Katri Seppänen: Mitä sä luulet olevas? (gradu)

[Kemolitor]

"MITÄ SÄ LUULET OLEVAS?"
Suomessa asuvien ja yhteiskunnallisesti aktiivisten somalinaisten kamppailu  identiteeteistään

Katri Seppänen
Pro gradu-tutkielma
Valtio-oppi
Kansalaisyhteiskunnan asiantuntijuuden maisteriohjelma
Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos
Jyväskylän yliopisto
Kevät 2010


Tiivistelmä:

Tutkimuksessa on tarkasteltu Suomessa asuvia ja yhteiskunnallisesti aktiivisia somalinaisia tarkoituksena selvittää, kuinka naisten eri toimintaympäristöt vaikuttavat heidän identiteetteihinsä. Suomalainen yhteiskunta, Suomen somaliyhteisö sekä Somalia/Somalimaa muodostavat ne kolme toimintaympäristöä, joissa naiset toimivat ja joissa heidän identiteettinsä joutuvat kyseenalaistetuiksi.

Tutkimuksen näkökulman mukaan identiteettimme ovat jatkuvassa muutoksessa ja yksilöinä peilaamme omaa identiteettiämme ympäristöstämme tulevia vaatimuksia ja odotuksia vastaan. Tämä "kamppailu" identiteeteistä ilmenee niin taisteluna legitimaation ja tunnustuksen saamiseksi muilta ryhmiltä kuin kieltäytymisenä ulkopuolelta tulevista määrittelyistäkin. Näistä lähtökohdista tarkasteltuna identiteetit ovat siis myös poliittisia.

Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastattelun keinoin ja analyysimenetelmänä on käytetty diskurssianalyysiä, jonka avulla on kustakin toimintaympäristöstä voitu tunnistaa kolme diskurssia, joissa naiset käyvät läpi haasteita identiteetilleen. Keskeisimpänä tutkimustuloksena voidaan todeta, että haastatellut somalinaiset kamppailevat identiteeteistään kahden kulttuurin välissä, jotka molemmat asettavat naisille vaatimuksia. Suomen somaliyhteisössä tutkimuksen kohteena olleet naiset ovat harvinaisia, sillä he ovat julkisesti esillä, eivätkä vain yksityisen piirissä perinteisen naisen mallin mukaisesti. Somaliassa tai Somalimaassa käydessään haastatellut naiset ovat saaneet kuulla, etteivät he enää edusta perinteistä somalinaista. Toisaalta taas Suomen yhteiskunnassa toimiessaan naiset saavat jatkuvasti kuulla olevansa maahanmuuttajia, sen sijaan, että olisivat suomalaisia.

Maahanmuuttajuus on naisia suomalaisten silmissä leimaava tekijä, mutta toisaalta tämä leima on läsnä myös naisten matkustaessa Somaliaan tai Somalimaahan. Lukuisat Suomessa vietetyt vuodet ja aktiivinen osallistuminen suomalaisessa yhteiskunnassa tekevät haastatelluista "erilaisia" siten, että Suomen somaliyhteisössä sekä Somaliassa naisten identiteetit tai näiden identiteettien arvo kyseenalaistetaan. Näistä kokemuksista seuraa, että tutkimuksen kohteena olevat naiset ovat myös itse joutuneet kyseenalaistamaan identiteettiään ja pohtimaan, keitä he oikeastaan ovat tai mihin he lopulta kuuluvat.

Gradun aihe käsittelee somalinaisia, mutta lähdeluettelosta puuttuvat Anna Rastas ja Vesa Puuronen, se on hyvä asia.


luku 1: Johdanto s. 1 - 3

s. 1: Maahanmuutto ja maahanmuuttajat ovat olleet yksi viime aikojen kiistellyimmistä puheenaiheista Suomessa. Keskustelua maahanmuuttajista on käyty niin keskustelufoorumeilla ja blogeissa kuin eduskunnassakin. Maahanmuutto nousi yhdeksi vaaliteemaksi myös vuoden 2008 kunnallisvaaleissa. Useita maahanmuuttoon hyvin kriittisesti suhtautuvia ja tällä tavalla vaalimenestystä hankkineita ehdokkaita siirtyi vaalien myötä kunnallispolitiikkaan. Median välityksellä he siirtyivät myös koko Suomen tietoisuuteen. Suomen hallitus on kiinnittänyt enenevissä määrin huomiota maahanmuuttoon ja vuoden 2007 alusta Suomella on ollut oma Maahanmuutto- ja eurooppaministeri. Viime vuosien tapahtumat ja niiden myötä kiihtynyt maahanmuuttokeskustelu ovat saaneet myös minut kiinnostumaan aiheesta ja lienevät yksi suurimmista syistä tälle pro-gradu tutkimukselle.

Keskustelu, jota maahanmuutosta käydään, on ongelmallista muun muassa siitä syystä, että keskeiset käsitteet menevät puhujilta usein sekaisin. Varsinkin erilaisilla Internetin keskustelupalstoilla maahanmuuttajista, turvapaikanhakijoista ja pakolaisista puhutaan kuin puhuttaisiin yhdestä ja samasta asiasta.

Eiköhän käsitteet mene tai oikeammin laiteta sekaisin mediassa, lehdistössä ja televisiossa aivan tarkoituksella. On mukavampi puhua maahanmuuttajanaisten uimahallivuorosta kuin musliminaisten uimahallivuorosta vaikka jälkimmäinen olisi oikea ilmaus.

Ja toisaalta kirjoittaja itsekin myöhemmin tekstissään kirjoittaa etupäässä maahanmuuttajista, vaikka kyse on lähinnä somalinaisista.

Somalidiaspora on yksi projektin tutkimuksen kohteista ja tätä kautta päädyin valitsemaan myös oman tutkimukseni kohteeksi Suomessa asuvat somalit. Suomen somaleista tutkimukseni kohteeksi valikoituivat naiset, syistä, joita Marja Tiilikainen on kuvannut osuvasti. Tiilikaisen (2003, 16) mukaan: "maahanmuuttajanaisten kokemukset ja toiminnan mahdollisuudet ovat erilaisia kuin miesten johtuen naisten erilaisesta asemasta perheen sisällä sekä muun muassa äiteinä, naisten erilaisesta roolista uskonnollisissa yhteisöissä sekä naisiin kohdistuvista odotuksista ja asenteista yleensä yhteiskunnassa."

s. 2: Alkuperäinen ajatukseni tälle tutkimukselle oli tarkastella somalijärjestöissä toimivia naisia, heidän asemaansa ja toimintaansa näissä järjestöissä. Kuitenkin, haastateltavia somalinaisia etsiessä kävi ilmi, että useat heistä toimivat myös monissa muissa järjestöissä tai olivat mukana Suomen puoluepolitiikassa. Tämä haastateltavien yhteiskunnallisen aktiivisuuden monimuotoisuus sai minut tutkijana miettimään uudestaan tutkimusasetelmaani. Aineiston keräämisen jälkeen kävikin ilmi, etten voisi keskittyä vain haastateltujen naisten asemaan somalijärjestöissä. Haastateltavat toivat puheessaan ja kertomuksissaan esille toimintaansa, mutta myös itseään ja omaa suhdettaan kaikkiin niihin toimintaympäristöihin, joissa he olivat aktiivisuutensa vuoksi mukana. Pidin keräämääni haastatteluaineistoa niin kallisarvoisena, että päätin antaa aineistoni, toisin sanoen, haastateltujen naisten, puhua, ja poimia heidän puheestaan keskeisimmät esille tulleet teemat tutkimukseni sisällöksi. Hylkäsin ajatuksen pelkkiin somalijärjestöihin keskittymisestä ja uskon tämän palvelevan tutkimukseni tarkoitusta parhaiten.

