Julia Agafonova: Maahanmuuttajat suomalaisessa koulussa (gradu)

[Kemolitor]

JULIA AGAFONOVA
Maahanmuuttajat suomalaisessa koulussa
Ongelmia ja sopeutumiseen liittyviä vaikeuksia

TAMPEREEN YLIOPISTO
Kasvatustieteiden tiedekunta
Opettajankoulutuslaitos, Tampere
Kasvatustieteiden pro gradu-tutkielma
Joulukuu 2012


Tiivistelmä:

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisiin ongelmiin ja vaikeuksiin maahanmuuttajaoppilas törmää suomalaisessa koulussa. Tutkimuksen erityisenä kiinnostuksen kohteena oli valmistava opetus ja opettajan rooli maahanmuuttajataustaisen oppilaan kotoutumisprosessissa ja kouluelämässä.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla. Haastatteluihin osallistuivat sekä oppilaat että opettajat samasta Kymenlaakson ala-asteesta, sekä heidän lisäksi muutama nuori ylemmistä oppilaitoksista. Saatu aineisto oli teemoitettu ja analysoitu tutkimusongelmien mukaisesti, ja sen jälkeen verrattu muihin tutkimuksiin ja teorioihin. Mikäli ilmeni eroavaisuuksia, yritettiin etsiä niiden syitä.

Tutkimuksessa selvisi, että maahanmuuttajien ongelmat voi jakaa kahteen ryhmään: kulttuurista johtuviin ongelmiin ja kielitaidosta johtuviin ongelmiin. Molemmissa ryhmissä opettajan ja vanhempien rooli on valtava ja heidän on tehtävä yhteistyötä helpottaakseen oppilaan kotoutumisprosessia. Tutkimukseen osallistuneet opettajat korostivat tätä monesti haastattelujen aikana. Erityisesti opettajan puheella ja asenteella on suora yhteys oppilaan koulumenestykseen.

Tutkimukseen osallistuneet oppilaat kertoivat sen sijaan reaaliaineiden haasteista, suomen kielen vaikeudesta ja integraationprosessin aiheuttamasta jännityksestä. Kaikki lapset ovat yksimielisesti sitä mieltä, että ympäristötiedossa ja muissa luonnon tieteissä käsitteet tuottavat paljon ongelmia ja tekstejä on vaikeata ymmärtää. Liikuta, kuvaamataito ja musiikki ovat lasten mielestä mielekkäimpiä oppiaineita, koska niissä pääsee vuorovaikutukseen suomalaisten lasten kanssa, mikä osoittaa että maahanmuuttajat haluavat tulla toimeen suomalaisten kanssa.

Tutkimuksen tuloksia voi hyödyntää sekä opettajankoulutuksessa että opettajan työssä. Tutkielma antaa hyvän kuvan maahanmuuttajaoppilaiden haasteista, joihin opettajien kannattaa valmistautua ja joita olisi hyvää ottaa huomioon opettajan koulutuksessa.

1. Johdanto s. 1 - 3

s. 1: Suomessa oli vuonna 2000 maahanmuuttoviraston mukaan 91 100 ulkomaalaista. Vuonna 2011 luku oli 183 055. Tästä huomaa, että ulkomaalaisten määrä Suomessa on kaksinkertaistunut viimeisten kymmenen vuoden aikana ja jatkaa kasvamista koko ajan ja vauhdikkaasti. Ei ihme, että monikulttuurisuus on viime aikoina ollut suosittu puheenaihe, joka saa aikaan vilkasta keskustelua, erityisesti kun puhutaan kouluista.

s. 2: Vaikka Suomi ei ole koskaan ollut täysin monokulttuurinen maa, silti meillä on ollut paljon sellaisia paikkakuntia ja kouluja, jotka ovat olleet hyvin monokulttuurisia viime vuosiin asti. Tällä hetkellä melkein jokaisessa lähikoulussa on jo maahanmuuttajia, joten monokulttuurisia kouluja ei enää juurikaan ole

Tutkielman tutkimustulokset perustuvat havainnointeihin ja teemahaastatteluihin, joita suoritin pääasiallisesti Kouvolan Kankaan koulussa. Kankaan koulu on keskusta-alueen monipuolinen perusopetuksen yksikkö. Koulu tarjoaa opetusta kaupungin keskustassa asuville ja koko kaupungin alueelta musiikkiluokkiin tuleville alakoulun lapsille sekä keskisen Kouvolan alueelta erityistä tukea tarvitseville pienryhmien oppilaille. Koulussa työskentelevät kaikki perusopetuksen ikäluokat ensimmäisestä yhdeksänteen luokkaan.

2. Maahanmuuttajat ja kulttuuri s. 4 - 14

s. 5: Suomen voimakas väestörakenteen muutos ja sen mukanaan tuoma työvoimapula ovat aiheuttaneet muutosta suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa. Koska kotimainen työvoiman tarjonta ei vastaa kysyntää, työvoimapulan ongelma yritetään ratkaista ulkomaalaisilla työntekijöillä. Tästä syystä Suomen maahanmuuttopoliittinen ohjelma on joutunut siirtämään pääpainonsa työperäisen maahanmuuton edistämiseen. Samalla suomalaisten suhtautuminen ulkomaalaisiin on muuttunut ja yhä useampi kansalainen toivottaa lämpimästi tervetulleiksi asiantuntijoita, tiedemiehiä, lääkäreitä, kieltenopettajia ja opiskelijoita muista maista. Vuosien 2008-2009 taloudellinen taantuma on kuitenkin viilentänyt tilannetta ja suomalaiset alkoivat suhtautua ulkomaalaisiin skeptisemmin. Erityisesti koululaisten vanhemmat olivat kritisoineet maahanmuuttajien täyttämiä kouluja ja jotkut heistä menivät jopa niin pitkälle, että he vaihtoivat lapsensa koulua. Vuonna 2011 tehdyt kyselyt sen sijaan osoittavat, että koulujen monikulttuurisuutta on taantuman jälkeen pidetty hyvänä, suomalaista kulttuuria rikastavana ja rasismia vähentävänä asiana.

