2015-04-12 HS: Orpokoteihin mennään kuin huvipuistoon

[Kemolitor]

Pitkä juttu, kannattaa lukea kokonaan.

Orpokoteihin mennään kuin huvipuistoon – vapaaehtoistyöstä tuli bisnestä

Suomalaismiehen perustama järjestö välittää joka vuosi satoja vapaaehtoistyöntekijöitä Tansaniaan. Ajatus on kaunis, mutta perillä moni pettyy.

Kaikkonen oli unelmoinut Afrikasta lapsesta asti. Vuosia hän oli haaveillut myös vapaaehtoistyöhön lähtemisestä. Hän tiesi, ettei voisi pelastaa maailmaa, mutta halusi tehdä osansa.

Molemmat unelmat olivat nyt toteutumassa.

Yhden orientaatiopäivän jälkeen Kaikkonen ja hänen ystävänsä aloittivat vapaaehtoistyössä päiväkodissa, jonne oli tunnin kävelymatka. Päiväkodissa oli parikymmentä lasta ja yksi huone, jossa oli lattialla matto ja seinällä liitutaulu. Huoneessa oli aina yksi opettaja ja pari muuta paikallista aikuista.

Aluksi lapset käskettiin aina seisomaan, kun suomalaiset saapuivat luokkaan. "Good morning!", he toivottivat yhteen ääneen.

Usein vapaaehtoiset ohjattiin luokan perälle istumaan. Heille ei ollut osoittaa mitään tekemistä. Lasten keskittymiskyky sen sijaan oli koetuksella, kun he kurkistelivat, mitä vieraat puuhasivat.
-----
Vapaaehtoistyön ja majoituksen järjesti järjestö nimeltä Art in Tanzania. Kaikkosen oma ammattikorkeakoulu oli suositellut tätä järjestöä. Vapaaehtoistyö oli Kaikkoselle samalla sosiaalialan opintoihin kuuluva työharjoittelu.

Kuusi viikkoa ennen lähtöä Kaikkonen oli maksanut järjestölle noin 3 000 euroa, joka kattoi majoituksen, ruuan ja vapaaehtoistyöpaikan kolmeksi kuukaudeksi.
-----
Kun Kaikkonen ja hänen ystävänsä olivat olleet päiväkodin lapsia pari viikkoa, he valittivat tyytymättömyyttään Art in Tanzanialle. Järjestö lähetti työntekijän tarkistamaan tilanteen, mutta tämä pyörähti koululla vain muutaman minuutin ja lähti pois.

Kaikkosen kertomus vapaaehtoistyön ongelmista ei ole yksittäistapaus. Samankaltaisia tarinoita kertoo HS:lle kymmenen Art in Tanzanian vapaaehtoista.

"Kun pääsin sinne, heillä ei ollut mitään ideaa siitä, mitä voisin tehdä. Taitojani tai työkokemustani ei ollut otettu huomioon. He sijoittivat minut päiväkotiin. En ole opettaja enkä puhu swahilia. Kukaan päiväkodissa ei tiennyt, että olin tulossa", kertoo yksi.
-----
Art in Tanzania kertoo olevansa omavarainen kansalaisjärjestö. Sen tulot ovat peräisin vapaaehtoisilta, jotka maksavat siitä kokemuksesta, että pääsevät tekemään töitä Afrikassa. Vastaavia, matkatoimistoa muistuttavia järjestöjä ja yrityksiä on maailmassa paljon.

Järjestö on suomalaisen Kari Korhosen luomus. Hän muutti Tansaniaan 1990-luvulla ja aloitti vapaaehtoisten vastaanottamisen 2000-luvun alussa. Aluksi toiminta oli pientä.
-----
Nyt Art in Tanzania välittää Korhosen mukaan 600–700 vapaaehtoista vuosittain. Sen kautta harjoittelunsa on suorittanut suomalaisia opiskelijoita, jotka ovat saaneet harjoitteluun valtion tukea.
-----
Art in Tanzania sanoo, että sillä on peräti 300 kehitysyhteistyöprojektia Tansaniassa. Järjestö väittää olevansa suurin yksityisellä rahalla toimiva suomalainen kehitysyhteistyöhanke.

"Projektit ovat siellä, jotta syntyisi tuloja. Eivät sen takia, että vapaaehtoiset auttaisivat ihmisiä", arvioi yksi vapaaehtoisista.

Toinen kertoo, että enimmillään eräässä orpokodissa oli 16 vapaaehtoista ja parikymmentä lasta. Ihmiset tulivat ja menivät eikä kukaan tarkistanut vapaaehtoisten taustoja.
-----
Kun Titta Kaikkonen oli työskennellyt pari viikkoa päiväkodissa, hän vaati päästä muualle. Asia järjestyi. Seuraavaksi hänet ja hänen ystävänsä lähetettiin orpokotiin. Siellä työ tuntui merkitykselliseltä. Suomalaiset huolehtivat viidestätoista vauvasta. Kaikkonen koki, että apua todella tarvittiin. Kokemus oli voimakas.
-----
Välillä orpokotiin tuli vierailijoita isoista turistiryhmistä ja vapaaehtoisia lyhyemmiksi ajoiksi. He vaativat päästä vauvojen osastolle, vaikka siellä oli jo tarpeeksi vapaaehtoisia.