Luku 2: Tutkimuksen lähtökohdat s. 4 - 8

s. 4: Tutkimukseni aineisto muodostuu Suomessa asuvien ja järjestötoiminnassa aktiivisesti mukana olevien somalinaisten haastatteluista. Haastattelut on kerätty kesän 2009 aikana kahdessa eri kaupungissa. Olen haastatellut tutkimustani varten kahdeksaa naista. Joissain haastattelutilanteissa on ollut läsnä myös somalimiehiä, joiden mielipiteet ovat myös osa aineistoani, mutta tässä tutkimuksessa keskitytään erityisesti somalinaisiin ja heidän näkemyksiinsä. Edellytyksenä haastateltavien valinnalle on ollut heidän yhteiskunnallinen aktiivisuutensa. Tässä tutkimuksessa yhteiskunnallisella aktiivisuudella tarkoitetaan osallistumista joko poliittiseen toimintaan tai järjestötoimintaan.

Haastateltavat olivat tutkimuksen teon aikaan iältään 20-45-vuotiaita. Laajasta ikäjakaumasta johtuen osa haastateltavista on tullut Suomeen hyvin nuorina lapsina ja näin ollen elänyt suurimman osan elämästään Suomessa. Osa haastateltavista on sen sijaan tullut Suomeen joko murrosikäisenä tai nuorena aikuisena. Kaikki haastateltavat ovat haastatteluhetkellä, kesällä 2009, asuneet Suomessa 15-20 vuotta.

s. 6: Käyttäessäni tutkimuksessani käsitteitä somalialainen ja somali tarkoitan samaa asiaa. Joissain tutkimuksissa käsitteellä "somali" tarkoitetaan tiettyyn kansaan kuuluvaa henkilöä, riippumatta siitä minkä valtion alueella henkilö asuu. Somaleita asuu siis esimerkiksi Etiopiassa, Somaliassa, Somalimaassa ja Keniassa.

s. 7: Jos somalin ja somalialaisen käsitteiden välille tehdään selkeä ero, tarkoitetaan somalialaisella Somalian valtion alueella asuvaa henkilöä. Keskustelua näiden käsitteiden eroista on käytetty esimerkiksi kiistassa Somalimaan itsenäisyydestä. Somalimaalaiset tunnustavat olevansa somaleita, mutta eivät suinkaan somalialaisia. Toisaalta somalien hajaantumista eri valtioiden alueella on myös käytetty perusteluna poliittisille pyrkimyksille perustaa Suur-Somalian valtio, johon somalien asuttamat alueet kuuluisivat. Tässä tutkimuksessa käytetään kuitenkin käsitteitä somali ja somalialainen viittaamaan somalikansaan kuuluviin henkilöihin.

Käytän haastatelluista naisista nimitystä "somalinainen", riippumatta esimerkiksi siitä, onko haastateltava Suomen kansalainen vai ei. Tämä on tietoinen valinta, jolla haluan korostaa lukijalle haastateltavieni maahanmuuttajataustaa ja lähtömaata. Toisaalta olen myös tietoinen, että käyttämällä termiä "somalinainen" haastateltavistani, yleistän heidän elämänsä tavalla, joka jättää kertomatta paljon, ja keskittyy vain siihen, etteivät naiset ole Suomen kansalaisuudestaan huolimatta syntyperäisiä kantasuomalaisia. Tämä on ongelma, jonka naiset joutuvat elämässään kohtamaan ja siksi on ongelmallista, että myös minä tutkijana syyllistyn tähän samaan. Koen kuitenkin, että naisten maahanmuuttajuuden korostaminen on tässä tutkimuksessa aiheellista ja tarkoituksenmukaista tekstin selvyyden kannalta, eikä tarkoituksenani ole loukata ketään. Toivon tutkimukseni päämäärän pyhittävän tämän käyttämäni keinon.

Yleensä somalit itsekin korostavat haastatteluissa olevansa somaleja, eivät suomalaisia, joten tuskin tästä termistä kukaan loukkaantuu, en minä ainakaan.

Käytän tutkimuksessani myös termiä "kantasuomalainen" tarkoittamaan henkilöä, joka on syntyperältään ja sukutaustaltaan suomalainen. Tähän termiin liittyy ajatus pitkästä asuinhistoriasta, yhteisistä geeneistä, kulttuurista ja kielestä (Martikainen ja Tiilikainen 2008, 18). Näin ollen esimerkiksi toisen sukupolven maahanmuuttajat, eli maahanmuuttajina Suomeen tulleiden henkilöiden Suomessa syntyneet jälkeläiset ovat tässä tutkimuksessa suomalaisia, mutta eivät kantasuomalaisia. Tämän jaottelun tarkoituksena on ainoastaan selkeyttää erottelua maahanmuuttaja/suomalainen, jolloin maahanmuuttajataustainen henkilökin voi olla suomalainen, mutta ei kantasuomalainen. Tarkoituksena ei ole erottelun kautta leimata ketään johonkin ryhmään kuuluvaksi, vaan selkeyttää lukijalle kenestä milloinkin puhutaan.

Tämä on ihan viisaasti ajateltu. Sopisi sanomalehtienkin noudattaa tällaista käytäntöä, vältyttäisiin monenlaisilta väärinkäsityksiltä.

s. 8: On myös hyvä erottaa kansalaisuus ja kansallisuus toisistaan. Kansalaisuudella viitataan jonkin valtion jäsenyyteen oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Esimerkiksi Suomen kansalaisuus tuo tullessaan äänioikeuden ja miehille asevelvollisuuden. Kansallisuudella sen sijaan tarkoitetaan kansallista identiteettiä tai etnisyyttä, tässä tapauksessa "suomalaisuutta" tai "somalialaisuutta". Usein nämä käsitteet kuitenkin limittyvät toisiinsa. Esimerkiksi viime aikoina käytössä yleistynyt "uussuomalaisuus", jonka tarkoituksena on ollut korvata termi maahanmuuttaja tai maahanmuuttajataustainen, on hyvä esimerkki kansalaisuuden ja kansallisuuden sekoittumisesta. Uussuomalainen voi tarkoittaa kumpaa tahansa. (Martikainen ja Tiilikainen 2008, 18.)

Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa, uussuomalainen on hölmö termi.


Luku 3: Tutkimuskysymykset ja metodiset valinnat s. 9 - 14

s. 9: Tutkin gradussani, miten Suomessa asuvien ja yhteiskunnallisesti aktiivisten somalinaisten toimintaympäristöt vaikuttavat heidän identiteettiinsä. Tutkimuskysymystä voidaan tarkentaa edelleen:
1) Mitkä ovat niitä toimintaympäristöissä esille tulevia konkreettisia asioita, jotka saavat naiset pohtimaan identiteettiään?
2) Mikä on naisten yhteiskunnallisen aktiivisuuden merkitys heidän identiteeteilleen?

Ensiksi, haastattelemani naiset ovat osa suomalaista yhteiskuntaa, johon haastatellut somalinaiset osallistuvat niin kansalaisuutensa kuin esimerkiksi työn, opiskelun ja järjestö- tai poliittisen toiminnan kautta. Toiseksi naiset kuuluvat Suomen somaleiden ryhmään. Vuonna 2008 Suomessa asui 6352 Somaliassa syntynyttä ja 10647 Somalian kieltä puhuvaa henkilöä (Tilastokeskus 2009).

s. 11: Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa lukijaa vielä siitä, että yhteiskunnallisesti aktiivisia somalinaisia löytyy Suomesta melko vähän, eikä tutkimusta voida mitenkään yleistää käsittämään kaikkia Suomessa asuvia somalinaisia ja heidän kokemuksiaan.

