Tutkimus: Lasten ruumiillinen kuritus ei tuota kuria

[B52]

http://www.hs.fi/elama/Tutkimus+Lasten+ruumiillinen+kuritus+ei+tuota+kuria/a1397875481641

Ainutlaatuisessa tutkimuksessa osoitettiin, että ruumiillisesti kuritettu lapsi on kolttosten ääressä kymmenen minuutin kuluttua kurituksesta.

Southern Methodist -yliopiston tutkimus on ensimmäinen, jossa lasten ruumiillista kuritusta päästiin havainnoimaan tosielämässä eikä kyselytutkimuksessa. Tämä tapahtui varustamalla 33 äitiä äänityslaitteella, joka taltioi vanhempien ja lasten vuorovaikutusta 4–6 iltana työpäivän jälkeen. Suurin osa äideistä oli koulutettuja, naimisissa ja kävivät töissä kodin ulkopuolella. Heidän lastensa keskimääräinen ikä oli noin neljä vuotta.

Tutkimuksen eräänä tarkoituksena oli selvittää, seuraavatko vanhemmat ruumiillisen kurituksen kannattajien ohjeita. Näiden mukaan lasten ruumiillinen kuritus on hyväksyttävää tietyin ehdoin. Ensinnäkin vanhemman on kuritustilanteessa oltava itse rauhallinen. Lisäksi ruumiillista kuritusta pitäisi käyttää harvoin, harkiten, vain vakaviin rikkomuksiin ja viimeisenä vaihtoehtona.

Tosielämän tilanteet paljastivat, että neuvoja harvemmin noudatettiin. Ensinnäkin suurin osa ruumiilliseen kuritukseen johtaneista rikkomuksista olivat pieniä. Yleisimpiä olivat peukalon imeminen, huono käytös ruokapöydässä, tuolilta nouseminen ilman lupaa ja ulos meneminen ilman lupaa. Toiseksi noin puolessa tapauksista äidin ääni ennen fyysistä kuritusta oli vihainen.

Lähes 90 prosentissa tapauksista lapset syyllistyivät uuteen rikkomukseen kymmenen minuutin sisällä rangaistuksesta. Nuorin lyöty lapsi oli seitsemän kuukauden ikäinen. Yksi äideistä löi lastaan yksitoista kertaa peräkkäin.

"Kyselytutkimuksissa amerikkalaiset taaperoikäisen vanhemmat lyövät lasta noin 18 kertaa vuodessa", sanoo tutkimusta johtanut psykologi George Holden.

"Meidän tutkimuksemme perusteella luku oli 18 kertaa viikossa."


Tämmöinen tutkimus tällä kertaan, kunnon luunappi silloin tällöin muksun teillä pitää.

[Ari-Lee]

No ilmankos kurittomista kakruista kasvaa kusipäitä aikuisia. Aikuisena saa motata ikeneen 18 kertaa päivässä ja eivät sittenkään osaa käyttäytyä.

[Uuno Nuivanen]

Oletko jo lakannut hakkaamasta kakaroitasi?

[stefani]

Ei mitään informaatiota siitä missä osuudessa perheitä tuollaista oli. Oliko tuo nyt väkivaltaisin 1% perheistä vai jotain muuta.

[kriittinen_ajattelija]

Riippuu vähän lapsesta ja suvusta mistä tulee, ja siitä millaisen lapsesta haluaa kasvattaa.

Jotkut ghetto suvut on sellaisia että lapsista kasvaa rikollisia ellei ole todella kovat otteet kasvatuksessa.

Toiset lapset taas on on erilaisia ns. herkkiä esim. ja jos heitä fyysisesti kurittaa niin se tekee heidät vaan katkeriksi ja kapinoimaan enemmän, eikä siitä siten ole kuin haittaa.

Fyysinen kuritus on ihan hyödyllistä jos haluaa tehdä lapsista esim. kylmäverisiä sotilaita ym sotiin. Eikös tuollainen ole ollut ihan normaalia tuollaisissa yhteiskunnissa jotka on jatkuvassa sodassa.

Omalla kohdallani fyysinen kuritus olisi turhaa, koska olen kohtuu älykäs enkä mikään "ehdollistuva koira" joka oppisi vain "rangaistuksen kautta" En usko että myöskään omia mahdollisia lapsiani fyysisesti kurittaisin.