"Perustelivat vaatimustaan sanomalla, että 'me olemme maksaneet tästä'. Tulivat vähän kuin huvipuistoon, vaikka se oli pienten lasten koti", Kaikkonen sanoo.
-----
Orpokodit ovat nousseet vapaaehtoistyön ongelmien symboliksi. Esimerkiksi Nepalissa ja Kambodžassa vapaaehtoistyön ympärille syntyi bisnes, jossa lapset päätyivät orpokoteihin, vaikka heidän vanhempansa olisivat olleet elossa. Orpojen kysyntä synnytti tarjontaa.
-----
Art in Tanzanian HS:lle toimittaman tilintarkastuskertomuksen mukaan vapaaehtoisilta saadut tulot olivat toissa vuonna yli 600 000 euroa. Näistä henkilöstökuluihin meni alle 80 000 euroa ja vuokriin noin 100 000 euroa.

Tilintarkastuskertomuksen mukaan suurin menoerä oli "vapaaehtoisohjelmat", joihin oli käytetty yli 270 000 euroa. Siis liki satatuhatta euroa enemmän kuin vuokriin ja henkilöstökuluihin yhteensä.
-----
Koko juttu:
HS: Orpokoteihin mennään kuin huvipuistoon – vapaaehtoistyöstä tuli bisnestä

[nollatoleranssi]

Toinen kertoo, että enimmillään eräässä orpokodissa oli 16 vapaaehtoista ja parikymmentä lasta. Ihmiset tulivat ja menivät eikä kukaan tarkistanut vapaaehtoisten taustoja.

Suomessa on hoitolaitoksia, joissa pari hoitajaa joutuu vastaamaan samasta määrästä vaikeasti hoidettavia asiakkaita. Sitä voi verrata tuohon, jos maassa on satoja tuhansia orpolapsia ja kalliisti itse maksaneita koulutettuja vapaaehtoisia menee 16 yhteen paikkaan ja siellä on parikymmentä lasta...

[Axlone]

Erittäin kuvaavaa. Todellisuushan on että vapaaehtoistyössäkin lähdetään hakemaan ennen kaikkea jotain itselle. Kokemuksia, omaa hyvän olon tunnetta kun ollaan muka saatu jotain aikaiseksi, sädekehää jolla voi kotona retostella. Jokaisen lähtijän pitäisi kysyä itseltään, tuleeko hän tekemään siellä jotain, mitä paikallinen ei pystyisi tekemään. Jos ei ole jotain erityisosaamista, parampi auttamisen tapa olisi lähettää rahaa, jotta hommaan saadaan paikallinen tekemään töitä.

[Tavan]

Minä olen aina olettanut, että tämä on yleensä pohjimmainen todellisuus kun lähdetään pesemään norsuja Intiaan tai muutoin maailmaa parantamaan. Mustinta itsekeskeisyyttä puettuna altruismin hepeniin. Kotimaa on täynnä apua tarvitsevia, mutta ei nappaa, ei ole seksikästä.

Ulkomaille suunnatessaankin heillä on tiukat kriteerit. Pitää saada paijata söpöä vauvaa, ja nimenomaan söpöä vauvaa. Eiväthän he ole maksaneet vähän rupisen vauvan paijaamisesta!

[ISO]

Erittäin kuvaavaa. Todellisuushan on että vapaaehtoistyössäkin lähdetään hakemaan ennen kaikkea jotain itselle. Kokemuksia, omaa hyvän olon tunnetta kun ollaan muka saatu jotain aikaiseksi, sädekehää jolla voi kotona retostella.

Ja kun vielä sen auttamisensa pukee pyhimyksen viittaan ja antaa ymmärtää olevansa vähintään äiti teresa, joka uhraa kaikkensa auttaakseen maailman hädänalaisia niin paketti alkaa olla valmis.
Lapsuudessani naapurissa asui perhe, jonka äiti lähti afrikkaan sairaanhoitajaksi, omat kolme lastansa jätti isän hoidettavaksi. Sääliksi kävi lapsia ja isää, äiti toteutti itseään ja vielä säälimättä verhosi oman itsekkyytensä maailmanparannusviittaan. Oli se kauheeta katsottavaa kun rakkautta ei riittänyt omille lapsille.

Viimeksi kun kuulin kyseistä naisesta hän oli äidilleni päivitellyt miksi omat lapset ei pidä häneen yhteyttä, ovat kuulemma hänet vanhalla iällä hylänneet vaikka hän on aina vain kaikille halunnut hyvää ja miten paljon hän on tehnytkään maailman hädänalaisten eteen töitä koko ikänsä. Äitini sanoi olleensa hiljaa ja hymyilleensä, eipä tuollaiseen kannata mitään vastata.

