2015-02-10: Sitra: Mistä Suomelle uusi päämäärä?

[Simo Grönroos]

Yhteiskunnallisessa keskustelussa ollaan yhtä aikaa huolestuneita sekä yhteisen vision että arkirealismin puutteesta. Miten pitkä tähtäin palautetaan politiikkaan?

Suomi on ottamassa askeleita kohti rakenteellisia uudistuksia. Houkutteleva kuva tulevaisuudesta on kuitenkin jäänyt suurelta osin rakentamatta. Onko visiointi hörhöilyä, vai käsillä oleviin ongelmiin rajoittuminen omiin nilkkoihin katsomista? Eikö visioiden esittämisen pitänyt olla politiikan tehtävä?

Viritämme helmikuussa ajatukset seuraavaa hallituskautta pidemmälle, jopa parinkymmenen vuoden päähän. Debattia vauhdittavat näkökulmat Aasiasta ja Amerikasta, puheenvuorot elinkeinoelämästä ja politiikasta. Hautomiaan ajatuksia pääsevät esittämään myös neljän suurimman puolueen think tankit.

Julkisessa keskustelussa toistuvilla teemoilla – kasvu, työllisyys, kestävyysvajeen poisto – pyritään vastaamaan siihen, mitä pitäisi tehdä juuri nyt. Mutta mitä viheliäisempiä ongelmia ja mitä pitkäjänteisempiä muutostarpeita meillä on edessä, sitä enemmän päätöksenteossa tarvitaan pitkää tähtäintä ja strategista otetta.

Esittelemme tilaisuudessa Sitran ehdotuksen strategisesta hallitusohjelmasta Suomelle. Esitämme samalla ne periaatteet, joiden varaan suomalaista yhteiskuntaa mielestämme tulee pitkällä tähtäimellä rakentaa.

Paneelikeskustelu: Miten strategisuus palautetaan politiikkaan?
Simo Grönroos, Suomen Perusta -ajatuspaja
Karina Jutila, Ajatuspaja e2
Mikko Majander, Kalevi Sorsa säätiö
Markku Pyykkölä, Suomen Toivo -ajatuspaja
keskustelua johtaa Tapani Ruokanen

Video keskustelusta katsottavissa Sitran nettisivuilla (keskusteluosio, jossa sivutaan myös maahanmuuttoa, alkaa n. 33 minuutin kohdalta):
http://cloud.magneetto.com/sitra/2015_0210_debatti_02/view

[Blanc73]

Eikö tähän kysymykseen ole jo ilmiselvä vastaus?

Pidätelkää hengitystänne sillä:

Suomi tarvitsee lisää maahanmuuttajia

[Teemu Lahtinen]

Ruokanen, joka juuri ilmoitettiin kokoomuksen ehdokkaaksi.

[Uuno Nuivanen]

Punamuumiko se halusi Suomesta "ihmisoikeuksien suurvallan"?

Silloin sitä ei kylläkään määritelty kolmansien maiden mamujen massahaalimisella ja kehdosta hautaan elättämisellä. BKT mamuttaen nousuun! JEE!!1!

[Tosiasiallinen Nuiva]

Oma strateginen visioni maahanmuuton osalta on tämä:

"Suomen tulee pyrkiä olemaan houkutteleva muuttokohde korkeasti koulutetuille ja länsimaisen elämäntavan sisäistäneille maahanmuuttajille.

Vastaavasti Suomen tulee pyrkiä olemaan mahdollisimman epäkiinnostava muuttokohde sosiaalishoppailijoille, alhaisen koulutuksen omaaville ja oman synnyinmaansa asumiskelvottomaksi tehneille sekä radikalisoitumisvaaran omaaville maahanmuuttajille."

                     -Tosiasiallinen Nuiva, maahanmuuttovisionääri

[Tragedian synty]

Minulle riittäisi mainiosti paluu vanhaan päämäärään, esimerkiksi siihen Snellmanin hahmottelemaan.