Luku 4: Identiteetti s. 15 - 23

s. 16: Yhteiskunnallisesta näkökulmasta identiteettiä voidaan tarkastella esimerkiksi suhteessa yksilön kansallisuuteen, sukupuoleen, sukupuoliseen suuntautumiseen, ihon väriin ja vastaaviin yksilöä yhteiskunnassa usein määrittäviin "ominaisuuksiin". Näiden eri tutkimussuuntauksien seurauksena voidaan puhua esimerkiksi kansallisesta identiteetistä, sukupuoli-identiteetistä, kulttuuri-identiteetistä tai etnisestä identiteetistä.

s. 21: Yksi identiteettiin voimakkaasti vaikuttava tekijä voi olla omasta kotimaasta lähteminen ja saapuminen uuteen ja vieraaseen maahan. Muuttaminen maasta tai mantereelta toiseen on jo sinänsä iso haaste yksilölle. Usein kuitenkin haastetta lisää vastaanottavan maan erilaisuus. Maahanmuuttajan erottuminen vastaanottavan maan valtaväestöstä esimerkiksi kulttuurillisesti, uskonnollisesti tai ihonvärin perusteella tuovat mukanaan haasteita sopeutumiseen sekä identiteetin muodostamiseen uudessa asuinmaassa.

Maahanmuuttajan elämää ja identiteettiä tutkittaessa törmää väistämättä John Berryn muotoilemaan akkulturaatioteoriaan. Berryn mukaan kulttuurien välisessä vuorovaikutuksessa olennaisia kysymyksiä on kaksi; kuinka pitkälle halutaan säilyttää omaa kulttuurista identiteettiä ja toisaalta taas kuinka paljon halutaan olla tekemisissä toisten kulttuurien kanssa. Näiden kahden muuttujan perusteella yksilöt voidaan luokitella neljään eri tapaan suhtautua oman ja vieraan kulttuurin kohtaamiseen:

1. Assimilaatio: Yksilö päättää olla ylläpitämättä omaa kulttuurista identiteettiään ja hakeutuu päivittäiseen kanssakäymiseen enemmistön kanssa.
2. Separaatio: Yksilö pitäytyy tiukasti omassa kulttuurissaan, eikä hakeudu valtaväestön seuraan.
3. Integraatio: Yksilö haluaa ylläpitää elämässään vahvat siteet niin omaan etniseen ryhmäänsä kuin valtaväestöönkin.
4. Marginalisaatio: Yksilö menettää kontaktinsa niin omaan kulttuuriinsa kuin ympäröivään yhteiskuntaankin. (Berry 1997, 9.)

s. 22: Schwartz, Montgomery ja Briones kysyvätkin perustellusti, ovatko integraatio ja bikulturalismi (biculturalism) aina paras mahdollinen akkulturaatiostrategia maahanmuuttajalle, joka on maahanmuuton jälkeen tekemisissä sekä vastaanottavan että synnyinkulttuurinsa edustajien kanssa ja joutuu näiden molempien kritisoimaksi ja kyseenalaistamaksi. Mitä yksilön tulisi tehdä tilanteessa, jossa nämä kaksi kulttuuria ovat yhteensovittamattomat ja asettavat yksilölle täysin ristiriitaisia odotuksia, esimerkiksi yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden suhteen?

Kirjoittaja ei vastaa tähän kysymykseen, joten minä vastaan. Yksilön pitäisi silloin miettiä, jos ei itseään niin ainakin lapsiaan. Hekään eivät integroidu, jos vanhemmat harrastavat tiukkaa separaatiota, omassa kulttuurissaan pysyttäytymistä. Huolestuttavissa määrin esimerkiksi Ruotsi tarjoaa jo täydet mahdollisuudet maahanmuuttajille separaatioon, seuraukset ovat pelottavia.


Luku 5: Somalidiaspora ja somalit Suomessa s. 24 - 33

Aluksi on hyvä kertaus Somalian historiasta.

s. 28: Tyttölasten elämässä on kaksi tärkeää tapahtumaa. Noin viiden vanhana lapset, tytöt ja pojat, aloittavat koraanikoulun. Tähän samaan aikaan tyttölasten odotetaan jo osallistuvan kevyempiin kotitöihin. Toinen merkittävä tapahtuma on ympärileikkaus, joka suoritetaan lapsille noin 7-13 vuoden iässä. Ympärileikkauksen jälkeen tyttöjen vastuu kodinhoidosta lisääntyy ja leikin määrä vähenee huomattavasti. Ympärileikkauksen jälkeen kiinnitetään myös enemmän huomiota siihen, että pojat ja tytöt pidetään toisistaan erossa. Teini-iässä poikien katsotaan jo olevan miehiä ja he voivat kulkea melko vapaasti. Vastaavasti tyttöjen vapautta rajoitetaan. Heidän elämänsä on sidottu kodin ja naapuruston naisverkostojen piiriin.

s. 30: Suomeen saavuttuaan eri somaliklaanien välillä oli jännitteitä ja kiistoja. Klaanien välit Somaliassa heijastuvat myös klaanien väleihin Suomessa. Klaaniperheiden tai klaanien välillä oli Suomessa esimerkiksi tappeluita, jotka kärjistyivät kun erimielisyyksiä omaavien eri klaanien jäseniä laitettiin asumaan yhdessä vastaanottokeskuksiin. (Alitolppa-Niitamo 1994, 43-44.) Moneen otteeseen onkin tullut ilmi, että Suomeen ja vastaanottokeskuksiin tulon jälkeen klaaniristiriidat muuttuivat paljon konkreettisemmiksi, kuin mitä ne olivat olleet Somaliassa (Marjeta 2001, 93).

s. 31: Vuoden 2008 lopussa Suomessa asui 4919 Somalian kansalaista (Maahanmuuttovirasto 2008). Koska Suomi ei ole tunnustanut Somalimaan itsenäisyyttä, tässä luvussa ovat mukana myös Somalimaan alueelta Suomeen tulleet. Näiden lähes viiden tuhannen ulkomaan kansalaiseksi luetun lisäksi Suomessa asuu tuhansia Suomen kansalaisuuden saaneita somaleita.

s. 32: Anne Alitolppa-Niitamon mukaan Suomen ja Somalian kohtalot kietoutuivat yhteen Suomen maantieteellisen sijainnin vuoksi. Suomen itänaapuri Neuvostoliitto ja Somalia olivat kylmän sodan aikaisia liittolaisia. Neuvostoliitossa opiskelleet somalialaiset toimivat yhdyssiteinä niille somalialaisille, jotka halusivat maansa rajojen ulkopuolelle. Kun Neuvostoliitto myöhemmin kaatui, oli Suomi lähin läntinen naapurimaa, ja siksi yksi vaihtoehto, johon siirtyä. Alitolppa- Niitamon mukaan vain harvalla Suomeen tulleella somalilla oli tarkoitus jäädä Suomeen. Useimmille Suomen oli tarkoitus olla vain portti muualle Eurooppaan. (Alitolppa-Niitamo 2004, 24-25.)

s. 33: Päivi Pirkkalainen on kartoittanut Suomessa toimivia somalijärjestöjä, joita on arvioitu olevan yli sata. Näistä kuitenkin arviolta vain noin puolet on aktiivisesti toimivia. Toimivien somalijärjestöjen koko vaihtelee huomattavasti, kymmenien ihmisten järjestöistä muutaman sadan jäsenen järjestöihin. Suomen suurimmassa somalijärjestössä on noin 900 jäsentä. Näiden järjestöjen toiminta keskittyy Suomen somalivähemmistön aseman parantamiseen ja kehitysyhteistyöhön Somaliassa. Pirkkalaisen kartoituksessa mukana olleet järjestöt kuvaavat toimintaansa ei-poliittisena, sekä humanitäärisiin ja kehityksellisiin asioihin keskittyvänä. Toimintaansa järjestöt rahoittavat muun muassa jäsenmaksuilla sekä avustuksilla Suomalaisilta viranomaisilta, kuten Opetus- ja Ulkoasiainministeriöltä.

