansandemokraattiset lakimiehet!

Demokraattiset ovat mielestäni kansan ääntä ja oikeustajua noudattavia.

[Foundation]

Lindström pyörittelee avioliittolakia, niin aikaa kuluu. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän taakkaa jaettavaksi eurooppalaisten kesken.

Ei ole tähänkään mennessä krapula estänyt ryyppäämään lähtemistä.

[Yhteisöjäävi]

Elf kirjoitti huomattavan painavaa tekstiä. Kiitos siitä!

Näitä emeritussetiä ja yhtä palstalla trollaavaa juristia näyttää todella yhdistävän kyvyttömyys myöntää, ettei aina olekaan oikeassa. Lisäksi heitä yhdistää taito loukkaantua verisesti, kun heidän itse itselleen myöntämäänsä auktoriteettiasemaa uskalletaan kyseenalaistaa. Perusteettomat heitot, ylimielinen toisten dissaaminen ja mielipidepoliisin rooli - tästä olemme saaneet "väkevää todistusta".

Elven suuntasi minusta keskustelua hedelmälliseen suuntaan. Miksi on niin, että moniakaan juristeja ei kiinnosta oikeus vaan pikemminkin menettelyllinen oikeellisuus? Miksi monet juristit menevät sanattomiksi sellaisten kysymysten edessä, jotka alkavat sanoilla "miksi", "miten pitäisi" ja "mikä oikeudenmukaisuus"? Miksi oikeus on monelle vain säädettyä pintaa ja kysymykset siitä, miten pitäisi olla, mahdottomia vastattaviksi?

Kysymykset ovat yleisluonteisia eikä niihin varmasti ole kovin yksiselitteisiä vastauksia, mutta olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan palstalaisten näkemyksiä. Oikeuspositivistinen ajattelutapa on tausta, johon monet vastaukset oletettavasti kiinnittyvät. "Kriittinen oikeuspositivismi" on juuri yksi tapa ylittää se tylsämielinen ajattelemattomuus, josta eräänkin täällä trollaavan viestit kumpuavat. No, en ruoki sitä tämän enempää.

Eräs arvostamani ajattelija kirjoitti aikoinaan, että provokaatioiden oikeutus on kiinni siitä, osoittavatko provokaatiot joihinkin aidosti olemassa oleviin puutteisiin, epäkohtiin tai ongelmiin. Tässä mielessä emeritussetien provokaatiot ovat tyhjä arpa. Ne eivät näytä sisältävän muuta kuin itsestään selvän olkiukko-luonteisen hahmotuksen yleisestä oikeustajusta. Se meidän pitäisi heidän mukaansa niellä enempiä kyselemättä. Ai miksi? Siksi kun me sanotaan niin. Okei.

Yksi valtavan laaja mutta valtavan kiinnostava kysymys on tämän keskustelun myötä ajankohtaistunut omassa mielessäni, ja se voitaisiin muotoilla vaikka näin: Mitä oikeastaan voidaan tarkoittaa tuomarin puolueettomuudella? Puolueettomuus implikoi riippumattomuutta - mutta mitä se on? Niin kuin Elf toteaa, ei yksikään ihminen voi olla "riippumaton" tunteistaan", ei riippumaton historiastaan, kielestään, uskomuksistaan jne. Mikä siis oikeastaan voi olla puolueettomuuden sisältö? Entä jos puolueettomuden ihanne ja sen toisinaan implikoima "tunteettomuus" osoittautuukin lähemmässä tarkastelussa vain omalla tavallaan nyrjähtäneeksi "tunteeksi"? Eikö meitä siinä tapauksessa olekin petetty?   

[IDA]

Toisaalta nämä professorit eivät enää ole tuomitsemassa ketään. Onneksi. Aikanaan historia ehkä liittää heidät Suomen surkeimman sukupolven yhdeksi sivuviitteeksi. Pääluku kertoo kuinka juotiin punkkua, nussittiin ja oltiin olevinaan perkeleen kovia intellektuelleja. Ainoastaan suomalainen kirjallisuus ja suomalainen taide tuhoutuivat. Musiikkia ei pystytty tuhoamaan, koska se olisi vaatinut taitoja.

[repo]

Milloin olette muuten viimeksi tavanneet lakialan ihmisen, joka ei halveksuisi kansan oikeustajua? Tuntuu, että aika harvassa ovat.

Kieltämättä jotain tällaista on ilmassa. Omat suorat kokemukset lakiammattilaisten kanssa menevät puoliksi. Jotenkin olen itse kokenut helpommaksi lähteä maallikkona inttämään asioista juristin kanssa kuin lääkärin. Lääkärin ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa modus operandini on ollut, että jos alan epäillä tai muutoin koen asian vaativan toisen näkemyksen, otan epikriisin, marssin toiselle asiantuntijalle ja näytän ensimmäisen epikriisin vasta toisen saatuani ja ristiriitaisuuksia havaittuani.

