Rikollinen yhteiskunnan uhrina -ideologia

[M.K.Korpela]

Olen joissakin postauksissani ottanut esiin , että tutkijat näkevät rikollisen ensisijaisesti yhteiskunnan uhrina. Käsittääkseni tämä suhtautumistapa on lähtöisin sosiologian tiedekunnan vasemmistolaisuudesta. Tässä on Vaasan Yliopiston sievistelevä kuvaus:

Sosiologit osallistuvat myös yhteiskunnalliseen keskusteluun ja sillä voidaan nähdä olevan yhteiskuntakriittinen tehtävä: sosiologinen tutkimus käsittelee tyypillisesti myös yhteiskunnassa esiintyviä epäkohtia ja ristiriitoja.

Vaasan Yliopisto

Wiki ei kylläkään ole lähteistä varmin , mutta silti sosiologian klassikoiden listalla on tylysti Karl Marx: Wiki

Sosiologian kehityksen kannalta kenties merkittävimpiä teoreetikkoja ovat olleet Émile Durkheim, Karl Marx, Ferdinand Tönnies, Vilfredo Pareto, Max Weber ja Georg Simmel. Monet heistä eivät muodostaneet tietoisesti sosiologista oppia, mutta myöhemmin heidät on luettu nimenomaan sosiologian edustajiksi

Niinikään ns. pikkuklassikoiden listalta löytyy Jurgen Habermas , joka edustaa ns. kriittistä teoriaa. Wiki kriittisestä teoriasta: Wiki

Yhteiskuntatieteissä kriittisellä teorialla tarkoitetaan Frankfurtissa ensimmäisen maailmansodan jälkeen syntynyttä uusmarxilaista teoriasuuntausta. Sen keskeisiä edeltäjiä olivat G.W.F. Hegel ja Karl Marx. Suuntaus tunnetaan myös Frankfurtin koulukunnan nimellä.

Kaiken kaikkiaan sosiologian taustoilla vaikuttaneiden ja vaikuttavien marxististen klassikoiden seuraus on , että koska eletään markkinatalousyhteiskunnassa sosiologit ja yhteiskuntatieteilijät näkevät hyvin haluttomasti kriminaalin vastuussa omista teoistaan , ja hyvin mieluusti näkevät kriminaalin markkinatalousyhteiskunnan uhrina.

Variaatiot sisältävät mutta eivät rajoitu seuraaviin:

• kriminaalit köyhistä oloista - ilmiselvä markkinatalouden uhri
• muslimit ovat kriminaaleja - tietysti rasismin uhreja

__________________________________________________________________________________

Mielipiteitä ?

[Viiskio]

Kaiken kaikkiaan sosiologian taustoilla vaikuttaneiden ja vaikuttavien marxististen klassikoiden seuraus on , että koska eletään markkinatalousyhteiskunnassa sosiologit ja yhteiskuntatieteilijät näkevät hyvin haluttomasti kriminaalin vastuussa omista teoistaan , ja hyvin mieluusti näkevät kriminaalin markkinatalousyhteiskunnan uhrina.

Eihän tässä mitään uutta ole, muistan samaa lätinää jo kouluajoilta ja silloin sentään oli vielä olemassa Neuvostoliitto.

Rikollinen saattaa joskus jopa olla yhteiskunnan uhri, tai ainakin siihen sopeutumaton. Shit happens. Tämä ei poista yhteiskunnalta oikeutta (ja mikä olennaista, vaikka jotkut sen haluaisivat mielellään unohtaa: myöskään velvollisuutta) puolustaa itseään ja kansalaisiaan rikollisen edustamaa anarkiaa vastaan.

Se sitten, että kuka mahtaa lopulta olla rikollinen ja millä moraalisella oikeutuksella. Ollaanpa esimerkiksi Jussistakin nyt leipomassa rikoksentekijää, vaikka mies ei ole tehnyt muuta pahaa kuin puhunut järkeä.

Olisiko Jussilla jotain ongelmia markkinatalouden kanssa?

[JPU]

Miksi nyky-Suomessa rikollinen on Rikollinen jos sillä on väärä ihonväri? Vertaa: Musta sarjaraiskaaja vs valkoinen sarjaraiskaaja, miksi ymmärrystä tuntuu riittävän vain ensiksimainitulle vaikka ympäröivä yhteiskunta on sama? Miksi lieventävänä asianhaarana toimii ensimmäisessä tapauksessa sopeutumattomuus yhteiskuntaan vaikka toisessakin tapauksessa sopeutumattomuus voi olla(ja usein onkin) huomattavaa? Jos selityksenä on Toiseus niin miksi esim. suomalainen sarjaraiskaaja Nigeriassa ei saa samaa sääliä kuin musta sarjaraiskaaja saa Suomessa?
<rankkaa spekulaatiota>

[Fures foras, frugi intro.]