[Eino P. Keravalta]

En suosittele fyysistä kuritusta säännönmukaisena kasvatusmetodina, mutta sillekin on oma paikkansa tarpeen vaatiessa.

Jos joku lapsi kielloista huolimatta toistuvasti tekee jotakin vaarallista esimerkiksi toiselle lapselle, tulee lapsi voida pysäyttää vaikkapa kevyellä tukistuksella.

Fyysisen kurituksen kategorinen kieltäminen tai salliminen "jokapäiväisessä" kasvatuksessa ovat molemmat sokeita lähestymistapoja: pitää osata lukea tilannetta ja tarpeen niin vaatiessa poikkeustapauksissa soveltaa fyysistä keinoa pysäyttää poikkeuksellisen vaarallisesti käyttäytyvä lapsi. Lähtökohta, että fyysinen kurittaminen on aina kielletty tai että sitä sovelletaan tämän tästä, ovat lähtökohtaisesti vääriä lähestymistapoja: asia on harkittava tapauskohtaisesti ja tilanteesta käsin - ei etukäteisellä kategorisella kiellolla tai vaatimuksella.

Tilanteen lukemiseen kuuluu myös sen tunnustaminen, että lapset ovat yksilöllisiä. Valtaosaa ei tarvinne koskaan kurittaa fyysisesti, mutta on olemassa myös sellaisia lapsia, jotka tarvitsevat fyysistä pysäyttämistä joissakin tilanteissa. Fyysisen kurituksen kieltäminen ja kategorinen paheksunta on lapsellista jeesustelua, jollla ei ole mitään kykyä reagoida reaalimaailman todellisiin, haastaviin poikkeustilanteisiin.

Itselläni on kaksi alle kouluikäistä lasta. Olen heitä yhteensä kasvattanut noin 10 vuotta. Kumpaakaan en ole tänä aikana kurittanut fyysisesti. Se ei johdu siitä, että olisin kategorisesti kieltäytynyt fyysisen kurittamisen metodista, vaan siitä, että lapset luontojaan ovat sellaisia, että heihin saa yhteyden puhumalla tai muutoin tilannetta ohjaamalla.

Tässäkin asiassa kulttuurimarksilaisuuden rumat kasvot nousevat esiin: kuvitellaan, että kaikki lapset ovat syntyjään samanlaisia ja että ympäristö ja kasvatus muokkaa heidät siksi, mitä he ovat. Näinhän ei tietenkään ole, vaan lapsen luonne nousee suurelta osin geeneistä. On niin, että jotkut lapset vain yksinkertaisesti ovat henkisiltä kyvyiltään sellaisia, että he vaativat fyysistä pysäyttämistä, vaikka valtaosa ei sitä tarvitsekaan. Olen taipuvainen uskomaan, että esimerkiksi primitiivisten kulttuureiden lapset ovat geeneiltään usein sellaisia, että he tosiaan tarvitsevat fyysistä interventiota - ovathan heidän aikuisensakin usein sellaisia, että heihin ei tehoa dialogi tai vetoaminen, vaan he tarvitsevat itseensä kohdistuvaa voimankäyttöä uskoakseen, että määräyksiä on todellakin toteltava. Länsimainen, yltiöhumanistinen kulttuuri on voimaton tällaisten poikkeustapausten, olkoot sitten lapsia tai aikuisia, kohdalla.

[Noottikriisi]

Tilanteen lukemiseen kuuluu myös sen tunnustaminen, että lapset ovat yksilöllisiä. Valtaosaa ei tarvinne koskaan kurittaa fyysisesti, mutta on olemassa myös sellaisia lapsia, jotka tarvitsevat fyysistä pysäyttämistä joissakin tilanteissa. Fyysisen kurituksen kieltäminen ja kategorinen paheksunta on lapsellista jeesustelua, jollla ei ole mitään kykyä reagoida reaalimaailman todellisiin, haastaviin poikkeustilanteisiin.