Näyttää muuten siltä, että "kansan", eli ilmeisesti jollain julkisrahoitteisella rajatulla maksusitoumuksella olevien asiakkaiden, halveksuminen ei ole vain juristien yksinoikeus. Tämä foorumi saa paljolti käyttövoimansa poliitikkojen harjoittamasta kansan halveksunnasta, minkä Matti Vanhanen puki sanoiksi julkisesti. Foorumilaiset ovat todenneet saman journalisteista, vaikkakin journalistien kanssa puntit ovat enemmän tasoissa: kansa pitää journalisteja valehtelevina paskoina ja toisinpäin mutta silti journalistit kirjoittelevat puolitotuuksiaan ja kansa, poislukien valistuneimmat foorumilaiset, uskoo journalistin sanaa.

Eli kansa on paskaa ja sille pitää näyttää, kuka on johtaja, ainakin seuraavissa ammattiryhmissä/toimialoilla:

• juristit ("professoripojat")
• poliitikot (Matti Vanhasen todistus)
• valmistelevat virkamiehet (Mika Illmanin sanoin)
• lääkärit ja useat muut terveydenhuollon ammattilaiset

Vähitellen tuossa systeemissä toimiminen opettaa ihmistä pois oikeudesta ja kohti käytäntöjä. Senhän huomaa noista jutuistakin. Niissä hyvin harvoin puhutaan siitä, mikä on oikein. Sen sijaan puhutaan käytännöistä ja linjauksista ja siis palvotaan sitä itse prosessia unohtaen, miksi se ylipäätään on olemassa.

Tästä tuli välittömästi mieleen Jukka Lahden murha Ulvilassa aka Anneli Auerin case. Syyttäjä venytti prosessin äärimmilleen, jotta olisi saanut oikeutta - kenelle? Prosessi kuitenkin kesti ja Anneli Auerin oikeus olla syytön kunnes aukottomasti aihetodisteilla syylliseksi todistetaan oli kaikien muiden oikeustahojen yläpuolella.

Itse näen, että ne muut oikeustahot olivat Jukka Lahden lapsien oikeus isään, murhatun Jukka Lahden oikeus elämään eli yhteiskunnassa kaikkien oikeus elämään, minkä tulisi ylittää todistelun voimalla epäilyksen alaikseksi saatetun yksilön oikeudet, yksilön, jonka kavalat suunnitelmat ovat toteutuessaan vieneet Jukka Lahden elämän.

En halua tällä avautumisella avata uutta keskustelua Anneli Auer -tapauksesta vaan yritän maallikkona inttää siitä, että kenen oikeus on kaikista suurin:  yksilön Anneli Auerin, henkensä menettäneen Jukka Lahden oikeus elämään, Jukka Lahden lapsien oikeus isään vai yhteiskunnan oikeus siihen ettei murha saa olla koskaan ja missään olosuhteissa kenellekään yksilölle nk. "job done"?

Jukka Lahden murhaan nähden Tapanilan joukkoraiskauksess käymme parhaillaan pari astetta vähemmän fataalia (tapauksessa ei ole kuolemaa) oikeuden jakamistaa. Näen että myös tässä tapauksessa yhteiskunta elää voimakkaasti tämän tapauksen oikeuksien kokijana, joten jokin yhteiskunnallinen oikeus tulisi oikeusprosessi arvioida, koska tapaukseen liittyy vielä enemmän yhteiskunnallisia jännitteitä kuin esimerkiksi Jukka Lahden murhaan. Vastaavasti Jussi Halla-ahon oikeusprosessiin yhteiskunnallisia jänitteitä oikein tehtailtiin ja niistä tuomitiin Halla-ahon tappioksi.

En ole vielä huomannut edellä kuvattua "oikeus tahojen" välistä arviointia. Tosin en väitä tätä itse keksineeni vaan saattaa olla, että en vain ole lukenut tarpeeksi pöytäkirjoja tai sitten olen lukenut Erkki Havansin blogeja ja sisäistänyt niistä jotain, minkä nyt esitän kuin omanana. Toivottavasti joku saa kiinni tuumailustani ja vie keskustelua eteenpäin.

[Emo]

Eli kansa on paskaa ja sille pitää näyttää, kuka on johtaja, ainakin seuraavissa ammattiryhmissä/toimialoilla:

• juristit ("professoripojat")
• poliitikot (Matti Vanhasen todistus)
• valmistelevat virkamiehet (Mika Illmanin sanoin)
• lääkärit ja useat muut terveydenhuollon ammattilaiset

...

