Sisäministeriön artikkelisarja vähemmistöjen ja syrjinnän historiasta Suomessa

[Roope]

Uusi julkaisusarja vähemmistöjen historiasta Suomessa, syrjinnästä ja sen eri muodoista

Sisäministeriön julkaisema Yhdenvertaisuus -artikkelisarja haastaa lukijaa pohtimaan syrjintään liittyviä kysymyksiä ja kannustaa toimimaan yhdenvertaisuuden puolesta.

Osa 1: Arvon mekin ansaitsemme - Näkökulmia osallisuuden historiaan Suomessa

Vähemmistöjen historia jää yleensä näkymättömiin yleisessä historiankirjoituksessa tai vähemmistöä tarkastellaan lähinnä valtaväestön näkökulmasta. Vähemmistöryhmät ovat kuitenkin tehneet merkittävää työtä heihin kohdistuvien epäkohtien esille tuomisessa ja oikeuksiensa edistämisessä.

Esimerkkejä vähemmistöjen historiaa käsittelevistä artikkeleista:
• Vetelehtimästä nuorisovaltuustoon - Kenestä keskustellaan, kun puhutaan nuorista? Nuoren määritelmä on vaihdellut paljon eri aikakausina ja eri yhteyksissä.
• Lappalaisten suojelualueita ja saamelaisten liittoja - Millaista on ollut saamelaisten poliittinen liikehdintä 1900-luvun alusta tähän päivään?
• Säälin kohteesta aktiiviseksi toimijaksi - Vammaiset ihmiset ovat jo keskiajalta lähtien itse lähteneet aktiivisesti parantamaan elinolojaan.

Osa 2: Valehtelisin, jos väittäisin - Syrjintä ja syrjimättömyys

Vaikka vähemmistöjen oikeuksien edistämisessä on saatu hyviä tuloksia, yhteiskunta toimii vielä pitkälti enemmistön ehdoilla ja syrjintää tapahtuu eri elämänalueilla. Yhdenvertaisuus-sarjan toisessa osassa äänen saavat syrjintää kokeneet ihmiset, joiden tarinan kautta katsotaan syrjintää eri elämänalueilla ja erityisesti viranomaisten toiminnassa.

"Opasteet ovat selkeitä ja kahdella kielellä, ja sitä aina luulee, että voi mennä luukulle puhumaan ruotsia. Mutta sitten hoitaja ei puhukaan kuin suomea." - Suomenruotsalainen Carin

"Antti toivoi voivansa käyttää toista nimeä ja valitsi sukupuolineutraalin nimen. Sekä kaverit että opettajat kuitenkin kieltäytyivät käyttämästä sitä. Päinvastoin, kaikki yritykset rikkoa sukupuoliroolirajoja johtivat kiusaamisen lisääntymiseen." - Transnuoren kokemuksia koulunkäynnistä

Osa 3: Pidä huolta - Esimerkkejä yhdenvertaisuuden edistämisestä

Syrjinnän vastainen työ vaatii onnistuakseen erilaisia toimijoita yhteiskunnan eri alueilla. Muun muassa kansalaisjärjestöt ja useat vapaaehtoisorganisaatiot toimivat monilla tavoin syrjinnän esille tuomiseksi ja ehkäisemiseksi. Ensisijainen velvollisuus yhdenvertaisuuden edistämisessä ja toteuttamisessa on kuitenkin viranomaisilla.

Yhdenvertaisuus-sarjan kolmannen osan artikkelit esittelevät hyviä käytäntöjä esimerkiksi asunnottomien auttamisessa, romanilasten koulunkäynnin edistämisessä ja osatyökykyisten työllistymisessä.

Artikkeleissa kerrotaan myös, miten Oulun poliisi on lähtenyt rakentamaan verkostoa, jonka avulla voidaan helpottaa maasta poistettavien tilannetta sekä lisätä luottamusta paperittomien ja poliisin välillä.

Tutustu ja tilaa!