Itselläni on kaksi alle kouluikäistä lasta. Olen heitä yhteensä kasvattanut noin 10 vuotta. Kumpaakaan en ole tänä aikana kurittanut fyysisesti. Se ei johdu siitä, että olisin kategorisesti kieltäytynyt fyysisen kurittamisen metodista, vaan siitä, että lapset luontojaan ovat sellaisia, että heihin saa yhteyden puhumalla tai muutoin tilannetta ohjaamalla.

Tavanomaiseen tapaansa Eino ehti jo kirjoittaa kaiken mitä minullakin olisi voinut olla sanottavana tästä.
Toistan vielä tuon pointin että lapset ovat erilaisia kuten aikuisetkin. Kulttuurimarksilainen (vai  mikä lie ufomarsilainen) ideologia uskottelee että kaikki ihmiset ovat syntymästä kuolemaan samanlaisia ja näkyvät erot johtuvat vain ympäristötekijöistä. Tällainen väite on silkkaa valehtelua (paitsi tietenkin niiden osalta joista ympäristötekijät ovat muovanneet niin tyhmiä että he uskovat ideologiaansa enemmän kuin omiin aisteihinsa). Kaikkia aikuisia ei tarvitse ampua etälamauttimella, hakata pampuilla, raudoittaa ja passittaa vuosiksi vankilaan - mutta on yksilöitä joille tuollainen kohtelu on vähintä millä heidät saadaan käyttäytymään niin että he pystyvät nipin napin sopeutumaan - tai teeskentelemään sopeutuvansa - normaalien joukkoon.

Myöskään kaikki lapset eivät tarvitse fyysistä kuritusta, eivätkä edes henkistä, sopeutuakseen ja käyttäytyäkseen ihmisiksi. Mutta jotkut tarvitsevat.
Oma ajatukseni tässä on että on järkevää että samalla kun vanhemmilla on velvollisuus huolehtia lastensa kasvatuksesta ja hyvinvoinnista, heille pitää myös suoda oikeus ylläpitää kuria tarvittavilla keinoilla, joihin voi lukeutua myös fyysinen kuritus. Ylilyönnit pitää selvittää kuten poliisinkin voimankäytön oikeutus selvitetään mikäli epäillään että kohtuullisuuden raja on ylitetty.

Omista lapsistani joudun tunnustamaan että jokainen on ainakin muutaman kerran joutunut kokemaan tukistuksen, luunapin tai vähintään kädestä tai vaatteista raahaamisen kaltaisia traumoja. Lisäksi joudun tunnustamaan että yksi lapsistani on joutunut tämän kurituksen uhriksi enemmän kuin muut yhteensä. Olen usein tuntenut huonoa omaatuntoa ja tapauksia on tenavan kanssa välillä selvitelty katuvaisessa sävyssä jälkikäteen. Nyt aikuisena poika on kuitenkin myöntänyt että kohtelu on ollut ymmärrettävää ja jopa hyväksyttävää koska hän tietää olleensa sekä kuriton että ärsyttäneensä tahallaan. Lopputulos on kuitenkin vähintäänkin erinomainen joten olen antanut itselleni anteeksi.

Lopuksi kerron vielä anekdootin noin kolmen vuosikymmenen takaa. Naapurin lievästi kehitysvammainen teinipoika oli ottanut luvatta polkupyöränsä ja lähtenyt pitkälle seikkailuretkelle. Kun pojan isä oli viimein jälkikasvunsa löytänyt ja palauttanut kotiin, tapahtui jotakin mitä en tarkasti tiedä mutta lyhyellä tähtäimellä seurasi että poika "ei istunut viikkoon" ja pitemmällä tähtäimellä että poika ei enää karkaillut.

[Malla]

http://www.hs.fi/elama/Tutkimus+Lasten+ruumiillinen+kuritus+ei+tuota+kuria/a1397875481641

Ainutlaatuisessa tutkimuksessa osoitettiin, että ruumiillisesti kuritettu lapsi on kolttosten ääressä kymmenen minuutin kuluttua kurituksesta.

Southern Methodist -yliopiston tutkimus on ensimmäinen, jossa lasten ruumiillista kuritusta päästiin havainnoimaan tosielämässä eikä kyselytutkimuksessa. Tämä tapahtui varustamalla 33 äitiä äänityslaitteella, joka taltioi vanhempien ja lasten vuorovaikutusta 4–6 iltana työpäivän jälkeen.