Lähdeviitteenä näille aika mielenkiintoisille näkemyksi on gradussa annettu: esim. Työ- ja elinkeinotoimisto mol.fi, Helsingin kaupungin sivut hel.fi, Helsingin sanomat hs.fi). Lähdeluettelossa ainoa mol.fi-lähde on " Suomalaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin. 2005. Työ- ja elinkeinotoimisto.", joten nyt jää aika epäselväksi, että mistä lähteestä kirjoittaja on saanut tiedon, että Suomessa olisi ollut jossakin vaiheessa työvoimapula. Mikä on Suomen maahanmuuttopoliittinen ohjelma?

Johdannossa kirjoittaja kertoo olevansa itse maahanmuuttaja, sillä ehkä voi selittää sitä, että tuosta tekstistä jää epäselväksi tapahtuma-aika, aikamuodotkaan eivät välttämättä ole kirjoittajalle aivan kunnolla auenneet: "väestörakenteen muutos ja sen mukanaan tuoma työvoimapula ovat aiheuttaneet muutosta", siis milloin ovat aiheuttaneet ja mikä ihmeen työvoimapula?

Vuonna 2011 tehdyt kyselyt sen sijaan osoittavat, että koulujen monikulttuurisuutta on taantuman jälkeen pidetty hyvänä, suomalaista kulttuuria rikastavana ja rasismia vähentävänä asiana.

Mihinkähän kyselyihin tässä mahdetaan viitata? Taantuman jälkeen, siis minkä taantuman? Nykyinen taantuma on vain pahentunut koko ajan.

Kirjoittajalla on vähän nuiva käsitys tasa-arvosta somalialaisittain:

s. 8: Venäjällä naiset ovat samanvertaisia miesten kanssa, Somaliassa nainen palvelee miestä.

s. 12: Lisäksi tasa-arvoisuus on yleinen maahanmuuttajille ongelmia aiheuttava tekijä. Suomessa, kuten myös muissa länsimaissa, nainen on samassa asemassa kuin mies. Näin ei ole Lähi- Idässä tai muissa islamilaisissa maissa. Tämä synnyttää ongelmatilanteita koulussa, jossa naisen miehestä riippumaton asema korostuu päivästä toiseen. Perhe, joka edelleen kasvattaa täydellisiä puolisonsa palvelevia kotiäitejä ei luultavasti arvosta sitä, että heidän tytöistään tehdään itsenäisiä korkealle pyrkiviä naisia, etenkin jos kyseinen tyttö nauttii suomalaisuuden kautta saavutetusta vapaudesta ja sen takia hyväksyy suomalaiset asenteet perhekulttuurin sijasta.

s. 13: Osa maahanmuuttajista tulee selvästi suomalaista suku- ja perhekeskeisemmistä yhteiskunnista, joille perhe ja suku ovat elämän ehdoton keskipiste. Mikään muu velvoite tai yksilöllinen oikeus ei saa ohittaa perheyhteisyyteen liittyviä velvoitteita. Suomalaisesta näkökulmasta tällaista perheen ylivaltaa yksilön ja yhteisöllisten sääntöjen ylitse on vaikeaa hyväksyä, ja se johtaa ajoittain ristiriitatilanteisiin. Esimerkiksi lapsi voidaan ottaa pois koulusta ja lähettää hoitamaan sairastunutta tätiä. Sukulaisten suosiminen on monissa maissa itsestään selvä, hyvänä pidetty periaate, toisin kuin länsimaisissa demokratioissa.

Tässä luvussa on aika paljon yleistä jorinaa monikulttuurisuudesta, arvoista, integroitumisesta jne. Kirjoittaja taitaa lähinnä siteerata eri lähteitä, mutta ei itse varsinaisesti ota asioihin kantaa.


3. Maahanmuuttajat ja monikulttuurinen koulu s. 15 - 26

s. 15: Vuosittain kouluihin saapuu oppilaita eri maista, joiden äidinkieli ei ole suomi, ja vuosittain kouluissa on kokonaisia valmistavia ryhmiä maahanmuuttajataustaisia lapsia. Näitä lapsia usein katsotaan hyvinvointitalouden saajina, mutta vielä useimmin unohdetaan, että nämä lapset edustavat uutta välttämätöntä työvoimaa ja sen mukaan myös uusia veronmaksajia.

Gradu on siis hyväksytty syksyllä 2012, kirjoitettu joskus aikaisemmin, mutta silti.

1800-luvun lopussa Suomi oli kansainvälinen maa. Suomeen muutti ihmisiä Ruotsista, Venäjältä ja Saksasta sekä Englannista, Skotlannista, Tanskasta ja Norjasta. Suomeen muuttaneet ulkomaalaiset auttoivat kehittämään Suomen arkkitehtuuria ja muuta kulttuuria. (Räty 2002, 29) Kallioniemen ja Luodeslammen mukaan, (Kallioniemi & Luodeslampi 2008) Suomea on kuitenkin vaikeata pitää aidosti monikulttuurisena yhteiskuntana kun sitä verrataan muihin Euroopan maihin, kuten Saksaan, Ranskaan ja Iso- Britanniaan. Pääkaupunkiseudulla asuu ja elää kuitenkin merkittävä ulkomaalaisvähemmistö. Tästä syystä yhteiskunnan muuttuminen monikulttuuriseksi on ollut voimakkainta ja ilmeisintä juuri Helsingissä ja sen ympäristössä.

