Määritelkää oikeistolaisuus

[Kuningasweecee]

Olen seurannut ketjuja täällä aika pitkään ja vaikuttaa että monet kirjoittajat pitävät useimpia puolueita liian vasemmistolaisina toiveisiinsa nähden. Perussuomalaisia äänestetään koska Halla-ahon nostamat asiat ovat tärkeitä ja Soinin EU-vastaisuutta kiitellään, mutta noin muuten puolueen linjasta ei tunnuta paljon tykkäävän.

Mietin että millaista oikeistolaisuutta täällä mahdetaan haluta, aikoinaan se tarkoitti silloisen Neuvostoliiton vastustamista ja kohtalaisen konservatiivisia näkemyksiä, joihin aina liittyi myös uskonnollinen merkitys (kokoomuksen kypäräpappi jonka Kari Suomalainen piirsi kuvaa tätä hyvin). Periaatteessa oikeistolaisuuteen kuului kuitenkin kaikin voimin pyrkiminen länsimaaksi ja irti Neuvostoliiton/Venäjän sanelusta. Oikeistossa perinteisesti myös NATO-kannatus on ollut korkeinta, toisaalta niin myös EU:n kannattaminen.

Millainen on se oikeisto jota hommalaiset ovat vailla, olisiko se lähempänä kristillisdemokraatteja, keskustaa vai kokoomusta?

[Alkuasukas]

Minä kaipaan talousliberalismia, mahdollisimman pientä julkista sektoria, sääntelyn purkua ja sopimusvapautta. Noin aluksi.

[Miniluv]

Oikeistolaista olisi yrittää lähinnä korostaa lähtökohtien tasa-arvoa lopputulosten tasa-arvon sijaan, ja pyrkiä pitämään valtiontalous tasapainossa ja verot mieluummin kevyinä. Oikeistolainen ei rankaise laillisesta rikastumisesta. Oikeistolainen ei pidä korjaamista vaativana virheenä maailmassa sitä, että fiksut yksilöt ja ryhmät pärjäävät paremmin kuin vähemmän fiksut.

Oikeistolainen voi olla tai olla olematta isänmaallinen aivan kuten vasemmistolainenkin, joten en ota sitä mukaan tähän määritelmään. Se olisi enemmänkin konservatiivisuutta. Akselit menisivät oikeistolainen - vasemmistolainen ja konservatiivi - liberaali.

Vastatakseni kysymykseen: en taitaisi koskea mihinkään noista puolueista pitkällä tikulla.

[Tommi Korhonen]

^ Aika hyvin sanottu.
Minun maltillinen oikeistolaisuuteni ei oleta USA:n palvomista, eikä edes kovin suurta nationalismia. Tosin kannatan kevyttä nationalismia ja oman kulttuurin ja historian arvostamista. Suomi ei ole vahvan oikeistolainen maa, vaan täällä on myös sosiaalidemokratia mukana, ja niin saakin olla. Mutta linjana tykkäisin nähdä vähän enemmän Miniluvin osoittamaa: ihan kaikesta ei hallitus ja valtio ole vastuussa, ja talousasioissa lähtökohta pitäisi olla käytettävissä olevien resurssien määrä, ei epärealistinen tavoite ja sen paikkaaminen velalla. Kansalaisilla täytyy olla velvollisuus ja oikeus kantaa pääosin omasta elämästään vastuu. Yhteiskunta sitten tukee siinä jonkinlaisen realistisen talouskehyksen puitteissa.

Aivan ensimmäiseksi haluaisin nähdä sen, että valtio myöntäisi että kaikkeen 70-luvun jälkeen keksittyyn ei ole varaa, ja leikkaa sieltä kulurakenteen kestäväksi. Samalla siis tulee siivottua osa paapomiskulttuurista ja osa hyvistä mutta valitettavasti liian kalliista eduista. Tai ehkä mielenkiintoisista ja kivoista asioita (vaikkapa vähemmän konkreettiset tutkimuskeskukset) voitaisiin vähentää siiheksi että niihin voisi olla parempiina aikoina varaa. Esimerkiksi vaikkapa subjektiivinen päivähoito-oikeus: jos resursseja riittäisi, niin se on ihan hieno asia, mutta se ei ole valtion ja kansalaisten kannalta välttämätön. Tarkempi vastaava etujen läpikäyminen vaatisi tietysti tarkemman budjetin syynäämisen, ja minulla ei siihen ole resursseja: poliittisilla puolueilla pitäisi olla.

Minun kannattamaani linjaan kuuluisi lievä konservatiivisuus: yhteiskunta on asia jossa sosiaaliset tai kulttuurilliset kokeilut voivat aiheuttaa pysyvää vahinkoa, joten yhteiskunnan muutokset pitäisi tehdä pikkuhiljaa ja kypsyttelemällä. Ei radikaaleina uudistuksina. Älä korjaa jos se ei ole rikki. Konservatismiini kuuluisi myös jonkinlainen sukupolvittaisten arvojen ylläpito. Toki nekin arvot SAAVAT kehittyä, mutta lähtökohtana ei olisi niiden kaataminen ensimmäiseksi, vaan niiden ylläpitäminen ja sitten kehittäminen tai muokkaaminen jos se osoittautuu tarpeeksi. Yksilötasolla tietysti liberalismi saisi olla varsin laajaa: ei minua kiinnosta mitä sinä kotonasi tai vällyjesi alla teet. Minua kiinnostaa se että kansalaiset eivät haittaa tai vahingoita toisiaan.
Tämä konservatiivisuuteni ei tosin ole sama kuin käsitykseni talousoikeistolaisuudesta.

