2014-05-30 KU: Uutuuskirja murtaa myyttejä ja valaisee vallankäyttöä

[Saippuakupla]

Uutuuskirja turvapaikoista murtaa myyttejä ja valaisee vallankäyttöä

Jussi Förbomin suomalaista turvapaikkapolitiikkaa ruotiva teos julkaistiin toukokuussa Kevään kirjakarnevaaleilla Helsingissä.

Väki, valta ja virasto keskittyy erityisesti Maahanmuuttoviraston (Migri) merkittävään rooliin suomalaisen turvapaikkapolitiikan muotoutumisessa. Siinä käsitellään myös aiheen tiimoilta käytävää media- ja määrittelypeliä.

– Tämä kirja piti kirjoittaa, koska turvapaikkapolitiikan rakentamisesta sekä laintulkinnan ja käytännön vuorovaikutuksesta ja dynamiikasta tiedetään hyvin vähän, toimittaja-kirjailija Jussi Förbom kertoi.

Toinen syy oli se, että Maahanmuuttovirastolla on paljon valtaa ja se soveltaa lakeja käytännössä. Kirjan keskeisiä väitteitä on, että nämä tulkinnat ohjaavat edelleen lainsäätäjiä.

– On vahvoja väitteitä siitä, että Migrin korkea johto on myös hyvin proaktiivisesti pyrkinyt vaikuttamaan oman näkemyksensä esilletuomiseen poliittisessa päätöksenteossa jopa asianmukaisten kanavien ohi.

[...]

Jussi Förbom kertoi kysyneensä viranomaisilta, miten lapsi voi tulla maahan ilman, ettei häntä käsitetä välineeksi – ja jääneensä vaille vastausta. Päätöksissä käytettyä kieltä hän kuvaili kylmääväksi.

[...]

– Virkamiehet ovat haluttomia hahmottamaan todellisia tilanteita, joissa ihmiset elävät. Yleinen tilanne esimerkiksi Somaliassa on, että vaikkapa perheen vanhin poika on kaapattu tai tapettu ja perhe yrittää lähettää edes yhden jäsenensä turvaan.

[...]

Förbomin mukaan Suomi on noudattanut tunnollisesti EU-agendaa, jossa jaetaan siirtolaisuutta niin sanottuun kunnolliseen ja humanitaariseen.

– EU:ssa tehty toimenpiteitä, jossa Eurooppaan on mahdotonta saapua millään oikeutetulla tavalla. On haluttu varmistaa, että siivumme siirtolaisuudesta on siistiä ja kilpailukykyä vahvistavaa. EU on painanut paniikkinappulaa ja Suomi on hyvin tehokkaasti ollut tukkimassa väyliä.

Jussi Förbom: Väki, valta ja virasto – Maahanmuuttovirasto ja suomalainen turvapaikkapolitiikka. Into 2014. 304 sivua.

http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/kirjat/3177706/uutuuskirja-turvapaikoista-murtaa-myytteja-ja-valaisee-vallankayttoa

[Saippuakupla]

Jussi Förbom: Väki, valta ja virasto

Tiedote.

Julkaistu: 09.05.2014 klo 12:26
Julkaisija: Into Kustannus

Jussi Förbomin suomalaista turvapaikkapolitiikkaa ruotiva Väki, valta ja virasto – Maahanmuuttovirasto ja suomalainen turvapaikkapolitiikka julkaistaan tiistaina 20.5.2014 klo 15 Kevään kirjakarnevaali -tapahtumassa Helsingin Rautatientorilla. Julkaisutilaisuuden keskustelussa ovat mukana eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtaja Pirkko Mattila (ps.) ja Lastensuojelun Keskusliiton erityisasiantuntija Taina Martiskainen. Keskustelun vetää Suomen Pakolaisavun viestintäpäällikkö Kaisa Väkiparta. Vapaa pääsy, tervetuloa!

Väki, valta ja virasto on laajaan haastatteluaineistoon ja lainmuutoskeskustelun analyysiin pohjautuva vankka tietopaketti. Se analysoi, miten suomalainen turvapaikkapolitiikka ja sitä ohjaavat linjaukset ovat syntyneet.

Kirja osoittaa, että ulkomaalaishallinnon suuri missio niin Suomessa kuin EU:ssakin on ollut oman yhteiskunnan turvallisuuden takaaminen, ei muualta saapuvien ihmisten oikeuksien varjeleminen. Tiukan politiikan muotoilussa vuonna 2008 perustetulla Maahanmuuttovirastolla on ollut merkittävä rooli. Kirja argumentoi inhimillisten arvojen puolesta – nykyisessä turvapaikkapolitiikassa ei juurikaan kiinnitetä huomiota siihen, millaiset ovat esimerkiksi ulkomaalaislain soveltamisen inhimilliset seuraukset itse siirtolaisille.

Kirjan keskiössä ovat Maahanmuuttoviraston rooli politiikkavaikuttajana, parasta aikaa valtioneuvoston käsittelyssä oleva vapaaehtoisen paluun lakiesitys, tilapäisen oleskeluluvan muutokset Suomen ulkomaalaislaissa, turvapaikanhakijalapset, perheenyhdistämiskäytännöt, mediapeli ja humanitaarista siirtolaisuutta koskeva poliittinen määrittelypeli.

[...]

http://www.epressi.com/tiedotteet/laki/uusi-kirja-suomalainen-turvapaikkapolitiikka-on-epainhimillista.html

[siviilitarkkailija]

– Virkamiehet ovat haluttomia hahmottamaan todellisia tilanteita, joissa ihmiset elävät. Yleinen tilanne esimerkiksi Somaliassa on, että vaikkapa perheen vanhin poika on kaapattu tai tapettu ja perhe yrittää lähettää edes yhden jäsenensä turvaan.

Vielä yleisempää on se että Suomessa oleva hädänalainen perhe matkustaa tai lähettää lapsiaan Somaliaan lomalle. Mutta nämä ovat asioita joihin kansanuutisten kirjailijanero ei tietenkään halua tai viitsi ottaa kantaa.

[tietotyöläinen]

Uutuuskirja turvapaikoista murtaa myyttejä ja valaisee vallankäyttöä

...

– EU:ssa tehty toimenpiteitä, jossa Eurooppaan on mahdotonta saapua millään oikeutetulla tavalla. On haluttu varmistaa, että siivumme siirtolaisuudesta on siistiä ja kilpailukykyä vahvistavaa. EU on painanut paniikkinappulaa ja Suomi on hyvin tehokkaasti ollut tukkimassa väyliä.

Yllä boldaus minun. Suvakit ne onnistuu kaiken nähdyn jälkeen vielä yllättämään.

Mutta onhan se toki niin, että myyttien murtaminen on kivempaa kun ei anna todellisuuden häiritä vallankäyttöä valaistellessaan.

[Kemolitor]

Lapsen etu, joka tarkoittaa eri tilanteissa eri asioita, tahtoo jäädä argumentoinnissa taustalle, vaikka sen pitäisi erilaisten ihmisoikeussopimusten mukaan olla määräävä.

KU: Uutuuskirja turvapaikoista murtaa myyttejä ja valaisee vallankäyttöä

Minusta lapsen ensisijainen ja tärkein etu on aina olla siellä, missä hänen vanhempansakin ovat. Jos vanhemmat pitkällisen pohdinnan jälkeen päättävät lähettää pienokaisensa "yksinään" toiselle puolelle maailmaa, niin se pitää tulkita niin, etteivät vanhemmat enää katso pystyvänsä huolehtimaan lapsestaan. Lapsi voidaan kyllä ottaa tänne turvaan, mutta perheenyhdistäminen on kokonaan toinen asia.

