Kysely: Miten Hommalaisilla menee taloudellisesti?

[L.N]

Oon usein miettinyt, pyöritellen laskupinoa kädessäni ja tuijottaessani pankkitilin saldoa, että mitenköhän muilla menee ja miten he arjesta selviävät? Ite kun teen osa-aikaista työtä hoiva-alalla, niin tuloni eivät ole kummoiset. Jotenkin tässä sinnitellään ja hengissä ollaan. Mielenterveyttä ja jaksamista kokeillaan välillä. Toisinaan menee sitten taas paremmin, mutta aika lailla kädestä-suuhun-meiningillä mennään. Joskus mietin, että miten joillakin voi olla varaa rakentaa uusi omakotitalo, hypätä pari kertaa vuodessa etelässä ja vaihtaa autoa vuosittain. Velkarahalla? Vai tienaako joku ihan oikeasti niin hyvin, että palkkatulo riittää tähän?

Saan laskuni pääasiassa maksettua ajallaan, palkasta riittää lainanlyhennyksiin, vakuutuksiin, polttoaineeseen ja ruokaan. Siinäpä se melkeimpä sitten olikin. Olisi kiva laittaa rahaa jemmatilille, edes vähäsen, mutta kun ei ole mistä laittaa. Jokin yllättävä meno, kuten muutaman satasen remontti autoon tai taloon saa kaiken sekaisin ja nollatilanteen kiinni kuromiseen menee pitkä aika. Kauppojen punaiset laput ovat arkipäivää, samoin kuin siirtyminen Lidl:n asiakkaaksi. Suurin oston itelle pitkään aikaan on muistaakseni Varustelekasta tilaamani talvitakki, 50€. En mä nyt varsinaisesti valita ja ruikuta, sillä tämä on myös oma valinta. Palkkaa saisin lisää siirtymällä täysiaikaiseen työhön,

Suomalaisen keskipalkka on n.3100€/kk. Ite jään hyvin kauaksi tuosta. Tuo taitaa olla myös keskiarvo, ei mediaani. Ite veikkaan, että aika monta satasta saa tuosta pudottaa, että ollaan siinä luvussa, mitä suomalainen duunari tienaa.

Tämmösiä ajatuksia ja kysymyksiä täältä yövuorosta.

[Gommi]

Itse tienaan sellaista 2,5 k kuukaudessa, samoin vaimo. Taloudellisesti menee todella hyvin, joka kuukausi jää tonni ylimääräistä joka laitetaan yleensä ylimääräiseen asuntolainaan (jota ei paljoa ole enää jäljellä).

Synnyin köyhään perheeseen, ja siitä on jotenkin jäänyt sellainen elämänasenne, että törsäily on lähes syntiä. Joskus ostan halvan viinipullon ja pelaan ikivanhaa pelikonsolia, yli viiden kilsan työmatkan menen polkupyörällä jokainen arkipäivä, jne. Matka Viroonkin on niin luksusta ettei läheskään joka vuosi sellaista jaksa tehdä. Kauppojen punaiset laput- mitä vikaa? Kilisevää säästyy ja ihan uuden veroista:)

Ymmärrä kyllä että moni elää nuukailusta huolimatta kädestä suuhun. Kyllä se avaintekijä tuntuu olevan että molemmat on töissä, palkalla sinänsä ei suurempaa väliä jos vain on "oikea" työpaikka.

[L.N]

Punasissa lapuissa ei todellakaan ole mitään vikaa, ehkä muotoilin asiani huonosti, laitetaan valvomisen ja väsyn piikkiin. Tähän ketjuun voi myös heittää talousvinkkejä, ellei täällä jo sellaista ketjua ole. Yksi konkreettinen, vaikkei uusi ja ihmeellinen. Kun lähetään lomareissuun niin meillä on aina omat eväät matkassa ja kaffit termarissa. Yksi huoltoasema pysähdys saattaa maksaa hunajaa. Kahvi x2, pillimehut x2 ja sämpylät x4 =15-30€. Joillekin pikkuraha, useimmille varmasti ei.

[Rusinapulla]

Omat eväät voi kasata terveellisiksi, edullisuuden lisäksi, joten kalliin ABC-sänkkärin ostamisessa ei ole mitään järkeä tai taloudellista.

