Kielen muokkaajien uskomaton valta

[Puputti]

Minulla on kaksi teoriaa siitä, miksi radikaali vihervasemmisto on saanut äärinäkemyksensä maahanmuuttoa ja etnisiä asioita koskevan politiikan valtavirraksi kaikkialla lännessä. Nämä teoriat ovat kuin saman kolikon kaksi puolta, tavallaan saman asian kuvaaminen eri tavoilla.

Ensimmäinen on natsikortti, kuten sen pöllämystynyt kuvaa. Hitlerin jättämät traumat eurooppalaisille olivat niin voimakkaita, että natseista pyritään erottautumaan kaikin mahdollisin keinoin. Koska natsit väittivät puolustavansa eurooppalaisia ja eurooppalaisuutta, voidaan tosiasiallinen eurooppalaisuuden puolustaminen tänäkin päivänä liittää mielikuvin natseihin. Mitään oikeaa yhteyttä ei edes tarvitse olla, jotta leimaaminen onnistuisi.

Toinen teoriani on vihervasemmiston pakkomielteenomainen kiinnostus kieltä kohtaan. Vihervasemmistoa kiinnostavat sanoihin ladatut mielleyhtymät enemmän kuin sanojen tosiasiallinen merkitys. Vihervasemmistoa usein kiinnostaa enemmän se, mitä sanoja käytetään, kuin se mitä niillä yritetään sanoa. Tämä on irrationaalista, mutta se toimii politiikassa. Vihervasemmistolaiset, pseudofeministit ja heidän kaltaisensa ovat lähes ainoa taho, jota kiinnostaa muokata kieltä. Siksi näille on annettu siihen lähes vapaat kädet. Jos muut kuin vihervasemmisto lataavat sanoihin omia mielleyhtymiään, sana menee "pilalle", sen käyttöä aletaan pitää sopimattomana, tai se halutaan jopa kieltää. Tästä esimerkkinä vaikkapa etnisten tai muiden toiseutta edustavien ryhmien nimitykset kuten "neekeri" tai "mustalainen".

Toisaalta vihervasemmisto itse muokkaa sanoja härskisti, jos siitä on heille hyötyä. Sanat kuten "fasismi", "rasismi" ja "natsismi" on otettu käyttöön leimatermeinä, niiden merkitystä ja käyttöä on moneen kertaan muutettu siten, että niillä on voitu leimata radikaalin vihervasemmiston viholliskuvia, lähinnä länsimaalaisuuden eri puolien puolustajia. Tässä tullaan jälleen natsikorttiin. Se on tarkoituksella tehty poliittinen ase, se on tehty kieltä muokkaamalla, ja vihervasemmistolle vastaava kielenmuokkaus on tapa.

Vihervasemmistolla ei juuri ole kilpailua kielen muokkauksessa. He ovat saaneet sen alueen, josta ovat kiinnostuneita. Kaikki muut ovat ilmeisesti olleet pikemminkin kiinnostuneita asiakysymyksistä. Kaikki muut valtapolitiikan toimijat, jotka ovat ottaneet oppia tästä tehokkaasta vaikutuskeinosta, jatkavat vain samoilla linjoilla, kehittävät uusiokieltä eteenpäin, ajavat radikaalin vihervasemmiston asiaa torjumalla sanoja ja keksimällä uusia. Siihen perustuu vihervasemmiston valta.

Se on uskomatonta valtaa sillä tavalla, että sitä ei uskoisi. Sitä on vaikea huomatakaan. Kielen muokkaajien valta on "näkymätöntä", emmekä yleensä ole tietoisia siitä. Tässä vallankäytössä ei suoraan anneta uusia mielipiteitä sanoiksi puettuna informaationa, vaan näkemykset istutetaan sanojen merkityksiin ja sanoihin kiinnitettyihin mielleyhtymiin. Jos pysyt sanoissasi, mutta toinen muuttaa niiden merkityksen, muuttuu myös se mitä yrität sanoa. Jos sanot sanan ja pysyt sanasi takana, mutta toinen demonisoi sen sanan, hän demonisoi sinut. Jos sinulla on tottumus puhua jostain aiheesta, mutta toinen kieltää siihen parhaiten soveltuvat sanat, menetät tavallaan osan puhekyvystäsi. Nämä olivat kärjistettyjä esimerkkejä, mutta tähän tapaan se toimii.

Miten sitten nykypolitiikan kriitikkojen pitäisi toimia asian kanssa? Olemme varmasti tyytymättömiä kielen muokkaamiseen, mutta miten sitä voisi vastustaa?

Emme voi jättää kielen kenttää vihervasemmistolle ja valtapolitiikalle. Meidänkin on alettava muokkaamaan aktiivisesti kieltä. Sen ei saa antaa viedä mukanaan kielen herättämistä tunnetaipumuksista rakennettuun kuvitteelliseen maailmankuvaan, kuten vihervasemmistolla. Myöskään emme saa erota muiden käyttämästä kielestä, jotta se ei jäisi sisäpiirin jargoniksi. Emme saa alkaa tehdä kokonaan "kilpailevaa" kieltä, vaan meidän on lähdettävä siitä mikä on, ja näennäisesti sen ehdoilla. Eli missään nimessä emme saa vain asenteen vuoksi "tehdä kaikkea päin vastoin kuin vihervasemmisto".

Seuraavassa on muutamia alustavia ehdotuksiani:

• Epäsanojen turmelu. Monikultturistien itselleen tärkeistä asioista käyttämien nimitysten ja ilmausten, kuten "monimuotoisuuden rikkauden" ja jopa "monikulttuurisuuden" jatkuva sarkastinen käyttö on erittäin tehokasta. Sillä epä-mystifioidaan sanoihin asennetut viittaukset ihmeellisiin aarteisiin tai moraaliulottuvuuksia, joilla ei ole todellisuudessa mitään merkitystä, tai jotka ovat vääriä. Esimerkiksi "monikulttuurisuudesta" on jo ehdotettu luopumista (vain sanana, valitettavasti). Me emme saa kuitenkaan luopua siitä, vaan meidän tulee edistää sen pysymistä käytössä haluamassamme merkityksessä ainakin toistaiseksi. Tosin lainausmerkit auttavat "monikulttuurisuuden" todellisen laidan ymmärtämistä.
  
• Sanojen varaaminen on myös todella kannatettavaa. Sanojen varaaminen on sitä, että otetaan yleiskielen sana, josta tehdään monikultturismikritiikkiin liittyvä käsite. Yleiskielen sanaa ole helppo poistaa yleisestä käytöstä pelkäksi leima-aseeksi, vaan todennäköisesti sana jää yleiskieleen, ja sen jatkuva yleiskielinen käyttö epädramatisoi sitä, eli "puhdistaa" sitä leimoista. Yleiskielen sanoissa on usein myös vuosikymmenten tai -satojen aikana kertynyttä mielleyhtymä-ainesta, jota ei voida koskaan täysin "kaapia" pois, vaikka sana onnistuttaisiin jopa lähes täysin varaamaan. Siksi nimimerkkien, järjestöjen tai muiden tahojen nimien kannattaa tässä vaiheessa olla yleiskieltä. Tästä esimerkkinä Homma.
  
• Sanojen ennallistaminen Faktuaalisesti paikkansapitämättömien, röyhkeiden leimatermien, kuten "natsin", "fasistin" tai "rasistin" leimojen ottamista emme saa koskaan hyväksyä. Emme saa sanoa, että "jos todellakin tarkoitat rasistilla tuota, niin olen sitten mielelläni rasisti". Tämä olisi sama asia, kuin ajaa itse eteenpäin rasisti-termin väärinkäyttöä ja äärivasemmistolaista kielenmuokkausta. Vihervasemmistolle ensiarvoisen tärkeitä leimatermejä meidän tulee käsitellä niiden alkuperäisen merkityksen mukaan, eli torjua niiden väärinkäyttö tyystin. Leimatermien mielleyhtymät ovat usein niin voimakkaita, että emme voi mitenkään voittaa niitä hyväksymällä ne kuvaamaan itseämme, ja alkamalla määritellä niitä uudelleen. Meidän on vain pidettävä ne ennallaan.
  
