2014-10-13: Suomen kansalainen ei saanut puolisoaan Suomeen (KHO:2014:150)

[RP]

Maahanmuuttovirasto:

Maahanmuuttovirasto on 21.12.2011 hylännyt hakemuksen, jolla Suomen kansalainen A (perheenkokoaja, s. 1987) oli 1.4.2011 hakenut oleskelulupaa perhesiteen perusteella puolisolleen, Kenian kansalaiselle B:lle (hakija, s. 1987). Päätöksen mukaan on perusteltua aihetta epäillä avioliiton olevan solmittu maahantuloa ja maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämiseksi.

Hakija ja perheenkokoaja ovat kertomansa mukaan tutustuneet internetin keskustelupalstalla helmikuussa 2009. Seurustelu on aloitettu heidän kertomansa mukaan virallisesti 15.7.2010. Ensimmäisen kerran hakija ja perheenkokoaja ovat tavanneet fyysisesti 6.2.2011 hakijan asuinmaan Malesian lentoasemalla, jonne perheenkokoaja matkusti äitinsä kanssa. Avioliitto solmittiin 24.2.2011 – muutaman viikon kuluttua parin ensitapaamisesta. Perheenkokoaja palasi takaisin Suomeen passileimojen mukaan 10.3.2011. Perheenkokoajan 17.10.2011 Maahanmuuttovirastolle antaman selvityksen mukaan hän ei ole tavannut perheenkokoajaa (oikeastaan hakijaa) maaliskuisen Suomeen paluunsa jälkeen. Yhteyttä he ovat pitäneet perheenkokoajan mukaan puhelimitse ja internetin välityksellä noin kolme kertaa viikossa.

Maahanmuuttovirasto toteaa, että puolisot ovat solmineet avioliiton vähäisen toistensa tuntemisen jälkeen vain muutaman viikon kuluttua ensitapaamisestaan. Puolisoiden viettämä yhteiselämä on ollut niin ikään varsin lyhyt. Maahanmuuttovirasto toteaa lisäksi, että puolisot eivät ole tavanneet kertaakaan perheenkokoajan avioliiton solmimistarkoituksessa Malesiaan tekemän matkan jälkeen. Kaiken edellä mainitun huomioon ottaen Maahanmuuttovirasto katsoo, että on perusteltua aihetta epäillä avioliiton olevan solmittu maahantuloa ja maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämiseksi ja oleskeluoikeuden saamiseksi Suomeen.

Hallinto-oikeus:

Perheenkokoaja on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että Maahanmuuttoviraston päätös kumotaan ja hakijalle myönnetään oleskelulupa perhesiteen perusteella. Asiassa on toimitettava suullinen käsittely perheenkokoajan äidin kuulemiseksi muun muassa perheenkokoajan ja hakijan välisestä suhteesta. Perheenkokoajan avioliitto ei ole niin sanottu lumeavioliitto. Osapuolet ovat tutustuneet internetin keskustelupalstalla helmikuussa 2009. He ovat aloittaneet seurustelun 15.7.2010 ja nähneet toisensa 6.2.2011 hakijan asuinmaan Malesian lentokentällä. Perheenkokoajalla ja hakijalla on yhteinen kieli, somali.

Hallinto-oikeus on hylännyt pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta, kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Tämän vuoksi Maahanmuuttoviraston päätös on kumottava ja asia palautettava sille uudelleen käsiteltäväksi. Asiaa uudelleen käsitellessään Maahanmuuttoviraston on kuultava hakijaa suullisesti Malesiassa sijaitsevan Suomen edustuston avulla.

Korkein Hallinto-oikeus:

Merkitään, että A ja B on tuomittu avioeroon Varsinais-Suomen käräjäoikeuden päätöksellä 25.11.2013.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Maahanmuuttoviraston päätös saatetaan voimaan.

Esillä olevassa asiassa saatu kirjallinen selvitys ei ole ollut ristiriitaista tai puutteellista. Maahanmuuttovirasto on selvityksestä ilmenevien sinänsä riidattomien seikkojen perusteella päätellyt, että on perusteltua aihetta epäillä avioliiton olevan solmittu maahantuloa ja maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämiseksi.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Maahanmuuttoviraston kuulemismenettelyä arvioitaessa oikeudellisena ohjeena ei voida käyttää hallinto-oikeuden päätöksessä selostettua suullisen kuulemisen periaatetta niin sanotuissa lumeavioliittotapauksissa, koska mainittu oikeuskäytäntöön pohjautuva periaate liittyy suullisen käsittelyn toimittamiseen hallintolainkäyttömenettelyssä ja hallintolainkäyttölain soveltamiseen. Maahanmuuttovirasto ei ole menetellyt virheellisesti, kun se ei ole tässä asiassa kuullut asianosaisia suullisesti. Maahanmuuttovirasto on voinut ratkaista hakijan perhesideperusteiden oleskelulupahakemuksen saamansa kirjallisen selvityksen perusteella.