Mitään järkeähän ei ole edes mennä lääkäriin, jos kerta itse tietää paremmin.
Lääkäreistä ei myöskään äänestetä, mutta itse olen huomannut, että rahvas osaa lääkäriä vaihtaa, mutta sama porukka äänestää koko ikänsä samaa poliitikkoa/puoluetta melko uskollisesti, vaikka saa vaaleista toiseen sontaa niskaansa.
Elikkäs aika turhan mahtipontista väittää, että kansa yleisesti uskaltaisi poliitikoille näyttää, kuka on johtaja. Vaikka nimenomaan poliitikkoihin nähden kansa oikeasti on johtaja, toisin kuin vaikka lääkäriin nähden (potilas ei johda lääkärin työtä). Vaikka et sinä vissiin tuota väittänytkään...

[nollatoleranssi]

Emeritusprofessori Kemppisen blogikirjoitus on aikas surkuhupaisaa luettavaa.

http://kemppinen.blogspot.fi

Olisin itse tuomarina ratkaissut Tapanilan jutun suunnilleen samalla tavalla kuin käräjäoikeus ja päätynyt samaan ehdolliseen rangaistukseen ja samaan vahingonkorvaukseen.

Ratkaisu ei poikkea yleisestä linjasta. Yleinen linja seksuaalirikoksissa on mielestäni suunnilleen oikea. Tapaus ja tuomio eivät ole sensaatiomaisia, eivät edes erikoisia. Sen saama huomio on suhdatonta.

Tämä "yleinen linja" on ollut koko ajan se ongelma.

Teko oli rikos ja siinä käytettiin väkivaltaa. Uhriksi otettua naista sormeiltiin vaatteiden alta. Ja siinä kaikki.

Kemppinen vähättelee tapahtumia ja sitä mihin se olisi voinut pahimmillaan johtaa. Samoilla perusteilla terroristiakaan ei voitaisi syyttää siitä, että olisi kaikki suunnitelmat pöydällä, mutta mitään ei olisi tapahtunut.

Rangaistuksen ankaruus ei hoida rikoksen uhria, vaikka tämä ehkä luulee niin oikeudenkäynnin aikana. Rangaistus ei saa tehtyä tekemättömäksi.

Jos rikoksen tekijät ovat heti seuraavana päivänä vapaalla jalalla, niin miksi kukaan edes ilmoittaisi rikoksesta minnekkään, jos seuraukset ovat lähes aina tälläiset (varsinkin jos tekijät ovat alaikäisiä)?

[nollatoleranssi]

Ei tuomioita voida tietenkään huutoäänestyksellä päättää, mutta onhan se järjetöntä, jos tuomarit ja lainoppineet pitävät ns. ehdollisia nollatuomioita järkevinä ratkaisuina törkeistäkin rikoksista. Silloin on  joko laissa pahasti vikaa tai tuomareiden&lainoppineiden arvomaailmassa.

[IDA]

Milloin olette muuten viimeksi tavanneet lakialan ihmisen, joka ei halveksuisi kansan oikeustajua?

Silloin, kun viimeksi tapasin lakialan ihmisen. Heitti minut Kouvolasta Kotkaan, eikä pyytänyt mitään korvausta

Veikkaisin, että suurin osa on ihan rehellisiä ihmisiä, mutta ongelma tulee kansan oikeustajun suhteen siinä, että ihmiset eivät ymmärrä miten ja mihin tuomiot ovat sidottuja. Lainsäädäntöä pitäisi muuttaa. Omasta mielestäni ainakin siten, että tuomiot olisivat aina kuten ne luetaan ja sitten ehkä tiivistettäisiin eri tuomioiden haarukoita, niin että samasta rikosnimikkeestä ei voisi saada jotain 2 - 7 vuotta vankeutta.

[Vesa Heimo]

Lainsäädäntöä pitäisi muuttaa. Omasta mielestäni ainakin siten, että tuomiot olisivat aina kuten ne luetaan ja sitten ehkä tiivistettäisiin eri tuomioiden haarukoita, niin että samasta rikosnimikkeestä ei voisi saada jotain 2 - 7 vuotta vankeutta.

Lainaan itseäni hieman muokaten toisesta ketjusta

Mielestäni yksi hyvä keino säätää kaikkia ehdollisia kerralla mahdollisimman yksinkertaisesti, olisi säätää ehdollinen tuomio niin että tuomiota seuraisi aina esimerkiksi 5v. koeaika jonka voimassaollessa alkuperäinen tuomio laitetaan aina(mahdollisesti kovennettuna uudellä hölmöilyllä) täysimääräisenä täytäntöön.