• Sanojen vaihtaminen on myös tärkeää. Sanojen vaihto tarkoittaa tässä sitä, että jos termiin, jolla esimerkiksi perustelemme jotain meille tärkeää asiaa, kertyy liikaa vääriä mielleyhtymiä (joita valtapolitiikan tukijat niihin jatkuvasti yrittävät istuttaa), meidän täytyy käyttää muita termejä. Jokaista käyttämääsi sanaa voit periaatteessa miettiä tässä mielessä. Jos haluat kuvata jonkin ilmiön myönteisesti, käytä sanoja, jotka pitävät natsikortin heiluttamisen mahdollisimman vaikeana. Esimerkiksi älä sano puolustavasi isänmaatasi, vaan sano, tilanteesta riippuen, puolustavasi alkuperäistä kulttuuria, kotiseutua tai jotain muuta. Esimerkin isänmaa on "huono" sana. Se ei liity rasismiin millään tavalla, mutta siihen liittyy monilla mielleyhtymiä talvisotaan, skineihin yms. Jos haluat pelastaa isänmaasi, haluatko pelastaa isänmaasi vain pelkän isänmaa-sanan? Sanoista voidaan luopua, ei tavoitteista. Eivätkä ne sanat kuitenkaan katoa, vaikka emme julkisuudessa niiden kanssa patsastelisi.
  
• Sanojen "kaappaus". Meidän tulee "kaapata" itsemme ja ajatustemme kuvailua varten sanoja ja ilmauksia, joita vihervasemmisto käyttää itsensä ja ajatustensa kuvailuun. Tällöin vihervasemmiston on paljon vaikeampi leimata meitä, ja toisaalta meistä huomaa silloin helpommin, että emme asetu ainakaan vastakkaiseen ääripäähän. Tämä ei ole useimmiten edes moraalisesti "varkaus", koska monet meistä aivan oikeasti ovat vaikkapa sosialisteja tai luonnonsuojelijoita, eikä vihervasemmistolla ole mitään yksinoikeutta näihin nimityksiin. Emme saa pelätä näitä sanoja vain siksi, koska vihervasemmisto on käyttänyt niitä, joitain väärinkin. Meidän ei tarvitse yrittää sanojen tasolla erottautua esimerkiksi vihervasemmistosta pelkän toiseuspoliittisen erimielisyyden vuoksi, koska erottautuminen leimaa meidät paljon kauemmaksi. Sama koskee kuvallisia symboleja. Esim. ne kriitikot, jotka ovat vaikkapa sosialisteja, voivat ja heidän ehdottomasti kannattaa käyttää sosialistista symboliikkaa. Jos sosialistimme ovat aidosti sosialisteja, eivätkä turhaan erottaudu vain toiseuspolitiikan vuoksi, voivat he siten saada muutkin sosialistit käsittämään, että sosialistille on täysin luonnollista kritisoida maahanmuuttopolitiikkaa.
• Uudissanat. Tämä on ehkä vaikein asia, josta en ole varma itsekään, ja siksi jätin sen viimeiseksi.  Meidän tulee luoda (tai ottaa käyttöön harvinaisia) täysin neutraalin, jopa humaanin kuuloisia uudissanoja sellaisten välttämättömien asioiden kuvailuun, joihin ei vielä ole yleisiä sanoja. Tällainen on vaikkapa nimim. Anti-Utopistin eräästä teoriasta lainaama "vihreä meemi". Tosin tämän esimerkin värikoodaus on vähän ongelmallinen, koska väreihin liittyy varsin voimakkaat poliittiset mielleyhtymät. Muilta osin, ei-välttämättömissä tapauksissa, en osaa vielä ottaa kantaa uudissanoihin. Periaatteessa uudissanan tekeminen on loistava tilaisuus päästä säätelemään sanan mielleyhtymiä. Ainakaan itseään kriitikkojen ei pitäisi alkaa nimittää uudissanoilla. "Netsi" on ikävä esimerkki tällaisesta, ja sen käyttö tulisi heti lopettaa. Se on tietysti täysin humoristinen, ja osoittaa kykyä itse-ironiaan, mutta monet vaikuttajat ja mediat ymmärtävät tarkoituksella väärin kaiken minkä voivat.

[Dark Serenity]

Posti on hyvin asiallinen, mutta jäin miettimään.

Tahdommeko tosiaan tulla samanlaisiksi kielenmuokkaajiksi kuin mokuttajat?

[jiipik]

Hyvä postaus. Kielenmuokkaamista ei mielestäni tule harrastaa muuten kuin uuskielisten sanojen kääntämiseksi niiden alkuperäistä tarkoitusta vastaaviksi.

Mokukriittisessä keskustelussa tulisi muistaa se, että tietyntyyppinen poliittinen korrektius ja kohteliaisuus on edellytys viestin ottamiselle vakavasti vastaanottajapäässä. Vaikka se tuntuisi kuinka inhottavalta tahansa, on jonkinlainen uuskieli jo fakta, jota pitää sellaisena käsitellä.

Esimerkiksi neekeri-sanan käyttö tai sen käytön puolustelu ei edesauta millään tavoin keskustelun ottamista vakavasti. Lisäksi nyky-yhteiskunnassa ko. sanasta on tehty sellainen, että sen käyttö kuvaamaan tiettyjä ihmisiä tai ihmisryhmiä koetaan yleisesti vähintään epäkohteliaaksi ellei jopa rasistiseksi.

Scenehuumoria itseironisine "olen rasisti" -heittoineen koskee vastaavantyyppinen sääntö: jos sanot olevasi rasisti, vastaanottaja pitää sinua rasistina, myönsithän sen jo itse. Eli hieman rajaa! Esim. netsi-sana herättää voimakkaita negatiivisia mielikuvia, siiselipipot ja rikastamiset eivät juuri lainkaan.

Nettikeskusteluja vaivaa yleisesti tietty luokattomuus (kiroilu, haukkuminen, henkilöön käyvä vittuilu ym.), josta olisi syytä päästä eroon silloin, kun halutaan ajaa jotain vakavaa agendaa. Itse yritän pitää kielenkäyttöni netissäkin sellaisena, että voisin vastaavalla tavalla puhua ihan kasvotusten kenen tahansa kanssa. Mutta tämä nyt oli vain vaatimaton mielipiteeni... ja ehkä jonkinmoinen suositus.

[Huuhkaja]

Loistava kirjoitus, Puputti! Kiitos. Olen lähes joka kohdasta täsmälleen samaa mieltä. Kaikkien muidenkin kannattaa lukea tuo huolellisesti.

Tosiasiapohjaiseen loogiseen analyysiin suuntautuneen ihmisen mielestä sanoihin liittyvät tunnepohjaiset mielleyhtymät voivat tuntua irrationaalisilta. Nämä mielleyhtymät ovat kuitenkin tosiasioita nekin, ja siksi niiden huomioon ottaminen on rationaalista. Sanan merkitys ei ole vain se tosimaailman olio, johon sanalla viitataan ("sanakirjamerkitys"); tunteet ja mielleyhtymät ovat osa sanan merkitystä.