Olen seuraavan tekstin laittanut jo aikaisempaan keskusteluun:
Vanha totuus on että "Joko rikolliset on lukkojen takana tai sitten kansalaiset on lukkojen takana." Suomessa ollaan aika pitkälle sitä mieltä, että rikollisten pitäisi olla vapaana. En todellakaan kannata mitään kaikkialle ulottuvaa viranomais- ja poliisivalvontaa. Olisi parempi jos oikeusjärjestelmä olisi sellainen, että esim. kahdesta ensimmäisestä näpistyksestä saisi sakot. Kolmannesta näpistyksestä tulisi kuusi kuukautta pakkotyötä.

Aikoinaanhan suomessa noudatettiin länsimaista oikeuskäytäntöä. 70-luvulla lainsäädäntöä "modernisoitiin" mallia haettiin mm. Itä-Saksasta. DDR:n oikeusjärjestelmä lähti siitä, että mm. omaisuusrikokset johtuivat epätasa-arvosta jota rikollinen yritti vain tasoittaa. Rikokset valtiota ja virkamiehiä vastaan taas oli sanktioitu ankarasti. (Kuulostaako tutulta.)

Suomessa otettiin aikoinaan mallia Ruotsista. Väkivalta- ja henkirikollisille ryhdyttiin antamaan lyhyitä vankeustuomiota. Suomeen ei kuitenkaan rakennettu psykopaattien hoitolaitoksia kuten Ruotsiin ja moneen muuhun länsimaahan. Ruotsissa vaaralliset henkilöt voidaan arvion perusteella eristää hoitoon vielä vankeustuomion jälkeen. Suomessa taas ollaan vastustettu henkeen ja vereen esim. vankien pakollisia psykiatrisia vaarallisuus arviointeja ennen mahdollista ehdonalaista?Suomessa psyykkisistä ongelmista kärsivä väkivaltainen murhamies voidaan päästää ehdonalaiseen. "Hoidosta" vastaa paikallinen mt-toimisto. Hoitona on kertakäynti kuukaudessa ja lääkkeiden iskeminen kouraan. Viikon lääkeannos huuhdellaan alas koskenkorvalla ja taas saadaan lukea tragediasta lehdistä... "En tiennyt mitä tein..."

[pate ensimmäinen]

Suomalainen ihminen joutuu alkoholilainsäädännön takia kohtuuttomiin ponnistuksiin saadakseen viina-annoksensa. Tekemään pirusti töitä, maksamaan veroja ja viinaa ostaessaan maksamaan aivan helkutisti veroja, kun kotipolttoisella pääsisi yhdellä kymmenesosan työmäärällä samaan tulokseen.

Sekin vielä vaatii aktiivisuutta, että hakisi kissanraadon (ihmispaskakin käy. Siitä tulee sanonta "parasta mitä paskasta saa")käymistä varten.

Sitten tulee "nuorukaisia" takki auki ja verovaroilla ostaa kaljaa ja siideriä ilmatteeksi. Niin, ja sitten ne vie vielä meidän naiset ja työt (töistä nyt niin väliä).

Ei ihme että yhteiskunta tekee suomalaisista rikollisia.

[Lemmy]

No niin, nyt jos luemme tätä uutista kuten vihervasemmistolaiset hyysärit; suurin rikollinenhan tietysti on viatonta mopoilijaa jäätelökyltillä paiskannut sivullinen.

[Simo Hankaniemi]

No niin, nyt jos luemme tätä uutista kuten vihervasemmistolaiset hyysärit; suurin rikollinenhan tietysti on viatonta mopoilijaa jäätelökyltillä paiskannut sivullinen.

Jäätelökylttimies joutuu todennäköisesti oikeuteen vastaamaan teoistaan. Todennäköisesti syytteet koskevat vaaran aiheuttamista ja hätävarjelun liioittelua. Mahdollisesti tullaan puhumaan myös törkeästä pahoinpitelystä ja liikenteen vaarantamisesta.

[Vasarahammer]

Jos palataan Rikollinen yhteiskunnan uhrina -teemaan, tämä näkyy konkreettisesti lepsuissa tuomioissa, joita rikollisille annetaan.

Lepsut tuomiot taas rapauttavat helposti poliisin moraalin eikä virkavalta viitsi tutkia kaikkia rikoksia, koska tekijä kuitenkin palaisi takaisin kadulle seuraavana päivänä ja itse tuomiokin olisi pelkkä vitsi.