Tohdin hiukan epäillä tällaisen tutkimuksen luotettavuutta. Jos minut varustettaisiin äänityslaitteella, koettaisin käyttäytyä ihmisiksi ja esittää parempaa kuin olen. Luultavasti ainakin osa äideistä kuritti normielämässä enemmän.

Tämä on hiukan erikoinen neuvo: "Kuritustilanteessa (vanhemman) oltava itse rauhallinen." Se on tietenkin hyvä neuvo niille, jotka ovat taipuvaisia silmittömiin raivokohtauksiin, mutta miksei lapsi saisi huomata, että äiti tai isi on nyt kiukkuinen? Minusta olisi erittäin pelottavaa, jos joku läpsisi minua tyynen rauhallisesti. Jos olisi lapsi, olisin kauhuissani. Aikuisena ajattelisin, että läpsijä on henkisesti tasapainoton, kykenemätön tunnistamaan tunnetilojaan ja siksi hyvin arvaamaton ja vaarallinen. Karttaisin tuollaista ihmistä. Lapsi ei voi karttaa vanehmepiaan.

Enkä tarkoita, että lapseen ei saisi kajota fyysisesti. Joskus se on välttämätöntä: autotielle karannut pienokainen pitää napata kiinni nopeasti, vaikka rajusti kiskaisemalla. (En tosin laske sitä kurinpidoksi.) En vain hahmota, että peukalon imeminen sellainen vaaratilanne, joka pitää estää lyömällä.

[Alkuasukas]

Jaa, ei meillä lapsia toistuvasti kuritettu, mutta joskus tukkapöllyllä muistutettiin nin meno äityi liian hurjaksi ja vastaanotin oli pois päältä. Tästä koitui ehkä minuuttien kirvely. Sen sijaan lastaan henkisesti alistava aikuinen saa aikaan elinikäiset traumat. Ja se ei ole edes rikos.

[Noottikriisi]

Tohdin hiukan epäillä tällaisen tutkimuksen luotettavuutta. Jos minut varustettaisiin äänityslaitteella, koettaisin käyttäytyä ihmisiksi ja esittää parempaa kuin olen. Luultavasti ainakin osa äideistä kuritti normielämässä enemmän.

Tämä on hiukan erikoinen neuvo: "Kuritustilanteessa (vanhemman) oltava itse rauhallinen."

Malla näköjään lisäsi vielä pari minulta unohtunutta pointtia. Ensinnäkin kysely vanhemmilta antaa varmasti väärää tietoa ruumiillisen kurituksen yleisyydestä, lapsilta kysyminen muistaakseni antaa hiukan suurempia lukemia mutta tuskin lapsetkaan muistavat jokaista luunappia ja nykyisessä ilmapiirissä eivät ainakaan halua syyllistää omia vanhempiaan eikä antaa aseita pakkoymmärtäjien armeijan henkiseen kidutukseen jolla nykyään on kuulemma soveliasta lapsia kasvattaa. Myöskään seuranta josta vanhemmat tietävät ei kerro totuutta. Parasta olisi että kaikkia vakoiltaisiin huomaamatta. [/vitsi]

Toinen hyvä pointti on tuo kyseenalainen neuvo tunteetomasta kurituksesta. Vaikka se tavallaan sopii aiempaan kirjoitukseeni vanhempien oikeudesta toimia pienimuotoisena paikallisena oikeuslaitoksena niin kyllä se taas ihan oudon kuvan muodostaa ihmissuhteista. Parempi lapsen on huomata että vanhemmatkin ovat inhimillisiä paitsi positiivisissa, myös negatiivisissa tunteissa. Ei normaali ihmissuhde ole eikä siitä koskaan tule tunteetonta loogista argumentointia jossa päädytään optimaaliseen lopputulokseen harkitun objektiivisen päättelyketjun perusteella.

[Shemeikka]

Tässä tutkimuksessa on se huono puoli, että haluttu tulos oli todennäköisesti etukäteen selvillä. Jos tutkimus olisi osoittanut kurituksella olevan myönteisiä vaikutuksia, se olisi haukuttu lyttyyn tai salattu.