Kielen muokkaaminen vallankäytön välineenä hallitaan kyllä muuallakin kuin vihervasemmiston piirissä. Klassinen esimerkki on valtionhallinnon "tuottavuusohjelma". Ohjelmassa ei niinkään kiinnitetä huomiota työntekijää kohti syntyvän tuloksen määrään eli tuottavuuteen, vaan sen päätarkoituksena on kulujen vähentäminen työntekijämäärää pienentämällä. Kyseessä on siis tosiasiassa säästöohjelma. Tavoite on hyvä, mutta rehellinen nimitys kertoisi liian konkreettisesti mistä on kysymys ja toisi hyödyn ohella esiin kääntöpuolet. Abstraktimpi, vaikeammin määriteltävä, muodikas "tuottavuus"-sana on hyvä savuverho: kukapa tuottavuutta voisi vastustaa?

Vanhoihin, lyhyisiin ja ytimekkäisiin sanoihin liittyvät tunteet istuvat usein tiukassa. Siksi esimerkiksi sanoja "natsi" tai "rasisti" ei kannata yrittääkään epädramatisoida eikä moisia leimoja pidä hyväksyä. Mielestäni noita sanoja ei pidä epädramatisoida myöskään siksi, että oikeaa natsismia ja rasismia pitää voida arvostella ankarasti. Vasemmisto itse on jo tehnyt karhunpalveluksen noiden aatteiden vastustamiselle muuttamalla niitä kuvaavat sanat epämääräisiksi haukkumanimityksiksi.

Uusi, monimutkainen ja "oikeista" aineksista koottu sana kuulostaa ainakin aluksi hienolta ja sivistyneeltä, vaikkei kukaan tietäisi, mitä se oikeastaan tarkoittaa (esim. "monikulttuurisuus"). Tällaisia sanoja kannattaa luoda, koska sanan ensimmäiset käyttäjät pääsevät määrittelemään sen merkityksen: sanan merkitykseksi vakiintuu se, mihin ensimmäiset käyttäjät sitä käyttävät.

Hienojen uudissanojen kääntöpuolena on, että niitä on helppo parodioida. Myös olemassaolevat uudissanat voi kääntää parodioiksi, jos niiden merkitys on epämääräinen tai ontto.

Lyhyitä puhekielenomaisia uudissanoja pitäisi välttää. Esimerkiksi "mamu" ja "moku" ovat toki käteviä sisäpiirilyhenteitä ja sinänsä hyviä näppäriä sanoja, mutta sisäpiirin ulkopuolella käytettyinä ne antavat käyttäjästään junttimaisen kuvan. Lisäksi jotkut voivat mieltää ne halventaviksi haukkumasanoiksi, jolloin "mamun" vaikutus on sama kuin "neekerin". Sisäpiirin ulkopuolella pitäisi aina jaksaa puhua "maahanmuuttajista" ja "monikulttuurisuudesta", niin ikävän pitkiä kuin nuo ovatkin lausuttaviksi tai kirjoitettaviksi.

Kielen muokkaajien valta on näkymätöntä, kuten Puputti toteaa. Näkymätön valta on usein sitä vahvinta. Sanavalinnoilla vaikutetaan vahvasti ihmisten mielikuviin. Se, joka saa omat sanansa yleistymään, saa myös omat mielikuvansa yleistymään. Vastaan voi taistella nostamalla kielen muokkauksen näkyviin, mutta se tehoaa vain analyyttisesti ajatteleviin. Tunnepohjaisiin ihmisiin vaikuttamiseksi täytyy myös pelata kielipeliä.

[Puputti]

Posti on hyvin asiallinen, mutta jäin miettimään.

Tahdommeko tosiaan tulla samanlaisiksi kielenmuokkaajiksi kuin mokuttajat?

Vihervasemmisto on kielenmuokkauksen ansiosta uhkaamassa tuhota kulttuureita, yhteiskuntia ja alkuperäiskansoja. Kielenmuokkaus on uskomattoman tehokasta, se on tärkein asia, minkä yritän tässä viestissä tuoda esiin, otsikkoa myöten. Kaiken julkisen mokutuksen takana on periaatteessa Hitler-kortti ja sen kaltaiset "aseet". Ilman sitä mokutus olisi äärivasemmiston sisäpiirin juttu. Mitään niin järjetöntä kuin mokutus ei koskaan olisi saatu valtapolitiikkaan, jos sitä ei olisi voitu runnoa läpi voimakkaalla, järjen tappavalla aseella. Kielenmuokkaus tulee riivaamaan ihmiskuntaa niin kauan kuin on järkevästi ennustettavissa. Kyse on vain siitä, ketkä kieltä muokkaavat. Kun tuollainen väline keksitään, sitä käytetään muita vastaan armotta kuin ydinasetta. Meidän täytyy hankkia kunnollinen, organisoitu vastavoima.

[Viiskio]

Hyviä huomioita taas Puputilta. Se joka hallitsee julkista diskurssia, hallitsee sivistyneistön ajatuksia. Aikanaan asenteet sitten valuvat myös syvempiin riveihin, ellei muuten niin kasvatuksen kautta.

Monikulttuurisuuskriitikoiden piiristä löytyy kyllä retoriikan taitajia; enemmän näkisin ongelmaksi sen, että heidän näkyvyytensä valtamedioissa on linjauksista johtuen heikko. Heidät marginalisoidaan vaikkapa rasistileimaamalla ja pidetään diskurssin ulkopuolella.

Tähän pitäisi jollain päästä väliin. Sana on miekkaa voimakkaampi vain jos sanalla on kuulija.

[JR]

Vanhana sovinistina on ollut miellyttävää huomata, että tällä palstalla kirjoittaa erikoisen fiksuja naisihmisiä. Minusta ei ole kielenmuokkaajaksi, hyvä, kun osaan lukea, mutta harrastakaa te fiksummat sitä.
Monella palstalla vuosien mittaan kinastelleena olen ottanut käyttöön monia haukkumasanoja, joita minusta on käytetty. Joskus jopa kirjoitin nimimerkillä `Sovinistisika`. Punaniska ja homonvihaaja ovat olleet minulle rakkaita määritelmiä, kun ottaa ne itse käyttöön, on ne vastustajilta pois. Tappaakkin minut on uhattu. Ainoastaan pedofiiliksi nimittelystä en ole tykännyt, se ei ole enää hyvää huumoria.

[Katselija]

Kiitos erinomaisesta avauksesta. Minusta tärkeää on jatkuvasti pyrkiä asialliseen kielenkäyttöön analysoimalla ja konkretisoimalla. Yritän pohtia asiaa esimerkin valossa.

Stefan Wallin ajaa rasisminvastaista julkilausumaa. Mitä se on? Vaikea sanoa.Hän yhdistää rasisimin muukalaisvihamielisten mielipiteiden levittämiseen. Mitä se puolestaan on? Tuskin sellaista vakavasti otettavaa tahoa onkaan, joka on kaikille muukalaisille vihamielinen. Muukaisvihamieliseksi leimautumiseen ilmeisesti riittää, että on sitä joillekin muukalaisille.

Tietysti ei pidä olla muukalaisvihamielinen viljelemällä aggressiivista kieltä. Rumaa on sanoa ketään ryssäksi; venäläinen on ihan ok. Ja jos neekeriksi sanominen koetaan muukalaisvihamieliseksi, niin sanokaamme toki mustaksi. Kun Jussi Halla-aho (juttu 8.1) tuli käyttäneeksi sanaa "pohjasakka" eikä "alin sosioekonominen kerrostuma", kielenkäyttö ehkä oli hiukan varomatonta. Toisaalta pitää olla oikeus sanoa vivahteita myöten, mitä tarkoittaa.