Sitten vielä tällainen pieni raadollinen muistutus, lainaus Anna Rundgrenin gradusta:

s. 59: Haastateltava perheen äiti kertoo esimerkin ymmärtämisen vaikeudesta. Hän kertoo, ettei pystynyt mitenkään käsittämään, miksi hänen Suomessa asuva tyttärensä ei lähetä hänelle ja tytön sisaruksille rahaa, vaikka he sitä tarvitsivat kiperästi silloin kun asuivat vielä Somaliassa. Tuolloin vielä alle 16-vuotias tyttö ei kuitenkaan alaikäisten vastaanottokeskuksessa saanut kuin muutaman euron rahaa viikossa omaan käyttöönsä, koska kaikki hänelle osoitettu raha oli hänen ohjaajansa käytössä. Tytön oli siis käytännössä mahdotonta lähettää perheelleen rahaa äidin pyynnöistä huolimatta. Hän kertoi tämän äidilleen, mutta äiti ei silti ymmärtänyt tätä

Lapsi oli siis lähetetty Suomeen, jotta hän heti maahan päästyään alkaisi lähettää perheelleen rahaa Somaliaan. Käsitteleeköhän Jussi Förbom tätä puolta ollenkaan kirjassaan.

Erittäin positiivisen kuvan Maahanmuuttovirastosta antoi kyllä tuo Kansan Uutisten juttu.

[Blanc73]

Jussi Förbomin suomalaista turvapaikkapolitiikkaa ruotiva teos...

Se huonompi Jussi. Ei jatkoon...

Kirja osoittaa, että ulkomaalaishallinnon suuri missio niin Suomessa kuin EU:ssakin on ollut oman yhteiskunnan turvallisuuden takaaminen, ei muualta saapuvien ihmisten oikeuksien varjeleminen.

Ja tuo on Förbomin mielestä ongelma? Mikä vit** oikein vaivaa ihmisiä jotka haluavat tehdä Suomesta kolmannen maailman soskun ja meidän veronmnaksajien pitäisi vielä hymyssä suin moinen kustantaa, ettei saa natsin leimaa otsaansa? Onko tuon sairauden tarkka määritelmä sosialismi?

[Kemolitor]

Jussi Förbom ei taida kyllä olla mitenkään puolueeton henkilö arvioimaan Maahanmuuttoviraston toimintaa.

Toimii Vähemmistövaltuutetun toimistossa projektikoordinaattorina:
http://www.ofm.fi/fi/vahemmistovaltuutettu/yhteystiedot
Ketju hänen valinnastaan:
http://hommaforum.org/index.php?topic=83621.30

On näköjään aloittanut muutama kuukausi sitten pitämään blogia, kolme kirjoitusta saanut aikaiseksi:
http://jussiforbom.com/

Wikipedia kertoo tällaista:

Förbom on toiminut Amnesty Internationalin Suomen osaston johtokunnan puheenjohtajana vuodesta 2008 lähtien.Vuodesta 2010 hän on ollut Sadankomitean ja Rauhanliiton jäsenlehti PAXin päätoimittaja.

Vuonna 2009 Förbom veti YLE Radio 1:llä Oikeutta ihmisille! Suoraa puhetta tasavertaisuuden harhasta -keskusteluohjelmaa.

Teokset
Hallan vaara: Merkintöjä maahanmuuton puhetavoista. Helsinki: Like, 2010. ISBN 978-952-01-0517-4.
Väki, valta ja virasto: Maahanmuuttovirasto ja suomalainen turvapaikkapolitiikka. Helsinki: Into, 2012. ISBN 978-952-264-153-3.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jussi_F%C3%B6rbom

Googleen kun laittaa
"jussi förbom" site:hommaforum.org
niin löytyy aikalailla monta ketjua, jossa hänen tekemisistään keskustellaan.

Jos en aivan pieleen veikkaa, niin Hesari ja YLE tulevat uutisoimaan laajasti hänen uudesta kirjastaan.

[Roope]

Jussi Förbom: Väki, valta ja virasto

Tiedote.

Julkaistu: 09.05.2014 klo 12:26
Julkaisija: Into Kustannus

Väki, valta ja virasto on laajaan haastatteluaineistoon ja lainmuutoskeskustelun analyysiin pohjautuva vankka tietopaketti. Se analysoi, miten suomalainen turvapaikkapolitiikka ja sitä ohjaavat linjaukset ovat syntyneet.

Vaikea uskoa, sillä kymmenet lukemani Förbomin kirjoitukset ovat perustuneet tunteisiin, lähinnä moraaliseen raivoon, eivät tietoon tai analyysiin.

Kirja osoittaa, että ulkomaalaishallinnon suuri missio niin Suomessa kuin EU:ssakin on ollut oman yhteiskunnan turvallisuuden takaaminen, ei muualta saapuvien ihmisten oikeuksien varjeleminen.

Jos tuo pitäisi paikkansa, niin se olisi edellyttänyt vähintäänkin maahanmuutto- ja pakolaispolitiikan kiristämistä niin Suomessa kuin EU:ssakin äärimmäisen tiukaksi. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Suomi on muun muassa ottanut avosylin vastaan tuhansia ihmisiä, joiden henkilöllisyyttä se ei tiedä. Muissa Pohjoismaissa pakolaisiksi hyväksytyt ovat jääneet kiinni terrori-iskujen suunnittelusta, eikä sillä ole ollut minkäänlaista kiristävää vaikutusta maiden pakolaispolitiikkaan. Jos jokin "suuri missio" on olemassa, niin se ei missään nimessä ole ainakaan yhteiskunnan turvallisuuden takaaminen.

Tiukan politiikan muotoilussa vuonna 2008 perustetulla Maahanmuuttovirastolla on ollut merkittävä rooli. Kirja argumentoi inhimillisten arvojen puolesta – nykyisessä turvapaikkapolitiikassa ei juurikaan kiinnitetä huomiota siihen, millaiset ovat esimerkiksi ulkomaalaislain soveltamisen inhimilliset seuraukset itse siirtolaisille.

Suomen turvapaikkapolitiikka ei ole tiukkaa, vaan se on Ruotsin ohella EU:n liberaaleinta. Esimerkiksi perheenyhdistämistä ei aiota tiukentaa tällä hallituskaudella, vaikka niin luvattiin ennen eduskuntavaaleja. Maahanmuuttovirasto on yrittänyt vuosikaudet herättää poliitikot huomaamaan Suomen eurooppalaisittain poikkeuksellisen löysän turvapaikkapolitiikan vaarat, mutta ei ole saanut ääntään kuuluviin. Että se siitä Förbomin "vankasta tietopaketista".

[tietotyöläinen]

Tätä sontaa nuuskiessamme voimme kuitenkin lohduttautua sillä, että tämäkään käry ei tavoita ketään, jolla ei ole jo valmiiksi betonoitu käsitys maahanmuuttoasioista.