[Alkuasukas]

Tulojen puolesta kuulun ylimpään desiiliin, eli menee keskimääräistä paremmin. Retrospektiivisesti ajatellen kaikki johtuu valinnoista (ja tuurista) jota tein 90- luvulla. Pari risteystä eri suuntaan niin olisin todennäköisesti siinä alle keskitulon-luokassa. Toisin sanoen, jos on aikuisiällä siinä pienipalkkaisten joukossa niin nousu voi olla tuskaista.

[J. Lannan haamu]

Hyvä ketju Nortuselta! Mulla oli **tusti rahaa vielä joitain vuosia sitten, kaikki meni huumeisiin, ylenpalttiseen syömiseen, jalokiviin, autoiluun. Naisiin ja viinaan en ole koskaan rahaa pistänyt juuri lainkaan.

Nyt onkin tilanne ihan päinvastainen. Siinä köyhyyden rajoilla eletään. Mutta mulla ei ole perhettä enkä muutenkaan kuluta ns. perinteisiin asiohin, hifi-laitteisiin, viinaan tms.

Edit. lisäys. tarkennukseksi, että naisiin en ole siis koskaan pistänyt suoranaisesti rahaa. Yhteiseen onnellisuuteen tottakai

[Kari Kinnunen]

Pikkasen tiukan oloista, koska baltia.

Mutta kyllä tämä tästä ja onpahan ainakin vapaa-aikaa.

[Mehud]

Olen verotuksellisesti erinomainen lypsylehmä, joten olen hyvin tyytyväinen taloudelliseen asemaani. Vuosipalkkani alkaa ykkösellä ja siihen sitten muut tulot päälle.

[Miniluv]

Paras tuotemerkki on -30% punaisella etiketillä...

[junakohtaus]

Kahden keskituloisen asuntovelkainen talous. Välillä on varaa johonkin kivaan ekstraan, mutta vain välillä. Ei erityistä valittamista, mutta ei erityistä kehumistakaan.

[KTM]

Hyvinhän tässä menee kun palkka on 2x suomalaisten keskipalkka, tosin eihän siitä verojen jälkeen käteen jää kuin vähän yli tuon keskipalkan.

Naisiin ja autoihinhan nuo rahat kuluu, matkailuun vähempi kun saa reissata työn puolesta, urheiluautoja on kaksi, toinen tosin vaan kesäauto, toinen neliveto talvikäyttöön kun elämä on liian lyhyt ajella tylsillä autoilla ja viime vuosina on joutunut tuollaiset 25000 km vuodessa sompaamaan.

Kesämökkiin mennee rahaa seuraavaksi kun aattelin asentaa sinne viimeinkin kunnon viemäröinnin ja sisävessan. Asunnonkin omistan, mutta siihen panosta mitään, oon aatellut jos muuttaisi kesämökin talviasuttavaksi, muuttais sinne ja myisi asunnon pois. Kun ei huvita enää pahemmin Vaasassa asua, tämä kaupunki kun on muuttunut varsin epäviihtyisäksi.

[Isäntä ja loinen]

Olen perheetön, velaton, savuton ja käytännössä katsoen alkoton, joten kahden ja puolen tonnin kuukausipalkkani riittää mainiosti. Tilin saldo kasvaa kuukausi kuukaudelta. Sapuskoista en juuri tingi, mutta muuten elän suht vaatimatonta ja askeettista elämää. Elämässäni ei ole vuokran, ruoan ja auton lisäksi mitään kovin kummoisia rahareikiä. Minulla on halvat harrastukset. En ole lainkaan impulsiivinen henkilö, joten heräteostoksiakaan ei tule tehtyä. Inhoan kaikenlaista shoppailua eikä matkustelukaan juuri kiinnosta.

[Pikkuvaimo]

Tänään tuntuu siltä, että menee sairaan huonosti. Oma yritys ei tuota juuri mitään, kun on tullut sairasteltua runsaasti. Taas. Puoliso pääsi lomautukselle. Onneksi ollaan niin köyhiä, että lasten osa-aikainen päivähoito ei maksa mitään.