[Ari-Lee]

Itsenäisyys elää unelmana edelleen.

[Marius]

Mistä Suomelle uusi päämäärä Suomen sijaan?

[Roope]

Video keskustelusta katsottavissa Sitran nettisivuilla (keskusteluosio, jossa sivutaan myös maahanmuuttoa, alkaa n. 33 minuutin kohdalta):
http://cloud.magneetto.com/sitra/2015_0210_debatti_02/view

53:00-54:00 Majander: Työn tarjontaa lisättävä maahanmuutolla demografian korjaamiseksi
56:30-58:40 "Simo Grönroos, olet vastauksen velkaa. Tarvitsemme paljon lisää osaajia."
1:00:10-1:00:50 Pyykkölä: Helsingin kaupungin selvityksen mukaan kaikkien kulttuurien maahanmuuttajat työllistyvät erittäin hyvin 10 vuodessa

[Totti]

Esittelemme tilaisuudessa Sitran ehdotuksen strategisesta hallitusohjelmasta Suomelle. Esitämme samalla ne periaatteet, joiden varaan suomalaista yhteiskuntaa mielestämme tulee pitkällä tähtäimellä rakentaa.

Ajatus, että kehittynyt maa pitäisi johtaa jollain strategioilla on täysin väärä.

Strategiaa tulee käyttää vain tilanteissa, missä maa on a) selvästi verrokkimaitaan jäljessä, b) strategian pyrkimys on parantaa objektiivisesti heikoksi todettu tilanne, c) kyseessä on strategian aiheeseen liittyvä merkittävä muutospyrkimys ja d) strategian aihealue on selvästi rajattu.
Maatason strategiaohjausta tarvitaan siis silloin kun kurssia halutaan selvästi muuttaa tiettyyn suuntaan perusasioihin puuttumalla. Esimerkkinä ovat esim. terveydenhuollon tai koulutuksen puute, joka päätetään korjaa kansallisella strategialla jne.

Suomella ei ole tällaisia perustavanlaatuisia ongelmia tällä hetkellä vaan haasteet muodostuvat lukuisista pienistä ongelmista, jotka kaikki ovat ratkaistavissa poliittisilla päätöksillä jo nyt.

Koska länsimaissa strategisen ohjauksen premissit usein puuttuvat, ne keksitään. Käytännössä strategiat ovat aina jonkinlaisia kansakunnan muokkaamisideoita. Halutaan, että maa olisi monikulttuurinen tai kaikilla olisi korkeakoulututkinto jne.

Tällaiset perustelemattomat strategiset tavoitteet johtavat lähes aina massiivisiin ongelmiin muilla saroilla kun strategian päämäärä on saavutettu; massamaahamnuutto hajottaa yhteiskuntarakenteen ja ylikouluttaminen luo työttömyyttä ja työvoimapuutetta matalan tuottavuuden aloilla.


Suomi ei tarvitse strategioita, joihin tyhmät poliitikot voivat vedota vaan visionäärejä, jotka ymmärtävät päätöstensä vaikutukset.

Kaikki ongelmat, jotka nyt näemme Suomessa, velkaantuminen, työttömyys, huoltosuhdeongelmat jne. ovat helposti ratkaistavissa jos EI noudatettaisi kaiken maailman löysällä pohjalla makaavia idealistisia strategioita vaan tehtäisiin politiikkaa tässä päivässä huomioiden huominen.

Tämä tarkoittaa, että valtion roolia pitäisi pikemminkin vähentää kun kasvattaa vielä lisää uusilla kansallisilla strategioilla. Kansakunta hoitaa yhteiskunnan muokkaamisen ja sen tarpeet markkinatalouden periaatteita noudattaen, kunhan valtio sallii sen tapahtuvan.

Jos jotain strategiaa tarvitaan se on siis valtion roolin vähentäminen ja sen myötä strategioiden dumppaaminen turhina idealistisina viritelminä.

Kansakuntaa ei rakenneta vaan se kasvaa.