[Veturinainen]

Jussi Förbom puhuu analyysista yms., mutta sitten blogi on täynnä tällaista:

Kaikkein ongelmallisin kysymys on Sharman oma poliittinen kanta humanitääriseen siirtolaisuuteen. Mikä se on? Sharma kirjoittaa näin:
"Tulijamäärien kohtuullisena pitäminen ei ole mielestäni kohtuuton vaatimus. Se on yksi selkeä ratkaisu maahanmuuton ongelmiin." (s. 197)

Väite on kestämätön, sillä ensinnäkin turvapaikan hakeminen on ihmisoikeus, ja toisekseen ei voida ykskantaan vain ilmoittaa, että maahanmuutto = ongelma. Jälleen kerran Sharma kuitenkin heittää väitteen tekstiinsä vailla minkäänlaista erittelyä, analyysiä tai pohdintaa. Voi tietenkin olla, että hän ei yksinkertaisesti tiedä, että me emme voi itse päättää, miten paljon humanitääristä siirtolaisuutta esimerkiksi Suomeen kohdistuu.

[Kulttuurirealisti]

– EU:ssa tehty toimenpiteitä, jossa Eurooppaan on mahdotonta saapua millään oikeutetulla tavalla. On haluttu varmistaa, että siivumme siirtolaisuudesta on siistiä ja kilpailukykyä vahvistavaa.

Kilpailukyky vahvistuu kohisten heti kun lukutaidottomat laskeutuvat Helsinki-Vantaalle.

[Jari Leino]

Kirja osoittaa, että ulkomaalaishallinnon suuri missio niin Suomessa kuin EU:ssakin on ollut oman yhteiskunnan turvallisuuden takaaminen, ei muualta saapuvien ihmisten oikeuksien varjeleminen.

Noinhan sen ehdottomasti pitäisi olla, että ulkomaalaishallinnon tärkein tehtävä Suomessa olisi oman yhteiskunnan turvallisuuden takaaminen.

Valitettavasti näin ei ole ollut, ja seuraukset ovat karmeat.

[Kyuu Eturautti]

Odotan suurella innolla sitä päivää, kun meitä suvaitsevaisempi osa sivistyneistöä nimeää sen tahon, jonka tehtävä on ajaa Suomen ja suomalaisten etua. Selväksi kun on toistaiseksi tullut vain se, että suomalaiset eivät niin saa tehdä ja myös se, että ulkomaalaisia ei voi velvoittaa huolehtimaan maamme ongelmista.

[tietotyöläinen]

Odotan suurella innolla sitä päivää, kun meitä suvaitsevaisempi osa sivistyneistöä nimeää sen tahon, jonka tehtävä on ajaa Suomen ja suomalaisten etua. Selväksi kun on toistaiseksi tullut vain se, että suomalaiset eivät niin saa tehdä ja myös se, että ulkomaalaisia ei voi velvoittaa huolehtimaan maamme ongelmista.

Hyvä havainto, hyvää retoriikkaa.

Tätä voisi koittaa joku julkisuutta saava henkilö tiedustella siellä julkisuudessa.

Eipä taideta nähdä perinteisessä mediassa kolumnia "Suomalaisten etu - kielletty tabu" tai Ajankohtaisen kakkosen suurta Suomi-iltaa.

[acc]

Jussi Förbom lienee valittu 2013 vähemmistövaltuutetun toimistoon projektikoordinaatoriksi. Onko korrektia, että valtion virkamies viranhoidossa saamiensa tietojen perusteella oletetusti laatii kirjan, jonka myynnistä hän saa sivutuloja. Virkamiehillä tulee olla lupa sivutyöhön. Onko sivutyölupaa tai onko hän tehnyt sivutyö-ilmoituksen työnantajalleen.

Sivutyölupa tarvitaan silloin, kun sivutyön hoitaminen vie työaikaa. Sivutyö-ilmoitus pitää tehdä, kun sivutyö tapahtuu työajan ulkopuolella. Onko syytä epäillä kirjan tekijän käyttäneen kirjassaan tietoja, joihin hän on voinut päästä käsiksi vain työnsä ansiosta eli työajalla.

Lähestyn asiaa kärjistetyn kuvitteellisen vertauksen kautta. Poliisimies päättää saada sivutuloja. Virassaan hän näkee paljon ja tekee kuvakirjan rikollisista ja uhreista. Aineisto kerätty työaikana. Olisiko tällainen tulonhankinta sallittavaa? Tämä siis oli kuvitteellinen vertaus.

http://hommaforum.org/index.php?topic=83621.msg1415678#msg1415678
http://www.ofm.fi/fi/vahemmistovaltuutettu/yhteystiedot
http://www.tek.fi/yrittajyys/sivutoiminen-yrittajyys/ilmoitus-tyonantajalle

[Iloveallpeople]

Kirjavinkit: Jussi Förbom: Väki, valta ja virasto : Maahanmuuttovirasto ja suomalainen turvapaikkapolitiikka

[Roope]

Kirjavinkit: Jussi Förbom: Väki, valta ja virasto : Maahanmuuttovirasto ja suomalainen turvapaikkapolitiikka

Vuonna 2008 maahanmuuttoon liittyvässä asenneilmapiirissä tapahtui jyrkkä muutos: talouslama kuritti maailmaa, Suomeen saapui huomattavasti aiempaa enemmän turvapaikanhakijoita ja perussuomalaisten suosio alkoi kasvaa. Kiristyneet taloudelliset resurssit ja uusi jyrkempi suhtautumistapa ruokki perussuomalaisten suosiota.

Tuskin maltan odottaa, mitä Förbom kertoo kirjassa turvapaikanhakijamäärän äkillisen moninkertaistumisen syistä.

Politiikka vaikutti myös Maahanmuuttovirastoon: esimerkiksi kotouttamista koskeva, jo valmisteltu kokonaispaketti hylättiin poliittisen painostuksen jälkeen.

En ymmärrä, mitä tässä haluttiin sanoa. Maahanmuuttovirasto tuskin on päässyt painostamaan poliitikkoja, koska sillä ei ole siihen keinoja. Kuka siis on painostanut ketä ja miten?

Vetotekijöiksi puolestaan kutsutaan niitä seikkoja, joiden perusteella Suomi saattaa vaikuttaa turvapaikanhakijan mielestä hyvältä kohteelta. Maahanmuuttovirasto pyrkii vähentämään vetotekijöitä.

Ihan hyvä, jos Maahanmuuttovirasto pyrkisi vähentämään vetotekijöitä, mutta eihän sillä ole siihen keinoja. Poliitikot päättävät vetotekijöistä kuten turvapaikanhakijoille jaettavan käteisen määrästä.

Sitä ja maahanmuuttoa yleisestikin käsitteleviä sääntöjä lukiessa alkaa väistämättä ihmetellä, kuinka yksikään hakija on edes onnistunut saamaan Suomesta turvapaikan. Maahanmuuttovirasto tuntuu rakentavan hyvin paksua ja korkeaa säännösten muuria Suomen rajoille.

Sääntöjä varmaan riittää, mutta viralliset säännöt ovat yhtä ja todellisuus toista. Suomi on viime vuodet myöntänyt turvapaikanhakijoille oleskelulupia vuodesta ja lähtömaasta riippuen korkeimmilla hyväksymisprosenteilla koko Euroopassa. Käytännöt ovat olleet tilastojen valossa Ruotsiakin löysemmät. Esimerkiksi tänä vuonna aineellisesti tutkituista somalien turvapaikkahakemuksista ei ole tullut yhtään kielteistä päätöstä ja koko viime vuonnakin vain kaksi. Linja tuntuu löysentyneen merkittävästi muutaman vuoden takaisesta, jolloin hylättyjä oli vuosittain kymmenittäin, vaikka Somalian turvallisuustilanne on nyt parempi kuin pitkiin aikoihin.