Aika sekavaksi alkaa mennä, kirjoittaako hän koko ajan 1800-luvun lopusta vai nykyajasta?

Monikulttuurisuus on suomalaisessa yhteiskunnassa tällä hetkellä jo arkipäivää, sillä yhteiskunnassa elää rinnakkain monia, kulttuurisesti toisistaan poikkeavia ryhmiä. Tämä vaatii myös valtaväestöltä omaa panosta sillä kotoutuminen on kaksisuuntainen prosessi. (Immonen-Oikkonen & Leino 2010, 22)

No nyt se valtaväeston kotoutuminen tuli taas. Kohta aletaan varmaankin valtaväestönkin kohdalla puhua kotoutumattomista.

s. 19: Helsingin Sanomien artikkelissa (www.hs.fi 8.6.2010) väitetään että Ruotsissa on huomattu maahanmuuttajalasten koulumenestyksen vaihtelevan syntymämaan perusteella. Somaliassa syntyneistä koululaisista vain 25 prosenttia saa peruskoulussa riittävän hyvän todistuksen päästäkseen lukioon. Heistä selvästi parhaiten pärjäävät ne lapset, jotka saapuivat Somaliasta Ruotsiin jo ennen koulun alkua. Heistä 75 prosenttia pääsee todistuksellaan lukioon.

Lähdeluettelosta ei valitettavasti löydy linkkiä tuohon artikkeliin.

s. 23: Mirja-Tytti Talibin mukaan (Talib 2005) opettajan työ vaatii jatkuvaa ja elinikäistä oppimista. Maahanmuuttajalapsien tulo luokkaan asettaa kuitenkin niin suuret vaatimukset ja niin isoissa määrissä, että se aiheuttaa ahdistusta ja hallitsematonta riittämättömyyden tunnetta.

Jotkut opettajat ahdistuvat suuresti, kun luokkaan saapuu maahanmuuttaja. He perustavat ahdistuksensa sillä, että maahanmuuttajalapset eivät osaa mitään, eivät edes sanakirjan käyttöä; he eivät ymmärrä suomea ja sen takia eivät myöskään pysty oppimaan englantia.

Lisäksi opettajat jakavat oppilaita "meihin" ja "heihin", ja jotkut ovat suorastaan rasisteja.

s. 24: Helsingin Sanomien mukaan (HS 2.3.2011) lähes puolet opettajista rajoittaisi maahanmuuttajien osuutta koulun tai päiväkodin oppilaista 20–30 prosenttiin. Kolmannes opettajista ei haluaisi kiintiötä lainkaan. Vain pieni osa asettaisi rajan 50 prosenttiin. Vaikka suurin osa heistä kannustaa maahanmuuttajalapsien mukana tuomaa kulttuurin rikastuttamista, he kokevat, että heillä ei ole riittävää koulutusta maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden opetukseen. Lisäksi yhteydenotto vanhempiin, jotka eivät puhu suomea tarpeeksi hyvin, lisää työmäärää. Ongelmana on myös monikulttuurisuuden myötä tuleva väkivallan kasvu koulussa ja melu luokassa. Kyselyn mukaan joka viides opettaja arvioi hakeutuvansa muuhun kouluun, jos maahanmuuttajien määrä kasvaa liian isoksi.

Tässä luvussa on aika paljolti suoria lainauksia eri kirjoista, opetussuunnitelmista ym. Monikulttuurisuutta toistellaan. Toisaalta tietysti graduun teoriaosuuteen pitääkin lainata tekstiä eri lähteistä, tehtävänä on osoittaa osaavansa käyttää lähteitä ja lähdeviitteitä, mutta toisaalta ei kai graduntekijän ole kiellettyä suhtautua lähteisiinsä jonkinlaisella kritiikillä. Tuli vähän sellainen tuntuma, että hän on aika satunnaisesti poiminut lähdeteoksista lainauksia sen paremmin miettimättä, ovat tekstit enää ollenkaan ajankohtaisia.

Maahanmuuttajana hän ei välttämättä ole kovin kauaa asunut Suomessa eikä tunne Suomen talouden tilannetta vaikkapa viimeisen kuuden vuoden ajalta, mutta gradu kuitenkin arvioidaan (tai ainakin pitäisi arvoida) samoin oli tekijä sitten syntyperäinen suomalainen tai maahanmuuttaja.


4. Valmistava opetus s. 27 - 30

s. 27: Suomen lain mukaan maahanmuuttajalapsilla on oikeus yhden vuoden kestävän perusopetukseen valmistavaan opetukseen. Opetusta voidaan järjestää maahanmuuttajataustaisille oppilaille, joiden suomen tai ruotsin kielen taito ja/tai muut valmiudet eivät riitä esi- tai perusopetuksen ryhmässä opiskelemiseen. Opetukseen osallistuvalla on työpäivinä oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta sekä oppilaanohjausta. (Perusopetuslaki, PoL 30 §)

Valmistavan opetuksen vähimmäistuntimäärä on 6-10-vuotiaille annettavassa opetuksessa 900 tuntia ja tätä vanhemmille annettavassa opetuksessa 1000 tuntia. Oppilaalla on kuitenkin oikeus siirtyä perusopetukseen jo ennen tuntimäärien täyttymistä, jos edellytykset perusopetuksen ryhmässä opiskeluun toteutuvat. Paikallisen opetussuunnitelman laatii opetuksen järjestäjä käyttäen lähtökohtina opetussuunnitelman perusteita, valtioneuvoston määriteltyjä valtakunnallisia tavoitteita sekä soveltuvin osin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita. (Päivärinta & Nissilä 2010, 10-11)

s. 29: Valmistavan opetuksen ongelmana on se, että monikulttuuriset ryhmät ovat lähes aina heterogeenisiä. Oppilaat eroavat toisistaan maahanmuutonsyyn, iän, kehityksen, kieli- ja kulttuuritaustan, uskonnon ja kouluhistorian osalta. Samassa luokassa voi hyvinkin olla kuusivuotias virolainen tyttö, kahdeksanvuotias venäläinen poika, joka osaa sekä lukea että kirjoittaa ja somalialainen kaksitoistavuotias täysin lukutaidoton poika.