Hallinto-oikeuden ei olisi tullut käyttämällään perusteella kumota Maahanmuuttoviraston päätöstä. Hallinto-oikeuden päätös on tämän vuoksi kumottava. Koska oleskelulupahakemuksen perusteena ollut perheside on sittemmin katkennut, asiaa ei kuitenkaan ole palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen ratkaistavaksi. Maahanmuuttoviraston päätös on näin ollen saatettava voimaan.

http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1412851807871.html

[Jepulis]

Eniten kiinnitti huomiota, että saatiin taas menemään huikeat määrät yhteiskunnan tuhatlappusia tutkiskellessa ja mutkiskellessa kaikille muille paitsi suvaitsevaistolle ja virkaköpeille itsestäänselvää asiaa, jonka perusteet on mitä ylevin oikeusturva. Siis sama turva noin miljoonakertaisena yhdenkään lähtömaan turvaan verrattuna. 

Suomella ei ole varaa tähän touhuun, ei edes sillä mainiolla perusteella, että "on olemassa suurempiakin menoja".

Asian pitäisi olla yhden viranomaistahon käsissä ilman sellaista valitusturvaa, jossa maksajana on suomalainen veronmaksaja. Valittakoot vapaasti, kunhan oikeuskulut menee 100% hävinneen pussista. Niin on monissa muissa maailman maissa eikä kukaan valita oikeusturvan puuttumista, eikä muuten paljon vastaavissa tapauksissakaan.

[Kemolitor]

Eniten kiinnitti huomiota, että saatiin taas menemään huikeat määrät yhteiskunnan tuhatlappusia tutkiskellessa ja mutkiskellessa kaikille muille paitsi suvaitsevaistolle ja virkaköpeille itsestäänselvää asiaa, jonka perusteet on mitä ylevin oikeusturva. Siis sama turva noin miljoonakertaisena yhdenkään lähtömaan turvaan verrattuna. 

Tuo on aivan totta, mutta toisaalta KHO:n päätökset ymmärtääkseni sitovat alempia oikeusasteita, joten (jos asian olen oikein ymmärtänyt) vastaavista tapauksista ei enää voi valittaa hovioikeuteen. Tällöin jatkossa tämäntyyppisten asioiden pitäisi jäädä pois hovioikeuksistakin.

[Topi Junkkari]

Tuo on aivan totta, mutta toisaalta KHO:n päätökset ymmärtääkseni sitovat alempia oikeusasteita, joten (jos asian olen oikein ymmärtänyt) vastaavista tapauksista ei enää voi valittaa hovioikeuteen. Tällöin jatkossa tämäntyyppisten asioiden pitäisi jäädä pois hovioikeuksistakin.

Nyt on kyse hallinto-oikeudellisista asioista, ei yleisten tuomioistuinten asioista. Käräjä- ja hovioikeudet eivät kuulu ulkomaalaisasioihin millään tavalla.

KHO tarkoittaa Korkeinta hallinto-oikeutta. Mm. Wikipediassa todetaan, että "Korkeimman hallinto-oikeuden tehtävät eivät korkeimman oikeuden tavoin painotu ennakkopäätösten luomiseen, vaan valitustuomioistuimena toimimiseen". Oikeuskirjallisuudessa on toki taitettu peistä siitä, millaisina oikeuslähteinä KHO:n ratkaisuihin pitää suhtautua ja missä määrin ne sitovat hallintoviranomaisia ja hallinto-oikeuksia. Minä sanoisin, että heikosti velvoittava oikeuslähde on oikea termi. Mitään automaattista "vastaavista tapauksista ei enää voi valittaa" -järjestelmää tässä ei ole.

KHO on itse pitänyt tätä tärkeänä ja suuntaa-antavana päätöksenä, kun on kerran nostanut sen vuosikirjapäätöksen asemaan (eli parinsadan vuotuisen tärkeimmän päätöksen joukkoon muutaman tuhannen joukosta).