[Malla]

Parempi lapsen on huomata että vanhemmatkin ovat inhimillisiä paitsi positiivisissa, myös negatiivisissa tunteissa. Ei normaali ihmissuhde ole eikä siitä koskaan tule tunteetonta loogista argumentointia jossa päädytään optimaaliseen lopputulokseen harkitun objektiivisen päättelyketjun perusteella.

Juuri näin. Vanhemmat ovat lapsen peilejä. Jos vanhempi ei koskaan näytä ihmisyyttään (joka ilmenee joskus myös suuttumisena, näin hurjia huhuja olen kuullut  ), lapsella saattaa olla suuria hankaluuksia navigoida tulevissa yhteisöissään (päiväkoti, koulu, kaveripiiri etc.). Kohtuuttomia kiehahduksia (olen kuullut hurjia huhuja, että joillekuille -- ei tietenkään minulle -- sellaisiakin sattuu  ) voi pyytää anteeksi -- lapsikin oppii pyytämään ja antamaan anteeksi. Ja sit jatketaan tätä elämää.

[Micke90]

Itse olen ainakin saanut tukkapöllyä ja luunappeja lapsena ja ihan hyvä minusta on silti tullut.

[stefani]

Jaa, ei meillä lapsia toistuvasti kuritettu, mutta joskus tukkapöllyllä muistutettiin nin meno äityi liian hurjaksi ja vastaanotin oli pois päältä. Tästä koitui ehkä minuuttien kirvely. Sen sijaan lastaan henkisesti alistava aikuinen saa aikaan elinikäiset traumat. Ja se ei ole edes rikos.

"Henkistä alistamista" on vaikea määritellä ja tunnistaa. Haluaako joku yrittää ehdottaa jotain käytännöllistä tähän asiaan?

[Tahdoton Nahjus]

Viereinen ketju saisi varmaan  Hommaforumilta enemmän pojoja, jos sen  otsikkona olisi "Nuorukaiset ruumiillisesti  kurittivat  tylyn bussinkuskin nöyräksi ja avuliaaksi".

[siviilitarkkailija]

Ensinnäkin suurin osa ruumiilliseen kuritukseen johtaneista rikkomuksista olivat pieniä. Yleisimpiä olivat peukalon imeminen, huono käytös ruokapöydässä, tuolilta nouseminen ilman lupaa ja ulos meneminen ilman lupaa.

Jos en tietäisi että kyseessä on Southern Methodist, "tutkimus", niin tyypillisen suomalaiseen tapaan ajatteleminen loppuisi sanaan "ruumiillinen kuritus". Luetaampa asia hieman syvällisemmin.

Rikkomuksia:
Peukalon imeminen kyse ei ole rikkomuksesta ja ihminen joka moista väittää on "southern methodist". Käsi ylös kaikki joiden mielestä peukalon imeminen (kynsien syöminen tms) on rikkomus. Vaikka toimittaja antaa moista ymmärtää, niin ei ole.

Huono käytös:
Mikään ei ole epäselvempää kuin huono käytös. Southern Methodist ajattelussa erimielisyys isän ja äidin kanssa on huonoa käytöstä. Vihervasemmistolaisen räkäperkeleen sekopäätaloudessa veljen otsaan isketty haarukka on huonoa käytöstä. Näiden kahden "huonon käytöksen" väliin mahtuu aika paljon asioita.

Ulosmeneminen ilman lupaa:
Tämä ei ole rikkomus ellei asiasta ole sovittu. Ulosmeneminen ilmoittamatta on huonoa käytöstä. Mutta mitenkäs vaikka lähiön yh-äippä (55 kg) aikoo pysäyttää oman pikku pökäleensä (89 kg) jos tämä keskikaljaan hurahtanut teinitoivo on päättänyt lähteä. Tukkapöllylläkö, keslustelullako? Toivottavasti jälkimmäisellä.

Lähes 90 prosentissa tapauksista lapset syyllistyivät uuteen rikkomukseen kymmenen minuutin sisällä rangaistuksesta. Nuorin lyöty lapsi oli seitsemän kuukauden ikäinen. Yksi äideistä löi lastaan yksitoista kertaa peräkkäin.

Tuo on jeesustelevaa paskaa oikein urakalla ja toimittaja tietää sen. Hulluja on ja tulee aina olemaan. Mutta olisi suotavaa että "tieteellisen tutkimuksen" väittämät rikkomukset edes osattaisiin omasta tekstistä löytää ennenkuin niitä väitetään löydetyn.