En myöskään kannata liian vahvaa talousliberalismia: Alkuasukas on omalta kannaltaan tietysti oikeassa, mutta minun Suomessani olisi myös lievä sosiaalidemokraattinen panos. Se ei kuitenkaan saisi perustua siihen että kaikille kaikkea, kalliilla ja velaksi. Heikkoja autetaan jonkin verran ja vähintään tiettyyn minimiin asti, mutta siinä panos täytyy mitoittaa tuloksiin nähden - ja tästä tietysti tehdään poliittinen ja läpinäkyvä arvokeskustelu. Tarvittaessa kirjaamalla mittarit yhteiskunnan arvoihin (=lakeihin ja käytäntöihin). Ei, en tarkoita että sinun ihmisarvoasi mitataan byrokraattisesti, vaan sitä että yhteiskunnan panostus tehdään jotakin määrittelyä vasten. Omistusoikeus ja kansalaisten omaisuuden ja ruumiin turva olisivat vahvempia kuin Nyky-Suomessa.

Rikollisten käsittelystä en ole muodostanut selkeätä kantaa: sen täytyisi perustua yhteiskunnan kulujen ja mahdollisten tappioiden minimointiin ja lainkuuliaita kansalaisia suojellen. En tiedä mikä siihen on paras linja: äärilinjat rikollisten hyväksymisestä ja toisaalta niiden armottomasta vangitsemisesta eivät kummatkaan ole mielestäni kannatettavia. Tässä en siis ole muodostanut linjaani perinteisellä lännen oikeisto - vasemmiston hippilinja -akselilla. Soisin näkeväni enemmän tutkimusta eri rangaistus- ja hoitomuotojen kannattavuudesta. Mittaristo taaskin täytyisi määritellä: mikä on tasapaino uudelleenkoulutuksen ja valtion tulevien mahdollisten kulujen minimoinnin ja toisaalta toisten kansalaisten ja yhteiskuntarauhan suojan välillä.

Wanhan Ajan Kokoomus olisi mielestäni oikeistolainen puolue. Eikä siinä tarvittaisi edes sitä uskontoa. Konservatismia ja isänmaata sopivasti että (Suomen) jatkuvuus olisi pääohjenuorana. Toinen sopivasti oikeistolainen puolue olisi ehkä Nuorsuomalaiset, sikäli mikäli mielikuvani heistä on oikeassa. Myös Keskusta on jossain välissä sotien jälkeen edustanut oikeistolaisempaa linjaa kuin nykyään tuntuu tekevän. Heillä tosin muodostuneen maaseudun valta-asemansa suojeleminen on vienyt muut periaatteet.

[Golimar]

Minä kaipaan talousliberalismia, mahdollisimman pientä julkista sektoria, sääntelyn purkua ja sopimusvapautta. Noin aluksi.

Itse lisäisin tuohon listaan tiukan maahanmuuttopolitiikan ja vahvan itsenäisen maanpuolustuksen.

[-HOUND-]

Helsingin sanomien eurovaalikoneen mukaan minä olen äärivasemmistolainen äärikonservatiivi...

[Miniluv]

Helsingin sanomien eurovaalikoneen mukaan minä olen äärivasemmistolainen äärikonservatiivi...

Kuten sanoin, akselit ovat oik-vas ja lib-kons.

[Fjödörör Räkinen]

Oikeistolainen ei pidä korjaamista vaativana virheenä maailmassa sitä, että fiksut yksilöt ja ryhmät pärjäävät paremmin kuin vähemmän fiksut.

Tällainen oikeistolaisuus karisee samaa tahtia kuin työpaikat katoavat tekniikan kehittymiseen. Ihmiselle on ominaista selittää onnistumiset omilla ansioilla ja epäonnistumiset ympäristön vaikutuksella.

Kun yli 50-vuotias pitkän työuran tehnyt ja potkut saanut insinööri tai tohtoriksi väitellyt huomaa työllistymisen omalle alalleen tai työllistymisen yleensä olevan liki mahdotonta, hän ei selitä tilannetta sillä, että kuuluu tyhmiin, vaan sillä, että yhteiskunta on ajautunut tilaan, jossa kaikille ei ole työtä.

Harvat ihmiset pysyvät koko elämänsä loogisina suhteessa kannattamaansa aatteeseen. He muokkaavat sitä sen mukaan, mikä omaa persettä eniten lämmittää. Oikeistolaisuuskin lienee hyvin usein demariutta eli mulle edut, muille velvollisuudet.   