s. 30: Päivärinnan ja Nissilän mukaan (Päivärinta & Nissilä 2010) eri kulttuurien käyttäytymissääntöjen ja sopivaisuusnormien huomioiminen edellyttää opettajilta joustavuutta. Esimerkiksi liikuntatunneilla vaatteiden vaihtaminen ja peseytyminen voivat aiheuttaa ongelmia. Lisäksi uskonto on sellainen asia, joka tuottaa usein vaikeuksia. Muun muassa uinnissa joudutaan usein keskustelemaan vanhempien kanssa ja etsimään yhdessä heidän kanssa sopivia ratkaisuja.

Käyttäytymissäännöt ja sopivaisuusnormit taitavat taas kerran viitata siihen yhteen ja samaan uskontoon.


5. Muut ongelmat ja vaikeudet s. 31 - 34

s. 31: Suomalaista monikulttuuristuvaa koulumaailmaa ja siinä esiintyvää rasismia on tutkittu jonkin verran. Niin suomalaisten opettajien ja koululaisten asenteita, kuin maahanmuuttajien ja heidän lastensa kokemuksia sekä nuorten keskinäistä vuorovaikutusta käsittelevät tutkimukset kertovat, että rasismi on koulumaailmassa vahvasti läsnä oleva ilmiö. Tästä huolimatta esimerkiksi valtakunnallisessa peruskoulun opetussuunnitelmassa ei puhuta rasismista, ainoastaan suvaitsevaisuudesta. (Rastas 2007, 115)

Ulkomaalaisiin avoimen vihamielisesti suhtautuvat ihmiset eivät tarvitse kovinkaan paljon ulkoisia kimmokkeita tai paineita, kun he jo toimivat rasistisesti ja sadistisesti. Oikeastaan he ovat koko ajan valmiustilassa ja odottavat vain syytä, jotta pääsisivät leimahtamaan. Nämä tyypit ovat yleensä hyvin karismaattisia ja älykkäitäkin mutta psykiatrien mukaan samalla hyvin vaikeasti häiriintyneitä. He eivät kykene kohtaamaan pahuuttaan eivätkä vainoahdistustaan – toisin sanoen tutkimaan itseään. Näille ihmisille suvaitsevaisuudesta puhuminen on melkeinpä tyhjää, ja se lisää heissä vain aggressiota. Tuttava- ja ystäväpiirissään heillä ei ole vuorovaikutteisia kontakteja muualta tulleisiin. Kouluyhteisön jäseninä ollessaan he löytävät rasistisille mielipiteilleen vahvaa tukea kotonaan, internetyhteisöistä tai muusta saman aatteen ihmisistä. (Pollari & Koppinen 2000, 51)

s. 32: Tutkimuksen mukaan maahanmuuttajapoikaan näyttää liittyvän kaksoisrooli: häntä sekä kiusataan paljon että hän kiusaa paljon muita. Niinpä maahanmuuttajapojista noin 49 prosenttia mainittiin nimeltä kiusaajan roolissa ja uhrin roolissa 44 prosenttia vastauksissa. Tutkimuksen tulosten mukaan ulkomaalaistausta oli harvoin kiusaamisen syynä. Maahanmuuttajaoppilaista vain harvat (7,5 prosenttia) arvelivat heihin kohdistuneen kiusaamiseen johtuvan ulkomaalaistaustasta.

s. 33: Lairion, Puukarin ja Variksen tekemä tutkimus (Matinheikki-Kokko 1999) on osoittanut, että osalla maahanmuuttajista on hyvin epärealistisia ammatillisia toiveita suhteessa omiin mahdollisuuksiinsa. Ongelma on se, että maahanmuuttajat eivät aina ymmärtäneet, miten vaikeaa Suomessa on päästä opiskelemaan suosituille aloille tai erikoislukioihin. Lisäksi tutkimuksen mukaan opiskelupaineita luovat lähinnä maahanmuuttajien omat vanhemmat: he haluavat lapsistaan mahdollisimman pitkälle koulutettuja.

6. Tutkimusongelmat s. 35 - 36

s. 35: Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia, miten maahanmuuttajataustaiset oppilaat sopeutuvat uuteen ympäristöön ja minkälaisiin ongelmiin he törmäävät uudessa maassaan. Tutkimuskohteena ovat eri-ikäiset, eri maista ja kulttuureista tulleet lapset, joiden asumisperiodi Suomessa vaihtelee. Tutkimuksen pääpaino on kuitenkin ala-asteikäiset lapset, jotka eivät vielä osaa suomen kieltä tarpeeksi hyvin ja jotka ovat tulleet Suomeen vain muutama vuosi sitten. Suurin osa havainnoineista tapahtui valmistavassa maahanmuuttajaluokassa. Haastatteluihin osallistuivat myös vanhemmat Suomessa jo vuosia asuneet nuoret sekä valmistavasta luokasta valmistuneet oppilaat. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten koti ja koulu voivat helpottaa tai vaikeuttaa lapsen sopeutumisprosessia. Vanhempien näkökulmasta tarkastellaan sitä, miten perheen arvojen ja asenteiden eroavaisuus valtaväestön arvoista ja normeista vaikuttaa lapsen kasvatukseen, opetukseen ja identiteettiin. Opettajien näkökulmasta tarkastellaan, miten opettajat suhtautuvat maahanmuuttajalapsiin luokissa, ja kuinka suuri vaikutus opettajalla on lapsen kasvatukseen ja opetukseen. Samalla esille tulee se, minkälaisiin ongelmiin maahanmuuttajalapsi törmää suomalaisessa perusluokassa ja mistä hän saa apua niiden ratkaisemisessa.