Luku 6: Aktiivisena naisena Suomen somaliyhteisössä s. 34 - 47

s. 35: Nämä yhteiskunnallisesti aktiiviset somalinaiset eivät vastaa sitä julkisuudessakin usein välitettyä kuvaa somalinaisista, jotka ovat omien kotiensa "vankeja" ja usein kielitaidottomuutensa vuoksi vailla verkostoitumismahdollisuuksia. Tosin on muistettava, että haastattelemani naiset edustavat aktiivisuutensa vuoksi vähemmistöä kaikista Suomessa asuvista somalinaisista ja maahanmuuttajista yleensäkin.

s. 38: Somalikulttuurissa perinteisesti miehet ovat toimineet perheen elättäjinä. Maahanmuuton yhteydessä sukupuolten välinen työnjako voi muuttua. Aiemmin perheen sisäiseen ja sukupuolten väliseen työnjakoon vaikuttaneet tekijät voivat muuttua ja miehet ovat esimerkiksi työttömyyden tai kielitaidottomuuden vuoksi joutuneet luopumaan perheen pään statuksesta. (Crosby 2006; Hyman ym. 2008, 154.) Jos ajatellaan Suomen somaliyhteisön miesten asemaa tästä muuttuneen statuksen näkökulmasta, on mahdollista myös kuvitella, että rohkeasti julkiset, yhteiskunnallisesti aktiiviset ja aikaansaavat somalinaiset näyttäytyvät uhkana miesten jo valmiiksi muuttuneelle statukselle.

s. 39: Ofstad on löytänyt neljä eri tapaa sille, mitä tapahtuu, jos vähemmistöryhmän rivit alkavat rakoilla ja perinteisille arvoille ja normeille perustuva identiteetti joutuu yksilöiden toimesta haastetuksi.

Haastattelujen perusteella tutkimuksen kohteena olevat naiset sijoittuvat tässä asettelussa lähimmäksi neljättä ryhmää.
Se on vaan itse mihin sä laitat niinku itse, että, , mä oon somalialainen, enkä, ei mulla oo niinku mitään velvollisuus todistaa, että mä oon tämmönen somalialainen, eikä niinku teiän on pakko hyväksyä. Ja sama tulee suomalainen, että mä oon suomalainen vaikka ei somalialais hyväksy ja mä oon somalialainen vaikka ei suomalais hyväksy. Että se, se on vaan itse, se on semmonen niinku oma asia. (Haastateltava 1)

Minä en kyllä tuosta somalinaisen lausunnosta ymmärtänyt yhtään mitään.

s. 41: Suomen somaliyhteisöstä kantautuvat kriittiset äänet näiden naisten toimintaa kohtaan ovat osoitus siitä, etteivät ympäröivän somaliyhteisön näkemykset somalinaisen roolista ja toisaalta haastateltujen itselleen ottamat roolit aina välttämättä kohtaa.

s. 42: Ja sitte kaikki luulee kun sä oot jossain vapaaehtoisjuttuja tekemässä, sullon paljon rahaa. Sä saat rahaa. Ja sit kun minä sanon, mä en saa mitään, voisitko tehdä vapaaehtoisjuttu mun kanssa täällä ja sanoo: "Ei, jos ei makseta, en tule." Nii, ei ymmärretä vielä tää.
(Haastateltava 3)

Haastatellut toivat esille näkemyksiään siitä, että jotkut somalit saattavat olettaa saavansa järjestöön liittymisen tai järjestössä toimimisen kautta itselleen taloudellista hyötyä. Kun näin ei tapahdu, epäilykset heräävät. Esimerkiksi maksettujen jäsenmaksujen perään saatetaan tässä tilanteessa alkaa kyselemään. Saattaa myös käydä niin, että järjestöjen johtohenkilöinä toimivia aletaan epäillä huijauksista tai vähintään rahojen piilottelusta. Osansa näistä epäilyistä ovat saaneet myös tutkimusta varten haastatellut somalinaiset.

s. 43: Haastatellut somalinaiset ovat kuitenkin sitoutuneita toimintaansa, eivätkä ulkopuolelta tulevat kielteiset reaktiot horjuta heidän haluaan toimia aktiivisesti. Kuten on jo todettu, suurin osa haastatelluista toimii järjestöissä, jotka ovat maahanmuuttajajärjestöjä, somalijärjestöjä tai kantasuomalaisia ja maahanmuuttajia yhteen tuovia järjestöjä. Yleensä näiden järjestöjen toiminnan kohteena ja painopisteenä ovat joko naiset, lapset ja nuoret, tai molemmat. Moni haastatelluista esittikin järjestötoimintaan mukaan lähtemisen syyksi halun parantaa naisten asemaa. Yleisesti haastateltavat toivat myös esille roolimallien ja esikuvien tarpeen.

s. 46: Naisten aseman parantamisen ja monikulttuurisuuden välillä on feministisessä tutkimuksessa nähty suuriakin ristiriitoja. Toisaalta yhteiskunnat, jotka kampanjoivat monikulttuurisuuden puolesta, saattavat samalla sortaa naisia, jotka kuuluvat näihin kulttuurillisiin vähemmistöihin. Esimerkiksi Susan Moller Okin (2005) on tuonut esille, kuinka joidenkin kulttuurien hyväksyminen sellaisenaan saattaa samalla tarkoittaa myös näissä kulttuureissa esiintyvien naisia sortavien normien ja perinteiden hyväksymistä. Monikulttuurisuuden puolesta liputtaminen ei siis aina ole maahanmuuttajanaisen kannalta hyvä asia. Okin kuvailee tilannetta, jossa valtio neuvottelee jonkin kulttuurisen vähemmistöryhmän kanssa ja neuvotteluihin on tuotu mukaan myös naisia. Jos nämä naiset, kokemastaan sorrosta huolimatta antavat tukensa oman yhteisönsä normeille, mitä valtion tulisi tehdä? Okinin mukaan demokratian keinoilla ryhmän oikeuksia omaan kulttuuriinsa ei tulisi tässä tapauksessa rajoittaa, päinvastoin valtion tulisi tukea vähemmistön kulttuuria siitäkin huolimatta, että naisten sortaminen tässä tapauksessa todennäköisesti jatkuu. Okinin mukaan liberalismi ja sen korostama yksilöiden tasavertaisuus sen sijaan takaisi valtiossa naisille yhdenvertaisen kohtelun, jopa huolimatta heidän omista mielipiteistään.

Aika omituinen ajatuskulku Okinilla. "Demokratian keinoilla ryhmän oikeuksia omaan kulttuuriinsa ei tulisi rajoittaa", mutta eikö niin juuri kaiken aikaa tehdäkin (ja pidäkin tehdä), jos ryhmän oman kulttuuri edellyttää asuinmaan lakien vastaista toimintaa. Mistä Okin päättelee, että naiset oikeasti antavat tukensa sortamiselleen? Vaatii kuitenkin melkoisesti rohkeutta tuoda oman vähemmistökulttuurinsa ikäviä puolia esille, silloin helposti joutuu vähemmistön vähemmistöksi.