[Miniluv]

Viittasin tuossa enemmän "sosiaaliseen oikeuteen", syrjintä- ja rasismijuttuihin (lähtökohtien tasa-arvo vs lopputulosten) kuin automaation viemiiin työpaikkoihin.

[Tabula Rasa]

Säätelyn ja hallintokoneiston minimalistisuus. Lähtökohtaisesti kaiken tulisi olla sallittua jollei siihen olisi painavia syitä kieltää. Painavia perusteltuja syitä kuten väkivalta tai omaisuusrikoslait. Sen sijaan jokaisen tulisi saada omalla maallaan rakentaa juuri sellaista kuin haluaisi juuri sillä tavoin kuin haluaisi. Vakuutusyhtiö saa asettaa sitten vaatimuksia mitä vaaditaan esim palovakuutuksen saamiseen. Sitä ei ole pakko noudattaa koska palovakuutuskaan ei ole pakollinen. Kaikenlaisten työturva, hygienia, jne korttien muuttaminen toistaiseksi voimassa oleviksi. Määräaikaisuudelle tulisi olla painavat perusteet jotka tulisi voida näyttää toteen. Selaisia eivät ole satunnaisesti vaihtuvat säädökset koska säädöksiä ei olisi.

Elintarvikehygienia tai työturvallisuus perustuen järjenkäyttöön. Korvaussummat kaikenlaisista vahingoista niin huomattaviksi että työnantajan tulee huolehtia asioista asiallisesti. Rikkinäinen käsi tai jalka=kymppitonni nykyostovoimalla. Pysyvästi=miljoona. Ruokamyrkytys tai jonkin bakteerin leviäminen kaikkien sairastuneiden hoidon hinta+korvaukset samaa tasoa. Ylipäätään ihmisten vastuu omasta elämästään. Jokaisella vastuu omasta tekemisestään.   

[stefani]

Eräs määritelmä oikeistolaisuudelle ja vasemmistolaisuudelle on se, että oikeistolaisuudessa on kyse olemassaolevien yhteiskunnan hierarkiarakenteiden puolustamisesta, ja vasemmistolaisuudessa yhteiskunnan hierarkian uudelleenjärjestämisestä. Melkein pidän tästä määritelmästä, koska tämä olisi selkeä ja ymmärrettävä. Aikaisemmin olin jo epäillyt, etteivät oikeistolaisuus ja vasemmistolaisuus tarkoittaisi oikeasti yhtään mitään, kun aika epämääräisistä mielikuvista yleensä on kyse näitä termejä käytettäessä.

[Vörå]

Jaa, historiallisesti katsoen lännen puoluejärjestelmässä on lähinnä vain liberaaleja puoleita. Merkityksellisin jako on ehkä "oikeisto-" ja "vasemmisto-liberalismin" välillä. Anyway, itse näkisin että modernissa oikeistolaisuudessa yhdistyy markkinaliberalismi vähitellen (ainakin Euroopassa) heikentyviin vanhoihin konservatiivisiin arvoihin (koti, uskonto, isänmaa). Yhdistelmä ei ole täysin looginen ja siitä on eri variaatioita. Ja sitten on moderni republikaaninen puolue (tuo kammotus), jossa puolestaan fundamentalistinen uskonto on paljon vahvempi tekijä kuin eurooppalaisessa oikeistossa.

[nurkkakuntalainen]

Helsingin sanomien eurovaalikoneen mukaan minä olen äärivasemmistolainen äärikonservatiivi...

Kuten sanoin, akselit ovat oik-vas ja lib-kons.

Kannatan sellaista oikeistolaisuuden ja vasemmistolaisuuden määritelmää, että oikeistolaisuus on mm. talousliberaalia ja valtion pientä roolia kannattavaa. Vasemmistolaisuus taas sosialismia, jossa yhteisö tai valtio on suuressa roolissa ja saa polkea asukkaidensa oikeuksia esimerkiksi ryöstöverotuksella ja kaikenlaisella suvaitsemishömpällä. Natsismi eli kansallissosialismi ja kommunismi ovat siten kumpikin äärivasemmistoa, samoin kuin esimerkiksi vastarintaliike ja "anarkokommunistiset" antifantit. Äärioikeistona voisin pitää esimerkiksi anarkokapitalismia.

Liberalismi ja konservatismi eivät mielestäni ole aivan vastakkaisia suuntauksia. Konservatiivisuus tarkoittaa vanhojen asioiden säilyttämistä. Liberalismi taas tarkoittaa alunperin vapautta ja nimenomaan negatiivisia vapauksia kannattavaa aatetta, mutta yhdysvalloissa käsite "liberal" on kieroutunut tarkoittamaan sosiaaliliberaalia eli lähinnä vasemmistolaista (meidän vihervasurimokuttajia vastaavia), kun kylmän sodan johdosta sosialismi sanana kalskahtaa liian ikävältä.