Minusta olisi kiva tietää miten vihervasemmistolainen sekopää aikoisi keskustelemalla käsitellä elävällä marsulla jääkiekkoa pelanneiden kolmen veljeksen kasvatustilanteen. Jauhaa paskaa vai antaa tukkapöllyä ja kertoa että taloon ei sitten tule enää yhtään lemmikkieläintä.

[Pergolaattori]

Fyysinen kuritus on ihan hyödyllistä jos haluaa tehdä lapsista esim. kylmäverisiä sotilaita ym sotiin. Eikös tuollainen ole ollut ihan normaalia tuollaisissa yhteiskunnissa jotka on jatkuvassa sodassa.

[Malla]

Minusta olisi kiva tietää miten vihervasemmistolainen sekopää aikoisi keskustelemalla käsitellä elävällä marsulla jääkiekkoa pelanneiden kolmen veljeksen kasvatustilanteen. Jauhaa paskaa vai antaa tukkapöllyä ja kertoa että taloon ei sitten tule enää yhtään lemmikkieläintä.

Puhutella (paskan jauhamista?) ja rangaistukseksi takavarikoida tekovälineet (mailat) sekä  toimittaa marsu heti paikkaan, jossa sitä ei uhkaa välitön hengenvaara.
Pari marsua oheishoitaneena tosin ihmettelen, miten elävällä marsulla voi pelata jääkiekkoa. Ei ainakaan pitkään.

[siviilitarkkailija]

Minusta olisi kiva tietää miten vihervasemmistolainen sekopää aikoisi keskustelemalla käsitellä elävällä marsulla jääkiekkoa pelanneiden kolmen veljeksen kasvatustilanteen. Jauhaa paskaa vai antaa tukkapöllyä ja kertoa että taloon ei sitten tule enää yhtään lemmikkieläintä.

Puhutella (paskan jauhamista?) ja rangaistukseksi takavarikoida tekovälineet (mailat) sekä  toimittaa marsu heti paikkaan, jossa sitä ei uhkaa välitön hengenvaara.
Pari marsua oheishoitaneena tosin ihmettelen, miten elävällä marsulla voi pelata jääkiekkoa. Ei ainakaan pitkään.

Olen siinä ymmärryksessä että "peliväline" oli hengissä kuljetuksen ajan mutta ryntäystä seuranneen lyöntilaukauksen jälkeen oli jo siirtynyt marsujen taivaaseen. Kolme nuorta miestä harjoittivat erilaisia koiruuksia ja kolttosia mistä asianmukaisesti rangaistiin henkilöiden tästä kärsimättä kohtuutonta haittaa. En tiedä millaisiksi kansalaisiksi myöhemmin kasvoivat.

[Alkuasukas]

Jaa, ei meillä lapsia toistuvasti kuritettu, mutta joskus tukkapöllyllä muistutettiin nin meno äityi liian hurjaksi ja vastaanotin oli pois päältä. Tästä koitui ehkä minuuttien kirvely. Sen sijaan lastaan henkisesti alistava aikuinen saa aikaan elinikäiset traumat. Ja se ei ole edes rikos.

"Henkistä alistamista" on vaikea määritellä ja tunnistaa. Haluaako joku yrittää ehdottaa jotain käytännöllistä tähän asiaan?

Oikeudessa koittavat paraikaa määrittää Rädyn tekemisiä Ahdetta kohtaan. Työpaikkakiusaaminen on rikos, samaan kastiin taitaisi mennä. Vähättelyä, poissulkemista, nimittelyä jne.

[Parsifal]

http://www.hs.fi/elama/Tutkimus+Lasten+ruumiillinen+kuritus+ei+tuota+kuria/a1397875481641
Tosielämän tilanteet paljastivat, että neuvoja harvemmin noudatettiin. Ensinnäkin suurin osa ruumiilliseen kuritukseen johtaneista rikkomuksista olivat pieniä. Yleisimpiä olivat peukalon imeminen, huono käytös ruokapöydässä, tuolilta nouseminen ilman lupaa ja ulos meneminen ilman lupaa. Toiseksi noin puolessa tapauksista äidin ääni ennen fyysistä kuritusta oli vihainen.