Esimerkiksi noilla tekijöillä olisi seuraavat 5v tuo ehdollisen muuttaminen vankeudeksi yhden pahoinpitelyn, ryöstön tai rattijuoppouden päässä.

Vankeudenhoidon kustannukset eivät lisääntyisi juurikaan(suurin osa ei uusi tekojaan nytkään) ja niille joilla on tendenssiä tekojen uusimiseen konkreettinen linnauhka toimisi todellisen peloitteena perseilyä vastaan seuraavat 5 vuotta. Tuomio ei kuitenkaan estäisi ensikertalaisia katumasta aidosti ja ryhtymästä/jatkamasta työtä/opiskelua/perhe-elämää (ml. mahdollisten olemassaolevien lasten lisääntynyt syrjäytymisriski)kunnon kansalaisena töppäyksestä opittuaan.

[Endsong]

Tuomiolla on aina myös signaalivaikutus, eli tuomio välittää yhteiskunnalle viestin rikollisen teon moitittavuudesta, ja toisaalta se viestii myös oikeuslaitoksen omista arvoista. Joku joskus jossain on todennut, että rikollinen saa osakseen tietynlaista kunnioitusta ja arvostusta alistamattomuudestaan. Rikollinen on oman tiensä kulkija, joka säätää itse omat lakinsa eikä alistu muiden arvojen alaisuuteen. Tällä rikollinen ansaitsee kunnioituksen vallanpitäjien tai heidän edustajiensa silmissä, toisin kuin tottelevaiset hallintoalamaiset/lampaat. Uhrin asema on toinen, sillä hänen uhriutensa osoittaa, että hän on passiivinen ja heikko, muiden vallantahdon välikappale. Mieluummin sitä samastuu omatoimiseen rikolliseen kuin passiiviseen uhriin. Niinpä ei ole ihme, että myös tuomioistuimen edessä rikollista ymmärretään paremmin kuin uhria. Uhrin aseman empatisointi halutaan ehkä torjua kokonaan, sillä valtaa käyttävä ei halua samastua heikkouteen. Löperö rangaistuskäytäntö viestittää tämän asenteen sekä uhrille että muulle yhteiskunnalle. Viesti on pohjimmiltaan, että oma vika, mitäs läksit, jokainen saa mitä ansaitsee jne. Mitään humaania tällaisessa rangaistuskäytännössä ei ole, sillä se signaloi vahvuuden, piittaamattomuuden ja itsekkyyden arvostuksen yli kaiken muun viestin yhteiskunnalle. Uhria tämä sanoma "sait mitä ansaitsit" on omiaan traumatisoimaan ja katkeroittamaan entistä enemmän. Eri rikoksen rangaistuskäytäntöjen ankaruutta voisi tarkastella tästäkin näkökulmasta. "Heikkojen" kimppuun käymisestä tulee lepsu tuomio, kun taas vahvoja uhmannut tai itse heikkoutta osoittanut saa ankaran tuomion.

Lindströmin aloittaman selvityksen en näe olevan vallan kolmijako-opin vastainen tms, vaan se vaikuttaisi ihan normaalilta lainvalmistelutyöltä.

[repo]

Mitään järkeähän ei ole edes mennä lääkäriin, jos kerta itse tietää paremmin.

Jussi Halla-aho edusti oikeudessa itse itseään ilman juristia. Vastaavasti vaativan (taitoa, tietoa, kokemusta, välineitä, avustajia ym. ym.) leikkauksen tekeminen itselle, edes tehtävään pätevöytyneeltä lääkäriltä, ei onnistu kuin elokuvissa. Asiantuntijoita ja osaajia tarvitaan. Kyse on ammattikuntaan pesiytyneestä ylimielisyydestä ja ammattikunnan nauttimasta luottamuksesta yleisellä tasolla.

(potilas ei johda lääkärin työtä). Vaikka et sinä vissiin tuota väittänytkään...

En väittänyt. Potilaan on vain pystyttävä luottamaan asiantuntijaan/-tuntijoihin. Luottamusta heikentää suuresti se, jos ammattikunnassa alkaa pesiä asiakaskunnan dissaaminen niin kuin nyt itse näen samankaltaisen ilmiön emeritusoikeusoppineiden keskuudessa.