[Brandis]

Tutkimuksessa selvisi, että maahanmuuttajien ongelmat voi jakaa kahteen ryhmään: kulttuurista johtuviin ongelmiin ja kielitaidosta johtuviin ongelmiin.

Kuinka menetellään tilanteessa, jossa maahanmuuttaja opiskelee Suomessa ammattiin, joka edellyttää häneltä oman vakaumuksensa (arvojensa / eettisten normiensa) vastaista päivittäistä toimintaa?

Tähän, jos saisin tyhjentävän vastauksen joltakin, joka kokee maahanmuuton olevan päävoittoisesti positiivinen asia ja kohdattavat vaikeudet ovat (aikaa kestävällä tavalla sekä yksilöä kunnioittaen) voitettavissa.

Tutkimuksen pääpaino on kuitenkin ala-asteikäiset lapset

Aa.. jään siis odottamaan kysymykseeni vastausta ja lisätutkimuksia.

[Kemolitor]

7. Tutkimuksen luonne ja eteneminen s. 37 - 42

s. 37: Idea tähän Pro-gradu tutkielmaan syntyi, kun aloitin koulunkäynninohjaajana valmistavassa luokassa ja tajusin, että tavalliset opetusmenetelmät eivät sellaisenaan päde ryhmään, jossa on eritasoisia lapsia ilman minkäänlaista suomen kielen taitoa. Päätökseen vaikutti myös se, että olen itse maahanmuuttaja ja opiskelen yliopistossa. Myös oma lapseni on aloittanut aikanaan suomalaisessa koulussa viidenneltä luokalta. Tiesin omasta kokemuksestani, miten vaikeata on opiskella erilaisessa kouluympäristössä, joka on täysin tuntematon. Tiesin myös sen, että suomen kieli on vaikeaa ja sen oppiminen riippuu paljon opettajasta ja hänen asenteestaan. Esimerkiksi opettajan puhetyyli on yksi niistä tekijöistä, jotka voivat joko helpottaa tai vaikeuttaa kielen oppimista. Kun siirryin opettajan tehtäviin samassa valmistavassa luokassa, huomasin, että maahanmuuttajalapset on aihe, joka kiinnostaa minua.

s. 39: Havainnointi jatkui kolmen vuoden ajan, jolloin toimin valmistavan luokan opettajana. Valmistavassa opetuksessa oppilas on vain yhden lukuvuoden, joten oppilasryhmiä oli yhteensä kolme. Kaikki kolme koostuivat eri maista tulleista, eri ikäisistä ja eri tasoisista lapsista, joiden suomen kielen taito ja koulumenestys vaihtelivat.

s. 41: Tutkimuksen oppilaiksi yritin valita mahdollisimman eritaustaisia lapsia:
• englantilaiset 7- ja 9-vuotiaat sisarukset, jotka tulivat valmistavaan luokkaan tänä vuonna
• venäläinen 12-vuotias poika, joka aloitti valmistavassa luokassa viime talvena
• kongolainen kaksi vuotta sitten valmistavasta luokasta valmistunut 12-vuotias poika, joka käy nyt neljättä luokkaa
• somalialainen kaksi vuotta sitten valmistavasta luokasta valmistunut 12-vuotias tyttö, joka käy nyt neljättä luokkaa
• yläastetta parhaillaan käyvä 16-vuotias venäläinen poika, joka opiskeli valmistavassa luokassa 7-vuotiaana
• kaksi vuotta sitten Suomeen tullut 17-vuotias somalialainen poika, jolla ei ollut aikaisempaa koulukokemusta ja joka opiskelee nyt maahanmuuttajille tarkoitetussa iltalukiossa
• yliopistossa englantia opiskeleva 20-vuotias venäläinen tyttö

8. Tutkimustulokset ja niiden pohdinta s. 43 - 66

Tämä on, kuten monessa muussakin gradussa on ollut, työn kiinnostavin osio. Tosin tässä ehkä näyttäytyy kirjoittajan venäläistaustaisuus, hän kertoo aika paljon venäläisten lasten ja vanhempien kokemuksista suomalaisessa koulussa.

s. 43: Kaikki neljä opettajaa, joita haastattelin, sanoivat, että he eivät kiinnitä maahanmuuttajanoppilaisiin erityistä huomiota. Heitä kohdellaan ja heidät nähdään samanlaisina kuin suomalaisetkin lapset. Myös opetusmenetelmät pysyvät samoina.

s. 44: Matematiikka on taas kaikkien mielestä helppoa, mikä tuli yllätyksenä, sillä Lindin tutkimus (Matinhekki-Kokko 1999) on osoittanut täysin vastakkaisen tuloksen. Olen itsekin huomannut, että erityisesti venäläiset, jotka ovat käyneet koulua kotimaassaan, pärjäävät kyseisessä aineessa erinomaisesti. Yksi haastateltavistani opettajista oli samaa mieltä. Syynä siihen on luultavasti se, että Venäjällä matematiikan taso on ala- ja yläasteella korkeampi kuin Suomessa, ja lapsilta vaaditaan paljon enemmän.