Kertaus on opintojen äiti: ulkomaalaisasiat, kuten oleskeluluvat, käsitellään ensin asianmukaisessa hallintoviranomaisessa, joka on Maahanmuuttovirasto. Viraston päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen (HAO) ja hallinto-oikeuden päätöksestä edelleen Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. KHO:n on otettava käsittelyyn kaikki valitukset, hallintoasioissa ei ole samankaltaista valituslupamenettelyä kuin KKO:ssa eli Korkeimmassa oikeudessa.

Vertailun vuoksi: yleisissä tuomioistuimissa käsitellään rikos-, riita- ja hakemusasioita. Ensimmäisenä oikeusasteena on käräjäoikeus (KäO tai KO), toisena asteena hovioikeus (HO) seulontamenettelyn kautta ja ylimpänä asteena Korkein oikeus (KKO) valituslupamenettelyn kautta.

Tähän tapaukseen yleinen tuomioistuin (käräjäoikeus) kytkeytyy vain sillä tavoin, että KäO:ssa on ratkaistu puolisoihin liittyvä hakemusasia eli avioero, ja sillä on ollut merkitystä hallinto-oikeudellisen käsittelyn kannalta.

[Kemolitor]

Tuo on aivan totta, mutta toisaalta KHO:n päätökset ymmärtääkseni sitovat alempia oikeusasteita, joten (jos asian olen oikein ymmärtänyt) vastaavista tapauksista ei enää voi valittaa hovioikeuteen. Tällöin jatkossa tämäntyyppisten asioiden pitäisi jäädä pois hovioikeuksistakin.

Nyt on kyse hallinto-oikeudellisista asioista, ei yleisten tuomioistuinten asioista. Käräjä- ja hovioikeudet eivät kuulu ulkomaalaisasioihin millään tavalla.

Olet aivan oikeassa, pahoittelen virhettäni. Hallinto-oikeutta tarkoitin, mutta sotkeuduin sanoissani ja kirjoitinkin hovioikeus.

[Samuel Kielosto]

Eniten kiinnitti huomiota, että saatiin taas menemään huikeat määrät yhteiskunnan tuhatlappusia tutkiskellessa ja mutkiskellessa kaikille muille paitsi suvaitsevaistolle ja virkaköpeille itsestäänselvää asiaa, jonka perusteet on mitä ylevin oikeusturva. Siis sama turva noin miljoonakertaisena yhdenkään lähtömaan turvaan verrattuna. 

Tässä hieman lohduttaa kuitenkin se, että lumevaimon Kela-Gold olisi tullut vielä kalliimmaksi.

[Ari-Lee]

Ensimmäisen kerran hakija ja perheenkokoaja ovat tavanneet fyysisesti 6.2.2011 hakijan asuinmaan Malesian lentoasemalla, jonne perheenkokoaja matkusti äitinsä kanssa. Avioliitto solmittiin 24.2.2011 – muutaman viikon kuluttua parin ensitapaamisesta. Perheenkokoaja palasi takaisin Suomeen passileimojen mukaan 10.3.2011.

[OT]
Henkilö on viettänyt 6.2. - 10.3. 2011 välisen ajan ulkomailla. Selvisikö mistään oliko henkilö työttömänä työnhakijana ja Kelan korvauksilla ko. jakson?
[/OT]

[Kemolitor]

[OT]
Henkilö on viettänyt 6.2. - 10.3. 2011 välisen ajan ulkomailla. Selvisikö mistään oliko henkilö työttömänä työnhakijana ja Kelan korvauksilla ko. jakson?
[/OT]

Periaatteessa kyllä, hän on ollut töissä ja käytti tuohon matkaan ainoat lomapäivänsä ties miten pitkältä ajalta.

Perheenkokoaja on siis Suomen kansalainen (s. 1987). Puoliso (hakija), myös 1987 syntynyt, on Malesiassa asuva Kenian kansalainen. Päätöksestä ei selviä, kumpi on mies ja kumpi nainen, oletan kuitenkin että kyse on ns. perinteisesti avioliitosta.

Somaleja kuitenkin molemmat ilmeisesti ovat, koska

Perheenkokoajalla ja hakijalla on yhteinen kieli, somali.

Sitten mielenkiintoinen kohta:

Perheenkokoaja käy työssä eikä ole voinut rajallisten lomapäivien vuoksi matkustaa Malesiaan maaliskuun 2011 jälkeen. Hakija on opiskelija eikä hänellä ole ollut varaa matkustaa Malesiasta Suomeen.