[repo]

Suomen Uutiset uutisoi toisenlaisen korkean oikeusoppineen näkemyksen asiaan.

https://www.suomenuutiset.fi/oikeusprofessori-ministeri-lindstromin-linjoilla-selvitys-tuomioista-paikallaan/

"Ei ole hyvä, jos kansa kokee
tuomiot epäoikeudenmukaisiksi"

Helsingin yliopiston siviilioikeuden emeritusprofessori Erkki Aurejärvi myöntää, että vaikka niin sanottu kansan oikeustaju on epämääräinen käsite, ministeri Lindströmin ilmoittaman selvityksen laatiminen on paikallaan.

– Ei koskaan ole hyvä asia, jos kansa kokee tuomioistuimien tuomiot epäoikeudenmukaisiksi. Siinä mielessä tällainen selvitys on varmasti hyvä tehdä. Koska kansan oikeustajua on hyvin vaikea mitata, tällainen selvitys tulisikin toteuttaa varsin laajan aineiston pohjalta, Aurejärvi sanoo.

Kuitenkin myös Aurejärvi ihmettelee Tapanila-tapauksen julkisuusperustetta tuomiota lieventävänä perusteluna.

Tapanilan jutussa käräjäoikeus kohtuullisti tuomioita tapauksen saaman suuren julkisuuden vuoksi. Aurejärvi on asiassa eri linjalla.

– En olisi antanut julkisuudelle painoarvoa tuomiota mitattaessa. Onhan julkisuus tässä tapauksessa myös vaikuttanut rikoksen uhriin ja tuntunut hänestä raskaalta.

– Olisiko kuitenkin niin, että kun tekijät olivat ulkomaalaistaustaisia, tuomiota langettaessaan käräjäoikeus on ollut tavanomaista varovaisempi, ettei tässä yhteydessä voitaisi varmasti puhua rasismista? Aurejärvi miettii.

Rasismipuheilla ja -syytöksillä on tämän aiheen tiimoilta hieman liian suuri painoarvo, jos ne alkavat vaikuttaa annettaviin tuomioihin. Tältä nyt näyttää tämän tapauksen valossa. Mielenkiinnolla odotamme, miten rasismia vältetään Porin polttomurha -tapauksessa. Toivon ettei tapaus anna aihetta vastaavaan keskusteluun kuin Tapanilan joukkoraiskaus -tapaus. Tosin raiskauksien tuomiolinja on ollut kritiikin kohteena yleisemminkin.

[Lalli IsoTalo]

: Poliisi pamputtaa pidättää, poliitikot säätävät lait ja niiden rangaistusasteikot ja tuomarit sitten.... ööö .... "tuomitsevat" ehdonalaista.

Vallan kolmijako: Poliisi syyllistää kantiksia, poliitikot puhuvat mokua, tuomarit vapauttavat mamut.

[Uimakoulutettava]

Emeritusprofessori Kemppisen blogikirjoitus on aikas surkuhupaisaa luettavaa.

http://kemppinen.blogspot.fi

Olisin itse tuomarina ratkaissut Tapanilan jutun suunnilleen samalla tavalla kuin käräjäoikeus ja päätynyt samaan ehdolliseen rangaistukseen ja samaan vahingonkorvaukseen.

Ratkaisu ei poikkea yleisestä linjasta. Yleinen linja seksuaalirikoksissa on mielestäni suunnilleen oikea. Tapaus ja tuomio eivät ole sensaatiomaisia, eivät edes erikoisia. Sen saama huomio on suhdatonta.

Tämä "yleinen linja" on ollut koko ajan se ongelma.

Teko oli rikos ja siinä käytettiin väkivaltaa. Uhriksi otettua naista sormeiltiin vaatteiden alta. Ja siinä kaikki.

Kemppinen vähättelee tapahtumia ja sitä mihin se olisi voinut pahimmillaan johtaa. Samoilla perusteilla terroristiakaan ei voitaisi syyttää siitä, että olisi kaikki suunnitelmat pöydällä, mutta mitään ei olisi tapahtunut.

Rangaistuksen ankaruus ei hoida rikoksen uhria, vaikka tämä ehkä luulee niin oikeudenkäynnin aikana. Rangaistus ei saa tehtyä tekemättömäksi.

Jos rikoksen tekijät ovat heti seuraavana päivänä vapaalla jalalla, niin miksi kukaan edes ilmoittaisi rikoksesta minnekkään, jos seuraukset ovat lähes aina tälläiset (varsinkin jos tekijät ovat alaikäisiä)?

Mikä yhdistää Tapanilan somaliraiskaajia ja Asiansa osaavia lakimiehiä, tuomareita ja professoreita?