s. 47: Uskonto on sellainen asia, joka voi tuottaa paljon hankaluuksia ja esteitä maahanmuuttajien opettamisessa. Osan näistä asioista voi arvata etukäteen ja valmistautua etukäteen, mutta osa voi tulla yllätyksenä ja sellaisissa tilanteissa, joissa ongelmia ei pitäisi olla lainkaan. Esimerkiksi koulussa, jossa olen töissä, eräälle muslimitytölle tuli yhtäkkiä halu rukoilla. Tilanteessa ei olisi muuten ollut ongelmaa, mutta kyseessä oli aika, jolloin piti lähteä kotiin koulutaksilla. Lapsi purskahti itkuun, eikä suostunut nousemaan autoon. Periaatteessa, lapsilla pitäisi olla mahdollisuus harjoittaa omaa uskontoa, mutta kyseisessä tapauksessa muut lapset joutuisivat odottamaan ja takseilla on tiukka aikataulu.

Olisi ollut kiinnostavaa tietää, miten tämä ristiriita sitten ratkaistiin, jäikö tyttö kyydistä vai odottivatko toiset kiltisti hänen rukouksensa loppumista.

Yksi yleisimmistä ja ennalta arvattavissa oleva ongelmatilanne on kuitenkin liikunta, jossa erityisesti muslimilasten kanssa on hyvä joustaa. Musliminaisten pukeutumissääntöön kuuluu ehdottomasti hame. Liikuntatunneilla hameessa liikkuminen on kuitenkin hankalaa. Itse olen joutunut keskustelemaan aiheesta vanhempien kanssa ja loppujen lopuksi päätettiin yhdessä, että tytöt saavat olla housuissa liikuntatuntien aikana. Tärkeintä on siis saada vanhemmat ymmärtämään, että jossain tapauksissa koulun säännöistä ei voi poiketa, ja muutenkin turvallisuuden ja mukavuuden kannalta housut ovat parempi vaihtoehto kuin hame.

Hameongelman lisäksi uinti asia, josta joudutaan lähes aina keskustelemaan. Ensimmäisen haasteen luo pukeutuminen. Muslimitytöille esimerkiksi voi antaa luvan käyttää pitkiä tpaitoja uimapukujen sijasta. Tästä kuitenkin pitää ensin keskustella uimahallin työntekijöiden kanssa. Toinen ongelma on uintitaidot. Ensimmäisellä luokalla, jolloin harva lapsi osaa vielä uida, ja koko luokka sen takia osallistuu uimakouluun, ei ole ongelmia. Niitä syntyy silloin, kun maahanmuuttajalapsi ei osaa uida, mutta liikuntatunneilla sitä vaaditaan. Tässäkin on merkittävä rooli opettajalla, jonka pitää ottaa yhteyttä vanhempiin ja päättää, miten asiassa voidaan toimia. Eihän se ole lapsen vika, että hänen kotimaassaan ei ole vesistöjä ja uimahalleja, joissa voi uida.

Taito- ja taideaineiden opinnoissa saattaa joihinkin uskontokuntiin kuuluvilla perheillä olla peruskoulun tavoitteista poikkeavia rajoitteita. Opetuksessa tulisi ottaa huomioon, että opetellaan työskentelytapoja ja -menetelmiä erilaiset uskonnolliset ja eettiset näkemykset huomioon ottaen ja niitä kunnioittaen. Esimerkiksi musiikin opetuksessa on tarkoituksenmukaista käyttää joustavasti erilaisia opetusmateriaaleja ja -menetelmiä oppilaan opinto-ohjelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Perusperiaatteena on että opetuksen sisällöissä joustetaan, mutta oppiaineista ei vapauteta uskonnollisten tai kulttuuristen syiden vuoksi. (Päivärinta & Nissilä 2010, 28)

Itse en ole tähän mennessä törmännyt kuvataiteessa tai käsitöissä uskonto-ongelmiin, enkä ole edes joutunut ottamaan uskontoa jollain erityisellä tavalla huomioon kyseisissä aineissa. Eräässä valmistavassa luokassa puolestaan muslimilapset kieltäytyivät piirtämästä Suomen lippua, koska siinä on risti. Opettajan selitettyä asian ei ongelmaa sen jälkeen ollut.

Mutta uskonto voi yllättäen tulla esiin myös välitunneilla tai ruokailussa. Ruoan kanssa ei yleensä ole ongelmaa, vaikka muslimeilla onkin ruokaan liittyviä rajoitteita. Koulussa tarjotaan sianlihan sijasta muslimilapsille naudanlihaa. Koska kouluissa muutenkin otetaan huomioon erityisruokavaliot, ongelmaa ei ole lainkaan. On kuitenkin olemassa sellaisia uskontoseikkoja, joita ei edes tule ajatelleeksi. Esimerkiksi muslimit pitävät vasenta kättään likaisena, eivätkä sen takia koskaan pystyisi pitämään siinä haarukkaa. Vasemmalla kädellä syöminen on väärin ja loukkaavaa. Itse sain tietää tämän, kun ryhmään saapui afrikkalainen poika. Kun hän kävi tutustumassa kouluun, jossa hänen oli tarkoitus jatkaa valmistavan ryhmän jälkeen, häntä yritettiin pakottaa ruokatunnilla käyttämään haarukkaa ja veistä, koska opettajalla ei ollut tietoa islamilaisesta kulttuurista. Lapsi tuli vihaiseksi, ja jopa kieltäytyi menemästä kyseiseen kouluun. Hän ei kuitenkaan kertonut opettajalle miksi hän ei voinut pitää haarukkaa vasemmassa kädessä.