Förbom kritisoi toimittajia, joiden laiskuus ja virheet ovat toisinaan lietsoneet maahanmuuttokriittistä keskustelua entistä jyrkempään suuntaan. Myös Maahanmuuttoviraston omat työntekijät ovat omilla vihjailuillaan lisänneet kierroksia yleiseen keskusteluun.

Toimittajien laiskuudella ja virheillä ei ole väliä, kunhan tiedotusvälineet toistavat pakolaisjärjestöjen propagandaa? Mitähän nuo Maahanmuuttoviraston työntekijöiden vihjailut mahtavat olla? He kun eivät ole juuri julkisuudessa näkyneet, mutta silloin sanomiset ovat yleensä olleet vahvasti perusteltuja, toisin kuin Förbomin raivonpurkaukset.

Väki, valta ja virasto -kirjan perusteella Maahanmuuttoviraston toimintatavat ovat epäinhimillisiä ja byrokraattisia.
...
Jussi Förbomin kirjan Väki, valta ja virasto perusteella Maahanmuuttovirasto on kankea, itsevaltainen ja lähestulkoon rasistisuuteen asti skeptinen viranomainen.

Tuo "lähestulkoon rasistisuuteen asti skeptinen" on otettava kohteliaisuutena.

[l'uomo normale]

Kirjavinkit: Jussi Förbom: Väki, valta ja virasto : Maahanmuuttovirasto ja suomalainen turvapaikkapolitiikka

Joku (lähes) harrastelijablogi, jossa vain etunimillä esiintyvät palkatta arvioivat kirjoja. Onko suosittukin, kun olen vain ehkä hämärästi ollut tietoinen olemassaolosta?

[Micke90]

– Virkamiehet ovat haluttomia hahmottamaan todellisia tilanteita, joissa ihmiset elävät. Yleinen tilanne esimerkiksi Somaliassa on, että vaikkapa perheen vanhin poika on kaapattu tai tapettu ja perhe yrittää lähettää edes yhden jäsenensä turvaan.

Vielä yleisempää on se että Suomessa oleva hädänalainen perhe matkustaa tai lähettää lapsiaan Somaliaan lomalle. Mutta nämä ovat asioita joihin kansanuutisten kirjailijanero ei tietenkään halua tai viitsi ottaa kantaa.

Kaikkein yleisintä on kuitenkin se, että perhe lähettää tänne yhden perheenjäsenen ankkuriksi, jonka avulla koko perhe voi itse päästä tänne, koska "elämä täällä on ilmaista".

[Lalli IsoTalo]

Odotan suurella innolla sitä päivää, kun meitä suvaitsevaisempi osa sivistyneistöä nimeää sen tahon, jonka tehtävä on ajaa Suomen ja suomalaisten etua. Selväksi kun on toistaiseksi tullut vain se, että suomalaiset eivät niin saa tehdä ja myös se, että ulkomaalaisia ei voi velvoittaa huolehtimaan maamme ongelmista.

Kyuun kysymys iskee suoraan asia ytimeen: onko millään taholla maailmassa mahdollisuutta, oikeutta tai velvollisuutta puolustaa ja edistää suomalaisten etuja? Vai oliko tämä sitten tässä?

[Iloveallpeople]

Väki, valta ja virasto

Toukokuun lopullajulkistettiin Jussi Förbomin uusi suomalaista turvapaikkapolitiikkaa ruotiva kirja Väki, valta ja virasto – Maahanmuuttovirasto ja suomalainen turvapaikkapolitiikka. Kirjassa Förbom pyrkii selvittämään sitä, minkälainen asema ja rooli Maahanmuuttovirastolla eli Migrillä on siinä kokonaisuudessa, missä turvapaikkapoliittista agendaa rakennetaan.
...

Puheet "ankkurilapsista" ja siitä, kuinka vanhemmat lapsen avulla pääsevät helpomman elämän perässä Suomeen, ovat asenteellisia ja harhaanjohtavia. Kaikki yksin Suomeen tulleet lapset ovat kriisialueilta, joilta lähteminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Hyvin epätodennäköistä myös on, että lapsensa turvaan lähettävällä perheellä olisi juuri mitään tietoa Suomessa odottavasta helposta elämästä – vanhempia ajaa vain halu saada edes joku lapsista turvaan.

Tiedonantaja

[Roope]

Tiedonantaja

– On vahvoja väitteitä siitä, että Migrin korkea johto on myös hyvin proaktiivisesti pyrkinyt vaikuttamaan oman näkemyksensä esille saamiseen poliittisessa päätöksenteossa jopa näiden normaalien tai asianmukaisten kanavien ohi, Förbom sanoi.

Väitteitä, ei edes viitteitä, saati todisteita.

Förbomin mukaan on selviä merkkejä siitä, että kun Migri tulkitsee tiettyä lakipykälää usein hyvin tiukasti, niin myöhemmin lakia muutettaessa voi muutoksen suunta herkästi löytyä siitä näkemyksestä, joka viraston käytännön myötä on muodostunut.

– Lakia on siis muutettu vastaamaan paremmin Migrin tekemää käytännön tulkintaa aiemmasta lakipykälästä, Förbom tarkensi. – Ja kun tätä tapahtuu riittävän monta kertaa, käy lopulta mahdottomaksi säätää lakipykälää, joka ei noudattelisi sitä tiukkaa ylätason tulkintaa alkuperäisestä laista.

Esimerkiksi käännytettyjen maahanmuuttajien turvapaikanhakijoiden oleskelulupa-asiassa, jonka oikeus ratkaisi yllättäen vastahakoisten käännytettävien eduksi, oli selvästi kyse lain tulkinnan porsaanreiästä. Lainsäätäjät eivät olleet missään vaiheessa ilmaisseet tahtoa myöntää käännytettäville oleskelulupia vain sillä perusteella, että käännytettävä ei halua poistua maasta. On selvää, että lakia silloin muutetaan vastaamaan alkuperäistä tahtoa, joka on ollut myös Maahanmuuttoviraston käytännön perustana. Förbom tulkitsee tämän sitten omalla tavallaan.

Puheet "ankkurilapsista" ja siitä, kuinka vanhemmat lapsen avulla pääsevät helpomman elämän perässä Suomeen, ovat asenteellisia ja harhaanjohtavia. Kaikki yksin Suomeen tulleet lapset ovat kriisialueilta, joilta lähteminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Hyvin epätodennäköistä myös on, että lapsensa turvaan lähettävällä perheellä olisi juuri mitään tietoa Suomessa odottavasta helposta elämästä – vanhempia ajaa vain halu saada edes joku lapsista turvaan.

"Ankkurilapsista" puhuminen on perusteltua juuri siksi, että lähteminen Suomeen on kaikkea muuta kuin helppoa. Yksikään alaikäinen turvapaikanhakija ei tule Suomeen sattumalta, vaan tulijan on jopa välteltävä muiden turvallisten maiden viranomaisia päästäkseen tänne asti. Matka Eurooppaan ja Suomeen on tuhansien kilometrien päässä sijaitsevien köyhien maiden ihmisille huippukallis. Paljon vähemmällä rahalla saisi yhden lapsen sijasta siirrettyä vaikka koko suurperheen johonkin turvalliseen maahan tai turvalliselle alueelle. Perhe ei välttämättä tiedä esimerkiksi Suomesta yhtään mitään, mutta ihmissalakuljettajat ja heidän kontaktinsa tietävät Euroopan maista ja niiden eroista kaiken tietämisen arvoisen.