No, heitä kaikkia ahdistaa kansan yleinen käsitys oikeudenmukaisuudesta. Toisaalta sitä ei ole olemassa, toisaalta se on väärässä vaatiessaan raiskaajan kuuluvan vankilaan.

edit:
kieliasu

[Rubiikinkuutio]

Silloin jos halutaan systeemi, jossa tuomarilla on vähänkin harkintavaltaa, niin tuomarin omankin moraalin on oltava korkeaa tasoa ja oikeustajun visusti linjassa kansan kanssa. Mikä tahansa robotti voisi toimia tuomarina, jos systeemi olisi eduskunnan toimesta niin valmiiseen muottiin lyöty, että tuomari vain toteuttaa työtä käskettyä raksi ruutuun periaatteella.

Tietenkän robotti ei voi toimia tuomarina ainakaan nykyteknologian mukaan, koska lakia on pakko inhimillisesti tulkita. Tulkitsijan pitäisi kuitenkin tulkita sitä lakia, eikä omaa omatuntoaan. Mutta siis nimeomaan sitä lakia pitäisi tulkita raksi ruutuun periaatteella ja se ei poista harkintavaltaa, jonka lainsäätäjä asettaa. Harkintavaltaa ei kuitenkaan kuuluisi toteuttaa omantunnon ja moraalin mukaan, vaan lainsäätäjän näkemyksen mukaan.

[Yhteisöjäävi]

Viesti on pohjimmiltaan, että oma vika, mitäs läksit, jokainen saa mitä ansaitsee jne. Mitään humaania tällaisessa rangaistuskäytännössä ei ole, sillä se signaloi vahvuuden, piittaamattomuuden ja itsekkyyden arvostuksen yli kaiken muun viestin yhteiskunnalle. Uhria tämä sanoma "sait mitä ansaitsit" on omiaan traumatisoimaan ja katkeroittamaan entistä enemmän. Eri rikoksen rangaistuskäytäntöjen ankaruutta voisi tarkastella tästäkin näkökulmasta.

Erittäin kiinnostavia ajatuksia. Mitä luulet, jos tämä kaikki pitää paikkansa, onko oikeuslaitokseen sisäänrakennettua "epähumaanisuutta" mahdollistakaan korjata? Ei kai kyse kuitenkaan ole mistään luonnonlain tyyppisestä välttämättömyydestä, vaan asiasta, johon voimme vaikuttaa. Miten siihen mielestäsi voisi vaikuttaa?

Olen itse (enkä varmasti ole tässä yksin) ajatellut rangaistuskäytäntöihin liityvää humaanisuutta yksipuolisesti, lähinnä vain lainrikkojan näkökulmasta. Jos mittailen asiaa ehdottamiesi näkökantojen suuntaisesti kysymys humaanisuudesta täytynee laajentaa alaltaan koskemaan paitsi uhrin asemaa myös oikeuslaitoksen käyttämän institutionaalisen vallan perusrakenteita. Onko oikeuslaitoksen käyttämä valta jo lähtökohtaisesti korruptoitunut? Onko uhrin unohtamisessa kysymys perverssistä halusta samastua voittajiin?

Tämä on jo ketjussa toisilla sanoilla todettu, mutta kyllä vain näyttää olevan niin, että lopulta Lindströmiin kohdistuneen hyökkäyksen varsinainen sisältö on iänikuinen kysymys siitä, kuka saa sanoa ja olla mitä mieltä - ja kuka ei. Oletan, että jos joku oikeustieteen tai filosofian professori olisi lausunut samansisältöisesti kuin Lindström tyyliin "minusta kuolemanrangaistuksen tabuluonne julkisessa puheessa on siinä mielessä vahingollista, että se estää esittämästä tällaista ja tällaista perustavaa kysymystä..." niin nämä samaiset sedät olisivat nyökkäilleet ymmärrystä teeskennellen ja lopulta todenneet: "hyvin puhuttu!"

Henkilöön kohdistuva hyökkäys voidaan toteuttaa monin tavoin. Voidaan pyrkiä esittämään kohde naurettavassa valossa. Voidaan vähätellä, mitätöidä tai jättää huomiotta, muutamia esimerkkejä mainitakseni. Mutta se, että henkilöön kohdistettu hyökkäys naamioidaan asia-argumentein käytäväksi "keskusteluksi", on ilmeisen valheellista. Nykymuotoisessa julkisuudessa valheen jäljille on helppo löytää, ja tämäkös monia sapettaa. Jos on tottunut olemaan ja kirjoittamaan turvassa tittelinsä ja tutkintonsa takana niin sen lavasteen kaaduttua olo on oletettavasti alaston. Tällaiset hyökkäykset ja trollailut on mielestäni kohdattava ja voitettava hyväntahtoisella hymyllä. 