Mutta mitä asiasisällön tasolla on olla vihamielinen muukalaisille? Ei tässä keitään olla sukupuuttoon tappamassa. Ymmärtääkseni ns. mamu-kriittiset pyrkivät tekemään muukalaisille oikeutta silloinkin, kun heillä ei ole suurensuuria oikeuksia, ja haluavat, ettei heidän oikeuksiaan lisättäisikään. Jos joku pitää tätä muukalaisvihamielisyytenä, minusta silloin pitää jo vaatia perusteluja.

Muukalaisvihamielisyydestä vielä omakohtainen pohdinta. Kaupungilla tulee vastaan muukalaisia: naisia joilla on huivi ja kaapu. Olen ymmärtänyt, että jos he yrittäisivät pukeutua kuten me muut, heidät pahoinpideltäisiin. Mikä on heidän asemansa? Ovatko he orjia vai ovatko he vapaita? En haluaisi käyttää heidän asemastaan rumaa ja leimaavaa sanaa, mutta en minä heitä vapaina ja täysivaltaisina voi pitää. Tunnen häpeää siitä, että kaupungissani on epävapaita ihmisiä. En voisi pitää ystävänäni niitä, jotka heitä alistavat ja ehkäisevät täysivaltaistumasta. Jos joku katsoo, että olen nyt julkisesti levittänyt muukalaisvihamielisen mielipiteen, olen koettanut sen tehdä asiallisesti ja perustellen.

Nämä nyt vain esimerkiksi pyrkimyksestä analysoivaan ja konkretisoivaan keskusteluun. Toki ymmärrän, että politiikassa ja julkisessa keskustelussa lyödään leimoja. Mutta ainakaan minua olisi vaikea saada mukaan leimojen lyömisen kilpailuun. Parempi minusta on yrittää saada leimaamisen näkymätöntä valtaa näkyväksi, puhua ja vaatia puhuttavaksi asiallisesti. Leimaamisten analysointi antaa siihen materiaalia.

[JR]

Sukuun naitu arabi neuvoi joskus, että älä vahingossakaan kysy arabilta, mitä hänen vaimolleen kuuluu. Kuulemma se on paha loukkaus. Lienee enemmän kulttuuri, kuin uskontokysymys.

[Make M]

Puputti:

Vihervasemmisto on kielenmuokkauksen ansiosta uhkaamassa tuhota kulttuureita, yhteiskuntia ja alkuperäiskansoja. Kielenmuokkaus on uskomattoman tehokasta, se on tärkein asia, minkä yritän tässä viestissä tuoda esiin, otsikkoa myöten. Kaiken julkisen mokutuksen takana on periaatteessa Hitler-kortti ja sen kaltaiset "aseet".

Kannattaa myös mennä vähän syvemmälle ja miettiä, miksi Hitler-kortti tms. on eurooppalaisessa kulttuurissa niin tehokas kuin on? Avainsana on syyllisyys.

Tämä kristinuskon keskeinen käsite on vahvana läsnä kulttuurissamme maallistumisesta huolimatta. Jos syyllisyyttä ei (oikeasti) ole niin se on taiottava esiin. Kulttuurimme on otollista maaperää syyllistäjille juuri kristinuskon takia. Kukapa ei olisi nahoissaan saanut tuntea syyllisyyttä vaikkapa autoilustaan, kulutustottumuksistaan, syömisistään, lentämisistään, turkiksista, kertakäyttövaipoista jne jne.

Kristinuskoon perustuvaan kulttuuriimme kuuluu myös perverssi toisenkin posken tarjoaminen vihollisen lyötäväksi. Vai löytyykö parempaa selitystä loputtomalle "toiseuden" suvaitsemiselle ja myöntymisille sen yhä lisääntyviin vaatimuksiin?

"Hyväuskoisesta" kristinuskosta ei ole apua kulttuuriamme puolustettaessa silloin kun vastassa on "vääräuskoisiin" röyhkeästi ja häikäilemättömästi suhtautuvan uskonnon harjoittajat.

[JR]

Olen erimieltä. Kristinusko on voimakas linnake silloin, kun ihmiset sitoutuvat siihen. Nykyisellään tilanne on vähän niin ja näin, monelle kristinusko on suurin paha.

[Make M]

Olen erimieltä. Kristinusko on voimakas linnake silloin, kun ihmiset sitoutuvat siihen. Nykyisellään tilanne on vähän niin ja näin, monelle kristinusko on suurin paha.

Ehkäpä JR perustelisit sen, miten kristinusko käytännössä voi olla "voimakas linnake"? Millaisilla aseilla kristityt puolustavat itseään?

Kristinuskon idea on tehdä seurakuntansa jäsenistä lampaita (karitsoja). Lampaat voivat tulla hyvin keskenään toimeen mutta aidan yli tulevia susia vastaan ne ovat heikoilla.

[JR]

Pistää oikein miettimään, millä kristityt puolustavat itseään. Minulle on niin itsestäänselvää, että kristityllä on varjelus mukanaan silloin, kun hän tekee oikein. Toisaalta jos maassa on hyvä uskonto, jota kansa kannattaa, ei siellä ole tilaa muille uskonnoille. Jossain kirjoitinkin uskonnon merkityksestä viime sotien sotilaille. Monet veteraanit Mauno Koivistoa myöten ovat todistaneet, että ilman uskoa johdatukseen ja kaiken tarkoitukseen maamme sotavoimat eivät olisi kestäneet.
Katselin juuri telkkarista prisman, jossa pohdittiin, voiko ihminen ennakoida tulevia tapahtumia. Ohjelman mukaan voidaan osoittaa, että ainakin joittenkin ihmisten yli-inhimillinen reaktiokyky selittuu sillä, että he oikeasti eivät vain reagoi, vaan ennakoivat. Väitän, että viime sotiemme veteraaneissa oli paljon henkilöitä, joilla oli yli-inhimillisiä kykyjä. Esimerkkinä lentomestari Juutilainen, jonka teot eivät minusta ole edes mahdollisia. Prismassa kerrottiin, että viime sotien hävittäjälentäjistä 4% pudotti 40% kaikista pudotetuista lentokoneista. Ohjelmassa haastateltin tämän päivän menestyneitä sotilaslentäjiä ja he sanoivat kykynsä olevan koulutuksen ja harjoituksen mukanaan tuomaa kykyä valistuneeseen arvaamiseen.

[Katselija]

Palatakseni kielimanipuloinnin teemaan tulee mieleen Eric Hofferin kirjanen joskus 1960-luvulta "Tosiuskovainen". Hän näkee yhteisiä piirteitä tosiuskovaisissa, ovatpa he fasisteja, kommunisteja tai uskonlahkolaisia: ihmisiä jotka pakonomaisesti takertuvat johonkin itseään suurempaan aatteeseen, kun oma elämä on mitätöntä ja merkityksetöntä. Piinaavaan huomioon "en ole mitään" tarjoutuu vastaus "mutta olen mahtavan yhteisön ja aatteen jäsen".

Tästä takertumisesta juontuu  yhdenmukaisuuden, kirjaimellisen lojaalisuuden paine: tiukka jaottelu meihin ja muihin. Tämä jaottelu tapahtuu luontevasti juuri avainsanojen avulla. Ei ole kysymys sanojen merkitysten syvyyksiin tunkeutumisesta, vaan yksinkertaisista tunnistussignaaleista: käyttämällä avainsanoja lukeudut meihin, olemalla käyttämättä niitä lukeudut muihin. Ja joka ei ole meitä, on vihollinen. Kysymys on siis fanaatikoista.