Asiaa on tutkittukin. En nyt löydä linkkiä, mutta muistelen muutama vuosi sitten kirjoittaneeni tänne UNHCR:n tai Unicefin raportista, jossa oli selvitetty syitä, joiden vuoksi afganistanilaiset perheet lähettävät lapsiaan Eurooppaan. Ykkössyy ei tosiaankaan ollut suojelun tarve, vaan lasten lähettäminen ja siihen tarvittava velanotto nähtiin, joskus hyvin epärealistisestikin, kannattavana sijoituksena.

Förbomien ongelma on siinä, että he haluavat väkisin nähdä turvapaikanhakijat aivottomina uhreina, joita on varjeltava epäilyksiltä ja pahoilta puheilta. Euroopan Eldoradoon haluavat laskelmoivat siinä missä kuka tahansa heidän tilanteessaan.

[Raro]

Väki, valta ja virasto

Toukokuun lopullajulkistettiin Jussi Förbomin uusi suomalaista turvapaikkapolitiikkaa ruotiva kirja Väki, valta ja virasto – Maahanmuuttovirasto ja suomalainen turvapaikkapolitiikka. Kirjassa Förbom pyrkii selvittämään sitä, minkälainen asema ja rooli Maahanmuuttovirastolla eli Migrillä on siinä kokonaisuudessa, missä turvapaikkapoliittista agendaa rakennetaan.
...

Puheet "ankkurilapsista" ja siitä, kuinka vanhemmat lapsen avulla pääsevät helpomman elämän perässä Suomeen, ovat asenteellisia ja harhaanjohtavia. Kaikki yksin Suomeen tulleet lapset ovat kriisialueilta, joilta lähteminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Hyvin epätodennäköistä myös on, että lapsensa turvaan lähettävällä perheellä olisi juuri mitään tietoa Suomessa odottavasta helposta elämästä – vanhempia ajaa vain halu saada edes joku lapsista turvaan.

Tiedonantaja

Puheet, retoriikka, lässyn lää. Ei pyri selvittämään mitään, valmiina oleva agenda pitää oikeuttaa. Voi myös saada ohjelma-aikaa Ylestä ja Hesarista.

Edit: Mitä minun silmäni näkevät! Förbom on töissä Vähemmistövaltuutetun toimistossa! Tämän täytyy olla jotakin julmaa pilaa. Ei ole olemassa mitään lamaa niin kauan kuin tällainen on mahdollista.

http://www.ofm.fi/fi/vahemmistovaltuutettu/yhteistyo/lighton

Vähemmistövaltuutettu on mukana EU-rahoitteisessa projektissa Light On - Cross-Community Actions for Combating the Modern Symbolism and Languages of Racism and Discrimination.

Light on -projektin tavoitteena on tunnistaa yleisessä käyttäytymiskulttuurissa havaittavaa rasismia. Huomiota kiinnitetään erityisesti kielen ja symbolien kautta esiintyvään rasismiin. Projektilla pyritään kannustamaan yhteiskunnan eri toimijoita ottamaan aktiivisempaa roolia rasismin, muukalaisvihan ja -pelon vastaisessa työssä Euroopassa.

[...]

Lisätietoja antaa projektikoordinaattori Jussi Förbom

[Raro]

Noniin. Kuuntelen juuri Yle puhetta ja kukas se siellä julistaa? Arvasitte oikein.

Toimittaja on Förbomin puolella. Migrin Jaana Vuoriota tentataan.

Lapsen edusta on puhe. Suomen edusta ei mitään. Miksi Yle ei voisi olla isänmaallinen? En halua maksa tästä.

[Micke90]

EU:ssa tehty toimenpiteitä, jossa Eurooppaan on mahdotonta saapua millään oikeutetulla tavalla. On haluttu varmistaa, että siivumme siirtolaisuudesta on siistiä ja kilpailukykyä vahvistavaa. EU on painanut paniikkinappulaa ja Suomi on hyvin tehokkaasti ollut tukkimassa väyliä.

Niin EU:ssa onkin tehty toimenpiteitä, joiden vuoksi Eurooppaan on mahdollista saapua oikeutetulla tavalla, kuten työnteon tai opiskelun kautta. Se on tehty juurikin siksi, koska halutaan vahvistaa mainitsemaasi kilpailukykyä eikä haalia tänne ihqua monikulttuuria kuten sinä tunnut haluavan.

[Roope]

Noniin. Kuuntelen juuri Yle puhetta ja kukas se siellä julistaa? Arvasitte oikein.

Toteutuvatko ihmisoikeudet suomalaisessa turvapaikkapolitiikassa?

Onko suomalainen turvapaikkapolitiikka inhimillistä? Ajaako Maahanmuuttovirasto vain valtion etuja ja turvallisuutta maahanmuuttopolitiikkaa tehdessään? Kenellä ulkomailta maahamme tulevalla on oikeus jäädä Suomeen ja miksi?

"Väki, valta ja virasto – Maahanmuuttovirasto ja suomalainen turvapaikkapolitiikka" on pari viikkoa sitten julkaistu kirja, joka analysoi Maahanmuuttoviraston eli Migrin roolia Suomeen suuntavan siirtolaisuuden ja turvapaikkapolitiikan linjaajana sekä vaikuttajana. Kirja perustuu haastatteluaineistoon, jossa on kuultu niin Migrin johtoa, virkamiehiä, juristeja, järjestötoimijoita, poliitikkoja, tutkijoita kuin turvapaikan hakijoiden edustajiakin.

Väki, valta ja virasto-teoksen on kirjoittanut vapaa toimittaja sekä ihmisoikeusjärjestö Amnestyn Suomen osaston puheenjohtajana pitkään toiminut Jussi Förbom. Puheen Päivässä vieraillut Förbom on huolissaan erityisesti lasten oikeusasemasta ja siitä, mihin suuntaan EU-päätökset ohjaavat Suomen linjauksi. Hanna Kinnusen haastateltavana on myös Maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jaana Vuorio, joka vakuuttaa, että Migri painottaa ihmisoikeuksien toteutumista kaikessa toiminnassaan lakeja noudattaen.

Uutisointi siitä, miten ulkomaalaisille annettujen karkotuspäätösten määrä on Suomessa lisääntynyt viime vuosikymmenellä merkittävästi sai Jussi Förbomin muistuttamaan, että maahanmuuttopolitiikka on monisyinen kokonaisuus, jossa eri asiat on osattava erottaa toisistaan.

Yle Areena (30 min)

Koominen muistutus, kun sen esittäjälle maahanmuuttopolitiikan tarkasteluun on aina riittänyt jako hyviin ja pahoihin ihmisiin.

[Eino P. Keravalta]

Förbom:

On haluttu varmistaa, että siivumme siirtolaisuudesta on siistiä ja kilpailukykyä vahvistavaa.

En tiedä muusta Euroopasta, mutta ainakin Suomen politiikka on juuri vastakkainen ylläolevalle: tänne haalitaan haalimalla juuri se kaikkein surkein, lukutaidoton aines, jolla ei ole modernille, länsimaiselle yhteiskunnalle yhtään mitään annettavaa.