Tuntuu vähän valikoivalta kirjoittajan esimerkkien valinta, vain ja ainoastaan muslimien ongelmia. Kai nyt muutkin uskonnot aiheuttavat hankaluuksia koulunkäynnissä, aiheuttavathan? Tämä ristiongelma on ainakin itselleni aivan uusi tapaus, mitenkähän asia on eri kouluissa ratkaista?

s. 50: Tilastot osoittavat, että pakolaisille, joista suurin osa on Afrikasta, on Suomessa harvoin tarjolla hyvää työpaikkaa. He joko käyvät suomen kielen kursseilla tai työskentelevät harjoittelijoina, koska sotien takia heillä ei ollut mahdollisuutta saada riittävää koulutusta kotimaassaan. Lisäksi heidän suomen kielensä on ainakin alussa heikko. Jos vanhempien työtilanne ja koulutus vaikuttavat lapseen, voi päätellä, että harva somalialainen päätyy lukioon, yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Kysyin mielipidettä venäläisellä 20-vuotiaalta tyttäreltäni, joka opiskelee yliopistossa:

"Ainakin lukiossani, jota kävin itse oli muutama venäläinen, mutta afrikkalaisia en nähnyt. Silloin heitä ei tosiaan ollut niin paljon kuin nykypäivänä. Yliopistossakaan en vielä törmännyt heihin, vaikka kaduilla islamilaisia näkeekin joka päivä ja suuressa määrin. Jos käytävillä kuulee arabiaa, niin kyseessä on useimmiten joukko vaihtooppilaita, ei maahanmuuttajia."

Minusta tärkein syy siihen, että afrikkalaiset eivät jatka korkeakouluissa on se, että suurella osalla afrikkalaisista lapsista ei ole mitään aikaisempaa koulutaustaa. Vaikka minä ja opettajat, joita haastattelin, olemme sitä mieltä, että somalialaiset ja muut afrikkalaiset lapset yrittävät tosissaan ja haluavat oppia, se vaan ei aina ole mahdollista. Virolaiset ja venäläiset ovat aina käyneet koulua kotimaassaan: he osaavat lukea, kirjoittaa ja joskus jopa tuntevat länsimaalaiset kirjaimet. Somalialaiset ovat puolestaan kulttuurishokissa jo pelkästä koulumaailmasta. Silloin on mahdotonta saada hyviä arvosanoja.

Aika nuiva näkemys kirjoittajalla afrikkalaislapsien oppimismahdollisuuksista.

s. 51: Koulumenestys ei kuitenkaan ole ainoa asia, johon lapsen syntymämaa vaikuttaa, vaan se näkyy vielä paremmin lasten käyttäytymisessä. Erityisesti välitunneilla voi huomata tiettyjä eroja. Kysyin asiasta valmistavassa luokassa toimivalta koulunkäynninohjaajalta:

"Somalialaiset lapset tuottavat eniten ongelmia ja ovat aina silmätikkuina välitunneilla. Muun muassa jalkapallossa he menevät nopeasti nyrkkiin. He eivät puhu asioista, vaan alavat huutaa ja käyttää väkivaltaa. Viime vuonna, kun oli iso ryhmä somalialaisia lapsia, jouduin valvontaan lähes joka välitunti. Erityisesti keinussa ja kentällä oli paljon tappeluita ja piti koko ajan selvittää ja selittää samat asiat. Vuoden lopussa olin 100% väsynyt siihen. Venäläiset taas tappelevat harvoin."

Tämän asian myöntää myös Mirja-Tytti Talib (Talib 1999). Hänen mukaan Somalian maahanmuuttajaoppilailla on runsaasti käyttäytymiseen liittyviä ongelmia. Somalialaisessa yhteiskunnassa on selvä hierarkia ja koulukuri, joten lapsilla on vaikeuksia sopeutua sallivaan suomalaiseen järjestelmään.

Kai se ihan luvallista on somaleista tuollaista sanoa, ettei tule syytteitä kiihottamisesta.

s. 52: Yksi valmistavan opetuksen suurimmista ongelmista on varmaankin ryhmän heterogeenisuus. Yhdessä luokassa voi olla, ja yleensä onkin, kymmenen eritasoista, eri maasta tullutta lasta, jotka eivät puhu suomen kieltä lainkaan. Esimerkiksi viime vuonna luokassani oli 11 oppilasta: neljä somalialaista, neljä venäläistä, yksi latvialainen, yksi virolainen ja yksi kiinalainen, joka tuli vasta toukokuussa. Ryhmän lapset olivat eri-ikäisiä (7-11-vuotiaat) ja lasten koulutaso vaihteli: Somaliasta tulevilta lapsilta ei ollut koulutaustaa lainkaan, iästään riippumatta; muut olivat opiskelleet yhden tai muutaman vuoden kotimaassaan. Suurin osa lapsista oli seuraavana lukuvuonna menossa ensimmäiselle luokalle. Lapset, jotka olivat tulleet luokkaan kesken lukuvuotta, jatkoivat opintoja valmistavassa luokassa vielä syyslukukauden ajan. Kysymys kuuluu, miten tällaista ryhmää on opetettavaa, kun opettajia on vain yksi?

Tuollaisen ryhmän opettaminen on varmasti erittäin raskasta touhua. Ei voi kuin ihmetellä opettajien jaksamista.

s. 55: Olisin voinut olettaa, että Helsingin Sanomissa (H.S.,2.3.2011) julkaistujen maahanmuuttovastaisten artikkelien jälkeen, haastateltavien palaute maahanmuuttajista olisi negatiivinen, mutta yllättäen kaikilla viidellä aikuisella on positiivinen kuva lapsista ja maahanmuuttajakokemus on heidän mielestä opettanut heille paljon. Lisäksi kaikkien haastateltujen opettajien mielestä suhtautuminen maahanmuuttajiin on muuttunut ja on edelleen muuttumassa.