Suomi on siitä hyvä paikka, että täällä on kyllä todella vaikea kuolla nälkään, eikä meidänkään perhe näytä ulospäin kammottavan köyhältä. Yleensä oma tunne tästä varakkuudesta on sellainen, että kaiken voi ostaa mitä tarvitsee todella. Jopa karkkia tai sipsiä tulee joskus välillä hankittua. Lahjakeräyksestä saatiin viime vuonna lapsille joululahjoja, tänä vuonna tuntu sen verran "rikkaammalta", että kieltäydyin. Seurakunnan ruokalahjakortti tosin kelpaa tällekin joululle. Varmaan myös päästään sosiaalitoimiston asiakkaiksi taas väliaikaisesti, jos ei lopu tämä sairasteluputki ja lomautus, jompikumpi. Mieluiten molemmat.

Näin juuri unta, että meni monta tuotetta kalliilla kaupaksi jonnekin Saharan suunnalle, pitää varmaan mennä tekemään niitä nyt. Mutta ensin syön päiväruuaksi vähän puuroa mustikoiden kanssa - itse kerättyjen tietysti, kuten köyhän kuuluu

[Deputy M]

Ei valittamista, oma ja vaimon eläke riittää elämiseen, kun ei törsää. Ei onneksi tarvitse tehdä Briteissä tavanomaista valintaa: "lämmittääkö vai syökö".

[Sunt Lacrimae]

Tasopalkka jotain 11,5e/h, päälle kolmivuorotyöstä aiheutuvat lisät. Tilillä on tosin viisinumeroinen summa fyrkkaa perintöjen takia. Elän palkoillani poislukien isommat yllärikuluerät joihin olen ottanut säästötililtä velan ottamisen sijaan. Mahdollisesti tuosta tulee asunnonhankinnan pesämuna, koska maksan tällä hetkellä älytöntä 733e/kk yksiöstä, joten muutto halvempaan on kummiskin edessä.

[Goman]

Pärjäillään. Töitä ja terveyttä on riittänyt, velat maksettu , omakotiasuminen vielä onnistuu ihan kevyesti.

Tulevaisuus näyttääkin sitten vähän huonommalta; työt uhkaa loppua, asumisen kallistuminen askarruttaa, ikääkin alkaa jo olla, eläkkeen lopullinen määrä on pieni (ellei isokin) kysymysmerkki. "Raju putki rilluvuosien"  on auttamattomasti takana...

Toistaiseksi matkusteluun on riittänyt rahaa niin että vähintään kerran vuodessa puolison kanssa lentoloma ulkomaille.

Kuulun siihen vihreälle oksalle päässeeseen sukupolveen jonka asuntolainat inflaatio aikanaan söi, keskiarvokuukausipalkka on tullut kuin manulle illallinen (yksityiseltä työnantajalta)  ja pätkätöitä ei ole tarvinnut tehdä koskaan.

Helppo yhtyä filosofi Nykäsen tunnettuun aforismiin:  "Elämä on ihmisen parasta aikaa"   

[Nuivake]

Pienyrittäjänä (1 hengen yritys) äärimmäisen suhdanneherkällä ja vaihtelevalla alalla, kymmenen vuotta tullut täyteen. Perheetön ikisinkku.

Kun rahaa tulee kassaan hieman normaalia enemmän, menee ne yleensä kaikki yrityksen kaluston huoltoon, korjauksiin ja väline- ym. investointeihin, jotta yritystoiminta jatkuu edes samalla tasolla.
Omat henkilökohtaiset tulot ovat aina olleet toissijaiset, käytännössä bruttotulot vuodessa viime vuosina vain noin 15000€. Siitä tietysti tuloverot pois, jotka tuossa summassa onneksi ovat aika pienet. Suurin helpotus syntyi vuosi sitten, kun sain asuntolainen maksettua.

Yrittäminen on minulla ainakin puhtaasti elämäntapa, palkkatyöhön en halua enää takaisin. Kun pitää kuviot tarpeeksi pieninä, eikä missään nimessä palkkaa ketään(!) vaikka joskus menisi todella hyvin, pärjää kyllä. Pilvilinnat ovat karisseet työelämästä ja henkilökohtaisesta elämästäkin jo vuosikymmen sitten. Nyt vain seurailen kun yhteiskunta rapautuu ympäriltä.