Lähes 90 prosentissa tapauksista lapset syyllistyivät uuteen rikkomukseen kymmenen minuutin sisällä rangaistuksesta.
(...)
Tämmöinen tutkimus tällä kertaan, kunnon luunappi silloin tällöin muksun teillä pitää.

Vaikka sainkin muutaman selkäsaunan lapsena, ei minua kuitenkaan mitenkään hakattu. Sen sijaan - lihavoituun kohtaan viitaten - rangaistusten logiikka joissakin tapauksissa hämmentää minua vielä tänä päivänäkin. Useampaan otteeseen nousi (varsinkin siisteysintoilevan äidin taholta) aivan käsittämättömän hirvittävä huuto ja metakka siitä, kuinka huoneeni ei ollut tarpeeksi siisti (johtaen usein tukkapöllyyn, luunappiin, lelujen takavarikoimiseen yms.), mutta kun vahingossa rikoin ikkunan, siitä ei seurannutkaan juuri mitään.

Ja kaikesta meuhkaamisesta huolimatta minusta ei edelleenkään ole järkevää siivota silloin, kun jokin projekti on keskeneräinen ja kaikki tarvittavat työkalut, osat ja aineistot on juuri saatu levitettyä pöydälle. Se päti lapsena legojen kanssa ja se pätee aikuisena harrastusten, töiden tai opiskelun parissa.

[Nuivake]

Lapsena sain joskus ihan syystä tukkapöllyä, luunappeja ja jopa risustakin muutaman kerran. Mielestäni minusta kasvoi hyvin järkevä, rehellinen, selkeän moraalin omaava ja "hyvä" ihminen. Näkeehän sen, täällä Hommallahan sitä minäkin nyt kirjoittelen.

[Fjödörör Räkinen]

Jos ei hyväksy aikuisten välisissä suhteissa luunappeja ja tukkapöllyä, ei niitä pitäisi antaa lapsellekaan. Helppoja keinojahan ne tietenkin ovat verrattuna siihen, että taistelee henkisesti mukulan kanssa mahdollisesti tuntitolkulla.

Päämäärätietoisen ohjaavan kasvatuksen tulos näkyy vasta sitten, kun lapsi on yli 20-vuotias. Väkivaltaa käyttämällä saa sen sijaan välittömiä tuloksia, kussakin hetkessä.

[Malla]

Olen siinä ymmärryksessä että "peliväline" oli hengissä kuljetuksen ajan mutta ryntäystä seuranneen lyöntilaukauksen jälkeen oli jo siirtynyt marsujen taivaaseen. Kolme nuorta miestä harjoittivat erilaisia koiruuksia ja kolttosia mistä asianmukaisesti rangaistiin henkilöiden tästä kärsimättä kohtuutonta haittaa. En tiedä millaisiksi kansalaisiksi myöhemmin kasvoivat.

No voi hemmetti. En kutsuisi eläinrääkkäystä kolttoseksi. Asianmukainen rangaistus oli paikallaan. Minä olisin ollut varmasti kaukana rauhallisesta opastajasta, jos joku olisi käyttänyt muksun marsuja pelivälineinä.

[stefani]

Itse olen ainakin saanut tukkapöllyä ja luunappeja lapsena ja ihan hyvä minusta on silti tullut.

"ihan hyvä"... Todiste siitä, ettei pieni kuritus varsinaisesti takaa henkistä aikuistumista?

Itse olen nyt 30v, ja voin myöntää, että omakin henkinen aikuistumiseni oli ehkä hieman hidastunut. Vanhempani olivat kyllä tiukkoja ja uusavuttomuutta suvaitsemattomia, ja varsinkin isä haukkui paljon huonoista käytännöntaidoista. Eli asioiden aikajärjestys meni näin: Ensin paljon haukkumista ja vihjailua, josta olin parhaani mukaan välittämättä. Sitten lapsellisena pellenä ulos kodista maailmalle. Myöhemmin kasvatin itse itseni tarkkailemalla muita ihmisiä, tunnistaen jotkut heistä pelleiksi ja jotkut järkeviksi, ottamalla mallia joistakin ja päin vastoin toisten kohdalla. "Vaikean kautta" niin sanotusti.

