Väitös monikulttuurisuuden aatehistoriasta Ruotsissa

[Iloveallpeople]

Väitös monikulttuurisuuden aatehistoriasta Ruotsissa

FM Mats Wickströmin väitöskirja historian alalta esitetään julkisesti tarkastettavaksi Åbo Akademin humanististen tieteiden, psykologian ja teologian tiedekunnassa perjantaina 16.1.2015.

Väitöskirjan otsikkona on The Multicultural Moment: The History of the Idea and Politics of Multiculturalism in Sweden in Comparative, Transnational and Biographical Context, 1964–1975 .

Kokoomaväitöskirja tutkii monikulttuurisuuden aatehistoriaa Ruotsissa komparatiivisesta, ylikansallisesta ja biografisesta perspektiivistä.

Monikulttuurisuus määritellään poliittisena aatteena, jossa on seuraavat pääasialliset sisällöt: i) etnisen moninaisuuden leimaamaa yhteiskuntaa pidetään parempana kuin homogeenistä yhteiskuntaa
ii) vähemmistöryhmien säilyttäminen ja kehittäminen tulisi hyväksyä
iii) homogeeniteettinormeja ja assimilaatiopolitiikkaa tulisi vastustaa.

Keskeinen kysymyksenasettelu on, miten ja miksi assimilaatio, homogeenisyys- ja ruotsalaistamisaate on korvattu monikulttuurisuudella Ruotsissa. Keskipisteenä on ajanjakso vuodesta 1964, jolloin monikulttuurisuus ensimmäistä kertaa otti poliittisen idean muodon ruotsalaisessa julkisuudessa, vuoteen 1975 asti, jolloin monikulttuurinen maahanmuuttaja- ja vähemmistöpolitiikka esiteltiin.

Yhdistelemällä toimijakeskeinen aatehistoriallinen monikulttuurisuuden kasvun analyysi, kuten ruotsalainen kansa, yhteiskuntatiede ja politiikka leveämpään ylikansalliseen ja komparatiiviseen perspektiiviin, tarjoavat tutkimuksen tulokset uusia ja olennaisia tietoja Ruotsin muutoksesta homogeenisestä maastamuuttomaasta heterogeeniseksi maahanmuuttomaaksi.

Tutkimus tarjoaa myös uusia tietoja monikulttuurisuuden historiasta länsimaissa. Analyysi näyttää myös, miten paljon asiayhteyteen liittyvä ruotsalainen monikulttuurisuuden alkuperä oli, ja miten aatteen vallankumouksellinen vaatimus vesittyi, kun se meni läpi poliittisesti 1970-luvun puolivälissä. Assimilaation käsitettä pidetään kuitenkin edelleen negatiivisena käsitteenä, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, ja etnokulttuurillinen moninaisuus hyväksytään kaikessa ruotsalaisesta hallitusmuodosta kunnalliseen toimintaohjelmaan.

Mats Wickström väittelee tohtoriksi perjantaina 16.1.2015 klo 12 osoitteessa auditorio Brahe, Sibeliusmuseo, Piispankatu 17, Turku.
Vastaväittäjänä toimii professori Kim Salomon, Lunds universitet, Ruotsi ja kustoksena professori Holger Weiss, Åbo Akademi.

Mats Gunnar Wickström on syntynyt 18.2.1980 Karjaalla. Hän suoritti ylioppilastutkinnon 1999 Karis-Billnäs gymnasium -lukiossa ja FM-tutkinnon Åbo Akademissa 2006.

Turun yliopistossa

[ElinaElina]

saakohan tätä suomeksi luettavaksi?

[Faidros.]

Ach! Engels käytti Marxin teoriasta nimeä tieteellinen sosialismi. Ehkä lähitulevaisuudessa törmäämme käsitteeseen tieteellinen monikulttuurisuus?

[siviilitarkkailija]

Akateemisten tukimusten ongelma on siinä että ne eivät vastaa mihinkään kysymykseen kuin ainoastaan luonnontieteissä.

Monikulttuurisuus on perseestä. Se voidaan nähdä kaikissa monikulttuurikokeiluissa, joissa loistavan ja toivoa täynnä olevan alun jälkeen loppuu sananvapaus,  ihmisoikeudet ja lopulta yhteiskuntarauha. Politiikasta tulee valtaan tarrautuneiden sairaiden aatejohtajien kangistunut yksityinen suojatyö jota tuetaan viihteeksi muuttuneen tiedotusvälineistön avulla.

Lopullisessa muodossaan kaikki monikulttuurisuus on alisteista islamille ja sen tulkinnoille. Pisteenä i:n päälle, monikulttuurisuus näkyy tasaisin väliajoin kumarruksena uskolle ja perseen näyttämisenä länsimaiselle demokratialle. Mistä syystä sillä on vankka kannattajoukkonsa..

[Panopticon]

Ach! Engels käytti Marxin teoriasta nimeä tieteellinen sosialismi. Ehkä lähitulevaisuudessa törmäämme käsitteeseen tieteellinen monikulttuurisuus?