Siirtolaisia Suomessa ei juurikaan edes ole, on vain turvapaikanhakijoita, laittomia rajanylittäjiä eli rajarikollisia ja kiintiöpakolaisia. Pakolaisten ja turvapaikanhakijoidenkin keskuudesta voitaisiin haluttaessa seuloa ne helpoimmin sopeutuvat, joilla on jo jotakin Suomelle annettavaa, mutta näin ei tehdä, vaan pseudohumanitäärisin perustein tukitaan väylät juuri Suomea hyödyttäviltä aineksilta ja lavennetaan tie haitta-ainekselle.

Jussi F. taitaa elää jossakin toisessa ulottuvuudessa väittäessään, että Suomen maahanmuuttopolitiikassa on Suomen etu jotenkin huomioitu.

[Roope]

Tilapäinen oikeustaju – katkelma kirjasta Väki, valta ja virasto

Julkaisin toukokuun lopussa kirjani Väki, valta ja virasto – Maahanmuuttovirasto ja suomalainen turvapaikkapolitiikka. Polemisoin kirjassa sitä, miten olennaisella tavalla Maahanmuuttovirasto eli Migri, jonka tulisi olla vain lakia toimeenpaneva viranomainen, vaikuttaa politiikan agendaan ja lainsäädännön sisältöön. Tästä on havainnollisena esimerkkinä vääntö kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden palauttamiseen ja paluuseen liittyvät säädökset ja käytännöt.

Sisäministeriössä oli vielä aiemmin keväällä työn alla lakiesitys, joka olisi vaikuttanut asiaan merkittävällä tavalla. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että esitys on jumahtanut hallitukseen eikä ole ainakaan toistaiseksi etenemässä eduskuntaan. Migrin vaikuttamistyö myös tämän lainmuutoksen kohdalla on kuitenkin ollut merkittävää, ja lakiesitykseen johtanut prosessi on hyvin havainnollinen esimerkki viraston vallankäytöstä. Siksi julkaisen myös näin blogimuodossa kirjani osan Tilapäinen oikeustaju, jossa teen asiasta selkoa.

------

LUKU 1: Reaktiivinen manööveri

Tarkoitushakuisuus tai valitun poliittisen agendan edellyttämä tarkoituksenmukaisuus on toiminut ohjenuorana, jos ja kun Migri on osallistunut lainsäädännön ja sen mukaisen käytännön muokkaamiseen itselleen mieluisaksi. Sitkeän eroosion seurauksena ulkomaalaislaista uhkaa kadota ihmisoikeudellisen lainsäädännön rippeetkin.

Väitteen perustelemiseksi on palattava vuoteen 2008, jolloin hallitus jätti eduskuntaan lakiesityksen määritelmädirektiivin kansallistamisesta. Samassa esityspaketissa hallitus ehdotti, että myös tilapäisen oleskeluluvan myöntämistä koskevaa ulkomaalaislain säännöstä muutettaisiin.

[...]

Jussi Förbom

Förbom esittää blogin parissa ensimmäisessä luvussa näkemyksensä siitä, miten ja miksi ulkomaalaislain 51 §, tilapäisen oleskeluluvan myöntäminen maasta poistamisen estymisen vuoksi, on muokattu. Kyseinen pykälähän tuli kuuluisaksi siitä, kun loppuvuodesta 2008 kävi ilmi, että maahanmuuttoministeri Thorsin valmistelema uusi ulkomaalaislaki (jota markkinoitiin valheellisesti pelkkänä lain EU-harmonisointina) mahdollistaisi muun muassa oleskelulupien myöntämisen ja sen myötä perheenyhdistämiset karkotettaville rikollisille. Paljastuneet lain porsaanreiät nostivat julkisuudessa valtavan haloon, jonka seurauksena eduskunnan painostamiseksi kerättiin kuuluisa lähes 30 000 nimen adressi. On kuvaavaa, että Förbom ei edes mainitse adressia ja maahanmuuttokriittistä kansalaiskeskustelua. Hänen mukaansa lain uuden muotoilun ja kaiken muunkin pahan takana oli ja on Maahanmuuttovirasto ja etenkin sen entinen ylijohtaja Jorma Vuorio.

Asiasta voi käyttää myös toisenlaista kielikuvaa: eduskunnassa roihahti vuonna 2008 varsinainen rovio, jolla oltiin vähällä polttaa paitsi itse lakiesityspaperi, myös sen julkeasti laatineet ihmisoikeudellisen turvapaikkapolitiikan puolustajat.

Migrin johdossa äänenpainot olivat varsin toisenlaisia. Virastossa oltiin koko lainmuutoksen suhteen erittäin kriittisiä. Valiokunnassa kuultavana ollut Migrin silloinen ylijohtaja Jorma Vuorio huomautti, että turvapaikanhakijoiden ohella lainkohtaa tultaisiin soveltamaan kaikkiin niihin ulkomaalaisiin, joiden maasta poistaminen on estynyt ulkomaalaisesta riippumattoman teknisen esteen vuoksi. Tällaisissakin tilanteissa asianomaisen vapaaehtoinen matkustaminen kotimaahan saattaisi Vuorion mukaan olla mahdollista, mutta pakkokeinoin palauttaminen ei.

Jorma Vuoriosta olisi ollut pohjoismaisesti poikkeuksellista sääntelyä, että ulkomaalaiselle automaattisesti myönnettäisiin pysyvä oleskeluoikeus, vaikka hänellä ei olisi varsinaisia perusteita jäädä maahan ja hän pystyisi myös palaamaan kotimaahansa omaehtoisesti.

Suurin kipukohta 51 §:n uudelleenmuotoilussa näyttäisi Migrin johdolle olleen se, että lainmuutos olisi sen jälkeen kohdistunut myös henkilöihin, jotka virkamiesten näkemyksen mukaan eivät käytännössä ansaitse mahdollisuutta jäädä maahan – saati oikeutta työntekoon tai perheenyhdistämiseen. Vuorio korosti lausunnossaan hallintovaliokunnalle, että pykälää voitaisiin soveltaa turvapaikanhakijoiden lisäksi kaikkiin ulkomaalaisiin, joiden maasta poistaminen ei ollut onnistunut. Hän luetteli sellaisia ryhmiä kuin "laittomasti" maahan tulleet, rikosten takia karkotettavat tai käännytettävät sekä perhesiteen tai työnteon perusteella oleskelulupaa hakeneet tai lumeavioliittoa yrittäneet ihmiset.

Haastattelussani Jorma Vuorio huomauttaa, että pykälämuutosta koskeva hallituksen lakiesitys koski myös rikosperusteisia karkottamisia. Hänen mukaansa tämä olisi tarkoittanut, että vaikka henkilölle olisi virastossa tehty rikostuomioon perustuva karkotuspäätös, mutta häntä ei olisi voitu palauttaa kotimaahansa, olisi hänelle pitänyt saman tien myöntää jatkuva oleskelulupa perheenyhdistämisoikeudella.