[Alkuasukas]

Jos ei hyväksy aikuisten välisissä suhteissa luunappeja ja tukkapöllyä, ei niitä pitäisi antaa lapsellekaan.

Aikuiset laitetaan hölmöilystä vankilaan.

[Jorma Peelo]

Itse olen ainakin saanut tukkapöllyä ja luunappeja lapsena ja ihan hyvä minusta on silti tullut.

Eikös se ole ympäristön tehtävä määritellä millaisia olemme? Omasta mielestämme lienemme vallan
erinomaisia.

[Eino P. Keravalta]

Fjödörör Räkinen:

Jos ei hyväksy aikuisten välisissä suhteissa luunappeja ja tukkapöllyä, ei niitä pitäisi antaa lapsellekaan.

Minusta tuonkaltaisessa ajattelussa on ongelmana kategorisointi: joko tehdään aina niin tai sitten tehdään aina näin. Ei tuollainen toimi oikeassa elämässä: jokainen tilanne on uniikki ja siinä pitää voida suorittaa tapauskohtaista harkintaa.

Mielestäni ajatuksenasettelu on jo lähtökohtaisesti virheellinen, jos joku sanoo, että ei hyväksy aikuisten välisissä suhteissa luunappeja tai tukkapöllyä: on aivan sama, mitä minä hyväksyn tai olen hyväksymättä, asioita tapahtuu siitä riippumatta. Oikeampi muoto olisi sanoa, ettei pidä voimakeinoista. En minäkään pidä niistä, mutta joskus niitä on pakko käyttää - tilanteen mukaan.

Esimerkiksi olen kerran lyönyt kadulla aikuista takakäden suoralla suuhun. Eihän se hauska tilanne ollut, mutta vaihtoehtona olisi ollut, että minua väkivaltaisin aikein ja ilman omaa syytäni kohti tullut tuntematon, luultavasti mielenterveyshäiriöistä kärsinyt ja minua paljon suurikokoisempi mies olisi kukaties taittanut niskani, kuristanut minut hengiltä tai heittänyt auton alle. Oli pakko toimia. Ei siinä jeesustelu olisi auttanut.

En tietenkään vertaa tällaista tilannetta kvantitatiivisesti lapsen kanssa esiin tuleviin tilanteisiin, mutta idea on sama: elämässä toisinaan valitettavasti tulee eteen tilanteita, joiden humaani, turvallinen ja kokonaisuuden kannalta paras ratkaisu on turvautua fyysiseen interventioon.

Kategoriat, jeesustelu ja periaatteet eivät auta silloin, kun on yksinkertaisesti toimittava.

[siviilitarkkailija]

Jos ei hyväksy aikuisten välisissä suhteissa luunappeja ja tukkapöllyä, ei niitä pitäisi antaa lapsellekaan.

Aikuiset laitetaan hölmöilystä vankilaan.

Jossa luunappien ja tukkapöllyn sijaan putkitetaan. Kysyjille kerrottakoon että putkitus on metalliputkella iskemistä jossa eri syistä kohteeksi jounutta ohjastetaan putkittajan haluamalle tolalle. Kadulla vedetään turpaan ja potkitaan.

Niin tai näin, ennemmin tai myöhemmin vastassa on pidäkkeellisen väkivallan sijasta pidäkkeetöntä. Sairaan ja mielialalääkityn jengin maailmassa, jossa kohteen hakkaaminen on paljon kovempaa, kivuntunnetta on lähinnä siirretty.

On aikuisten välisiä suhteita joissa väkivalta on YKSIkulttuuristen perusteiden johdosta vähennetty hyvin vähäiseksi ja poikkeavien ihmisten toiminnaksi. Sitten on MONIkulttuurinen maailma jossa väkivalta on nopeaa, räjähtävää ja osa ihmisten välistä vuorovaikutusta.

[Alma-ata]

Kaikki varmaan muistavat, että lasten pahoinpitely kurin verukkeella on ollut kiellettyä jo hyvän aikaa?

Sain muuten kerran tappouhkauksen vanhemmalta, kun kerroin oppilailleni, että lasten lyöminen, tukistaminen ym. on lailla kiellettyä.