[Bienveillant]

Elelen tällä hetkellä (ei niin kovin suurilla) pääomatuloilla ja sekalaisilla konsultointi/freelancer tienesteillä. Ihan hyvin menee koska menot on sen verran pienet. Pystyn ostamaan kaiken sen mitä haluan, tosin ostohalutkin ovat aika vaatimattomat.

Ja kun talousvinkkiä kysyttiin niin tässä the ultimate vinkki: maksa aina ensin itsellesi! Eli käytännössä uskallan väittää että jokainen työssäkäyvä pystyy säästämään vähintään muutaman kympin/satasen kuussa, palkasta tietty riippuen. Kun homman hoitaa niin että joka palkasta lähtee aina automaattisesti tietty summa säästöön, olkoon miten pieni tahansa, niin ajan myötä korkoa korolle efekti tekee näistä pienistä summista mukavan potin. Haastankin kaikki hommalaiset mukaan säästötalkoisiin, sillä nykyisen eläkejärjestelmän varaan ei kenenkään kannata laskea, tämän päivän kolme-nelikymppiset eivät koskaan tule saamaan maksamiaan eläkerahoja itselleen. Mitä pikemmin tämän tosiasian sisäistää, sitä helpompaa on suunnitella omaa taloudellista tulevaisuuttaan!

[kissamies Mau]

Opiskelijana toisten rahoilla loisin. Ihan hyvin rahat riittävät kun on tietyn pihin asenteen perinyt vanhemmiltaan. Päivän kaloreiden bulkki tulee perunasta, riisistä ja kaurapuurosta, siihen päälle kanaa ja jauhelihaa mieluiten -30% alennuksilla. En polta enkä juo muuta kuin vettä ja kahvia, teen itse ruokani, en osta valmisaterioita, roskaruokaa enkä istuskele kahviloissa. Parturissa pyrin käymään parin kuukauden välein joskin nyt taidan koittaa kasvattaa pidemmät hiukset niin säästyy nekin 30 euroa kerralta. Soluasunnon hintakin on erittäin alhainen helsinkiläiseksi joten eipä tässä tilin pohjia yleensä kaavita. Arkkivihollinen on tietysti satunnainen baarikeikka ja visa electronin ja humalatilan hämärtämä kulukäsitys.

[PaulR]

"I spent half my money on gambling, alcohol and wild women. The other half I wasted." -W.C. Fields

E: Ja tosiaan, valtion eläkemaksukyvyn jatkumiseen ei kannata luottaa. Jokin juoni tarvitsisi jokaisen keksiä.

[Miniluv]

ajan myötä korkoa korolle efekti tekee näistä pienistä summista mukavan potin.

Jolla sitten voi ostaa leipäkäntyn tai mitä nyt inflaation jälkeen jääkään käteen.

Edit: tämä nyt oli kieli poskessa heitetty, mutta riskit ovat inflaatio ja se, pysyvätkö pankit pystyssä. Bail-in on päivän sana, ja se tarkoittaa talletusten takavarikoimista pankin pystyssä pitämiseen. Pankkitalletukset on taattu, mutta taataanko samasta rahastosta sitten mitä muuta - esimerkiksi johdannaisia?

[Mika]

Taloudellisesti menee hyvin, joskin työ on niin kiireistä ja henkisesti stressaavaa, että elämänlaatu voisi olla paljon parempikin.  Välillä muistelen kaiholla niitä aikoja, kun olin työttömänä eikä ollut muuta stressiä, kuin epävarmuus uuden duunin löytymisestä.   

[Tragedian synty]

Opiskelija olen, joten tulot ovat opintotuki sekä vanhempien kuukausittainen avustus. Eilen makselin laskuja ja hämmästyin, miten paljon rahaa tilillä on. Saattaa olla, että syksyllä talouteni on ollut jopa ylijäämäinen.

Kulutukseni on minimaalista, johtuen lähes sairaalloisesta kitsaudesta. Syön päivässä yhden lämpimän aterian, johon saan opiskelija-alennuksen. Muu ravintoni on pääasiassa tummaa leipää ja kaurapuuroa. Yliopistolla juon lounaalla lasillisen mehua, muuten juon vain vettä. En myöskään tupakoi, muista päihteistä nyt puhumattakaan. Ystäviä ei ole, eikä parisuhdetta, joten sellaisiin en tule tuhlanneeksi. Kaikki harrastukseni ovat ilmaisia: lukeminen, lenkkeily ja kirjoittaminen. Kun vanhempani parin kuukauden välein tulevat Helsingistä vierailulle, he yleensä tuovat minulle jotain elintarpeita, joten vierailuja seuraa yleensä elintasoni hetkellinen nousu.