[ämpee]

: Poliisi pamputtaa pidättää, poliitikot säätävät lait ja niiden rangaistusasteikot ja tuomarit sitten.... ööö .... "tuomitsevat" ehdonalaista.

Vallan kolmijako: Poliisi syyllistää kantiksia, poliitikot puhuvat mokua, tuomarit vapauttavat mamut.

...ja media ylistää tapahtunutta.

[Endsong]

Viesti on pohjimmiltaan, että oma vika, mitäs läksit, jokainen saa mitä ansaitsee jne. Mitään humaania tällaisessa rangaistuskäytännössä ei ole, sillä se signaloi vahvuuden, piittaamattomuuden ja itsekkyyden arvostuksen yli kaiken muun viestin yhteiskunnalle. Uhria tämä sanoma "sait mitä ansaitsit" on omiaan traumatisoimaan ja katkeroittamaan entistä enemmän. Eri rikoksen rangaistuskäytäntöjen ankaruutta voisi tarkastella tästäkin näkökulmasta.

Erittäin kiinnostavia ajatuksia. Mitä luulet, jos tämä kaikki pitää paikkansa, onko oikeuslaitokseen sisäänrakennettua "epähumaanisuutta" mahdollistakaan korjata? Ei kai kyse kuitenkaan ole mistään luonnonlain tyyppisestä välttämättömyydestä, vaan asiasta, johon voimme vaikuttaa. Miten siihen mielestäsi voisi vaikuttaa?

Niin, tällaisia pohtimalla sitä hyvin nopeasti päätyy pohtimaan syntyjä syviä kaiken vaikutuksesta kaikkeen...sikälikin kiinnostava kysymys.=) En usko, että kuvaamani asiantila vielä viestii oikeuslaitokseen sisäänrakennetusta epähumaanisuudesta siinä mielessä, että asiantila osoittaisi sen olevan järjestelmän välttämätön ominaisuus. Jos kuitenkin lähtee perinteisestä "epäkohdan" tai "maailmassa on virhe" näkökulmasta asiaa tarkastelemaan, niin silloin oikaisumahdollisuuksia voi nähdä tuomioistuimen sisäisissä järjestelyissä, tuomareiden koulutuksessa, oikeuskäytännön yhtenäistämistä koskevissa rangaistuksen mittaamisohjeissa sekä myös lainsäädäntötyössä lainvalmistelumateriaaleineen.

Laajempi näkökulma, jossa tietyn "yksityiskohdan" nähdään kuvastavan yleistä on mielenkiintoisempi tapa tarkastella asiaa. Siinä yleinen toteutuu yksityiskohdissa ja yksityiskohdat toteuttavat yleistä. Epäkohta on tällöin ristiriita yleisen ja yksittäisen välillä. Mieleen muistuu 80-luku, jolloin virkamiehillä oli tapana pitää pieniä graniittipohjaisia Suomen lipulla varustettuja lipputankoja työhuoneissaan. Tämä oli heille konkreettisena muistutuksena siitä, kenen tai minkä hyväksi he työskentelevät. (Eri asia tietysti on, ottiko kukaan näitä tosissaan.) Samoihin aikoihin (?)kouluissakin taidettiin vielä opettaa oikeuden ja totuuden palvelemisen tärkeyttä. Nykyisin tällainen on auttamatta vanhentunutta, ja virkamiesten työhuoneissa Suomen lippu on korvautunut valokuvilla omasta perheestä tai jopa omasta itsestä (!). Omakuva on tietysti sikäli täysin osuva valinta, että työmotivaatioon ja -asenteeseen sillä on käytännössä sama vaikutus kuin perhekuvallakin. Valokuvat itsestä ja perheestä osoittavat, että työn tarkoitus on palvella lähinnä omia intressejä, ja työn henkilökohtainen merkitys redusoituu siten elossapysymis- ja suvunjatkamispyrkimyksiin. Survivalismista motivoinutta on erittäin helppo painostaa uhkaamalla hänen välittömiä intresseitään, mikä tekee virkamiehestä viime kädessä heikon. Aidosti isänmaataan tai muuta itseään suurempaa ideaa palvelevaa virkamiestä ei voi painostaa tällä tavoin, sillä hänen "uskonsa" tekee hänestä vahvan.

Pyrkimys torjua heikkous itsessään on sosiaalisesti edullista. Jo pelkän kohtuullisen aseman saaminen omassa kaveripiirissä edellyttää yleensä kohtuullista määrää "väkivaltaa" ja (vääränlainen) heikkouden osoittaminen on omiaan alentamaan statusta. Tällä on korostunut merkitys työyhteisöissä, joissa itsevarmuus ja varmat mielipiteet ovat tärkeitä työroolin esittämiselle, minkä lisäksi itsevarmuus on itsessään  karismaattista. Yksilö hyötyy paljon defenssimekanismeista, jotka automaattisesti torjuvat tietoisuudesta kaiken, joka saattaisi saada hänet näyttämän heikolta. Sosiaalisen ja yhteiskunnallisen kilpailun prosessi desensitivoi osallistujansa (halutessaan tämän voi liittää laajempiin teemoihin, kuten vaikka r- ja K-strategiaan/valintaan).