On aivan mahdollista olla sekä liberaali että konservatiivi. Liberaali voi esimerkiksi itse suosia konservatiivisia ja perinteisiä arvoja, mutta ei tyrkytä näkemyksiään toisille kuten esimerkiksi nykyiset vihervasurit tekevät. Lisäksi jos "vanha", säilytettävä yhteiskuntamuoto on liberaali, niin silloin konservatismi tarkoittaa nimenomaan liberaalin yhteiskuntamuodon säilyttämistä. Tässä sopii esimerkiksi länsimainen yhteiskuntamalli vs. islamilainen yhteiskunta. Länsimaiset konservatiivit haluavat säilyttää länsimaisen yhteiskunnan, joka islmaiin verrattuna on liberaali.

Kuriositeettina vielä mainitsen paleolibertarismin, joka on eräänlainen yhdistelmä paleokonservatismia (sitä parempaa jenkkikonservatismin muotoa) ja libertarismia. Paleoissa suvaitaan ja myös ollaan monesti melko "nuivaa" porukkaa. He sallisivat varmasti myös esimerkiksi white flightin tyyppiset ilmiöt ja vapaaehtoisen separatismin. Toisin kuin esim. Suomessa, jossa vuokralaiseksi tai vaikka ravintola-asiakkaaksi on pakko ottaa syrjintäkieltojen nojalla myös sellaista porukkaa, jota yrittäjä tai asiakaskunta ei halua.

[Tabula Rasa]

Itse näen eron suhtautumisessa työhön ja talouteen. Vasurien mielestä jonkun muun pitäisi maksaa kaikille tasaisesti yhtä paljon ettei hänen tarvitse tahdä mitään. Ylipäätään passivoivaa ja laiskureita houkuttelevaa.

Oikeistolainen taas näkee että jokainen vastuussa omasta toimeentulostaan. Ylipäätään vastuu ja vapaus käsi kädessä. Äärioikeistolaisen ja oikeistolaisen ero siinä että okeistolainen näkee vapauden ja vastuun lisäksi myös osattomiksi jäävät eli ne jotka eivät voi omalla työllään itseään elättää. Oikeistolainen ajatus siinä on auttaa nämä heikompiosaiset siihen asti kunnes kykenee huolehtimaan itsestään. Äärioikeistolainen taas ei huolehdi näistä vaan näkee heikompiosaiset rasitteeksi.

Korporaatiokommunistit ovat taas yksi äärivasemmistolaisuuden muoto. Varastetaan muilta minkä ennätetään mutta itse ei tehdä mitään hyvää sen hyväksi mihin on palkattu. Toinen on sitten anarkomarkot jotka pieksävät väärännäköisiä ihmisiä ja vaativat vallankumousta samalla kun elävät joko soskun rahoilla tai jollain muulla tavoin elätteinä(apurahat, järjetötuet, justnameit).

Eli oikeistolainen antaa siemenviljaa ja työkaluja joista pitää tietty osa antaa takaisi näistä korvauksena. Äärioikeistolainen antaa kuolla nälkään. Vasemmistolainen antaa omaa viljaa pyytämättä korvausta. Äärivasemmistolainen antaa muiden viljaa korvaamatta sitä niille joilta se on otettu ja vaatii lisää.

Kaikki varmaankin näkevät lopputuloksen.

Jos lainan saaja viljelee ja saa sadon josta antaa korvaukseksi niin ensi kerralla jää isompi osa itselle ja kerttyy pikkuhiljaa vaurautta. Jos köyhä kuolee pois niin ei ole enää lainan pyytäjää. Molemmat keinot toimivat mutta ensimmäinen huomattavasti humaanimpi. Toki myös voi olla niin että syödään siemenvilja ja myydään työkalut. Oikeistolainen tuskin antaa sen jälkeen toista lainaa.

Vasurin toimintapa pyyteetön lahjoitus toimii niin pitkään kunnes on enemmän ottajia kuin jaettavaa. Lisäksi ilmaislahjat passivoivat. Sitten kun on ruokaa vaikkapa nipin napin 100 hengen hengissäpitoon ja pyytäjiä on rivissä tuhat niin mitenkäs sitten toimitaan?

Äärivasemmiston toiminta taas on puhdasta varastamista. Riippuu ainoastaan laista miten varkaita kohdellaan. Mikäli laki ei puolusta omaisuutta niin ihmiset puolustanevat sitä itse. Tuollainen agressiivinen toimintatapa synnyttänee myös negatiivisia vastareaktioita.

Edit.

Lisätään vielä että tuohon voisi lisätä pitkäjänteisen ja lyhytjänteisen eron noilla neljällä, ja miksei myös välimuotoja mutta tulisi hiton pitkä teksti mitä se on jo nyt. Tyyliin äärivasuri, pitkä tähtäin maailmanvallankumousunelmia ilman mitään liitoskohtaa todellisuuteen, äärioikeisto, vääränlaisten ihmisten joukkotuhonta. Oikeisto, oman elintason säilytys ja nosto omalla työllä, vasemmisto, unelmat oman maailmankuvan kaltaisesta maailmasta.