Jos Suomen maahanmuuttajayhteisöjä katsotaan näiden Okinin näkemysten kautta, olisi Suomenkin viranomaisten hyvä pohtia monikulttuurisuuden vaikutuksia eri sukupuolille. Sen sijaan, että keskitytään monikulttuurisuuden edistämiseen automaattisesti positiivisena asiana, tulisi myös pohtia, ketkä monikulttuurisuuden hedelmistä lopulta hyötyvät ja kenelle niistä saattaa olla negatiivisia seurauksia. Joissakin aisoissa näin onkin jo toimittu, kun viranomaiset ovat joutuneet ottamaan kantaa esimerkiksi naisten ympärileikkauksiin, moniavioisuuteen, tai lasten fyysiseen kurittamiseen, jotka ovat kaikki Suomen laissa kiellettyjä tekoja. Kuitenkin Okinin kuvaamalla tavalla yksilö voi olla sokea oman kulttuurin sortaville tavoille ja perinteille. Tästä syystä esimerkiksi somalinaisten kannustaminen yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen rikkoisi tätä "sokeaa hiljaisuutta" ja toisi somaliyhteisölle, sekä erityisesti sen naisille, näkyväksi vaihtoehtoisia tapoja elää ja toimia.

Ihan hyvin kirjoittaja tätä asiaa pohtii, uskaltaa jo ajatella, että monikulttuurisuuden  edistäminen ei automaattisesti ole positiivinen asia, vaikka niin väitetäänkin.

[Kemolitor]

Luku 7: Erilaisena somalinaisena Somaliassa s. 48 - 62

s. 48: Toinen naisten puheesta selvästi erottautuva toimintaympäristö oli Somalia, jossa lähes kaikki haastateltavat olivat käyneet Suomeen tulonsa jälkeen. Vain nuorimmat haastatelluista eivät olleet vierailleet synnyinseudullaan. Useimmiten syynä vierailuun oli naisten toiminta järjestöissä, jotka tekevät kehitysyhteistyötä Somaliassa. Naiset ovat matkustaneet Somaliaan siis usein järjestöjensä edustajina tarkkailemaan järjestöjensä aikaansaannoksia alueella tai toimimaan itse kouluttajina esimerkiksi paikallisille naisille. Usein näillä työmatkoilla on vierailtu myös sukulaisten tai ystävien luona. Vain yksi Somaliaan työn vuoksi matkustaneista haastatelluista ei ollut tehnyt matkoja alueelle muussa tarkoituksessa. Muut Somaliassa vierailleet ovat myös viettäneet esimerkiksi kesälomiaan alueella. Tätä toimintaympäristöään kuvatessaan naisten puheista nousi selkeästi esille kolme eri diskurssia: puhe Somaliassa olemisen kokemuksista, puhe itsestä "erilaisena" somalialaisena sekä puhe somalialaisuudesta.

Onko Somalia nyt siis vaarallinen maa vai eikö se ole. Jos naiset olivat viettäneet kesälomiaan Somaliassa, niin ei kai se sitten kovin vaarallinen paikka ole.

Haastatellut naiset kertoivat hyvin vähän elämästään Somaliassa ja ajasta ennen Suomeen tuloa. Haastattelurungossa ei ollut monta kysymystä liittyen haastateltavien menneisyyteen ja aikaan ennen Suomeen tuloa.

Olisihan se ollut ihan mukava kuulla, että mitä reittiä olivat tulleet Suomeen, millä perusteella saaneet turvapaikan ym. Haastattelurungossa (gradun lopussa) kyllä on myös tällaiset kysymykset:
Naimisissa?
Lapsia?
Milloin olet tullut Suomeen? Suoraan vai jonkin toisen maan kautta?
Töissä/Työtön?

Valitettavasti graduntekijä ei kerro ollenkaan, mitä näihin kysymyksiin vastattiin.

s. 50: Somalian yhteiskunnallinen hajaannus, väkivalta ja virallisten rakenteiden puute ovat ongelmia, jotka vaikeuttavat monin tavoin naisten mahdollisuuksia valtaistua tai valtaistaa itseään. Tämän hajaannuksen keskellä ruohonjuuritason järjestötoiminta naisten tärkeiksi kokemien asioiden ajamiseksi on Somalian naisten valtaistumisen kannalta merkittävää.

Tämä ajatus jäi vähän hämäräksi. Miten Suomessa asuvien somalinaisten järjestötoiminta on Somalian naisten valtaistumisen kannalta merkittävää? Suurempi vaikutus Somalian naisille olisi aivan varmasti, jos nämä Suomessa asuvat somalinaiset muuttaisivat Somaliaan ja toimisivat siellä erilaisissa järjestöissä kannustaen muita naisia mukaan järjestön toimintaan. Tai siis, eihän se niin mene, koska Somaliassa naisilla ei taida olla paljoakaan mahdollisuuksia toimia järjestöissä.

Suomessa asuville naisille poliittinen osallistuminen on mahdollista. Sen sijaan Somaliassa poliittinen toiminta on naisille haasteellista monesta syystä. Islam, perinteet sekä valtion hajaannus tekevät naisten poliittisesta toiminnasta Somaliassa vaikeaa. Islam ei suoraan kiellä naisten poliittista osallistumista, mutta uskonoppineet ovat erimielisiä siitä, kuinka yhteiskunnallisesti vaikutusvaltaisessa asemassa nainen voi olla. Islamilaisen Sharia-lain on katsottu kieltävän naisen toimimisen valtionpäänä. Muissa johtotehtävissä toimimisesta uskonoppineilla on eroavia näkemyksiä.

Suomessa alkaneesta yhteiskunnallisesta aktiivisuudestaan huolimatta, kukaan naisista ei ollut erityisen kiinnostunut osallistumaan Somalian politiikkaan tällä hetkellä. Syyksi tähän naiset eivät kuvailleet naisten osallistumisen vaikeuksia, vaan mielenkiinnon puutetta perusteltiin enemmän henkilökohtaisilla syillä. Pienet lapset, erilaiset perhetilanteet ja Suomeen rakennettu elämä ovat esimerkkejä syistä, joita haastatteluissa annettiin. Useat haastateltavat toivat esiin myös voimakasta turhautumista Somalian tilanteeseen ja ihmisiin, jotka tilanteeseen vaikuttavat:

Jos ihmiset on niin tyhjäpäitä, miten voi neuvotella niiden kanssa. On semmosia kyllä, jotka voi neuvotella niiden kanssa, mutta niitä on enemmän näitä, jotka ei pysty neuvottelemaan. Jos sanoo, tämä on pöytä ja sit ne sanoo: "Ei, se on tuoli!" Ja sit mä sanon se on pöytä! "Tuoli!" Sit ne suuttuu vaan, ei, [naurahdus] ei kannata. (Haastateltava 3)

Ehkä tässä tulikin selitys sille, miksei Somaliaan paluu kiinnosta. Mutta sitten taas toisaalta:

Näissä tarinoissa Somalia, ihmiset ja heidän tapansa olivat ihailun ja ehkä myös kaipauksen kohteena:
Nyt kun me oltiin Etiopiassa mun suomalaista työkaverini, niin me oltiin Etiopiassa meillä kivitettiin, niin, ja hänellä putosi pari kivi päähän, ei kukaan auttanut meistä vaan se kaupunki oli täynnä ja ihmiset näkivät mitä pienet pojat tekivät. Somaliassa, mä sanoin hänelle, että jos me oltais Somaliassa, toi poika saisi turpaan [naurahdus]. Kuka antaa? Kaikki kadulla seisoskelevat ihmiset. Ja se tapahtui näin. Että pieni poika heitti meillä kivi. Hän sai kovaa piiskaa siellä Somaliassa. Että somalialaiset hyvin vierasta ihmistä ne kunnioittaa, ne arvostaa, ne ei halua ahdistaa. (Haastateltava 2)