Tulostettavat julkaisut löytyvät täältä:

Arvon mekin ansaitsemme - Näkökulmia osallisuuden historiaan Suomessa

Valehtelisin jos väittäisin - Syrjintä ja syrjimättömyys Suomessa

Pidä huolta - esimerkkejä yhdenvertaisuuden edistämisestä

Julkaisujen painoversioita (maksuton) voit tilata osoitteesta [email protected]

Sisäministeriön tiedote 27.6.2014

Sisäministeriön kolmiosainen Yhdenvertaisuus-julkaisu on ladattavissa netistä, mutta saatavana myös painettuna versiona ihan ilmaiseksi kotiin kannettuna. Ihan ilmaiseksi eivät kuitenkaan tainneet työskennellä "paperittomuuden" ja vapaan liikkuvuuden aktivistit Jussi Förbom ja Mervi Leppäkorpi, jotka ovat ahkerimmin tuottaneet julkaisusarjan artikkeleita. Sisäministeriö oli tilannut myös Philip Teiriltä kirjoituksen, jonka mukaan sellaista yhteiskuntaa ei olekaan, jossa ei olisi ollut maahanmuuttoa, joten pitäisi miettiä, kuinka Suomesta tulisi maa, joka toivottaa kaikki tervetulleiksi. Kuten Ruotsi.

Siperiassa sijaitseva Irkutskin kaupunki on suunnilleen Helsingin kokoinen. Tammikuun 2014 lopussa kaupungissa tehtiin urheiluhistoriaa, kun somalialainen urheilujoukkue onnistui tekemään kaikkien aikojen ensimmäisen maalin MM-turnauksessa – ja vieläpä jääpallossa, joka on lähinnä pohjoismainen urheilulaji. Kyseessä oli myös ensimmäinen kerta, kun jääpallon MM-kisoissa oli mukana Afrikan maa.

Somalian miesten maajoukkue oli matkustanut Irkutskiin suurin odotuksin. Mielessä ei suinkaan ollut voittaminen – se tiedettiin jo ennakkoon mahdottomaksi – vaan mahdollisuus edustaa Somaliaa ja omaa kotikaupunkia Ruotsin Borlängeä.

Somalialainen jääpallojoukkue on nimittäin yksi Ruotsin kotouttamispolitiikan viimeaikaisista tuloksista.

[...]

Lehdissä kirjoitetaan, kuinka vaikeaa maahanmuuttajataustaisten henkilöiden on löytää työtä Suomessa. Kuinka paljon me sitten itse teemme tilanteen muuttamiseksi? Kuinka moni lehti ja mediatalo palkkaa ulkomailla syntyneitä toimittajia? Mitä konkreettista me teemme päivittäisessä elämässämme yhteiskunnan segregaation pysäyttämiseksi?

Kertomus somalialaisesta jääpallojoukkueesta on hyvä, koska se on oiva keino lisätä empatiaa. Muukalaisvihamielisyyttä torjutaan parhaiten nimenomaan empatian avulla.

Borlängeläisten silmissä jääpallojoukkueen jäsenet ovat saaneet kasvot: he ovat nyt yksilöitä, eivät persoonaton "maahanmuuttajien" ryhmä. Tiedotusvälineille he ovat samalla ikivanha tarina heikommasta osapuolesta, joka onnistuu vastoin kaikkia ennakko-odotuksia. Eikö kuitenkin ole myös niin, että tässä tarinassa maahanmuuttaja ei ole tekijä vaan kohde? Toivottavasti tällaisia tarinoita kertovat tulevaisuudessa toimittajat ja kirjailijat, joilla on itsellään maahanmuuttajatausta.

Somalialainen jääpallojoukkue on kuitenkin konkreettinen muistutus siitä, että asenteita voidaan muuttaa konkreettisella työllä. Ihmisten väliset kohtaamiset. Yhteiset tavoitteet. Vuoropuhelu. Ilo ja läheisyys.

[nollatoleranssi]

Vähemmistöjen historia jää yleensä näkymättömiin yleisessä historiankirjoituksessa tai vähemmistöä tarkastellaan lähinnä valtaväestön näkökulmasta. Vähemmistöryhmät ovat kuitenkin tehneet merkittävää työtä heihin kohdistuvien epäkohtien esille tuomisessa ja oikeuksiensa edistämisessä.