[Tragedian synty]

Minusta oikeistolaisuuden ytimessä on skeptisyys idealismia vastaan. Oikeistolaiset eivät usko, että kyhäämällä oppijärjestelmä, jonka noudattaminen toteuttaisi utopian, on mielekästä. Oikeistolaiset hyväksyvät asiat, joita ei voi muuttaa (kuten ihmisten eriarvoisuus), ja keskittyvät niihin asioihin, joita voi muuttaa (vaikkapa työllistymisen esteet), ja pyrkivät erottamaan ne toisistaan. Ja toisin kuin vasemmistolaiset, he eivät omien rajojensa tullessa vastaan ryhdy kapinaan todellisuutta vastaan. Vasemmistolaiset ovat uskonpuhdistajien henkisiä perillisiä, kuten blogissani vastikään kirjoitin, kun taas oikeistolaisuudessa traditionalismi on tärkeä elementti.

Oikeistolaisuuteen kuuluu myös tietynlainen penseys humanismia kohtaan. Kun vasemmistolaiset eli sosialistit ja liberaalit pitävät aatteensa keskiössä ihmisyksilöä, oikeistolainen kunnioittaa laajempia kokonaisuuksia, kuten kulttuuria, kansakuntaa ja yhteisöä. Valistusarvoista oikeistolaiset kunnioittavat eniten veljeyttä, liberaalit vapautta ja sosialistit tasa-arvoa.

Muuten vähän lisättävää Miniluvin määritelmään.

EDIT: Aiheesta on jo ketju vuoden takaa: Miten määrittelette "oikeistolaisuuden"?

[Markkanen]

Määritelmä: Oikeistolaisessa yhteiskunnassa rahavirrat kiertävät yritysmaailman ja työntekijöiden kautta. Vasemmistolaisessa yhteiskunnassa rahavirrat kiertävät verokirstun kautta ja rahaa jaetaan ympäri maailmaa ilman mitään suunnitelmaa. Isänmaata ei ole vaan on vain maailma ja kaikki ovat oikeutettuja liikkumaan tulonsiirtojen mukaan. Loisiminen on jees ja kaikki pitäisi jakaa tasan. 

[jmk]

Oikeistolaisuuteen kuuluu myös tietynlainen penseys humanismia kohtaan. Kun vasemmistolaiset eli sosialistit ja liberaalit pitävät aatteensa keskiössä ihmisyksilöä, oikeistolainen kunnioittaa laajempia kokonaisuuksia, kuten kulttuuria, kansakuntaa ja yhteisöä.

Kom sii, kom saa.

Minusta oikeistolaisuuden kuuluu nimenomaan ihmisyksilöiden kunnioitus: yksilöiden annetaan hoitaa omat asiansa, annetaan heille vapaus ja vastuu itsestään, sen sijaan, että yhteiskunta puuttuu heidän elämäänsä jatkuvasti pakkovallalla ja holhouksella.

Vasemmistolaisuuteen ja sosialismiin puolestaan on perinteisesti kuulunut "kansan", yhteisön glorifiointi, jossa yksittäisillä yksilöillä ei ole mitään arvoa.

[Tommi Korhonen]

^ Mutta kyllä siinäkin on totta, että oikeistolaisuus ei anna helposti anteeksi sitä, että yksilö ei pystykään hoitamaan itsestään. Aika selkeä tilanne on vammaisissa tai vanhuksissa, mutta syrjäytyneet ovatkin jo kivi kengässä. Katson sen kyvyn tai kykenemättömyyden olevan jatkumo supertuottavasta heikkolahjaiseen ja edelleen kykenemättömään. Ja oikeistolaisuuden asteesta riippuu kuinka pitkälle tuota hyväksytään. Sitä että syrjäytynyt, mutta ei sairauseläkepapareita saanut kansalainen on ainakin jossain vaiheessa oikeistolaisessa järjestelmässä heikommassa asemassa ei oikein voi kieltääkään.

Muutoin jmk olet mielestäni oikeassa siinä että oikeistolle yhteiskuntarakenne on tarkemmassa fokuksessa kuin vasemmistolle joka haluaisi sitä keikuttaa. Ja siinä, että vastuu yksilölle on tietyllä tavalla yksilön arvostamista.

Vasemmistolaiset varmastikin (ilmiselvää nykyisenkin retoriikan perusteella) kokevat että ihmisarvo taas on sisäsyntyistä, eikä riipu yksilöstä. Ja koska he usein (mielestäni epärealistisesti) kannattavat lopputuloksen tasa-arvoa, niin resurssit ja vasemmistolaisuus törmäävät.

[Faidros.]

Minulle oikeistolaisuus on yksilönvastuuta, yhteiskunnan holhouksen sijaan.

[Tragedian synty]

Minusta oikeistolaisuuden kuuluu nimenomaan ihmisyksilöiden kunnioitus: yksilöiden annetaan hoitaa omat asiansa, annetaan heille vapaus ja vastuu itsestään, sen sijaan, että yhteiskunta puuttuu heidän elämäänsä jatkuvasti pakkovallalla ja holhouksella.

Vasemmistolaisuuteen ja sosialismiin puolestaan on perinteisesti kuulunut "kansan", yhteisön glorifiointi, jossa yksittäisillä yksilöillä ei ole mitään arvoa.