Suomi ja Somalia, siinä on erilaisia. Että se on vaan toisepäin, että, ihmiset vaan niinku tervetullee ja kunnioittaa ammattii ja enemmän niinku sosiaalinen ja ystävällinen ja niin poispäin. Että se on se, mitä mä arvostan. Että siellä mä en todista, että mä oon semmonen. (Haastateltava 1)

Jälkimmäisessä haastattelulainauksessa näkyy selvästi, kuinka Haastateltava 1 kokee Somaliassa saavansa ihmisiltä enemmän kunnioitusta ja ystävällisyyttä osakseen kuin Suomessa. Hänen "alkuperäänsä" tai paikkaansa tässä maailmassa ei kyseenalaisteta toisin kuin Suomessa.

Olisihan siellä Somaliassa niin hyvä ihmisen olla, ainakin Suomeen verrattuna. Mutta eivätkö somalit voisi Suomessakin noudattaa tätä hyvää tapaa ja vetäistä turpaan tai antaa piiskaa tuhmuuksiin syyllistyville somaleille?

s. 54: Heli Niemelä (2006, 177) toteaa suomessa asuvia somalityttöjä käsittelevässä tutkimuksessaan, että tyttöjen pukeutumistyyli, jolla Niemelä viittaa peittäviin vaatteisiin ja hunnun käyttöön, tarkoittaa Berryn akkulturaatiomallin mukaan separaatiota suomalaisesta kulttuurista. Tämä on hyvä esimerkki osoittamaan Berryn akkulturaatioteorian heikkouksia. Esimerkiksi tutkimusta varten haastatelluista naisista osa peittää hiuksensa ja osa ei. Jos seurataan Niemelän logiikkaa, olisi huivia käyttävät naiset luokiteltava kulttuurista separaatiota edustavaan ryhmään. Tässä mielessä Berryn akkulturaatiomalli ei ole millään muodoin riittävä kuvaamaan naisten yhteiskunnallisen integraation tasoa, sillä huivia käyttävät haastateltavat ovat opintojensa, työnsä ja yhteiskunnallisen aktiivisuutensa kautta Berryn mallin mukaan myös integroituneita.

Osa naisista ei siis käytä huivia. Tämä olisi ollut mielenkiintoinen asia enemmänkin pohdittavaksi, koska osalla ilmeisesti islam vaatii huivin käyttöä, osalla näistä somalinaisista taas ei.

Tässä kirjoittaja olisi voinut myös vähän tarkemmin avata haastateltujen opintoja ja työtä, jos ne kerran osoittavat heidän integroituneisuuttaan.

s. 55: Seth Schwartz, Marilyn Montgomery ja Erwin Briones eivät näe akkulturaatiota Berryn tapaan nelikenttänä, jossa yksilön valittavissa on vain toisensa poissulkevia vaihtoehtoja. He haluavat muistuttaa, että yksilöllisen ja sosiaalisen identiteetin välillä saattaa vallita voimakaskin ristiriita, jos yksilön ulkopuolelta hänelle esitetyt vaatimukset eivät vastaa yksilön omia arvoja ja näkemyksiä. Näitä ulkopuolelta tulevia vaatimuksia esitetään maahanmuuttajalle sekä vastaanottavassa yhteisössä, että siinä yhteisössä, josta maahanmuuttaja on lähtenyt.

Minä voisin tuon asian esittää paljon yksinkertaisemmin: jossakin vaiheessa maahanmuuttajan pitää tehdä päätös siitä, haluaako hän olla suomalainen vai somalialainen. Jos hän haluaa olla somalialainen, ei tule integraatio onnistumaan.

Berryn mukaan yksilö on onnistunut akkulturaatioprosessissaan, jos hän omaksuu vastaanottavan yhteiskunnan ihanteet, arvot ja käytännöt, mutta myös samanaikaisesti säilyttää oman kulttuurinsa arvot, käytännöt ja ihanteet (Berry 1997, 9).

Minusta tuntuu, että tämä mainittu Berry on aika tyhmä ihminen, kun tuollaisia kirjoittelee. Konkreettinen esimerkki: suomalaisen yhteiskunnan ihanteisiin ja arvoihin kuuluu sukupuolten välinen tasa-arvo. Jos maahantulijan omaan kulttuuriin ei sellainen kuulu, niin miten hän voi samanaikaisesti säilyttää oman kulttuurinsa arvot, käytännöt ja ihanteet ja silti samaan aikaan omaksua suomalaisen yhteiskunnan arvot ja ihanteet tässä asiassa, kuten monessa muussakin asiassa.

No juu, onneksi graduntekijäkin on tajunnut Berryn tyhjyyttään kumisevien virkkeiden joutavuuden:

Suomeen muuttaneiden somaleiden kohdalla kulttuurien voidaan todeta olevan hyvinkin erilaisia. Tällöin, vaikkakin yksilö olisi Berryn mallin mukaan integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan, voi kahden kulttuurin keskellä eläminen olla yksilölle kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Akkulturaatiostrategiassaan onnistunutkin yksilö saattaa olla ahdistunut hänelle kahdesta suunnasta esitettyjen vaatimusten, "millainen sinun tulisi olla", vuoksi.

s. 56: Toisaalta integraation arvokkaana osana pidetty synnyinmaan kulttuurin säilyminen maahanmuuttajan elämässä altistaa hänen identiteettinsä kuvaillun kaltaisille vaatimuksille ja kyseenalaistuksille.

Kuka pitää arvokkaana, kuka ei. Miksi ihminen pitäisi arvokkaana säilyttää synnyinmaansa kulttuuria, jos sieltä maasta on viimeisillä voimillaan turvaan raahautunut Suomeen juuri ennen hengenlähtöä tahi pään irroittamista. Ja toisaalta sitten uudessa asuinmaassa oman kulttuurin säilyttäminen varsinkin muslimeilla on aika usein kotoutumisen este.

On hyvä muistaa, että edellä kuvatun kaltaiset, erityisesti bikulttuurisuutta koskevat ongelmat eivät ole yleistettävissä kaikkiin Suomessa asuviin somalinaisiin. Haastateltujen naisten erityisyys suhteessa integraatioon tai bikultuurisuuteen korostuu, sillä he ovat yhteiskunnallisen aktiivisuutensa kautta voimakkaasti mukana suomalaisessa yhteiskunnassa ja epäilemättä ainakin viranomaisten näkemyksissä ihanteellisia integraatiossaan suomalaiseen yhteiskuntaan.... Jos haastateltavien kaltaisten somalinaisten sijaan tarkasteltaisiin Suomessa asuvia, mahdollisesti kielitaidottomia ja työttömiä somalinaisia, olisivat akkulturaatioon liittyvät ongelmat hyvin erilaisia.

Tämä on hyvä huomio kirjoittajalta. Kielitaidottomien ja työttömien somalinaisten kohdalla ei tätä akkulturaatio-ongelmaa tarvitse edes miettiä, koska he säilyttävät kaikki oman kulttuurinsä piirteet eivätkä siten ingegroidu Suomeen ja suomalaiseen yhteiskuntaan.