Tämä puolestaan johtaa tilanteeseen, jossa epävirallinen turvallisuusorganisaatio (esim. mafia, Helvetin enkelit) korvaa viranomaisen järjestyksenvalvojana.

Lepsu 60-lukulainen kriminaalipolitiikka toimii kohtuullisesti länsimaisessa yhteiskunnassa tai ainakaan sen haitat eivät ole niin näkyviä. Kun mukaan lisätään monikulttuurinen elementti, humaanin 60-lukulaisen kriminaalipolitiikan todellinen luonne paljastuu.

[nabla]

Tätä harhaa vahvisti 30-40 luvulla amerikkalaisten sosiologien tutkimus amerikan slumeista. Päätyivät tulokseen että vain ympäristö vaikuttaa siihen miksi ihminen tulee. Vasemmisto adoptoi tämän dogmikseen.
Kumma kun eivät tuolloin huomioineet niitä jotka slummeistä ponnistivat miljonääreiksi, tekivät amerikkalaista unelmaa. Tai kultalusikka suussa syntyneitä jotka hassasivat perintönsä ja päätyivät sillan alle.

Geenin löytyminen ja sen vaikutus perimään on kiistatta osoittanut että geenin osuus siitä miksi ihminen tulee on n. 40-50%.
Luonnollisesti jos on paskageenit ja huono ympäristö on suurempi riski epäonnistua elämässään.
Jos perimässä on sydän/verisuonisairauksia lisäävä geeni lisää rasvainen ruoka riskiä sairastua entisestään. Edelleenkin on mahdollista ettei sairastu ja riski pienenee vielä jos katsoo mitä syö.

Sosiologiassa ja osoittain psykologiassa(eräissä koulukunnissa) on edelleen biologian vaikutus ihmisen kasvamisessa kiistetty.
Onkohan nämä niitä ns. vasemmistointellektuelleja?

[M.K.Korpela]

Sosiologiassa ja osittain psykologiassa(eräissä koulukunnissa) on edelleen biologian vaikutus ihmisen kasvamisessa kiistetty.
Onkohan nämä niitä ns. vasemmistointellektuelleja?

Tämä sopisi kohtalaisen hyvin Emile Durkheimiin , joka siis myös lasketaan sosiologian klassikoksi. Hän tosin jättäisi kyllä myös psykologian lehdellä soittelemaan. Durkheim

Sosiologian tehtävä on tutkia yhteiskunnallisia tosiasioita sekä selittää yhteiskunnallisia ilmiöitä yhteiskunnallisilla, tällöin luonnontieteelliset ja psykologiset selitykset tulee sulkea ulkopuolelle.

[Roope]

Aleksis Salusjärven kolumni: Kovemmissa rangaistuksissa ei ole mitään järkeä

Toimivilla rikostuomioilla ja moraalilla ei ole paljoakaan tekemistä keskenään. Ainoa järkevä päämäärä kriminaalipolitiikalle on turvallinen yhteiskunta, kirjoittaa Aleksis Salusjärvi.

Kansan mielipide on lähes yksiääninen: Kovempia rangaistuksia ja kuria.

Jokaisen rikosuutisen kommenttilaatikko täyttyy nopeasti mielipiteistä, joissa paheksutaan lepsuja rangaistuksia. Poliitikolle tämä tarjoaa helpon keinon irtopisteiden keräämiseen.

Edellinen oikeusministeri Antti Häkkänen peräänkuulutti kurinpalautusta. Hän on tällä hetkellä Suomen suosituimpia poliitikkoja. Häkkänen perusteli haluaan koventaa rangaistuksia oikeudentajullaan. "Rangaistusten ankaruus on arvokysymys", hän julisti ja tiukensi tuomioita parhaansa mukaan.

[...]

Vaalikevään aikana moni poliitikko yhtyi häkkäskuoroon rummuttamaan kurinpalautusta. Se on luultavasti helpoin tapa näyttää ulospäin ryhdikkäältä auktoriteetilta.

Jokainen äänestäjä on rikoksen uhrin puolella, ja jokainen rikoksesta kärsinyt toivoo tekijälle maksimirangaistusta.

Käytännön ongelma vankilatuomiossa on kuitenkin se, että se ei hyvitä rikosta. Vankila toimii koston välineenä äärimmäisen huonosti. Itse asiassa tuomioiden koventaminen yleensä lisää rikosten määrää ja julmuutta.

Suomessa tämä on tiedetty jo kymmeniä vuosia. Vankilajärjestelmämme on rikoksen torjumisen suhteen maailman parhaita. Se toimisi vieläkin paremmin, jos osaisimme varjella vankeinhoitoa suosionkipeydessä piehtaroivilta poliitikoilta.