Vastafanaattisuuden kehittely tuntuu minusta kyseenalaiselta. Kaiketi sitä ei voi tehdä viileän älyllisesti, vaan siihen täytyisi mennä aidon fanaattisesti mukaan, vaikkapa taistelemaan ainoista oikeista sanoista ja merkityksistä. Toivoisi, että tätä maahanmuuton kysymyskenttää voitaisiin käsitellä lähinnä rauhallisen asiallisesti, kenties mamu-intoilijoiden tosiuskovaisuutta paljastaen ja ironisoidenkin. Hoffer kuitenkin tuo esiin sen tosiasian, että suurten jännitysten ja ratkaisujen aikoina fanaatikot ja tosiuskovaiset, vaikka pieninäkin vähemmistöinä, ratkaisevat asiat järkevän ja rauhallisen enemmistön pään yli. Vaikka rasisti- ja fasistikortit ovat täyspäiselle ihmiselle naurettavuuksia, niillä on jännitysaikoina merkitystä.

[Yksilö]

Tärkeä aihe ja hieno kirjoitus. Kannattaisi varmaan siirtää ainakin jossain vaiheessa kirjastoon suositeltavan luettavan joukkoon.

[Nuivanniemen tohtori]

Minulla on kaksi teoriaa siitä, miksi radikaali vihervasemmisto on saanut äärinäkemyksensä maahanmuuttoa ja etnisiä asioita koskevan politiikan valtavirraksi kaikkialla lännessä. Nämä teoriat ovat kuin saman kolikon kaksi puolta, tavallaan saman asian kuvaaminen eri tavoilla.

Joku merkitys on silläkin, että vasemmiston viha omaa kansaansa kohtaan sopii hyvin kansainvälisille finanssipiireille. Se edistää näiden etuja.

Ensimmäinen on natsikortti... Mitään oikeaa yhteyttä ei edes tarvitse olla, jotta leimaaminen onnistuisi.

Sanojen arvovauksia säätelemällä natsi-leimaa ulotetaan yhä laajemmalle. Jopa sana "kansa" on jo melkein natsismia, vaikka se vielä äskettäin kuului kommunistienkin repertuaariin. Jos nyky-vasurinuorelle kertoo, että joskus oli olemassa "Vietnamin kansallinen vapautusrintama" FNL, tämä luulee että puhutaan joistan v...tun natseista, vaikka nimi tarkoittaakin jenkkejä vastaan sotinutta poliittista koalitioita.

Toinen teoriani on vihervasemmiston pakkomielteenomainen kiinnostus kieltä kohtaan. Vihervasemmistoa kiinnostavat sanoihin ladatut mielleyhtymät enemmän kuin sanojen tosiasiallinen merkitys.

Georg Klaus: "Politiikan kieli".

Tämä kirja kuluisi vasemmistopolitrukkin käsissä jo 60-luvulla. Klaus kertoo mm., että "sanan antama mielikuva on tärkeämpi kuin sen eksakti merkitys" ja "propagandisti voi kertoa valheen ja itse kumota sen kahden minuutin kuluttua. Sanan jättämä muistijälki säilyy kuitenkin, ja vaikuttaa propagandan kohteen käyttäytymiseen."

Jokaisen, joka haluaa olla mukana politiikassa, on oltava pakkomieleenomaisesti kiinnostunut kielestä. Ellei itse päätä olla häviäjä.

Vihervasemmistoa usein kiinnostaa enemmän se, mitä sanoja käytetään, kuin se mitä niillä yritetään sanoa. Tämä on irrationaalista, mutta se toimii politiikassa.

Se on rationaalista, -ja ainoa mikä toimii.

Vihervasemmistolaiset, pseudofeministit ja heidän kaltaisensa ovat lähes ainoa taho, jota kiinnostaa muokata kieltä.

Kun "entiset" taistolaiskommunistit alkoivat hakeutua mm. ämmäinlehtien päätoimittajiksi ja muihin asemiin joissa he saattoivat esiintyä porvareina, tyhmä-oikeistolaiset sanoivat: "Eihän kommunisteja enää ole!" Kommunistit olivatkin nyt porvareita ja mm. RKP:n varapuheenjohtajia....   Yllättääkö ketään RKP:n tekosia seurannutta se, että puolueen varapuheenjohtaja Nils "Nickke" Torvalds oli aiemmin kiihkotaistolainen?

Vasemmiston polittiseen mafiaan kuuluvat, joilla on käytössään useampia (myös porvarillisia) poliittisia puolueita l. mukavuuslippuja, voivat toimia hyvin suurella volyymilla: Yle, Sadoma-WSOY, Alma-media, -lähes koko mediakenttä. Heillä on mahdollisuus muokata kieltä.

Siksi näille on annettu siihen lähes vapaat kädet. Jos muut kuin vihervasemmisto lataavat sanoihin omia mielleyhtymiään, sana menee "pilalle", sen käyttöä aletaan pitää sopimattomana, tai se halutaan jopa kieltää. Tästä esimerkkinä vaikkapa etnisten tai muiden toiseutta edustavien ryhmien nimitykset kuten "neekeri" tai "mustalainen".

Myös "kansa". "kansallinen" ja "isänmaallinen" ovat kiellettyjä ja tahrittuja sanoja.

Toisaalta vihervasemmisto itse muokkaa sanoja härskisti, jos siitä on heille hyötyä. Sanat kuten "fasismi", "rasismi" ja "natsismi" on otettu käyttöön leimatermeinä, niiden merkitystä ja käyttöä on moneen kertaan muutettu siten, että niillä on voitu leimata radikaalin vihervasemmiston viholliskuvia, lähinnä länsimaalaisuuden eri puolien puolustajia.

Juuri noin. Leima-sanat pidetään epämääräisinä jotta niillä voidaan lyödä melken ketä vaan. Keskustelin erään rivivasemmistolaisen kanssa, ja hän todella luuli että tanskalaiseten Muhis-pilakuvien levittäjinä olivat "natsit". Kerroin, että Jyllands Post on suuri sanomalehti, paikallinen Turun Sanomat /Aamulehti, ja piirtäjät kannattavat sananvapautta joka kuuluu demokratiaan, mutta tuskin kerrotut tosiasiat vaikuttivat häneen, sillä mielikuva on aina vahvempi.

Tässä tullaan jälleen natsikorttiin. Se on tarkoituksella tehty poliittinen ase, se on tehty kieltä muokkaamalla, ja vihervasemmistolle vastaava kielenmuokkaus on tapa.

Jos *maahanmuuttokriittiset* erehtyvät käyttämään natsikorttia alkuperäosessä tarkoituksessa, he hyppäävät vastapuolen veneeseen.

Vihervasemmistolla ei juuri ole kilpailua kielen muokkauksessa. He ovat saaneet sen alueen, josta ovat kiinnostuneita. Kaikki muut ovat ilmeisesti olleet pikemminkin kiinnostuneita asiakysymyksistä.

Keskeisin alue on annettu vasemmistolle, sillä porvareiden käskijänä on sama finanssipääoma, joka ohjastaa vasemmistoa. Porvareiden tehtävänä olla häviäjiä ja idiootteja ennaltasovitussa show-painissa?

Kaikki muut valtapolitiikan toimijat, jotka ovat ottaneet oppia tästä tehokkaasta vaikutuskeinosta, jatkavat vain samoilla linjoilla, kehittävät uusiokieltä eteenpäin, ajavat radikaalin vihervasemmiston asiaa torjumalla sanoja ja keksimällä uusia. Siihen perustuu vihervasemmiston valta.

Se on uskomatonta valtaa sillä tavalla, että sitä ei uskoisi. Sitä on vaikea huomatakaan. Kielen muokkaajien valta on "näkymätöntä", emmekä yleensä ole tietoisia siitä. Tässä vallankäytössä ei suoraan anneta uusia mielipiteitä sanoiksi puettuna informaationa, vaan näkemykset istutetaan sanojen merkityksiin ja sanoihin kiinnitettyihin mielleyhtymiin. Jos pysyt sanoissasi, mutta toinen muuttaa niiden merkityksen, muuttuu myös se mitä yrität sanoa. Jos sanot sanan ja pysyt sanasi takana, mutta toinen demonisoi sen sanan, hän demonisoi sinut. Jos sinulla on tottumus puhua jostain aiheesta, mutta toinen kieltää siihen parhaiten soveltuvat sanat, menetät tavallaan osan puhekyvystäsi. Nämä olivat kärjistettyjä esimerkkejä, mutta tähän tapaan se toimii.