[Eino P. Keravalta]

Hän kuitenkin totesi, ettei näe rangaistuksen koventamisella tai vankien olojen huonontamisella olevan hyötyä rikosten ehkäisyssä.

Ämpäriyliopiston proffa Jussi Tapani ei ymmärrä, että jos rikollinen saa ehdollista, hän on kadulla saman tien uudelleen. Jos hän saa vankilatuomion, hän on vankilassa ja se ehkäisee rikoksia. Ja mitä pidemmän tuomion rikollinen saa, sitä enemmän rikoksia tulee ehkäistyä.

Toisekseen uhrin psyykkisen toipumisen kannalta on tärkeää, että hän kokee rikollista oikeasti rangaistun. Tästä on hyötyä taloudellisestikin, kun uhri pääsee jaloilleen nopeammin.

Ja jos vankilat lakkaavat olemasta kolmen tähden hotelleja, sillä voidaan saavuttaa vuosittain vähintään kymmenien miljoonien säästöt. Rahoilla voidaan vaikka palkata passipoliiseja kadun kulmiin, jolloin taas voidaan rikoksia ehkäistä.

Rangaistusten koventaminen ja vankien olosuhteiden heikentäminen on monella tavalla perusteltua ja mielekästä. Lisäksi tällainen suuntaus vastaa paremmin kansan oikeustajua eikä nk. oikeusoppineillakaan ole muuta velvollisuutta kuin toteuttaa kansan oikeustajua.

[uffomies]

Hän kuitenkin totesi, ettei näe rangaistuksen koventamisella tai vankien olojen huonontamisella olevan hyötyä rikosten ehkäisyssä.

Ämpäriyliopiston proffa Jussi Tapani ei ymmärrä, että jos rikollinen saa ehdollista, hän on kadulla saman tien uudelleen. Jos hän saa vankilatuomion, hän on vankilassa ja se ehkäisee rikoksia. Ja mitä pidemmän tuomion rikollinen saa, sitä enemmän rikoksia tulee ehkäistyä.

Eikös joku poliisikin todennut pedofiilien käyttävän tätä ensikertaispykälää hyväkseen että aloittavat rikosten tekemisen tuon ajan jälkeen jotta jos jäävät kiinni niin ovat taas ensikertalaisia?

Yksinkertainen matematiikka/maalaisjärki osoittaa että esim tuossa kohdassa poistamalla ensikertailaisuuden pedofiilien kohdalla niin rikosten uusiminen todennäköisesti pitkittyisi ja lisäksi ehdottomilla tuomioilla/pidennyksillä rikosten määrä oikeasti tippuisi. Lisäksi vielä progressiivinen rangaistus alennusten sijaan niin ihmisen ikä loppuu kesken rötöstellessä. Mikä siinä on niin vaikeaa?

Lisänä vielä että ehdottomat antaa kaikille paremmin viestiä mikä on sallittua mikä ei? Taitais professorikin itsekin olla eri mieltä jos saisi sormea takapuoleensa ilman voitelua.

[Roope]

Ja onko multa mennyt jotain ohi kun en löytänyt mitään juttua jossa Lindström olisi viitannut nimenomaan tuohon Tapanilan raiskaustapaukseen selvitysaikomuksensa tiimoilta? Outoa miten Tapanilan tapaus otetaan esille jatkuvasti vaikka käsittääkseni kysymys on yleisestä löyhästä linjasta rangaistuksissa eikä mistään yksittäistapauksesta.

Ei ole mennyt ohi, koska sellaista ei ole ollut. Lindström ei ole viitannut selvityksen yhteydessä Tapanilaan, eikä Tapanilan tapaus ole muutenkaan selvityksen syy.

Proffat ja muut ovat liittäneet Tapanilan raiskaustapauksen selvitykseen pelkän oikeusministeriön tiedotteen ajankohdan perusteella, vaikka asiasta sovittiin jo aiemmin hallitusohjelmassa.

[Eino P. Keravalta]

Sehän on selvä, että ensikertalainen on vain, jos todella on ensikertalainen. Ensikertalaisuutta ei ole, jos rikokseen syyllistytään uudelleen, vaikka rikoksilla olisi 50 vuotta väliä.