[...]

Koko kuvio maksaa maltaita, ja jokainen siihen vähänkään tutustuva ymmärtää välittömästi, että paljon tehokkaampaa olisi ongelmiin puuttuminen kuin niiden siirtäminen lukkojen taakse. Se olisi inhimillistä, tuloksellista ja halpaa. Mutta se ei ole seksikästä eikä lisää raippaintoisten poliitikoiden kansansuosiota. Siksi vankilat täyttyvät.

Rikosoikeus ei ylipäätään ole moraalinen asia. Ihmisten oikeustaju on kriminaalipolitiikassa toissijaista. Vankilan ainoa järkevä tarkoitus on vähentää rikosten määrää yhteiskunnassa, ja rangaistukset on sovitettava yhteen tämän pyrkimyksen kanssa. Kaikki muu on sivistysvaltiolle vierasta ajattelua.

Marraskuun liike muutti koko suomalaisen vankeinhoidon 1960-luvulla. Marraskuulaiset kiinnittivät huomiota siihen, miten vankila todellisuudessa vaikeuttaa mielenterveys- ja päihdeongelmien hoitoa. Sen seurauksena synnytettiin kokonaan uusia malleja. Näkökulma sosiaalisista syistä johtuvaan rikollisuuteen muuttui yhteiskunnalliseksi. Kriminaalipolitiikkaa ja sosiaalipolitiikkaa alettiin tehdä kokonaisuutena.

Tämän tarinan loppu on suomalaisen vankeinhoidon voittokulkua yhdeksi maailman toimivimmista järjestelmistä. Suomen kriminaalipolitiikkaa kadehditaan maailmalla avoimesti. On hämmästyttävää, että ulkomailla saamamme ylistys ei välity Suomen sisälle juuri mitenkään.

[...]

Jokainen poliitikko, joka kerää irtopisteitä vaatimuksillaan kovemmista tuomioista, tulee todellisuudessa tuottaneeksi vahinkoa vankeinhoidon päätehtävälle. Tämä on malliesimerkki siitä, miten tie helvettiin päällystetään hyvillä aikomuksilla. Se on myös typerää, sillä tutkijat ovat jo pitkään tarjonneet tietoa asiasta.

On vielä epäselvää, miten uusi oikeusministerimme Anna-Maja Henriksson tulee tehtäväänsä hoitamaan. Selvää on yhtä kaikki se, että nykyinen kehitys johtaa kalliimpaan, tehottomampaan ja ylipäätään järjettömämpään suuntaan.

Aleksis Salusjärvi

Kirjoittaja on helsinkiläinen päätoimittaja, joka työskentelee Helsingin ja Vantaan vankiloiden nuortenosastolla ja opettaa tekstitaitoja heikosti lukeville nuorille.

Rikosoikeus ei ylipäätään ole moraalinen asia. Ihmisten oikeustaju on kriminaalipolitiikassa toissijaista. Vankilan ainoa järkevä tarkoitus on vähentää rikosten määrää yhteiskunnassa, ja rangaistukset on sovitettava yhteen tämän pyrkimyksen kanssa. Kaikki muu on sivistysvaltiolle vierasta ajattelua.

Toimivan kriminaalipolitiikan ainoa päämäärä ei tosiaankaan saa olla yksisilmäisesti vain vähentää rikosten määrää tilastollisesti ja teoreettisesti vaan saavuttaa tasapaino turvallisuuden ja toisaalta koetun turvallisuuden ja ihmisten oikeustajun kanssa. Rikosseuraamuksissa uhrin ja kansalaisten oikeudenmukaisuuden kokemus – kutsutaan sitä sitten vaikka kostoksi – on olennainen osa ihmisten oikeustajua ja sitä kautta yhteiskuntarauhaa, mutta sen kanssa pitää tietenkin löytää mielekäs kompromissi pelkän silmä silmästä -mentaliteetin sijaan.

Panin merkille, että Salusjärvi otti paheksuttavaksi esimerkikseen ex-oikeusministeri Antti Häkkäsen, eikä uutta punaviherhallitusta, joka on hallitusohjelmassaan tärkeimpänä kriminaalipoliittisena toimenpiteenään luvannut laajentaa raiskauksen määritelmää, koventaa seksuaalirikoksista annettavia tuomioita ja uudelleenarvioida eli käytännössä tiukentaa vapautumisen kriteerejä. En ole nähnyt missään kritiikkiä Rinteen hallituksen raippainnosta ja suosionkipeydestä tai lakimuutosten kriminaalipoliittisesta typeryydestä, enkä pidätä hengitystä tämän osalta jatkossakaan.