Juuri noin.

Miten sitten nykypolitiikan kriitikkojen pitäisi toimia asian kanssa? Olemme varmasti tyytymättömiä kielen muokkaamiseen, mutta miten sitä voisi vastustaa?

Emme voi jättää kielen kenttää vihervasemmistolle ja valtapolitiikalle. Meidänkin on alettava muokkaamaan aktiivisesti kieltä. Sen ei saa antaa viedä mukanaan kielen herättämistä tunnetaipumuksista rakennettuun kuvitteelliseen maailmankuvaan, kuten vihervasemmistolla. Myöskään emme saa erota muiden käyttämästä kielestä, jotta se ei jäisi sisäpiirin jargoniksi.

-Kuten "kämy", "kämmäri", "nuiva"...?

Emme saa alkaa tehdä kokonaan "kilpailevaa" kieltä, vaan meidän on lähdettävä siitä mikä on, ja näennäisesti sen ehdoilla. Eli missään nimessä emme saa vain asenteen vuoksi "tehdä kaikkea päin vastoin kuin vihervasemmisto".

Kyllä voidaan tehdä. Vastapuolen omia aseita voidaan käyttää sitä vastaan, jne., mutta metodeja ei voi selittää täällä.

Seuraavassa on muutamia alustavia ehdotuksiani:

• Epäsanojen turmelu. Monikultturistien itselleen tärkeistä asioista käyttämien nimitysten ja ilmausten, kuten "monimuotoisuuden rikkauden" ja jopa "monikulttuurisuuden" jatkuva sarkastinen käyttö on erittäin tehokasta.

Virossa neuvostolaistamis-aikana massiivista venäläistä maahanmuuttoa (vuonna 1948 vain 0,9% Viron SNT:n asukkaista oli venäläisiä) markkinoitiin sanoilla "kulttuurin tuominen" (vert: "rikastaminen"!). Tavalliset virolaiset näkivät kotiensa ikkunoista Venäjän ryysyköyhälistön valuvan tietä pitkin Viroon, kesällä reppu selässä, talvella pieniä kelkkoja kiskoen. Näitä irtolaisia alettiin kutsumaan "kulttuurin tuojiksi". 

Suomalaisetkin ovat spontaanisti ryhtyneet käyttämään "kulttuurinrikastajaa" samaan tapaan. Se toimii.

• Sillä epä-mystifioidaan sanoihin asennetut viittaukset ihmeellisiin aarteisiin tai moraaliulottuvuuksia, joilla ei ole todellisuudessa mitään merkitystä, tai jotka ovat vääriä. Esimerkiksi "monikulttuurisuudesta" on jo ehdotettu luopumista (vain sanana, valitettavasti). Me emme saa kuitenkaan luopua siitä, vaan meidän tulee edistää sen pysymistä käytössä haluamassamme merkityksessä ainakin toistaiseksi. Tosin lainausmerkit auttavat "monikulttuurisuuden" todellisen laidan ymmärtämistä.
  
• Sanojen varaaminen on myös todella kannatettavaa. Sanojen varaaminen on sitä, että otetaan yleiskielen sana, josta tehdään monikultturismikritiikkiin liittyvä käsite. Yleiskielen sanaa ole helppo poistaa yleisestä käytöstä pelkäksi leima-aseeksi, vaan todennäköisesti sana jää yleiskieleen, ja sen jatkuva yleiskielinen käyttö epädramatisoi sitä, eli "puhdistaa" sitä leimoista. Yleiskielen sanoissa on usein myös vuosikymmenten tai -satojen aikana kertynyttä mielleyhtymä-ainesta, jota ei voida koskaan täysin "kaapia" pois, vaikka sana onnistuttaisiin jopa lähes täysin varaamaan. Siksi nimimerkkien, järjestöjen tai muiden tahojen nimien kannattaa tässä vaiheessa olla yleiskieltä. Tästä esimerkkinä Homma.
  
• Sanojen ennallistaminen Faktuaalisesti paikkansapitämättömien, röyhkeiden leimatermien, kuten "natsin", "fasistin" tai "rasistin" leimojen ottamista emme saa koskaan hyväksyä. Emme saa sanoa, että "jos todellakin tarkoitat rasistilla tuota, niin olen sitten mielelläni rasisti". Tämä olisi sama asia, kuin ajaa itse eteenpäin rasisti-termin väärinkäyttöä ja äärivasemmistolaista kielenmuokkausta. Vihervasemmistolle ensiarvoisen tärkeitä leimatermejä meidän tulee käsitellä niiden alkuperäisen merkityksen mukaan, eli torjua niiden väärinkäyttö tyystin. Leimatermien mielleyhtymät ovat usein niin voimakkaita, että emme voi mitenkään voittaa niitä hyväksymällä ne kuvaamaan itseämme, ja alkamalla määritellä niitä uudelleen. Meidän on vain pidettävä ne ennallaan.
  

"Rasisti" voidaan heittää vasureille ja RKP:lle takaisin väittämällä että he ovat suomalaisvastaisia rasisteja. Kuten he ovatkin.

• Sanojen vaihtaminen on myös tärkeää. Sanojen vaihto tarkoittaa tässä sitä, että jos termiin, jolla esimerkiksi perustelemme jotain meille tärkeää asiaa, kertyy liikaa vääriä mielleyhtymiä (joita valtapolitiikan tukijat niihin jatkuvasti yrittävät istuttaa), meidän täytyy käyttää muita termejä. Jokaista käyttämääsi sanaa voit periaatteessa miettiä tässä mielessä. Jos haluat kuvata jonkin ilmiön myönteisesti, käytä sanoja, jotka pitävät natsikortin heiluttamisen mahdollisimman vaikeana. Esimerkiksi älä sano puolustavasi isänmaatasi, vaan sano, tilanteesta riippuen, puolustavasi alkuperäistä kulttuuria, kotiseutua tai jotain muuta. Esimerkin isänmaa on "huono" sana. Se ei liity rasismiin millään tavalla, mutta siihen liittyy monilla mielleyhtymiä talvisotaan, skineihin yms. Jos haluat pelastaa isänmaasi, haluatko pelastaa isänmaasi vain pelkän isänmaa-sanan? Sanoista voidaan luopua, ei tavoitteista. Eivätkä ne sanat kuitenkaan katoa, vaikka emme julkisuudessa niiden kanssa patsastelisi.
  

"Isänmaa" on ehkä huono sana nyky-koululaisten keskuudessa, mutta enemmistön silmissä sillä on positiivinen arvo.