Yhteisön glorifiointi ei ole itsessään vasemmistolainen piirre. Juuri liberalismi individualistisuudessaan on poikkeus, joka ei sitä missään määrin glorifioi. Vasemmiston yhteisöllisyys ei ole ollut itseisarvoista, sillä se on ollut kunniassa tuodakseen jäsenilleen, siis niille ihmisyksilöille, etua. Kaikkien yhteisöllisten aatteiden niputtaminen yhteen johtuu ahdasmielisestä liberalistisesta perspektiivistä, jolle kaikki muut ovat yhtä ja samaa vihollista. Minä oikeistolaisena hyväksyn jossain määrin pakkovallan ja holhouksen, mutta minä en halua niiden palvelevan ihmisyksilöiden etuja. Minä esimerkiksi haluan varjella eurooppalaista kulttuuria ja verenperintöä, ja siinä eivät paljon ihmisten edut ja mieltymykset vaa'assa paina. Se on oikeistolaisuutta, varmaan täälläkin joidenkin mielestä äärioikeistolaisuutta.

[jmk]

Yhteisön glorifiointi ei ole itsessään vasemmistolainen piirre.

Toki yhteisöä voi glorifioida monella tavalla ja monesta näkökulmasta, mutta sikäli kuin "vasemmistolla" tarkoitetaan "sosialismin kannattajia", niin se jo lähtökohtaisesti perustuu yhteisön glorifiointiin ja individualismin vastustamiseen, eli ei ole mikään ihme, että sosialismilla on tapana sortaa yksilöitä - se kun on melkeinpä sen tarkoituskin.

The term "socialism" was created to contrast against the liberal doctrine of "individualism", which stressed that people act or should act as if they are in isolation from one another.
https://en.wikipedia.org/wiki/Socialism#Etymology

[crissaegrim]

Oikeistolaisuus on minusta sananmukaisesti oikeudenmukaista politiikkaa. Täysin oikeudenmukaiseen ideaaliin on toki hyvä tehdä tiettyjä välttämättömiä myönnytyksiä sosialismin puoleen, kuten terveydenhuolto, sosiaaliturva, eläke tai muu heikkojen ihmisten hengissä pitämiseen edellytettävät toimenpiteet. Mutta aina tulisi pyrkiä siihen oikeudenmukaisuuteen, kunhan samalla heikoista huolehditaan.

Vasemmistolaisuus on taas vastakohta, jossa halutaan tasata ahkerien ja aikaansaavien ihmisten elintaso laiskojen tai muuten kykenemättömien ihmisten tasalle, koska ovathan kaikki ihmisiä. Mielestäni tämä on niin kaukana oikeudenmukaisuudesta, kuin vaan voi olla. Se, että esim. mielenterveyspotilaasta huolehditaan, on sääliä - ei oikeudenmukaisuutta. Oikeudenmukaisuus edellyttäisi, että hän ansaitsisi teoillaan hoitonsa - näin ei välttämättä ole, mutta mielestäni tässä kohtaa säälin tulee astua esiin (myönnytys sosialismille).

Pitäisi kyetä tekemään selkeä pesäero sille, että huolehditaan heikoista ja sille, että pyritään nostamaan heikot vahvojen kanssa samalle viivalle. Lähtökohtien ja lopputulemien tasa-arvo on oikein mainio käsite tähän.

OT:
En oikein ymmärrä tätä jokapäiväistä höpinää jostain äärioikeistosta. Mielestäni äärioikeistolainen tarkoittaa jotain, joka haluaa täysin poistaa kaikki ammattijärjestöt, sosialismin ja kaikki tulonsiirrot valtiolta. Se, miten se liittyy natsismiin tai rasismiin, en ymmärrä. Toki tällainen henkilö ei haluaisi yhteiskunnalle yhtään ylimääräistä menoa, joten varmaan vastustaisi monikulttuurillisuutta sellaisena kuin se nykyään ilmenee.

[siviilitarkkailija]

Kissagrim on oikeassa

Oikeistolaisuus on sitä että on oikeassa. Siitä tulee koko termi, oikeistolainen. Erityisen harmillista se on vasemmistolaisille jotka ovat väärässä tai vasemmalla. Sitten on myös keskustalaisia jotka eivät tiedä mistään mitään ja piittaavat vain omasta navastaan koska se on heille kaiken keskipiste.

Oikeistolaisuus on piinallista jos lähellä on vasemmistolaisia koska vasemmistolaiset ovat väärässä ja heidän pitää älämölöllä todistaa päinvastaista. Jos paikalla on muita oikeistolaisia, oikeistolaisuus tappaa keskustelun koska kaikki tietävät olevansa oikeassa. Ainoastaan keskustalaisten kanssa syntyy juttelua, mutta siinäkin osapuolet tietävät että jännite syntyy vain siitä tiedosta koska kepuli pettää.