Kitsastelulla on hintansa. Molemmat vanhempani ovat syksyn aikana toisistaan riippumatta sanoneet minun laihtuneen kesän jälkeen (ja minähän olin kesälläkin luultavasti edes hieman alipainoinen), minkä olen itse huomannut siitä, että nykyään joudun kiristämään housuja enemmän pitääkseni ne jaloissa. Poskeni ovat lommolla ja poskiluut paistavat esiin kasvoistani. Silmien alla on pysyvät varjot. Kotonani on niin viileää, että pidän aina villapaitaa ja untuvaliiviä, mutta silti joskus viluttaa.

Koska opiskelen humanistisia tieteitä, minulla ei ole suuria odotuksia työuran suhteen. Toisaalta minua todennäköisesti odottaa melkoinen perintö. Vanhempani, jotka ovat eronneet, ovat molemmat ylempää keskiluokkaa ja asuvat tyyriissä omistusasunnoissaan. He ovat molemmat uusissa liitoissa, toinen avo- toinen avioliitossa, ja kummankin uusi puoliso on lapseton. Isäpuoleni, joka on saksalainen, on vieläpä omien vanhempiensa ainoa lapsi, enkä tiedä, kenelle hän joskus jättää perinnön ellei minulle ja veljelleni. Sitten sopii myös hämmästellä, mitä minä tällaisilla perinnöillä tekisin. Minulla ei ole elämässä enää mitään kunnianhimoa, tavoitteita tai kiintopisteitä. Erakkomaisuudesta ja tunnevammaisuudesta johtuen pidän epätodennäköisenä, että milloinkaan jatkan sukua, joten perillinen on löydettävä. Veljeni on aika fanaattinen linkolalainen, joka pitää lisääntymistä suunnilleen pahimpana mahdollisena rikoksena, joten en odota saavani veljenpoikia tai -tyttäriä perillisiksi. Sitten minulla on "sisar", joka ei oikeasti ole minulle biologista sukua, vaan hän on lukioaikainen ystävättäreni, johon kiinnyin aivan kuin sisareen, ja joka kiintyi minuun kuin veljeen. Jos mitään yllätyskäännettä ei tapahdu, hänen tulevat lapsensa saavat periä minut.

[PaulR]

ajan myötä korkoa korolle efekti tekee näistä pienistä summista mukavan potin.

Jolla sitten voi ostaa leipäkäntyn tai mitä nyt inflaation jälkeen jääkään käteen.

Edit: tämä nyt oli kieli poskessa heitetty, mutta riskit ovat inflaatio ja se, pysyvätkö pankit pystyssä. Bail-in on päivän sana, ja se tarkoittaa talletusten takavarikoimista pankin pystyssä pitämiseen. Pankkitalletukset on taattu, mutta taataanko samasta rahastosta sitten mitä muuta - esimerkiksi johdannaisia?

Draghi voi vakuuttaa €uron olevan ikuinen ja voi vieläpä olla oikeassa. Kysymys kuuluu, mikä on jatkossa valuutan ostovoima.

Lueskelin nuorehkojen go-gettereiden blogeja, jossa haaveillaan fiksujen sijoitusten poikivan lokoisat ennenaikaiset eläkkeelle jättäytymiset. Hyvin olivat pojat sisäistäneet tämän hajautuksen idean, mutta hajallaankin ollessaan kaikki sijoitukset olivat viime kädessä euroissa...

[Iloveallpeople]

Tähän kysymykseen olen aina vastannut, että paremminkin voisi mennä. Vastaisin samoin lottovoiton jälkeenkin.

[Bienveillant]

ajan myötä korkoa korolle efekti tekee näistä pienistä summista mukavan potin.

Jolla sitten voi ostaa leipäkäntyn tai mitä nyt inflaation jälkeen jääkään käteen.