[sivullinen.]

Kohtalaisen kiintoisa esitys. Kiitos Simo Grönroosille sen esiintuomisesta. Alustuksena ollut pitkä sanahelinä oli toivoa antava lupaamalla, ettei nyt haluta pelkkää sanahelinää, vaan ollaan esittämässä aidosti vaihtoehtoja. Lopulta ainoaksi vaihtoehtoiseksi keskustelun kohdaksi nousi Grönroosin esittämä vaihtoehto maahanmuutolle, joka vaikkakin sai täyden tyrmäyksen sosialistilta, jäi silti elämään avoimeksi vaihtoehdoksi. Mielestäni se oli hyvin ja kiitettävästi tehty. Varsinkin Grönroosin puolustuspuhe sosialistin hyökkäystä vastaan 57 minuutin kohdalla oli oivallinen. Sen seurauksena häntä verrattiinkin jo Hans Werner Sinniin, jonka äskettäinen kritiikki maahanmuuttoa vastaan oli näemmä löytänyt tiensä kuulijoiden korviin, ja jota voi pitää suurena kunnianosoituksena.

Silti aina löytyy jotain parannettavaakin. Minun korvaani "humanitaarinen maahanmuutto" kuulosti etäisesti suomen kieltä muistuttavalta poliittisesti korrektilta sanahirviöltä, jonka ainoa tarkoitus on johtaa keskustelua harhaan ja hämätä. Keskustelun harhaanjohtamiseen se sana sitten johtikin. Eurooppalaista yleisvaltiota -- "Eurostoliittoa" -- puolustava kokkarien edustaja tulkitsi sen "työperäisenä maahanmuuttona" -- vaikka ei suoraan niin sanonutkaan --, ja alkoi vastustaa ajatusta siltä pohjalta. Siten syntyi vastakkainasettelu pakolaisten vastaanottamisen ja vahvojen kansallisvaltioiden muodostaman euroopan välille. Sellainen vastakkain asettelu on epäaito: asiat eivät ole toisiaan poissulkevia eivätkä lainkaan samalla akselilla. Voi kannattaa Eurostoliittoa ja vastustaa koko Eurostoliiton laajuisesti afrikkalaisperäistä pakolaisten vastaanottoa tai voi vastustaa sekä Eurostoliittoa että pakolaisten vastaanottoa Suomeen. Tämä väärinkäsitys olisi pitänyt selventää.

Muilta osin keskustelu seuraili varsin mitäänsanomattomasti tavanomaista poliittisesti korrektia keskustelua, jossa kukaan ei sano mitään. Joten alustuksen lupaukset jäivät saavuttamatta. Toivottavasti tuleva keskustelusivu tulee avaamaan keskustelua syvällisemmin -- tosin sitä epäilen, koska verkkokeskusteluhankkeita on ollut jo kasoittain, ja varsinkin julkisen sektorin avaukset ovat kaikki olleet täydellisiä epäonnistumisia, kuten otakantaa, SaDe-hankkeet ja kansalaisaloite.fi. Sosialistin mukaanottaminen tähän keskusteluun näytti olevan virhe. Mutta maassa, jossa keskustelijat valitaan poliittisin perustein, on valinta ollut varmasti pakon sanelema. Hänhän ei varsinaisesti edes edustanut "think tankkia" eli ajatushautomoa, vaan oli Kalevi Sorsa -säätiön palkkalistoilla oleva Sosiaalidemokraattisen puolueen kantojen esittäjä. Kerran hän kertoi myös oman kantansa, johon esitti alustavan huomautuksen, ettei kyseinen esitys ole Sosiaalidemokraattisen puolueen päätetty linjaus. Suoraan sanottuna hän ei siis keskustellut, eikä ollut valmis "strategisista päämääristä" puhumaan, vaan yritti estää keskustelua, koska sosialistit olivat sen päättäneen olevan tarkoituksenmukaisin toimi tässä tilaisuudessa.