Oikeistolaisuuteen kuuluu ehdoton vaatimus rehellisyyteen itseään ja muita kohtaan. Koska muuten ei olla oikeassa vaan vääristöläisyydessä eli vasemmistossa. Vasemmistossa on pelkkää epärehellisyyttä ja oikeastaan koko vasemmistolaisuuden idea on epärehellisyys. Kun sitä on riittävästi, voidaan rikoksista kuten varastelusta tehdä hyve ja poliittinen idea. Oikeistolainen ei voi oikeasti hyväksyä moista. Vasemmistolainen voi. Oikeistolaiselta siis jatkuvasti varastetaan ja suomessa oikeistolaista halveksitaan, mutta rehellisyydellä ja totuudella pitää uskaltaa yrittää korvata menetykset. Koska tietää että ennenpitkää väärydellä hankkimallaan kamelilla vasemmistolaisen elämä ei tuota voittoa.

Kaikkein rankin ja vaikein oikeistolaisen kohtaama ryhmä on kuitenkin vihreät. Vihreät ovat yhdistelmä vasemmistolaisten konnuutta, keskustan pettämistä ja suoranaista hulluutta yhdistettynä lääkkeiden avulla muutettuun maailmankuvaan. Vihreiden maailmassa oikeudella, moraalilla tai järjellä ei ole mitään sijaa. Moisen petkutuksen ja vääryyden vastustaminen ei ole suositeltavaa, mutta jälkipolville tarkoitetun hyvän ja luonnon suojelemisen nimissä moisia mielipuolia on vastustettava. Sillä jos vihreät saisivat vallan, Suomen luonnosta ei jäisi jälkipolville kuin kaivoskuoppia ja kaivoskuopassa kyyhöttäviä kerjäläisiä. Ja se ei ole oikein. Siksi oikeiston on vastustettava moisia.

Sana äärioikeisto on poliittisesti väritetty ja vääristetty. Käytännössä feodaaliajan maailma oli äärioikeistolaisuutta kirjaimen ja hengen mukaan. Tuolloin mm valtion asevoima oli ulkoistettu ja sitä hallitsivat suvut, ei kuningas ja valtio. Ja se on juurikin se yhteiskuntamalli mihin kommunismi johti, ironisesti Marksin mukaan, muka pois feodalistisesta yhteiskunnasta. Äärimmäinen ajattelu on ihan kivaa kunhan ymmärretään että äärimmäisessä eläminen ei ole.

Mielestäni äärioikeistolainen tarkoittaa jotain, joka haluaa täysin poistaa kaikki ammattijärjestöt, sosialismin ja kaikki tulonsiirrot valtiolta.

No, jos tätä pohtii niin eiköhän Suomen hallituksen solmima schegen-sopimus tarkoita juuri tätä. Ammattijärjestöt, sopimusyhteiskunta ja ennenpitkää tulonsiirrot, joudutaan lopettamaan kun maan rajat on avattu. Rajattomassa globaalin kilpailun yhteiskunnassa ei voi olla mitään noita hyvinvointivaltion turvaverkkoja. Kyse on itseasiassa korporaatioiden harjoittamasta kommunismista. Korporaatio ostaa tietylle joukolle ihmisiä vakuutuksen ja terveyspalvelun koska heistä on hyötyä. Suurin osa ihmisistä jää näitä palveluja ilman, koska lääkärit ovat perkeleen itsekkäitä ja heidän määränsä pidetää alimitoitettuna palvelujen ylihinnoittelun takaamiseksi.

[Onnikka]

Oikeistolaisuus on vihaa kansaa kohti.
Vihataan kansaa, muutamat pitää itseään muita parempina.

Sitten pidetään vasemmistolaisina kaikkia jotka ovat kansaa.

Oikeistolaisia ovat demarit, kannattajansa, kokkarit, kepulit jne.

Tahtovat oikeistolaiset tuoda tänne kaikenlaista muualta kaukaa, maksoi mitä maksoi, mutta pääasiassa niin että joku puoluetoveri on keskuksen johtajana siirtämässä rahaa omaan persukseen sekä puoluetovereille.

Työtön on vihan kohde, ei tarvitse muuta kuin köyden. Haetaan kaukaa parempaa kansaa, työttömien sijaan töitä tekemään.

Oikeistolaisuus on verojen korottamista, aina kun oikeistolaiset on vallassa eli melkein aina, verot kohoaa. Köyhät kärsikööt että oikeistolaisilla virkaköysteillä on kissanpäivät.

[Kasvokeskeinen]

Näkyy olevan narsismia, twiittaamista, söpöilyä, eurofederalismia, miesten säärikarvojen ajelua ja paskanpuhumista.

[Fjödörör Räkinen]

Minusta oikeistolaisuuden ytimessä on skeptisyys idealismia vastaan.

Minusta idealismi on hieno asia ja ihailen idealisteja, naiivejakin. Vaikka idealismista ei toteudu kuin pieni osa, on se vienyt maailmaa parempaan suuntaan. Monet nykyiset konservatiivit nauttivatkin mielellään entisten uudistusmielisten saavutuksista. Konservatiivisuus on kaipuuta menneeseen tai pysyvään, mutta samalla se tahtoo säilyttää mielihyvää tuottavat käytännöt, joita ei olisi saavutettu ilman aikaisempia uudistusmielisiä.