Mielenkiintoinen määritelmä eroista suomalaisten ja somalialaisten välillä:

s. 58: Joissain kommenteissa myös somalialaisia määriteltiin myös sen kautta, miten he eroavat käytökseltään suomalaisista.

Somalialaisuus näkyy, ööö, ruuasta, esimerkiksi. Ja sitten kodin sisustamista, jollain tavalla. Tommonen verhot ja tällä, somalialaiset matot ja... Ei voi sanoa, nyt tämä ja tämä, se on vain, se riippuu vain se tilanne. Suomalaisen pitää mennä töihin ja juosta, ulkona on kylmä, niin sillä. Ja somalialaiset nainen on rauhallinen, kävelee rauhallisesti ja sama kun minä olen (viheltää ja osoittaa päätään) tai miten Suomessa, hullu vai mikä sanotaan. (Naurahdus) Ni, se on vähän sitte tilanteen mukaan. (Haastateltava 3)

Suomalainen siis eroaa somalialaisesta siinä, että suomalaisen pitää mennä töihin.


Luku 8: Somalinaisena Suomessa s. 63 - 75

s. 63: Suomi ja suomalaisuus tuli haastateltujen naisten puheissa esille kolmen eri diskurssin muodossa. Naiset pohdiskelivat suomalaisuutta ja vertasivat suomalaisuutta sekä somalialaisuutta toisiinsa. Lisäksi Suomi tuli haastatteluissa esille naisten pohtiessa kotimaataan ja kotimaan merkitystä heidän elämässään. Kolmas diskurssi pitää sisällään naisten näkemyksiä itsestään osana suomalaista yhteiskuntaa. Yhdessä nämä diskurssit muodostavat kuvaa siitä, millainen toimintaympäristö Suomi lopulta on näille yhteiskunnallisesti aktiivisille somalinaisille ja millaisena he näkevät oman paikkansa osana Suomea ja suomalaisuutta.

Suomalaisuudesta puhuttaessa useat haastateltavat toivat esille rehellisyyden ja rauhallisuuden, joita he kertoivat arvostavansa niin ihmisissä kuin yhteiskunnassa laajemminkin.
Ni, kyllä mä oon tietyt asiat niinku Suomi kulttuurissa ja arvostan ja pitää kiinni niinku itse, pitää niinku rehellisyys ja niin poispäin. (Haastateltava1)

Somaleille suomalaisuudesta erityisesti mieleentuleva asia on rehellisyys. Yleensä tällaisissa kyselyissä kerrotaan asioita, jotka eroavat omasta kulttuurista. Onkohan oikeastaan kyse suomalaisuuden erityispiirteestä vai siitä, että somaleille rehellisyys on jotakin niin eksoottista, että se tulee ensimmäisenä mieleen.

Gradun lopusta löytyvät naisille esitetyt kysymykset, yhtenä asiana kysyttiin, milloin oli tullut Suomeen. Valitettavasti näitä tietoja ei kerrota. Sivulla 4 kuitenkin todetaan:

Kaikki haastateltavat ovat haastatteluhetkellä, kesällä 2009, asuneet Suomessa 15-20 vuotta

Aloin vain ihmettelemään esimerkiksi haastateltavan 1 suomen kielen taitoa, jos hän on kuitenkin asunut Suomessa vähintään 15 vuotta.

Toinen saman haastateltavan tyylinäyte:

No täällä tuntuu sen takia, täällä aina niinku, vaikka Suomi on nytten muuttunu että nähdään eri värisiä ihmisiä, mutta, mutta ensimmäinen, mitä tulee niinku vaikka työ liittyen tai ihan missä vaan osallistuu, nii aina niinku ajatellaan et sä oot maahanmuuttaja. Että ei ajatella, että kauanko oot asunu täällä ja mitä niinku sun ammatti. Että ensimmäinen ajatellaan vaikka itse edustat, niinku, sun ammatti ja oma, niinku, ammatti osaamisesta. Mutta enemmän Suomessa niinku ajatellaan, että ensin maahanmuuttaja, mistä päin sä oot kotoisin. Että se on se mikä tulee aina.

s. 65: Näiden mahdollisesti negatiivistenkin määritelmien lisäksi, esille tuotiin myös suomalaisessa yhteiskunnassa esiintyvä rasismi.
No ensiks mä oon somalialainen, sit mä oon musliminainen, mä käytän tätä huntuu, mä käytän pitkii vaatteita. Se on aika vaativaa, ja joskus on vaikee löytää työpaikkaa tai jotakin sellasta. Jokus, se rasistijuttu tuli ilmi, sit ne haukkuu meitä joskus. Joskus kutsutaan lakanaks tai... Se on aika vaativaa ja aika vaikeeta. (Haastateltava 4)

Rasismia ja naisten kokemaa toiseutta käsitellään kuitenkin syvemmin kappaleen viimeisessä luvussa. Tässä kohtaa on hyvä kuitenkin huomauttaa, että vain muutama haastatelluista toi esille kokemuksiaan rasismista yhtä henkilökohtaisella tasolla kuin Haastateltava 4. Muutama haastatelluista kertoi huolestaan äitinä, jonka lasta oli kohdeltu rasistisesti. Osa haastateltavista ei tuonut esille kokemuksiaan rasismista suoraan, mutta heidänkin puheestaan on tunnistettavissa tietty toiseus, jota myös käsitellään myöhemmin. Kaikkien haastateltavien puheessa rasistiset kokemukset eivät tulleet esille.

Toiseutta joutuu aivan varmasti suomalaisessa yhteiskunnassa kokemaan, jos pukeutuu muslimihuiviin. Tässä vaiheessa tietysti olisi voinut haastattelija rohkaistua kysymään, miten somaliyhteiskunnassa suhtaudutaan hunnuttomaan valkoiseen naiseen, joutuisiko hän kokemaan toiseutta Somaliassa.

s. 69: Mielenkiintoista on myös, että useat haastateltavista kertoivat Haastateltava 3:n tapaan kotimaasta puhuttaessa siitä, kuinka ulkomailta Suomeen saapuessaan, he kokevat tulevansa kotiin. Tätä samaa tunnetta yksikään haastateltavista ei kertonut kokevansa matkustaessaan Somaliaan. Kodin fyysinen sijainti Suomessa ja kodin käsite olivat kotimaasta puhuttaessa voimakkaasti läsnä. Useille haastateltaville koti ja sen sijainti Suomessa teki Suomesta kotimaan.

s. 71: Toinen Ajrouchin ja Kusown tutkima konteksti, uskonto, tarkoittaa somalien kohdalla lähes aina Islamia. Ajrouchin ja Kusown mukaan Islam on Somaliassa erottamaton osa yhteiskuntaa ja tärkeä yhteiskunnallisen elämän ylläpitäjä. Islam on Somaliassa läsnä jokapäiväisessä elämässä, kun taas kristittynä maana tunnettuun Kanadaan tulon jälkeen islamilaisen identiteetin ylläpitäminen ei ole enää itsestäänselvyys, vaan sen ylläpitäminen vaatii aikaisempaa enemmän työtä. Tämä Islamiin perustuva uskonnollinen identiteetti on ollut Somaliassa myös valtaväestöön kuulumisen tae. Kanadassa somalit sen sijaan ovat uskontonsa vuoksi valtaväestöstä erottuva vähemmistö.

s. 72: Haastateltavien kuvaillessa tuntemuksiaan maahanmuuttajan leimasta ja sen ylitsepääsemättömyydestä, he eivät itse tuoneet esille uskontoaan kotoutumisen kannalta hankalana tai haitallisena tekijänä. Aiheesta kysyttäessä jotkut haastateltavista toivat uskonnon esille katukuvasta erottautumisena, lähinnä huivin käytön vuoksi. Enemmistö haastatelluista koki kuitenkin ihonsa värin ja ulkonäön päätekijöiksi, jotka erottavat heidät kantasuomalaisista:

Mä toivon, että Suomessa kakskymmentä vuoden päästä muuttuu ja ajatellaan maahanmuuttajataustaset eri tavalla ja varsinkin nää nuoret, jotka on täällä syntyny tai kasvanu että hyväksytään, että nää ihmiset on, ihan niinku, ei ne lähde mihkään, että. Mutta ku, se ihonväri perusteella erilainen, ni sun pitää sitten varta vasten todistaa kuka sä oot. (Haastateltava 1)

Eroten Ajrouchin ja Kusown tutkimuksen tuloksista tätä tutkimusta varten haastatellut somalinaiset eivät nähneet kuulumistaan vähemmistöuskontoon ongelmallisena integraation kannalta.

s. 73: Valtioneuvoston näkemys onnistuneesti kotoutuneesta yksilöstä vastaa siis pitkälti Berryn integroitunutta yksilöä. Kotiutuminen, eli oman kulttuurin säilyttäminen ja suomalaiseen yhteiskuntaan osallistuminen, nähdään selonteossa yksioikoisesti positiivisena asiana, niin yhteiskunnan, kuin maahanmuuttajan itsensäkin kannalta. Missään vaiheessa selontekoa ei tuoda esille niitä ongelmia ja haasteita, joita tästä integraatiosta voi yksilölle mahdollisesti seurata. Tässä tutkimuksessa on sen sijaan pyritty näyttämään, kuinka viranomaisten näkökulmasta "täydellisesti" kotoutuneet somalinaiset joutuvat tasapainoilemaan kahden kulttuurin välillä ja kamppailemaan hajanaisen identiteettinsä kanssa.

Jos ihminen muuttaa toiseen maahan ja ennen kaikkea maahan, jossa vallitseva kulttuuri, uskonto, sukupuoliroolit ja vaikka mitkä muut asiat ovat aivan toisenlaisia kuin hänen kotimaassaan, niin aivan varmasti vaikeuksia tulee. Mutta jos vaihtoehtoina on kotoutuminen tai täydellinen oman kulttuurin säilyttäminen, niin eiköhän se kotoutuminen kuitenkin ole tärkeämpi asia.

Kirjoittaja olisi voinut tässä asiassa vähän rohkeamminkin miettiä somalien kulttuurin, tapojen ja uskonnon merkitystä kotoutumisen onnistumiselle. Kuinka paljon vaikkapa islamin asettamat rajoitukset haittaavat kotoutumista?


Luku 9: Yhteenveto s. 76 - 81

s. 77: Vierailuillaan Somaliassa haastateltavat ovat joutuneet kohtaamaan maahanmuuttajuutensa tavalla, joka eroaa siitä leimasta, joka heille annetaan Suomessa maahanmuuttajuudesta johtuen. Somaliassa käydessään naiset ovat joutuneet kohtaamaan vierauden ja erilaisuuden tunteita, jotka kumpuavat muualla vietetyistä vuosista.

s. 78: Haastateltujen naisten kertomuksissa identiteetti ja sen muodostuminen ovat asioita, joihin liittyy olennaisesti naisten rooli yhteiskunnallisesti aktiivisina somalinaisina. Kokemukset ja identiteettikamppailut olisivat erilaisia, mikäli haastateltavat olisivat olleet esimerkiksi työttömiä, kouluttamattomia, kielitaidottomia tai yhteiskunnasta eristäytyneitä somalinaisia. Haastateltujen naisten yhteiskunnallisella aktiivisuudella on seurauksia, jotka vaikuttavat monella tapaa tämän tutkimuksen lopputuloksissa. Voidaan ajatella, että yhteiskunnallisen aktiivisuutensa vuoksi he ovat erilailla osa suomalaista yhteiskuntaa, kuin oman kodin piirissä pitäytyvät maahanmuuttajat.

s. 79: Todellisuus tutkimuksen kohteena olleille naisille on erilainen myös siksi, että haastateltavat ovat kouluttautuneita, kielitaitoisia ja työllistyneitä, suomalaisten viranomaisten kannalta "kotoutuneita". Nämä tekijät epäilemättä osaltaan vaikuttavat siihen, että haastateltavat ovat myös yhteiskunnallisesti aktiivisia. Esimerkiksi kielitaidon voidaan katsoa olevan edellytys järjestötoiminnalle. Toisaalta voidaan pohtia myös sitä, mikä merkitys maahanmuuttajan yhteiskunnallisella aktiivisuudella on integroitumisessa uuteen yhteiskuntaan. Asiaa voitaisiin epäilemättä tarkastella myös siitä näkökulmasta, että yhteiskunnallinen aktiivisuus ja esimerkiksi järjestötoiminta voivat toimia integraatiota synnyttävänä tekijänä, jolloin esimerkiksi kielitaidon kehittyminen voisi olla edellytyksen sijaan myös järjestötoiminnan seuraus. Yhteiskunnallisesti aktiivisten ja passiivisten somalinaisten vertailu uuteen yhteiskuntaan integroitumisen näkökulmasta voisikin olla yksi mahdollisuus jatkotutkimukselle.

Graduntekijä olisi vähän voinut pohtia sitäkin, että kumpi on tyypillisempi tilanne: yhteiskunnallisesti aktiivinen somalinainen, joka puhuu ainakin sen verran suomea, että häntä voi suomeksi haastatella vai oman kodin piirissä pitäytyvä, luku-, kirjoitus- ja kielitaidoton somalinainen.

s. 80: Kuitenkin jo tämän tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, ettei maahanmuuttajia voida käsitellä yhtenä homogeenisenä ryhmänä, joiden ongelmat maahanmuuttoon liittyen ovat samanlaisia ja joiden ongelmien ratkaisuun toimivat samat keinot.

Tuon olisi voinut kertoa ilman graduntekemistäkin. Luku- ja kirjoitustaidoton, oman väen ja klaanin piirissä tiiviisti elävä somalinainen on aikalailla erilainen maahanmuuttaja kuin vaikkapa koulututettu venäläisnainen.

Tämän gradun päällimmäiseksi ongelmaksi taisi jäädä se, että koska "yhteiskunnallisesti aktiivisten" somalinaisten koko joukkokin on Suomessa erittäin pieni, niin gradussa kerrottiin haastattelutuloksista ja ennen kaikkea haastateltavista hyvin ylimalkaisesti, ilmeisesti siksi, ettei haastateltavia pystyisi tunnistamaan. Kai samasta syystä jätettiin kertomatta millaisissa järjestöissä he oikeastaan toimivat ja mikä heidän roolinsa järjestön toiminnassa on, millainen koulutus heillä on ja mitä työtä he ovat Suomessa tehneet.

Graduntekijän mielestä haastateltavat ovat integroituneet hyvin koulutuksensa, työnsä ja yhteiskunnallisen aktiivisuutensa perusteella, olisi ollut kiinnostavaa tietää, millaisia koulutuksia ja työpaikkoja heillä sitten on.

[rölli2]

somalit suomessa ovat ehtymätön tutkimuksen lähde. oikea aarreaitta

[foobar]

somalit suomessa ovat ehtymätön tutkimuksen lähde. oikea aarreaitta

Harvan muun ryhmän todistaminen supersorretuiksi supermenestyjiksi vaatii yhtä korkeaa oppineisuutta ja taipumatonta uskoa Mocun Pyhiin Kirjoihin. Miksi gloriaa tavoitellessa tyytyä pienempään haasteeseen?