• Sanojen "kaappaus". Meidän tulee "kaapata" itsemme ja ajatustemme kuvailua varten sanoja ja ilmauksia, joita vihervasemmisto käyttää itsensä ja ajatustensa kuvailuun. Tällöin vihervasemmiston on paljon vaikeampi leimata meitä, ja toisaalta meistä huomaa silloin helpommin, että emme asetu ainakaan vastakkaiseen ääripäähän. Tämä ei ole useimmiten edes moraalisesti "varkaus", koska monet meistä aivan oikeasti ovat vaikkapa sosialisteja tai luonnonsuojelijoita, eikä vihervasemmistolla ole mitään yksinoikeutta näihin nimityksiin. Emme saa pelätä näitä sanoja vain siksi, koska vihervasemmisto on käyttänyt niitä, joitain väärinkin. Meidän ei tarvitse yrittää sanojen tasolla erottautua esimerkiksi vihervasemmistosta pelkän toiseuspoliittisen erimielisyyden vuoksi, koska erottautuminen leimaa meidät paljon kauemmaksi. Sama koskee kuvallisia symboleja. Esim. ne kriitikot, jotka ovat vaikkapa sosialisteja, voivat ja heidän ehdottomasti kannattaa käyttää sosialistista symboliikkaa. Jos sosialistimme ovat aidosti sosialisteja, eivätkä turhaan erottaudu vain toiseuspolitiikan vuoksi, voivat he siten saada muutkin sosialistit käsittämään, että sosialistille on täysin luonnollista kritisoida maahanmuuttopolitiikkaa.
• Uudissanat. Tämä on ehkä vaikein asia, josta en ole varma itsekään, ja siksi jätin sen viimeiseksi.  Meidän tulee luoda (tai ottaa käyttöön harvinaisia) täysin neutraalin, jopa humaanin kuuloisia uudissanoja sellaisten välttämättömien asioiden kuvailuun, joihin ei vielä ole yleisiä sanoja. Tällainen on vaikkapa nimim. Anti-Utopistin eräästä teoriasta lainaama "vihreä meemi". Tosin tämän esimerkin värikoodaus on vähän ongelmallinen, koska väreihin liittyy varsin voimakkaat poliittiset mielleyhtymät. Muilta osin, ei-välttämättömissä tapauksissa, en osaa vielä ottaa kantaa uudissanoihin. Periaatteessa uudissanan tekeminen on loistava tilaisuus päästä säätelemään sanan mielleyhtymiä. Ainakaan itseään kriitikkojen ei pitäisi alkaa nimittää uudissanoilla. "Netsi" on ikävä esimerkki tällaisesta, ja sen käyttö tulisi heti lopettaa. Se on tietysti täysin humoristinen, ja osoittaa kykyä itse-ironiaan, mutta monet vaikuttajat ja mediat ymmärtävät tarkoituksella väärin kaiken minkä voivat.

Vastustajan hyökkäykseen käyttämän sanan (netsi) humorisoiminen estää sen demonisoimista?

Yhden konstin unohdit: Nostaa oman porukan ja kannattajienkin tietoisuutta em. menetelmistä, ja parantaa heidän immuniteettiaan piilovaikutusta vastaan.

Immuniteetista tulikin mieleen: Monikulttuuri-uskonto on eräänlainen poliittinen immuunikato, joka tekee länsimaisen yhteiskunnan vastustuskyvyttömäksi vieraiden organismien tunkeutumiselle.


-[/list]

[kepposyksikkö]

Tuon kielen tunteellistamisen avulla saadaan omaan dogmaan liittyvät asiat ilmaistua tunteelliselta sisällöltään selvinä mutta käytännön sisällöltään ehkä epämääräisinä mielikuvapaketteina ilman että tarvitsisi prosessoida asiaa sen herättämää tunnereaktiota pidemmälle. Se ei kuitenkaan selitä, miksi nimenomaan mokuarvomaailma on levinnyt, koska kielitemppuiluhan on vain väline jota voi käyttää vaikka minkälaisen arvomaailman ja maailmankuvan yhteydessä.

[kepposyksikkö]

Monikulttuuri-uskonto on eräänlainen poliittinen immuunikato, joka tekee länsimaisen yhteiskunnan vastustuskyvyttömäksi vieraiden organismien tunkeutumiselle.

Ehkä enemmänkin kuin autoimmuunisairaus. Pitkään jatkuneen hyvinvoinnin antama väärä turvallisuudentunne yhdistettynä yleissallivien aatteiden ihannointiin tekevät yhteisön immuunijärjestelmästä toimettoman ja estävät sitä kohdentamasta puolustustaan oikein ja se hyökkääkin itsensä kimppuun.

[Hippo]

Se ei kuitenkaan selitä, miksi nimenomaan mokuarvomaailma on levinnyt, koska kielitemppuiluhan on vain väline jota voi käyttää vaikka minkälaisen arvomaailman ja maailmankuvan yhteydessä.

Mielestäni tuon juuri selittää massatiedotusvälineiden(TV, sanomalehti)hallinta.

[Huuhkaja]

"Isänmaa" on ehkä huono sana nyky-koululaisten keskuudessa, mutta enemmistön silmissä sillä on positiivinen arvo.

Uskon että isänmaa on vahvasti myönteinen sana kaikille suomalaisille lukuunottamatta kovimpia kommunisteja ja kansainvälisyyskiimaisimpia yleismaailmanparantajia, anarkisteja yms. Muttta sanan käyttöyhteys on tärkeä, kaikki sanat eivät sovi kaikkialle.

Isänmaa on hyvin juhlallinen sana, ylätyyliä. Se kuulostaa hyvältä juhlapuheessa, mutta jos juhlapuhuja juttelee täsmälleen samat lauseet perjantai-iltana kapakassa, hän kuulostaa hurmahenkiseltä kaistapäältä. Arkipuheessa käytetään mieluummin arkisempia sanoja, kuten kotimaa tai oma maa.

Nykykoululaisten ryhmäkulttuuriin kuuluu halveksia kaikenlaista aikuisten pönötystä ja jäykistelyä. Juhlallinen vanhanaikainen isänmaa jos mikä on sitä, joten sana ei varmaankaan iske nuorisoon. Mutta ei se johdu siitä, että sana olisi paha tai käsite vastenmielinen, tyylilaji vain on kohderyhmälle totaalisen väärä.

Sanat ja muut ilmaukset pitäisikin aina osata sovittaa tilanteen vaatimaan tyylilajiin.

[Ernst]

Sukuun naitu arabi neuvoi joskus, että älä vahingossakaan kysy arabilta, mitä hänen vaimolleen kuuluu. Kuulemma se on paha loukkaus. Lienee enemmän kulttuuri, kuin uskontokysymys.

NHL-pelaajatkaan eivät pidä vaimon kuulumisten kyselystä kesken pelin, kertoi Esa Tikkanen, joka kyseli silti tai ehkä juuti siksi.

[Ernst]

Puputti:

Vihervasemmisto on kielenmuokkauksen ansiosta uhkaamassa tuhota kulttuureita, yhteiskuntia ja alkuperäiskansoja. Kielenmuokkaus on uskomattoman tehokasta, se on tärkein asia, minkä yritän tässä viestissä tuoda esiin, otsikkoa myöten. Kaiken julkisen mokutuksen takana on periaatteessa Hitler-kortti ja sen kaltaiset "aseet".

Kannattaa myös mennä vähän syvemmälle ja miettiä, miksi Hitler-kortti tms. on eurooppalaisessa kulttuurissa niin tehokas kuin on? Avainsana on syyllisyys.

Tämä kristinuskon keskeinen käsite on vahvana läsnä kulttuurissamme maallistumisesta huolimatta. Jos syyllisyyttä ei (oikeasti) ole niin se on taiottava esiin. Kulttuurimme on otollista maaperää syyllistäjille juuri kristinuskon takia. Kukapa ei olisi nahoissaan saanut tuntea syyllisyyttä vaikkapa autoilustaan, kulutustottumuksistaan, syömisistään, lentämisistään, turkiksista, kertakäyttövaipoista jne jne.

Kristinuskoon perustuvaan kulttuuriimme kuuluu myös perverssi toisenkin posken tarjoaminen vihollisen lyötäväksi. Vai löytyykö parempaa selitystä loputtomalle "toiseuden" suvaitsemiselle ja myöntymisille sen yhä lisääntyviin vaatimuksiin?