Edit: tämä nyt oli kieli poskessa heitetty, mutta riskit ovat inflaatio ja se, pysyvätkö pankit pystyssä. Bail-in on päivän sana, ja se tarkoittaa talletusten takavarikoimista pankin pystyssä pitämiseen. Pankkitalletukset on taattu, mutta taataanko samasta rahastosta sitten mitä muuta - esimerkiksi johdannaisia?

Kukas sitä pottia käskee pankkitilillä pitämään? Sitä mukaa kun rahaa kertyy säästöön, kannattaa miettiä esim. Jenkkiosakkeisiin sijoittamista, jos sijoitushorisontti on n. 30 vuotta niinkuin tämän hetken nelikymppisellä on, niin se on sen verran pitkä sijoitushorisontti, että osakkeilla pystyy luomaan itselleen kivan eläketurvan. Mutta jostainhan se säästäminen pitää aloittaa, janaika harva sitä tuntuu systemaattisesti tekevän.

[Ernst]

Kahden palkalla pärjäillään ihan hyvin. Puoliso on keskipalkkainen ja minä vähän sen yli. Asunto on maksettu ja lapset jo pois kotoa. Heille on aika paljon annettu, ja jääkaapin osaavat käydessään avata. Eläkevuosiin on vähän säästetty, mutta ei täysillä.

Vanhempiamme emme ole perineet eikä muitakaan, kun eivät suostu kuolemaan 

Puolisoni on tuhlaavainen.

[PaulR]

Mutta jostainhan se säästäminen pitää aloittaa, janaika harva sitä tuntuu systemaattisesti tekevän.

Paras aika istuttaa puu oli 20 vuotta sitten, seuraavaksi paras aika on nyt - kiinalainen sanonta

E: Käteistä -> Tällä hetkellä roimasti ylihinnoiteltuja jenkki- ja muitakin osakkeita syklin seuraavalla pohjalla.

[Haplotaxida]

Hyvin kaksijakoisesti. Vuositulo menee omia polkujaan ristiin rastiin vuodesta toiseen, eikä keskimääräinen tulo ole oikein pysynyt elinkustannusten nousun mukana. Toistaiseksi ei ole silti huolenhäivää. Epätasaisten tulojen vuoksikin jemmassa on pidettävä kohtalaista turvaa ja edelleen jää koko ajan vähän sivuun, vaikka vähän vähemmän saakin välillä. Kenenkään armoilla en sen vuoksi ole, eikä kukaan pysty kiristämään. Se on tärkeintä. Vapaus ja riippumattomuus. Ei tarvitse lyhytnäköisesti pelätä.

Pitkällä tähtäimellä näkymä on silti surkea. Menot nousevat joka vuosi enemmän kuin tulot. Näin on ollut jo hyvän aikaa. Nykyisellä palkkakehityksellä jää auttamattomasti jälkeen, eikä siihen ole luvassa enää paljon nousua uusien tehtävien, osaamisen, eikä aseman kauttakaan.

Jos ei suunta muutu, niin lopputuloksen tietää jo. Siihen ehkä menee jokunen vuosi, vuosikymmenkin, mutta siellä se jossain häämöttää ikävänä peikkona.

[Fincum]

Oma ja vaimon palkka jäävät satasen alle mediaanin (2700), keskimääräinen palkka (+3100) on märkä uni. Oma asunto, vaatimaton ja halpa, pari vanhaa autoa, ei velkaa, ei mökkiä. Maksuvalmius hyvä: rahaa erilaisissa talletuksissa satatonnia.
Elellään vaatimattomasti, ei juoda eikä polteta, halvat harrastukset, ei matkoja Tallinnaa etelämmäs. Lasten opiskelua ja asumista tuetaan aika suurilla summilla/kk, ja siksipä rahaa ei nyt jää säästöön. Siihen tarkoitukseen rahaa on säästettykin.
Taloutemme suurimmat uhat ovat minun työn jatkuvuus ja terveyteni.

Lisäys:

...Nykyisellä palkkakehityksellä jää auttamattomasti jälkeen, eikä siihen ole luvassa enää paljon nousua uusien tehtävien, osaamisen, eikä aseman kauttakaan.

Jep, sama huoli täällä. Kaikkien myllerrysten jälkeen palkkani on nyt samalla tasolla kuin oli 2008.