On selvää, että 51 §:n muuttaminen siten, että siirtolaisten oikeusasema olisi vahvistunut, ei ollut Migrin johdon intressien mukaista. Ajatus siitä, että rakennettaisiin lainsäädäntöä, jonka myötä ihminen saisi jatkuvan oleskeluluvan, vaikka hänen Migrin näkemyksen mukaan tulisi poistua maasta, oli portinvartija-asennettaan vaalivalle virastolle mahdoton ajatus. Se olisi merkinnyt Migrin luoman hallintojärjestelmän ja sen omaksuman lainsoveltamistavan kyseenalaistamista. Ihmisten alistaminen limbotilaan taas sopi Vuoriolle ja virastolle, koska silloin heitä ei ainakaan voitu syyttää liian keveiden lupakriteerien käytöstä.

Migrin mielestä kaikille osapuolille olisi pitänyt riittää se, että hakija on saanut kielteisen päätöksen ja hänen tuli siksi poistua maasta. Samalla virasto vaati muita viranomaisia pitämään kiinni oletuksesta, että hakijan turvapaikkahakemukseen alun perin tehty kielteinen päätös oli oikeudenmukainen ja perusteltu. Muut johtopäätökset olisivat Migrin hallinnollisten ja juridisten taitojen väheksyntää.

Lakiesitys synnytti voimakasta vastustusta paitsi Migrissä, myös julkisessa keskustelussa. Sekä kokoomus- että perussuomalaiset nuoret vaativat ministeri Astrid Thorsin eroa, ja esityksessä nähdyt ongelmat henkilöitiin ylipäätään hyvin voimakkaasti nimenomaan Thorsiin, vaikka kyseessä oli hallituksen yhteinen, yksimielinen esitys. Kuohunnan keskellä vedottiin muun muassa kansalaisten oikeustajuun – aivan kuten Jorma Vuoriokin teki.

Lähes vuoden kestäneen valiokuntakäsittelyn aikana 51 §:ä ja b-lupaa koskenut lakiesitys koki useita muutoksia. Viesti oli selvä: hallituksen alun perin yksimielisesti esittämästä linjasta ei ollut tarkoituskaan pitää kiinni, vaan se jouti romukoppaan liberaalin maahanmuuttoministerin nimilapulla varustettuna. Yksimielisyys oli vain osa hallinnollista proseduuria ja lopulta hallituspuolueiden kansanedustajat päättivät hallituksen linjauksista välittämättä, miten asiat hoidettaisiin. Kyse oli näyttävästä poliittisesta manööveristä.

Samalla itse 51 § saatettiin kuitenkin jättää ennalleen ja puheet "kansalaisten oikeustajun vastaisesta" jatkuvasta oleskeluluvasta saatiin näyttämään siltä kuin niillä todella olisi pantu ministeri ojennukseen.

Thorsin nimiin laitetun lakiuudistuksen torppaaminen noudattaa turvapaikkapolitiikkaa ohjaavaa konservatiivista agendaa, jonka tärkein tavoite on säilyttää järjestelmä sellaisena kuin se on. Säilyttämisen lähtökohtana on varoa tai jopa kieltäytyä katsomasta kohti tulevaa ja suunnitella pitkäjänteisesti, miten politiikkaa ja sen myötä muodostettuja käytäntöjä tulisi suhteessa esimerkiksi alueellisten konfliktien tai ympäristön tilan muutosten myötä muokata ja arvioida.

Migri on yhtä kaikki halunnut pitää kiinni näkemyksestä, että jos palauttaminen pakolla ei onnistu, ihminen on määrättävä palaamaan vapaaehtoisesti. Aivan kuten eduskunnassa vuonna 2008 istuneille poliitikoille, myös Migrin johtaville virkamiehille on ollut kauhistuttava ajatus, että ihminen, jolle Migri on antanut kielteisen päätöksen, saisi myöhemmin kuitenkin pysyvän oleskeluluvan. Heidän maailmankuvaansa ei mahtunut, että moisessa tapahtumasarjassa voisi olla myös kyse siitä, että hakija itse tietäisi paluun kotimaahan asettavan hänet välittömän hengenvaaraan.

Samaan aikaan A:n tapauksen kanssa oli kuitenkin käynnissä jo operaatio, jolla asiat tulisivat muuttumaan Migrin toivomaan suuntaan. Yhden tulkintamallin mukaan tämän operaation siemenet kylvettiin niinkin aikaisin kuin keväällä 2011, jolloin kirjoitettiin Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaa vuosille 2011–2015. Ohjelmaan kirjattiin, että kielteisestä turvapaikkapäätöksestä johtuvat käännytykset haluttiin panna toimeen aiempaa nopeammin. Tämän tavoitteen nimissä Suomen todettiin tukevan voimakkaasti EU:n pyrkimyksiä solmia takaisinottosopimuksia palautusten kannalta merkittävien valtioiden kanssa. Toisaalta mainittiin pyrkimys vakiinnuttaa vapaaehtoinen paluu kiinteäksi osaksi turvapaikkajärjestelmää.

Toinen tulkintatapa on se, että operaatio käynnistyi, kun sisäministeriö asetti hallitusohjelmakirjauksesta kumpuavan lainvalmisteluhankkeen vuoden 2012 lopussa. Joulukuun alusta 2012 seuraavan vuoden loppuun toimineen hankkeen työryhmässä, pienessä hallinnon sisäpiirissä, synnytettiin lakiesitys, joka on tätä kirjoittaessani keväällä 2014 matkalla eduskunnan käsittelyyn.

Olennainen osa operaatiota oli myös se, että keväällä 2013 sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) nimitti Migrin ylijohtajan Jorma Vuorion ministeriön maahanmuutto-osaston osastopäälliköksi.

Lisäksi operaation tavoitteiden saavuttamiseksi käytettiin mediapeliä. Syksyllä 2013 Yle uutisoi, että Suomessa oli satoja kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita ihmisiä, joita viranomaiset eivät voineet palauttaa kotimaihinsa.

Sisäministeriön mediakampanja oli huikea menestys: juttu jokaisessa merkittävässä tiedotusvälineessä eikä yhtäkään soraääntä tai vaikeaa lisäkysymystä. Viranomaisviesti saatiin läpi sellaisenaan.

Luonnoksen keskeinen ongelma on kuitenkin se, että siinä kieltäytyminen vapaaehtoisesta paluusta rinnastetaan järjestelmän väärinkäyttöön. Vapaaehtoisuus, siinä muodossa kuin se paperissa esitetään, ei todellisuudessa ole aitoa vapaaehtoisuutta.

Esitysluonnosta lukiessa käy täysin ilmeiseksi, ettei tarkoitus ole reagoida mihinkään tiettyyn tilastolliseen muuttujaan, vaan yksinkertaisesti vain tuoda esiin lainvalmistelijoiden asenne suhteessa maahan saapuviin humanitaarisiin siirtolaisiin. Teksti on armotonta ja populistista. Siinä esimerkiksi todetaan, että "[y]hteiskunnan kannalta ei voida pitää kestävänä ratkaisuna vaihtoehtoa, jossa ulkomaalainen itse päättää ilman mitään laillisia perusteita jäädä maahan oleskelemaan ja oleskelu tapahtuu yhteiskunnan kustannuksella vastaanoton palveluja nauttien." Sen mukaan olennaista on olla tuohtunut siitä, että ihmiset eivät suostu noudattamaan Migrin tekemiä päätöksiä. Tällainen retoriikka ei lopulta poikkea oikeastaan mitenkään siitä ksenofobisesta loasta, jota verkon loppumattomissa keskusteluketjuissa viskotaan muualta kotoisin olevien niskaan.

