Kokoomus, yrittäjäoppositiosta korp.komm. valtiotuhoajapuolueeksi

[siviilitarkkailija]

Onko Suomessa herätty huomaamaan maamme ajautuminen korporaatiokommunistiseen liittovaltioon. Valitettavasti ei. Yhtäläisyydet Neuvostoliiton kommunistipuolueen kanssa ovat kuitenkin hämmästyttävän samankaltaisia. Neuvostoliitossa korkeinta valtaa käytti puolue, kommunistipuolue. Se valitsi joukostaan pääsihteerin joka oli todellisuudessa maan korkein virka. Ja kuten kokoomus, Neuvostoliiton kommunistipuolue ei ollut yhtenäinen omissa sisäisissä valinnoissaan. Kommunistipuolue oli jakautunut ja hyvin riitaisa sisältä. Sitä yhdisti  loputon vallanhimo ja täydellinen piittaamattomuus kansallisesta hyvinvoinnista koska puolueen etu ylitti kansakunnan edun. Tämä on hyvinkin verrattavissa korporaatiokommunistisen kokoomuksen eurostoliittolaiseen puoluepolitiikkaan. Siinäkin olennaista on kokoomuksen väitteet sen eurostoliittolaisen suurpuolue-edun saavuttamisesta minkä, uskotellaan kokoomuksessa olevan muka kansallisesti hyvän asia. Vaikka asia olisi aivan päinvastoin. Kyse on suuruuden filosofiasta. Jos kokoomukselle määräykset antava suuri eurostoliittolainen ryhmä on itsessään suuri, kokoomuslaisen ajattelun mukaan sen on loogisesti oltava Suomelle hyvä koska ryhmä on suuri.

Kokoomuslinja: Holtiton laajentuminen ja naivi uskomus sopimuspolitiikkaan ohi realipolitiikan.

Kokoomuksen mielenkiintoisin ja olennaisin todellisen politiikan sisältö on kaksinaamainen sopimususko. Kaikkia ulkomailta tulevia sopimusmääräyksiä ja vaatimuksia noudatetaan tinkimättä ja kirjaimellisesti suomalaisen sopijaosapuolen taholta. Kotimaan politiikassa mitään sopimusmääräyksiä tai vaatimuksia ei tarvitse noudattaa jos kohteena ovat suomalaiset koska heidän mielipiteillään ei ole väliä. Itseasiassa kokoomus pitää valtaansa itsestäänselvyytenä ja äänestäjiään typeränä karjana joka kyllä mässyttää mutta marssii aina vesikupille painamaan yhtä ainoaa nappia.

Suomalaiset on alistettu näytelmään joka vetää vertoja neuvostopolitikaalle. Yhden puolueen sisällä valitaan yksi ainoa johtaja josta on tuleva KOKO valtion vaaleilla valitsematon pääministeri. Pääministeri jonka koko toiminta ja pyrkimys on alistaa ja murskata valtiollinen itsenäisyys ja Valtion hyvinvointi eurostoliittolaisten suurpuoluepyrkimysten alttarille. On kuin kaikki vuoden 1918 jälkeen itsenäisyyden ja vapauden puolesta tehdyt uhraukset olisivat turhia. Korporaatiokommunistinen liittovaltiopuolue on jo täällä. Se päättää puolestamme ja puolestanne. Piittaamatta ja vain itse itseään palvellen. Sateenkaarihallituksen punasiipi sahasi siipensä eikä edes ymmärtänyt tapahtunutta.

Realipolitiikassa poliitikot tekevät puolueidensa nimissä sopimuksia joita eivät edes aio noudattaa. Siksi politiikassa on vastuu jossa sopimusten uhrit voivat antaa tehtyjen sopimusten tekijöille kannatuksensa tai tuomionsa. Liittovaltiotasolla tämä vastuu lakkaa tai hämärtyy olemattomaksi. Itseasiassa jopa terve järki lakkaavat olemasta. Niinkin hassu asia kuin mielipuolen valinta absoluuttisen vallan haltijaksi muuttuu liittovaltiotasolla täysin mahdolliseksi. Ihmishenki muuttuu numeroksi ja liittovaltion talouskunnia numeroilla puolustettavaksi investoinniksi...sodaksi. Sodan väkivalta ja tuhlaus ovatkin jo sellaisia arvoja että niitä ymmärtävät kaikki. Ja sinne kaikki liittovaltiot lopulta joutuvat. Erityisesti rauhantahtoaan julistavat. Vaikka harva edes kykenee käsittämään miten suurista taloudellisista luvuista ja rauhantahdosta tuolloin on kyse.