Nykytilanteessa, jossa yhteiskuntaa ei voi enää rakentaa työn varaan, idealistien arvo nousee taas arvoon arvaamattomaan. On selvää, että suuri joukko ihmisistä tahtoo pitää viimeiseen saakka kiinni täystyöllisyyden ja yksilön vastuun ideasta, vaikka tällainen ajattelu näyttää sotivan tosiasioita eli voimakasta automatisoitumista vastaan. Siksi on tärkeää, että on uudistajia, jotka kyseenalaistavat työn ja yksilön vastuun arvon ja ajavat eteenpäin yhteiskuntaa, jossa joutilaisuuden merkitys tunnustetaan.

En näe, että kumpikaan osapuoli on sinänsä oikeassa. Sen sijaan dialogi on tärkeää. Kun toinen ehdottaa ja vaatii ja toinen epäilee ja tyrmää, syntyy myös toimivia käytäntöjä. Idealistit ovat ehkä typeriä kuvitellessaan haaveensa todeksi, mutta jäykät konservatiivit ovat aivan yhtä typeriä kuvitellessaan vallitsevan olevan pysyvää.

[guest8788]

Minusta oikeistolaisuuden ytimessä on skeptisyys idealismia vastaan.

En näe, että kumpikaan osapuoli on sinänsä oikeassa. Sen sijaan dialogi on tärkeää. Kun toinen ehdottaa ja vaatii ja toinen epäilee ja tyrmää, syntyy myös toimivia käytäntöjä. Idealistit ovat ehkä typeriä kuvitellessaan haaveensa todeksi, mutta jäykät konservatiivit ovat aivan yhtä typeriä kuvitellessaan vallitsevan olevan pysyvää.

Eiköhän tuo hegeliläinen heiluriliike mene enemmänkin puhtaan valtapelin kuin dialogin mukaan. Vihervasemmistolainen ja päiviräsäsläinen eivät puhu edes samaa kieltä, saatikka että pääsisivät johonkin yhteiseen lopputulemaan tai "toimivaan käytäntöön". Jytkykin oli käsittämätöntä hegemonian kuplassa eläville.

[Tragedian synty]

Minusta idealismi on hieno asia ja ihailen idealisteja, naiivejakin. Vaikka idealismista ei toteudu kuin pieni osa, on se vienyt maailmaa parempaan suuntaan. Monet nykyiset konservatiivit nauttivatkin mielellään entisten uudistusmielisten saavutuksista. Konservatiivisuus on kaipuuta menneeseen tai pysyvään, mutta samalla se tahtoo säilyttää mielihyvää tuottavat käytännöt, joita ei olisi saavutettu ilman aikaisempia uudistusmielisiä.

"Konservatismi" on yksi sanoista, jolle ei mitenkään tunnuta löytävän kaikkia tyydyttävää merkitystä. Minusta on mielekästä erottaa toisistaan yhteiskunnallinen konservatismi ja ns. ihmisluonteen konservatiivisuus. Jälkimmäinen on ihmisen emotionaalista ahdistusta muutosten edessä. Minä kutsun sitä vanhoillisuudeksi, jotta ei syntyisi käsitteellisiä sekaannuksia. Yhteiskunnallinen konservatismi puolestaan pitää sisällään tietyt perusarvot; se ei ole menneeseen haikailemista sen enempää kuin liberalismi tai sosialismikaan.

Minä olen konservatiivi, mutta se ei todellakaan tarkoita, että haluaisin säilyttää paljoakaan nykyisestä yhteiskunnasta. Mikä konservatiivi se muka on, joka varjelee sosiaaliliberalismia? Sosiaaliliberalismin varjelija on sosiaaliliberaali. Konservatiivi varjelee konservatismia. Ja jos yhteiskunta ei ole konservatiivinen, kuten Suomi suurelta osin ei ole, konservatiivi on radikaali uudistaja. Tällaisten konservatiivien sisällä on sekä idealisteja että ei-idealisteja: uuskonservatiivit, jotka ovat jonkin sortin marxilaisia, ja traditionalistit, jotka lähtökohtaisesti vieroksuvat ihmisen pyrkimystä rakentaa ideologinen utopia.

[Rubiikinkuutio]

Minusta oikeistolaisuuden ytimessä on skeptisyys idealismia vastaan. Oikeistolaiset eivät usko, että kyhäämällä oppijärjestelmä, jonka noudattaminen toteuttaisi utopian, on mielekästä.

Olet täydellisen väärässä! On niitä teoriassa vasemmistolaisiakin "ei-idealisteja". Jotka eivät usko utopioihin, vaan uskovat vain hyvinvointivaltioon.

Eikun hei! Sori! Hyvinvointivaltiohan perustuu loputtomasti kasvavaan velkaan ja onkin utopia. Sori... Olet oikeassa 

[Tabula Rasa]

Hyvinvointivaltio voi toimia vain niin kauan kun maksupuolella on enemmän kuin saajia. Velka voi pitkittää romahdusta muttei se muuta silti suuntaa.