"Hyväuskoisesta" kristinuskosta ei ole apua kulttuuriamme puolustettaessa silloin kun vastassa on "vääräuskoisiin" röyhkeästi ja häikäilemättömästi suhtautuvan uskonnon harjoittajat.

Kristinuskossa ja kristinuskoisissa on onneksi jonkin verran pragmaattista joustavutta ja tosielämän maallisista asioista huolehtimisen eetosta. Kristityt kykenevät sotimaan. Joudumme tukeutumaan heihin vielä.

[Puputti]

Emme saa alkaa tehdä kokonaan "kilpailevaa" kieltä, vaan meidän on lähdettävä siitä mikä on, ja näennäisesti sen ehdoilla. Eli missään nimessä emme saa vain asenteen vuoksi "tehdä kaikkea päin vastoin kuin vihervasemmisto".

Kyllä voidaan tehdä. Vastapuolen omia aseita voidaan käyttää sitä vastaan, jne., mutta metodeja ei voi selittää täällä.

Kiitos paneutuneista vastauksista, tohtori.

Tarkoitin ylläolevassa, että jos luomme oman "kielen", se jää vain sisäpiirin erikoissanastoksi, jargoniksi, eikä leviä yleiskieleen. Lähes kaikilla riittävän isoilla tai sisäänpäinkääntyneillä aatteilla, tieteenaloilla ja ammattikunnilla on omat jargoninsa. Niitä eivät juuri muut ymmärrä. Monikultturistien "jargonista" on kuitenkin päässyt  yleiskieleen ja ajatteluun hyvin paljon vaikutteita. Nykyisessä tilanteessa se on niin hallitseva, että sitä voi vastustaa vain kasvamalla sen sisään ja toimimalla sieltä käsin sitä vastaan. Ulkoa, omasta erityiskielestä käsin sitä ei voi vielä vastustaa. Tiedämme kyllä, kun sen aika tulee. Meidän on nyt alettava toimia, kuten jo esim. "monikulttuurisuuden rikkaus" -tyyppisten ilmausten kanssa, käytettävä niitä, mutta annettava niille uusia, realistisempia merkityksiä. Tietenkään kaikkia monikultturistien sanoja ja ilmauksia ei kannata käyttää, vain niitä, joiden merkitystä ja mielleyhtymiä kykenemme todennäköisesti palauttamaan maan pinnalle. Luulen, että vain yleisimpiä ja räikeimmin väärinkäytettyjä ilmauksia kannattaa yrittää "laskea maahan", muut, harvinaisemmat voisi ehkä pikemminkin sivuuttaa.

Me voimme vastavuoroisesti muuttaa sitä, mitä monikultturistit yrittävät sanoa, muuttamalla heidän sanojaan. Jos he tarjoavat "rikkautta", niin osa ihmisistä jo nyt osaa asettaa sen "rikkauden" jollain tavoin realistiseen asemaan. Se ei ole meidän "jargoniamme", että "rikkaus" on saanut uusia merkityksiä, vaan se on meidän vaikutustamme samaan yleiskieleen, kuin mihin monikultturistitkin haluavat vaikuttaa.

[M.K.Korpela]

Me voimme vastavuoroisesti muuttaa sitä, mitä monikultturistit yrittävät sanoa, muuttamalla heidän sanojaan. Jos he tarjoavat "rikkautta", niin osa ihmisistä jo nyt osaa asettaa sen "rikkauden" jollain tavoin realistiseen asemaan. Se ei ole meidän "jargoniamme", että "rikkaus" on saanut uusia merkityksiä, vaan se on meidän vaikutustamme samaan yleiskieleen, kuin mihin monikultturistitkin haluavat vaikuttaa.

Tämä ehkä on paremminkin keskustelutekniikan kuin kielenkäytön asia , mutta olen joskus kokeillut joitakin vasemmiston omia hahmoja vastapalloon. Kokeilin kerran eräälle vihervasurille , koskien sitä luuloteltua humanitaarista hyvyytttä mitä humanitaarinen maahanmuutto edustaa mitä tekisi Bertold Brecht ...

- meidän humanitaarinen velvollisuutemme ...
- entä sitten , hyvän ihmisen kohtalo maailmassa joka on olennaisesti paha on surkea.
- mikä pseudoälyllisyys tuo muka oli olevinaan ?
- en minä sitä keksinyt vaan Bertold Brecht...

Bertold Brecht kirjoitti näytelmän nimeltä Setsuanin hyvä ihminen (en ole nähnyt mutta kirjan lukenut) jossa todella opetukseksi jäi että hyvän ihmisen kohtalo on kurja. 

Mutta , kannattaa tietysti painaa mieleen mitä vihervasurit päästää suustaan - aina joskus löytyy jotain mikä on ristissä aikaisemman kanssa.

[ihQ]

(http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135242850257.gif)
Tuli tämä keskustelu mieleen tuosta kuvasta. Wagnerilla vielä tämän foorumin teemaan sopiva puku päällä, sattumaako?

[Rutja]

Puputilla on loistava tulevaisuus edessään Totuusministeriön palveluksessa. Ei nyt helvetti pidä ryhtyä samaan uudissanakikkailuun, kuin mitä mokuilijat tekevät. Siinä vaiheessa ainakin meikäläisen tuki hommalle lakkaa.

[M.K.Korpela]

Puputilla on loistava tulevaisuus edessään Totuusministeriön palveluksessa. Ei nyt helvetti pidä ryhtyä samaan uudissanakikkailuun, kuin mitä mokuilijat tekevät. Siinä vaiheessa ainakin meikäläisen tuki hommalle lakkaa.

Hyvänen aika. Puputilla on hyvin selvä käsitys poliittisen korrektiuden kielenkäytöstä. Muutenkin hänen ajatuksensa ovat myös tuon kielenkäytön ulkopuolella selviä. Ei tässä kaikesta uuskieltä aleta tehdä , mutta vastavakoilu on elintärkeätä.

[kolki]

Tuo idea on hyvä.
Osa kielellisesti lahjakkaista voisi kokeilla sitä, esim. lehtien lukija-palstoilla, ja katsoa onko sille mitään reaktiota.

Mutta ymmärsinkö oikein lauseen muodostuksen.

• Hommafoorumilla kannetaan huolta globalisaation vaikutuksista paikalliseen ekosysteemiin.
  Eli kannamme huolta mamujen vaikutuksesta lähiöihin.
• Olemme huolissamme ihmisten tuottamien jätteiden, ja niistä hahdollisesti pääsevien kasvihuonekaasujen, vaikutuksesta biologiseen ympäristöön.
  Olemme huolissamme kaatopaikkoja muistuttavista lähiöistä sekä rakennusten ja ajoneuvojen polttamisesta.

[Kalle]

Oikein hyvä kirjoitus. En ole noin syvällisesti asiaa osannut miettiäkään vaikka nämä kielenkäytön piirteet toki heti tunnistaakin.

Tuota rasisti sanan takaisinpallottelua, jota joku kommentoijista ehdotti, en oikein osaa kannattaa. Rasisti sanaan liittyy niin tiukka ydinmerkitys (se voi siis kohdistua vain tietynlaisiin ihmisiin), että mokuttajan syyttäminen vaikka Persuihin kohdistuvasta rasismista, vaikuttaa ulkopuolisen silmissä puhtaasti hölmöltä.

Mutta huomatkaa. Samat ihmiset joiden mielestä "kansallisvaltio" edustaa vain taantumusta kannattavat kyllä kovasti "kansojen itsemääräämisoikeutta".

[jiipik]

Uuskielisen ilmaisun luomisesta malliesimerkki, by Jarkko Tontti:
http://www.vihrealanka.fi/blogit/pysahtyneisto-vastaan-fiksuimmisto