Maahanmuuttovirasto teki päätöksensä 21.12.2011, Turun hallinto-oikeus puolestaan 31.10.2012.

Hallinto-oikeuden käsittelyssä mainitaan perheenkokoajan vähäiset lomapäivät:

Perheenkokoaja käy työssä eikä ole voinut rajallisten lomapäivien vuoksi matkustaa Malesiaan maaliskuun 2011 jälkeen.

Maaliskuusta 2011 lokakuun loppuun 2012 eli siis noin puolentoista vuoden aikana perheenkokoaja on ollut työssä, mutta hänellä on ollut niin vähän lomapäiviä, ettei ole voinut matkustaa Malesiaan aviopuolisoaan tapaamaan. Mikä voisi olla sellainen työ, jossa ei lomapäiviä kerry ollenkaan?

[Alapo]

Mikä voisi olla sellainen työ, jossa ei lomapäiviä kerry ollenkaan?

Määräaikaiset työsuhteet ja toiminimi tai yksityisyrittäjyys. Tosin määräaikaisuuksilla ei riitä raha toisen elatukseen, eikä noilla muillakaan välttämättä.

[RP]

Mikä voisi olla sellainen työ, jossa ei lomapäiviä kerry ollenkaan?

Määräaikaiset työsuhteet ja toiminimi tai yksityisyrittäjyys. Tosin määräaikaisuuksilla ei riitä raha toisen elatukseen, eikä noilla muillakaan välttämättä.

Suomen kansalaisellahan ei ole mitään velvollisuutta osoitaa elatuskykyä puolison oleskeluluvan ehtona.

[mmm]

Mikä voisi olla sellainen työ, jossa ei lomapäiviä kerry ollenkaan?

Määräaikaiset työsuhteet ja toiminimi tai yksityisyrittäjyys. Tosin määräaikaisuuksilla ei riitä raha toisen elatukseen, eikä noilla muillakaan välttämättä.

Erityisen yleistä vuokrafirmoissa. Onneksi ei vakituisessa työsuhteessa olevana tarvitse enää elää tuossa maailmassa, mutta olisiko ollut ensimmäisiä aloja jossa työsopimus oli efektiivisesti 0-sopimus, eli työajan määritelly varsin joustava tilaajan ja välitysfirman näkökulmasta, vaikka työsuhde olikin tyypiltään toistaiseksi voimassa oleva. Eihän tuota keikkatyötä tietenkään muulla tavalla saisi kustannustehokkaasti järjestettyäkään, mutta aika paljon oli kaikenlaista kusetustakin. Omakohtaisessa esimerkissä välittäjätäti oli sitä mieltä että sopimukseen voi ujuttaa pienellä painettuna kohdan, jossa todetaan sopimuksessa olevan tuntipalkan sisältävän mm. lomakorvaukset. Ja näinhän minä en sitä tietenkään palkkatoivetta esittäessäni tarkoittanut, kuten ei varmaan kukaan muukaan vastaavassa tilanteessa.

[Lauttasaaren Emiiri]

Mikä voisi olla sellainen työ, jossa ei lomapäiviä kerry ollenkaan?

Määräaikaiset työsuhteet ja toiminimi tai yksityisyrittäjyys. Tosin määräaikaisuuksilla ei riitä raha toisen elatukseen, eikä noilla muillakaan välttämättä.

yli 15 vuoden työuralla pisin loma on ollut 3 viikkoa, jota ei edes kerralla saanut pitää.

[Phantasticum]

Onko tässä käynyt nyt niin, että perheenkokoaja (s. 1987) A ja hakija (s. 1987) B ovat avioeronneet Varsinais-Suomen käräjäoikeuden päätöksellä 25.11.2013, koska Suomi ei myöntänyt B:lle oleskelulupaa? Vai olenko ymmärtänyt väärin? Olipahan sitten aito ja oikea rakkaustarina. Toivottavasti myös A poistuu pikaisesti Suomesta, vaikka hänellä kansalaisuus onkin. En jää kaipaamaan. Heippa ja äläkä tule enää ikinä takaisin.

[Mehud]

"Perheenkokoajalla ja hakijalla on yhteinen kieli, somali." Jos molemmat puhuvat somaliaa, niin kumpikaan ei ole suomalainen, vaan toinen on suomessa asuva somali, jolle yhteiskuntaraiskauksen nimissä on virheellisesti myönnetty Suomen kansalaisuus.