[JJohannes]

vapaaehtoistyöstä tuli bisnestä

Eiköhän se ole ollut sitä jo pitkään, muistakaamme vain kolmannen sektorin tuotteistamisopas [PDF]...

Hieman asian vierestä mutta en tiedä oletteko huomanneet, että Vihreiden Kaisa Hernbergillä on aika osuva slogani näihin vaaleihin: Maailman pelastaminen on loistava bisnes. Hernberg on itse energiakonsultti ja sijoittaja, joka on saanut leipänsä uusiutuvan energian bisneksestä. Valitettavasti Hernberg on kuitenkin pettynyt elintasoonsa ja lisää pitäisi saada. Syynä on se, että "muun muassa julkisiin hankintoihin liittyvät ongelmat hankaloittavat cleantech-yritysten kasvua".

[siviilitarkkailija]

Orpokoti ON sosialistin huvipuisto.

[Nuivake]

Sosialismi on koko maailman tivoli.

[junakohtaus]

Hyvin hoidettuna vapaaehtoistyö synnyttää paikan päälle oikeaa työtä, kun paikalliset joutuvat katsomaan elämysturistien perään. Tämän sortin egotrippailu ei ole ollenkaan halpaa hommaa ja jos joku tahtoo sitä harjoittaa, hänen pitäisi varmistua siitä että rahat myös jäävät paikan päälle, koska ihan satasen varmaa on, että nepalilaisessa lastentarhassa suomalainen hippi on tiellä ja sitoo resursseja enemmän kuin vapauttaa. Ihan hyvä diili, kunhan fyrkka tosiaan jää sinne katutasolle ja turistinkaitsijat saavat töitä.

[Malla]

Nyt Art in Tanzania välittää Korhosen mukaan 600–700 vapaaehtoista vuosittain. Sen kautta harjoittelunsa on suorittanut suomalaisia opiskelijoita, jotka ovat saaneet harjoitteluun valtion tukea.

Tätäkin yksityiskohtaa kummastelen.
Mistä lähtien valtio on tukenut harjoittelua? (Siis muuten kuin opintotuen muodossa. Kolme tonnia on iso raha opiskelijalle.)
Eikö harjoittelupaikassa pitäisi olla vastuulllinen ohjaaja, joka on koulutettu samalle alalle ja joka valvoo harjoittelun edistymistä? Jonkinlaista suunnitelman tynkääkin pitäisi kuulemma olla. (Sukulaistäti, sh-ope, vastaa työkseen mm. lähihoitajaharkkarien valvonnasta ja ohjauksesta, ja harjoittelusta pidetään tarkasti kirjaa.)

[siviilitarkkailija]

Vähemmän mairitteleva yksityiskohta asiassa on se että jos pedofiiliperkele jää teollisuusmaassa kiinni, niin kärsii rangaistuksen lisäksi rekisterin joka estää hakeutumisen omassa maassa varhaiskasvatushommiin. Kehitysmaiden ja erityisesti paperittomaan ihmiskuljetukseen hakeutuessaan, ei kukaan kysy mitään.

Esim ruotsalaiset tai brittiläiset "vapaaehtoistyöntekijät" ovat aivan liian kirjava porukka suoraan orpolastenhoitoon. Oli rahaa tai ei.

[op]

Kun Titta Kaikkonen oli työskennellyt pari viikkoa päiväkodissa, hän vaati päästä muualle. Asia järjestyi. Seuraavaksi hänet ja hänen ystävänsä lähetettiin orpokotiin. Siellä työ tuntui merkitykselliseltä. Suomalaiset huolehtivat viidestätoista vauvasta. Kaikkonen koki, että apua todella tarvittiin. Kokemus oli voimakas.
-----
Välillä orpokotiin tuli vierailijoita isoista turistiryhmistä ja vapaaehtoisia lyhyemmiksi ajoiksi. He vaativat päästä vauvojen osastolle, vaikka siellä oli jo tarpeeksi vapaaehtoisia.

"Perustelivat vaatimustaan sanomalla, että 'me olemme maksaneet tästä'. Tulivat vähän kuin huvipuistoon, vaikka se oli pienten lasten koti", Kaikkonen sanoo.
-----
Koko juttu:
HS: Orpokoteihin mennään kuin huvipuistoon – vapaaehtoistyöstä tuli bisnestä

Kursiiviboldauksen ja boldauksen ristiriita osoittaa mielestäni melko hyvin näiden maailmanparantajien loogisen päätelykyvyn. Minä, suuri hyväntekijä , haluan orpokotiin, koska olen maksanut, mutta muut, jotka haluavat orpokotiin, koska ovat maksaneet, ovat halveksittavia "huvipuistoturisteja" 

Edit: Ei muuten hassumpi bisneskään. "Hyväntekijä" maksaa 1000€/kk. Suomessakin elää hyvin 500 eurolla kuussa (asumiskulut+ruuat) kauempana kasvukeskuksista, joten kehitysmaassa voisi kuvitella hintatason olevan max. 50 % tuosta. "Hyväntekijästä" tehdään siis voittoa 750 €/kk.