Enemmistöäkö ei voi syrjiä? Suomessa oli suomen kieli pannassa päälle 1900-luvulle asti.

Vähemmistö(je)n oikeuksista Suomessa on ainoastaan paasattu. Mitä nyt saamelaiset unohdettu sieltä välistä.

"Opasteet ovat selkeitä ja kahdella kielellä, ja sitä aina luulee, että voi mennä luukulle puhumaan ruotsia. Mutta sitten hoitaja ei puhukaan kuin suomea." - Suomenruotsalainen Carin

Itseäni huvittaa, miten aina löytyy näitä "Stefan Wallin"-tyyppisiä lausuntoja siitä, että miten täysin yksikielisessä kunnassa, kuten Närpiössä ei saa lääkäripalvelua ruotsinkielellä (tämän kuuluisan näkökulman Wallin esitti aamutv:ssä, kun piti isälle etsiä lääkäriä asuinseuduiltaan).

"Antti toivoi voivansa käyttää toista nimeä ja valitsi sukupuolineutraalin nimen. Sekä kaverit että opettajat kuitenkin kieltäytyivät käyttämästä sitä. Päinvastoin, kaikki yritykset rikkoa sukupuoliroolirajoja johtivat kiusaamisen lisääntymiseen." - Transnuoren kokemuksia koulunkäynnistä

Jos nimi ei ole virallinen, niin miten sitä voidaan käyttää virallisesti?

Yhdenvertaisuus-sarjan kolmannen osan artikkelit esittelevät hyviä käytäntöjä esimerkiksi asunnottomien auttamisessa, romanilasten koulunkäynnin edistämisessä ja osatyökykyisten työllistymisessä.

Suomessa on oppivelvollisuus, mutta koskeeko oppivelvollisuus turisteja? Osatyökykyisiä nykyisin työllistetään 9€/päivä-tyylillä.

---

Ihan ilmaiseksi eivät kuitenkaan tainneet työskennellä "paperittomuuden" ja vapaan liikkuvuuden aktivistit Jussi Förbom ja Mervi Leppäkorpi, jotka ovat ahkerimmin tuottaneet julkaisusarjan artikkeleita.

Nykyisin on tilausta ministeriöllä kaikille niiden aiheiden puolesta puhumiselle, joita perussuomalaiset vastustavat.

On täysin ymmärrettävää miksi tuollaisesta roskasta maksetaan Suomessa, koska sille roskalle on tilausta muutamilta maksavilta tahoilta, vaikka ei muilta olisikaan.

Lehdissä kirjoitetaan, kuinka vaikeaa maahanmuuttajataustaisten henkilöiden on löytää työtä Suomessa. Kuinka paljon me sitten itse teemme tilanteen muuttamiseksi? Kuinka moni lehti ja mediatalo palkkaa ulkomailla syntyneitä toimittajia? Mitä konkreettista me teemme päivittäisessä elämässämme yhteiskunnan segregaation pysäyttämiseksi?

Miksi suomalaisten pitäisi tehdä töitä maahanmuuttajien työllisyyden parantamiseksi? Eikös heidän pitäisi itsessään olla voimavara ja suuri mahdollisuus Suomen kaltaiselle maalle? Jos on uskomista Suomen ykköspoliitikkoja ja alan puolesta puhuvia tahoja.

Borlängeläisten silmissä jääpallojoukkueen jäsenet ovat saaneet kasvot: he ovat nyt yksilöitä, eivät persoonaton "maahanmuuttajien" ryhmä. Tiedotusvälineille he ovat samalla ikivanha tarina heikommasta osapuolesta, joka onnistuu vastoin kaikkia ennakko-odotuksia.

Somalialainen jääpallojoukkue saatiin kasaan Ruotsissa asuvista somalialaisista (edustaakseen ruotsalaista kotikaupunkiaan?) ja kyseinen joukkue teki kisoissa yhden maalin, niin se kertoo "suuresta onnistumisesta"?