* Mikä oikein on tämä Hesarin maahanmuuttovastainen artikkeli? Lähdeluettelon mukaan kyseessä on tämä:
Opettajat: Maanahmuuttajien määrä koulussa rajoitettava. 2.3.2011. Helsingin Sanomat.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Opettajat+Maahanmuuttajien+määrää+koulussa+rajoitet tava/1135264209019
Tuota artikkelia ei tunnu enää Hesarin sivuilta helpolla löytyvän, mutta tästä asiasta ilmeisesti on kyse:
2011-02-22 Opettaja: Kolmannes riittäisi maahanmuuttajaoppilaiden osuudeksi

Kirjoittaja viittaa Hesarin maahanmuuttovastaisiin artikkeleihin, mutta lähdeluettelossa on mainittu vain yksi Hesarin artikkeli.

s. 55: Haastateltujen opettajien kohdalla on kuitenkin otettava huomioon, että kenelläkään heistä ei luokassaan ollut suuria määriä afrikkalaisia lapsia, joihin suurin osa negatiivisista kokemuksista ja ennakkoluulosta kohdistuu, ainakin tutkimusten mukaan.

Minusta alkaa pikkuhiljaa tuntua, että kirjoittajalla itselläänkin on jonkinlaisia ennakkoasenteita afrikkalaisia kohtaan.


9. Tutkimuksen luotettavuus ja arviointi s. 67 - 70

s. 67: Tämän pro gradu-tutkielman päätutkimusväline on havainnointi, joka perustuu omiin kokemuksiin ja itse tehtyyn analyysiin. Tähän aina liittyy tulkintavirheiden mahdollisuus. Olen kuitenkin tehnyt tätä tehtävää jo kolme vuotta ja olen ottanut huomioon myös muiden opettajien ja vanhempien mielipiteet ja näkökulmat. Koska olen itse maahanmuuttaja ja lapseni on valmistunut suomalaisesta peruskoulusta, minun oli helppoa samaistua tutkimukseen osallistuneihin oppilaisiin ja yrittää nähdä tilanne heidän silmistään.

Tehtyjä havainnointeja voi puolustaa myös sillä, että olen itse sekä maahanmuuttajaoppilas, että -opettaja, että -vanhempi. Olen opiskellut suomen kieltä, olen opettanut suomen kieltä ja minulla on lapsi, joka valmistui suomalaisesta peruskoulusta, jatkoi suomalaisessa lukiossa ja on nyt parhaillaan opiskelemassa suomalaisessa yliopistossa. Lapseni mielestä koulu on helppoa, jos osaa kieltä, minusta se on vaikeaa.

s. 69: Jotkut tutkimuksen tuloksista osoittautuivat erilaiseksi, kun mitä muissa tutkimuksessa sanotaan. Näitä ovat esimerkiksi oppiaineiden vaikeus ja helppous oppilaiden mielestä sekä opettajien suhtautuminen maahanmuuttajiin. Mielestäni tämä johtuu siitä, että toteutin tutkimukseni suhteellisen pienessä koulussa, jossa ei ole valtavia määriä ulkomaalaisia. Siellä on kaksi valmistavan opetuksen ryhmää, mutta harva näistä oppilaista jatkaa samassa koulussa. Suurin osa Kouvolan maahanmuuttajista asuu kaupungin keskustan ulkopuolella, toisin kuin koulumme sijaitsee. Lisäksi Kouvolassa on vielä suhteellisen vähän ulkomaalaisia, vaikka heidän määränsä lisääntyykin. Tutkielman alussa mainitut tutkimukset sen sijaan toteutettiin joko pääkaupungin alueella tai suurkaupungeissa.

Vähän suppeaksi tämä gradu jäi. Itsestäänselvyyksiä toisteltiin, opettajan pitää ymmärtää maahanmuttajien omaa kulttuuria jne. Varsinkin luvuissa 2 ja 3 puhuttiin paljon monikulttuurisuudesta, mutta varsinaisessa tutkimuksessa sitä ei juurikaan käsitelty. Monikulttuurisuuden pitäisi olla rikkaus kantaväestöön kuuluville lapsillekin, mutta onko se? Gradun aihe on maahanmuuttajat suomalaisessa koulussa, sitä aihepiiriä varsinainen tutkimusaiheisto käsittelikin, monikulttuurisuus tuli esille alkupään taustateorialuvuissa, mutta monikulttuurisuutta ei sitten enää yhdistettykään varsinaiseen tutkimukseen.

Kirjoittajan venäläisyys näkyy ehkä myös jonkun verran lopputuloksessa, venäläisiä lapsia hän pystyi haastattelemaan näiden äidinkielellä, muita sitten ehkä tulkin avulla. Esimerkit olivat aika paljon juuri venäläisistä lapsista.

Jonkun verran oli tekstiin jäänyt kirjoitusvirheitä, jotka tekstinkäsittelyohjelman oikolukukin olisi osannut ilmoittaa.

[Uuno Nuivanen]

Tampereen ylikommariopiston graduntekijöille taitaa olla nykyään oikein meriitti, jos tuotosta ruoditaan Hommafoorumilla. 

[Detainee]

arabit ja somalit vetävät pohjat näissäkin kekkereissä...

[MW]

Myönnän, etten lukenut kunnolla edes näitä sitaatteja, mutta vaikutti siltä, että on menty helpoimmilla "standardiargumentti" -lähteillä, eikä ole hirveästi harrastettu lähdekritiikkiä ("työvoimapula").

Mutta gradu nyt kai vain onkin osoitus siitä, että pystyy tuottamaan jokseenkin koherentin dokumentin alaltaan, jotenkin perustellen ja lähteet luetellen.