Ulkomaalaislain 51 §:n muutosesitystä valmistellut työryhmä toimi vahvasti operaation tavoitteiden puolesta. Esimerkiksi viraston tulosaluejohtaja Matti Mäkäräinen käytti työryhmän kokouksissa monta armotonta puheenvuoroa, eikä Migrin asenne jäänyt epäselväksi – virasto haluaa, että lakia muutetaan, koska se uskoo olevansa omassa asiassaan oikeassa.

Keskustelusta käy ilmi, että työryhmän jäseniä on ajanut usko kolmeen keskeiseen seikkaan: Siihen, että yhdellekään turvapaikanhakijalle ei ole pakko myöntää oikeutta jäädä maahan eikä välttämättä mitään muitakaan oikeuksia, jos katsotaan, että hakija ei niitä ansaitse. Siihen, että jokainen hakija voisi niin halutessaan palata kotiinsa, jos vain haluaisi tai suostuisi. Ja siihen, että hakijat huijaavat viranomaisia ja järjestelmää, jos vain suinkin saavat siihen tilaisuuden.

Vetovoimatekijä näyttäisi olevan termi, jonka lausumalla keskustelijat uskovat saavuttavansa uskottavuutta turvapaikkajärjestelmän toimijoiden keskuudessa. Sanaa käytetään aivan kuin sillä olisi taikavoimaa, aivan kuin kuka tahansa toimija voisi sen lausumalla osoittaa kantavansa huolta järjestelmän kestävyydestä, suomalaisen yhteiskunnan kyvystä selvitä alati kulman takana odottavan siirtolaisten vyöryn tuomista ylitsekäymättömistä haasteista ja siirtolaisten tavallisille suomalaisille aiheuttamista uhista ja ongelmista.

Pakolaisneuvonnan lausunnossa kuitenkin todetaan vastustamattomasti, kuinka vastaanottopalveluilla ei ole mitään osuutta, kun ihminen arvioi, voiko hän palata kotimaahansa vapaaehtoisesti. Sen sijaan arvioon vaikuttavat hakijan henkilökohtaiset kokemukset sekä pelko siitä, ettei kotimaassa ole turvallista eikä mahdollisuutta elää ihmisarvoista elämää. Tämä ihmisen oma arvio poikkeaa myös usein Migrin tekemästä arviosta. Pakolaisneuvonta korostaa, että ihmistä, joka itse arvioi, ettei voi palata, ei kieltäytymisen vuoksi voi leimata turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttäjäksi.

Jos ja kun operaatio onnistuu ja esitys menee läpi, se sinetöi Jorma Vuorion aseman turvapaikkapolitiikan ylivertaisena kummisetänä. Vuorion toimiessa Migrin ylijohtajana virasto päätti olla välittämättä lain kirjaimesta ja pakottaa kielteisen päätöksen saaneet ihmiset limbotilaan. Hänen päästyään ministeriön maahanmuutto-osaston johtoon viedään todennäköisesti läpi lakiesitys, joka laillistaa lainvastaisen käytännön ja vahvistaa merkittävällä tavalla sitä poliittista agendaa, jossa kyse aivan jostain muusta kuin ulkomailla syntyneiden ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Jos ja kun Vuorio Migrin ylijohtajana lobbasi ja ohjasi poliitikkoja kulissien takana henkilökohtaisesti kohti agendan mukaisia poliittisia päätöksiä, on hän nyt päässyt asemaan, jossa hänen ei tarvitse enää piilotella – lainvalmistelun avaimet ovat hänen kädessään.

Ennen kaikkea läpimenosta saisi toki kyseenalaisen sulan hattuunsa sisäministeri Päivi Räsänen. Hänen linjansa on ollut julkilausutun kova ja armoton ja hän on luonnollisesti vastuussa Vuorion nostamisesta hierarkiassa ylöspäin. Jos ja kun operaatio onnistuu, Räsänen voi todeta muuttaneensa Suomen ulkomaalaislainsäädäntöä olennaisella tavalla suuntaan, joka väheksyy hakijoiden perusoikeuksia ja jättää ne tarvittaessa jopa kokonaan huomiotta.

En oikein ymmärrä, miksi Förbom näkee näinkin paljon vaivaa kyhätessään salaliittoteorioitaan. Mitä väliä laeilla tai viranomaispäätöksillä on henkilölle, joka vakavissaan ajattelee, että on oltava käännytettävän turvapaikanhakijan, karkotettavan rikollisen tai laittoman maahanmuuttajan omassa päätösvallassa, jääkö hän maahan vai ei.

[Uuno Nuivanen]

Dialektiikan mukaan kaikille olioille ja prosesseille on ominaista sisäinen ristiriitaisuus, ja juuri se on niiden kehityksen lähde ja liikevoima. Dialektinen ristiriita ei kuitenkaan ole sama asia kuin looginen ristiriita. Vastakohtien ykseyden ja taistelun lain mukaan jokainen esine ja ilmiö on vastakohtien ykseyttä. Tämä merkitsee ennen kaikkea, että kaikille objekteille ovat ominaisia sisäisesti ristiriitaiset puolet, tendenssit.[3]

Kieltämisen kieltämisen laki määrää kehityksen suunnan dialektisessa materialismissa. Kieltäminen tarkoittaa siinä olion vanhan olotilan kieltämistä, joka liittyy sen laadulliseen muutokseen. Ensimmäistä tällaista kieltämistä seuraavaa toista kieltämistä nimitetään kieltämisen kieltämiseksi. Kieltämisen kieltäminen on synteesi olion alkumuodosta ja ensimmäisen kieltämisen aikaansaamasta sille vastakkaisesta muodosta. Kaksinkertainen kieltäminen johtaa alkumuodon joidenkin piirteiden palauttamiseen. Teesin, antiteesin ja synteesin kokonaisuus on yksi esimerkki kieltämisen kieltämisestä (teesi on alkumuoto, antiteesi seuraa ensimmäistä kieltämistä ja kieltämisen kieltäminen synnyttää synteesin). Dialektiikan mukaan kieltämisen kieltäminen määrää kehitysprosessien suunnan siten, että kehitys etenee yksinkertaisesta monimutkaiseen ja alemmasta korkeampaan. Tämän kehityksen luonteenomainen piirre on peruuttamattomuus, eli kehityksen yleisenä taipumuksena ei voi olla liike taaksepäin (korkeammista muodoista alempiin, monimutkaisista yksinkertaisiin).

http://fi.wikipedia.org/wiki/Dialektinen_materialismi

[Juffe]

Tarinoidaanpa hieman samaa tyylilajia noudattaen:

"Vuoden 2014 alkupuolella Jussi Förbom aloitti uuden vaiheen operaatiossa, jonka tavoitteena oli murentaa suomalaisten oikeus hallita maansa rajoja. Suunnitelmiaan Förbom oli pohjustanut hyvissä ajoin hivuttautumalla kansainvälisen kansalaisjärjestön johtoportaaseen, ja näin hankittua julkisuutta hyväksikäyttäen hän laneerasi kirjallisen painostuskampanjan, jolla oli tarkoitus levittää yksipuolista, kielteisen asenteen läpitunkemaa kuvaa maahanmuutoviranomaisten ja hallintovallan toiminnasta.
Onnistuessaan operaatio pakottaisi suomalaiset hyväksymään ensisijaisena ulkomaalaisten maahantunkeutujien näkemyksen suomalaisen yhteiskunnan resurssien jaosta." 
Jne.