Vaikka sosialisti onnistui tuhoamaan keskustelun, sai hänen tuhoamistemppunsa minussa aikaan huomion eli oivalluksen. Sosialistit näkevät kaikki julkiset keskustelut ennemmin propagandamielessä mahdollisuuksina julistaa sanomaansa ja hallita julkisuutta kuin tilaisuuksina kehittää aatteitaan keskustelun keinoin. He eivät käytä Hegelin dialektiikkaa, vaikka Marx siihen nimenomaan kehoitti. Lopputuloksena sosialisti näyttää aina keskustelun lopussa voittajalta, koska hän on luvannut kaikille paljon, eikä tehnyt yhtään tarpeetonta, hassulta kuulostavaa tai ristiriitaista väitettä. Muut keskustelijat tullessaan avoimin mielin pöydän ääreen saattavat aina huomaamattaan ehdottaa jotain tyhmää tai jotain, jonka vaikutus puolueen kannatukseen, vaikka eivät edes suoraan sano edustavansa puoluetta tai sen kantoja, on negatiivinen -- ns. "möläyttää". Mutta he myös saavat eniten, sillä heidän ehdotuksiaan arvioidaan, niiden heikkouksia punnitaan ja ne nousevat keskustelu keskustelun jälkeen enemmän ja enemmän esiin vaihtoehtoina. Maahanmuuttokritiikkikin on jo "arkipäiväistynyt". Siitä puhuminen ei enää ole yleisestiottaen "möläyttelyä". Sosialisteilla ei vastaavia keskustelun nostatuksia ole ollut vuosikymmeniin.

Sosialistien ajatuksia ei siis ole käytännössä kehitetty enää vuoden 1918 sisäisten tapahtumien, ja niiden päättymisen punaisten häviöön, jälkeen. Sosialisti ei voi missään tilaisuudessa esittää mitään uutta tai ehdottaa mitään, sillä agitointi on aina ja kaikkialla etusijalla. Puoluekokouksissakin pitää osoittaa agitaattorin kykyä ja osata agitoida edustajistoa ja puoluekenttää. Siksi Marxin, Lenin ja Stalinin opit ovat yhä ajankohtaisia -- tosin itä-Saksassa aattellinen kehitys oli vielä Toisen Maailmansodan jälkeen mahdollinen, ja Suomen nykyinen sosialismi nojaa vahvasti siellä jatkokehitettyihin ajatuksiin, jotka Lipponen ja Halonen Suomeen rantauttivat. Silti nekin ajatukset ovat kiistatta menneisyyttä ja ajastaan jälkeenjääneitä. Muiden suurien puolueiden ajatuslinjoissa on tapahtunut enemmän kehitystä, mutta menneisyyden painolasti on niissäkin varsin kova. Perussuomalaiset omine ajatuspajoineen voisivat tässä suhteessa olla valtavirranvastainen aito vaihtoehto nykyiselle kivireen vetämiselle ja toimintakyvyttömän -- suorastaan näköalattoman -- hallituksen linjalle. Välillä kuitenkin tuntuu, että oman vaihtoehdon kehittäminen on liian työlästä, ja siksi tyydytään matkimaan ja seurailemaan muiden vaihtoehtoja. Marxin kengät tuntuvat liian suurilta, eikä suuria ajatuksia osata keksiä ja vielä vähemmän sanoa ääneen. Huomattavasti enemmän rohkeutta ja uskallusta -- "möläytellä" -- tarvittaisiin kaikilta. Jos Perussuomalaiset eivät sitä uskalla tehdä, voi joku pienempi tulla ohi tai sitten joku vanhoista löytää uuden valmiin aaterakennelman jostain uudesta itä-Saksasta ja tuo sen tänne vaihtoehdoksi. Vasemmistoliitto voisi esimerkiksi tuoda "Suomen Varofakiksen" Heikki Patomäen avulla Syrizan talousopit tänne -- olettaen Syrizan tempun onnistuvan loistavasti.

http://uusijuoni.fi/