Kiitos käyttäjälle Iloveallpeople linkkaamisesta. Ajankohtainen aihe. Ensimmäinen ajatus oli, että jos Pariisi toistuu, se tapahtuu Ruotissa.

Sosialismi lienee jokseenkin tieteellinen yhteiskuntamalli ihan sieltä Hegelistä lähtien. Monikulturalismi on selkeästi yksi sosialismin äpärälapsista. Ehdin lukaista johdantoa, jossa käytiin läpi multikultin historiaa. Varhaisimmiksi mallin soveltajiksi väitös väittää Ruotisn ohella Kanadaa ja Australiaa. Voi olla, että ko maissa on ollut varhaisimpia virallisia "multicultural policy" -politiikkaohjelmia, mutta ymmärtääkseni pahan alkujuuri on Yhdysvalloissa. Saa korjata jos olen väärässä. Ymmärtääkseni taustalla oli kiinalaiset maahanmuuttajat, jotka tulivat rakentamaan coast to coast raideyhteyttä. Kiinalaiset maahanmuuttajat kohtasivat rasismia, joka sai nimen 'keltainen vaara'. Rasismista huolimatta kiinalaisista oli kiistatonta taloudellista hyötyä. Siirtolaisia vastustaville kansalaisille keksittiin narratiivi legitioimaan halpatyövoima: monikultturismi. Olisi hauska tietää, mitä mieltä Hegel, Marx tai Engels olisi multikultista.

Sellainen jännä havainto väikkäristä, että käyttää termiä 'multiculturilasim' ihan vapautuneesti. Ymmärtääkseni suomalaiset mokuttajat ovat linjanneet, että on monikulttuuri ja monikulttuurisuus, mutta ei monikultturismia.

Edit: typo

[Vaniljaihminen]

Monikulttuurisuus, se onkin todellisuudessa monokulttuuria, jossa siihen kuulumattomille lähinnä vittuillaan. Se on käytännössä aivan sama asia kuin amerikkalaisuus. Mitä muuta se huonon englannin sönkkäys muuten olisi?

Marxin ainoa suvaitsema kulttuuri oli saksalaisuus, jota tämä piti kulttuurisen evoluution huippuna. Monet syyttävät tästä Hitleriä mutta, Marksi sen kyllä jo esitti aikanaan. Pitäähän niiden maailmanvallankumouksenkin ihmisten jollain lailla elämänsä järjestää, ja paras kulttuuri siihen oli juuri saksalaisten duunarien kulttuuri.

Akateemisten tukimusten ongelma on siinä että ne eivät vastaa mihinkään kysymykseen kuin ainoastaan luonnontieteissä.

Epäakateemisten ongelma on se, että ne eivät edes kysy vaan ne menevät suoraan vastauksiin. Ja luonnontieteet ainakin Esko Valtaojan mukaan vastaavat ainoastaan miten-kysymyksiin, näin hän sanoi jossain viime keväisessä televisio-ohjelmassa ainakin.

[Iloveallpeople]

"Ruotsin vähemmistöpolitiikka pelkkää sanahelinää"

Suomalaistutkija arvostelee kovin sanoin Ruotsin vähemmistöpolitiikkaa. Ruotsin integraatiopolitiikan historiasta väitelleen Mats Wickströmin mielestä Ruotsin viime aikaiset vähemmistöjen asemaa kohottavat uudistukset ovat lähinnä sanahelinää.

Tutkija Mats Wickström Åbo Akademista väitteli alkutalvesta tohtoriksi, aiheenaan Ruotsin monikulttuurisuusaatteen historia. Hänen mukaan Ruotsi oli 1970-luvulla edelläkävijä suhtautumisessaan maahanmuuttajiin.

– Ruotsihan oli ensimmäinen maa Euroopassa, joka siirtyi monikulttuurisuusajatteluun. Maailmanlaajuisesti ensimmäinen maa, joka teki tällaisen siirron oli Kanada, mutta sen jälkeen tuli Ruotsi ja Australia, eli Ruotsi oli kehityksen kärjessä tässä asiassa.

Suuri muutos nähtiin vuonna 1975, kun Ruotsin hallitus hyväksyi valtion virallisen vähemmistöpolitiikan linjaksi integraation, aiemmin vallalla olleen assimilaation, eli sulauttamispolitiikan sijaan. Taustalla oli sosiaalidemokraattisesta kansankoti-ideasta lähtevä ajatus, jonka mukaan yhteiskunnan piti auttaa vähemmistöjä pärjäämään esimerkiksi tarjoamalla omakielisiä palveluja.

Wickströmin mukaan idea alkoi kuitenkin rapautua jo 80-luvulla, ja 90-luvulta alkanut kansallisten vähemmistöjen oikeuksien laajentaminen on hänen mukaansa lähinnä sanahelinää.

– Kun suomen kieli hyväksyttiin vähemmistökieleksi, se oli liian vähän ja liian myöhään. Vieläkin vieraksutaan kansallisia vähemmistöjä. Vaikka puhutaankin paljon ja kauniisti monikulttuurisuudesta, assimilaatio on vieläkin, kaiken sanahelinän takana, se pääidea.

Sisuradio